Saikulla

Nyt ei pingotakaan kuten yllä olevassa Maaritin ottamassa kuvassa. Ness on ollut oikean olkapään lihaksen revähtymän johdosta nyt sairaslomalla kohta kolme viikkoa. Mitään yksittäistä tapaturmaa en muista, mutta se on jo useamman viikon ajan satunnaisesti ontunut oikeaa etujalkaa parin askelen verran, kun se on noussut makuulta. Oireilu on ollut tosi lievää ja sitä on esiintynyt vain muutaman kerran, mutta fyssari huomasi että koko oikean lavan seutu on krampissa ja kuuma. Mentiin sitten eläinlääkärin arvioon, ja onneksi röntgenkuvissa ja ultraäänessä ei löytynyt mitään. Sivusidevaurio oli mahdollinen, tai sitten lihasvamma. Liikunta kevennettiin 30 min kerrallaan hihnalenkkeilyksi ja Rimadyl menee nyt aamuin illoin. Nyt muutama päivä sitten meillä oli kontrollikäynti fyssarilla, ja ainakin olkapään jostain syvemmästä lihaksesta löytyi revähtymän merkkejä, joten sitä nyt parannellaan pitkän kaavan mukaan. Seuraavat pari viikkoa menee vielä kevennetyllä liikunnalla asteittain kipulääkitystä purkaen ja oireistoa seuraten. Jos ei ala paranemaan, niin lääkäri suositteli magneettikuvausta. En ole itse nyt kovin huolissani, tietty nuo lihasvauriot on siitä ikäviä että paraneminen voi ottaa kuukausia, mutta olen huojentunut siitä että kyseessä taitaa kuitenkin olla vain lihasvamma, eikä esimerkiksi jokin luustojuttu tai rankaperäinen ontuma. Kurja löydös oli tosin se, että Nessillä kuului 2/6-asteinen sivuääni sydämestä, jota ei ole aiemmin kuulunut. Joten sydämen UÄ olisi edessä nyt lähiaikoina.

Ennen saikkua me ehdittiin jo nauttia kesäisistä uimavesistä, ihanista kimppatreeneistä ja käytiin Mikkelissä tokon omatoimileirilläkin kavereiden kanssa. Sää alkoi lämpenemään hellelukemiin kesäkuun puolivälissä, joten se ajoittui sopivasti samaan aikaan kun koirat olivat levossa. Tai no Nyytihän tietty saa lenkkeillä ja riekkua ihan normaaliin tahtiin, mutta ehkä kohta 11-vuotiasta koiraa ei haittaa se että lenkit lyhenevät väliaikaisesti. Nessin saikun alkuun sattui vielä ajoittumaan muutaman viikon lähes +30 asteen helteet, joten eipä silloin olisi säänkään takia voinut kauheasti urheilla. Nyt mulla itselläni alkaa kyllä olla vähän ikävä Nessin treenaamista, mutta ei voi mitään. Ja kesäloma alkaa parin viikon päästä – kurjaa kun ei voi oikein tehdä ”koko perheellä” mitään patikointiretkiä. Täytyy varmaan suunnata merelle patikkareissujen sijaan, veneessä matkustelu ja rantakallioilla pötköttely on ihan hyvää saikkutekemistä Nessillekin. :D No, pääasia on että mistään vakavasta ei ole kyse ja kisakausikin on vasta syksyllä edessä. Tai oikeastaan eka ”pakollinen” koe on marraskuun SM:t. Ehkä me siihen mennessä ollaan jo iskussa. Alla kuvia meidän alkukesän kivoista hetkistä yhdessä ja kavereiden kanssa. <3

Toukokuussa pidettiin Lempäälässä kimppatreenipäivä, jossa Ansu otti tosi kivoja kuvia Nessistä ja minusta, alla kuvasatoa sieltä.

Kotikoirat Nyyti ja Ness toivottavat hyvää kesänjatkoa kaikille!

Kohtuutonta menoa

Perjantaina tuli sterkkauksista kolme viikkoa täyteen ja kaikki meni hienosti ilman mitään ongelmia. Nessin nisäkasvain oli hyvälaatuinen adenooma. Ikävä kyllä kun Ness oli sen verran ”vanha” nyt sterkkausvaiheessa, niin sterilisaatio ei ehkäise uusien nisäkasvaimien syntymistä. Jatkossa kuulemma täytyy säännöllisesti tunnustella nisät läpi, jotta huomaan ajoissa mahdolliset uudet kasvaimet. Haavat paranivat hyvin ja laseroin niitä lähes päivittäin. Masut ovat vieläkin paljaat kuten kuvasta näkyy, mutta nyt on ollut ihanan lämmin kevät, joten sekään ei ole haitannut.

Santahaminassa, taustalla näkyy Helsinki

Ekat kaksi viikkoa otettiin iisisti ja tehtiin vain hihnalenkkejä, pikku hiljaa vapaanaoloaikaa lisäillen. Annoin noiden ravailla ihan normaalisti ja rentoa laukkaakin sai mennä, mutta äkkinäiset liikkeet ja kiihdyttely oli kiellettyä – helpointa oli siis minimoida vahinkomahdollisuudet ja mennä kytkettynä. Viime viikolla kun leikkauksista oli kolme viikkoa, saatiin lupa alkaa treenatakin. Siihen mennessä oltiin vajaan viikon ajan tehty jo normilenkkejä ja olin antanut koirien vähän juostakin lujempaa.

Nyytille vähän yllättäen tuli heti leikkauksen jälkeen valeraskaus. Sillä ei muistaakseni ikinä niitä ole aiemmin ollut, ja jotenkin hormonitoiminnan muutos laukaisi sillä valeraskauden. Se yritti rakennella pesää terassin alle, ja sisällä ollessa ”imetti” kolmea pehmoleluaan yksinään yläkerrassa – se harvemmin poistuu meidän seurasta joten yksinään ylös hakeutuminenkin oli vähän hassua. Mulla kesti vähän aikaa hiffata että mistä on kyse, kun se muutenkin välillä elää vähän turhan tiiviissä kanssakäymisessä lelujensa kanssa. Kun se alkoi kantaa niitä kaikkia petiinsä ja petaili ja kiertyi hyvin huolellisesti makuulle lelut mahansa alla, tajusin vasta että nyt meni hoivavietti överiksi. ”Pennut” pääsivät tämän jälkeen jatkamaan elämäänsä komeroon ja Nyyti onneksi unohti koko hössötyksen.

Oli ihana päästä treenaamaan taas. Toisaalta teki kyllä ihan hyvää päästä buuttaamaan päät ja kropat, kun maaliskuussa tuli treenattua tosi paljon kokeiden vuoksi. Pidempien taukojen jälkeen mulla on aina ollut vähän haastavaa saada se ennen taukoa ollut ”punainen lanka” ja työn alla olleet jutut taas kunnolla käyntiin, tuntuu että pari ekaa treeniä menee aina vähän hakemiseen ja tatsin saamiseen. Nyt viikonloppuna on edessä Nessin eka valmennusrenkaan leiri, jossa perinteisesti on ollut tosi haastavia häiriöitä ja vaikeita kehäsuunnitelmia. Saa nähdä millainen nöyryytys meillä on edessä! No ainakin se punainen lanka varmaan löytyy sieltä taas ihan kirkuvan värisenä. Parin viikon päästä suunnataan myös Tending-leirille, kivaa päästä sairasloman jälkeen kunnolla vauhtiin taas harrastusten parissa.

Oli pakko laittaa tänne poikkeuksellisesti ei-koirakuvat, kun mä niin rakastan tätä vuodenaikaa kun alkaa hennosti vihertämään, illat on valoisia, linnut laulavat ja ihanat kukat ja lehdet puhkeavat. Eikä tarvitse enää palella! Nyytinkin Gabapentin on taas purettu alas, ja toivottavasti pärjäillään hyvin ilman sitä. Ness on taas alkanut vähän kutista, toivon todella ettei oireilu tuosta pahene ja pärjättäisiin ilman lääkkeitä. Nyt se on vasta lähinnä kierinyt naamaansa maahan hieroen, jos se alkaa taas sisälläkin rapsutella, niin ei auta kuin hakea sille Cytopoint-pistos. Voi olla että se reagoi johonkin siitepölyyn, silmät sillä on rähminyt vähän paksua harmaata rähmää, joka tyypillisesti sillä alkaa aina samaan aikaan kutinan kanssa.

Nyt on vappuaatto, mutta näin vuorotyöläisenä ja sattumalta myös täksi viikoksi kotiin ihan vain koiraseurassa jääneenä, tästä tulikin todella tavallinen ja rauhallinen arki-ilta, kun aamulla on taas aikainen herätys töihin. Onneksi koko ihana kesä on vielä edessä, huomenna on toukokuu. <3

Alla satunnaisia kuvia reilun viikon ajalta.

 

Sterkatut tytöt

Mä päätin jo viime syksynä, että keväällä seuraavien juoksujen jälkeen steriloin molemmat tytöt. Nessille sitä suositeltiin iho-oireiden vuoksi, ja Nyytin ajattelin sterkata samalla varmuuden vuoksi kohtutulehdusriskin takia. Juoksut noilla olikin sopivasti vuodenvaihteen tienoilla, ja maaliskuulle oli niin paljon ohjelmaa kisojen muodossa, että huhtikuulle muodostui sopiva sauma sairaslomatauolle leikkauksen jälkeen. Oli muutenkin hyvä saada vähän huilaustaukoa treeneistä. Alkuvuosi oli Nessille aika raskas, ja ikävä kyllä fyssarilla ja hierojalla oli ollut työstettävää sen kropassa ihan riittävästi. Suositusten perusteella vein tytöt Aveciin Porvooseen, jossa ne leikattiin viime perjantaina. Mua vähän hirvittää aina tuollaiset isommat operaatiot, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Molemmille koirille löytyi ikävä kyllä myös indikaatio leikkauksille, kun Nessiltä löytyi yllättäen nisäkasvain ja Nyytin kohdun kaikki limakalvopinnat olivat kauttaaltaan nestettä erittävien kystien peitossa. Nyytille olisi voinut hyvin kehittyäkin kohtutulehdus, kun kystat siihen altistavat. Joten olipa onni että päätettiin leikkauttaa Nyytikin, vaikka sitä pohdittiin ihan viime metreille saakka. Kystien vuoksi Nyytiltä poistettiin leikkauksessa kohtu kokonaan, Nessiltä saivat lähteä vain munasarjat.  Nessin nisäkasvain oli ikävä yllätys, en ollut sitä itse ollenkaan huomannut. Kasvain poistettiin samalla, ja itseasiassa sen leikkaushaava on suurempi kuin itse sterilisaation. Nyt täytyy muutama viikko jännittää patologin lausuntoa kasvaimen laadusta. Ilmeisesti nuo onneksi ovat usein hyvälaatuisia maitorauhaseen tai maitotiehyeen liittyviä patteja. Nessin sterkkaus oli kaikkinensa vähän tylsä juttu, kun se oli alunperin tullut mulle mahdollisena jalostusyhteistyökoirana, ja se on pentueesta jossa ei ole yhtään OCD-sairasta tai ainakaan tähän saakka epileptikkoakaan. Lisäksi se on luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan hyvä koira, jonka jälkeläisen olisin hyvin mielelläni itselleni ottanut. Mutta nuo lääkitystä vaatineet allergiat sulkivat kyllä jalostuskäytön pois, joten eipä tuolle nyt voinut muuta. Tylsää. Nyt siis keskitytään vain kisaamiseen ja jätetään mahdolliset jalostuskuviot sisaruksille. Nessin Espanjassa asuvalla veljellä onkin juuri kaksi alle luovutusikäistä pentuetta, eli suku jatkuu ainakin sitä kautta.

Molemmat ovat toipuneet leikkauksista ihan hyvin. Nyyti oli eri anestesialääkityksen vuoksi aika tokkurainen vielä koko leikkauspäivän illan, Ness selkeästi pirteämpi. Molemmat panttasivat pissoja lähes vuorokauden ajan, mulla meinasi jo tulla tuskanhiki kun molemmat yrittivät kyykätä, mutta ilmeisesti haavat olivat kuitenkin sen verran kipeät, että pissaamisasento oli hankala. Kakkaamisen kanssa oli vähän sama ongelma, lisäksi leikkauspäivän syömättömyys, opiaatit ja anestesia yleensäkin saattoivat vähän hidastaa suolen toimintaa. Nyyti on ollut selkeästi kiinnostuneempi leikkaushaavastaan, ja se on yrittänyt nyt vähän suojapuvun läpi sitä nuolla, jonka vuoksi on nyt saanut olla pönttö päässä yksinoloajat. Nessiä ei haavat ole onneksi kiinnostanut yhtään ja sille on riittänyt pelkkä haalari. Nyytin haavan ympärillä on nyt ollut ihan vähän punoitusta, täytyy seurailla vähän ettei lähde tulehtumaan. Aamuisin molemmat on ollut vieläkin selkeästi vähän kipeitä, liikkuvat selät kyyryssä ja lyhyellä askeleella, mutta muutama tunti kipulääkkeen otosta liikkuminenkin on jo rennompaa. Nyt leikkauksista on viisi vuorokautta, ja ollaan käyty vain hihnassa vartin pikkukävelyitä.

Aion pitää treeneistä kolmisen viikkoa taukoa, sitten täytyy alkaa jotain pientä jo tekemään. Nessin eka valmennusrenkaan leiri on toukokuun alussa, ja siitä parin viikon päästä lähdetään Tending-leirille. Kivaa kun on hauskoja tapahtumia mitä odottaa, ja lisäksi kevät on niin ihanaa aikaa muutenkin.

 

Unna 14 vuotta

Meidän maailman söötein Unna täytti perjantaina 14 vuotta! Saavutus sinänsä, kun Unnan elämän aikana on ollut aika monta hetkeä, kun olen ollut aika varma että loppu häämöttää. Kovin monen koiran saldona ei varmaan ole muun muassa kahdesti auton alle jäämistä, joiden lisäksi ollaan sairasteltu enemmän ja vähemmän vakavia juttuja. Mutta nyt kuitenkin saatiin juhlistaa vielä 14:sta syntymäpäivä yhdessä. Tällä hetkellä mummokoira vaikuttaa sen verran pirtsakalta, että uskaltaisi ehkä toivoa sitä viidettätoistakin. Onnea rakas Unna! Unnan siskot Tiitu ja Riddu on myös vielä elossa ja täysissä voimissa, kaksi veljistä on jo pilviporoja paimentamassa.

Synttäripäivää juhlistettiin metsälenkillä ja kauneusunilla. Mä jaksan edelleen olla tosi iloinen siitä, miten hyvin Unnan vointi on kohentunut siitä syksyn alamäestä. Unna on nyt ihan kuin eri koira, kun miettii miten surkean apaattinen ja huonosti liikkuva se silloin oli, kipulääkityksestä huolimatta. Nyt se on pirteä ja iloinen. Nyt kun olen taas saanut Ojankoon hallikortin, on Unnakin päässyt aina Nyytin tai Nessin treenin ajaksi leikkimään ”robotti-imuria”, eli syömään treenikentältä kaikki sinne tekonurmen joukkoon pudonneet namit. Se on siitä selkeästi ihan mahtava homma, lähtee nenä maassa skannaamaan mattoja läpi heti kun sen vapauttaa halliin. Ja siitä saa aika oivaa häiriötäkin Nessille, Nyytiä nyt ei sinänsä hetkauta mikään muu kentällä tapahtuva asia. Unnaa ei ihme kyllä kiinnosta yhtään minä ja mun treeni bortsujen kanssa, ehkä se on itsekin sitä mieltä että eläkkeellä on ihan mukava olla!

Viime päivityksessä mä näköjään haikailin lumen perään. Sitäpä sitten alkoikin tulla ihan kunnolla heti seuraavana päivänä. Viikon ajan oli aivan ihana luminen pakkassää, mutta yhden vuorokauden vesisade kirjaimellisesti vesitti talven, ja nyt maat on taas melko paljaana. Tylsää.

Nessin kanssa on treenit mennyt nyt tosi kivasti. Kunpa olisin päässyt kunnon pohjalla treenaamaan jo aiemmin talvella, ollaan päästy etenemään kyllä tosi monessa jutussa nyt. Seuraamiseen sain tosi hyvät vinkit Heidiltä pentupäivillä, kun Ness oli valahtanut vähän liian eteen. Ollaan tehty simppelisti nyt paljon pysähdyksiä, ja se on vastannut treeniin tosi hyvin. Vauhtiliikkeitä on myös tehty paljon; ohjattu, kiertonouto ja luoksetulon stopit on edennyt kivasti. Aloitin nyt myös opettamaan samanlaista takaakiertoa luoksetulon loppuun kuin Nyytilläkin on,  saa nähdä saanko siitä Nessille yhtä kivaa. Mutta on ollut kyllä tosi kiva treenata!

Nessillä ärtyi nyt taas muutama päivä sitten iho silmien ympäriltä… tänään suunnataan sitten takaisin dermatologille. Edellisestä Cytopoint-injektiosta on nyt reilu kuukausi, ja sen vaikutus kestää ilmeisesti just kuukauden. Eilenkin heräsin aamulla siihen, kun se rapsuttelee ja hieroo naamaansa makuuhuoneen mattoon. Voi rassua, tää taitaa nyt olla kyllä sitkeä ja kurja vaiva. Viime kerralla oli puhetta mahdollisesta siedätyshoidosta, täytyy miettiä jos sen aloittaisi.

 

Ness ihotautilääkärillä

Mua alkoi joitain viikkoja sitten jotenkin kyllästyttämään toi Nessin silmien tilanne. Vaikka sille jo reilu vuosi sitten on diagnosoitu sikaripunkki ja sen jälkeenkin käyty vielä kahdesti hakemassa eläinlääkäristä apua, niin oire kuitenkin jatkui vaan. Sillä on viime joulusta lähtien ollut Bravecto koko ajan päällä lääkärin ohjeen mukaan, kun se on nykyään käypä hoito myös sikaripunkkiin. Päätin että kerran nuo silmien ympärykset menivät karvattomiksi nyt neljättä kertaa, niin haetaan apua spesialistilta. Ja se kannatti, koska ei sillä nyt sitten taidakaan olla sikaripunkkia, vaan yliherkkyysreaktio jollekin. Käytiin Mevetissä dermatologi Leena Saijonmaa-Koulumiehellä, jota voin kyllä tämän käynnin perusteella suositella. Kiireetön ja mukava tunnelma, sekä koira tutkittiin kattavasti. Nessin naamasta otettiin karvatuppinäytteitä eri kohdista, sekä verikokeet. Yliherkkyystesti lähti Saksaan analysoitavaksi ja sille aloitettiin eliminaatiodieetti ruoka-aineyliherkkyyden poissulkemiseksi. Se se todennäköisin vaihtoehto varmaan on, olen sitä ajoittain itsekin miettinyt. Ness on selkeästi kutissut jos se on saanut peräkkäisinä päivinä naudannahkaluita, ja joskus se kutisi kun treeninameina oli poikkeuksellisesti  eineslihapullia. Nappulana se on syönyt pitkään Nutrimaa, ja sehän oli kesällä jo ihan ok kunnossa silmien ympäriltä, joten todennäköisesti se sietää tuon normiruokansa, mutta vaihtelevat treeninamit ja herkut varmaan on aiheuttanut oireita. Mutta nyt eliminoidaan sitten kaiken taiteen sääntöjen mukaan, ja se ei saa syödä murustakaan mitään muuta kuin RC:n allergiaruokaa. Joka on tosin aivan jäätävän hintaista; 8 kg säkki maksoi 94€…

Onhan se vähän hassun näköinen noiden silmiensä kanssa… tosin se näyttää hassulta kyllä muutenkin, meidän pikku heinäsirkka. Lääkärin mukaan karva kasvaa ihan normaalisti takaisin, kun saadaan reaktio aisoihin.

Viime viikonloppu me vietettiin Strömforsissa Tending-talvileirillä. Olipas harvinaisen hieno koiraleiripaikka! Ihana miljöö, kaunis hotelli ja hyvä treenihalli. Tuonne täytyy mennä uudestaankin joskus ja olisi kiva nähdä kuinka kaunista siellä on kesällä. Nyt sää ei meitä kauheasti suosinut, räntää ja vettä tuli taivaalta. Saatiin tehtyä kolme treeniä viikonlopun aikana, ja tärkeitä havaintoja tuli. Edeltävästi käytiin jo perjantaina Oilin tarkkojen silmien alla hakemassa vähän lisävinkkejä tunnariin, ohjatun lähtöasentoon (kyylä!) ja merkkiin. Viikonloppuna tehtiin mm. ruudun paikkaa, kiertonoudon loppuosaa ekoja kertoja – jossa ilmeni taas tosi rumat luovutukset, kun vauhti hypyltä on aika luja. Saatiin myös tehtyä tosi vaikeita häiriöitä kaukoissa – niin vaikeita että putoava kapula aiheutti jokseenkin täydellisen koomaantumisen. No, harjoitukset jatkuu!

Alla muutama hieno Hannele Rontun ottama kuva Nessistä treeneissä.

Nyyti on taas ollut tosi paljon huonompana. Se on oireillut paljon, ja tuntuu että mikään mitä teen, ei auta. Iso osa lenkeistä ollaan vammakävelty ja pompoteltu varsinkin oikeaa takajalkaa. Lepo tuntuu vähän pahentavan oireita, ilmeisesti täytyisi löytää kultainen keskitie sopivan liikuntamäärän kanssa. Takittaminen ja tossuttaminen ei auta, tosin ehkä hieman lieventää oireilua. Täytyisi löytää sille tossut, jotka olisi täysin vedenpitävät. Nämä vallitsevat sateiset ja kylmät säät on selkeästi sille kaikista pahinta. Nyyti on saanut nyt satunnaisesti Rimadylia, mutta sillä ei ole mitään vastetta. Aloitin sille nyt tänään taas Gabapentinin, johan me ehdittiin olla puoli vuotta ilman. Voi mun Nyytiä!

Unnan vointi on ennallaan, se pystyy tosin nyt jo köpöttelemään muiden kanssa tuota meidän 3 km mittaista aamu- ja iltapissatuskierrosta. Tosi märillä säillä se ei selkeästi halua kävellä, ja se sille suotakoon.

Tällä hetkellä tuolla ulkona on alkaneen joulukuun kunniaksi aivan ihana valkoinen lumipeite. Kaikki on niin kaunista ja puhdasta! Mulla oli tänään viikon ainoa vapaapäivä, mutta onneksi se oli täydellinen arkivapaa; koti siistiksi, kunnon metsälenkki ja loppupäivä lojumista sohvalla kera suklaan. Nam!

Ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta! :)

 

Unna lääkärissä

Unna on ollut lähiviikkoina vähän vaisu, eikä oikein ole halunnut lenkkeillä. Oire on tullut ehkä vähän vaivihkaa, ja kun joinain päivinä se on ollut ihan pirtsakkana niin mä olen ajatellut että kaikki on kuitenkin varmaan ihan ok. Viime viikolla yhdellä aamulenkillä se oli suorastaan haluton kävelemään, joten varasin sille eläinlääkärille ajan. Aloin jo maalailemaan mielessäni kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita lähinnä borrelioosin suhteen. Kävin nyt ekaa kertaa kunnallisella eläinlääkärillä, ja kokemus oli varsin hyvä. Tilat olivat ihan uudet ja siistit, aikataulu piti ja tunnelma oli mukavan kiireetön. Unnan vaiva otettiin tosissaan ja anamneesia selviteltiin pitkän kaavan mukaan. Lopulta perustutkimusten jälkeen lääkäri päätyi ottamaan liudan verikokeita, kohtu ultrattiin ja rakosta punktoitiin vielä mun tuoman pissanäytteen lisäksi varmuuden vuoksi toinenkin näyte. Kaikki tutkimustulokset oli onneksi kunnossa ja Unna sai paljon kehuja hyvästä kunnostaan ja ikäistään nuoremmasta olemuksesta. Ainoa oire mikä saatiin esiin, oli aristus lanneselän kohdalta. Unna on varmaan todennäköisesti liukastunut tms, ja päässyt venäyttämään selkäänsä. Hoitona on nyt viikon Rimadyl-kuuri ja kevennetty liikunta. Huojentavaa, että mitään vakavaa ei löytynyt. Tai voihan tuo selkäkipukin sinänsä olla kurja juttu, jos kipulääke ei auta ja vaisu fiilis jatkuu. Mutta toisaalta eipä 14 ikävuotta lähestyvän koiran tarvitse olla enää ns. lenkkikunnossa.

Täytyy nyt opetella kovettamaan itsensä, kun musta tuntuu niin kurjalta jättää Unna kotiin kun lähden Nyytin ja Nessin kanssa ulos. Unna on kuitenkin aina innoissaan pyörimässä jaloissa kun haluaisi mukaan. Omaatuntoani hyvitellessäni olen yleensä antanut sille jonkun herkun jos se ei pääse mukaan, eli tätä menoa mulla on varmaan fitnessmummon sijaan kohta paksukais-Unna… Jos käyn treenaamassa, niin Unna on päässyt mukaan lämmittelylenkille, ja saa sitten odotella autossa pidemmän jäähdyttelylenkin ajan. On onni että Unna on tähän saakka ollut niin hyväkuntoinen vanhus, ja pystynyt lenkkeilemään kaikki samat lenkit kuin nuo nuoremmatkin. Mutta nyt pääasia on että sillä on kivuton, hyvä olo ja elämässä virikkeitä ja seuraa.

Kuvia! Paljon!

21012017-255

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin Unna on toipunut hienosti! Se on ollut tosi pirtsakkana. Se on todennäköisesti oireillut korvaansa jo pidempään, koska se on ollut jo joulusta lähtien vähän vaisu. Annoin sille silloin Rimadylia ja pidin levossa, mutta ei se oikeastaan tuonut kauheasti eroa esiin.  Ja kun mitään selkeää oiretta ennen viime lauantaita ollut, niin en oikein osannut epäilläkään että se olisi sairastunut. Näin jälkikäteen on kyllä helppo laskea yksi yhteen. Nyt se on ollut siis taas aiempaa pirteämpi ja ravaa lenkit pitkällä hyvällä askeleella. Huojentavaa!

Käytin kaikki tytöt toissapäivänä hierojalla, ja Unna ei onneksi ollut viikonlopun kaatuilusta jumissa. Se oli itseasiassa ainoa noista jolla ei ollut jumeja, bortsut tosin on tuon hasardin liikkumistapansa vuoksi vähän alttiimpiakin jumiutumaan. Nyyti oli vähän kauttaaltaan kireä, lisäksi sillä oli ne sisäreidet taas juntturassa. Nessillä oli iliopsoakset jumissa, joka johtuu nyt kyllä varmaan treeneistä ja perusasennon ”orava-asennosta”, kun olen korjannut sitä ryhdikkäämmäksi. Lisäksi se tykkää hurjasti pomppia takajaloillaan kun sitä kehuu, joten sekin voi varmasti vaikuttaa.

21012017-076

Nessin luustokuvaustuloksetkin tulivat: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä VA0, LTV1. Tuosta LTV:sta olen kuullut nyt vähän kahdensuuntaista juttua, voi aiheuttaa oireita tai olla aiheuttamatta. Nyytin selkäkatastrofin jälkeen musta tuntuu että mikään ei enää hetkauta; hoidetaan sitten aikanaan jos tulee jotain hoidettavaa. Ja olen kyllä aina ollut sitä mieltä että aktiivisesti harrastavat koirat tulee huoltaa ammattilaisen toimesta säännöllisesti, joten jos oireita tulee niin toivottavasti ne ns. saadaan kiinni ajoissa, että osaa sitten itsekin himmata vähän treenaamisen suhteen. Ja tottakai muutokset ja epäpuhtaudet liikkumisessa näkee itsekin. Mutta tällä hetkellä on huojentunut ja iloinen olo, luokittelen siis tuosta jakautuneesta ristiluun harjanteesta huolimatta Nessin ihan terveeksi koiraksi. :)

21012017-105

Nyytikin on voinut nyt hyvin ja aloitin Gabapentinin laskemisen tänään. Sitä ei saa lopettaa seinään, vaan annos tulee laskea hissukseen alas. Täytyy toivoa että pärjätään nyt jatkossakin ilman lääkityksiä! Tänään alkoi tämän kauden maajoukkuekarsinnat, ja taas tuli hetkellisesti aamulla sellainen haikea olo – olisipa ollut hienoa olla mukana! Mutta pääasia on että mulla edelleen on Nypsi, jonka kanssa voi puuhastella kaikkea ihan ilman tavoitteitakin.

Alla hurja määrä kuvia tältä aamulta.

Unna sairastui

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

5 kk leikkauksesta

Nyyti voi hyvin. Me aletaan olla treenaamista lukuun ottamatta aika lähellä ihan tavallista, normaalia elämää. Käytiin eilen taas meidän fyssarin tsekkauksessa ja kaikki oli hyvin. Rintaranka Nyytillä oli vähän jumissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä että ollaan oltu aika paljon nyt helteillä pihalla ja pihaliikunta ei ole se terveellisin vaihtoehto. Normilenkit alkaa olla sen mittaisia, että oman aikataulun puitteissa niiden säännöllinen pidentäminen alkaa olla haastavaa. Kävellään nyt sellaisia 5-8 km lenkkejä päivittäin pääasiallisesti vapaana metsäpoluilla ja kävelyteillä, olen lisännyt liikuntaa lähinnä vain siten että olen saattanut tehdä saman päivän aikana toisenkin pidemmän lenkin. Nyt saatiin vihdoinkin lupa alkaa hallitusti ja varovaisesti treenaamaan! Jessss! Kyseessä on nyt alkuun vain ns. hitaat liikkeet, eli seuraaminen, zeta, kaukot ja tunnari. Tunnaria mä olen jonkin verran jo tehnytkin satunnaisesti ja Nyyti alkaa olla aika hyvä tunnarihaasteissa. Seuraamisessa täytyy olla tosi tarkkana puolieron vuoksi, eli ennen ja jälkeen seuraamisia ja perusasentoja täytyy tehdä pientä ympyrää oikealle. Täytyy toivoa että oireet ei palaa ja Nyyti alkaa kestämään myös tokon haasteellisen staattisuuden ja toispuoleisen kuormituksen. Mutta mä olen kyllä niin innoissani! Me saadaan treenata!

Kokonaisuudessaan tämä selkäepisodi on kyllä ollut ihan jäätävä kokemus, jonka en toivo enää toistuvan niin Nyytin kuin kenenkään muunkaan koirani kanssa. Kuntoutusprosessi on tietysti vielä ihan kesken, mutta nyt loppukeväästä on alkanut olla tosi toiveikas olo ja tuntuu siltä että ollaan todella voiton puolella. Silloin syksyllä fiilis oli jotain aivan muuta, muistan miten järjettömän lohduton, huolestunut ja surullinen olo mulla oli, kun Nyyti vain oireili ja oireili, vaikka olisi mitä tehnyt. Nyt jälkeenpäin oireilu tietysti on ymmärrettävissä helpommin, ei kenelläkään varmasti ollut hajuakaan miten rikki se sen selkä lopulta olikaan, koska tutkimukset eivät viitanneet yhtään niin vakavaan tilanteeseen. Vaikka Nyyti ei tulisikaan kestämään säännöllistä koetavoitteellista treenaamista, niin nyt tämä tämänhetkinenkin tilanne on sellainen, että me pystytään elämään melko täysipainoista ja hyvää elämää Nyytin kanssa. Mä tietysti itse olen täysin hurahtanut nimenomaan tokoon ja siinä kisaamiseen, mutta kyllä me keksitään vaihtoehtoisiakin aktivointitapoja jos joudutaan toko jättämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että me päädyttiin leikkaushoitoon, tässä projektissa ollaan jo nyt jääty reippaasti sinne plussan puolelle.

Norja2014 418

Talviloma!

Mulla alkoi tänään – tai itseasiassa jo perjantaina – talviloma! Ja nyt on kyllä sääkin kohdallaan, tänään oli iltapäivällä +18 astetta. Olen nyt jo muutamana vuonna pitänyt talvilomat vasta toukokuussa, jolloin alkaa olla niin paljon mukavammat ulkoilukelit kuin talvella. Koko viikoksi on vielä luvattu tosi lämpimiä päiviä. Ihanaa! Kävin tänään hakemassa kesäkukat pihalle, vielä olisi edessä mattojen ja ikkunoiden peseminen. Huh. Meidän matot on tässä kevään aikana pikkuhiljaa evakuoitu matto kerrallaan pois Nessin pissavahinkojen (joita edelleen sattuu, huoh…) vuoksi. Nuo pissatulehdukset ovat varmasti hidastaneet aika paljon meidän sisäsiisteyskasvatusta, kun eipä se silloin ole pystynyt pidättämään ja pissoja on saattanut tulla pahimmillaan muutaman minuutin väleinkin. Nyt onneksi oireet ovat väistyneet, täytyy toivoa että tuosta ei nyt tule mitään infektiokierrettä.

Aloitin lomani mahtavalla tavalla, eli tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Mun oli tarkoitus antaa Bobille koiravapaa viikonloppu ja ottaa kaikki mukaan, mutta kun Unna oli viime viikolla sen verran huonosti liikkuva, niin se sai jäädä kotiin lepäämään. Nyyti ja Ness pääsivät siis leireilemään. Nyyti ei saa vielä treenata, joten oltiin vain kuunteluoppilaina. Kouluttajina olivat maailman kärkikasti, eli Christa ja Satu. Paljon jäi mietittävää ja tärkeitä muistutuksia tuli moneen juttuun. Ehdin treenata molempina päivinä tauoilla Nessin kanssa ja sunnuntaina se meni vähän märällä nurmella tosi ikävästi nurin. Se hetken aikaa keventeli vasenta etujalkaansa, mutta on onneksi nyt liikkunut ihan puhtaasti. Mutta kyllä säikäytti. Kahden edellisvuoden kevätleireillä Nyyti on loukkaantunut, toissavuonna se alkoi ontua etujalkaansa ja viime vuonna venäytti sen saman oikean takajalan iliopsoaksen jota se on nyt oireillut. Kostea nurmikenttä on kyllä vaarallinen koirille! Mutta muuten oli kyllä kiva leiri, oli kiva nähdä taitavien koirien treenejä ja tavata tuttuja. Lisäksi sattui vielä todella lämpimät säät! Leirin jälkeen ajoin vielä moikkaamaan Tiinaa, joka on muuttanut Myrtin ja Meten kanssa suht lähelle leiripaikkaa Mikkeliin ihanan järven rannalle. Olipas kiva nähdä Unnan jälkeläisiä ja Tiinaa pitkästä aikaa. <3

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Nyytillä oli tänään kuukauden tauon jälkeen fysioterapia ja se oli hyvässä kunnossa! Niin huippua! Meidän lenkit on nyt noin 6 km mittaisia. Viime viikolla tosin arvioin yhden reitin pahasti pieleen ja käveltiin 7,5 km, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään oireilua. Oikea takajalka, jossa oli se iliopsoas jumissa maaliskuisen mahdollisen liukastumisen vuoksi, oli nyt myös jo lähes normaali. Ranka oli täysin ok, lihaksissa oli ns. normikireyttä mikä varmasti johtuu myös liikunnasta ja sen lisäämisestä. Saatiin odotetusti vähän satikutia kun aloitin Nyytin vapaana pitämisen vähän kuin ilman lupaa, mutta tein sen (omasta mielestäni!) ihan järkevästi ja onneksi siitä ei ollut nyt kropan puolesta mitään haittaakaan. Seuraavaksi me aloitetaan fillarilenkit, jee! Lisäksi siirrytään tekemään niitä meidän balanssiharjoitteita tasapainotyynyjen päälle.

Unna on nyt onneksi ollut muutaman päivän jo parempi. Se sen oireilu oli kyllä niin surullisen näköistä, alla video miten pahasti se pahimmillaan ontuu. Niin surullista. :( Mä yritän toiveikkaasti ajatella, että viimeksikin meillä oli suunnilleen tässä vaiheessa ab-kuuria tuollainen notkahdus voinnissa huonompaan, jonka jälkeen toipuminen alkoi edetä nopeammin. Voi kunpa nyt olisi sama juttu! Tää tuntuu niin epäreilulta, vaikka Unna tietysti on iäkäs, olisi se ilman tuota borrelioosia varmasti ihan hyvässä kunnossa. Se kuitenkin jaksoi viime vuoden puolella reippaasti kaikki samat lenkit kuin Nyytikin ja oli vielä viime kesänä mun kanssa Kolilla vaeltamassakin. Joten mä todella toivon että meillä olisi vielä tervettä aikaa yhdessä edessä.

Surullisen Unna-videon jälkeen loppukevennyksenä vielä lammaspehmolelu, jonka naamasta Nestori ei näköjään pitänyt. Se oli saman päivän aikana myös oppinut lukemaan, ainakin ahkerasti selailluista mainoksista päätellen.

image

 

 

Kevättä kohden

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Kiitti punkit

16022016 003

Kolme vuotta sitten Unnalla todettiin borrelioosi, joka saatiin hoidettua oireettomaksi puolen vuoden antibioottikuurilla. Tällöin se oireili enemmän takaraajojaan, mutta nyt epämääräiset ontumiset etuosassa tulkittiin borrelioosin paluuksi. Tauti on kiltisti uinunut tuon kolme vuotta, olisi saanut pysyä kurissa Unnan loppuelämän ajan. Mutta ei voi mitään. Oireet täsmää inhottavan hyvin ja nivelrikko-oireilu menisi vähän eri kaavan mukaan. Nyt syödään siis taas puoli vuotta doksisykliinia. Otin ihan varmuuden vuoksi Unnalle myös uuden Cartrophen-pistossarjan, se ei ole nyt useampaan vuoteen tarvinnut niitä ollenkaan, kiitos loistavan Nutrolin Nivel-lisäravinteen. Mutta nyt täytyy vaan toivoa että antibiootti puree eikä bakteeri olisi muuttunut resistentiksi tuolle antibiootille.

16022016 008

 

Viisi viikkoa leikkauksesta

image

Ja hyvin menee! Huojentavaa, edelleen. Ekat kolme viikkoa käytiin fysioterapiassa viikon välein, nyt viimeksi väli pidennettiin jo kahteen viikkoon. Jumpat ovat hitusen vaikeutuneet, nyt ollaan otettu mukaan vuorottaiset etujalkojen nostot, jotka pakottavat Nyytin siirtämään painoa takaosalleen. Se oli alussa siitä hurjan vaikeaa ja se liimasi etujalkansa tiukasti lattiaa vasten. Nyt kun ollaan tehty nostoja viikko, se ennakoi painonsiirron jo silloin kun alan koskemaan etutassuun ja antaa nostaa sen kevyesti.

Liikuntaa ollaan lisätty asteittain, ensi viikon loppuun mennessä se saa kävellä hihnassa 15 min putkeen. Kelin liukkaus on vähän hidastanut tätä liikunnan lisäämistä. Laserhoidot jatkuvat vielä kolmen kerran verran, otin Nyytille yhteensä viiden kerran sarjan. Myös vesiterapiaa ajattelin kokeilla kun laserhoidot päättyvät.

Viikko sitten ”vapautin” Nyytin koko alakerran alueelle. Se ei edelleenkään saa hypätä, joten meidän olohuone on ihan hirveän näköinen, kun olen rajannut kompostiverkolla sohvan Nyytin ulottumattomiin, mutta muutaman kerran se on silti onnistunut hivuttautamaan verkosta ohi ja hypännyt sohvalle. Myös yläkerran portaikkoon piti hakea kaverilta portti lainaan (kiitti Minna!) ettei se hipsi sinne salaa. Meidän lattiat on hitusen liukkaat, joten haalin kaikki mahdolliset vanhat matot lattioille jottei Nyps liukastuisi. Ulkona se liikkuu jo tosi paljon paremmin, askellus on pidempää ja ”joustavamman” näköistä. Etuosassa sillä on ollut ajoittain vähän lihasjumeja, joita olen yrittänyt myös omin vaillinaisin taidoin hieroa auki.

Nyyti oireili ennen leikkausta pahiten aina autossa olemisen jälkeen. Nyt kun ollaan ajeltu hoitoihin, niin on ollut huojentavaa huomata että mitään jäykkyyttä tai vanhaa virheellistä askellusta ei ole tullut, vaikka se on satunnaisesti matkalla takaboksissa istunutkin.

Seuraava murhe on nyt sitten Unna, joka on ontunut edelleen satunnaisesti sekä vasempaa että oikeaa etujalkaa. Lisäksi se on ollut vähän vaisu, joten huomenna soittelen heti aamusta sille eläinlääkäriaikaa. Tosi kurjaa, mä en kestä jos se alkaa nyt ”oikeasti vanhenemaan.”

04.02.2015 234

10 vrk leikkauksesta

12510468_10153837864188398_8024866329177173427_n

Meillä voidaan hyvin! Leikkauksesta on nyt 1,5 viikkoa ja takapakkeja ei ole tullut. Haava on yllättävän pieni ja pysynyt siistinä. Taitokset olivat haavan päällä muutaman vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen, sen jälkeen huuhtelin haavaa keittosuolalla päivittäin enkä ole pitänyt taitoksia päällä enää. Haava ei ole missään vaiheessa erittänyt ollenkaan. Kipulääkitystäkin on alettu purkamaan. Alussa meillä meni Gabapentin 150 mg x 2 ja Rimadyl 30 mg x 2. Nyt Rimadyl on pudoteltu puoleen tuosta ekan viikon annoksesta, Gabapentinia aion alkaa purkamaan vasta muutaman viikon päästä (suosituksena oli syöttää sitä leikkauksen jälkeen 2-6 viikkoa). Ulkoilla saadaan nyt 5-10 minuuttia kerrallaan 3-4 kertaa päivässä. Kiitos paukkuvien pakkasten, ei olla oltu pihaa pidemmällä muutamaa minuuttia kauempaa. Täytyisi etsiä jostain kaapin perältä tossut koirille, kun niillä jäätyy tassut niin nopeasti tuolla kylmyydessä. Lisäksi meidän pihatie on pakkaantuneen lumen johdosta niin liukas, etten uskalla päästää Nyytiä vielä sinne.

Eilen käytiin ekaa kertaa fyssarilla tsekkaamassa miten Nyytin kroppa voi. Ekaa kertaa pitkään aikaan Nyytin selän lihakset eivät olleet jumissa, eli selän kokonaisvaltainen tilanne on näköjään heti helpottanut leikkauksen jälkeen. Nyt alussa ei todellakaan tehdä mitään raskaita jumppia, vaan opetellaan uudestaan seisomaan oikein paino tasaisesti kaikilla raajoilla. Selän lihaksia stimuloidaan ja koko kropan asentotuntoa aktivoidaan hyvin kevyillä painalluksilla ja sivelyillä 3-4 kertaa päivässä. Nyyti on jo pitkään seissyt takaraajat rungon alla lanneselkää pyöristäen. Seisomisasento on myös mun silmään ollut jo heti leikkauksen jälkeen parempi ja Nyyti on alkanut venytellä myös takaraajojaan. Lisäksi mietittiin fyssarin kanssa Nyytin ruokailuasento optimaaliseksi, lattialta syöminen ei tässä vaiheessa tee vielä hyvää selälle, joten nyt kuppi on korokkeella eikä selkä venyty väärin. Ruokamäärää mä olen joutunut hieman pudottamaan liikkumattomuuden vuoksi, en halua että Nyyti pääsee tässä lihomaan samalla. Nyt alussa olen antanut hieman raakaa lihaa nappuloiden joukkoon, mulla on joku hämärä muistikuva proteiinilisän avusta haavojen paranemisessa.

Nyyti oli muutama päivä leikkauksen jälkeen melko riehakas, mutta nyt tuntuu että se on alkanut jossain määrin alistua kohtaloonsa ja oppinut olemaan ”omassa huoneessaan”. Päiväohjelmaan kuuluu siis vain pihalla käynti, luiden syönti, ”jumpat” ja kainalossa nukkuminen. Meillä on nyt meidän sänky (…ja TV) tosiaan samassa huoneessa missä Nyyti viettää aikaansa, joten sen ei tarvitse olla niin eristettynä kaikista.

10308130_10153827427623398_5072651621940074323_n

Kaksi päivää leikkauksesta

Nyt se pahin on onnellisesti ohitse. Mä pelkäsin leikkausta todella paljon. Olin ottanut itselleni yhden ylimääräisen yövuoronkin, kun olin varma etten kuitenkaan saa nukutuksi ennen leikkausaamua.

Oltiin käyty leikkaavan lääkärin vastaanotolla viimeksi magneettikuvauksen yhteydessä, jolloin oltiin puhuttu että kokeillaan vielä lääkityksen vastetta ja mietitään sitten jossain vaiheessa jatkoja. Leikkauspäätökseen vaikutti omalta osaltani paljon keskustelut meidän fysioterapeutin ja hänen konsultaationsa magneettikuvista. Joten leikanneelle lääkärille tuli hieman yllätyksenä se, että olin varannut suoraan leikkausajan. Käytiin asiat vielä tarkkaan läpi ja leikkaava lääkäri fiksusti halusi varmistaa, että ymmärrän leikkauksen riskit ja sen, että magneetin löydökset olivat kuitenkin lieviä ja leikkaushoito ei välttämättä poista oireita, vaan ne saattavat johtua myös jostain muusta. Kävin muutamaan otteeseen soittamassa Bobille ja lääkärikin halusi jutella myös Bobin kanssa, jotta kaikki meistä varmasti ymmärtävät riskit suhteessa epävarmaan hyötyyn.
Koska leikkaus pelotti, lähinnä anestesia ja leikkauskomplikaatiot, mun teki mieli kiikuttaa Nyyti autoon ja ajaa mahdollisimman pian mahdollisimman kauas. Mutta silti onneksi järki voitti – yritin ajatella vain niitä ahdistavia lenkille lähtöjä, jolloin sen koko takaosa tuntui elävän omaa elämäänsä eikä se pystynyt kävelemään normaalisti. Joten tippa linssissä jätin Nyytin sinne leikattavaksi.

Vaikka takana oli työyö ja henkisesti raskas aamu eläinlääkärissä, en saanut nukuttua. Torkahdin vain hetkeksi, jolloin näin vain kamalia painajaisia. Päässä pyöri koko ajan epäilys siitä oliko leikkauspäätös kuitenkaan järkevä, ja huoli siitä että leikkauksessa tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Olin niin onnellinen, kun lääkäri soitti iltapäivällä ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja että löydökset selässä olivat paljon suuremmat kuin magneettikuvat antoivat ymmärtää ja ”tämä koira varmasti hyötyy tästä leikkauksesta.” Tässä ote potilaskertomuksesta:

”Nyytille tehtiin selkäleikkaus (dorsal laminectomia L7/S1): hyvin ahdas cauda equina alue. Ristiluunkatto ulottuu pitkälle L7 nikaman takareunan alle. Hyvin ahdas lumbosakraalialue, välilevy L7/S1 oli lievästi pullistunut.”

Eli se nikamaväli oli kuin olikin hyvin ahdas, vaikka magneetissa näytti siltä että hermojuurilla on hyvin tilaa. Onneksi päädyimme leikkaushoitoon, ei siinä muu olisi enää auttanut!

Nyt tulevaisuus on kiinni kuntoutumisesta ja kuntouttamisesta. Ekat fysioterapia-ajat on varattu, aion myös hyödyntää vesiterapiaa ja laserhoitoa. Ohjeen mukaan Nyytiä on nyt pidetty täyslevossa, pihalla ollaan käyty kolmesti päivässä hihnassa. Koiran nostaminen, portaiden kulkeminen ja äkkinäiset liikkeet on kielletty, joten me siirrettiin makuuhuonekin alakertaan ja rakennettiin ulkoportaisiin ramppi, jotta kulkeminen olisi turvallista. Leikkauksen jälkeisen illan ja yön Nyyti oli vielä aika pysäkillä lääkkeistä, mutta jalat kantoivat ja häntä heilui.

Eilen aamulla kun me herättiin hyvin nukutun yön jälkeen, oli ihana huomata että ruoka maistui ja tarpeet tulivat normaalisti. Haavakin on siisti ja yllättävän lyhyt. Nyyti ei missään vaiheessa ole vaikuttanut tuskaiselta, tietysti kipulääkkeet tekevät tehtävänsä. Ei yhtään levotonta käytöstä tai piippailua, onneksi! Eilen se jopa venytteli takajalkansakin, jota se on tehnyt nykyään melko harvoin.
Lisäksi olin aamulla riemuissani, kun vihdoinkin oli saatu kunnolla lunta, yöllä oli satanut ainakin 20 cm ja lisää vain tuli koko päivän. Ulkona on nyt niin kaunista! Tuntui kuin luontokin olisi halunnut kääriä meidän pienen sairastuvan puhtaan valkeaan suojelevaan vaippaansa.

Huomenna loppuu mun ”sairasloma”, olin muutaman päivän nyt kotona vapailla vahtimassa toipilasta. Kauluria ollaan pidetty totuttelumielessä päässä hetkittäin, kun huomenna koittaa arki ja koirat joutuvat jäädä keskenään viideksi tunniksi. Ollaan rajattu Nyytille yksi huone käyttöön, jossa se on makoillut levollisesti ja kohtaloonsa tyytyen.

Yritän pitää jonkinlaista kuntoutuspäiväkirjaa täällä blogissa. Itseäni auttoi projektin hahmottamisessa muiden kertomukset, esimerkiksi Hessun välilevytyräleikkaus ja siitä kuntoutuminen.

Viime talvena mentiin näin, nyt otetaan vain iisisti:

04.02.2015 067

Leikkuriin

12345621_10153742210853398_6809707645791068756_n

Niinhän tässä nyt sitten kävi, leikkuriin vie tiemme. Asia otettiin esille jo Nyytin toissaviikkoisella käynnillä magneettikuvauksen yhteydessä, mutta asian suhteen sovittiin että jäädään vielä seuraamaan tilannetta. Magneetti- ja röntgenkuvauksessa, labrakokeissa, hermoratatutkimuksessa ja kliinisissä kokeissa ei löytynyt mitään katastrofaalista. Muutokset olivat hitusen edenneet, eli L7/S1-välissä ristiselässä on lievä välilevynpullistuma, joka oli hieman enemmän pullistunut kuin 1,5 v. sitten, mutta ei edelleenkään ollut onneksi aiheuttanut cauda equina-kompressiota. Samassa nikamavälissä oli sama luupiikki (ligamentum flavum), joka työntyy spinaalikanavaan. Omaan täysin ammattitaidottomaan silmääni luupiikki oli terävämpi kuin edellisessä kuvassa. Lisäksi uusina löydöksinä olivat myös lievät välilevynpullistumat TH13/L1 ja L1/L2.

Onneksi meillä on pätevä ystäväpiiri ympärillä, kun Nypsin magneettikuvat oli konsultaation perusteella katsonut vielä ortopedi, joka oli sitä mieltä että se luupiikki L-S-välistä tulisi poistaa. Hetken harkinnan jälkeen leikkaushoito alkoi kuulostaa tällä hetkellä ainoalta järkevältä ratkaisulta. Nyyti ei vain ole terve, ja se oireilee edelleen satunnaisesti muutamana päivänä viikossa lääkityksestä huolimatta. Ja Nyyti on siis ollut nyt kohta 2 kk kevyellä liikunnalla ja treenaamatta. Nyt jos en sitä leikkaisi, niin selkä voisi kuulemma tuon ristiselän ongelmakohdan vuoksi alkaa mahdollisesti antaa myöten myös muualta – nythän nuo kaksi uutta rinta- ja lannerangan pullistumaa ehkä kertoisivat siitä – ja tietysti tuo L/S-välin ongelma varmasti pahenee ajan kanssa.

Mä en todellakaan lähde operoimaan koiraani kovin kevyin perustein (eka koirani Iina kuoli ihan liian nuorena kohdunpoiston jälkeisiin komplikaatioihin) mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että ei tämäkään hissutteleva elämä ole sellaista jota Nyytin kaltaisen koiran tulee elää. Toinen vaihtoehto olisi vain jatkaa elämää kuin ennenkin, mutta mä en siihen pysty. Ts. vetää koira loppuun ja päästää se sitten autuaammille harrastuskentille. Nyyti on mulle liian tärkeä, enkä varmasti pystyisi sen kanssa kuitenkaan harrastamaan kun kyttäisin oireilua ja mahdollisia kipuja. Mä toivon että en tule katumaan päätöstä leikkaushoidosta, ja että meillä on vielä joskus mahdollisuus nauttia terveemmästä elämästä ja harrastaakin vielä tokoa. Jopa kisatakin, mutta sen aika näyttää.

Kuntoutusjaksosta tulee vielä varmaan henkisesti meille kaikille vähän raskasta, kun nytkin Nyyti on ollut ajoittain suoraan sanottuna vähän rasittava, kun se ei ole päässyt purkamaan energiaansa kuten ennen. Mutta leikkauksen jälkeinen 6-8 viikon täyslepo on varmaan se haastavin vaihe, jonka jälkeen toivottavasti viikko kerrallaan toipuminen etenee ja saadaan meille niin tärkeä Nyyti taas parempaan kuntoon. Leikkausaika on nyt varattuna tammikuulle, 11.1. Kaikki mahdolliset peukut ja tassut siis pystyyn silloin!

Ja onneksi Unna, kohta 12 vuotta, on täysin kunnossa! En kestäisi tätä huolta nyt toisestakin koirasta, yksi murehdittava kerrallaan on ihan tarpeeksi. Mun terapiakoira. Mulla oli myös pieni haave ”Ness-projektin” suhteen tässä talvella, mutta pennun tulo tähän samaan rumbaan tuntuu vähän haastavalta. Joten ehkäpä ensin hoidan tuon meidän rämäpään sellaiseen kuntoon, että me pystytään elämään normaalia elämää.

IMG_3380

 

Voihan itku ja murhe, suru ja huoli

Syksy2015 154

Nyt se sitten on rikki. Mun Nyyti. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vieläkin enemmän, niin tässä ikävää todistusaineistoa.

Eka video on jo vuoden takaa. Nyytillä on ollut noita oireita jo pitkään, mutta nyt ne on alkanut olla todella useaan toistuvia. Ekan kerran se on kävellyt noin jo joskus vajaa 2-vuotiaana uimisen jälkeen. Pentujen jälkeen keväällä 2013 niitä alkoi olla enemmän, jolloin kiikutin Nyytiä fyssarille, akupunktioon ja neurokirurgille tarkempiin tutkimuksiin. Selän röntgenissä (09/13) oli tällainen muutos, mutta sitä ei silloin pidetty merkittävänä: ” L7/S1 hermoaukko on vähän tiivis, muuten välilevytiloissa ei sairauteen viittaavaa”.

Selkäjumeja on tästä lähtien ollut melko paljon, ja niitä on saatu kivasti hoidettua aina auki fyssarin käsittelyssä. Raju ja nopealiikkeinen koira kun on, niin olen jotenkin tuudittautunut vähän siihen että se nyt vaan tuppaa menemään jumiin. Tuota outoa ”vammakävelyä” ja takajalkojen pompottelua on ollut aina välillä, aina ainoastaan kylmien vuodenaikojen aikaan ja sen jälkeen jos Nyyti on ollut jonkin aikaa samassa asennossa jännittyneenä, yleensä siis esim. autossa istumisen jälkeen. Oon ollut mielestäni aina tarkka lämmittelyjen, jäähdyttelyjen ja koiran takittamisien kanssa, joten nyt ei onneksi ole peiliin katsomisen paikka.

Oireet paheni jonkin verran keväällä 2014, ja meidän fyssarin suosituksesta vein Nyytin uudestaan Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin. Siitä otettiin tällöin selän magneettikuva, joka oli pääsääntöisesti melko siisti ja olin tosi huojentunut. Saatiin lupa jatkaa treenaamista ja normaalia elämää. Hoitanut ell epäili että sektioarpi olisi mahdollisesti aiheuttanut kiinnikkeitä, ja niitä hoidettiin laserilla.

Nyt lokakuun lopulta marraskuun alkuun Nyyti on oireillut tosi paljon. Lokakuussa treenasin vielä melko tiuhaan, lanneselän jumit auottiin fyssarilla ja normaali arki jatkui. Kolmen päivän treeniputken jälkeen Nyyti yhden treenin loputtua piti oikeaa takajalkaansa ilmassa ja liikkui tosi jäykästi. Pidin sen tuon jälkeen levossa treeneistä, mutta se alkoi ”vammakävelemään” ihan normaaleilla aamulenkeilläkin. Tuo toka video on yhdeltä aamukävelyltä. Huutelin Facebookissa apua ja yllättävän monella oli kokemusta samankaltaisista oireista bordercollieillaan. Nyytillä oireiden alkamisesta kestää melko kauan että se alkaa kävelemään normaalisti ja rennosti, yleensä siihen menee reilu 2 km. Satunnaisesti oireet lakkaavat, jos se saa ns. jotain muuta ajateltavaa, esimerkiksi terästäytyy vastaan tulevan koiran takia tai saa hakea mun pudonneen hanskan tms. Se ei missään vaiheessa oireiden ollessa päällä vaikuta onneksi kipeältä tai muuten levottomalta.

Yhtenä iltana kaivoin onneksi esiin vielä sen selän magneettilausunnon, ja löysin kohdan jota en silloin pitänyt merkityksellisenä, varsinkin kun olin saanut kehoituksen jatkaa normaalia elämää.  ”L7/S1 välilevy hyvin lievästi pullistuu spinaalikanavaan, ei aiheuta cauda equina kompressiota, tässä kohdassa myös dorsaalipuolella pieni ”luupiikki” (Lig. flavum) joka vähän kaventaa spinaalikanavaa dorsaalipuolelta.” Otin hädissäni yhteyttä meidän fyssariin, joka onneksi oli ollut kartalla koko ajan! Olin silloin lähettänyt lausunnon hänellekin, ja ammattilaisena oli bongannut muutoksen ja hoitanut Nyytiä koko ajan se huomioiden. Otin yhteyttä myös Nyytiä hoitaneeseen neurokirurgiin, jonka ohjeen mukaan meillä on nyt lääkitykset menossa. Jatkosuunnitelmat selviävät ensi viikolla. Nyyti on nyt onneksi ollut oireeton. En usko että lääkkeillä on tässä vaiheessa ollut suurta merkitystä, oireet lakkasivat levon avulla 4 vrk ennen lääkityksien alkamista.

Nyt tulevaisuus ja oireiden syy on kuitenkin vielä auki. Onko välilevynpullistuma edennyt ja painaako se jotain hermoja? Vai onko kyseessä joku muu neurologinen sairaus? Toivon että oireille löytyy syy ja ikävä epätietoisuus tulevaisuudesta ja mahdollisista hoidoista selviää. Yllättäen myös Nyytin Saana-sisko on alkanut oireilemaan samalla tavalla nyt syksyn aikana. Muutama yö on tullut valvottua ja muutamat itkut itkettyä. Mutta näillä mennään, kaikista kiitollisin mä olen siitä että Nyyti ei vaikuta kipeältä. Lisäksi olen saanut ihan hurjasti tukea niin netin kautta kuin ihan oikeassa elämässä.

Nyt kun mun kalenteri tyhjeni treeneistä ja koesuunnitelmista (hei hei tämän kauden karsinnat!), niin huomaa miten tiiviisti sitä on rakentanut elämänsä tokon ja ihanien pitkien lenkkien ympärille. Eipä ole hetkeen talo kiiltänyt näin kirkkaasti ja luettujen kirjojen pino on suurempi kuin lukemattomien. Toisaalta on ollut aika kova eroahdistus treenaamisesta, toisaalta osa minusta nauttii kun saa vain olla ja puuhailla kotijuttuja. Olen kyllä käynyt kuokkimassa ja liikkuroimassa treeneissä, niin ei ihan tipahda kärryiltä miten treenikaverit edistyy.

Muutama päivä sitten saatiin nauttia erikoisesta valoilmiöstä, auringosta. Tässä marraskuun kansikuvatytöt:

Syksy2015 137 Syksy2015 068 Syksy2015 129 Syksy2015 158 Syksy2015 120 Syksy2015 111 Syksy2015 147 Syksy2015 081 Syksy2015 177

Ja tämän kaiken kurjan terveysmurhevuodatuksen loppuun ilouutinen: Anna-Leena ja Neo kisasivat kolmannen EVL1:n ja Neo on nyt FI TVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Huippua! Onnea!

https://uanblogi.wordpress.com/2015/10/31/valioyksilo/

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Sairastuvalla kaikki hyvin

IMG_1551

Unnan hampaan poisto sujui hyvin. Jotenkin mua aina hirvittää iäkkään koiran anestesia. Pyysinkin että jos siellä on muitakin kuluneita hampaita niin ne napsaistaisiin samalla pois. Kun viimeksi samanlainen hammasjuuren infektio oli vuosi sitten. Muita poistettavia hampaita ei ollut löytynyt, ja suu puhdistettiin taas samalla. Täytyy toivoa että näitä hammasepisodeja ei enää tulisi!

IMG_1572

Nyytillä on edelleen sen vasemman takajalan vuoksi kevennetty liikunta ja treenivapaa menossa. Nyyti pääsi toissapäivänä Timolle hierottavaksi, ja kipukohtakin löytyi sisäreidestä lihaskireytenä. Viikon päästä mennään uuteen käsittelyyn, siihen saakka tehdään nyt vain lyhyehköjä ravilenkkejä ja venytellään. Voi kunpa se lähtisi tuosta toipumaan, meillä nimittäin jää kyllä ihan tosi onnettomaksi SM:iin valmistautumiset. Jos kuntoutuminen sujuu toivotulla tavalla, niin mulla jää kaksi viikkoa aikaa treenata. Mutta näillä mennään, pääasia on nyt saada Nyps kuntoon! SM:issä meillä on hienosti EVL:ssä kolme sukupolvea edustettuna, kun samassa luokassa kisaa Nyytin Myy-emä ja Jay-poika. Aika hauskaa, onkohan tällaista kolmen sukupolven arvokisaedustusta ennen ollut?

Nyt muutama tunti enää yövuoroa jäljellä – kohta pääsee kotiin! Rauhallinen yö takana, joten piti tehdä ihan tikusta asiaa ja päivittää blogia, jotta tuo kello menisi nopeammin eteenpäin. Nää kevään ja kesän aamut on ihania, linnut laulaa ja aurinko nousee aikaisin. Kohta siis aamulenkille alla oleviin maisemiin ja sitten nukkumaan koirat kainalossa. :)

IMG_1554

IMG_1563

Pitkästä aikaa

IMG_1517

Mä olen ollut niin laiska tän blogin kanssa. Viime päivityksestä on kaksi kuukautta! Näiden kahden kuukauden aikana on monesti tullut mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa blogiin, mutta aina se on vaan jäänyt. Me ollaan lenkkeilty, treenattu ja eletty normaalia mukavaa arkea. Mulla päättyy tänään kahden viikon talviloma, joka oli aivan loistava veto pitää vasta tässä toukokuussa. Nyt on niin ihana vuodenaika, ja säätkin ollut muutamia sadepäiviä lukuunottamatta aika ihanat. Sadepäivinä olen ahkeroinut ja pistänyt meidän koko yläkerran uusiksi – piristävää vaihtelua!

IMG_1481

Me ollaan lenkkeilty ahkerasti ja treenattukin. Oli niin huippua päästä aloittamaan taas talven jälkeen ulkokenttäkausi. Ollaan saatu Nypsin kanssa ihan tosi hyviä treenejä, pahimmat stressikierrokset ovat jääneet pois ja ääniäkään ei ole tullut. Koepaikkaa en saanut huhtikuulle ja nyt jännäillään että riittääkö pisteet SM:iin. Kaksi viikkoa sitten oltiin renkaan leirillä, ja oli kyllä niiiiiin opettavainen ja silmiä avaava leiri. Satu ja Christa kouluttivat meitä ja sain molemmilta tosi hyviä huomioita jatkoa varten. Sunnuntaina katsottiin vielä erikseen sitä meidän kaoottiseksi muodostunutta seuraamista, ja nyt olen alkanut rakentamaan sitä kokonaan uudelleen. Pitkä tie, mutta varmasti opettavainen. Leirin kokonaisuuksissa tuli molempina päivinä mokat ohjatussa, jossa täytyy nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta, että sinne keskelle ei mennä, vaikka haettava kapula olisi piilossa eikä heti näkyisi. Ihanaa, mutta niin vaikeaa!

IMG_1523

Tällä hetkellä mulla on täällä koirien sairastupa. Nyytillä on lihakset jumissa vasemmassa takajalassa, kun se pääsi kylmettymään märkänä autossa odotellessaan leirillä. Levolla ja hieronnalla mennään, toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan! :( Unnalla taas on hammasjuuripaise, joka sai sen koko oikean puolen naamasta ihan turvoksiin. Huomenna aamulla hammas leikataan pois. Tosi kurjaa, mummokoira oli kyllä tosi kipeä. Onneksi nyt antibiootit ja kipulääke on purrut, ja Unna on ollut pirteä.

IMG_1507

Mulla on täällä just Dolla hoidossa. Harjasin kaikki koirat iltapäivästä ja suunnittelin lähteväni tuohon pellolla ottamaan valokuvia. Nyt siitä saakka on satanut koko ajan, joten se niistä valokuvista! Joku toinen kerta sitten.

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Kotilenkkimaastot :)

Kotilenkkimaastot :)

Kesäloma!

20140627-204404.jpg

Tänään se vihdoinkin alkoi, kesäloma! Oli niin ihanaa käydä aamulla lenkillä, kun aurinko paistoi ja pikkuhiljaa sitä tajusi ettei tarvitse oikeasti lähteä tänään töihin. Eikä seuraavaan kolmeen viikkoon! Sadepäiviä varten hain kirjastosta taas ison nivaskan paksuja kirjoja. En kyllä yhtään pistäisi pahakseni lämpimämpiä säitä, kun tuntuu että nyt on melkein joka päivä satanut.

20140627-204833.jpg

TOKO SM:t alkavat viikon päästä. Eilen käytiin viimeisissä kehätreeneissä. Olen tiivistänyt vähän treenitahtia tässä lähiviikkoina, mutta aika pessimistisin fiiliksin kyllä mennään eteenpäin. Nyytillä on ollut treeneissä ja viime kokeissa taas sellainen vähän jukuripäinen juoksemismeininki, ja eilen se sulkeutui ihan täysin omaan kuplaansa ja kieltäytyi ko-operaatiosta mun kanssa. Huh. Onhan se tavallaan ihan kivaa että on tuollainen voimalla työskentelevä koira, mutta ei oo kyllä aina helppoa. Onneks tää on vaan harrastus…

20140627-205446.jpg

Me ollaan oltu lähipäivinä vähän huolestuneita Unnasta, se on ollut iltaisin vähän levoton ja kivuliaan oloinen. Käytiin tänään lääkärissä ja muutaman röntgenkuvan ja priimojen labrojen jälkeen syyksi paljastui ummetus. Nyt siis helposti sulavat eväät ja öljyt kehiin, onneksi vatsa on kuitenkin toiminut, eli ihan pattitilanteesta ei ollut onneksi kyse.

20140627-205754.jpg

SM:ien jälkeen ajattelin pitää loppuloman ajan treenitaukoa. Uidaan, lenkkeillään, retkeillään ja varmaan veneilläänkin. Suunnitelmissa on ollut käydä pyörähtämässä pohjoisen tunturimaisemissa. Ja on kyllä niin ihanaa kun on nyt ekaa kesää oma piha! Eka kesäreissu suuntautui ihan vain tuohon naapurikaupunkiin, eli Loviisaan. Turistikoirat alla poseeraamassa. :)

20140627-210159.jpg

Ekan lomapäivän kunniaksi piti käydä vielä pellon laidalla fiilistelemässä lomaa ja auringonlaskua tyttöjen kanssa.

IMG_3361IMG_3380IMG_3409IMG_3419IMG_3392

Uusia kuvia ja kuulumisia

IMG_3277

Eilisen vapaapäivän kunniaksi pääsi myös kamera ulkoilemaan. Takana oli ylityötunneille mennyt raskas työviikko, pahimmillaan olin töissä tuplavuoron verran klo 7-22. Joten heti perjantaiaamuna oli sellainen olo, että nyt on pakko päästä metsään rentoutumaan. Koska työ täytyy hoitaa ennen huvia, kurvasin ensin treenaamaan Nyytin kanssa tokoa ja siitä jatkettiin sitten Söderkullaan Pilvijärven maastoihin lenkille. Jos joskus liikutte Sipoon suunnalla, niin kannattaa käydä siellä lenkillä. Siellä on maastoon merkattu 10 km kierros, jossa yleensä ei tule pahemmin porukkaa vastaan.

IMG_3209

IMG_3226

Viime viikonloppu vietettiin Valmennusrenkaan leirillä Mikkelissä. Kouluttajaksi oli kutsuttu venäläinen maajoukkue-edustaja Varvara Bolshakova. Nyytin kanssa tein lauantaina ruudun alkua. Olisin halunnut tehdä periaatteessa ruudunsiirtotreenin, mutta kouluttajan ohjeilla tehtiin sitä, että koira vaaditaan katsomaan missä ruutu on ennen liikkeen alkua. Olisin halunnut vielä enemmän siirtää vastuuta koiralle, sillä kokeessa liikkeen alkaessa en voi enää sitä vaatia etsimään katseella, vaan sillä täytyy jo silloin olla tiedossa mihin suuntaan se on merkiltä lähdössä. Joten vastuuttaminen jatkukoon kotitreeneissä. Sunnuntaina olin valmistelemassa Nyytiä treeniin, lämppälenkin jälkeen se makoili maassa ja liikkeelle lähtiessä se ontui. :( Jätin sitten sunnuntain treenin välistä ja pidin sitä kaksi päivää levossa. Pelkään vähän, että nyt jo pidempään jatkuneet selkäjumit ovat ruvenneet kuormittamaan sen etuosaa. Meidän fyssari suositteli magneettikuvausta, joten nyt suunnataan ensi viikolla Espoon Eläinsairaalaan magneettikuviin. Mua niin pelottaa että siellä selässä on jotain pielessä, vaikka nyt sunnuntain jälkeen Nyps on taas liikkunut ja liikutettu ihan normaalisti. Mutta muuten oli kiva leiri, meillä on kyllä hauska ja hyvä porukka, ja vitsi miten taitavia koiria ja ohjaajia. Huippua! Anna-Leenalle, jättiläis-Neolle ja toppahousu-Tatulle kiitokset reissuseurasta!

IMG_3199

IMG_3155

IMG_3235

En ole tänne muistanutkaan kertoa, kun epäonnen-Unnalla oli taas käsittämättömän huono tuuri. Jos jotain sattuu, niin aina se on Unna johon kolahtaa. Kuten nytkin, kun heiteltiin Bobin kanssa frisbeetä pihalla. Rauhassa pihalla makoillut Unna sai frisbeen suoraan silmäänsä. Sillä ei ollut mitään saumaa väistää kiekkoa, kun heitto tuli sivusuunnasta. Eipä auttanut muu kuin suunnata Nikkilään päivystävälle eläinlääkärille. Silmän pinta oli ehjä, mutta sisälle oli tullut heiton voimasta akuutti iriitti. Silmä oli tosi kipeä, joten opiaattipiikin voimin Unna saatiin kivuttomaksi. Silmätipoilla ja kipulääkkeillä silmä onneksi parani kunnolla, se oli noin viikon eri värinen kuin toinen, mutta nyt eroa ei enää huomaa. Huh, onneksi ei käynyt pahemmin kun oli sen verran kova tälli. Unna-rassu.

IMG_3163

Pääsiäisenä meidän ilona kävi Puuman pennut. Ne on kyllä niin mun lemppareita, takana kiva suku ja itse pennut aivan ihania ja reippaita. Tuntuu että ”kaikille” on nyt tulossa pennut, ihan pikkuruinen pentukuume on alkanut hiipiä itsellenikin, mutta tähän saumaan ei kyllä mitenkään mahdu pentua. Näin viime yönä untakin että sain pienen bc-pennun, mutta nyt täytyy kyllä muutama vuosi odotella, ennenkuin ”Ness” (täytyyhän jokaisella haaveella olla työnimi, Unna oli jo monta vuotta etukäteen Unna, Nyyti oli Noppa) saa tulla.

IMG_2570

IMG_2599

Ensi kertaan, nauttikaa keväästä hyvät ihmiset! Tää on niin ihana vuodenaika.

IMG_3129

Ihana kevät

20140401-000802.jpg

Lähipäivinä on ollut taas aivan ihania aurinkoisia päiviä. Kivaa kun tänä keväänä ei ollut ollenkaan sellaista loskavaihetta, jolloin mulla aina lopahtaa into lenkkeillä, kun tuntuu ettei sohjossa tarpoessa pääse edes eteenpäin. On ollut ihan luksusta, kun aurinko on paistanut, linnut laulanut ja maa ollut kuiva. On ollut myös tosi kiva puuhailla ekaa kevättä omalla pihalla. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että meillä on nyt ihana punainen tupa ja oma piha. Silloin kun ei edes ollut vielä suunnitelmissa muuttaa Santahaminasta pois. Mutta nyt on pihan suunnittelu kovassa käynnissä ja taimet itämässä pikku kipoissaan. Tekeminen ei todella lopu kesken, varsinkin kun osa tontista on vielä täysin raivaamatta. Puut on nyt onneksi saatu nyt kaadettua, mutta voipi olla aika iso urakka edessä saada siitä suht tasainen nurmialue…

20140401-000859.jpg

Olin lauantaina Ojangossa katsomassa Neon ekaa koetta. Anna-Leena ja Neo vetivät huippuhienon setin ja voittivat alokasluokan 196 pisteellä. Onnea vielä! Myös Jay ja Marko olivat ekaa kertaa avoimessa ja tekivät myöskin ykköstulokset 169 pisteellä. Niin hienoa, onnea Jaylle ja Markollekin! On niin kivaa, kun Nyytin penskoja meni tokoileviin koteihin, on se vaan niin hieno laji.

20140401-000835.jpg

Unna lakkasi joku aika sitten järsimästä luita, ja koska se on sille hyvin epätyypillistä, varasin sille ajan hammasten tsekkaukseen eläinlääkärille. Yhden hampaan huomasin katkeenneenkin. Eläinlääkäri totesi sen aristavan kovasti vasenta leukaniveltä, ja röntgenkuvassa näkyikin yllättäen vasemman alaposkihampaan alla onkalo, joka oli täynnä märkäistä eritettä. Hammas oli täysin terve, joten jäi vähän mysteeriksi, miten se onkalo on sinne päässyt muodostumaan. Mutta hammas poistettiin ja nyt suu toivottavasti paranee. Samalla napsaistiin pois se yksi katkennut yläetuhammas. Näköjään tämä vuosi on ollut hammaspainotteinen noiden eläinlääkärireissujen suhteen, molemmilta koirilta on poistettu jo kaksi hammasta. Täytyy toivoa että loppuvuosi menisi terveissä merkeissä.

Reilu viikko sitten saatiin murheellisia uutisia, kun Tiinan Jaava menehtyi yllättäen. Kovasti voimia Tiinalle, Jaava oli todella hieno ja persoonallinen koira. Täytyisi muistaa arvostaa jokaista hetkeä, kun ikinä ei tiedä mikä päivä on se viimeinen.     

 

20140401-000917.jpg

 

Maalaiseläimet

img_1936.jpg

Mun tän viikon ainoan vapaapäivän kunniaksi paistoi aurinko, joten ei auttanut muu kuin kaivaa kamera muuttolaatikon pohjalta ja suunnata pellolle. Peltoulkoilun lisäksi käytiin kiertämässä Pilvijärven maastoissa lenkki, siivosin koko talon, pesin pyykkiä noin miljoona koneellista, kasasin Bobin kanssa neljä mottia halkoja liiteriin ja nyt yritän kääntää vuorokausirytmiä päälaelleen huomenna alkavan viiden yövuoroputken vuoksi. Ja koska oli vapaapäivä, niin Nyytikin sai treenivapaan. Löysin tosi kivan treenipaikan tästä läheltä kivoin lämmittely- ja jäähdyttelylenkkimaastoin, joten olen käynyt siellä nyt melkein joka päivä.

Unohdinkin viime päivityksessä mainita, että Nyytin selkä kuvattiin kolmisen viikkoa sitten pitkin kesää jatkuneiden selkäjumien vuoksi, ja onneksi selkä näytti kuvassa terveeltä ja normaalilta. Neurokirurgi tsekkasi Nyytin vielä läpi eikä löytänyt mitään uutta hälyyttävää sen liikkeissä. Nyt olen siis uskaltanut treenatakin enemmän, ja ilmoitin Nyytin pitkästä aikaa kokeeseenkin. Huonolla tuurilla sillä tosin sattuu olemaan juoksu, mutta täytyy toivoa että se venyttäisi juoksun alkua nyt muutaman viikon vielä.

Unnakin on onneksi ryhtynyt kasvattamaan kadonnutta karvaansa takaisin. Saa nähdä tuleeko sille enää ikinä kunnon turkkia, on tuo nyt kasvavakin hennompaa kuin aiemmin.

IMG_1949

”Ne irrotti mun tukan, eikä se kasva takas!” >:(

Tässä alla tän päivän kuvia:

Tuo pelto on näin kaukana meiltä: (ihanaa, ihanaa – mä jaksan hehkuttaa uutta kotia ehkä iäisyyden!)

IMG_2058 – Kopio

Isot vauvat

Viikko sitten olleessa Myytin paimennuspäivässä oli ollut paikalla neljä Nyytin kuudesta nyt 7 kuukauden ikäisestä pennusta. Anna-Leena oli ottanut kivoja kuvia Tehareista. Hassua ajatella että vauvat ovat jo tosiaan tuon ikäisiä että alkavat olla ison koiran mitoissa.

img_0299

Vuokko, Karma, Jay ja Neo. Kuva: A-L Väätänen

img_0267

Vuokolla on samiskorvat Nyytin kanssa. Kuva: A-L Väätänen

Meillä on tällä hetkellä pienimuotoinen sairastupa. Unnalla on kiteiden lisäksi virtsatieinfektio, johon onneksi antibiootti on nyt selvästi oireiden perusteella ruvennut puremaan. Nyyti on nyt levossa ja kipulääkekuurilla selkäjumin takia.  Sillä on ollut selässä todennäköisesti tiineysajan pahentamia vanhoja ”tokojumeja”, joita Patricia-fyssari on nyt tässä kevään ja kesän aikana hoitanut. Nyt se selkeästi oli ekaa kertaa vähän kipeä, joten käytiin hakemassa lisää Rimadylia lääkäristä. Nyyti sai samalla myös ekaa kertaa akupunktiota. Mennään ottamaan varmaan toinenkin hoitokerta vielä jossain välissä.

Mulla alkaa tänään mun ”kesäloma”, eli kuuden päivän vapaat, joista oon ihan superonnellinen. Mulla ei ole mitään lomia vielä kertyneenä, joten sain onneksi kasattua vapaapäiviä vähän peräkkäin. Olen ollut nyt viimeisen vuorokauden aikana 16 h töissä, joten nyt yövuoron viimeisinä tunteina alkaa tuntua siltä, että vähän pidempi vapaa tekee ihan terää. Lupaavasti säätiedotus tosin väitti että nyt viilenee ja sataa tulevina päivinä. Eli todennäköisesti just seuraavat 6 vrk.

Pissavaivainen Unna

Unna on lähipäivinä juonut normaalia enemmän, ja pissaillutkin sitä mukaa hyvin tiheään tahtiin. Eilen lenkillä Unnan pissan joukossa sitten olikin verta, joten ei auttanut muu kuin suunnata kohti eläinlääkäriä. Unnalla todettiin struviittikiteitä, joten nyt jatkossa se saa syödä ainoastaan ko. vaivaan suunniteltua erikoisruokaa. Onneksi kyseessä oli loppupeleissä noin vaivaton asia, kun pahimmassa tapauksessa borreliabakteeri olisi voinut pesiytyä munuaisiin tehden tuhojaan siellä. Katsoimme samalla leukkarit, munuais- ja maksalabrat ja kaikki olivat ok. Olen nyt muutaman viime vuoden ajan otattanut Unnasta kaikki peruslabrat + kilpparikokeet, ja onneksi aina kaikki on ollut priimaa.

Muuten meille kuuluu oikein hyvää, minulla on toivottavasti ensi viikolla ihania uutisia kerrottavana. Jos kaikki menee hyvin, niin tytöt saavat oman pihan ja me ihanan oman punaisen tuvan. Mutta siitä lisää kun ollaan tsekattu kuntotarkastus!