Unna lääkärissä

Unna on ollut lähiviikkoina vähän vaisu, eikä oikein ole halunnut lenkkeillä. Oire on tullut ehkä vähän vaivihkaa, ja kun joinain päivinä se on ollut ihan pirtsakkana niin mä olen ajatellut että kaikki on kuitenkin varmaan ihan ok. Viime viikolla yhdellä aamulenkillä se oli suorastaan haluton kävelemään, joten varasin sille eläinlääkärille ajan. Aloin jo maalailemaan mielessäni kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita lähinnä borrelioosin suhteen. Kävin nyt ekaa kertaa kunnallisella eläinlääkärillä, ja kokemus oli varsin hyvä. Tilat olivat ihan uudet ja siistit, aikataulu piti ja tunnelma oli mukavan kiireetön. Unnan vaiva otettiin tosissaan ja anamneesia selviteltiin pitkän kaavan mukaan. Lopulta perustutkimusten jälkeen lääkäri päätyi ottamaan liudan verikokeita, kohtu ultrattiin ja rakosta punktoitiin vielä mun tuoman pissanäytteen lisäksi varmuuden vuoksi toinenkin näyte. Kaikki tutkimustulokset oli onneksi kunnossa ja Unna sai paljon kehuja hyvästä kunnostaan ja ikäistään nuoremmasta olemuksesta. Ainoa oire mikä saatiin esiin, oli aristus lanneselän kohdalta. Unna on varmaan todennäköisesti liukastunut tms, ja päässyt venäyttämään selkäänsä. Hoitona on nyt viikon Rimadyl-kuuri ja kevennetty liikunta. Huojentavaa, että mitään vakavaa ei löytynyt. Tai voihan tuo selkäkipukin sinänsä olla kurja juttu, jos kipulääke ei auta ja vaisu fiilis jatkuu. Mutta toisaalta eipä 14 ikävuotta lähestyvän koiran tarvitse olla enää ns. lenkkikunnossa.

Täytyy nyt opetella kovettamaan itsensä, kun musta tuntuu niin kurjalta jättää Unna kotiin kun lähden Nyytin ja Nessin kanssa ulos. Unna on kuitenkin aina innoissaan pyörimässä jaloissa kun haluaisi mukaan. Omaatuntoani hyvitellessäni olen yleensä antanut sille jonkun herkun jos se ei pääse mukaan, eli tätä menoa mulla on varmaan fitnessmummon sijaan kohta paksukais-Unna… Jos käyn treenaamassa, niin Unna on päässyt mukaan lämmittelylenkille, ja saa sitten odotella autossa pidemmän jäähdyttelylenkin ajan. On onni että Unna on tähän saakka ollut niin hyväkuntoinen vanhus, ja pystynyt lenkkeilemään kaikki samat lenkit kuin nuo nuoremmatkin. Mutta nyt pääasia on että sillä on kivuton, hyvä olo ja elämässä virikkeitä ja seuraa.

Kuvia! Paljon!

21012017-255

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin Unna on toipunut hienosti! Se on ollut tosi pirtsakkana. Se on todennäköisesti oireillut korvaansa jo pidempään, koska se on ollut jo joulusta lähtien vähän vaisu. Annoin sille silloin Rimadylia ja pidin levossa, mutta ei se oikeastaan tuonut kauheasti eroa esiin.  Ja kun mitään selkeää oiretta ennen viime lauantaita ollut, niin en oikein osannut epäilläkään että se olisi sairastunut. Näin jälkikäteen on kyllä helppo laskea yksi yhteen. Nyt se on ollut siis taas aiempaa pirteämpi ja ravaa lenkit pitkällä hyvällä askeleella. Huojentavaa!

Käytin kaikki tytöt toissapäivänä hierojalla, ja Unna ei onneksi ollut viikonlopun kaatuilusta jumissa. Se oli itseasiassa ainoa noista jolla ei ollut jumeja, bortsut tosin on tuon hasardin liikkumistapansa vuoksi vähän alttiimpiakin jumiutumaan. Nyyti oli vähän kauttaaltaan kireä, lisäksi sillä oli ne sisäreidet taas juntturassa. Nessillä oli iliopsoakset jumissa, joka johtuu nyt kyllä varmaan treeneistä ja perusasennon ”orava-asennosta”, kun olen korjannut sitä ryhdikkäämmäksi. Lisäksi se tykkää hurjasti pomppia takajaloillaan kun sitä kehuu, joten sekin voi varmasti vaikuttaa.

21012017-076

Nessin luustokuvaustuloksetkin tulivat: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä VA0, LTV1. Tuosta LTV:sta olen kuullut nyt vähän kahdensuuntaista juttua, voi aiheuttaa oireita tai olla aiheuttamatta. Nyytin selkäkatastrofin jälkeen musta tuntuu että mikään ei enää hetkauta; hoidetaan sitten aikanaan jos tulee jotain hoidettavaa. Ja olen kyllä aina ollut sitä mieltä että aktiivisesti harrastavat koirat tulee huoltaa ammattilaisen toimesta säännöllisesti, joten jos oireita tulee niin toivottavasti ne ns. saadaan kiinni ajoissa, että osaa sitten itsekin himmata vähän treenaamisen suhteen. Ja tottakai muutokset ja epäpuhtaudet liikkumisessa näkee itsekin. Mutta tällä hetkellä on huojentunut ja iloinen olo, luokittelen siis tuosta jakautuneesta ristiluun harjanteesta huolimatta Nessin ihan terveeksi koiraksi. :)

21012017-105

Nyytikin on voinut nyt hyvin ja aloitin Gabapentinin laskemisen tänään. Sitä ei saa lopettaa seinään, vaan annos tulee laskea hissukseen alas. Täytyy toivoa että pärjätään nyt jatkossakin ilman lääkityksiä! Tänään alkoi tämän kauden maajoukkuekarsinnat, ja taas tuli hetkellisesti aamulla sellainen haikea olo – olisipa ollut hienoa olla mukana! Mutta pääasia on että mulla edelleen on Nypsi, jonka kanssa voi puuhastella kaikkea ihan ilman tavoitteitakin.

Alla hurja määrä kuvia tältä aamulta.

Unna sairastui

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

5 kk leikkauksesta

Nyyti voi hyvin. Me aletaan olla treenaamista lukuun ottamatta aika lähellä ihan tavallista, normaalia elämää. Käytiin eilen taas meidän fyssarin tsekkauksessa ja kaikki oli hyvin. Rintaranka Nyytillä oli vähän jumissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä että ollaan oltu aika paljon nyt helteillä pihalla ja pihaliikunta ei ole se terveellisin vaihtoehto. Normilenkit alkaa olla sen mittaisia, että oman aikataulun puitteissa niiden säännöllinen pidentäminen alkaa olla haastavaa. Kävellään nyt sellaisia 5-8 km lenkkejä päivittäin pääasiallisesti vapaana metsäpoluilla ja kävelyteillä, olen lisännyt liikuntaa lähinnä vain siten että olen saattanut tehdä saman päivän aikana toisenkin pidemmän lenkin. Nyt saatiin vihdoinkin lupa alkaa hallitusti ja varovaisesti treenaamaan! Jessss! Kyseessä on nyt alkuun vain ns. hitaat liikkeet, eli seuraaminen, zeta, kaukot ja tunnari. Tunnaria mä olen jonkin verran jo tehnytkin satunnaisesti ja Nyyti alkaa olla aika hyvä tunnarihaasteissa. Seuraamisessa täytyy olla tosi tarkkana puolieron vuoksi, eli ennen ja jälkeen seuraamisia ja perusasentoja täytyy tehdä pientä ympyrää oikealle. Täytyy toivoa että oireet ei palaa ja Nyyti alkaa kestämään myös tokon haasteellisen staattisuuden ja toispuoleisen kuormituksen. Mutta mä olen kyllä niin innoissani! Me saadaan treenata!

Kokonaisuudessaan tämä selkäepisodi on kyllä ollut ihan jäätävä kokemus, jonka en toivo enää toistuvan niin Nyytin kuin kenenkään muunkaan koirani kanssa. Kuntoutusprosessi on tietysti vielä ihan kesken, mutta nyt loppukeväästä on alkanut olla tosi toiveikas olo ja tuntuu siltä että ollaan todella voiton puolella. Silloin syksyllä fiilis oli jotain aivan muuta, muistan miten järjettömän lohduton, huolestunut ja surullinen olo mulla oli, kun Nyyti vain oireili ja oireili, vaikka olisi mitä tehnyt. Nyt jälkeenpäin oireilu tietysti on ymmärrettävissä helpommin, ei kenelläkään varmasti ollut hajuakaan miten rikki se sen selkä lopulta olikaan, koska tutkimukset eivät viitanneet yhtään niin vakavaan tilanteeseen. Vaikka Nyyti ei tulisikaan kestämään säännöllistä koetavoitteellista treenaamista, niin nyt tämä tämänhetkinenkin tilanne on sellainen, että me pystytään elämään melko täysipainoista ja hyvää elämää Nyytin kanssa. Mä tietysti itse olen täysin hurahtanut nimenomaan tokoon ja siinä kisaamiseen, mutta kyllä me keksitään vaihtoehtoisiakin aktivointitapoja jos joudutaan toko jättämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että me päädyttiin leikkaushoitoon, tässä projektissa ollaan jo nyt jääty reippaasti sinne plussan puolelle.

Norja2014 418

Talviloma!

Mulla alkoi tänään – tai itseasiassa jo perjantaina – talviloma! Ja nyt on kyllä sääkin kohdallaan, tänään oli iltapäivällä +18 astetta. Olen nyt jo muutamana vuonna pitänyt talvilomat vasta toukokuussa, jolloin alkaa olla niin paljon mukavammat ulkoilukelit kuin talvella. Koko viikoksi on vielä luvattu tosi lämpimiä päiviä. Ihanaa! Kävin tänään hakemassa kesäkukat pihalle, vielä olisi edessä mattojen ja ikkunoiden peseminen. Huh. Meidän matot on tässä kevään aikana pikkuhiljaa evakuoitu matto kerrallaan pois Nessin pissavahinkojen (joita edelleen sattuu, huoh…) vuoksi. Nuo pissatulehdukset ovat varmasti hidastaneet aika paljon meidän sisäsiisteyskasvatusta, kun eipä se silloin ole pystynyt pidättämään ja pissoja on saattanut tulla pahimmillaan muutaman minuutin väleinkin. Nyt onneksi oireet ovat väistyneet, täytyy toivoa että tuosta ei nyt tule mitään infektiokierrettä.

Aloitin lomani mahtavalla tavalla, eli tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Mun oli tarkoitus antaa Bobille koiravapaa viikonloppu ja ottaa kaikki mukaan, mutta kun Unna oli viime viikolla sen verran huonosti liikkuva, niin se sai jäädä kotiin lepäämään. Nyyti ja Ness pääsivät siis leireilemään. Nyyti ei saa vielä treenata, joten oltiin vain kuunteluoppilaina. Kouluttajina olivat maailman kärkikasti, eli Christa ja Satu. Paljon jäi mietittävää ja tärkeitä muistutuksia tuli moneen juttuun. Ehdin treenata molempina päivinä tauoilla Nessin kanssa ja sunnuntaina se meni vähän märällä nurmella tosi ikävästi nurin. Se hetken aikaa keventeli vasenta etujalkaansa, mutta on onneksi nyt liikkunut ihan puhtaasti. Mutta kyllä säikäytti. Kahden edellisvuoden kevätleireillä Nyyti on loukkaantunut, toissavuonna se alkoi ontua etujalkaansa ja viime vuonna venäytti sen saman oikean takajalan iliopsoaksen jota se on nyt oireillut. Kostea nurmikenttä on kyllä vaarallinen koirille! Mutta muuten oli kyllä kiva leiri, oli kiva nähdä taitavien koirien treenejä ja tavata tuttuja. Lisäksi sattui vielä todella lämpimät säät! Leirin jälkeen ajoin vielä moikkaamaan Tiinaa, joka on muuttanut Myrtin ja Meten kanssa suht lähelle leiripaikkaa Mikkeliin ihanan järven rannalle. Olipas kiva nähdä Unnan jälkeläisiä ja Tiinaa pitkästä aikaa. <3

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Nyytillä oli tänään kuukauden tauon jälkeen fysioterapia ja se oli hyvässä kunnossa! Niin huippua! Meidän lenkit on nyt noin 6 km mittaisia. Viime viikolla tosin arvioin yhden reitin pahasti pieleen ja käveltiin 7,5 km, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään oireilua. Oikea takajalka, jossa oli se iliopsoas jumissa maaliskuisen mahdollisen liukastumisen vuoksi, oli nyt myös jo lähes normaali. Ranka oli täysin ok, lihaksissa oli ns. normikireyttä mikä varmasti johtuu myös liikunnasta ja sen lisäämisestä. Saatiin odotetusti vähän satikutia kun aloitin Nyytin vapaana pitämisen vähän kuin ilman lupaa, mutta tein sen (omasta mielestäni!) ihan järkevästi ja onneksi siitä ei ollut nyt kropan puolesta mitään haittaakaan. Seuraavaksi me aloitetaan fillarilenkit, jee! Lisäksi siirrytään tekemään niitä meidän balanssiharjoitteita tasapainotyynyjen päälle.

Unna on nyt onneksi ollut muutaman päivän jo parempi. Se sen oireilu oli kyllä niin surullisen näköistä, alla video miten pahasti se pahimmillaan ontuu. Niin surullista. :( Mä yritän toiveikkaasti ajatella, että viimeksikin meillä oli suunnilleen tässä vaiheessa ab-kuuria tuollainen notkahdus voinnissa huonompaan, jonka jälkeen toipuminen alkoi edetä nopeammin. Voi kunpa nyt olisi sama juttu! Tää tuntuu niin epäreilulta, vaikka Unna tietysti on iäkäs, olisi se ilman tuota borrelioosia varmasti ihan hyvässä kunnossa. Se kuitenkin jaksoi viime vuoden puolella reippaasti kaikki samat lenkit kuin Nyytikin ja oli vielä viime kesänä mun kanssa Kolilla vaeltamassakin. Joten mä todella toivon että meillä olisi vielä tervettä aikaa yhdessä edessä.

Surullisen Unna-videon jälkeen loppukevennyksenä vielä lammaspehmolelu, jonka naamasta Nestori ei näköjään pitänyt. Se oli saman päivän aikana myös oppinut lukemaan, ainakin ahkerasti selailluista mainoksista päätellen.

image

 

 

Kevättä kohden

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Kiitti punkit

16022016 003

Kolme vuotta sitten Unnalla todettiin borrelioosi, joka saatiin hoidettua oireettomaksi puolen vuoden antibioottikuurilla. Tällöin se oireili enemmän takaraajojaan, mutta nyt epämääräiset ontumiset etuosassa tulkittiin borrelioosin paluuksi. Tauti on kiltisti uinunut tuon kolme vuotta, olisi saanut pysyä kurissa Unnan loppuelämän ajan. Mutta ei voi mitään. Oireet täsmää inhottavan hyvin ja nivelrikko-oireilu menisi vähän eri kaavan mukaan. Nyt syödään siis taas puoli vuotta doksisykliinia. Otin ihan varmuuden vuoksi Unnalle myös uuden Cartrophen-pistossarjan, se ei ole nyt useampaan vuoteen tarvinnut niitä ollenkaan, kiitos loistavan Nutrolin Nivel-lisäravinteen. Mutta nyt täytyy vaan toivoa että antibiootti puree eikä bakteeri olisi muuttunut resistentiksi tuolle antibiootille.

16022016 008