Nyt se pahin on onnellisesti ohitse. Mä pelkäsin leikkausta todella paljon. Olin ottanut itselleni yhden ylimääräisen yövuoronkin, kun olin varma etten kuitenkaan saa nukutuksi ennen leikkausaamua.
Oltiin käyty leikkaavan lääkärin vastaanotolla viimeksi magneettikuvauksen yhteydessä, jolloin oltiin puhuttu että kokeillaan vielä lääkityksen vastetta ja mietitään sitten jossain vaiheessa jatkoja. Leikkauspäätökseen vaikutti omalta osaltani paljon keskustelut meidän fysioterapeutin ja hänen konsultaationsa magneettikuvista. Joten leikanneelle lääkärille tuli hieman yllätyksenä se, että olin varannut suoraan leikkausajan. Käytiin asiat vielä tarkkaan läpi ja leikkaava lääkäri fiksusti halusi varmistaa, että ymmärrän leikkauksen riskit ja sen, että magneetin löydökset olivat kuitenkin lieviä ja leikkaushoito ei välttämättä poista oireita, vaan ne saattavat johtua myös jostain muusta. Kävin muutamaan otteeseen soittamassa Bobille ja lääkärikin halusi jutella myös Bobin kanssa, jotta kaikki meistä varmasti ymmärtävät riskit suhteessa epävarmaan hyötyyn.
Koska leikkaus pelotti, lähinnä anestesia ja leikkauskomplikaatiot, mun teki mieli kiikuttaa Nyyti autoon ja ajaa mahdollisimman pian mahdollisimman kauas. Mutta silti onneksi järki voitti – yritin ajatella vain niitä ahdistavia lenkille lähtöjä, jolloin sen koko takaosa tuntui elävän omaa elämäänsä eikä se pystynyt kävelemään normaalisti. Joten tippa linssissä jätin Nyytin sinne leikattavaksi.
Vaikka takana oli työyö ja henkisesti raskas aamu eläinlääkärissä, en saanut nukuttua. Torkahdin vain hetkeksi, jolloin näin vain kamalia painajaisia. Päässä pyöri koko ajan epäilys siitä oliko leikkauspäätös kuitenkaan järkevä, ja huoli siitä että leikkauksessa tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Olin niin onnellinen, kun lääkäri soitti iltapäivällä ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja että löydökset selässä olivat paljon suuremmat kuin magneettikuvat antoivat ymmärtää ja ”tämä koira varmasti hyötyy tästä leikkauksesta.” Tässä ote potilaskertomuksesta:
”Nyytille tehtiin selkäleikkaus (dorsal laminectomia L7/S1): hyvin ahdas cauda equina alue. Ristiluunkatto ulottuu pitkälle L7 nikaman takareunan alle. Hyvin ahdas lumbosakraalialue, välilevy L7/S1 oli lievästi pullistunut.”
Eli se nikamaväli oli kuin olikin hyvin ahdas, vaikka magneetissa näytti siltä että hermojuurilla on hyvin tilaa. Onneksi päädyimme leikkaushoitoon, ei siinä muu olisi enää auttanut!
Nyt tulevaisuus on kiinni kuntoutumisesta ja kuntouttamisesta. Ekat fysioterapia-ajat on varattu, aion myös hyödyntää vesiterapiaa ja laserhoitoa. Ohjeen mukaan Nyytiä on nyt pidetty täyslevossa, pihalla ollaan käyty kolmesti päivässä hihnassa. Koiran nostaminen, portaiden kulkeminen ja äkkinäiset liikkeet on kielletty, joten me siirrettiin makuuhuonekin alakertaan ja rakennettiin ulkoportaisiin ramppi, jotta kulkeminen olisi turvallista. Leikkauksen jälkeisen illan ja yön Nyyti oli vielä aika pysäkillä lääkkeistä, mutta jalat kantoivat ja häntä heilui.
Eilen aamulla kun me herättiin hyvin nukutun yön jälkeen, oli ihana huomata että ruoka maistui ja tarpeet tulivat normaalisti. Haavakin on siisti ja yllättävän lyhyt. Nyyti ei missään vaiheessa ole vaikuttanut tuskaiselta, tietysti kipulääkkeet tekevät tehtävänsä. Ei yhtään levotonta käytöstä tai piippailua, onneksi! Eilen se jopa venytteli takajalkansakin, jota se on tehnyt nykyään melko harvoin.
Lisäksi olin aamulla riemuissani, kun vihdoinkin oli saatu kunnolla lunta, yöllä oli satanut ainakin 20 cm ja lisää vain tuli koko päivän. Ulkona on nyt niin kaunista! Tuntui kuin luontokin olisi halunnut kääriä meidän pienen sairastuvan puhtaan valkeaan suojelevaan vaippaansa.
Huomenna loppuu mun ”sairasloma”, olin muutaman päivän nyt kotona vapailla vahtimassa toipilasta. Kauluria ollaan pidetty totuttelumielessä päässä hetkittäin, kun huomenna koittaa arki ja koirat joutuvat jäädä keskenään viideksi tunniksi. Ollaan rajattu Nyytille yksi huone käyttöön, jossa se on makoillut levollisesti ja kohtaloonsa tyytyen.
Yritän pitää jonkinlaista kuntoutuspäiväkirjaa täällä blogissa. Itseäni auttoi projektin hahmottamisessa muiden kertomukset, esimerkiksi Hessun välilevytyräleikkaus ja siitä kuntoutuminen.
Viime talvena mentiin näin, nyt otetaan vain iisisti:
Bordercolliet Nyyti, Ness ja Nipsu 