Aihearkisto: TOKO-kisat

Seinäjoen valintakoe

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Kuva: SporttiRakki

Viikko sitten oli kauden eka valintakoe Seinäjoella. Selviydyttiin urakasta jotakuinkin kunnialla, ja Ness oli lopulta 33. koirasta kivasti kahdeksas! Pisteitä kertyi 279. Matkaan lähdettiin edellisenä päivänä Hannan ja Zap-serkun kanssa, oltiin varattu illalle treenivuoro hallista. Halusin päästä tekemään tunnaria siellä, kun aika monella koiralla (myös Nyytillä) on aikanaan ollut ongelmia tunnarissa tuolla, en tiedä onko mattopohja jotenkin poikkeavan vahvan hajuinen tms. Tunnarissa olikin epävarmuutta, joten hyvä että käytiin.

Kisapäivästä tulikin meille pitkä, kun Ness starttasi vasta myöhään iltapäivällä numerolla 28. Tuolla ei päässyt oikein ennen kehää tekemään kunnon väsytystä, jonka Ness kyllä varmasti tarvitsisi. Talvikauden hallikokeet on kyllä siinä suhteessa tosi hankalia.

Reissukaverit

Kalleimmat mokat meillä tulivat ruudussa, jossa melkein joka osiossa liikettä oli jotain pientä huolestuttavaa. Eteenmeno oli hieman oikealle vino, onneksi selvittiin ilman korjauksia kun Ness seisoi aika pitkälti juuri ja juuri kehän sisäpuolella. Ruutuun lähtö oli hieman hukassa ja linja aukesi kohti hallin takaosaa ja Ness meni ruudun ulkoreunasta sisään. Maahan pikkuneiti meni ihan itse ilman käskyä! Loppuosakin oli epäsiisti, se meinasi vähän kurvailla mun ohi, eikä oikein seurannut kunnolla. Kaiken säädön jälkeen pisteet tippuivat kutoseen. Ruutu oli tokana, sitä ennen tehtiin luoksetulo joka oli muuten hyvä, mutta vapautuksessa tuli ÄÄNI! Ihan kunnon yksittäinen haukahdus. Aika korkeassa vireessä siis mentiin, onneksi vire vähän tasoittui kokeen myötä ja varsinkin toka kehä tuntui jo paremmalta. Mutta oli ihanaa olla kisaamassa ja mukana! Nyt on suunnitelmat suunnattu jo kohti Tampereen tuplakoetta, joka on kuun lopussa.

 

Ness kisaa

Kategoriassa TOKO, TOKO-kisat by

”Mä olin kuulemma kolmas ja sain 285 pistettä.”

Käytiin viikko sitten kisaamassa Nestorin kanssa sen yhdeksäs EVL-koe. Tavoitteena oli nollaton koe, ja se tavoite täyttyi, vaikka kyllä siellä taas aika paljon kaikkea tapahtui. Meillä on nyt kolmesti käynyt niin, että ohjatun ollessa vika liike, Ness kaahaa ohi merkin suoraan kohti jompaa kumpaa reunakapulaa! Tuota ei ole käynyt muistaakseni kuin kerran renkaan vaikeassa treenissä. Onneksi se on kuuliainen ja pysähtyy kyllä, ja on ohjattavissa uudelleen merkille, mutta saa nähdä alkaako tuota ilmentyä nyt enemmänkin. Tein kokeen jälkeen vähän vaikeaa merkki/nouto-erottelutreeniä, ja siinä sain sen mokaamaan ja nätisti vähän käsiteltiin asiaa. Uskon että se kyllä ymmärsi mokansa hyvin, kun sen jälkeen treeneissä merkitkin on ollut tosi täsmällisiä, eikä sellaisia roiskaisuja.

Tässä vielä sama (Nessin ikioma) versio ohjatusta vajaa 2 kk aiemmin Helsingin piirinmestiksistä:

Kaukot oli tosi huonot, ei siirtänyt painoa nyt oikeastaan ollenkaan taakse, vaan nykäisi takajalkojaan eteenpäin. Blaah, nämä pitäisi kyllä saada kuntoon. Seuraaminen oli vähän huoleton ja keskittymätön, tunnarissa itse haistelu oli nyt onneksi siisti, mutta paine liikkeessä tuntuu nyt purkautuvan aina jossain kohti, ja nyt se oli paluussa jossa Ness pureskeli kapulaa. Tää virhe oli kyllä jo selkeästi vähän tuloillaan, kun se on tehnyt otteenkorjauksia, joihin en ole puuttunut. Nyt ollaan muistuteltu siistejä palautuksia. Ikinä ei kyllä pitäisi olla puuttumatta pieniinkään virheisiin ja jättää mitään harmaalle alueelle! Se kostautuu aina jossain vaiheessa… Ekana liikkeenä oli ruutu, jossa eteenmeno oli oikealle vino. Pysäytin ja korjasin. Tuo eteenmeno on nyt vähän pohdinnan alla muutenkin, otin siitä targetin pois kun Ness alkoi selkeästi etsimään vähän liikaa silmillä targetia jo matkalla. Nyt ollaan tehty vain irtoamista näyttämäistä apuna käyttäen ja pysäyttelen sitä vaihtelevin välein. Vähän vinoja tulee aika paljon, mutta niihin on kyllä tosi vaikea puuttua. Täytyy miettiä tätäkin. On tää vaikea laji!

Ness tekee hommat, Nyyti kerää palkinnot!

Oli siellä positiivisiakin juttuja tietty mukana, zeta oli oikein hyvä ja tunnarissa nuuski rauhassa ja teki päätöksen heti. Kierto oli myös ihan hyvä. Se on onneksi tainnut toimia joka kokeessa! Istumisasento on kyllä aika kamala korppikotkakyyläys, kun odotus kapuloille on tosi korkea.

Kisatytöt. Nyyti sai olla tärkeän turistin roolissa, ja tietty keräsi palkinnot itselleen.

Nyt vietän taas yövuoron viimeisiä tunteja. Odottelen jo innolla vuoden vaihdetta ja tulossa olevaa opintovapaata. Ei töitä ollenkaan, eli ehtii opiskelujen lomassa vähän enemmän antaa aikaa koirillekin. Nyt syksyn ne ovat olleet kyllä normaalia vähäisemmällä treenillä ja lenkityksellä, kun aikaa on mennyt niin paljon opiskeluun töiden ohella.

Pilvijärven rannalla

Pari päivää sitten saatiin nauttia hetki pikkupakkasesta ja ensilumesta.

Helsingin piirinmestikset

Kategoriassa Ness, Nyytin pennut, TOKO-kisat by

Kuva: Minttu Mantere

Huh, nyt on pitänyt sen verran kovaa kiirettä muun elämän vuoksi, että on koirajuttujen päivittäminen jäänyt ihan väliin. Aloitin viime viikolla työn ohessa opiskelun, ja nyt kun katselee noita etätehtävien määriä, niin voi olla että blogi joutuu uinumaan syksyksi. Tosin en yleensä ikinä kotona avaa edes tietokonetta, ja nyt siitä tulee varmaan päivittäinen pakko, joten ehkä blogijuttujen kirjoittelu voisi olla mukava ”välitunti” etätehtävien kirjoittamisen lomassa. Kiireinen syksy ei onneksi tarkoita että tyttöjen harrastukset olisivat tauolla, päinvastoin nyt on parin viikon sisällä kaksi kivaa leiriä edessä ja syksylle treenejä suunnitteilla, mutta voi olla että treenimäärää joutuu kyllä vähän pienentämään, tai hyödyntämään enemmän pikaisia kotitreenejä. Ensi vuonna yritän jäädä jossain välissä opintovapaalle, joten sitten on onneksi enemmän aikaa kaikelle.

Nessin kanssa käytiin viikko sitten kisaamassa HSKH:n joukkueessa Helsingin seudun piirinmestaruuskokeessa. Olin kaavaillut meille muutenkin jotain ulkokoetta vielä tälle kesäkaudelle, joten kun oli mahdollisuus jeesata vielä seuraa saamaan joukkueita kasaan, niin mikäs sen parempi. Kokeeseen valmistautuminen ei ollut ihan optimaalisinta, mutta koe meni ihan hyvin silti. Muutama tosi yllättävä virhe sattui taas, alla video meidän vikana liikkeenä olleesta hyvin erikoisesta ohjatusta noudosta. Liikkurointi oli vähän normaalia hitaampaa, ja menin itse aivan liian aikaisin lähetyspaikalle, joka oli vielä vähän haastavasti vinossa merkin linjalta zetan asentokyltin vuoksi. Ness-rassu ehti varmaan jo vähän unohtaa mitä me oltiin tekemässä, ja sattui vielä herpaantumaan ja vilkaisemaan liikkuria, jonka vuoksi se lähti porhaltamaan suoraan kapulalle! Koomisin on kyllä ehkä tuo lopun perusasento, ajattelin sen mahtuvan sujahtamaan siististi tuosta välistä, mutta Ness ratkaisi asian toisin. :D

Eteenmenossa jouduin korjaamaan, kun Ness lähti aika voimakkaasti oikealle vinoon. Tuo eteenmeno on nyt muutenkin joutunut tehotreeniin, kun se lähti varsinkin tuon kokeen jälkeen hajoamaan tosi pahasti. Tähän saakka Ness on yleensä aika kiltisti lähtenyt hyvin suoraan eteenpäin, mutta nyt on alkanut tulla epävarmuutta ja haparointia. Vitsit että mä inhoan tuota liikkeen osaa, ihan onneton opettaa tai pitää mitään selkeää kriteeriä koiralle. ”Juokse nyt vaan _jonnekin_…”

Kehän jälkeen voi fiilistellä tassut kohti taivasta

Muissa liikkeissä ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kierto oli poikkeuksellisen vaikea ja moni koira haparoi siinä. Ness teki myös vähän oudon vekin ja meinasi lähteä hypylle, mutta korjasi onneksi itse linjaansa. Kiertomerkki oli tummanpunainen nurmikentällä, lisäksi taustana oli punainen teltta. Voi olla että koirat eivät vain kunnolla nähneet merkkiä. Erityisen tyytyväinen olin nyt zetan onnistumisesta, kun SM:ssä sitä mokailtiin ihan kunnolla. Saatiin kiva ykkönen 277,5 pistettä, jolla tultiin toisiksi. Tuomarina toimi Lentsu Välimäki. Meidän joukkue sai hienosti joukkuepronssia, ja seuran toinen joukkue voitti hienosti kultaa.

”Kisoissa on kivaa, kun voi saada PALLON!”

Nyt täytyy nautiskella vielä kauniista alkusyksyn päivistä, illat alkaa olla jo tylsän hämäriä. Alla eilisillalta sankka syyssumun nousu pelloilta.

Täytyy vielä hehkuttaa Nyytin Neo-pojan menestystä; Neo ja Anna-Leena voittivat vesipelastuksen suomenmestaruuden! Huikeaa, onnea vielä tätäkin kautta Anna-Leena ja Neo!

Neo ja Nyyti-äiti <3

TOKO SM-kisat

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

 

Meidän kesäloma huipentui elokuun ekana viikonloppuna TOKO:n SM-kisoihin Paimiossa. Koe oli Nessille eka ulkokoe EVL:ssä ikinä, edellisestä ulkokokeesta yleensäkään oli vierähtänyt jo kaksi vuotta. Onneksi pysyttiin kuitenkin kehän sisäpuolella, vaikka ei ollut seiniä rajaamassa vauhtimimmin menoa. Edeltävästi treenit oli sujunut kivasti, pelkäsin vain vähän tunnarin ja ruudun paikan suhteen, sekä diagonaaliset eteenmenot olivat myös hieman hukassa. Lopulta kävi niin kuin yleensäkin, eli ne virheet tapahtuivatkin tosi yllättävissä kohdissa. Lauantain karsintapäivä oli meille henkisesti aika pitkä, kun päästiin starttaamaan ihan vihoviimeisellä numerolla iltapäivällä. Muut luokat olivat jo loppuneet ja kehät jo purettu, kun päästiin Nessin kanssa tekemään meidän suoritus. Ekassa kehässä oli tunnari, ruutu ja zeta. Olin tosi huojentunut, kun ne mun pahimmat pelot eli tunnari ja ruutu, onnistuivat tosi hyvin. Mutta ylläri olikin, kun nollattiin zeta! Ihan käsittämätöntä, se on ollut meillä aina tosi varma ja mielestäni hyvä liike, ja nyt Ness ei kuunnellut kyllä yhtään, että minkä asennon mä sanoin, vaan teki randomisti omiaan. Siitä sitten nolla. Kävelin kehästä ulos ihan varmana siitä, että peli oli sillä selvä. Onneksi kehän laidalla oli kannustajia ja Christa huikkasi, että finaaliin pääsee näillä näkymin riittävän hyvällä kakkostuloksellakin. Sain itseni henkisesti pikatsempattua ja seuraavat kehät sujuivat tosi hyvässä flow´ssa – Ness teki just niin kuin kuuluukin, ja pisteet olivat hyviä! Tuntui huikealta, kun saavutettiin zetan nollasta huolimatta ykköstulos 259,5 pisteellä ja päästiin finaaliin muistaakseni sijalta 14. Pisteitä tuli paikkiksista kympit, seuraaminen 8,5, luoksetulo 8 ja muista ysit. Ja sitten tietty se yksi nolla…

Mä en ikinä Nyytin kanssa päässyt SM:ssä finaaliin, joten suurin voitto koko reissulla oli se, että mun haave finaalipäivään osallistumisesta täyttyi; mielelläni olisin jo Nypsinkin kanssa sen haaveen täyttänyt, mutta oli ihanaa kun Ness nyt sattui onnistumaan riittävän hyvin. Nyytin kanssa kisatessa osallistujia tosin oli puolet enemmän (nyt EVL:ssä oli vain 52 koirakkoa), eikä päästy finaaliin edes ykköstuloksilla, kun taso oli silloin tosi kova. Pääasia oli nyt, että fiilis lauantain kehässä oli tosi hyvä – se nollattu zeta oli tietysti kurja juttu – mutta kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Nessin mielentilaan ja siihen että kokeessa oli huikean paljon enemmän onnistumisia, kuin epäonnistumisia.

Lauantaina arvoin meille finaaliin lähtönumeron 11, joka oli oikein passeli. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta ei ollenkaan niin paljoa mitä olin ajatellut. Nyytin sairastumisen jälkeen mun loputkin pahemmat kisajännitykset on karissut pois, kun oon vaan niin fiiliksissä siitä että mulla on terve kiva koira, jonka kanssa kisata. Ness oli selkeästi hieman väsynyt ja jostain syystä aamun pikkutreenissä se ei halunnut tehdä luoksetulon stoppeja ollenkaan voimalla. Sama fiilis stoppien suhteen jatkui kehässäkin, ja siihen olin liikkeenä vähän pettynyt. Zetassa tuli taas asentovirhe, eli siinä on nyt jokin ongelma, joka ilmenee vain kokeessa. Ness paiskoo menemään maahanmenoja, vaikka pitäisi vaikkapa seistä tai istua… Treeneissä se on tehnyt kisojen jälkeen oikein, vaikka olen yrittänyt vähän jekuttaa sitä ääntämällä käskyjä oudommin ja kuiskaamalla niitä. Mutta me jatkettiin kyllä lauantain yllätyksellistä linjaa finaalissa, kun nollattiin ruutu aivan käsittämättömän oudolla mokalla. Ruudussa yleensä tulee jännitettyä eteenmenon onnistumista, ruudun löytymistä ja siellä hyvää pysähdystä linjojen sisään. Ne menikin hyvin, mutta Ness nousi seisomaan maasta, kun lähdin kävelemään sitä kohti! Ihan käsittämätön moka, jota ei ole ikinä ennen tapahtunut. En nähnyt nousemista itse, kun katsahdin alas kun lähdin liikkeelle, ja kun nostin katseeni, niin ruudussa näkyi hämmästyneen näköinen, seisova Ness! Mulla meni pasmat ihan sekaisin, enkä edes yrittänyt käskeä sitä uudelleen maahan – eipä sekään tosin olisi liikettä enää pelastanut. Sitten me tehtiin liike loppuun molemmat yhtä pihalla olevina. Mulla ei ole vieläkään mitään hajua, miksi Ness nousi. Yksi epäilys on, kun maanantaina kotona huomasin sen antaumuksella nuolevan takajalkaansa; siinä oli komea parisenttinen tuoreen näköinen haava. En tiedä olisiko se ruudussa maahan mennessään tökkäissyt jalkansa johonkin? Tai sitten se oli saanut sen aamun pikkutreenissä niissä luoksetulon stopeissa, ja se tuntui ilkeältä maahan mennessä. Mistäs noita tietää, tai sitten se oli vain jokin pieni aivopieru, joka leijaili jostain sen päähän. Hassua! Moka oli niin outo, ettei se edes jäänyt kovin harmittamaan. Olisi eri asia, jos olisi ollut jokin tosi iso ongelma jota olisi joutunut pidempään työstämään, ja se olisi palannut takaisin koetilanteessa. Esim. vaikka meidän ajoittaiset ongelmat tunnarissa olisi harmittanut paljon enemmän – nyt me tehtiin kaksi oikein kivaa tunnaria. Sunnuntain kokeesta pisteitä tuli 224,25, eli kakkostulos, jolla jäätiin lopputuloksissa häntäpäähän sijalle 17. Nyt vaan ahkeraa treeniä kehiin, niin saadaan joskus tehtyä niitä nollattomiakin suorituksia! :D

Kiitos Timolle Nessin suoritusten kuvaamisesta! Ja tietty kaikesta avusta treeneissäkin. Niistä kiitoksen ansaitsevat myös Heidi, Ansu ja Tesu, keiden kanssa on tullut kesällä treenattua. <3

Alla tosi hienoja SporttiRakin ottamia kuvia kisoista, suuri kiitos kuvista!

Nyt on tosiaan lomat ohi, ja on palattu normaaliin arkeen. Tänä kesänä jätettiin pidempi pohjoisen reissu tekemättä, ja saatiin tehtyä kotona eteenpäin useampia pihaprojekteja. Kotilomailu helpotti huomattavasti SM-kisoihin valmistautumista, kun pystyi treenailemaan ihan normaalisti tutuissa paikoissa ja tuttujen treenikavereiden kanssa. Heidi psyykkasi ja auttoi meitä edeltävästi tosi paljon, ja Nessin ihana Huippu-pikkusisko loisti SM:ssä sijoittuen alokasluokassa hienosti neljänneksi. Hienon kisaviikonlopun kruunasi ehdottomasti Marin ja Roiman upea Suomen mestaruus. Suuret onnittelut vielä Mari! <3

Seuraavaksi olisikin luvassa elokuun lopussa Helsingin piirinmestikset, joissa kisataan HSKH:n joukkueessa, ja syyskuun lopussa sitten Uudenmaan piirinmestaruus. Eli treenit jatkuu! Mä olen nyt kesän aikana jaksanut vähän huonosti päivitellä meidän kuulumisia tänne, mutta Nyytillä ja Nessillä on nykyään Instagramissa oma tili, jota saa seurata @nyytiness. Sinne tulee vähän tiuhempaan tyttöjen kuvaterveisiä.

FI TVA Ness

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Ihana Nestori täytti tavoitteet ja valioitui lauantaina Ojangon valintakokeessa. Olin etukäteen toivonut, että edes jompana kumpana päivänä saavutettaisiin ykköstulos ja voitaisiin jäädä tyytyväisinä valiotittelin kera tauolle. Toive onneksi toteutui lauantaina, varsinkin kun sunnuntain koe meni jokseenkin penkin alle! Sunnuntaina nollattiin molemmat yksi liike: Ness nollasi tunnarin nostamalla väärää ja mä nollasin eteenmenon käskyttämällä Nessin aivan liian aikaisin pysähtymään. Jotta säilyisi jonkinlainen kauhun tasapaino, niin lauantaina käskytin sen taas liian myöhään, jolloin se oli rinkulasta takaa ulkona ja lauantaina sitten tietty edestä ulkona. Aargh! Mä jotenkin niin inhoan koko tyhjään lähetystä, enkä ole treenannut vielä kunnolla siirtymistä saati pysähdyskäskytyksen ajoituksia. Ehkä tää oli opettava kokemus siitä, että muistan jatkossa olla tarkempana noissa. Itse eteenmenot oli kivan suorat, ja koira olisi kyllä selvinnyt niistä kunnialla, mutta ohjaaja ei selvinnyt! Tunnarin väärän nostaminen oli tylsä virhe, mutta onneksi Ness kuitenkin kykeni tekemään päätöksen ja toi oman heti kun sen kohdalle sattui.

Sunnuntain koe oli kaiken kaikkiaan aika huono, mielentila oli Nessillä tosi erilainen kuin lauantaina. Se oli selkeästi kiihtyneempi ja keskittymättömämpi, vähän karmit kaulassa -mentaliteetilla liikkeellä. Jo kehään mennessä oli pitkä siirtymä luoksetulon aloituspaikalle, ja tunsin heti että nyt lähdetään tekemään huonoa suoritusta, kun Ness poikkeuksellisesti painoi mun jalkaa ja oli kaiken kaikkiaan vähän hektisen oloinen. Lauantaina tein ennen kehää enemmän pikkutreeniä, sunnuntaina selkeästi liian vähän.

Lauantaina tehtiin lopulta kiva ykkönen 270 pisteellä, jolla sijoituttiin seitsemänsiksi 22 koiran luokassa, eli oikein kivasti. Tuomareina toimivat lauantaina Carina Savander-Ranne ja Pirkko Bellaoui, ja Pernilla Tallbergin ja Kaisa Lähdesmäen kehissä sunnuntaina kahdella nollalla pistesaldoksi jäi surulliset 200,5 p, jolla oltiin täysin ansaitusti koko kokeen viimeisiä.

Mutta nyt on kiva lähteä jatkamaan treenejä, viikonlopusta jäi paljon hyvää pohdittavaa ja kehitettävää. Kiitos tätäkin kautta kaikille meidän ihanille treenikavereille ja meitä tsempanneille, valionarvo oli hienoa saavuttaa Suomen parhaiden koirakoiden joukossa valintakokeissa. Kiitos Ness. <3

Artikkelin kuvista suuri kiitos Maaritille. Lauantain koe alla, sunnuntain räpellystä en ole ehtinyt vielä muokkaamaan, joten sen liitän myöhemmin.

 

 

Nessin seikkailut karsintojen maailmassa

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Reilu viikko sitten oli jännät paikat, kun olin ilmoittanut Nessin ekoihin isojen tyttöjen kisoihin, eli maajoukkueen valintakokeisiin Tampereelle. Mihinkään joukkueeseen ei meillä ole tarkoitus ainakaan vielä yrittää, mutta kun muutenkin oli tarkoitus yrittää keräillä valioykkösiä, niin päätin että ehkä me uskalletaan mukaan Tampereelle. Kokeita ne on lopulta siinä missä muutkin! Oli ihanaa päästä taas nauttimaan karsintakokeiden kivasta yhteishengestä ja tapaamaan kaikkia tuttuja. Siinä sivussa kyllä nautin eniten siitä, että nyt mulla on taas EVL-koira, kenen kanssa kisata! Taukoa tulikin yli kolme vuotta. Jos Nyytin selkä ei olisi mennyt, niin eiköhän sekin jollain tasolla vielä kisailisi. Nyt mennään näillä, ja vaikka musta on tuntunut siltä että kukaan koira ei voi ikinä täyttää Nyytin saappaita, niin olen oppinut arvostamaan Nessiä omana itsenään ja varmasti senkin kanssa tulee koettua hienoja hetkiä yhdessä. Ja on jo tietty paljon koettukin! Alla Ness ekoissa karsinnoissaan lähes tasan kolme vuotta sitten, samaisella Tampereen hallilla. <3

Oli hienoa huomata, että vaikka Ness on tosi kokematon ja osa liikkeistä on vielä ihan täysin opetusvaiheessa, niin me selvittiin kehistä kunnialla ja kivalla asenteella. Ainoa oikeasti huolestuttava seikka oli meidän molempien päivien tunnarit. Sunnuntaina tilanne eskaloitui sen verran, että Ness ei jostain syystä pystynyt lähtemään tuomaan mulle omaa tunnaria ollenkaan, vaikka otti sen suuhun useamman kerran. Se oli jotenkin ihan sydäntä murtavaa, ja lopulta pyysin sitä tuomaan oman. Vaikka meillä on ollut tunnarissa ongelmia, niin ei se ole ikinä mennyt noin pahasti lukkoon. Haasteita tuotti ruutu molempina päivinä, ohjattu nollattiin sunnuntaina jokseenkin hulvattomalla sähläyksellä, kun yritin saada sen korjaamaan merkkiä. Lopputuloksena oli kaadettu merkki, ja koira joka tunki kuononsa kartion sisään. Merkkisähläys meni Nessillä myös sen verran tunteisiin, ettei se tavoistaan poiketen irrottanut noutokapulasta! Enpä ole ennen lähtenyt kehästä nauraen nollatun liikkeen jälkeen! Kaukot oli myös ihan kamalat, meidän hataralla pohjalla ollut tekniikka hajoili vielä entisestäänkin, kun Ness muuttui edeltävästi tosi etupainoiseksi ja alkoi ihan kävellä askelia maasta seisomaan nousemisessa. Huh!  Positiivisia juttuja oli seuraamiset, zetat, lauantian ohjattu oli kiva, ja molempien päivien luoksetulot ja kiertonoudot – vaikka niihinkin kyllä mahtui virheitä, kiertonoudossa tuli väärä asento ja sunnuntaina Ness meinasi varastaa noutoon. Paikkiksetkin onnistui ilmeisesti ihan kivasti.

Alla videot molempien päivien kisoista. Ai niin ja ne tulokset – lauantaina tehtiin nipin napin ykköstulos 259 pisteellä, jolla sijoitus oli 11/27. Sunnuntaina höpöiltiin niillä kahdella nollalla tokavikoiksi 220 pisteellä. Yksittäisistä liikkeistä tuli sunnuntaina ihan hienojakin pisteitä, mutta nuo kaksi nollaa kyllä torpedoi ykkösmahikset.

Viime lauantaina ajeltiinkin sitten vaihteeksi Lahteen, jossa oli valmennusrenkaan näyttökoe. Nyt sitten jännäillään pari viikkoa, että oltiinko riittävän hyviä renkaalaisiksi. Sielläkin oli haastetta ruudun kanssa, Nessillä ei ole tällä hetkellä kyllä mitään käryä ruudun oikeasta paikasta. Onneksi treenaaminen auttaa tuohonkin vaivaan.

Seuraavat koitokset on edessä jo vajaan kahden viikon päästä, kun ilmoitin Nessin Ojangon valintakokeisiin. Kivaa – ja jännää!

Kling!

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Ja noin kilahti valiokello ekan kerran! Nöyryys on hyve ja ylpeys syntiä, mutta täytyy sanoa että olen kyllä Nessin eiliseen suoritukseen aika tyytyväinen. Virheitä sattui ja tokosuoritus ei ikinä voi olla täydellinen, mutta Nessin osaamistasoon nähden se suoriutui kehästä hyvin ja teki oikeasti töitä. Sillä on ollut satunnaisesti, esimerkiksi meidän voittajaluokan kokeessa, vähän sellainen huoleton ja keskittymätön fiilis, mitä nyt ei onneksi ollut ollenkaan, vaan mielentila oli ihanan keskittynyt ja yritteliäs. Kaukoissa (8) meni jo yliyrittämisen puolelle, kun se keksi itse yhden asentovaihdon, mutta tuota on tapahtunut kyllä treeneissäkin. Ruutukin (9) oli hukassa ja Ness päätyi sivureunasta sisään, lisäksi ruudun paluussa (jota olen treenannut aivan liian vähän) se rassukka juoksi suoraan mun jalkaa päin. Säikähdin tota kolaria vasta kotona kun katsoin videon, koska näyttää siltä että siihen vähän sattui ja se varoo lopussa vähän oikeaa takajalkaansa ja näyttää siltä kuin haluaisi ottaa perusasennon mieluummin kuin seurata. Tuota en tietenkään itse kokeessa nähnyt, ja loput liikkeet se teki ihan normaalisti. Tällistä ei tainnut onneksi sen kummempia seurata kuin hetken kolauksen aiheuttama jomotus, kun se on liikkunut lenkilläkin ihan normaalisti kokeen jälkeen.

Noutojen luovutukset oli taas vähän epäsiistejä roiskaisuja, niitä varten täytyy nyt tehdä joku treenisuunnitelma. Seuruussa (9,5) oli paljon kaikkea pientä huomautettavaa, paikka ei onneksi nyt ole niin edessä kuin vielä muutama viikko sitten. Muutama perusasento oli itseasiassa videolta katsottuna turhan takana. Zetassa (9,5) tapahtui ihan outo kunnon virhe, Ness kääntyi mun perään seisomisesta kun olin kävelemässä sen taakse. Onneksi ei sentään lähtenyt kokonaan liikkeelle, vähän hassu moka! Iloisia onnistumisia olivat ehdottomasti paikkikset, joita ollaan myös tehty aika vähän; tyyppivirheenä siinä on ollut vähän vajaa ja vino perusasento lopussa, mutta nyt sekin oli kunnossa. Lisäksi ryhmässä oli vähän piippaileva koira, sekä osion 1 lopussa jouduttiin lisäkäskyttämään yksi koira takaisin istumaan – tuotakaan häiriötä ei olla treenattu ollenkaan.

Tunnari, kiertonouto, luoksetulo ja ohjattu sujuivat mun makuun kivasti (niistä tuli kympit) , ohjatun merkillä tosin se asento on matala ja nyt se vähän himmasi vauhtia ennen merkkiä. Tunnarissa on takkuiltu kautta aikain vaikka millä lailla, viimeksi ihan tällä viikollakin… joten tuohon tunnariin olin nyt oikein tyytyväinen! Ja oli niissä kaukoissakin enemmän hyvää kuin huonoa, kun ne on todellakin ihan keskeneräiset. Alla suoritus vielä videolla. Oli muuten haastavaa olla kehässä suoritusnumerolla 1, kun ei tiennyt yhtään liikkeiden aloituspaikkoja ja eipä se suoritusjärjestyskään pysynyt mielessä, varsinkin kun kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Lisäksi en ollut muistanut jännityksissäni edes katsoa mikä asento kiertonoudossa tehdään, ja jouduin kysymään sen liikkurilta kahdesti (!!) ennen liikkeen alkua. Vanhasta tottumuksesta muistin sentään tarkastaa zetan asentojärkän ja kirjoittaa sen varmuuden vuoksi kämmenselkään. Onneksi liikkurina oli aina selkeä ja nopea Marketta, niin tuntui siltä että joku edes on kartalla siitä mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä, kun itse oli vähän hukassa. Täytyy siis päivittää oma kisapääkin jatkoa ajatellen!

Pikku-Nessiäinen sai siis 305 pistettä, luokkavoiton ja KP:n, tuomarina toimi Harri Laisi. Facebookissa näkyvissä päivitysmuistoissa oli pari viikkoa sitten muisto Nyytin ekasta EVL-kokeesta, joka sattui olemaan samalla tuomarilla ja näköjään pisteetkin on ollut melkein samat, Nyyti oli saanut 304 p. Hauska sattuma! Laitetaanpas vielä siis seitsemän vuoden takaa Nyytinkin suoritukset tänne, osa 1 ja osa 2.

Nyt me huilailtiin eilisilta ja tämä päivä treeneistä, huomenna jatkuu taas! On ollut ihana rentoutua ja nauttia vapaasti viikonlopusta, kun ei tarvitse jännittää koetta enää. Lenkitkin jäi vähän lyhyiksi pyrähdyksiksi, kun mittari tippui -19 asteeseen jo iltapäivällä auringon laskiessa.

Loppukevennyksenä vielä eilisen kokeen jälkeinen uupumus nepalilaisen ravintolan pöydässä, mun vieressä kummityttöni Alva, joka oli Anna-Leenan kanssa meitä kannustamassa.

”After-TOKO”

Alla vielä Tuija Hurmekosken ottamia kuvia kokeesta.

Nessille VOI1!

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Mun kolme EVL-koiraa <3

Nyt olisi sitten talon pentukin kuninkuusluokassa, huikeaa! Kisattiin Nessin kanssa lauantaina Kotkassa meidän eka ja todennäköisesti vika voittajaluokan koe. Virheitä kertyi, mutta onneksi pisteet riittivät kuitenkin ykköstulokseen; 263,5 p. Tuomarina toimi Harri Laisi. Tiesin kyllä jo kokeeseen ilmoittautuessa, että osa uusista jutuista on tosi hataralla pohjalla vielä, ja mokat on mahdollisia. Etukäteen pelkäsin vähän miten selvitään tunnarista ja kaukoista, sekä juuri koetta edeltäneinä päivinä treeneissä tuli ruudussa vähän haparointia. Noissa liikkeissä tulikin ehkä ne isoimmat virheet, kaukot nollattiin ihan kokonaan.

Koe alkoi paikkiksilla, joita olin kans ehtinyt tehdä ihan liian vähän. Siellä se kuitenkin kiltisti pötkötteli ja saatiin siitä kymppi.
Yksilöliikkeet alkoi tunnarilla, jossa on ollut satunnaisesti edelleen treeneissä epävarmuutta, jolloin Ness jää nuuskimaan kapuloita edes takaisin pitkäksi aikaa eikä ole nostanut omaa, vaikka on siihen selvästi reagoinut. Edeltävällä viikolla treeneissä kaikki tunnarit onneksi onnistui just niin kuin pitääkin. Kokeessa itse etsiminen sujui hyvin, mutta täysin yllättäen tyyppi ei päästänytkään kapulasti irti ekalla käskyllä! Tuollaista ei mun kiltti tyttönen ole tehnyt ikinä treeneissäkään, joten oli kyllä aika ylläri. Tunnarista siis lisäirroituskäskyllä 8.

Ruutu oli vähän outo. Ennen meidän suoritusvuoroa kehätoimitsija kävi viemässä ohjatun kapulat jemmaan kehän päätyyn, ja ihan kuin Ness olisi ruutuun lähetyksessä juossut kohti sitä paikkaa. Kaarsi sitten suoraan ruudun vasemmasta sivusta sisään juuri oikealle paikalle. Ruudussa maatessa sillä on edelleen vähän levotonta vilkuilua ympäriinsä, se täytyisi treenata pois. Ruudusta tuli 9.

Jääviin olin tyytyväinen, L-liikkeessä oli seisominen ja istuminen ja ne onnistui kivasti. Siitä 10. Seuruun oikealle käännös ei tosin ole nyt kovin hyvä, se täytyy ottaa tehotreeniin myös.

Ohjattu oli muuten ok, mutta lopun perusasento oli ihan killissä. Haettavana oli vasen kapula, ja Ness kurvasi paluussa ihan mun taakse vinoon. Siitä 9.

Seuruussa oli ne ihan samat heikkoudet näkyvillä kuin treeneissäkin; ajoittain vähän silmät pyörii häiriöiden suuntaan, juoksuosuus oli vähän pomppiva ja käännökset kaikissa askellajeissa voisi olla siistimmät. Hitaassa meinaa vähän miettiä istumisia. Pakittamisessa mä erehdyin joku aika sitten astumaan sen tassulle, joten nyt perä aukeaa aika paljon. Toi tallominen oli kyllä harmillinen juttu, kun sillä oli aika kivan suora pakitus aiemmin! Yksi pa jäi jostain syystä tekemättä, ihmettelin kun liikkuri ei jatka käskyttämistä ja vilkaisin sivulle niin Ness seisoi ihan tyytyväisenä sivulla. :D Seuruusta tuli 9,5.

Luoksetulossa ei tapahtunut mitään katastrofeja (10), toisin kuin sitten seuraavana liikkeenä olleissa kaukoissa (0). Eka vaihto olisi ollut seisominen, jota ei ikinä tapahtunut. Annoin käskyn kahdesti, ja koira vain nytkähti molemmilla, mutta ei noussut! Eikä tapahtunut myöhemmin myöskään istumisesta seisomaan nousua, vaan se meni seisomiskäskyllä maahan. Ihan mysteeri juttu. Istumiset se teki kuitenkin ihan rennosti, joten ei voinut olla mikään jähmeilyjuttukaan. Kaukot on meillä muutenkin ihan vaiheessa niin tekniikan kuin varmuudenkin osalta, joten en kyllä voi täysin koiraakaan syyttää. Treenit jatkuu!

Vikana liikkeenä oli hyppynouto. Luulin kokeen jälkeen että se meni ihan hyvin, mutta videolta paljastuikin kaamea totuus: tyyppi meinasi varastaa kapulalle kun se kilahti maahan! Pylly nousi ihan kunnolla ylös, mutta onneksi Ness ei lähtenyt varastamaan, koska siinä olisi kyllä mennyt meidän ykköstulos sen siliän tien. :D Tuomari oli sellaisessa paikassa ettei varmaan huomannut koko juttua, joten saatiin possuilusta huolimatta kymppi.

Tässä meidän suoritus videolla.

Kehän jälkeen oli vähän ristiriitainen olo, toisaalta iloinen ja huojentunut kun tavoite saavutettiin ja Ness nousi EVL:ään, mutta suorituksessa oli aika paljon pieniä huolestuttavia detaljeja. Kaukojen nolla tietty vähän kaihersi mieltä, ja yleisestikin kokeessa näkyi etten ole tehnyt nyt riittävästi palkattomuuksia ja kokonaisuuksia, joten Nessin mielentila oli vähän sellainen huolettoman vallaton. Nyt täytyy vähän kiristää kriteerejä!

Muuten meille ei kuulu ihmeitä. Nyyti ja Unna voi hyvin. Nessin silmien kaljuuntuminen ei ole nyt onneksi edennyt. Apoquelin loppumisen jälkeen sillä taas lähti vähän karvoja molempien silmien ympäriltä ja iho on vähän paksuuntunut. Se ei kuitenkaan kutise eikä raavi silmiä, joten päätin vähän seurailla tilannetta enkä kiikuta sitä vielä lääkäriin. Se on nyt ollut pari viikkoa raakaruoalla. En ole aiemmin raakaruokkinut koiriani, joten alku tuntui vähän työläältä kun piti miettiä minkä verran lisäravinteita kuuluu saada ja mistä ruokavalio koostetaan järkevästi. Nyt mennään kanalla, kalkkunalla, kanan sisäelimillä ja kasvissoseella. Jos ihon tilanne pysyy rauhallisena, niin kokeilen sitten jossain vaiheessa jonkin uuden proteiininlähteen lisäämistä mukaan.

Kevät on edennyt tosi nopeasti. Vaikka lunta oli hirmu paljon, niin ne sulivat yllättävän nopeasti pois ja ollaan päästy jo aloittamaan ulkotreenitkin. Ihanaa! Nyt on ollut vielä ihanan lämpimiä +13-15 asteen aurinkoisia päiviä. Kuraa on kyllä kamalasti ja koirat joutuu pestä aina lenkkien jälkeen, mutta kyllä toi sulalla maalla käveleminen tuntuu niin kivalta talven jälkeen.

Kertaalleen saatiin vielä kunnon takatalvi, kun kesken aurinkoisen lenkin alkoi pyryttämään lunta ihan taivaan täydeltä:

Ilmoitin Nessin 12.5. näyttelyyn. Täytyy toivoa että se H tulisi yhdellä käynnillä. Nyyti sai sillon ekasta näyttelystään hylätyn, joten täytyy toivoa että pikkusiskolla olisi parempi tuuri. Ja että sen iho pysyisi kunnossa, kun nahkarillien kanssa ei ehkä ole kovin kummoista menestystä odotettavissa.

Nyt kun lumien lähtemisen myötä maailmaan palasivat sävyt, niin täytyisi muistaa valokuvata joku päivä. Kunhan selviän 1,5 viikon yövuoroputkesta niin edessä olisi reilun viikon loma. Silloin alkaa olla jo varmasti vihreääkin näkyvissä. Niin kivaa kun koko kevät ja kesä on vielä edessä!

Unna sai toimia taas oivana terapiakoirana, kun treenikaverille tuli ihana pieni Yoda-bc. Unna on niin rauhallinen ja lunki, mutta samaan aikaan myös kiinnostunut pennuista, joten pennut yleensä tykkää siitä kovasti. Unna oli eka koira jonka pieni Yoda tapasi oman laumansa ulkopuolelta, ja mummelin kanssa oli hyvä hengailla. Kuva on jotenkin niin hellyyttävä, toisilla on huimat 14 vuotta ikäeroa! <3

Loppukevennyksenä vielä ääliö-bc:t, jotka menevät ihan tiloihin mun vanhempien Lenni-kissasta. Ne jaksavat yleensä kytätä sitä koko vierailun ajan, ja mikäs sen jännittävämpää kuin se jos kissa menee kassiin! Huomatkaa hieno teemakassi, jonka pieni kotipantteri sai tuliaisena Korkeasaaresta. :D

 

 

 

 

AVO1!

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Nessin kanssa käytiin lauantaina kisaamassa eka ja vika avoimen luokan koe, eli ykköstulos tuli Harri Laisin tuomaroimana. Edeltävästi valmistelut ei mennyt ihan putkeen, kun mun auto hajosi tälle syksylle jo toistamiseen (…tulee kalliiksi, kun siihen on mennyt nyt yhteensä jo 1500€!) eli treenikamat jäi autoon ja eipä sitä kentällekään päässyt kulkemaan. Kotipihalla sain onneksi tehtyä niitä heikoimpia lenkkejä, eli jääviä. Ne ilmeni sitten kokeessakin heikoimmaksi lenkiksi, kun Ness meni maahan liikkeestä istumisessa. Mulla meni siinä oma rytmitys vähän pieleen, ja juuri meidän suorituksen alkaessa alkoi kaatosade ja hallin katto piti kamalaa kohinaa, eli voi olla että se ei edes kuullut käskyä kunnolla. Lisäksi Ness on edeltävästi liikkuroinnin kanssa tehnyt herkästi maahanmenoja, kun se on tietty kolmen alokasluokan kokeen perusteella sitä mieltä että aina kun siinä joku huutelee käskyä, niin tulee maahanmeno. Siitä tuli tietysti nolla, ja oli vähän kuumottava fiilis kun nollattiin heti eka liike. Onneksi sain sen unohdettua ja suoriuduttiin lopuista liikkeistä ihan kunnialla, niistä tulikin sitten kympit kaikista. Loppupisteiksi tuli 300 p, joka riitti myös luokkavoittoon. Hyvä Nessiäinen!

Kaukoissa se otti liikkurista häiriötä ja mulla oli vähän sellainen fiilis, että se oli jotenkin epävarmana. Kun käännyin sitä kohti jätön jälkeen, niin olin ihan varma että se ei nouse – se makasikin jotenkin matalana ja oli vähän kysyvän näköinen. Onneksi sillä ei ole tapana jähmettyä kokonaan, ja se teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä, mutta jäi tosi lysyyn istumaan. Näitä täytyy nyt kyllä alkaa treenaamaan muutenkin ja nostaa kriteeriä.

Mutta oli kyllä kiva päästä taas kehään ja Nessin kanssa on nyt ainakin näiden neljän kokeen perusteella aika helppo kisata. Se on keskittynyt ja mun on helppo luottaa siihen että se tekee hommat kuten on opetettu. Tietty se on vielä hurjan nuori ja kokematon koira, ja ne haasteet tulee yleensä vasta kokemuksen karttuessa. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tässä vielä video suorituksesta.

 

Täyden kympin tyttö

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Voi mun pientä Nessiä! Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolmas ja viimeinen alokasluokan koe Helsingin seudun piirinmestiksissä HSKH:n joukkueessa. Päätin jo SM:ien jälkeen, että käydään vielä kerran alokkaassa vähän harjoittelemassa kisaamista. Hyvinhän se meni, Ness oli kehässä tosi stabiilin oloinen ja teki kiltisti kaiken kuten sille on opetettu. Saatiin kaikista liikkeistä kympit, eli täydet 200 p! Enpä ole aiemmin saanut kellään koiralla mistään luokasta täysiä pisteitä. Meidän joukkueen alokoirat olivat kaikki kolme luokan kärjessä, joten voitettiin vielä joukkuepiirinmestaruuskin, kun Ylva EVL:ssä teki ykköstuloksen ja sai piirinmestishopeaa. Tässä video Nessin suorituksesta.

Meidän joukkue. Kuva lainattu HSKH:n sivuilta, kuvaaja ei tiedossa.

Seuraamiseen en ole nyt kauhean tyytyväinen kun se on alkanut vähän edistämään, mutta sen ehtii taas modailla tässä ajan kanssa. En väsyttänyt sitä kauheasti ennen kehää, ja jostain syystä se oli jopa vähän normaalia väsyneemmän oloinen. Liekö vaikuttanut pari edeltävää päivää, jotka olivat aika täynnä toimintaa. Arvokasta tietoa tuokin taas tulevaisuutta varten. Lisäksi maasta sivulle nousemiset olivat vähän normaalia hitaampia, ja paikallamakuun lopussa se jäi jopa vähän vajaaksi. Olin edellisinä päivinä vähän hämykäskytellyt niitä, joten voi olla että Ness oli vain vähän epävarma. Täytyy toivoa että sillä ei ole mitään jumeja missään, jotka aiheuttaisivat että maasta pompahtaminen ei tunnu kivalta. Onneksi muutaman viikon päästä on fyssari, niin saapi taas kunnon tsekattua.

Nyyti pääsi mukaan kannustusjoukkoihin ja sai palkaksi Berralta uuden pallon. Nessillä on nyt vähän orjatyöläisen asema, kun se tienasi onnistuneella suorituksellaan Nyytille pallon ja Nyytille ja Unnalle 30 kg koiranruokaa. Tasan ei mennyt nallekarkit tälläkään kerralla!

Häkkieläimet

Kokeen jälkeen käytiin Ansun kanssa ihanassa auringonpaisteessa Haltialassa lenkillä ao. porukalla:

Nyyti, Ness, Ken, Ylva, Rimma ja edessä Åke

Nyt alkaakin sitten seuraavaan luokkaan valmistautuminen, kun sain meille koepaikan lokakuulle. Superjännää! Uusi avoin luokka on kyllä paljon haastavampi kuin vanha, ja liikesuorituksiakin on tosi monta. No ei auta kuin treenata, ja toivoa että mukana on taas hitunen onneakin.

TOKO SM

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Kuva: Sporttirakki

Meidän joukkue voitti SM-kultaa! Ihan huippua! Kisasin Nessin kanssa alokkaassa Hakunilan Seudun Koiraharrastajien kakkosjoukkueessa. Jo keväällä joukkuekokoonpanon tullessa ajattelin että joukkueella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä, sen verran kovia nimiä oli seuramme kasannut samaan porukkaan. Ja niinpä se toteutui, tosin huiman pienellä alle pisteen erolla toiseksi tulleeseen T-Teamin joukkueeseen. Kolmanneksi sijoittui Mikkelin Agilityharrastajat. Koe oli meille kotikisa; SM:t pidettiin HSKH:n kentillä Ojangossa.

Elina & Knox, minä & Ness, Heidi & Super, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mirjami & Käpy. Kuva: Anna Silvan

Etukäteen mä jännitin sitä että se Nessin juoksu nyt alkaa just ennen kisoja. Onneksi se ei ehtinyt alkaa, joten pääsin penskan kanssa nauttimaan ekaa kertaa arvokisatunnelmasta. Edeltävästi treenit oli mennyt vähän vaihtelevasti ja mulla on ollut jo kova hinku päästä tekemään seuraavien luokkien liikkeitä eteenpäin. Edellisenä iltana kävin vielä lähikentällä tekemässä kevyen treenin Heidin avustuksella ja Ness tuntui tosi kivalta. Ja sitä se oli kehässäkin!

”Ai jotkut ässämmät huomenna vai?”

Meidän suoritusvuoro alokasluokassa oli lauantaina ihan loppupäässä. Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, jonka jälkeen olikin sitten useampi tunti odoteltavaa. Ehdin rauhassa katsoa EVL:ää  ja valmistautua omaan suoritukseen. Meidän joukkueen toinen alokasluokan koirakko Mirjami ja Käpy tekivät jo aamulla tosi hyvän ykköstuloksen 194 p, joten mulla ei ollut sen suhteen enää niin suuria paineita. Pääasia oli kiva fiilis ja hyvän kokemuksen saaminen haastavissa kehäolosuhteissa nuorelle koiralle. SM:ssä on usean yhtä aikaa pyörivän kehän ja suuren ihmismäärän vuoksi yleensä aina paljon enemmän häiriöitä kuin normikokeissa.

Tehtiin Nessin kanssa kiva, oman tasomme mukainen suoritus jossa ei ollut mitään sen kummempia ylläreitä. Videolta jälkikäteen katsottuna luoksetulon jättö on vähän jännä, Ness vaikuttaa levottomalta ja taitaa jopa liikuttaa toista etutassua. Täytyy ottaa tuo työn alle treeneissä. Luoksarin lopussa se myös vähän rumasti töykkäisee mun kättä, mutta tuota on kyllä ollut treeneissäkin ja mun täytyy alkaa tehdä asialle jotain. Kapulan pidon mä vähän itse mokasin, annoin pitämiskäskyn liian aikaisin kapulan ollessa vielä turhan ylhäällä, ja Ness nappaa sen vähän ronskisti ja pompauttaa samalla etujalkoja. Paikallamakuussa meillä oli pieni ylimääräinen jännitysmomentti, kun yksi ryhmän koirista haukkui lähes tauotta. Olin jo rivin ekana käskyttänyt Nessin maahan, kun sama koira lähti sivulta eikä mennyt maahan, ja tuntui että kesti tosi kauan ennen kuin koko ryhmä oli makaamassa ja pystyttiin jättämään koirat. Oma moka sikäli, että en ollut treenannut ollenkaan tuollaisia tosi pitkiä jättöjä. Vähän meinasi itsellä tuskanhiki nousta, mutta Ness makasi onneksi kiltisti – tosin pitäen napakkaa kontaktia koko ajan ja pelkäsin että se pompsahtaa sieltä takaisin ylös! Olin tosi tyytyväinen Nessin vireeseen ja kehässä tuntui tosi kivalta ja varmalta. Tässä video suorituksesta -> klik! Kokonaispistemääräksi tuli 193,5 p. ja sijoitus 10/75. Hieno pikku-Nestori!

Nessin Jeti-veli ja Pipsa-sisko olivat myös alokkaassa kisaamassa ja tekivät myös tosi hienot ykköstulokset. Luokan voittivat Kati ja Tarmo huikealla 199 pisteellä ja tokaksi tulivat Riitta ja Hippu 198 pisteellä, onnea!

Lauantain jälkeen meidän joukkue oli johdossa, mutta melko samoissa pistelukemissa oli myös useampi muu joukkue. Sunnuntaina oli mukava olla turistina paikalla ilman aikataulujen kyttäämistä ja seurata kehiä kaikessa rauhassa. Sunnuntain avo-koirien tulokset ratkaisivat, ja onneksi meidän joukkueen Elina ja Knox tekivät tosi hienon tuloksen. Lopullista varmuutta joukkuekisan voitosta saatiinkin jännittää palkintojenjakoon saakka. Olipas hauskaa olla yhdessä joukkueen kanssa jännittämässä sijoitusta viikonlopun ajan, sekä iloitsemassa voitosta yhdessä. Lisäksi joukkueestamme Carita ja Hurja voittivat vielä yksilö-SM -hopeaa! Kiitos koko joukkueelle, oli hieno viikonloppu! Yksilökullan veivät Mika ja Kaitsu, sekä pronssille tuli Oili ja Nessin ihana Zip-täti. Onnea!

Tending Catlike, Tending Venture, Saunajaakon Alfa Romeo, Tending Rough, Tending Brisk ja Stjerne. Kuva: Anna Silvan

Nyyti pääsi sunnuntaina turistiksi mukaan, ja viihdytti itseään mm. bongailemalla myyntikojuista leluja ja kerjäämällä rapsutuksia ja huomiota. Nyytin jälkeläiset Neo ja Draama olivat kisaamassa ja tekivät molemmat hienosti ykköstulokset – onnea! Edelleen mulla on ajoittain sellainen pieni katkera kaiho siitä että Nyytin kanssa tokon lopettaminen ei ollut oma päätökseni, vaan pakon sanelema tilanne. Nää SM:ien ja karsintojen kaltaiset tilanteet nostaa sen tunteen aina vähän vahvemmaksi ja tuntuu että elämä muuttui sairastumisen myötä Nyytille vähän epäreiluksi. Vaikka Ness vähän pakosti on lähiaikoina saanut enemmän huomiota ja treeniaikaa, yritän aina saada Nyytinkin kanssa tehtyä treenejä joissa se kokee että siltä edelleen vaaditaan asioita ja se joutuu käyttämään päätään. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisi Nyytin kanssa sitä monen suosittelemaa rally-tokoa. Tosin mulla on siihen vähän skeptinen suhtautuminen, ja se on tuntunut aika hömpältä, mutta ei sitä varmaan voi täysin tuomita kokeilematta.

Ensi vuonna matkataankin ilmeisesti Ouluun SM:iin, eli on ”pikkuisen” pidempi kotimatka. Nyt oli ihanaa kun rättipoikkiväsyneenä tarvitsi ajaa vain vartti kotiin! Mutta olipas aika huikea viikonloppu – kiitos mun oma pikku-Ness! Tästä se alkaa. <3

Kuva: Sporttirakki

Vain taivas on rajana! Kuva: Juuso Kuparinen

 

 

 

Nessin eka koe!

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Enpä arvannut viime sunnuntaina Ojankoon karsintoja katsomaan lähtiessä, että muutamaa tuntia myöhemmin ajelen kotiin hakemaan koiraa kisaamista varten!  Puhuin Nessin kasvattajille Ojangossa että Nessillä saattaa alkaa juoksu, jolloin meidän muutaman viikon päästä oleva eka koe – ja sitä myöten SM:t – jää välistä. Pienimuotoisen ylipuhumisen seurauksena löysin hetken päästä itseni puhelin kädessä soittelemassa vastaavalle koetoimitsijalle jälki-ilmoittautumista. Hui! Niinpä me sitten kisattiin ihan extempore meidän eka tokokoe! Ja sepä menikin vielä tosi kivasti, Nepsu teki ykköstuloksen 195 p. KP ja sijoittui kolmanneksi. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Hurraa pikku-Nestori!  Tässä video.


Tarkkasilmäiset mahdollisesti huomaavat, että toiseksi tulleella Mirjamilla on palkintojenjaossa Käpyä tuuraamassa erittäin kiihtyneesti palkintosessioon suhtautunut Nyyti! :D Ja luokan voiton vei Nessin ”adoptioveli” Ciao Christan kanssa. <3

Ness oli kyllä kehässä ihan tosi kiva, keskittynyt ja stabiili. Hieman se kiihtyi luoksetulosta, jonka jälkeen laitoin sen hetkeksi käy siihen-käskyllä pötköttelemään. Ainoa liikevirhe tuli kaukojen alussa, jossa se ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tuosta tuli 7,5 pistettä, muista liikkeistä saatiin kympit. Menin kaukojen aloituspaikalle vähän turhan pian, jolloin jouduttiin perusasennossa odottelemaan liikkeen alkua aika kauan ja Ness vähän varmaan lukittautui tuohon kontaktinpitoon. Olihan siellä kaikkea muutakin pientä, kaukoissa on vielä ihan jäätävä työ edessä ja seuraamisen käännökset oli huonoja yms. Mutta se on vaan teknistä piiperrystä, pääasia on oikeisiin asioihin fokusoiva, keskittynyt ja motivoitunut kisakaveri. Tästä se lähtee, kiitos Ness! <3

Reilu vuosi sitten oli samalla kentällä ekoissa hallitreeneissään tämän näköinen tyyppi:

 

TOKO SM ja kesäloma

Kategoriassa Kuulumiset, TOKO, TOKO-kisat by

140816 043

Nyt on kesälomat pidetty ja alkusyksyn arki saatettu alulle. Kesälomaa vietettiin uuden veneen myötä lähinnä merellä päiväretkien ja kahden pidemmän reissun merkeissä. Oli ihanan rentouttavaa mennä saarista ja satamista toiseen vailla kiirettä. Koiratkin pääsivät joka päivä kunnon lenkeille, kun tietty uusiin paikkoihin piti tutustua. Inkoossa ja Elisaaressa ne pääsivät näkemään lampaitakin ja olivat aina ihan fiiliksissä menossa kyyläämään aidan takaa. Inkoossa oli vierasvenesatamassa niin hyvät nurtsitkin, että päästiin tekemään pienet treenit pari kertaa. Muuten lomalla tuli treenattua melko harvakseltaan. Alla muutamia veneilymuistoja kesän ajalta.

image image image image image

Heti loman alussa oli TOKO SM:t. Nyyti ja Ness olivat turisteina mukana, alla lähtökokoonpano kohti Laukaata kera Nessin Fani-äidin ja Super-serkun, jotka olivat mukana kisaamassa. Bortsut lupasivat ajaa perille…

image

Itse tapasin tulevan kisakaverini Messin edellisenä iltana pienten treenien merkeissä. Messi oli kyllä tosi kiva nuori uros, joka leikki tosi hyvin. Lauantaina kisasimme siis alokasluokassa ja saimme ykköstuloksen n. 172 p. vaikka nollasimme liikkeestä maahanmenon. Etukäteen musta tuntui niin hassulta mennä täysin tuntemattoman koiran kanssa kehään, mutta Messi teki tosi kivasti hommia ja sen kanssa oli helppo olla kehässä. Kiva koira! Oli itseasiassa ihan hyvä käydä kokeilemassa miltä uusi alokasluokka tuntuu, kun sen korkkaaminen on Nessin kanssa kuitenkin edessä.

Alla Messi ja minä kehässä, kuvat otti Hertta Mikkonen.

image image

Oli aika haikeaa olla katsomassa kisoja, kun niin kovasti olisin halunnut olla Nyytin kanssa kisaamassa. Mutta näillä mennään, onneksi Nyyti on kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin ja eiköhän me jotain voida joskus piiperrellä. Finaalissa oli iso määrä treenikavereita ja tuttuja, joiden puolesta oli kiva jännittää – onnea vielä Maarit ja Stjerne mestaruudesta! Lauantaina kisaamassa oli myös Neo Nyytinpoika, joka jäi harmillisesti muutaman sijan päähän finaalipaikasta.

Ness pääsi sunnuntaina finaalin jälkeen treenaamaan kisakentälle, Maarit Karhu-Teiskonen nappasi treeneistä muutamat kivat kuvat:

image image image

Ensi vuonna SM:t onkin meidän seuran järkkäämänä Vantaalla, joten ei ole pitkä matka. Toisaalta noi kisareissut on aina hauskoja, kuten nytkin oli – kiitos Heidi!

 

Ei pöllömpi reissu

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by

 

11108946_10153010943114514_2530765126222798004_n

Loistavaa seuraa, kaunis sää, kiva kaupunki, hulppean hieno kisapaikka, leppoisa aikataulu, kaksi ykköstulosta ja kaksi titteliä. Joten ei todellakaan pöllömpi reissu. Nyyti on nyt siis myös POHJ & SE TVA.

Startattiin Ansun ja Ylvan kanssa torstaina kohti Turkua, josta matkustimme iltalaivalla yön yli Tukholmaan. Turussa pissatimme koirat Linnanpuistossa, jossa piti ottaa pakolliset poseerauskuvat. Emme olleet ainoita kuvaajia, kun paikalle pölähti valtava lauma japanilaisia turisteja räpsimään kuvia koiristamme.

_full (1)

_full (2)

_full (3)

Laiva oli perillä Tukholmassa kuudelta aamulla. Lähdimme ajelemaan kohti Eskilstunaa, jossa meillä oli lauantain eka koe sekä hotelli varattuna. Sää oli jo aamulla todella lämmin.  Treffasimme eri laivalla tulleet Sannan, Kallen, Hildan ja Olgan Eskilstuna Brukshundklubbenin hulppealla kentällä. Halusimme käydä tsekkaamassa koepaikan etukäteen. Paikka oli ihan mieletön! Mua niin harmittaa kun kukaan ei tainnut ottaa siitä kuvia. Klubitalona toimi vanha kunnostettu koulu, josta löytyi kaikki ”herkut” saunoja ja grillikatoksia myöten. Kentät olivat valtavan kokoiset hienot nurmialueet. Saimme ystävällisiltä klubilaisilta luvan treenata kentällä. Sää oli aivan tajuttoman kuuma +27,5 astetta, joten ihan hurjan pitkiä treenejä ei koirien kanssa voinut tehdä. Treenien jälkeen ajelimme etsimään kaikki Eskilstunan eläinkaupat, kun Sanna oli fiksusti etukäteen ennen reissua Googletellut niiden osoitteet. Ja löytyihän sitä ostettavaa, Nyyti sai taas yhden uuden pannan… Iltapäivästä saimme hotellihuoneet ja mä jäin hotellille päiväunille Nyden kanssa muiden lähtiessä eläinlääkäriin matolääkkeille. Nydellä oli lääkitys voimassa vielä meidän Norja-Ruotsi -turneen jäljiltä. Illalla käveltiin kaupungilla, Eskilstuna oli paikkana tosi kiva. Kauniita vanhoja rakennuksia ja eloisa kesäillan tunnelma. Illalla hotellille saapui vielä loput suomalaisvahvistukset Veera, Päivi ja Janina.

Lauantain koe Eskilstunassa

Koe alkoi jo klo 8 suoritusnumeroiden arvonnalla. Oltiin ajoissa paikalla, jotta ehdittiin kävelyttää koirat kunnolla ennen kokeen alkua. Täytyy tunnustaa että taas mua jännitti, vähän kuin Norjassakin. Se on varmaan se tulostavoite, jonka vuoksi jännitys lisääntyy verrattuna normikisoihin. Kisaajia oli 14, ja me saatiin numero 5. Olin siihen oikein tyytyväinen, sopivan alkupäässä muttei vielä ekassa paikallaoloryhmässä.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti tapahtunut ihmeitä, ja saatiin niistä kympit. Liikkeet tehtiin normijärkässä putkeen. Sain itselleni tosi hyvän fiiliksen ennen yksilöliiikkeiden alkua ja oli kiva päästä kehään. Olin pelännyt etukäteen ohjattua, jossa oli sorvatut kapulat käytössä. Nyt vähän yllärinä meidän huonoin liike olikin ruutu, jossa Nyps jostain syystä lähti kääntymään mua kohden jo ennen merkkiä ja sen takajalat lähti alta. En huomannut sitä muuten kuin vasta videolta katsottuna. Peesasin sen kääntymistä käskyllä, koska se oli jo merkin kehän sisäpuolella. Ruutuun ok:sti, mutta jostain syystä Nyps meni maahan jo seis-käskystä. Muuten liikkeissä ei tapahtunut ihmeitä, tunnari oli vähän epävarma. Kapulat oli tosi karheat ja tikkuiset, ja tosi moni suomalainen koira nuuski aika pitkään kapuloilla. Mutta ei nollattu mitään ja vikan liikkeeen jälkeen oli niiiiin huojentunut olo! Pisteitä saatiin välillä 7-10, yhteensä 285,5 p.  Ykkönen oli siis saavutettu ja Nyyti oli nyt kahta titteliä rikkaampi. Voitettiin myös lopulta koko luokka. Ja kämppis Ylva tuli myös ykköstuloksella toiseksi! Meidän taitavat tytöt! Täältä löytyy Nyytin suoritus videolla.

11800515_10153507617713398_7191212820159337402_n

Pikku Nyyti, josta on juuri tullut POHJ & FI & EE & NO & SE TVA BH Myytin Siivekäs!

_full (8) _full (6) _full (5) _full (4)

Kaikki suomalaiset kisaajat: Zuli, Senna, Sara, Nyyti, Ylva ja Hilda

Sunnuntain koe Västeråsissa

Sunnuntaina kisattiin Västeråsissa, jonka kisapaikka me käytiin myös tsekkaamassa jo lauantaina. Kenttä oli selkeästi vaikeampi kuin lauantaina. Nurmi oli ajettu, ja irtonurmipaakut oli jätetty kentälle. Mun kauhuskenaario ohjatusta kävi toteen, kun meille arvottu oikea ei näkynyt ruohikossa ja puolivälissä matkaa Nyps säntäsi keskikapulalle. Sain sen stopattua kapulan ”väärälle” puolelle, josta korjaus ei enää onnistunut. Siihen saakka (taas normijärkässä) suoritetut liikkeet oli sujunut ihan ok:sti. Nyyti vaikutti todella ”hikiseltä”, se läähätti jo jäätävän pitkän seuraamisen jälkeen ihan hurjana. Kentällä oli taas todella kuuma! Epäonnistuneen ohjatun jälkeen olleessa hyppynoudossa onnistuin sitten heittämään kapulan hypyn siivekkeeseen. Se kimposi siitä noin metrin verran hypyn taakse, eli liike olisi ollut ihan suoritettavissa. Jostain syystä tuomari kävi nostamassa kapulan ja antoi mun heittää uudelleen! Ihan outoa, säännöissähän uusintaheitot on kielletty. Seuraava heitto sitten onnistui paremmin. Tikkuinen tunnarikapula oli taas vaikea, varsinkin kun sitä ei saanut pitää kädessä kuin ihan hetken. Olin kehästä tullessa todella ällistynyt, kun Ansu ja kumppanit olivat laskeneet että meidän pisteet riittivät nollasta huolimatta ykköstulokseen. Tehtiin siis sunnuntaina 261,5 ja sijoituttiin toisiksi Ylvan voittaessa hienosti luokan. Video kokeesta on nähtävissä täällä.

_full (9)

Kisan jälkeen käytiin porukalla syömässä ja shoppailemassa, sekä lenkittämässä koirat ennen lähtöä Åstran puistossa Tukholmassa. Jokseenkin väsyneen hervottomissa tunnelmissa me naurettiin vedet silmissä näille alla oleville tyypeille.

Ei pöllömpi reissu.

_full (10) _full (11) _full (12)

Kuvat (C) Angelica Leiman

Ansun reissukertomus löytyy Ylvan ja Kentsun blogista.

Norjan reissu 2015

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by

03.08.2015 252

Olipas taas hienoa olla hienossa Norjassa. Reissun päätavoitteena oli (tietty?) saada Nyytille Tromssan kisoista Norjan tottelevaisuusvalion arvo. Ja se saavutettiin tosi kivalla suorituksella! Mulla oli aika luottavainen mieli siihen jo etukäteen, kyllähän me ne liikkeet jotenkin aina räpelletään läpi, mutta ikinä ei tiedä mitä voi sattua. Sen tähden oli huojentavaa, että samalle viikonlopulle oli kaksi koetta. Mua pitkästä aikaa jännitti aika paljon ennen suoritusta, lähinnä ehkä jännitystä aiheutti kun ei ollut täysin varma kaikista käytännön jutuista. En meinannut pysyä nahoissani, kun esimerkiksi liikejärjestys ja zetan asennot kerrottiin vasta juuri ennen meidän luokan alkua. EVL:ssä oli kolme koiraa, joista Nyyti suoritti viimeisenä juoksunsa takia. Onneksi Norjassa saa kisata juoksuisena, koska Nyyti aloitti yllärinä juoksunsa aika reilusti etuajassa! Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä ja pohjana oli hyvä hiekkakenttä kauniissa maisemassa Tromssassa.

Norja2015 008

Nyyti oli kokeessa aivan ihana! Ikinä ennen ei olla tehty noin kivaa suoritusta. Se oli innokas, muttei kipannut yli. Vauhdikas, mutta avoin ja kuuntelevainen. Me oltiin todella yhdessä kehässä. Tällaisia suorituksia kun saisi aina tehdä, niin oispa huippua. Tietysti olosuhteet oli just meille sopivat: ulkona oleva hiekkakenttä ja lomafiilis muutenkin. Norjalainen yleisö oli ihan huippua, ne todella hurrasi, nauroi ja kannusti! Tuomarina oli Arild Eriksen, josta etukäteen kuulin että on melko kitsas pisteidensä kanssa. Nypsi teki kyllä ansaitusti hyvät pisteet, saatiin loppujen lopuksi 303,5 p. ja voitettiin luokka. Tuomari piti palkintojenjaossa puheen, josta en ymmärtänyt paljoa muuta, kuin että hän on kertaalleen aiemmin ikinä antanut yli 300 pistettä! Nyyti palkittiin myös kokeen parhaana koirana. Ilmeisesti Norjassa ei ole KP:t käytössä, vaan erikseen palkitaan kokeen paras. Olin kyllä niin ylpeä mun pienestä luikerosta. Harmillisesti suoritus ei ole videolla, olisi ollut kiva nähdä näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Ainoat seikat jotka vähän tökkivät, oli ohjatun hieman tahmea merkki ja kaukojen s-m sivusuunnan liikkuminen, jota oon nyt yrittänyt saada pois. Tunnari, luoksetulo ja ruutu oli tosi hyvät, samoin seuraaminen ei ollut niin hurjan tuntuista kuin yleensä. Nyyti jopa ravasi juoksuosuudessa! Samoin se yllättäen teki zetan istumisessa musta luopumisen katse eteenpäin, jota olen ihan satunnaisesti treenaillut, enkä edes yrittänyt systemaattisesti siirtää liikkeeseen. En meinannut uskoa silmiäni, kun käännyin sen takana ja huomasin että sen katse on eteenpäin. Nyyti oli kyllä todella kilttinä ja tosiaan yritti parhaansa!

Norja2015 032

Kenttä oli todella kuiva, ja pölisi paljon. Aina Nyytin stopatessa se pöläytti ilmaan pienen pölypilven. Oli tosi hauskan näköistä vauhtiliikkeissä, kun se jatkoi matkaa aina pikku pölypilven keskeltä. Alla Nyps juoksee pöläyttämään norjalaista ruutua:

Norja2015 058 Norja2015 059 Norja2015 060

Kaiken kaikkiaan koe sujui kivasti, järjestelyt olivat toimivat ja kaikki ihmiset tosi auttavaisia ja ystävällisiä. Seuraavana päivänä olisi ollut toinen koe, johon olin Nyden ilmoittanut. Päätettiin kuitenkin jättää koe väliin ja jatkaa matkaamme kohti Lofootteja. Tavoitteena oli TVA-arvo, ja se me onneksi saavutettiin. Olin niin huojentunut kokeen jälkeen, oli ihana käydä syömässä kunnolla ja lähteä illaksi vuorille kävelemään, kun ei tarvinnut enää miettiä miten koe onnistuu! Ja varsinkin kun se oli onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla!

Norja2015 135 Norja2015 126

Tuore NO TVA illalla Tromvikissa:

Norja2015 161

03.08.2015 254

03.08.2015 277

03.08.2015 249

Norja2015 163

Pakollinen turistiposeeraus Tromssa keskustassa rekikoirapatsaan kanssa:

03.08.2015 209

Tromssasta jatkoimme matkaa kohti Lofootteja, joka oli myös hieno paikka. Kuten varmaan jokseenkin koko Norja! Hienoja vehreitä vuoria, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Joka oli todella kylmää, joka me tajuttiin vasta kun annettiin Nyyti-raukalle lupa mennä uimaan. Se uimalenkki oli harvinaisen lyhyt ja päättyi jokseenkin hätäiseen koiran kuivattamiseen ja liikuttamiseen.

Norja2015 213 Norja2015 215

Mä sairastuin flunssaan Lofooteilla, joten reissu jäi aiempaa vähän lyhyemmäksi. Ehdittiin kuitenkin käydä aivan Lofoottien kärjessä, jossa oli kaunis kalastajakylä.

03.08.2015 342

Kaiken kaikkiaan oli taas niin kiva reissu, paluumatkalla ryhdyttiin jo suunnittelemaan ensi kesän suuntaa. Ja kiitos pieni Nyyti, kun annoit mulle parhaan suorituksesi ikinä! Onneksi siitä nyt on muistonakin ”ylimääräinen” titteli.

Norja2015 265

Huomenna lähdetään Ansun ja Ylvan kanssa kohti Ruotsia, jossa kisataan viikonloppuna kaksi koetta. Mua jo vähän hirvittää Ruotsin nurmikentät ja ohjatun sorvatut kapulat… Ei oo meinaan mennyt ko. yhdistelmä treeneissä kauhean lupaavasti! Mutta pitäkää meille peukkuja. :)

 

 

TOKO SM 2015

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by
Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Tän vuoden SM:t kisattiin Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Me lähdettiin Ansun kanssa reissuun jo perjantaina. Oli kiva kun ehdittiin rauhassa pystytellä teltat ja lenkittää koiria Teivon nätissä harjumaisemassa, sekä majoittautua hotelliin. Nyyti, Ylva ja Fani tuli onneksi todella mutkattomasti juttuun, joten hotellielämäkään ei mennyt riitelyksi. Vaikka oltiin tosi ajoissa lähdetty matkaan, niin tuntui että ilta meni aivan todella nopeasti.

Telttatalkoot. Kuva: Marko Kivihalme

Telttatalkoot. Kuva: Marko Kivihalme

Meidän reissuporukka, josta puuttuu Sirken pojat. Vasemmalta Nyyti, Fani, Ylva, Puuma ja Roima. Kuva: Angelica Leiman

Meidän reissuporukka, josta puuttuu Sirken pojat. Vasemmalta Nyyti, Fani, Ylva, Puuma ja Roima. Kuva: Angelica Leiman

Mulla oli edeltävästi mennyt muutaman päivän treenit vähän huonosti, joten olin jo etukäteen vähän skeptisellä asenteella liikenteessä. Tottakai sitä aina toivoo ja tavoittelee finaalipaikkaa, mutta olin jotenkin ihan varma että ei onnistuta tänäkään vuonna. Ja niinhän siinä lopulta kävi – tosin suorituksessa oli myös paljon hyvää! :)

Startattiin numerolla 37 ja eka kehä vetikin ihan todella nopeasti, joten mulla jäi lämmittelyt ja väsytykset vähän kesken. Nyyti tuntuikin ekaan kehään mennessä turhan kiihkeältä, joka todella kostautui luoksetulossa. Ekana liikkeenä oli ruutu, jossa ei ollut lopun seuruuta lukuun ottamatta oikeastaan mitään mikä olisi jäänyt häiritsemään. Saatiin siitä 9. Luoksetulossa stop oli ihan ok, mutta aaargh – meidän koemoka ilmeni taas. Eli maahanmenokäskyn kuultuaan se vain himmasi vähän vauhtia. :( Nyyti näytti jo liikkeelle lähtiessään siltä, että nyt se ei pysähdy. Eli sain sen vasta tokalla käskyllä maahan, joka tuli tosi kalliiksi. Siitä siis kutonen.

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Seuraavaan kehään saatiin jonkin aikaa odotella. Mua harmitti odotteluaikana ihan tolkuttoman paljon se luoksetulon epäonnistuminen, luulin vielä että se meni nollille. Onneksi kehään mennessä unohtui murheet, mutta ihan samanlaista tsemppiä en saanut enää loppukokeeseen päälle. Tokassa kehässä tehtiin ohjattu (9) ja kaukot (8,5). Kaukoissa tehtiin meidän normivirheet.

Seuraavaan kehään päästiinkin suoraan. Tunnarissa (8,5) meni kertaalleen oman yli, tarkasti pari kapulaa ja palasi omalle. Zetan alussa tuli muutama päänheilautus taas, unohdin kertoa Nypsille että voi ihan rauhassa odotella. Se on auttanut sitä treeneissä nyt tosi paljon. Asennot tuntui ihan hyviltä, itseasiassa napakammilta mitä yleensä kokeissa. Sotkeennuttiin yllättäen toisiimme taas vasemmalle käännöksessä. Zetasta siis 8.

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Neljännessä kehässä oli vuorossa meidän bravuuri (not), eli seuraaminen. Se on siis tällä hetkellä sellaisessa kuosissa, että mun on hyvin haastavaa kävellä eteenpäin. Huojuttiin kaavio läpi toisiamme puskien 7,5 pisteen arvoisesti. Tuomari kommentoikin, että ”se on vähän ylivireessä.” Kappas vain, niin on. :) Hyppynoudosta tuli maailman tylsin ja turhin pistemenetys, ja ihan Nyytin oma moka! Se kolautti hyppyesteeseen paluuhypyssä, joten muuten tosi siististä metskusta tuli ansaitusti vain kasi.

Vikassa kehässä tehtiin paikallaolot ja kolmas kallis ”oikea virhe”. Nyps ei mennyt ekalla käskyllä maahan, jäi tyytyväisenä katselemaan liikkuria. Paikallamakuusta siis 7,5, istumisesta tuli kokeen ainoa kymppi.

Pisteitä kertyi yhteensä 262, joka riitti siis kuitenkin mokista huolimatta ykköstulokseen. Finaaliin sillä ei ollut asiaa, sijoitus oli lopulta 29/96. Mua alkoi vähän harmittamaan vasta jälkikäteen, kun viimeinen finaaliin päässyt koirakko pääsi sinne pisteillä 266,5. Eli eipä jäänyt monesta pisteestä kiinni. Tosin turha jossitella jälkikäteen! Pääasia oli että päästiin mukaan, aurinko paistoi ja reissuseura oli mitä parhainta. Kiitos kaikille kivasta viikonlopusta, erityisesti Ansulle ja Ylvalle, sekä Anna-Leenalle ketynä toimimisesta kisan ajan!

Huonekaverit Nyyti ja Ylva, jotka ainoina meidän porukasta pelasivat itsensä ulos finaalista! Kuva: Angelica Leiman

Huonekaverit Nyyti ja Ylva, jotka ainoina meidän porukasta pelasivat itsensä ulos finaalista! Kuva: Angelica Leiman

Nyytin poikasiakin oli kisaamassa; Neo ja Anna-Leena AVO:ssa ja Jay ja Marko EVL:ssä. Neo veti potin kotiin, ja voitti yli sadan koiran avoimen luokan! Ihan huikean hieno juttu ja Neon suoritus oli kyllä tosi hieno. Ja tyypeillä on hurja tulostahti päällä, kun Neo teki eilen illalla vielä ekasta voittajaluokan kokeestaan ykköstuloksen! Onnea vielä Neo ja Anna-Leena! Ja monta sydänhymiötä! Jaylle sattui muutama kallis työtapaturma, ensi vuonna sitten uusi yritys! Myös Nyytin Myy-äippä kisasi ja jäi EVL:ssä puolikkaan pisteen päähän ykkösestä. Ehdin nähdä Myyltä ja Jessicalta vikan kehän, ja Myy on kyllä vieläkin ihanan energinen mummokoira. Kunpa Nyytikin pysyisi noin hyväkuntoisena tuon ikäisenä!

Myy 11 v, Nyyti 5 v ja Jay 2,5 v.

Myy 11 v, Nyyti 5 v ja Jay 2,5 v.

Nyt on taas ihan hurja treeni-into päällä, mokailut nostaa aina pienen taistelutahdon saada asiat kuntoon. Tämä viikko tosin ollaan nyt kevyemmin, Nyyti pääsi heti maanantaina Timolle hierottavaksi ja torstaina mennään fyssarille. Lauantaina meillä onkin koe, ajattelin käydä muutaman normikokeen tässä kesällä ennen uusia sääntöjä.

Täytyy vielä laittaa hehkutusta Draaman ja Karon hienoista saavutuksista: tyypit nousivat kakkosiin, tekivät siellä jo ensimmäisen nollavoiton ja suorittivat myös BH-kokeen tässä viikon sisällä! Ihan huippua!

Pätevä Draama. Kuva: Karoliina Myllyoja

Pätevä Draama. Kuva: Karoliina Myllyoja

Valoa tunnelin päässä: me oltiin kokeessa!

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by

Ja meillä meni hyvin! Talven karmeiden kireiden ja ahdistuneiden suoritusten jälkeen meillä meni hyvin! Hurraa! Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Se hyvä fiilis on ollut kyllä treeneissäkin, ja kun ajattelee sitä karsintojen aikaista treenifiilistä, niin on se nyt niin paljon parempi. Tää oli niin tärkeä koe, etten sitä edes ennen koetta osannut kokea sellaisena. Oon ollut kovin epävarma siitä, että mihin me ollaan menossa. Ja nyt oli todella huojentavaa huomata, että suunta on täysin oikea ja olen osannut viedä Nyytiä myös oikealla tavalla eteenpäin. Talven väännöt oli varmaan sellaisia, että ne oli vain pakkokin jossain vaiheessa vääntää ja nyt se on tehty. En ole siis aikoihin työstänyt tekniikkaa eteenpäin, kun pääkriteerinä on ollut kuuntelu, haasteet ja erityisesti oikea mielentila. Nyt jatketaan ja ehkä mä voin suoda joitain ajatuksia jo tekniikallekin. Varsinkin seuraamisessa, joka on katastrofaalisessa kunnossa.

Koe oli siis HSKH:n pieni iltakoe hyvällä hiekkapohjalla. Sääkin suosi, ja vapaapäivä kun oli, niin ehdin tehdä kaikki ”esivalmistelut” ajatuksen kanssa. Tuomarina toimi Harri Laisi, kun alkuperäinen tuomari oli sairastunut viime hetkellä. Kaikki liikkeet tehtiin normijärkässä kahdessa osassa.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti ollut ihmeitä, ainakaan kukaan ei sanonut että Nyyti olisi askarrellut siellä jotain. Molemmista kympit.

Seuraaminen (8) alkoi meille tosi vaikeasti, eli peruutus heti alkuun. Räpellettiin kaavio läpi pomppivaiseen ja edistäväiseen tyyliimme ilman ääntelyitä tai ylimääräisiä koukeroita. Tää menee kyllä niin työn alle.

Zetassa (9) S-I-M ei ihmeitä, se istuminen on edelleen hidas. Aloitus oli nyt rauhallisempi.

Luoksetulossa (9,5) tehtiin superhyvä stop, maahan se potkuttelee niillä pirun takajaloilla ja samaan aikaan liiraa etujaloilla.

Ruutu (10) normiruutu. Merkillä näkyi tosi kivasti kuuntelutreenit aavistukseen viiveellisellä lähdöllä ruutuun.

Ohjatussa (10) oli vähän huono merkki, jollaisia Nyps välillä tekee jos se alkaa olla vähän väsynyt. Vasen haettiin.

Hypyssä (8) tapahtui positiivinen moka! Kuvitelkaa – mun Siivekäs ei lähtenyt lentoon ekalla käskyllä! Se piti tosi kiltisti fokuksen minussa, kun olen tehnyt noihin lähetyksiin hämykäskyjä. Nyt se siis oli tarkkana, ainoa vaan että mä en antanut sille aikaa kuunnella vaan tykitin toisen käskyn heti perään. Se olisi varmaan lähtenyt sillä ekallakin, kun olisi hetken ehtinyt prosessoida, että tuliko sieltä oikea vai hämykäsky.

Tunnarissa (9) tuli oikeampi moka, ei nostanut omaa ekalla. Näin kyllä että se merkkasi sen, mutta lähti vielä tarkastamaan. Muuten siisti.

Kaukoissa (9,5) meidän normivirheet: S-I eteen ja S-M sivuun. Meinasi jäädä alussa kiinni liikkuriin, minkä se teki viime vuoden piirin kokeessakin. Onneksi liike ei ehtinyt alkaa, niin ehdin huomauttaa. Positiivista oli, että ekana vaihtona oli istuminen, jonka se teki nyt yhdellä siirrolla jota olen lähiaikoina vähän treenannut. Kivaa.

Yhteensä 298 p. KP ja luokkavoitto. Taitava pieni Nyyti!

Oli ihana tunne, kun tajusin että Nyytin fokus on nyt liikkeiden ja juoksemisen sijaan minussa, ja se oli täysin auki mua kohtaan koko kokeen ajan. Pystyin myös itse vilpittömästi ja iloisesti kehumaan sen liikkeiden välissä, koska se oli kaikkien niiden kehujen arvoinen.

Kiitos Nyyti.


11259095_10153307355638398_5586613024231599990_n

Seinäjoen koe

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by

_DSC3767

Käytiinpä taas kisaamassa. Oli pakko lähinnä oman mielenterveyden vuoksi käydä tsekkaamassa, voiko mennä vielä huonommin kuin Ojangossa. Ei onneksi voinut, vaikka samat elementit – tosin lievempinä – olivat edelleen olemassa. En tosin odottanutkaan, että tuo jäätävä kehässä stressaaminen olisi jotenkin ihmeellisesti jäänyt muutamassa viikossa pois. Jostain syystä Nyps on nyt kipannut ylivireensä stressin puolelle ja oppinut purkamaan sitä ääntelyllä. Nyt ei siis auta kuin hakea sitä rentoutta treeneissä (se on onnistunutkin tässä Ojangon jälkeen tosi hyvin!) ja toivoa että joskus eläkeiän lähestyessä sen rentouden saisi kehäänkin. Mun on pakko olla jotenkin realistinen asian suhteen, kun nuo samaiset ongelmat ilmenivät ekan kerran Tallinnan kokeessa kaksi vuotta sitten pentuloman jälkeen. Voi olla etten saa niitä (ääntely, sijaistoiminnot) ikinä pois, ja sitten seuraava fiksu juttu on miettiä onko kisaaminen ollenkaan järkevää, jos koiralla on oikeasti paha olla kehässä. Seinäjoella sain onneksi itseni psyykattua koiraa mahdollisimman paljon tukevaksi ja en edes jännittänyt. Me oltiin koepaikalla jo kahdeksan aikaan aamulla, ja Nyytin suoritusvuoro oli vasta klo 16, joten ei siinä vaiheessa enää yksinkertaisesti jaksanut jännittää omaa suoritusta!

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Saatiin raavittua kasaan 259 p. ilman yhtään nollaa. Tosi surullinen tulos, aiemmin ollaan saatu tuollaisia pisteitä sillä että nollaa jonkun liikkeen. Voi voi. Tässä vielä Nyytin Jessica-kasvattajan kuvaamat videot kokeesta; kehä 1 ja kehä 2.

_DSC3772

_DSC3756

Ajattelin nyt jättää tulevan viikonlopun Lempäälän kokeen väliin, ja yrittää saada huhtikuulle jotain taviskoetta. Tän hetken pistekeskiarvolla me ei varmaan päästä SM:iin, joten täytyy vielä yrittää vähän nostaa sitä. Olisipa kurjaa, jos SM-reissulla joutuisikin turistiksi kehän ulkopuolelle. Mutta nyt ei vaan mee hyvin, mulla on ihan luuseriolo. Ja vaikka mikä tulisi, niin Nyyti on mulle aina se Once in a lifetime -koira, josta mä vaan tykkään niin älyttömästi! Onneksi treenaaminen on kivaa, ja sehän on se pääasia.

Nyt on niin ihanan keväistä, joten ollaan lenkkeilty taas ihania pitkiä lenkkejä tyttöjen kanssa. Mulla on just loppumassa yövuorot ja loppuviikko vapaata, joten nyt on ihanasti aikaa ulkoilla! Yritän muistaa napata joku päivä kameran mukaan, nyt on niin kauniita murrettuja sävyjä maisemat täynnä.

Yhtään ei kiristä

Kategoriassa Nyytin pennut, TOKO, TOKO-kisat by
Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Meinasi pikkasen pukata tuskanhikeä, kun käytiin Nypsin kanssa kisaamassa Ojangossa karsinnoissa. Ensiksi hikeentyi Nyyti, ja luonnollisesti sen jälkeen meinasin hikeentyä minä. Ei ole kyllä sitten pentujen jälkeisen Tallinnan kokeen jälkeen ollut tuollaista hulabaloota kehässä. Lauantaina rävellettiin räkäykkönen, ja sunnuntaina vielä surkeampi kakkostulos. Varsinkin sunnuntai oli aikamoinen tuskien taival, startattiinkin vielä numerolla 1, eli minun ja Nyytin loppukevennys kisayleisölle järjestettiin ihan kokeen aluksi. Mä olen tottunut siihen että Nyps on ylivireessä ja keulii, mutta nyt se oli oikeasti stressissä. Tuo oli varmasti monen eri tekijän summa, ja kaikesta oppii. Mutta eipä ollut tunnelma katossa sunnuntaina kun ajelin Ojangosta kotiin. Olin ilmoittanut meidät Ouluunkin, mutta päätin jättää kokeen väliin. En jaksa sen kummemmin käydä liikkeitä tässä nyt läpi, kun kokonaisuus oli molempina päivinä todella huono. Kaikista surullisinta oli tuntea kehässä se huono fiilis! Muutama juttu joita on treenattu näkyi kehässäkin positiivisella tavalla, mutta se mulle tärkein asia – hyvä mielentila – loisti nyt poissaolollaan. Onneksi meillä on treeneissä parempi mieli, saa nähdä mihin suuntaan kokeet rupeavat nyt jatkossa menemään.

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Seuraaminen oli hurjaa, kuten kuvasta näkyy…

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Alkuviikosta rentouduttiin, paranneltiin kisojen tuoksinassa loukattua yläanturaa ja nautittiin jäisen liukkaasta ihanan lumiseksi vaihtuneesta maisemasta. Viikonloppuna Nyytin Ruotsissa asuva Finn-poika oli Isabellen ja Jounin kanssa käymässä Suomessa, oli ihana tavata Finn ekaa kertaa luovutusiän jälkeen. Siinä on kyllä törkeän nopea agilitykoira, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessä Isabellen kanssa! Tässä Nyyti ja lapset 4/6:

Nyyti ja "isot nyytit" eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Nyyti ja ”isot nyytit” eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Unnasta tuli toissapäivänä isoisoäiti, kun Sissi synnytti kolme pentua. Onnea Mari ja Heini uusista Taivaannastoista!

Meidän tokovuosi 2014

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat, Tokotreenit by

062614_karsinnat 357

Nyt on uusi treenivuosi taas pyörähtänyt käyntiin, ja Facebookissa ihmisten jakamista koetaulukoista innostuneena päätin itsekin perjantai-illan puhteena vetää kasaan viime vuoden koekäynnit. Eniten meillä on kussut selkeästi zeta (2 asentovirhettä), seuraamisen ylivireestä johtuvat pistevähennykset, luoksetulossa maahanmenon tuplakäsky kolmessa kokeessa seitsemästä (!!!!) ja tunnarissa räiskivä käytös kapuloilla. Yksi nollakin tuli, tosin siitä otan osittain itse syyt niskoilleni, kun en siirtänyt ruudun takanauhalla seisovaa koiraa eteenpäin. Yksi täysin kaoottinen ohjattu, ja saman kokeen kaoottinen ruudun merkin etsiminen on myös niitä viime vuoden ”tähtihetkiä”.

Kaikissa noissa mokissa on taustalla sama syy; ylivireys ja kuuntelemattomuus. Melkein jokaisessa kokeessa eka kehä on ollut huono, ja sen jälkeen homma alkaa luistamaan. Mun täytyy edelleen muistaa päästää Nyyti purkamaan itseään kunnolla ennen suorituksia. En ole kisannut ollenkaan syyskuun jälkeen ja ollaan treenattu tosi paljon kuuntelua ja mietitty mielentiloja. Tästä erityiskiitokset kuuluu kaikille mun ihanille treenikavereille, erityisesti Marille – kiitos! Eteenpäin ollaan onneksi menty, ja esimerkiksi tänään kauden ekoissa Ojanko-treeneissä mulla oli mukana tosi kiva ja vastaanottavainen Nyps.

No mutta, alla siis vuoden 2014 koekäynnit pisteytyksineen:

koe2014

Vertailun vuoksi tein myös vuodesta 2013 oman taulukkonsa:

koe2013

Silloin kun Nyyti aloitteli kisaamaan, en ikinä olisi uskonut, kuinka vaikeaa toko oikeasti on. Ei se temppujen opettaminen ole mitään rakettitiedettä, mutta koiran mielentilat ja niiden säätely, ja se kokonaisvaltainen hallinta on jotain ihan muuta. Ne vaikeudet tuntuvat yleensä alkavan vasta sitten jossain vaiheessa kun koira alkaa olla kokeneempi ja rutinoituu liikkeisiin. Niin kävi meilläkin. Nuori, innokas, vauhdikas ja vastaanottavainen koira alkoi muuttua pikkuhiljaa omahyväisemmäksi ja tehdä itselleen töitä enemmän kuin minulle. Mä myös Nyytin kanssa heräsin vähän turhan myöhään siihen, että se treenaaminen ei aina voi olla sitä että pallot lentelee ja on hirveät palkkabileet käynnissä. Tästä syytettäköön lapinkoiria, niiden kanssa treenatessa täytyi jotenkin aina pitää takaraivossa se, että sitä motivaatiota täytyy vaalia kuin tärkeintä aarretta. Tottakai se motivaatio täytyy luoda jokaiselle harrastuskoiralle, mutta esimerkiksi Nyytin tyyppiselle todella kiihkeälle koiralle olisi varmasti riittänyt vähempikin hetsaaminen.

Loppupeleissä mulle on aivan sama, millaisia pisteitä ja sijoituksia me kokeista saadaan. Mä tykkään treenata ja kisata, ja oikeasti testata sitä koiran osaamista ja tavoitella sitä omaa ”täydellistä” suoritusta. Mun ihanne saattaa olla aivan erilainen kuin arvostelevan tuomarin, ja pisteitä saattaa tulla se 10 vaikka olisin aivan todella pettynyt liikkeeseen. Samoin pistevähennyksiä saattaa tulla jutuista, jotka on mulle aivan täysin merkityksettömiä, enkä koe tarpeelliseksi edes treenata sellaisia. Esimerkkinä vaikka bordercollien hieman matala kyyryasento vaikkapa ruudun stopissa. Mutta jokaisella on ne omat ihanteensa, ja toko on siitä ihana laji, että treenattavaa riittää ja jokainen voi tavoitella sitä juuri oikeaa omaa ihannettaan. Tää on ehkä kulunut lause, mutta tärkeintä ei aina ole se päämäärä, vaan sinne yhdessä kuljettu tie. On vaan niin hienoa, kun vieressä on viuhuvahäntäinen koira, joka ei meinaa pysyä nahoissaan kun autosta alkaa kaivamaan treenikamoja esiin. :)

Kuva: Angelica Leiman

Kuva: Angelica Leiman

Tämä alkanut vuosi on siitä jännittävä, että tokosäännöt muuttuvat 1.8. Alemmat luokat menevät kokonaan uusiksi, ja EVL:n tulee kokonaan uusi liike. Liike vaikuttaa tosi hauskalta, ja veikkaan että se on sitä myös Nyytistä! Olen tehnyt treeneissä paljon tuossa liikkeessa olevia elementtejä, joten uskoisin että sen opettaminen ei ole vaikeaa. Isoimpana miinuksena tuntuu tällä hetkellä ruudun merkin poistuminen, eli koira lähetetään eteenpäin ns. tyhjään. Koska säännöt tulevat vasta elokuussa voimaan, aion rassata päätäni niillä vasta keväämmällä. Nyt on alkamassa karsintakausi ja SM:tkin käydään vielä vanhoilla säännöillä, joten antaa uutuuksien odotella. Uusiin sääntöihin voi tutustua täällä, ja EVL:n uudesta liikkeestä löytyy video täältä.

Hauskoja treenejä – nauttikaa!

Norja2014 329

Renkaan leiri ja piirinmestaruuskoe

Kategoriassa Nyyti, Nyytin pennut, TOKO, TOKO-kisat by

20140920-191343.jpg

Reilu kaksi viikkoa sitten vietettiin huippukiva viikonloppu Jämillä valmennusrenkaan leirillä. Renkaalaisia kouluttamaan oli tullut Norjasta kultaistennoutajien kanssa tokossa arvokisatasolla kisaava Synnøve Matre. Perjantaina Synnøve piti luennon kisaamisesta ja koulutusideologiastaan, ja loppuillaksi jakaannuimme ryhmiin suunnittelemaan seuraavan aamun kisaamme ja keskustelemaan kisarutiineistamme. Kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolojen jälkeen kolme liikettä kokeenomaisesti. Nyyti teki luoksetulon, ruudun ja zetan. Tarkoituksena oli näyttää, kuinka vauhtiliikkeiden jälkeen pakka helposti hajoaa ja mielentilan vaihtaminen rauhalliseen liikkeeseen on haastavaa. Nypsin mielestä juokseminen on huippua, ja kun se pääsee juoksemaan niin aivot tuppaa valahtamaan pois kyydistä. Tässä linkki meidän ”kisaan.” Lauantaina treenattiin pienryhmissä ja sunnuntaina päästiin vielä ratkomaan omia ongelmia Synnøven kanssa. Oli taas ihan huippu leiri, en malta odottaa ensi kevättä ja seuraavaa leiriä!

Näin pitkästä aikaa Nyytin penskoja Neoa ja Draamaa tositoimissa, kun käytiin kimpassa treenaamassa agilitya. Draama on kunnon tuulispää, siitä tulee vielä törkeän nopea agilitykoira. Myös Neo meni tosi hienosti, ja isokokoiseksi koiraksi kääntyi tosi näppärästi. Uskaltauduin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan Nyytinkin kanssa esteitä, ja kyllä se muisti vielä mistä on kyse… tosin yksi puomilta putoaminen muistutti myös minua siitä, miksi tämä laji ei tunnu meille niin kovin turvalliselta vaihtoehdolta.

10411048_10152697971813398_1617337994587855633_n

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa Uudenmaan kennelpiirin tokopiirinmestaruuskokeessa. Koe oli meille treenillisesti vähän huonoon saumaan, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne. Isoimmat mokat tehtiin luoksetulossa, jossa Nyden satunnainen koevirhe esiintyi, eli se ei mennyt luoksetulossa maahan. Lisäksi kaukojen alussa tuli tosi yllättävä virhe, kun Nyyti jäi varmaan ekaa kertaa ikinä kiinni häiriöön, eikä mennyt jätössä ekalla käskyllä maahan. Lisäksi seuraaminen oli suorastaan järkky, Nyyti oli kuin superpallo. Ruutu ja tunnari oli kivat ja siistit, niihin olen tyytyväinen. Ja on Nyps vaan kaikessa kiihkeydessään vaan niin hauska ja hellyyttävä tyyppi, se kyllä todella antaa aina kaikkensa. Saatiin raavittua kasaan 273 p. jolla heltisi piirinmestaruushopea. Kultaa voittivat Jessica & Mac, ja pronssille tuliva Sanna & Moona. Onnea! Nyytin Neo-poika teki samassa kokeessa hienon ykköstuloksen ja voitti alokasluokan. Myös Unnan Myrtti-tytär oli Lahden seudun piirinmestiksissä kisaamassa pitkästä aikaa ja teki kivan reippaalla asenteella ykköstuloksen. Taitavia lapsia Unnalla ja Nyytillä. :)

20140920-191431.jpg

TOKO SM 2014

Kategoriassa TOKO, TOKO-kisat by

10488190_10152534034918398_2224226622144279326_n

SM:t kisattiin Porissa jokseenkin helteisissä tunnelmissa. Nyytin kanssa tuo helle ei sikäli haittaa, siitä on melkeinpä hitusen enemmän hyötyä, kun helle taittaa Nyytistä sen pahimman raivon. Me startattiin aamulla jo kuudentena, joten kuumuus ei vielä niin kovasti koetellut. Olen kokonaisuuteen todella tyytyväinen. Ei mokattu mitään isompaa. Itse mokasin viimeisen seuruukehän valmistelut palkkaamalla Nyytin pallolla ennen kehää, joka nosti sitä liikaa ja seuraaminen oli tosi huono. Muutoin Nyyti oli tosi vastaanottavaisen oloinen, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä että lähtisi lapasesta.

Tässä osasuorituspisteet suoritusjärkässä:

Zeta 8: asennot oikein, istuminen kai taas hidas.
Hyppy 10: normihyppy.
Tunnari 9: aika vauhdikas kapuloille kaartaminen, siinä samalla taisi yksi kapula singota rivistä kauemmas.

Ruutu 9: hyvä focus ruutuun, vähän matalat stopit merkillä ja ruudussa.
Luoksetulo 8,5: hyvä seis, maahan vähän valui.

Ohjattu 9: aika kaahaava nosto, hiekkapölypilvi pöllähti :D
Kaukot 9: muistaakseni ihan kivan ryhdikkäät vaihdot, s-i normisti nykäys eteenpäin

Seuraaminen 6: tää oli kyllä oikeasti huonoa poukkoilevaa seuraamista. Täysin ansaittu kutonen.

Yhteensä 282 p. ja sijoitus 31/100. Olen tyytyväinen! Nyt ei tapahtunut mitään kaoottista kehästä sinkoamista, vaan mulla oli mukava fiilis olla Nypsin kanssa kehässä. Näin sen kuuluu mennä. :) Videon laitan jossain vaiheessa, kun sen saan.

Kokonaisuuudessaan viikonloppu oli tosi kiva. Koepaikan läheisyydessä oli kivat lenkkimaastot ja lampi, järjestelyt toimi hienosti ja näin helteestä tykkäävänä sääkin oli kohdillaan. Oli kiva nähdä kaikkia tuttuja, erityiskiitokset Katalle matkaseurasta ja Ansulle majoittumisesta. Ja tietysti vielä suuret onnittelut kaikille viikonlopun menestyjille!

Temppuratakoe

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat, Tokotreenit by

1897682_10152371323878398_3168989386504235200_n

Torstaina käytiin HSKH:n iltakokeessa. Väsytin Nyytiä nyt enemmän kuin viimeksi, ja lopputuloksena oli ehkä snadisti liian väsynyt Nyyti. Osa liikkeistä sujui kivasti, ja osa epäonnistui kokonaan. Sää oli myös melko kuuma. Räpiköitiin EVL läpi aika isoilla mokilla, vauhtiliikkeissä tuli suurimmat virheet. Kenttä oli jostain syystä koirille tosi haastava, 13 koirasta vain kolme löysi ruutuun! Kehänauhan painoina olleet betonimötikät vetivät melkein kaikkia koiria puoleensa merkkien sijaan, ja niin kävi meillekin. Yhden osallistujan blogista löytyi kuva kehästä. Yksilöliikkeet tehtiin putkeen. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg.

Paikallaistuminen ja -makuu 10. Oli ollut kiltisti. Makuun ylösnousussa oikea jalka jäi vähän eteen.

Hyppy 10. Perushyppy, ei ihmeitä. Piti hyvin.
Tunnari 9. Korjasi muistaakseni otetta kerran.
Zeta 6. S-I-M. Aargh! Seisoi istumisen, maahan vinoon ja oikealle käännös taas huono.
Ruutu 8. Voi jestas, mua ihan meinas hävettää. :D Nyyti meni merkin sijaan sille perhanan betonipainolle seisomaan, joka oli kehänauhan painona. Pointsit kuitenkin siitä, että se yllättävän hyvin ohjautui takaisin oikealle merkille, eikä jäänyt tarjoamaan sitä epämerkkiä merkkinä loputtomasti. Ruutuun kaarratti sitten niiden betonien myötäisesti, mutta löysi perille. Outoa miten se kehä oli niin haastava, mä hyväuskoisesti ajattelin, että kyllä Nyyti nyt löytää merkin ja ruudun ihan normaalisti…
Ohjattu 5. Voi jestas osa 2. Siirtymä epäonnistui, kun siirryin väärään paikkaan. Joten valmistelut jäi vähän kuin välistä, mutta kyllä sen silti olisi pitänyt fokusoida tehtävään – toisin kävi. Siirtyi keskikapulalle kahdesti – pointsit taas siitä että kuunteli seis-käskyjä. Pöpelikön kautta sitten oikealle ja kaiken sähläyksen jälkeen oikea kapula suussa sivulle. Tää ja ruutu oli vähän kuin ois temppurataa tehnyt. :/
Seuraaminen 8. Uh, tässäkin tuli mokia. Jätti ainakin yhden perusasennon alussa tekemättä ja hitaassa tulkitsi mua kertaalleen väärin ja oli muka kääntymässä oikealle, eli kävi melkein mun edessä :D. Positiivista oli että pakittaminen onnistui nyt.
Kaukot 9. Siirtyi sivusuunnassa s-m, ja snadisti eteen s-i. Naama näytti kiltiltä, eikä ollut jähmeä.
Luoksetulo 9,5. Meinasi varastaa, sikapossu! Onneksi en lähtenyt mukaan, vaan hengähdin hetken käskyn jälkeen ennen kuin kutsuin. Hyvä stop ja nyt myös hyvä maahan! Oli tosin molemmissa vähän jousilla taas käskyn jälkeen.

Yhteensä raavittiin kasaan EVL1 270 p. 2. sija.

Pakko käydä Ojangossa tässä lähipäivinä vähän treenailemassa niiden betonimerkkien seassa, jäi vähän kaivelemaan…

Tänään tehtiin ihana kuuden tunnin metsäretki Tiinan ja Anna-Leenan kanssa. Lisäksi oon ollut nyt sotaleskenä, joten ollaan treenattu joka päivä, kun mitäs sitä tyhjässä talossa nyhjäämään. Tiistaina oltiin kehätreeneissä, joissa Nyyti oli tosi huono! Olin Christan parina, ja sain taas muistutuksia siitä että mun kyllä oikeasti pitää muistaa V A A T I A. Keskiviikkona Katan kanssa Kulloossa sitten vaadin, ja pysyin tiukkana siitä että jokainen käsky on tärkeä. Tehtiin merkillä stabiilina pysymistä, nykimisistä hyihyttelin ja hyvin Nyps rupesi vastaamaan treeniin. Eilen Tesun kanssa sitten tehtiin ympyrämerkkitreeniä, jossa saatiin mokiakin näkyviin. Ohjatussa ei saatu Nypsiä keskelle, vaikka Tesu houkutteli ja haettava kapula piilotettiin. Välillä musta tuntuu, että se vaan niin hyvin tietää millon sitä yritetään saada kiinni mokista ja tekee sillon ajatuksella. Sitten tilanteen niin salliessa aivot lentää narikkaan ja se vaan juoksee, jolloin ne mokat sitten syntyy.

Mutta olipas niin ihanaa olla metsässä ihan ajan kanssa. Käveltiin Nuuksiossa 13 km, uitettiin koiria järvissä ja istuttiin nuotiolla paistamassa makkaraa. Ihan parasta. Kiitos Anna-Leena ja Tiina kivasta päivästä!

20140607-221527.jpg

Helatorstain koe

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by

nyps4

Ilmoittautuessani kokeeseen mä fiilistelin ajatuksella kauniista kesäaamusta tutulla kivalla koepaikalla. Päätin myös jaksaa skarpata, vaikka lähdin kokeeseen suoraan yövuorosta. Todellisuus oli taas karumpi, ankea vesisateinen ja tuulinen aamu, sekä järkky väsymys. Kaiken lisäksi Nyyti oli ollut maanantain fyssarireissun jälkeen täyslevossa kaksi vuorokautta. Onneksi ehdin käyttää sen Dollan kanssa vajaan tunnin lenkillä Viikissä ennen koetta. En tosin taaskaan tainnut väsyttää sitä tarpeeksi itse koepaikalla, varsinkaan ennen tokaa kehää, jossa mopo lähti käsistä.

Kokeessa toimi tuomarina Hannele Pörsti. Kehä oli looginen ja sujuva, ja liikkurointi selkeää. Tuomari oli mun makuun vähän turhan kiltti pisteiden kanssa. Tässä osasuoritukset suoritusjärkässä:

Paikalla istuminen 10.
Paikallamakuu 10. Etujalat oli eri asennossa kuin jätössä.

Kaukot 10. Liikkui tyypillisesti eteen s-i. M-i oli hidas. Muuten oli mukavan skarppi.
Tunnari 10. Hyvin kapuloille, tokana omalle ja ripeä ja varma nosto. Palautuksessa kahdesti (?!) korjasti otetta.
Hyppy 10. Taakse vino luovutus.
Ohjattu 10. Vasen. Hyvä merkki! Siisti nosto. Kiltisti otti kontaktin ekan kapulan laskemisen jälkeen.

Zeta 10. S-M-I. Tää tuntui kivalta, mutta käännös oikeaan oli taas epätarkka.
Seuraaminen 10. Tosi syheröinen kaavio, hyvä että ehti kääntyä/vaihtaa tempoa niin tuli jo seuraava. Pomppi jkv juoksuosuudessa, askelissa vasemmalle tuli pieni ääni. Peruuttaminen epäonnistui, ennen kehää pakitteli vielä hyvin. Vähän turhan kiihkeä.
Luoksetulo 8. Tästä on nyt todella tullut meidän koemoka, kolmas koe jossa maahanmenoon tuplakäsky. Jää vaan seisomaan. :/ Stop oli nyt hyvä, hiekkapohjalla on niin paljon paremmat stopit.
Ruutu 10. Luoksetulo nyt selkeästi kiihdyttää Nyytiä ihan tosi paljon, siirtymä ruudun paikalle ei onnistunut. Painui kyylänä kyyryyn eikä ottanut ”mukana”-käskyllä ollenkaan kontaktia. Lähti merkille jo mun suun avaamisesta, kaarratti lisäksi tosi paljon. Ruudussa stoppasin itse, en jäänyt odottamaan meneekö takaa yli. Lopun seuruussa edisti ja varmaan vähän poikittikin, oli jotenkin oudon väljän tuntuinen?

Yht. 312 p. KP ja sijoitus 1/8.

Kokonaisuudessaan eka kehä oli kivemman tuntuinen. Vikat kolme liikettä on Nydelle kierroksia nostattavia, ja kun ne oli tolleen peräkkäin, niin loppu alkoi vähän hajota. No, harjoitukset jatkuu! Meillä on ensi viikolla vielä yksi koe, jossa aion kokeilla vähän eri tapaa palkkaamisessa. Saa nähdä miten se vaikuttaa.

nyps3

Helatorstaina kokeessa kävivät myös Tiina ja Mette, jotka tokoilivat ekan AVO1-tuloksensa hienoilla pisteillä 185,5 ja luokkavoitolla! Onnea tytöt!

Loppukevennykseksi vielä meidän pieni Trivial Pursuit -kaveri, jonka mielestä nopan heittäminen oli maailman jännittävin juttu… On se vaan jotenkin niin hellyyttävä tyyppi kaikessa tuossa innokkuudessaan. Kaikki on kivaa!

nyps2

Vantaan karsinta

Kategoriassa Nyyti, TOKO, TOKO-kisat by

062614_karsinnat 357

Jee, paremman mielen kehä! Palkattomuudet ja ”alkuväsytykset” treenin alussa ovat varmaan pikkuhiljaa ruvenneet vaikuttamaan. En ikinä tee tulostavotteita, mutta täytyy myöntää että kyllä tuo tänään saatu ykkönen silti lämmittää mieltä. Kaksi liikettä meni penkin alle, seuraaminen ja erityisesti luoksetulo. Oli muissakin liikkeissä tietty paljon pikkujuttuja, mutta pääsääntöisesti muut meni osaamistason mukaisesti. Luoksetulo oli sikapossuversio, ei kunnon stoppia ja maahanmenoon tuplakäsky. Eipäs oo eka kerta nyt lähiaikoina… Täytyy varmaan vääntää rautalangasta nyt että se ”käy” todella tarkoittaa sitä että sinne maahan asti käydään. Seuraamisessa tuli kaksi äännähdystä askelissa ja muutenkin oli taas huolimatonta ylityöskentelyä.

No mutta, saatiin kuitenkin 274,5 pistettä, ykköstulos ja 5/21 sija! Tässä pisteet ja tuomareiden kommentit suoritusjärkässä:

Kehä 1, Pirkko Bellaoui:

Ruutu 9: ”Loistava merkki + ruutu (aijaa). Loppuseuruu hieman vino.”
Hyppy 9,5: Loppu taakse vino.
Seuraaminen 8: Taka-askeleet vinot. Täyskäännökset vähän auki. Käynnistä hitaaseen vaihto epäonnistuu. Hitaassa poikittaa vähän. Hyvä seuruupaikka. Hyvä ohjaajatoiminta.

Kehä 2, Carina Savander-Ranne:

Luoksetulo 6,5: Pysähdys epäpuhdas. Toinen maahankäsky. Hieno sivulletulo.
Kauko-ohjaus 8,5: Epäpuhdas seisominen. Vino asento lopussa.
Tunnistusnouto 9: Hieman huolimaton työskentely esineillä.
Ohjattu nouto 9,5: Hyvä vauhti, hyvä piste. Pieni kaari takaisin tullessa.
Zeta 8,5: Hieman vino maahanmeno.

Paikalla istuminen 9: Vähän vino, voisi olla ryhdikkäämpi.
Paikallamakuu: 9: Vinosti maahan. Hitaasti pa lopussa.

062614_karsinnat 207

062614_karsinnat 208

Kiitos kuvista Raution Sannalle!