AVO1!

Nessin kanssa käytiin lauantaina kisaamassa eka ja vika avoimen luokan koe, eli ykköstulos tuli Harri Laisin tuomaroimana. Edeltävästi valmistelut ei mennyt ihan putkeen, kun mun auto hajosi tälle syksylle jo toistamiseen (…tulee kalliiksi, kun siihen on mennyt nyt yhteensä jo 1500€!) eli treenikamat jäi autoon ja eipä sitä kentällekään päässyt kulkemaan. Kotipihalla sain onneksi tehtyä niitä heikoimpia lenkkejä, eli jääviä. Ne ilmeni sitten kokeessakin heikoimmaksi lenkiksi, kun Ness meni maahan liikkeestä istumisessa. Mulla meni siinä oma rytmitys vähän pieleen, ja juuri meidän suorituksen alkaessa alkoi kaatosade ja hallin katto piti kamalaa kohinaa, eli voi olla että se ei edes kuullut käskyä kunnolla. Lisäksi Ness on edeltävästi liikkuroinnin kanssa tehnyt herkästi maahanmenoja, kun se on tietty kolmen alokasluokan kokeen perusteella sitä mieltä että aina kun siinä joku huutelee käskyä, niin tulee maahanmeno. Siitä tuli tietysti nolla, ja oli vähän kuumottava fiilis kun nollattiin heti eka liike. Onneksi sain sen unohdettua ja suoriuduttiin lopuista liikkeistä ihan kunnialla, niistä tulikin sitten kympit kaikista. Loppupisteiksi tuli 300 p, joka riitti myös luokkavoittoon. Hyvä Nessiäinen!

Kaukoissa se otti liikkurista häiriötä ja mulla oli vähän sellainen fiilis, että se oli jotenkin epävarmana. Kun käännyin sitä kohti jätön jälkeen, niin olin ihan varma että se ei nouse – se makasikin jotenkin matalana ja oli vähän kysyvän näköinen. Onneksi sillä ei ole tapana jähmettyä kokonaan, ja se teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä, mutta jäi tosi lysyyn istumaan. Näitä täytyy nyt kyllä alkaa treenaamaan muutenkin ja nostaa kriteeriä.

Mutta oli kyllä kiva päästä taas kehään ja Nessin kanssa on nyt ainakin näiden neljän kokeen perusteella aika helppo kisata. Se on keskittynyt ja mun on helppo luottaa siihen että se tekee hommat kuten on opetettu. Tietty se on vielä hurjan nuori ja kokematon koira, ja ne haasteet tulee yleensä vasta kokemuksen karttuessa. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tässä vielä video suorituksesta.

 

Täyden kympin tyttö

Voi mun pientä Nessiä! Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolmas ja viimeinen alokasluokan koe Helsingin seudun piirinmestiksissä HSKH:n joukkueessa. Päätin jo SM:ien jälkeen, että käydään vielä kerran alokkaassa vähän harjoittelemassa kisaamista. Hyvinhän se meni, Ness oli kehässä tosi stabiilin oloinen ja teki kiltisti kaiken kuten sille on opetettu. Saatiin kaikista liikkeistä kympit, eli täydet 200 p! Enpä ole aiemmin saanut kellään koiralla mistään luokasta täysiä pisteitä. Meidän joukkueen alokoirat olivat kaikki kolme luokan kärjessä, joten voitettiin vielä joukkuepiirinmestaruuskin, kun Ylva EVL:ssä teki ykköstuloksen ja sai piirinmestishopeaa. Tässä video Nessin suorituksesta.

Meidän joukkue. Kuva lainattu HSKH:n sivuilta, kuvaaja ei tiedossa.

Seuraamiseen en ole nyt kauhean tyytyväinen kun se on alkanut vähän edistämään, mutta sen ehtii taas modailla tässä ajan kanssa. En väsyttänyt sitä kauheasti ennen kehää, ja jostain syystä se oli jopa vähän normaalia väsyneemmän oloinen. Liekö vaikuttanut pari edeltävää päivää, jotka olivat aika täynnä toimintaa. Arvokasta tietoa tuokin taas tulevaisuutta varten. Lisäksi maasta sivulle nousemiset olivat vähän normaalia hitaampia, ja paikallamakuun lopussa se jäi jopa vähän vajaaksi. Olin edellisinä päivinä vähän hämykäskytellyt niitä, joten voi olla että Ness oli vain vähän epävarma. Täytyy toivoa että sillä ei ole mitään jumeja missään, jotka aiheuttaisivat että maasta pompahtaminen ei tunnu kivalta. Onneksi muutaman viikon päästä on fyssari, niin saapi taas kunnon tsekattua.

Nyyti pääsi mukaan kannustusjoukkoihin ja sai palkaksi Berralta uuden pallon. Nessillä on nyt vähän orjatyöläisen asema, kun se tienasi onnistuneella suorituksellaan Nyytille pallon ja Nyytille ja Unnalle 30 kg koiranruokaa. Tasan ei mennyt nallekarkit tälläkään kerralla!

Häkkieläimet

Kokeen jälkeen käytiin Ansun kanssa ihanassa auringonpaisteessa Haltialassa lenkillä ao. porukalla:

Nyyti, Ness, Ken, Ylva, Rimma ja edessä Åke

Nyt alkaakin sitten seuraavaan luokkaan valmistautuminen, kun sain meille koepaikan lokakuulle. Superjännää! Uusi avoin luokka on kyllä paljon haastavampi kuin vanha, ja liikesuorituksiakin on tosi monta. No ei auta kuin treenata, ja toivoa että mukana on taas hitunen onneakin.

TOKO SM

Kuva: Sporttirakki

Meidän joukkue voitti SM-kultaa! Ihan huippua! Kisasin Nessin kanssa alokkaassa Hakunilan Seudun Koiraharrastajien kakkosjoukkueessa. Jo keväällä joukkuekokoonpanon tullessa ajattelin että joukkueella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä, sen verran kovia nimiä oli seuramme kasannut samaan porukkaan. Ja niinpä se toteutui, tosin huiman pienellä alle pisteen erolla toiseksi tulleeseen T-Teamin joukkueeseen. Kolmanneksi sijoittui Mikkelin Agilityharrastajat. Koe oli meille kotikisa; SM:t pidettiin HSKH:n kentillä Ojangossa.

Elina & Knox, minä & Ness, Heidi & Super, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mirjami & Käpy. Kuva: Anna Silvan

Etukäteen mä jännitin sitä että se Nessin juoksu nyt alkaa just ennen kisoja. Onneksi se ei ehtinyt alkaa, joten pääsin penskan kanssa nauttimaan ekaa kertaa arvokisatunnelmasta. Edeltävästi treenit oli mennyt vähän vaihtelevasti ja mulla on ollut jo kova hinku päästä tekemään seuraavien luokkien liikkeitä eteenpäin. Edellisenä iltana kävin vielä lähikentällä tekemässä kevyen treenin Heidin avustuksella ja Ness tuntui tosi kivalta. Ja sitä se oli kehässäkin!

”Ai jotkut ässämmät huomenna vai?”

Meidän suoritusvuoro alokasluokassa oli lauantaina ihan loppupäässä. Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, jonka jälkeen olikin sitten useampi tunti odoteltavaa. Ehdin rauhassa katsoa EVL:ää  ja valmistautua omaan suoritukseen. Meidän joukkueen toinen alokasluokan koirakko Mirjami ja Käpy tekivät jo aamulla tosi hyvän ykköstuloksen 194 p, joten mulla ei ollut sen suhteen enää niin suuria paineita. Pääasia oli kiva fiilis ja hyvän kokemuksen saaminen haastavissa kehäolosuhteissa nuorelle koiralle. SM:ssä on usean yhtä aikaa pyörivän kehän ja suuren ihmismäärän vuoksi yleensä aina paljon enemmän häiriöitä kuin normikokeissa.

Tehtiin Nessin kanssa kiva, oman tasomme mukainen suoritus jossa ei ollut mitään sen kummempia ylläreitä. Videolta jälkikäteen katsottuna luoksetulon jättö on vähän jännä, Ness vaikuttaa levottomalta ja taitaa jopa liikuttaa toista etutassua. Täytyy ottaa tuo työn alle treeneissä. Luoksarin lopussa se myös vähän rumasti töykkäisee mun kättä, mutta tuota on kyllä ollut treeneissäkin ja mun täytyy alkaa tehdä asialle jotain. Kapulan pidon mä vähän itse mokasin, annoin pitämiskäskyn liian aikaisin kapulan ollessa vielä turhan ylhäällä, ja Ness nappaa sen vähän ronskisti ja pompauttaa samalla etujalkoja. Paikallamakuussa meillä oli pieni ylimääräinen jännitysmomentti, kun yksi ryhmän koirista haukkui lähes tauotta. Olin jo rivin ekana käskyttänyt Nessin maahan, kun sama koira lähti sivulta eikä mennyt maahan, ja tuntui että kesti tosi kauan ennen kuin koko ryhmä oli makaamassa ja pystyttiin jättämään koirat. Oma moka sikäli, että en ollut treenannut ollenkaan tuollaisia tosi pitkiä jättöjä. Vähän meinasi itsellä tuskanhiki nousta, mutta Ness makasi onneksi kiltisti – tosin pitäen napakkaa kontaktia koko ajan ja pelkäsin että se pompsahtaa sieltä takaisin ylös! Olin tosi tyytyväinen Nessin vireeseen ja kehässä tuntui tosi kivalta ja varmalta. Tässä video suorituksesta -> klik! Kokonaispistemääräksi tuli 193,5 p. ja sijoitus 10/75. Hieno pikku-Nestori!

Nessin Jeti-veli ja Pipsa-sisko olivat myös alokkaassa kisaamassa ja tekivät myös tosi hienot ykköstulokset. Luokan voittivat Kati ja Tarmo huikealla 199 pisteellä ja tokaksi tulivat Riitta ja Hippu 198 pisteellä, onnea!

Lauantain jälkeen meidän joukkue oli johdossa, mutta melko samoissa pistelukemissa oli myös useampi muu joukkue. Sunnuntaina oli mukava olla turistina paikalla ilman aikataulujen kyttäämistä ja seurata kehiä kaikessa rauhassa. Sunnuntain avo-koirien tulokset ratkaisivat, ja onneksi meidän joukkueen Elina ja Knox tekivät tosi hienon tuloksen. Lopullista varmuutta joukkuekisan voitosta saatiinkin jännittää palkintojenjakoon saakka. Olipas hauskaa olla yhdessä joukkueen kanssa jännittämässä sijoitusta viikonlopun ajan, sekä iloitsemassa voitosta yhdessä. Lisäksi joukkueestamme Carita ja Hurja voittivat vielä yksilö-SM -hopeaa! Kiitos koko joukkueelle, oli hieno viikonloppu! Yksilökullan veivät Mika ja Kaitsu, sekä pronssille tuli Oili ja Nessin ihana Zip-täti. Onnea!

Tending Catlike, Tending Venture, Saunajaakon Alfa Romeo, Tending Rough, Tending Brisk ja Stjerne. Kuva: Anna Silvan

Nyyti pääsi sunnuntaina turistiksi mukaan, ja viihdytti itseään mm. bongailemalla myyntikojuista leluja ja kerjäämällä rapsutuksia ja huomiota. Nyytin jälkeläiset Neo ja Draama olivat kisaamassa ja tekivät molemmat hienosti ykköstulokset – onnea! Edelleen mulla on ajoittain sellainen pieni katkera kaiho siitä että Nyytin kanssa tokon lopettaminen ei ollut oma päätökseni, vaan pakon sanelema tilanne. Nää SM:ien ja karsintojen kaltaiset tilanteet nostaa sen tunteen aina vähän vahvemmaksi ja tuntuu että elämä muuttui sairastumisen myötä Nyytille vähän epäreiluksi. Vaikka Ness vähän pakosti on lähiaikoina saanut enemmän huomiota ja treeniaikaa, yritän aina saada Nyytinkin kanssa tehtyä treenejä joissa se kokee että siltä edelleen vaaditaan asioita ja se joutuu käyttämään päätään. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisi Nyytin kanssa sitä monen suosittelemaa rally-tokoa. Tosin mulla on siihen vähän skeptinen suhtautuminen, ja se on tuntunut aika hömpältä, mutta ei sitä varmaan voi täysin tuomita kokeilematta.

Ensi vuonna matkataankin ilmeisesti Ouluun SM:iin, eli on ”pikkuisen” pidempi kotimatka. Nyt oli ihanaa kun rättipoikkiväsyneenä tarvitsi ajaa vain vartti kotiin! Mutta olipas aika huikea viikonloppu – kiitos mun oma pikku-Ness! Tästä se alkaa. <3

Kuva: Sporttirakki

Vain taivas on rajana! Kuva: Juuso Kuparinen

 

 

 

Nessin eka koe!

Enpä arvannut viime sunnuntaina Ojankoon karsintoja katsomaan lähtiessä, että muutamaa tuntia myöhemmin ajelen kotiin hakemaan koiraa kisaamista varten!  Puhuin Nessin kasvattajille Ojangossa että Nessillä saattaa alkaa juoksu, jolloin meidän muutaman viikon päästä oleva eka koe – ja sitä myöten SM:t – jää välistä. Pienimuotoisen ylipuhumisen seurauksena löysin hetken päästä itseni puhelin kädessä soittelemassa vastaavalle koetoimitsijalle jälki-ilmoittautumista. Hui! Niinpä me sitten kisattiin ihan extempore meidän eka tokokoe! Ja sepä menikin vielä tosi kivasti, Nepsu teki ykköstuloksen 195 p. KP ja sijoittui kolmanneksi. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Hurraa pikku-Nestori!  Tässä video.


Tarkkasilmäiset mahdollisesti huomaavat, että toiseksi tulleella Mirjamilla on palkintojenjaossa Käpyä tuuraamassa erittäin kiihtyneesti palkintosessioon suhtautunut Nyyti! :D Ja luokan voiton vei Nessin ”adoptioveli” Ciao Christan kanssa. <3

Ness oli kyllä kehässä ihan tosi kiva, keskittynyt ja stabiili. Hieman se kiihtyi luoksetulosta, jonka jälkeen laitoin sen hetkeksi käy siihen-käskyllä pötköttelemään. Ainoa liikevirhe tuli kaukojen alussa, jossa se ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tuosta tuli 7,5 pistettä, muista liikkeistä saatiin kympit. Menin kaukojen aloituspaikalle vähän turhan pian, jolloin jouduttiin perusasennossa odottelemaan liikkeen alkua aika kauan ja Ness vähän varmaan lukittautui tuohon kontaktinpitoon. Olihan siellä kaikkea muutakin pientä, kaukoissa on vielä ihan jäätävä työ edessä ja seuraamisen käännökset oli huonoja yms. Mutta se on vaan teknistä piiperrystä, pääasia on oikeisiin asioihin fokusoiva, keskittynyt ja motivoitunut kisakaveri. Tästä se lähtee, kiitos Ness! <3

Reilu vuosi sitten oli samalla kentällä ekoissa hallitreeneissään tämän näköinen tyyppi:


 

TOKO SM ja kesäloma

140816 043

Nyt on kesälomat pidetty ja alkusyksyn arki saatettu alulle. Kesälomaa vietettiin uuden veneen myötä lähinnä merellä päiväretkien ja kahden pidemmän reissun merkeissä. Oli ihanan rentouttavaa mennä saarista ja satamista toiseen vailla kiirettä. Koiratkin pääsivät joka päivä kunnon lenkeille, kun tietty uusiin paikkoihin piti tutustua. Inkoossa ja Elisaaressa ne pääsivät näkemään lampaitakin ja olivat aina ihan fiiliksissä menossa kyyläämään aidan takaa. Inkoossa oli vierasvenesatamassa niin hyvät nurtsitkin, että päästiin tekemään pienet treenit pari kertaa. Muuten lomalla tuli treenattua melko harvakseltaan. Alla muutamia veneilymuistoja kesän ajalta.

image image image image image

Heti loman alussa oli TOKO SM:t. Nyyti ja Ness olivat turisteina mukana, alla lähtökokoonpano kohti Laukaata kera Nessin Fani-äidin ja Super-serkun, jotka olivat mukana kisaamassa. Bortsut lupasivat ajaa perille…

image

Itse tapasin tulevan kisakaverini Messin edellisenä iltana pienten treenien merkeissä. Messi oli kyllä tosi kiva nuori uros, joka leikki tosi hyvin. Lauantaina kisasimme siis alokasluokassa ja saimme ykköstuloksen n. 172 p. vaikka nollasimme liikkeestä maahanmenon. Etukäteen musta tuntui niin hassulta mennä täysin tuntemattoman koiran kanssa kehään, mutta Messi teki tosi kivasti hommia ja sen kanssa oli helppo olla kehässä. Kiva koira! Oli itseasiassa ihan hyvä käydä kokeilemassa miltä uusi alokasluokka tuntuu, kun sen korkkaaminen on Nessin kanssa kuitenkin edessä.

Alla Messi ja minä kehässä, kuvat otti Hertta Mikkonen.

image image

Oli aika haikeaa olla katsomassa kisoja, kun niin kovasti olisin halunnut olla Nyytin kanssa kisaamassa. Mutta näillä mennään, onneksi Nyyti on kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin ja eiköhän me jotain voida joskus piiperrellä. Finaalissa oli iso määrä treenikavereita ja tuttuja, joiden puolesta oli kiva jännittää – onnea vielä Maarit ja Stjerne mestaruudesta! Lauantaina kisaamassa oli myös Neo Nyytinpoika, joka jäi harmillisesti muutaman sijan päähän finaalipaikasta.

Ness pääsi sunnuntaina finaalin jälkeen treenaamaan kisakentälle, Maarit Karhu-Teiskonen nappasi treeneistä muutamat kivat kuvat:

image image image

Ensi vuonna SM:t onkin meidän seuran järkkäämänä Vantaalla, joten ei ole pitkä matka. Toisaalta noi kisareissut on aina hauskoja, kuten nytkin oli – kiitos Heidi!

 

Ei pöllömpi reissu

 

11108946_10153010943114514_2530765126222798004_n

Loistavaa seuraa, kaunis sää, kiva kaupunki, hulppean hieno kisapaikka, leppoisa aikataulu, kaksi ykköstulosta ja kaksi titteliä. Joten ei todellakaan pöllömpi reissu. Nyyti on nyt siis myös POHJ & SE TVA.

Startattiin Ansun ja Ylvan kanssa torstaina kohti Turkua, josta matkustimme iltalaivalla yön yli Tukholmaan. Turussa pissatimme koirat Linnanpuistossa, jossa piti ottaa pakolliset poseerauskuvat. Emme olleet ainoita kuvaajia, kun paikalle pölähti valtava lauma japanilaisia turisteja räpsimään kuvia koiristamme.

_full (1)

_full (2)

_full (3)

Laiva oli perillä Tukholmassa kuudelta aamulla. Lähdimme ajelemaan kohti Eskilstunaa, jossa meillä oli lauantain eka koe sekä hotelli varattuna. Sää oli jo aamulla todella lämmin.  Treffasimme eri laivalla tulleet Sannan, Kallen, Hildan ja Olgan Eskilstuna Brukshundklubbenin hulppealla kentällä. Halusimme käydä tsekkaamassa koepaikan etukäteen. Paikka oli ihan mieletön! Mua niin harmittaa kun kukaan ei tainnut ottaa siitä kuvia. Klubitalona toimi vanha kunnostettu koulu, josta löytyi kaikki ”herkut” saunoja ja grillikatoksia myöten. Kentät olivat valtavan kokoiset hienot nurmialueet. Saimme ystävällisiltä klubilaisilta luvan treenata kentällä. Sää oli aivan tajuttoman kuuma +27,5 astetta, joten ihan hurjan pitkiä treenejä ei koirien kanssa voinut tehdä. Treenien jälkeen ajelimme etsimään kaikki Eskilstunan eläinkaupat, kun Sanna oli fiksusti etukäteen ennen reissua Googletellut niiden osoitteet. Ja löytyihän sitä ostettavaa, Nyyti sai taas yhden uuden pannan… Iltapäivästä saimme hotellihuoneet ja mä jäin hotellille päiväunille Nyden kanssa muiden lähtiessä eläinlääkäriin matolääkkeille. Nydellä oli lääkitys voimassa vielä meidän Norja-Ruotsi -turneen jäljiltä. Illalla käveltiin kaupungilla, Eskilstuna oli paikkana tosi kiva. Kauniita vanhoja rakennuksia ja eloisa kesäillan tunnelma. Illalla hotellille saapui vielä loput suomalaisvahvistukset Veera, Päivi ja Janina.

Lauantain koe Eskilstunassa

Koe alkoi jo klo 8 suoritusnumeroiden arvonnalla. Oltiin ajoissa paikalla, jotta ehdittiin kävelyttää koirat kunnolla ennen kokeen alkua. Täytyy tunnustaa että taas mua jännitti, vähän kuin Norjassakin. Se on varmaan se tulostavoite, jonka vuoksi jännitys lisääntyy verrattuna normikisoihin. Kisaajia oli 14, ja me saatiin numero 5. Olin siihen oikein tyytyväinen, sopivan alkupäässä muttei vielä ekassa paikallaoloryhmässä.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti tapahtunut ihmeitä, ja saatiin niistä kympit. Liikkeet tehtiin normijärkässä putkeen. Sain itselleni tosi hyvän fiiliksen ennen yksilöliiikkeiden alkua ja oli kiva päästä kehään. Olin pelännyt etukäteen ohjattua, jossa oli sorvatut kapulat käytössä. Nyt vähän yllärinä meidän huonoin liike olikin ruutu, jossa Nyps jostain syystä lähti kääntymään mua kohden jo ennen merkkiä ja sen takajalat lähti alta. En huomannut sitä muuten kuin vasta videolta katsottuna. Peesasin sen kääntymistä käskyllä, koska se oli jo merkin kehän sisäpuolella. Ruutuun ok:sti, mutta jostain syystä Nyps meni maahan jo seis-käskystä. Muuten liikkeissä ei tapahtunut ihmeitä, tunnari oli vähän epävarma. Kapulat oli tosi karheat ja tikkuiset, ja tosi moni suomalainen koira nuuski aika pitkään kapuloilla. Mutta ei nollattu mitään ja vikan liikkeeen jälkeen oli niiiiin huojentunut olo! Pisteitä saatiin välillä 7-10, yhteensä 285,5 p.  Ykkönen oli siis saavutettu ja Nyyti oli nyt kahta titteliä rikkaampi. Voitettiin myös lopulta koko luokka. Ja kämppis Ylva tuli myös ykköstuloksella toiseksi! Meidän taitavat tytöt! Täältä löytyy Nyytin suoritus videolla.

11800515_10153507617713398_7191212820159337402_n

Pikku Nyyti, josta on juuri tullut POHJ & FI & EE & NO & SE TVA BH Myytin Siivekäs!

_full (8) _full (6) _full (5) _full (4)

Kaikki suomalaiset kisaajat: Zuli, Senna, Sara, Nyyti, Ylva ja Hilda

Sunnuntain koe Västeråsissa

Sunnuntaina kisattiin Västeråsissa, jonka kisapaikka me käytiin myös tsekkaamassa jo lauantaina. Kenttä oli selkeästi vaikeampi kuin lauantaina. Nurmi oli ajettu, ja irtonurmipaakut oli jätetty kentälle. Mun kauhuskenaario ohjatusta kävi toteen, kun meille arvottu oikea ei näkynyt ruohikossa ja puolivälissä matkaa Nyps säntäsi keskikapulalle. Sain sen stopattua kapulan ”väärälle” puolelle, josta korjaus ei enää onnistunut. Siihen saakka (taas normijärkässä) suoritetut liikkeet oli sujunut ihan ok:sti. Nyyti vaikutti todella ”hikiseltä”, se läähätti jo jäätävän pitkän seuraamisen jälkeen ihan hurjana. Kentällä oli taas todella kuuma! Epäonnistuneen ohjatun jälkeen olleessa hyppynoudossa onnistuin sitten heittämään kapulan hypyn siivekkeeseen. Se kimposi siitä noin metrin verran hypyn taakse, eli liike olisi ollut ihan suoritettavissa. Jostain syystä tuomari kävi nostamassa kapulan ja antoi mun heittää uudelleen! Ihan outoa, säännöissähän uusintaheitot on kielletty. Seuraava heitto sitten onnistui paremmin. Tikkuinen tunnarikapula oli taas vaikea, varsinkin kun sitä ei saanut pitää kädessä kuin ihan hetken. Olin kehästä tullessa todella ällistynyt, kun Ansu ja kumppanit olivat laskeneet että meidän pisteet riittivät nollasta huolimatta ykköstulokseen. Tehtiin siis sunnuntaina 261,5 ja sijoituttiin toisiksi Ylvan voittaessa hienosti luokan. Video kokeesta on nähtävissä täällä.

_full (9)

Kisan jälkeen käytiin porukalla syömässä ja shoppailemassa, sekä lenkittämässä koirat ennen lähtöä Åstran puistossa Tukholmassa. Jokseenkin väsyneen hervottomissa tunnelmissa me naurettiin vedet silmissä näille alla oleville tyypeille.

Ei pöllömpi reissu.

_full (10) _full (11) _full (12)

Kuvat (C) Angelica Leiman

Ansun reissukertomus löytyy Ylvan ja Kentsun blogista.

Norjan reissu 2015

03.08.2015 252

Olipas taas hienoa olla hienossa Norjassa. Reissun päätavoitteena oli (tietty?) saada Nyytille Tromssan kisoista Norjan tottelevaisuusvalion arvo. Ja se saavutettiin tosi kivalla suorituksella! Mulla oli aika luottavainen mieli siihen jo etukäteen, kyllähän me ne liikkeet jotenkin aina räpelletään läpi, mutta ikinä ei tiedä mitä voi sattua. Sen tähden oli huojentavaa, että samalle viikonlopulle oli kaksi koetta. Mua pitkästä aikaa jännitti aika paljon ennen suoritusta, lähinnä ehkä jännitystä aiheutti kun ei ollut täysin varma kaikista käytännön jutuista. En meinannut pysyä nahoissani, kun esimerkiksi liikejärjestys ja zetan asennot kerrottiin vasta juuri ennen meidän luokan alkua. EVL:ssä oli kolme koiraa, joista Nyyti suoritti viimeisenä juoksunsa takia. Onneksi Norjassa saa kisata juoksuisena, koska Nyyti aloitti yllärinä juoksunsa aika reilusti etuajassa! Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä ja pohjana oli hyvä hiekkakenttä kauniissa maisemassa Tromssassa.

Norja2015 008

Nyyti oli kokeessa aivan ihana! Ikinä ennen ei olla tehty noin kivaa suoritusta. Se oli innokas, muttei kipannut yli. Vauhdikas, mutta avoin ja kuuntelevainen. Me oltiin todella yhdessä kehässä. Tällaisia suorituksia kun saisi aina tehdä, niin oispa huippua. Tietysti olosuhteet oli just meille sopivat: ulkona oleva hiekkakenttä ja lomafiilis muutenkin. Norjalainen yleisö oli ihan huippua, ne todella hurrasi, nauroi ja kannusti! Tuomarina oli Arild Eriksen, josta etukäteen kuulin että on melko kitsas pisteidensä kanssa. Nypsi teki kyllä ansaitusti hyvät pisteet, saatiin loppujen lopuksi 303,5 p. ja voitettiin luokka. Tuomari piti palkintojenjaossa puheen, josta en ymmärtänyt paljoa muuta, kuin että hän on kertaalleen aiemmin ikinä antanut yli 300 pistettä! Nyyti palkittiin myös kokeen parhaana koirana. Ilmeisesti Norjassa ei ole KP:t käytössä, vaan erikseen palkitaan kokeen paras. Olin kyllä niin ylpeä mun pienestä luikerosta. Harmillisesti suoritus ei ole videolla, olisi ollut kiva nähdä näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Ainoat seikat jotka vähän tökkivät, oli ohjatun hieman tahmea merkki ja kaukojen s-m sivusuunnan liikkuminen, jota oon nyt yrittänyt saada pois. Tunnari, luoksetulo ja ruutu oli tosi hyvät, samoin seuraaminen ei ollut niin hurjan tuntuista kuin yleensä. Nyyti jopa ravasi juoksuosuudessa! Samoin se yllättäen teki zetan istumisessa musta luopumisen katse eteenpäin, jota olen ihan satunnaisesti treenaillut, enkä edes yrittänyt systemaattisesti siirtää liikkeeseen. En meinannut uskoa silmiäni, kun käännyin sen takana ja huomasin että sen katse on eteenpäin. Nyyti oli kyllä todella kilttinä ja tosiaan yritti parhaansa!

Norja2015 032

Kenttä oli todella kuiva, ja pölisi paljon. Aina Nyytin stopatessa se pöläytti ilmaan pienen pölypilven. Oli tosi hauskan näköistä vauhtiliikkeissä, kun se jatkoi matkaa aina pikku pölypilven keskeltä. Alla Nyps juoksee pöläyttämään norjalaista ruutua:

Norja2015 058 Norja2015 059 Norja2015 060

Kaiken kaikkiaan koe sujui kivasti, järjestelyt olivat toimivat ja kaikki ihmiset tosi auttavaisia ja ystävällisiä. Seuraavana päivänä olisi ollut toinen koe, johon olin Nyden ilmoittanut. Päätettiin kuitenkin jättää koe väliin ja jatkaa matkaamme kohti Lofootteja. Tavoitteena oli TVA-arvo, ja se me onneksi saavutettiin. Olin niin huojentunut kokeen jälkeen, oli ihana käydä syömässä kunnolla ja lähteä illaksi vuorille kävelemään, kun ei tarvinnut enää miettiä miten koe onnistuu! Ja varsinkin kun se oli onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla!

Norja2015 135 Norja2015 126

Tuore NO TVA illalla Tromvikissa:

Norja2015 161

03.08.2015 254

03.08.2015 277

03.08.2015 249

Norja2015 163

Pakollinen turistiposeeraus Tromssa keskustassa rekikoirapatsaan kanssa:

03.08.2015 209

Tromssasta jatkoimme matkaa kohti Lofootteja, joka oli myös hieno paikka. Kuten varmaan jokseenkin koko Norja! Hienoja vehreitä vuoria, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Joka oli todella kylmää, joka me tajuttiin vasta kun annettiin Nyyti-raukalle lupa mennä uimaan. Se uimalenkki oli harvinaisen lyhyt ja päättyi jokseenkin hätäiseen koiran kuivattamiseen ja liikuttamiseen.

Norja2015 213 Norja2015 215

Mä sairastuin flunssaan Lofooteilla, joten reissu jäi aiempaa vähän lyhyemmäksi. Ehdittiin kuitenkin käydä aivan Lofoottien kärjessä, jossa oli kaunis kalastajakylä.

03.08.2015 342

Kaiken kaikkiaan oli taas niin kiva reissu, paluumatkalla ryhdyttiin jo suunnittelemaan ensi kesän suuntaa. Ja kiitos pieni Nyyti, kun annoit mulle parhaan suorituksesi ikinä! Onneksi siitä nyt on muistonakin ”ylimääräinen” titteli.

Norja2015 265

Huomenna lähdetään Ansun ja Ylvan kanssa kohti Ruotsia, jossa kisataan viikonloppuna kaksi koetta. Mua jo vähän hirvittää Ruotsin nurmikentät ja ohjatun sorvatut kapulat… Ei oo meinaan mennyt ko. yhdistelmä treeneissä kauhean lupaavasti! Mutta pitäkää meille peukkuja. :)