Seinäjoen valintakoe

Kuva: SporttiRakki

Viikko sitten oli kauden eka valintakoe Seinäjoella. Selviydyttiin urakasta jotakuinkin kunnialla, ja Ness oli lopulta 33. koirasta kivasti kahdeksas! Pisteitä kertyi 279. Matkaan lähdettiin edellisenä päivänä Hannan ja Zap-serkun kanssa, oltiin varattu illalle treenivuoro hallista. Halusin päästä tekemään tunnaria siellä, kun aika monella koiralla (myös Nyytillä) on aikanaan ollut ongelmia tunnarissa tuolla, en tiedä onko mattopohja jotenkin poikkeavan vahvan hajuinen tms. Tunnarissa olikin epävarmuutta, joten hyvä että käytiin.

Kisapäivästä tulikin meille pitkä, kun Ness starttasi vasta myöhään iltapäivällä numerolla 28. Tuolla ei päässyt oikein ennen kehää tekemään kunnon väsytystä, jonka Ness kyllä varmasti tarvitsisi. Talvikauden hallikokeet on kyllä siinä suhteessa tosi hankalia.

Reissukaverit

Kalleimmat mokat meillä tulivat ruudussa, jossa melkein joka osiossa liikettä oli jotain pientä huolestuttavaa. Eteenmeno oli hieman oikealle vino, onneksi selvittiin ilman korjauksia kun Ness seisoi aika pitkälti juuri ja juuri kehän sisäpuolella. Ruutuun lähtö oli hieman hukassa ja linja aukesi kohti hallin takaosaa ja Ness meni ruudun ulkoreunasta sisään. Maahan pikkuneiti meni ihan itse ilman käskyä! Loppuosakin oli epäsiisti, se meinasi vähän kurvailla mun ohi, eikä oikein seurannut kunnolla. Kaiken säädön jälkeen pisteet tippuivat kutoseen. Ruutu oli tokana, sitä ennen tehtiin luoksetulo joka oli muuten hyvä, mutta vapautuksessa tuli ÄÄNI! Ihan kunnon yksittäinen haukahdus. Aika korkeassa vireessä siis mentiin, onneksi vire vähän tasoittui kokeen myötä ja varsinkin toka kehä tuntui jo paremmalta. Mutta oli ihanaa olla kisaamassa ja mukana! Nyt on suunnitelmat suunnattu jo kohti Tampereen tuplakoetta, joka on kuun lopussa.

 

Ness kisaa

”Mä olin kuulemma kolmas ja sain 285 pistettä.”

Käytiin viikko sitten kisaamassa Nestorin kanssa sen yhdeksäs EVL-koe. Tavoitteena oli nollaton koe, ja se tavoite täyttyi, vaikka kyllä siellä taas aika paljon kaikkea tapahtui. Meillä on nyt kolmesti käynyt niin, että ohjatun ollessa vika liike, Ness kaahaa ohi merkin suoraan kohti jompaa kumpaa reunakapulaa! Tuota ei ole käynyt muistaakseni kuin kerran renkaan vaikeassa treenissä. Onneksi se on kuuliainen ja pysähtyy kyllä, ja on ohjattavissa uudelleen merkille, mutta saa nähdä alkaako tuota ilmentyä nyt enemmänkin. Tein kokeen jälkeen vähän vaikeaa merkki/nouto-erottelutreeniä, ja siinä sain sen mokaamaan ja nätisti vähän käsiteltiin asiaa. Uskon että se kyllä ymmärsi mokansa hyvin, kun sen jälkeen treeneissä merkitkin on ollut tosi täsmällisiä, eikä sellaisia roiskaisuja.

Tässä vielä sama (Nessin ikioma) versio ohjatusta vajaa 2 kk aiemmin Helsingin piirinmestiksistä:

Kaukot oli tosi huonot, ei siirtänyt painoa nyt oikeastaan ollenkaan taakse, vaan nykäisi takajalkojaan eteenpäin. Blaah, nämä pitäisi kyllä saada kuntoon. Seuraaminen oli vähän huoleton ja keskittymätön, tunnarissa itse haistelu oli nyt onneksi siisti, mutta paine liikkeessä tuntuu nyt purkautuvan aina jossain kohti, ja nyt se oli paluussa jossa Ness pureskeli kapulaa. Tää virhe oli kyllä jo selkeästi vähän tuloillaan, kun se on tehnyt otteenkorjauksia, joihin en ole puuttunut. Nyt ollaan muistuteltu siistejä palautuksia. Ikinä ei kyllä pitäisi olla puuttumatta pieniinkään virheisiin ja jättää mitään harmaalle alueelle! Se kostautuu aina jossain vaiheessa… Ekana liikkeenä oli ruutu, jossa eteenmeno oli oikealle vino. Pysäytin ja korjasin. Tuo eteenmeno on nyt vähän pohdinnan alla muutenkin, otin siitä targetin pois kun Ness alkoi selkeästi etsimään vähän liikaa silmillä targetia jo matkalla. Nyt ollaan tehty vain irtoamista näyttämäistä apuna käyttäen ja pysäyttelen sitä vaihtelevin välein. Vähän vinoja tulee aika paljon, mutta niihin on kyllä tosi vaikea puuttua. Täytyy miettiä tätäkin. On tää vaikea laji!

Ness tekee hommat, Nyyti kerää palkinnot!

Oli siellä positiivisiakin juttuja tietty mukana, zeta oli oikein hyvä ja tunnarissa nuuski rauhassa ja teki päätöksen heti. Kierto oli myös ihan hyvä. Se on onneksi tainnut toimia joka kokeessa! Istumisasento on kyllä aika kamala korppikotkakyyläys, kun odotus kapuloille on tosi korkea.

Kisatytöt. Nyyti sai olla tärkeän turistin roolissa, ja tietty keräsi palkinnot itselleen.

Nyt vietän taas yövuoron viimeisiä tunteja. Odottelen jo innolla vuoden vaihdetta ja tulossa olevaa opintovapaata. Ei töitä ollenkaan, eli ehtii opiskelujen lomassa vähän enemmän antaa aikaa koirillekin. Nyt syksyn ne ovat olleet kyllä normaalia vähäisemmällä treenillä ja lenkityksellä, kun aikaa on mennyt niin paljon opiskeluun töiden ohella.

Pilvijärven rannalla

Pari päivää sitten saatiin nauttia hetki pikkupakkasesta ja ensilumesta.

Helsingin piirinmestikset

Kuva: Minttu Mantere

Huh, nyt on pitänyt sen verran kovaa kiirettä muun elämän vuoksi, että on koirajuttujen päivittäminen jäänyt ihan väliin. Aloitin viime viikolla työn ohessa opiskelun, ja nyt kun katselee noita etätehtävien määriä, niin voi olla että blogi joutuu uinumaan syksyksi. Tosin en yleensä ikinä kotona avaa edes tietokonetta, ja nyt siitä tulee varmaan päivittäinen pakko, joten ehkä blogijuttujen kirjoittelu voisi olla mukava ”välitunti” etätehtävien kirjoittamisen lomassa. Kiireinen syksy ei onneksi tarkoita että tyttöjen harrastukset olisivat tauolla, päinvastoin nyt on parin viikon sisällä kaksi kivaa leiriä edessä ja syksylle treenejä suunnitteilla, mutta voi olla että treenimäärää joutuu kyllä vähän pienentämään, tai hyödyntämään enemmän pikaisia kotitreenejä. Ensi vuonna yritän jäädä jossain välissä opintovapaalle, joten sitten on onneksi enemmän aikaa kaikelle.

Nessin kanssa käytiin viikko sitten kisaamassa HSKH:n joukkueessa Helsingin seudun piirinmestaruuskokeessa. Olin kaavaillut meille muutenkin jotain ulkokoetta vielä tälle kesäkaudelle, joten kun oli mahdollisuus jeesata vielä seuraa saamaan joukkueita kasaan, niin mikäs sen parempi. Kokeeseen valmistautuminen ei ollut ihan optimaalisinta, mutta koe meni ihan hyvin silti. Muutama tosi yllättävä virhe sattui taas, alla video meidän vikana liikkeenä olleesta hyvin erikoisesta ohjatusta noudosta. Liikkurointi oli vähän normaalia hitaampaa, ja menin itse aivan liian aikaisin lähetyspaikalle, joka oli vielä vähän haastavasti vinossa merkin linjalta zetan asentokyltin vuoksi. Ness-rassu ehti varmaan jo vähän unohtaa mitä me oltiin tekemässä, ja sattui vielä herpaantumaan ja vilkaisemaan liikkuria, jonka vuoksi se lähti porhaltamaan suoraan kapulalle! Koomisin on kyllä ehkä tuo lopun perusasento, ajattelin sen mahtuvan sujahtamaan siististi tuosta välistä, mutta Ness ratkaisi asian toisin. :D

Eteenmenossa jouduin korjaamaan, kun Ness lähti aika voimakkaasti oikealle vinoon. Tuo eteenmeno on nyt muutenkin joutunut tehotreeniin, kun se lähti varsinkin tuon kokeen jälkeen hajoamaan tosi pahasti. Tähän saakka Ness on yleensä aika kiltisti lähtenyt hyvin suoraan eteenpäin, mutta nyt on alkanut tulla epävarmuutta ja haparointia. Vitsit että mä inhoan tuota liikkeen osaa, ihan onneton opettaa tai pitää mitään selkeää kriteeriä koiralle. ”Juokse nyt vaan _jonnekin_…”

Kehän jälkeen voi fiilistellä tassut kohti taivasta

Muissa liikkeissä ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kierto oli poikkeuksellisen vaikea ja moni koira haparoi siinä. Ness teki myös vähän oudon vekin ja meinasi lähteä hypylle, mutta korjasi onneksi itse linjaansa. Kiertomerkki oli tummanpunainen nurmikentällä, lisäksi taustana oli punainen teltta. Voi olla että koirat eivät vain kunnolla nähneet merkkiä. Erityisen tyytyväinen olin nyt zetan onnistumisesta, kun SM:ssä sitä mokailtiin ihan kunnolla. Saatiin kiva ykkönen 277,5 pistettä, jolla tultiin toisiksi. Tuomarina toimi Lentsu Välimäki. Meidän joukkue sai hienosti joukkuepronssia, ja seuran toinen joukkue voitti hienosti kultaa.

”Kisoissa on kivaa, kun voi saada PALLON!”

Nyt täytyy nautiskella vielä kauniista alkusyksyn päivistä, illat alkaa olla jo tylsän hämäriä. Alla eilisillalta sankka syyssumun nousu pelloilta.

Täytyy vielä hehkuttaa Nyytin Neo-pojan menestystä; Neo ja Anna-Leena voittivat vesipelastuksen suomenmestaruuden! Huikeaa, onnea vielä tätäkin kautta Anna-Leena ja Neo!

Neo ja Nyyti-äiti <3

TOKO SM-kisat

 

Meidän kesäloma huipentui elokuun ekana viikonloppuna TOKO:n SM-kisoihin Paimiossa. Koe oli Nessille eka ulkokoe EVL:ssä ikinä, edellisestä ulkokokeesta yleensäkään oli vierähtänyt jo kaksi vuotta. Onneksi pysyttiin kuitenkin kehän sisäpuolella, vaikka ei ollut seiniä rajaamassa vauhtimimmin menoa. Edeltävästi treenit oli sujunut kivasti, pelkäsin vain vähän tunnarin ja ruudun paikan suhteen, sekä diagonaaliset eteenmenot olivat myös hieman hukassa. Lopulta kävi niin kuin yleensäkin, eli ne virheet tapahtuivatkin tosi yllättävissä kohdissa. Lauantain karsintapäivä oli meille henkisesti aika pitkä, kun päästiin starttaamaan ihan vihoviimeisellä numerolla iltapäivällä. Muut luokat olivat jo loppuneet ja kehät jo purettu, kun päästiin Nessin kanssa tekemään meidän suoritus. Ekassa kehässä oli tunnari, ruutu ja zeta. Olin tosi huojentunut, kun ne mun pahimmat pelot eli tunnari ja ruutu, onnistuivat tosi hyvin. Mutta ylläri olikin, kun nollattiin zeta! Ihan käsittämätöntä, se on ollut meillä aina tosi varma ja mielestäni hyvä liike, ja nyt Ness ei kuunnellut kyllä yhtään, että minkä asennon mä sanoin, vaan teki randomisti omiaan. Siitä sitten nolla. Kävelin kehästä ulos ihan varmana siitä, että peli oli sillä selvä. Onneksi kehän laidalla oli kannustajia ja Christa huikkasi, että finaaliin pääsee näillä näkymin riittävän hyvällä kakkostuloksellakin. Sain itseni henkisesti pikatsempattua ja seuraavat kehät sujuivat tosi hyvässä flow´ssa – Ness teki just niin kuin kuuluukin, ja pisteet olivat hyviä! Tuntui huikealta, kun saavutettiin zetan nollasta huolimatta ykköstulos 259,5 pisteellä ja päästiin finaaliin muistaakseni sijalta 14. Pisteitä tuli paikkiksista kympit, seuraaminen 8,5, luoksetulo 8 ja muista ysit. Ja sitten tietty se yksi nolla…

Mä en ikinä Nyytin kanssa päässyt SM:ssä finaaliin, joten suurin voitto koko reissulla oli se, että mun haave finaalipäivään osallistumisesta täyttyi; mielelläni olisin jo Nypsinkin kanssa sen haaveen täyttänyt, mutta oli ihanaa kun Ness nyt sattui onnistumaan riittävän hyvin. Nyytin kanssa kisatessa osallistujia tosin oli puolet enemmän (nyt EVL:ssä oli vain 52 koirakkoa), eikä päästy finaaliin edes ykköstuloksilla, kun taso oli silloin tosi kova. Pääasia oli nyt, että fiilis lauantain kehässä oli tosi hyvä – se nollattu zeta oli tietysti kurja juttu – mutta kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Nessin mielentilaan ja siihen että kokeessa oli huikean paljon enemmän onnistumisia, kuin epäonnistumisia.

Lauantaina arvoin meille finaaliin lähtönumeron 11, joka oli oikein passeli. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta ei ollenkaan niin paljoa mitä olin ajatellut. Nyytin sairastumisen jälkeen mun loputkin pahemmat kisajännitykset on karissut pois, kun oon vaan niin fiiliksissä siitä että mulla on terve kiva koira, jonka kanssa kisata. Ness oli selkeästi hieman väsynyt ja jostain syystä aamun pikkutreenissä se ei halunnut tehdä luoksetulon stoppeja ollenkaan voimalla. Sama fiilis stoppien suhteen jatkui kehässäkin, ja siihen olin liikkeenä vähän pettynyt. Zetassa tuli taas asentovirhe, eli siinä on nyt jokin ongelma, joka ilmenee vain kokeessa. Ness paiskoo menemään maahanmenoja, vaikka pitäisi vaikkapa seistä tai istua… Treeneissä se on tehnyt kisojen jälkeen oikein, vaikka olen yrittänyt vähän jekuttaa sitä ääntämällä käskyjä oudommin ja kuiskaamalla niitä. Mutta me jatkettiin kyllä lauantain yllätyksellistä linjaa finaalissa, kun nollattiin ruutu aivan käsittämättömän oudolla mokalla. Ruudussa yleensä tulee jännitettyä eteenmenon onnistumista, ruudun löytymistä ja siellä hyvää pysähdystä linjojen sisään. Ne menikin hyvin, mutta Ness nousi seisomaan maasta, kun lähdin kävelemään sitä kohti! Ihan käsittämätön moka, jota ei ole ikinä ennen tapahtunut. En nähnyt nousemista itse, kun katsahdin alas kun lähdin liikkeelle, ja kun nostin katseeni, niin ruudussa näkyi hämmästyneen näköinen, seisova Ness! Mulla meni pasmat ihan sekaisin, enkä edes yrittänyt käskeä sitä uudelleen maahan – eipä sekään tosin olisi liikettä enää pelastanut. Sitten me tehtiin liike loppuun molemmat yhtä pihalla olevina. Mulla ei ole vieläkään mitään hajua, miksi Ness nousi. Yksi epäilys on, kun maanantaina kotona huomasin sen antaumuksella nuolevan takajalkaansa; siinä oli komea parisenttinen tuoreen näköinen haava. En tiedä olisiko se ruudussa maahan mennessään tökkäissyt jalkansa johonkin? Tai sitten se oli saanut sen aamun pikkutreenissä niissä luoksetulon stopeissa, ja se tuntui ilkeältä maahan mennessä. Mistäs noita tietää, tai sitten se oli vain jokin pieni aivopieru, joka leijaili jostain sen päähän. Hassua! Moka oli niin outo, ettei se edes jäänyt kovin harmittamaan. Olisi eri asia, jos olisi ollut jokin tosi iso ongelma jota olisi joutunut pidempään työstämään, ja se olisi palannut takaisin koetilanteessa. Esim. vaikka meidän ajoittaiset ongelmat tunnarissa olisi harmittanut paljon enemmän – nyt me tehtiin kaksi oikein kivaa tunnaria. Sunnuntain kokeesta pisteitä tuli 224,25, eli kakkostulos, jolla jäätiin lopputuloksissa häntäpäähän sijalle 17. Nyt vaan ahkeraa treeniä kehiin, niin saadaan joskus tehtyä niitä nollattomiakin suorituksia! :D

Kiitos Timolle Nessin suoritusten kuvaamisesta! Ja tietty kaikesta avusta treeneissäkin. Niistä kiitoksen ansaitsevat myös Heidi, Ansu ja Tesu, keiden kanssa on tullut kesällä treenattua. <3

Alla tosi hienoja SporttiRakin ottamia kuvia kisoista, suuri kiitos kuvista!

Nyt on tosiaan lomat ohi, ja on palattu normaaliin arkeen. Tänä kesänä jätettiin pidempi pohjoisen reissu tekemättä, ja saatiin tehtyä kotona eteenpäin useampia pihaprojekteja. Kotilomailu helpotti huomattavasti SM-kisoihin valmistautumista, kun pystyi treenailemaan ihan normaalisti tutuissa paikoissa ja tuttujen treenikavereiden kanssa. Heidi psyykkasi ja auttoi meitä edeltävästi tosi paljon, ja Nessin ihana Huippu-pikkusisko loisti SM:ssä sijoittuen alokasluokassa hienosti neljänneksi. Hienon kisaviikonlopun kruunasi ehdottomasti Marin ja Roiman upea Suomen mestaruus. Suuret onnittelut vielä Mari! <3

Seuraavaksi olisikin luvassa elokuun lopussa Helsingin piirinmestikset, joissa kisataan HSKH:n joukkueessa, ja syyskuun lopussa sitten Uudenmaan piirinmestaruus. Eli treenit jatkuu! Mä olen nyt kesän aikana jaksanut vähän huonosti päivitellä meidän kuulumisia tänne, mutta Nyytillä ja Nessillä on nykyään Instagramissa oma tili, jota saa seurata @nyytiness. Sinne tulee vähän tiuhempaan tyttöjen kuvaterveisiä.

FI TVA Ness

Ihana Nestori täytti tavoitteet ja valioitui lauantaina Ojangon valintakokeessa. Olin etukäteen toivonut, että edes jompana kumpana päivänä saavutettaisiin ykköstulos ja voitaisiin jäädä tyytyväisinä valiotittelin kera tauolle. Toive onneksi toteutui lauantaina, varsinkin kun sunnuntain koe meni jokseenkin penkin alle! Sunnuntaina nollattiin molemmat yksi liike: Ness nollasi tunnarin nostamalla väärää ja mä nollasin eteenmenon käskyttämällä Nessin aivan liian aikaisin pysähtymään. Jotta säilyisi jonkinlainen kauhun tasapaino, niin lauantaina käskytin sen taas liian myöhään, jolloin se oli rinkulasta takaa ulkona ja lauantaina sitten tietty edestä ulkona. Aargh! Mä jotenkin niin inhoan koko tyhjään lähetystä, enkä ole treenannut vielä kunnolla siirtymistä saati pysähdyskäskytyksen ajoituksia. Ehkä tää oli opettava kokemus siitä, että muistan jatkossa olla tarkempana noissa. Itse eteenmenot oli kivan suorat, ja koira olisi kyllä selvinnyt niistä kunnialla, mutta ohjaaja ei selvinnyt! Tunnarin väärän nostaminen oli tylsä virhe, mutta onneksi Ness kuitenkin kykeni tekemään päätöksen ja toi oman heti kun sen kohdalle sattui.

Sunnuntain koe oli kaiken kaikkiaan aika huono, mielentila oli Nessillä tosi erilainen kuin lauantaina. Se oli selkeästi kiihtyneempi ja keskittymättömämpi, vähän karmit kaulassa -mentaliteetilla liikkeellä. Jo kehään mennessä oli pitkä siirtymä luoksetulon aloituspaikalle, ja tunsin heti että nyt lähdetään tekemään huonoa suoritusta, kun Ness poikkeuksellisesti painoi mun jalkaa ja oli kaiken kaikkiaan vähän hektisen oloinen. Lauantaina tein ennen kehää enemmän pikkutreeniä, sunnuntaina selkeästi liian vähän.

Lauantaina tehtiin lopulta kiva ykkönen 270 pisteellä, jolla sijoituttiin seitsemänsiksi 22 koiran luokassa, eli oikein kivasti. Tuomareina toimivat lauantaina Carina Savander-Ranne ja Pirkko Bellaoui, ja Pernilla Tallbergin ja Kaisa Lähdesmäen kehissä sunnuntaina kahdella nollalla pistesaldoksi jäi surulliset 200,5 p, jolla oltiin täysin ansaitusti koko kokeen viimeisiä.

Mutta nyt on kiva lähteä jatkamaan treenejä, viikonlopusta jäi paljon hyvää pohdittavaa ja kehitettävää. Kiitos tätäkin kautta kaikille meidän ihanille treenikavereille ja meitä tsempanneille, valionarvo oli hienoa saavuttaa Suomen parhaiden koirakoiden joukossa valintakokeissa. Kiitos Ness. <3

Artikkelin kuvista suuri kiitos Maaritille. Lauantain koe alla, sunnuntain räpellystä en ole ehtinyt vielä muokkaamaan, joten sen liitän myöhemmin.

 

 

Nessin seikkailut karsintojen maailmassa

Reilu viikko sitten oli jännät paikat, kun olin ilmoittanut Nessin ekoihin isojen tyttöjen kisoihin, eli maajoukkueen valintakokeisiin Tampereelle. Mihinkään joukkueeseen ei meillä ole tarkoitus ainakaan vielä yrittää, mutta kun muutenkin oli tarkoitus yrittää keräillä valioykkösiä, niin päätin että ehkä me uskalletaan mukaan Tampereelle. Kokeita ne on lopulta siinä missä muutkin! Oli ihanaa päästä taas nauttimaan karsintakokeiden kivasta yhteishengestä ja tapaamaan kaikkia tuttuja. Siinä sivussa kyllä nautin eniten siitä, että nyt mulla on taas EVL-koira, kenen kanssa kisata! Taukoa tulikin yli kolme vuotta. Jos Nyytin selkä ei olisi mennyt, niin eiköhän sekin jollain tasolla vielä kisailisi. Nyt mennään näillä, ja vaikka musta on tuntunut siltä että kukaan koira ei voi ikinä täyttää Nyytin saappaita, niin olen oppinut arvostamaan Nessiä omana itsenään ja varmasti senkin kanssa tulee koettua hienoja hetkiä yhdessä. Ja on jo tietty paljon koettukin! Alla Ness ekoissa karsinnoissaan lähes tasan kolme vuotta sitten, samaisella Tampereen hallilla. <3

Oli hienoa huomata, että vaikka Ness on tosi kokematon ja osa liikkeistä on vielä ihan täysin opetusvaiheessa, niin me selvittiin kehistä kunnialla ja kivalla asenteella. Ainoa oikeasti huolestuttava seikka oli meidän molempien päivien tunnarit. Sunnuntaina tilanne eskaloitui sen verran, että Ness ei jostain syystä pystynyt lähtemään tuomaan mulle omaa tunnaria ollenkaan, vaikka otti sen suuhun useamman kerran. Se oli jotenkin ihan sydäntä murtavaa, ja lopulta pyysin sitä tuomaan oman. Vaikka meillä on ollut tunnarissa ongelmia, niin ei se ole ikinä mennyt noin pahasti lukkoon. Haasteita tuotti ruutu molempina päivinä, ohjattu nollattiin sunnuntaina jokseenkin hulvattomalla sähläyksellä, kun yritin saada sen korjaamaan merkkiä. Lopputuloksena oli kaadettu merkki, ja koira joka tunki kuononsa kartion sisään. Merkkisähläys meni Nessillä myös sen verran tunteisiin, ettei se tavoistaan poiketen irrottanut noutokapulasta! Enpä ole ennen lähtenyt kehästä nauraen nollatun liikkeen jälkeen! Kaukot oli myös ihan kamalat, meidän hataralla pohjalla ollut tekniikka hajoili vielä entisestäänkin, kun Ness muuttui edeltävästi tosi etupainoiseksi ja alkoi ihan kävellä askelia maasta seisomaan nousemisessa. Huh!  Positiivisia juttuja oli seuraamiset, zetat, lauantian ohjattu oli kiva, ja molempien päivien luoksetulot ja kiertonoudot – vaikka niihinkin kyllä mahtui virheitä, kiertonoudossa tuli väärä asento ja sunnuntaina Ness meinasi varastaa noutoon. Paikkiksetkin onnistui ilmeisesti ihan kivasti.

Alla videot molempien päivien kisoista. Ai niin ja ne tulokset – lauantaina tehtiin nipin napin ykköstulos 259 pisteellä, jolla sijoitus oli 11/27. Sunnuntaina höpöiltiin niillä kahdella nollalla tokavikoiksi 220 pisteellä. Yksittäisistä liikkeistä tuli sunnuntaina ihan hienojakin pisteitä, mutta nuo kaksi nollaa kyllä torpedoi ykkösmahikset.

Viime lauantaina ajeltiinkin sitten vaihteeksi Lahteen, jossa oli valmennusrenkaan näyttökoe. Nyt sitten jännäillään pari viikkoa, että oltiinko riittävän hyviä renkaalaisiksi. Sielläkin oli haastetta ruudun kanssa, Nessillä ei ole tällä hetkellä kyllä mitään käryä ruudun oikeasta paikasta. Onneksi treenaaminen auttaa tuohonkin vaivaan.

Seuraavat koitokset on edessä jo vajaan kahden viikon päästä, kun ilmoitin Nessin Ojangon valintakokeisiin. Kivaa – ja jännää!

Kling!

Ja noin kilahti valiokello ekan kerran! Nöyryys on hyve ja ylpeys syntiä, mutta täytyy sanoa että olen kyllä Nessin eiliseen suoritukseen aika tyytyväinen. Virheitä sattui ja tokosuoritus ei ikinä voi olla täydellinen, mutta Nessin osaamistasoon nähden se suoriutui kehästä hyvin ja teki oikeasti töitä. Sillä on ollut satunnaisesti, esimerkiksi meidän voittajaluokan kokeessa, vähän sellainen huoleton ja keskittymätön fiilis, mitä nyt ei onneksi ollut ollenkaan, vaan mielentila oli ihanan keskittynyt ja yritteliäs. Kaukoissa (8) meni jo yliyrittämisen puolelle, kun se keksi itse yhden asentovaihdon, mutta tuota on tapahtunut kyllä treeneissäkin. Ruutukin (9) oli hukassa ja Ness päätyi sivureunasta sisään, lisäksi ruudun paluussa (jota olen treenannut aivan liian vähän) se rassukka juoksi suoraan mun jalkaa päin. Säikähdin tota kolaria vasta kotona kun katsoin videon, koska näyttää siltä että siihen vähän sattui ja se varoo lopussa vähän oikeaa takajalkaansa ja näyttää siltä kuin haluaisi ottaa perusasennon mieluummin kuin seurata. Tuota en tietenkään itse kokeessa nähnyt, ja loput liikkeet se teki ihan normaalisti. Tällistä ei tainnut onneksi sen kummempia seurata kuin hetken kolauksen aiheuttama jomotus, kun se on liikkunut lenkilläkin ihan normaalisti kokeen jälkeen.

Noutojen luovutukset oli taas vähän epäsiistejä roiskaisuja, niitä varten täytyy nyt tehdä joku treenisuunnitelma. Seuruussa (9,5) oli paljon kaikkea pientä huomautettavaa, paikka ei onneksi nyt ole niin edessä kuin vielä muutama viikko sitten. Muutama perusasento oli itseasiassa videolta katsottuna turhan takana. Zetassa (9,5) tapahtui ihan outo kunnon virhe, Ness kääntyi mun perään seisomisesta kun olin kävelemässä sen taakse. Onneksi ei sentään lähtenyt kokonaan liikkeelle, vähän hassu moka! Iloisia onnistumisia olivat ehdottomasti paikkikset, joita ollaan myös tehty aika vähän; tyyppivirheenä siinä on ollut vähän vajaa ja vino perusasento lopussa, mutta nyt sekin oli kunnossa. Lisäksi ryhmässä oli vähän piippaileva koira, sekä osion 1 lopussa jouduttiin lisäkäskyttämään yksi koira takaisin istumaan – tuotakaan häiriötä ei olla treenattu ollenkaan.

Tunnari, kiertonouto, luoksetulo ja ohjattu sujuivat mun makuun kivasti (niistä tuli kympit) , ohjatun merkillä tosin se asento on matala ja nyt se vähän himmasi vauhtia ennen merkkiä. Tunnarissa on takkuiltu kautta aikain vaikka millä lailla, viimeksi ihan tällä viikollakin… joten tuohon tunnariin olin nyt oikein tyytyväinen! Ja oli niissä kaukoissakin enemmän hyvää kuin huonoa, kun ne on todellakin ihan keskeneräiset. Alla suoritus vielä videolla. Oli muuten haastavaa olla kehässä suoritusnumerolla 1, kun ei tiennyt yhtään liikkeiden aloituspaikkoja ja eipä se suoritusjärjestyskään pysynyt mielessä, varsinkin kun kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Lisäksi en ollut muistanut jännityksissäni edes katsoa mikä asento kiertonoudossa tehdään, ja jouduin kysymään sen liikkurilta kahdesti (!!) ennen liikkeen alkua. Vanhasta tottumuksesta muistin sentään tarkastaa zetan asentojärkän ja kirjoittaa sen varmuuden vuoksi kämmenselkään. Onneksi liikkurina oli aina selkeä ja nopea Marketta, niin tuntui siltä että joku edes on kartalla siitä mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä, kun itse oli vähän hukassa. Täytyy siis päivittää oma kisapääkin jatkoa ajatellen!

Pikku-Nessiäinen sai siis 305 pistettä, luokkavoiton ja KP:n, tuomarina toimi Harri Laisi. Facebookissa näkyvissä päivitysmuistoissa oli pari viikkoa sitten muisto Nyytin ekasta EVL-kokeesta, joka sattui olemaan samalla tuomarilla ja näköjään pisteetkin on ollut melkein samat, Nyyti oli saanut 304 p. Hauska sattuma! Laitetaanpas vielä siis seitsemän vuoden takaa Nyytinkin suoritukset tänne, osa 1 ja osa 2.

Nyt me huilailtiin eilisilta ja tämä päivä treeneistä, huomenna jatkuu taas! On ollut ihana rentoutua ja nauttia vapaasti viikonlopusta, kun ei tarvitse jännittää koetta enää. Lenkitkin jäi vähän lyhyiksi pyrähdyksiksi, kun mittari tippui -19 asteeseen jo iltapäivällä auringon laskiessa.

Loppukevennyksenä vielä eilisen kokeen jälkeinen uupumus nepalilaisen ravintolan pöydässä, mun vieressä kummityttöni Alva, joka oli Anna-Leenan kanssa meitä kannustamassa.

”After-TOKO”

Alla vielä Tuija Hurmekosken ottamia kuvia kokeesta.