Unna kolmosiin!

Unnan kanssa agiliidettiin eilen Hyvinkäällä JAU:n kisoissa kolmosiin tuloksella -10,88, sij. 3/29.

Tuomarina oli Risse Koponen. Rata oli aika kinkkinen, siellä oli PÖYTÄ, sekä neljä mutkaputkea rinnakkain, joista sai aina putken ollessa suoritusvuorossa valita minkä tahansa. Oli yllättävän vaikea tutustua rataan, kun joutui itse suunnittelemaan että mitä putkea käyttää missäkin kohdassa.
Unna oli reipas oma itsensä, ja mäkin maltoin vähän himmailla kontakteilla. Pöydältä se olisi jatkanut matkaa suoraan yli, mutta onneksi ehdin käskyttää sen ajoissa pysähtymään.

Nyt on tämän vuoden tavoite agilityn saralla täynnä, tokossa ei varmaan enää tänä vuonna kisata, kun haluan saada sen tunnarin varmaksi.

Viikonlopun agikisat

Unnan kanssa kisattiin viikonloppuna kolmen startin verran:

Lauantaina Riman kisoissa Rauno Virran radalta 0 (aika -7,18) sijoitus 7/52 ja Seppo Savikon radalta 10 (aika -3,68). Tokalla radalla rävellettiin pituuspalikoita nurin ja mä vedin Unnan ohi tokavikalta hypyltä, joka oli aika kinkkisessä kulmassa.

Sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä ”kotihallilla” juoksemassa Savikon kiva rata, lähdettiin vikana liikkeelle ja luokassa oli tullut siihen mennessä yksi nolla – mä sitten vedätin Unnan A:n kontaktista yli, kun loppusuora häämötti jo mielessä. Sijoituttiin sillä vitosella toisiksi, aika oli -7,45.

Varsinkin tämän päivän radasta jäi hyvä mieli, se tuntui tosi sujuvalta. :D

Nolla!

Eilen illalla käytiin agiliitelemässä kaksi starttia Janakkalassa. Ekalta tehtiin nolla (aika -4 ja jotain), tokalta HYL. Oli iloinen yllätys että vielä vitossijalla sai luva-nollan. Hurraa uudet säännöt! Nyt siis ollaan yhtä nollaa vailla kolmosissa. :)

Radat ei ollut oikein mun mieleen, tuntui että suunta vaihtui koko ajan, ja koiraa ei pystynyt kamalasti päästää pois näpeistä. Takaaleikkauksia välttääkseni mä jouduin tehdä muutamia valsseja aika hasardikohdissa, mutta yhtä lukuunottamatta ne onnistui jotenkin. Saatiin me yksi takaaleikkauskin tehtyä ihan onnistuneesti. Ja kaikki mun kääntämiset oli taas tosi myöhässä – ja hypärillä meinasin unohtaa radankin. Joten mitään kaunista ja sulavaa ei meidän eteneminen taaskaan ollut. Mutta Unna oli taas tosi reipas, sen kanssa on kyllä niin kiva olla radalla.