Unna sairastui

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!