Aihearkisto: Nipsun pentuaika

Pentutreffit ja muita kuulumisia

Kategoriassa Kuulumiset, Nipsu, Nipsun pentuaika, Terveys, Valokuvia by

Nyt se vihdoin tulee, kevät! Tänään meillä oli Karmiwan Duunareiden pentutapaaminen, eli Nipsu treffasi kaksi sisarustaan Cassun ja Pepin. Kaksi muuta eivät päässeet paikalle, mutta oli ihanaa nähdä Peppiä ja Cassua. Pennuilla meni leikit hyvin yksiin, tosin muutama kipakka pikku kinakin tuli. Mutta vitsi mikä sää oli, aurinko paistoi ja mittari nousi +9 asteeseen. Lunta on vielä tosi paljon, mutta nyt kun yöpakkaset taitavat olla tältä erää ohitse, niin eiköhän noi kinokset katoa muutaman viikon aikana. Mutta ihania, reippaita pentusia kaikki. Alla kuvasatoa päivältä.

Koronatilanne on edennyt taas sellaiseksi, että kokeet on peruttu täysin odotetusti myös huhtikuulta ja tällä hetkellä mahdollinen ulkonaliikkumiskielto on käsittelyssä. Kisojen peruuntuminen on todella kurjaa varmaan kaikkien muiden, paitsi ehkä minun ja Nessin kannalta. Koska nyt nämä maajoukkuevalintakokeiden siirtymiset eteenpäin antavat meille hitusen aina lisää toivoa päästä mahdollisesti mukaan tällä kaudella. Tosin en ole itsekään uskaltanut tehdä kovin varmoja suunnitelmia tulevaisuudelle, kun tuntuu että sitten pettymys on aina niin valtava. Ja olen jo alustavasti varautunut siihen, että ei päästä geimeihin mukaan. Mutta yritetään kaikin mahdollisin tavoin nauttia siitä, että voidaan kuitenkin jo lenkkeillä suht vapaasti ja saadaan vähän treenatakin. Tällä hetkellä ollaan siis treenattu hyvin varovasti etupäässä hitaita liikkeitä, tunnariin lähetykset ja paluut on ainoat ns. juoksuliikkeet mitä ollaan nyt tehty. Niihin Ness ei onneksi syöksy suin päin, joten olen sitä uskaltanut tehdä kokonaisena liikkeenä. Viime syksynä kun Ness alkoi lokakuussa uudelleen oireilla olkaansa ontumalla, mä olin aivan valmis heittämään hanskat tiskiin ja olo oli kaikkinensa kurja, kun tuntui että kaikki haaveet kisaurasta kaatuvat aina johonkin. Poistin tuolloin puhelimestakin Facebookin ja Instagramin, kun somen kautta tulvi vain koiraharrastusjuttuja ja treenivideoita, jotka muistuttivat siitä että mitä me missattiin. Jotenkin kun oli rypenyt sen ankean alkutalven mieli maassa, oli sitäkin kivempaa kun pääsi ekoja kertoja tekemään vähän hitaita liikkeitä, näkemään enemmän taas treenikavereita ja lenkkeilemäänkin kunnolla. Ja sitten tuli Nipsu, pikkuinen ilopilleri, joka piristi fiilistä ihan huikean paljon. Nipsun tulevaisuudensuunnitelmana on olla meidän mainio pieni Nipsu. Muuta ei tarvitse, kunhan nyt tietty terve olisi.

Lähiaikoina suojelukoirapiireissä ilmi tulleiden koiriin kohdistuneiden väkivaltaisuuksien myötä on tullut paljon pohdittua koiraharrastuksia ja sen mielekkyyttä. Onneksi tokopiireissä koirien hyvinvointi on erittäin tärkeää, eikä tuollaista materiaalia saisi sieltä ikinä esille. Musta tuntuu, että jo Nyytin sairastuminen muutti ihan hurjan paljon mun kokonaisasennetta koiraurheilua kohtaan, varsinkin kun sen selän meneminen oli paljon vakavampi asia kuin Nessin medial shoulder syndrome, mutta viimeistään nyt asiat ovat päätyneet oikeaan arvojärjestykseen. Ihan sama mitä menestystä tai menestyksettömyyttä tulee eteen, täytyy nauttia ihan jokaisesta hetkestä, kun kotona on terve koira jonka kanssa treenata. Se voi päättyä milloin tahansa, joten niitä hetkiä täytyy arvostaa. Se oman koiran kanssa muodostettu tiimi on uniikki, eikä mitkään kisapaineet saisi rikkoa sitä tiimiä ja molemminpuolista luottamusta. Mä haluan arvostaa enemmän koiraani, kuin esimerkiksi kisatuloksia. Jos koira ei ole luontaisesti ns. hyvä tai helppo kisakoira, niin sitten ohjaajan täytyy yrittää olla vaan parempi kouluttaja, ja kompensoida tiimissä sitä koiran heikkoutta ja tukea taitavalla koulutuksella niitä vahvuuksia. Tai sitten keksiä sille koiralle sopivampi laji!

Nyyti on onneksi ollut nyt parempi muutaman viikon takaisin ontumisen jälkeen. Normaalia jäykempi se edelleen on, mutta nyt ei enää ole ontunut. Lisäsin sen liikunnan nyt varovasti takaisin Nessin lenkkeihin, ja onneksi on jaksanut hyvin eikä ontuma palannut. Tuon ikäisen lihaksen katoavat kyllä niin nopsaan, ja niitä on vaikea saada takaisin, joten varmuuden vuoksi ei viitsisi kovin paljon lenkkeilyä tauotella. Just puhuttiin että se on kyllä onneksi edelleen aika skarppi, eikä esimerkiksi kuulossa ole vielä tapahtunut ollenkaan heikkenemistä, vaikka ikää on kuitenkin jo 11 v. 7 kk. Nyyti on niin tohkeissaan, kun se luonnollisesti on myös päässyt meidän kasvihuoneelle treenailemaan, samalla kuin Ness ja Nipsu. Se saa tehdä nykyään hyvin kevyitä hömppätreenejä, joissa palkkaakin tulee aika avokätisesti. Ulkokentillä uskaltaa varmaan keväämmällä tehdä vähän joitain juoksuliikkeitäkin, mutta nyt ollaan vaan piiperrelty pikkujuttuja. Mä tykkään siitä että eläkeläinenkin saa oman treeninsä, ja mielellään kaikki treenaa vielä ”nokkimisjärjestyksessä” vanhimmasta nuorimpaan. Tuon periaatteen olen saanut säilytettyä aika kivasti jo siitä saakka kuin Ness tuli, ja nyt sitten on vielä kolmas tyyppi hännänhuippuna.

Mulla alkaa ensi viikolla kahden kuukauden opintovapaa, täytyisi saada YAMK-opinnot nyt päätökseen opinnäytetyön myötä. Opparia olen väsäillyt nyt jo yli vuoden, mutta loppurutistus aineistonkeruun ja -analyysin muodossa olisi vielä edessä, jotta lopullisen raportin saa valmiiksi. Onneksi on mahdollisuus opintovapaaseen, kun työvuorojen katoaminen kalenterista antaa vapauden myös siihen vapaa-aikaan, eli koirien kanssa ulkoiluun ja treenailuun. Muuten olisi kyllä turhan tiukka kevät edessä, kun täytyisi uhrata sitten töiltä jäänyt vapaa-aika opinnäytteelle.

Eka kuukausi Nipsun kanssa

Kategoriassa Nipsu, Nipsun pentuaika, Valokuvia by

Nyt on jo yli kuukausi siitä, kun ajeltiin Hattulaan hakemaan pikkuinen Nipsu kotiin. Se on ollut kyllä yksi parhaita päätöksiä pitkään aikaan, vaikka kaikki tapahtui nopeasti ja täysin suunnittelemattomasti. Välillä todellakin kannattaa tarttua hetkeen ja uskoa omaan fiilikseen. Nipsusta on ollut meille valtavasti iloa; kuinka pieni koiralapsi voikaan positiivisesti sekoittaa seesteisen elämäntilanteen. Olen niin onnellinen kolmesta mainiosta koirastani! Nyt Nipsun kohdalla on myös jollain lailla ollut erilainen fiilis pennun kanssa, kuin aikanaan Nyytin ja Nessin kanssa. Nyytin tullessa kyseessä eli meidän ensimmäinen bordercollie, joten se tuntui hyvin uudelta ja jännittävältä – vähän hyppy tuntemattomaan lapinkoirien jälkeen. Nessin pentuaikaa varjosti aika paljon meidän huoli Nyytin selkäleikkauksesta ja siitä kuntoutumisesta, kun Nyyti oli leikattu vain reilu kuukausi ennen kuin Ness tuli meille. Nyt Nipsun tullessa oli ollut jo pidempään hyvin seesteinen elämäntilanne ja ihanat, järkevät aikuiset koirat, joten jotenkin nyt on ollut tosi helppoa vain iloita uudesta laumanjäsenestä. On ollut niin kiva oppia tutustumaan Nipsuun, ja se on kyllä meille jo niin rakas.

Nyt 12-viikkoinen Nipsu on kivan järkevän oloinen pentu edelleen. Alussa se porskutti menemään eikä tuntunut reagoivan oikein mihinkään uusiin juttuihin, mutta nyt reilun viikon ajan se on selkeästi alkanut vähän jännittämään joitain asioita – varmasti ymmärrys on kasvanut ja se on myös oppinut että on olemassa myös vähän pelottavia juttuja. Toissaviikolla se säikähti hiekoitustraktoria, ja sen jälkeen alkoi jännittämään autojakin. Nyt ollaankin sitten tehty ”tikusta asiaa” ja ajeltu kotoa ihmisten ilmoille lenkkeilemään vielä useammin. Tuleva tokokoira on treenannut kyllä tulevaa lajiaan ihan todella vähän, ollaankohan me käyty nyt yhteensä viitisen kertaa ”treenaamassa” jossain muualla kuin kotona. Mitään käytöstä ei ole vielä olemassa edes käskyjen takana – paitsi oman nimensä ja EI -sanan pentu tunnistaa, olen palkkaillut lähinnä vaan vähän oma-aloitteisuutta, katsekontaktia, seuraamisen alkeita ja luopumista ollaan myös harjoiteltu. Nipsu on myös ihanan ahne, ja leikkiikin kivasti. Se on alusta saakka tuonut lelua tosi hyvin mulle saakka, ja varsinkin kotona osaa jo aika hanakasti tuupata lelua ihan mun käteen saakka, jotta pääsisi leikkimään.

Toissapäivänä käytiin ekoilla rokotuksilla, painoa tasan 12-viikkoisella neidillä oli 6,9 kg. Ikävä kyllä päästiin vierailemaan heti vuorokautta myöhemmin uudelleen eläinlääkärissä, kun Nipsu oli yksin ollessaan mahdollisesti pudonnut sängystä tai jollain muulla tavoin loukannut oikeaa takajalkaansa. Seurailin tilannetta neljä tuntia, mutta kun ontuminen ei alkanut helpottamaan, niin lähdin käyttämään sitä lääkärissä. En itse ollut löytänyt siitä jalasta mitään muuta huolestuttavaa kuin ontumisen, eikä onneksi löytänyt lääkärikään. Pientä reaktiota tuli lonkan vierestä lihaksesta, joten varmaan se oli saanut vähän itseensä. Saatiin pistoksena meloksikaamia ja kuuri kotiinkin seuraavan viikon ajaksi, ja itseasiassa kipulääkkeen jälkeen Nipsu liikkui jo ihan normaalisti. Jotenkin musta tuntuu, että nämä Nyytin ja Nessin tuki- ja liikuntaelinongelmat on saanut mut ihan puolihysteeriseksi ja olen ihan varma etten saa mitään koiraa pidettyä ehjänä. Nytkin tuntui ihan kamalalta, kun pentukin oli hetken kolmijalkainen ja heti tuli sellainen olo, että tämäkin oli nyt näköjään sitten tässä… No, onneksi taisi olla ihan pieni tälli vain kyseessä.

On ollut ihana seurata, miten isot tytöt on alkanut laumaantumaan Nipsun kanssa. Nyyti on kunnon leikkitäti, kuten Nessinkin kanssa. Ness tykkäisi leikkiä Nipsun kanssa ulkona, mutta sisällä se tykkää hakeutua lähinnä omiin oloihinsa. Ness on kyllä maailman kultaisin otus, se on myös hyvin huolissaan jos näkee Nipsun tekevän jotain kiellettyä – koska eiväthän kiltit kultatytöt ikinä tee mitään väärää! Ja jos joku tekee, niin Ness pitää kaikin tavoin huolta siitä, että ainakaan hän ei ole ollut tekemisissä tuon suuren vääryyden kanssa! Nipsu on selkeästi paljon voimakastahtoisempi ja määrätietoisempi monessa jutussa kuin Ness, ja Ness vähän turhankin helposti luovuttaa luut ja lelut pennulle. Täytyy itse vähän pönkitellä Nessin egoa ja asemaa, koska Nipsu on sen oloinen, että varmasti alkaa ottamaan siitä jossain vaiheessa ilon irti. Nyytiä se tässä yksi päivä jo muristen komensi siirtymään pois pedistä jossa oli syönyt luuta, ja oli hämmästynyt kun saikin minulta lähdöt.

Nessin olka on ollut talven ajan oireeton, ja Nessin vapaanaoloa on alettu lisäämään. Se on kyllä nauttinut niin paljon, kun on saanut taas olla vapaana ja päästä juoksemaankin. Jumppailuja ollaan jatkettu säännöllisesti, siitä on tullut yllättävän kivaa yhteistä puuhastelua. Nyyti loukkasi itseään muutama viikko sitten, kun se astui lumeen painuneeseen onkaloon ja etuosa putosi yllättäen alaspäin. Edeltävästi se oli just ollut paria päivää aiemmin fyssarilla, jossa sen selkä oli pitkästä aikaa tosi jäykkä. Nyt se sitten tuon pihalla käyneen kompuroinnin seurauksena alko ontumaan etuosaansa ja jäytin sen samaan aikaan Nipsun rokotusten kanssa tsekkauksessa lääkärillä ja Nyyti aristeli nyt selkärangan yläosaa. Nyt ollaan otettu sitten hissukseen ja käytetty Rimadylia. Ikä alkaa kyllä vähän meidän teräsrouvassa näkymään, naama on harmaantunut ja silmissä iäkkään koiran sameutta. Mieli Nyytillä on kyllä hyvin virkeä! Ja onhan se onneksi hyvässä kunnossa, kun pystyy lenkkeillä normaalisti ihan samat lenkit kuin Nessikin.

Olen palannut taas maaliskuuksi töihin kahden kuukauden opintovapaan jälkeen. Nyt juuri yövuoron rauhallisena hetkenä oli sopiva sauma päivittää meidän kuulumisia tänne. Pienellä kauhulla tosin odottelen, että miten onnistuu kunnon unet, kun kotona odottelee aamulla hyvin virkeä Nipsu! Varsinkin kun aamukävely ei nyt eilisen takajalan ontumisen takia ole oikein hyvä idea. Huh, voi olla vähän rapea olo ensi yönä, jos neiti Näpsä hommahommailee kotona koko päivän… Alla kuvia 9-11-viikkoisesta Nipsusta, nyt en olekaan lähipäivinä ottanut kuvia. Saa nähdä mihin asentoon sen korvat lopulta asettuvatkaan, kun alkuun näytti siltä että ne nousevat nopeasti pystyyn, mutta ovatkin nyt lörpähtäneet sivuille.

 

 

 

 

 

 

Pentukuvia

Kategoriassa Nipsun pentuaika, Valokuvia by

Tänään oli upea, aurinkoinen päivä, eikä niin paljoa pakkasta kuin edeltävästi. Sain aamupäivällä kouluhommat siihen malliin, että kun aurinko rupesi pilkahtelemaan, niin oli pakko lähteä ulkoilemaan. Kameran sijainti oli pieni kysymysmerkki, ja kun sen lopulta löysin, niin muistikortilta löytyi vuosi sitten otettuja kuvia. Eipä ole näköjään tullut kauheasti kuvattua, nyt täytyy muistaa taltioida Nipsun pentukuvia. Eilen illalla uppouduin selailemaan tänne ja muistelemaan Nessin pentuaikoja, oli paljon sellaisia juttuja joita en edes muistanut. Eli on kyllä kiva saada ne jonnekin – eli vaikka tänne – talteen. Kuvaussession jälkeen pentu oli reilun 1,5 h yksinään, kun vihdoinkin pääsin pidemmälle lenkille ”isojen” kanssa. Oli ihanaa, helmikuu parhaimmillaan! Ja Nipsukin löytyi unisena omasta huoneestaan, kun palattiin lenkiltä kotiin.

Alla kuvasatoa tältä päivältä, Nipsu on tänään tasan kahdeksan viikkoa vanha.

 

Tervetuloa meille Nipsu!

Kategoriassa Nipsu, Nipsun pentuaika by

Nipsu lähes 7-viikkoisena. Kuva: Miikku Pietilä

Nipsu, eli Karmiwan Piika muutti meille emä-Keijon (kyllä, Nipsun emän nimi on Keijo!) ja Katjan hoivista 10.2. Olin pohdiskellut tosiaan ottavani kolmannen koiran tämän vuoden aikana, ja myös mieheltäni (joka joutuu työni takia aika paljon hoitamaan meidän koiria!) tuli vihreää valoa asialle. Lopulta kaikki tapahtuikin ihan todella nopeasti, kun ihastuin Rukan lomalla yksi ilta Facebook-feediä selaillessa todella söpöön, vähän Nyytin näköiseen pentuun. Ei ehkä mikään järkevin lähtökohta pennun hankkimiseen, mutta ehkä tällaisia päätöksiä pitää välillä tehdä tunteella eikä järjellä! Viestittelin kaverini kanssa joka oli ottamassa pentueesta pentua, ja kuulin että kyseinen pentu on todella kiva, reipas ja rohkea narttupentu. Koteja pennuille ei ollut vielä päätetty, joten otin yhteyttä ennalta tuttuun kasvattajaan. Kävin katsomassa tuolloin jo 6-viikkoista pentua, lopulta muutaman päivän pähkäilyn ja sukujen selailun jälkeen päätin käydä vielä uudelleen katsomassa sitä, ja pentu tuntui edelleen todella kivalta. Niinpä meille jo alle viikon kuluttua siitä muutti mainio pieni Nipsu. Nyytistä ja Nessistä poiketen Nipsun molemmat vanhemmat ja sukulaiset työskentelevät lammastiloilla työkoirina – sitä vartenhan bordercolliet ovat olemassa, joten kunnioitettavat ammatit kyseessä Keijo-äidillä ja Merri-iskällä.

Kuva: Miikku Pietilä

Nipsu on asunut meillä nyt viisi päivää, ja on jo solahtanut osaksi meidän perhettä. Se on kaikkien odotuksiemme kaltainen; iloinen, reipas ja rohkea tyttö! Myös Nyyti ja Ness ovat ottaneet sen luonteidensa mukaisesti vastaan, Nyyti lämpeni nopeasti ja Ness hieman hitaammin, ihan kuten ajattelinkin. Nyyti on pennusta innoissaan, alun asiaankuuluvien pienten jäykistelyjen jälkeen se on alkanut leikkimään Nipsun kanssa ja on selvästi mielissään pennun seurasta. Nessille pennun tulo oli selvästi kovempi pala, tietty se on saanut olla viisi vuotta meidän ”pentu”, ja se on muutenkin paljon hitaammin lämpeävä muiden koirien suhteen, ja suhtautuu niihin välillä vähän epävarmasti. Aluksi se oli oikein innoissaan kun Nipsu tuli kotiin, kulki pennun perässä ja heilutteli iloisesti häntää. Kun se tajusi, että kyseessä ei ollut vain satunnainen vierailija, niin alun kohteliaisuus alkoi laimentua lieväksi ällötykseksi penskaa kohtaan. Ness on aivan äärimmäisen kiltti ja nöyrä meitä kohtaan, eikä halua tehdä mitään väärin. Turha komentelu ja rutina on kiellettyä, joten sen oli vähän vaikea suhtautua pentuun – teki mieli sanoa, mutta ei oikein uskaltanut. Niinpä Ness päätyi vain väistelemään ja nukkumaan mahdollisimman korkealla. Ulkona se olisi halunnut leikkiä, mutta ikävän saikun takia riehuminen on Nessiltä edelleen kielletty. Mulla alkoi jo vähän käydä sääliksi sitä, mutta onneksi lopulta tänään se ärähti naaman edessä riekkuvalle pennulle – pentu uskoi ja Ness sai minulta kehuja. Sen olemus oli kuin se olisi huokaissut helpotuksesta; että sillä on oikeus puhua koiraa vähän ”rumastikin” uudelle tulokkaalle! Ja nyt se jo illalla nukkui kyljellään rentona keskellä lattiaa, vaikka Nipsu leikki vieressä. Hyvä meidän tytöt! Nyt täytyy tietysti huomioida noita aikuisia erityisen paljon, ja viettää niiden kanssa aikaa ulkoillen ja kotonakin ilman pentua, jotta saavat vähän huilitaukoja. Onneksi Nessin kuntoutuminen on jo sillä mallilla, että saadaan treenata jo hitaita liikkeitä.

Nipsun kutsumanimi on vähän hassu, mutta niin on itse pentukin! Meillä on ollut kesästä lähtien jääkaapin ovessa ”ostoslista”, jossa ykkösenä on Nipsu – se on ollut työnimenä joskus tulevaisuudessa tulevalle pennulle. Tuo työnimi vähän jäi ja kun ei osuvampaakaan keksitty, niin nyt Nipsu on Nipsu. Ja se itseasiassa sopii sille oikein hyvin ja on helppo sanoa. Muumeissa oleva kaima on poika, mutta niin on itseasiassa Nyytikin. Joten sopii jengiin! Nipsu on syntynyt 22.12. ja Ness 20.12. joten on ollut hauska seurata Facebook-muistoja ja muistella itse Nessin pentuaikaa, kun ihan samassa rytmissä mennään luovutuksen ja vuodenajan mukaan. Ja olen tyytyväinen, että kesän rientoja ajatellen Nipsu on jo aika kivassa iässä. En malta odottaa sitä, että Nessikin saa olla jo vapaana ja liikkua rajoituksetta – ihanaa kuvitella keväisiä polkuja metsässä ja kolmea iloista, mustavalkoista bordercollieta siellä kirmailemassa lenkkiseurana! Ihan huippua! Ja kunpa koronatilanne helpottaisi ja päästäisiin jo leireilemään ja kimppatreenaamaankin isommalla porukalla. Mulla on haaveena päästä heinäkuussa Nessin kanssa SM-kisoihin, täytyy toivoa että ehdittäisiin saamaan jotain tuloksia ajoissa kasaan jotta päästään mukaan. Ja kesällä toivottavasti ei tarvitse enää ajatella tätä opinnäytetyörumbaakaan, joka on kyllä tosi pahasti nyt kesken – onneksi on vielä huhti- ja toukokuu opintovapaata, muuten en saisi sitä varmaan ikinä kasaan.

Kuva: Miikku Pietilä

Nipsun kanssa ollaan kierrelty muutamassa kyläpaikassa, ja meillä on käynyt sille vieraita ihmisiä kyläilemässä. Myös shoppailukierroksia ollaan käyty tekemässä muutamassa kaupassa joihin saa viedä koiria, sekä kertaalleen iltakaakaollakin Porvoon Paahtimolla. Se on kyllä todella reipas pentu, kuten oli pentutestissä ja kasvattajan mukaan myös. Se porskuttaa menemään häntä kippuralla (sillä on hännänkanto, josta lapinkoirakehässä voisi olla ylpeä…!) eikä ole hätkähdellyt kovia ääniä tai muita yllättäviä juttuja. Ainoa vähän jännempi asia tähän mennessä oli mun vanhempien Lenni-kissa, jota se vähän ihmetteli alkuun. Lenni itse on hyvin utelias kissa ja kiipesi tarkastamaan pentua, joka oli Nipsusta vähän jännää. Vieraita koiria ei olla vielä treffattu, mutta Raito-lapinkoira tulee ylihuomenna kyläilemään.

Mä olen onneksi vielä kaksi viikkoa opintovapaalla, joten saan olla Nipsun kanssa totuttelemassa yhteiseen elämään. Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla, tosin ekojen päivien -20 asteen pakkaset hankaloittivat ulkona olemista, kun pikkutyypin tassut ja nahkamasu jäätyivät ihan hetkessä! Yksinoloharjoitukset aloitettiin tänään, pari viikkoa vierähtää kuitenkin aika nopeasti. Mitään tokoon liittyvää ei olla vielä tehty, eikä tehdä varmaan pitkään aikaan. Nyt vaan tutustutaan toisiimme, opitaan oppimaan, sekä meidän perheen säännöt ja rutiinit. Niin kivaa, olen kyllä onnellinen hienosta pennusta! Olen myös tosi iloinen siitä, kun Nipsun sisko meni Nessin veljen omistajalle Saaralle – nyt meillä on taas sisarukset! Nessin veli Kyy ikävä kyllä kuoli tapaturmaisesti syksyllä, mutta nyt on Saarallakin ihana Kengu-pentu ilostuttamassa.

Täytyisi ladata pitkästä aikaa järkkärin akku, jotta saisi Nipsusta kännykkäräpsyjä parempilaatuisia kuvia muistoksi. Onneksi ammattikuvaaja oli ottanut pennuista upeita kuvia ennen luovutusta, joita on tämän päivityksen kuvituksena. Alla kuvia ekoista päivistämme.