Eka kuukausi Nipsun kanssa

Nyt on jo yli kuukausi siitä, kun ajeltiin Hattulaan hakemaan pikkuinen Nipsu kotiin. Se on ollut kyllä yksi parhaita päätöksiä pitkään aikaan, vaikka kaikki tapahtui nopeasti ja täysin suunnittelemattomasti. Välillä todellakin kannattaa tarttua hetkeen ja uskoa omaan fiilikseen. Nipsusta on ollut meille valtavasti iloa; kuinka pieni koiralapsi voikaan positiivisesti sekoittaa seesteisen elämäntilanteen. Olen niin onnellinen kolmesta mainiosta koirastani! Nyt Nipsun kohdalla on myös jollain lailla ollut erilainen fiilis pennun kanssa, kuin aikanaan Nyytin ja Nessin kanssa. Nyytin tullessa kyseessä eli meidän ensimmäinen bordercollie, joten se tuntui hyvin uudelta ja jännittävältä – vähän hyppy tuntemattomaan lapinkoirien jälkeen. Nessin pentuaikaa varjosti aika paljon meidän huoli Nyytin selkäleikkauksesta ja siitä kuntoutumisesta, kun Nyyti oli leikattu vain reilu kuukausi ennen kuin Ness tuli meille. Nyt Nipsun tullessa oli ollut jo pidempään hyvin seesteinen elämäntilanne ja ihanat, järkevät aikuiset koirat, joten jotenkin nyt on ollut tosi helppoa vain iloita uudesta laumanjäsenestä. On ollut niin kiva oppia tutustumaan Nipsuun, ja se on kyllä meille jo niin rakas.

Nyt 12-viikkoinen Nipsu on kivan järkevän oloinen pentu edelleen. Alussa se porskutti menemään eikä tuntunut reagoivan oikein mihinkään uusiin juttuihin, mutta nyt reilun viikon ajan se on selkeästi alkanut vähän jännittämään joitain asioita – varmasti ymmärrys on kasvanut ja se on myös oppinut että on olemassa myös vähän pelottavia juttuja. Toissaviikolla se säikähti hiekoitustraktoria, ja sen jälkeen alkoi jännittämään autojakin. Nyt ollaankin sitten tehty ”tikusta asiaa” ja ajeltu kotoa ihmisten ilmoille lenkkeilemään vielä useammin. Tuleva tokokoira on treenannut kyllä tulevaa lajiaan ihan todella vähän, ollaankohan me käyty nyt yhteensä viitisen kertaa ”treenaamassa” jossain muualla kuin kotona. Mitään käytöstä ei ole vielä olemassa edes käskyjen takana – paitsi oman nimensä ja EI -sanan pentu tunnistaa, olen palkkaillut lähinnä vaan vähän oma-aloitteisuutta, katsekontaktia, seuraamisen alkeita ja luopumista ollaan myös harjoiteltu. Nipsu on myös ihanan ahne, ja leikkiikin kivasti. Se on alusta saakka tuonut lelua tosi hyvin mulle saakka, ja varsinkin kotona osaa jo aika hanakasti tuupata lelua ihan mun käteen saakka, jotta pääsisi leikkimään.

Toissapäivänä käytiin ekoilla rokotuksilla, painoa tasan 12-viikkoisella neidillä oli 6,9 kg. Ikävä kyllä päästiin vierailemaan heti vuorokautta myöhemmin uudelleen eläinlääkärissä, kun Nipsu oli yksin ollessaan mahdollisesti pudonnut sängystä tai jollain muulla tavoin loukannut oikeaa takajalkaansa. Seurailin tilannetta neljä tuntia, mutta kun ontuminen ei alkanut helpottamaan, niin lähdin käyttämään sitä lääkärissä. En itse ollut löytänyt siitä jalasta mitään muuta huolestuttavaa kuin ontumisen, eikä onneksi löytänyt lääkärikään. Pientä reaktiota tuli lonkan vierestä lihaksesta, joten varmaan se oli saanut vähän itseensä. Saatiin pistoksena meloksikaamia ja kuuri kotiinkin seuraavan viikon ajaksi, ja itseasiassa kipulääkkeen jälkeen Nipsu liikkui jo ihan normaalisti. Jotenkin musta tuntuu, että nämä Nyytin ja Nessin tuki- ja liikuntaelinongelmat on saanut mut ihan puolihysteeriseksi ja olen ihan varma etten saa mitään koiraa pidettyä ehjänä. Nytkin tuntui ihan kamalalta, kun pentukin oli hetken kolmijalkainen ja heti tuli sellainen olo, että tämäkin oli nyt näköjään sitten tässä… No, onneksi taisi olla ihan pieni tälli vain kyseessä.

On ollut ihana seurata, miten isot tytöt on alkanut laumaantumaan Nipsun kanssa. Nyyti on kunnon leikkitäti, kuten Nessinkin kanssa. Ness tykkäisi leikkiä Nipsun kanssa ulkona, mutta sisällä se tykkää hakeutua lähinnä omiin oloihinsa. Ness on kyllä maailman kultaisin otus, se on myös hyvin huolissaan jos näkee Nipsun tekevän jotain kiellettyä – koska eiväthän kiltit kultatytöt ikinä tee mitään väärää! Ja jos joku tekee, niin Ness pitää kaikin tavoin huolta siitä, että ainakaan hän ei ole ollut tekemisissä tuon suuren vääryyden kanssa! Nipsu on selkeästi paljon voimakastahtoisempi ja määrätietoisempi monessa jutussa kuin Ness, ja Ness vähän turhankin helposti luovuttaa luut ja lelut pennulle. Täytyy itse vähän pönkitellä Nessin egoa ja asemaa, koska Nipsu on sen oloinen, että varmasti alkaa ottamaan siitä jossain vaiheessa ilon irti. Nyytiä se tässä yksi päivä jo muristen komensi siirtymään pois pedistä jossa oli syönyt luuta, ja oli hämmästynyt kun saikin minulta lähdöt.

Nessin olka on ollut talven ajan oireeton, ja Nessin vapaanaoloa on alettu lisäämään. Se on kyllä nauttinut niin paljon, kun on saanut taas olla vapaana ja päästä juoksemaankin. Jumppailuja ollaan jatkettu säännöllisesti, siitä on tullut yllättävän kivaa yhteistä puuhastelua. Nyyti loukkasi itseään muutama viikko sitten, kun se astui lumeen painuneeseen onkaloon ja etuosa putosi yllättäen alaspäin. Edeltävästi se oli just ollut paria päivää aiemmin fyssarilla, jossa sen selkä oli pitkästä aikaa tosi jäykkä. Nyt se sitten tuon pihalla käyneen kompuroinnin seurauksena alko ontumaan etuosaansa ja jäytin sen samaan aikaan Nipsun rokotusten kanssa tsekkauksessa lääkärillä ja Nyyti aristeli nyt selkärangan yläosaa. Nyt ollaan otettu sitten hissukseen ja käytetty Rimadylia. Ikä alkaa kyllä vähän meidän teräsrouvassa näkymään, naama on harmaantunut ja silmissä iäkkään koiran sameutta. Mieli Nyytillä on kyllä hyvin virkeä! Ja onhan se onneksi hyvässä kunnossa, kun pystyy lenkkeillä normaalisti ihan samat lenkit kuin Nessikin.

Olen palannut taas maaliskuuksi töihin kahden kuukauden opintovapaan jälkeen. Nyt juuri yövuoron rauhallisena hetkenä oli sopiva sauma päivittää meidän kuulumisia tänne. Pienellä kauhulla tosin odottelen, että miten onnistuu kunnon unet, kun kotona odottelee aamulla hyvin virkeä Nipsu! Varsinkin kun aamukävely ei nyt eilisen takajalan ontumisen takia ole oikein hyvä idea. Huh, voi olla vähän rapea olo ensi yönä, jos neiti Näpsä hommahommailee kotona koko päivän… Alla kuvia 9-11-viikkoisesta Nipsusta, nyt en olekaan lähipäivinä ottanut kuvia. Saa nähdä mihin asentoon sen korvat lopulta asettuvatkaan, kun alkuun näytti siltä että ne nousevat nopeasti pystyyn, mutta ovatkin nyt lörpähtäneet sivuille.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s