Pentukuvia

Tänään oli upea, aurinkoinen päivä, eikä niin paljoa pakkasta kuin edeltävästi. Sain aamupäivällä kouluhommat siihen malliin, että kun aurinko rupesi pilkahtelemaan, niin oli pakko lähteä ulkoilemaan. Kameran sijainti oli pieni kysymysmerkki, ja kun sen lopulta löysin, niin muistikortilta löytyi vuosi sitten otettuja kuvia. Eipä ole näköjään tullut kauheasti kuvattua, nyt täytyy muistaa taltioida Nipsun pentukuvia. Eilen illalla uppouduin selailemaan tänne ja muistelemaan Nessin pentuaikoja, oli paljon sellaisia juttuja joita en edes muistanut. Eli on kyllä kiva saada ne jonnekin – eli vaikka tänne – talteen. Kuvaussession jälkeen pentu oli reilun 1,5 h yksinään, kun vihdoinkin pääsin pidemmälle lenkille ”isojen” kanssa. Oli ihanaa, helmikuu parhaimmillaan! Ja Nipsukin löytyi unisena omasta huoneestaan, kun palattiin lenkiltä kotiin.

Alla kuvasatoa tältä päivältä, Nipsu on tänään tasan kahdeksan viikkoa vanha.

 

Tervetuloa meille Nipsu!

Nipsu lähes 7-viikkoisena. Kuva: Miikku Pietilä

Nipsu, eli Karmiwan Piika muutti meille emä-Keijon (kyllä, Nipsun emän nimi on Keijo!) ja Katjan hoivista 10.2. Olin pohdiskellut tosiaan ottavani kolmannen koiran tämän vuoden aikana, ja myös mieheltäni (joka joutuu työni takia aika paljon hoitamaan meidän koiria!) tuli vihreää valoa asialle. Lopulta kaikki tapahtuikin ihan todella nopeasti, kun ihastuin Rukan lomalla yksi ilta Facebook-feediä selaillessa todella söpöön, vähän Nyytin näköiseen pentuun. Ei ehkä mikään järkevin lähtökohta pennun hankkimiseen, mutta ehkä tällaisia päätöksiä pitää välillä tehdä tunteella eikä järjellä! Viestittelin kaverini kanssa joka oli ottamassa pentueesta pentua, ja kuulin että kyseinen pentu on todella kiva, reipas ja rohkea narttupentu. Koteja pennuille ei ollut vielä päätetty, joten otin yhteyttä ennalta tuttuun kasvattajaan. Kävin katsomassa tuolloin jo 6-viikkoista pentua, lopulta muutaman päivän pähkäilyn ja sukujen selailun jälkeen päätin käydä vielä uudelleen katsomassa sitä, ja pentu tuntui edelleen todella kivalta. Niinpä meille jo alle viikon kuluttua siitä muutti mainio pieni Nipsu. Nyytistä ja Nessistä poiketen Nipsun molemmat vanhemmat ja sukulaiset työskentelevät lammastiloilla työkoirina – sitä vartenhan bordercolliet ovat olemassa, joten kunnioitettavat ammatit kyseessä Keijo-äidillä ja Merri-iskällä.

Kuva: Miikku Pietilä

Nipsu on asunut meillä nyt viisi päivää, ja on jo solahtanut osaksi meidän perhettä. Se on kaikkien odotuksiemme kaltainen; iloinen, reipas ja rohkea tyttö! Myös Nyyti ja Ness ovat ottaneet sen luonteidensa mukaisesti vastaan, Nyyti lämpeni nopeasti ja Ness hieman hitaammin, ihan kuten ajattelinkin. Nyyti on pennusta innoissaan, alun asiaankuuluvien pienten jäykistelyjen jälkeen se on alkanut leikkimään Nipsun kanssa ja on selvästi mielissään pennun seurasta. Nessille pennun tulo oli selvästi kovempi pala, tietty se on saanut olla viisi vuotta meidän ”pentu”, ja se on muutenkin paljon hitaammin lämpeävä muiden koirien suhteen, ja suhtautuu niihin välillä vähän epävarmasti. Aluksi se oli oikein innoissaan kun Nipsu tuli kotiin, kulki pennun perässä ja heilutteli iloisesti häntää. Kun se tajusi, että kyseessä ei ollut vain satunnainen vierailija, niin alun kohteliaisuus alkoi laimentua lieväksi ällötykseksi penskaa kohtaan. Ness on aivan äärimmäisen kiltti ja nöyrä meitä kohtaan, eikä halua tehdä mitään väärin. Turha komentelu ja rutina on kiellettyä, joten sen oli vähän vaikea suhtautua pentuun – teki mieli sanoa, mutta ei oikein uskaltanut. Niinpä Ness päätyi vain väistelemään ja nukkumaan mahdollisimman korkealla. Ulkona se olisi halunnut leikkiä, mutta ikävän saikun takia riehuminen on Nessiltä edelleen kielletty. Mulla alkoi jo vähän käydä sääliksi sitä, mutta onneksi lopulta tänään se ärähti naaman edessä riekkuvalle pennulle – pentu uskoi ja Ness sai minulta kehuja. Sen olemus oli kuin se olisi huokaissut helpotuksesta; että sillä on oikeus puhua koiraa vähän ”rumastikin” uudelle tulokkaalle! Ja nyt se jo illalla nukkui kyljellään rentona keskellä lattiaa, vaikka Nipsu leikki vieressä. Hyvä meidän tytöt! Nyt täytyy tietysti huomioida noita aikuisia erityisen paljon, ja viettää niiden kanssa aikaa ulkoillen ja kotonakin ilman pentua, jotta saavat vähän huilitaukoja. Onneksi Nessin kuntoutuminen on jo sillä mallilla, että saadaan treenata jo hitaita liikkeitä.

Nipsun kutsumanimi on vähän hassu, mutta niin on itse pentukin! Meillä on ollut kesästä lähtien jääkaapin ovessa ”ostoslista”, jossa ykkösenä on Nipsu – se on ollut työnimenä joskus tulevaisuudessa tulevalle pennulle. Tuo työnimi vähän jäi ja kun ei osuvampaakaan keksitty, niin nyt Nipsu on Nipsu. Ja se itseasiassa sopii sille oikein hyvin ja on helppo sanoa. Muumeissa oleva kaima on poika, mutta niin on itseasiassa Nyytikin. Joten sopii jengiin! Nipsu on syntynyt 22.12. ja Ness 20.12. joten on ollut hauska seurata Facebook-muistoja ja muistella itse Nessin pentuaikaa, kun ihan samassa rytmissä mennään luovutuksen ja vuodenajan mukaan. Ja olen tyytyväinen, että kesän rientoja ajatellen Nipsu on jo aika kivassa iässä. En malta odottaa sitä, että Nessikin saa olla jo vapaana ja liikkua rajoituksetta – ihanaa kuvitella keväisiä polkuja metsässä ja kolmea iloista, mustavalkoista bordercollieta siellä kirmailemassa lenkkiseurana! Ihan huippua! Ja kunpa koronatilanne helpottaisi ja päästäisiin jo leireilemään ja kimppatreenaamaankin isommalla porukalla. Mulla on haaveena päästä heinäkuussa Nessin kanssa SM-kisoihin, täytyy toivoa että ehdittäisiin saamaan jotain tuloksia ajoissa kasaan jotta päästään mukaan. Ja kesällä toivottavasti ei tarvitse enää ajatella tätä opinnäytetyörumbaakaan, joka on kyllä tosi pahasti nyt kesken – onneksi on vielä huhti- ja toukokuu opintovapaata, muuten en saisi sitä varmaan ikinä kasaan.

Kuva: Miikku Pietilä

Nipsun kanssa ollaan kierrelty muutamassa kyläpaikassa, ja meillä on käynyt sille vieraita ihmisiä kyläilemässä. Myös shoppailukierroksia ollaan käyty tekemässä muutamassa kaupassa joihin saa viedä koiria, sekä kertaalleen iltakaakaollakin Porvoon Paahtimolla. Se on kyllä todella reipas pentu, kuten oli pentutestissä ja kasvattajan mukaan myös. Se porskuttaa menemään häntä kippuralla (sillä on hännänkanto, josta lapinkoirakehässä voisi olla ylpeä…!) eikä ole hätkähdellyt kovia ääniä tai muita yllättäviä juttuja. Ainoa vähän jännempi asia tähän mennessä oli mun vanhempien Lenni-kissa, jota se vähän ihmetteli alkuun. Lenni itse on hyvin utelias kissa ja kiipesi tarkastamaan pentua, joka oli Nipsusta vähän jännää. Vieraita koiria ei olla vielä treffattu, mutta Raito-lapinkoira tulee ylihuomenna kyläilemään.

Mä olen onneksi vielä kaksi viikkoa opintovapaalla, joten saan olla Nipsun kanssa totuttelemassa yhteiseen elämään. Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla, tosin ekojen päivien -20 asteen pakkaset hankaloittivat ulkona olemista, kun pikkutyypin tassut ja nahkamasu jäätyivät ihan hetkessä! Yksinoloharjoitukset aloitettiin tänään, pari viikkoa vierähtää kuitenkin aika nopeasti. Mitään tokoon liittyvää ei olla vielä tehty, eikä tehdä varmaan pitkään aikaan. Nyt vaan tutustutaan toisiimme, opitaan oppimaan, sekä meidän perheen säännöt ja rutiinit. Niin kivaa, olen kyllä onnellinen hienosta pennusta! Olen myös tosi iloinen siitä, kun Nipsun sisko meni Nessin veljen omistajalle Saaralle – nyt meillä on taas sisarukset! Nessin veli Kyy ikävä kyllä kuoli tapaturmaisesti syksyllä, mutta nyt on Saarallakin ihana Kengu-pentu ilostuttamassa.

Täytyisi ladata pitkästä aikaa järkkärin akku, jotta saisi Nipsusta kännykkäräpsyjä parempilaatuisia kuvia muistoksi. Onneksi ammattikuvaaja oli ottanut pennuista upeita kuvia ennen luovutusta, joita on tämän päivityksen kuvituksena. Alla kuvia ekoista päivistämme.