Aihearkisto: Unna

Kolme viikkoa ilman Unnaa

Kategoriassa Unna by

Huomenna tulee kolme viikkoa Unnan kuolemasta. Suru on edelleen läsnä ja ajoittain tulee itku, mutta päällimmäisenä tunteena on silti edelleen jonkinlainen huojennus ja helpotus siitä, miten pitkän ja hyvän elämän Unna sai elää, sekä miten hallitusti se mun niin pitkään pelkäämä loppu sitten lopulta tapahtui. Kun on jo pidempään ollut vähän huolissaan rakkaasta vanhuskoirasta, ja pyöritellyt mielessä sitä miten ja milloin se kamala päätös täytyy tehdä, niin surun rinnalla tuntuu selkeästi myös jotain keveyttä. Mun ei tarvitse olla enää huolissaan, Unnalla on nyt kaikki hyvin. Meidän vain täytyy tehdä sitä luopumista ja surutyötä. Ajoittain tulee itku ja kuvia tai videoita en halua katsella, jollain tavalla sitä vähän tässä arjen keskellä vältteleekin ajattelemasta Unnaa –  sen poismeno tuntuu vieläkin vähän epätodelliselta. Sain muutama päivä sitten purettua kamerasta ne viimeiset Unnasta otetut kuvat. Otin ne 10.10. kun mulla oli synttärit, ja ulkona ihana aurinkoinen syyssää. Olen jo pidempään aina kuvia ottaessa ajatellut, että nämä voi olla ne viimeiset. Nyt ne sitten oli ne. Kuvat ovat tässä ohessa kuvituskuvina.

Nyyti ja Ness on alkanut leikkimään tosi paljon enemmän kuin aiemmin. Ennen leikkiminen oli niillä aika satunnaista, mutta Unnan poismenon jälkeen ne on lähes joka aamu painineet yhdessä, hammastelevat toisiaan lattialla maaten. En tiedä mistä se johtuu, kaveri kertoi että sen kolmen huskynartun laumassa kävi sama juttu, kun vanhin husky kuoli. Ehkä nekin surevat jollain omalla tavallaan? Me ollaan vältelty bortsuille mainitsemasta Unnaa. Unnan ollessa elossa ne osasivat pyynnöstä näyttää missä Unna on, ja tiesivät tietysti sen nimen. Ne näkivät Unnan kuolleena eläinlääkärissä, ja niille kerrottiin että Unna jää sinne. Nyyti veti aikamoiset sijaistoimintovenyttelyt useaan otteeseen ko. tilanteessa, Ness alkoi liehakoida meitä vähän levottomasti, kun oli nuuskinut Unnaa. Kun Unnan tuhkat tulivat, annoin niiden nuuhkia rasiaa ja sanoin Unnan nimen. Niiden reaktio oli sydäntä särkevä; ne hyppäsivät molemmat yhtäaikaa nuolemaan mun kasvoja niin raivoisasti, että kaaduin istualtani selälleen lattialle.

Nyt on pyhäinpäivän yö. Käytiin illalla hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudoille, ja tietysti Unnankin muistolle sytytettiin oma kynttilä yleiselle muistopaikalle. Voi mun pikkuinen, ikävä on varmaan vielä pitkään. Ja kiitollisuus siitä, että Unna oli mun hieno koirani. Välillä myös vähän haastavakin, mutta kaikkinensa niin itsevarma, omilla jaloillaan seisova rautarouva.

Sitten vielä se ihan viimeinen kuva. Viimeinen yhteinen pieni kävely ahdistavista eläinlääkärin tiloista, hetki yhdessä syysauringossa ja merituulen tuomat kivat tuoksut. Viimeinen kaunis yhteinen muisto. Kiitos vielä Unna, kiitos kun olit mun.

 

Unna on poissa

Kategoriassa Unna by

Meidän niin tärkeä Unna nukkui pois toissapäivänä.
Syyskuun lopussa käytiin lääkärissä perustsekkauksessa ja uusimassa kipulääkekuuri. Muutama päivä ajan varaamisen jälkeen Unna alkoi yskimään, jolloin tietysti ajattelin että sillä on kennelyskä. Eläinlääkärissä ei tällöin löytynyt mitään huolestuttavaa. Kun yskä paheni muutamassa päivässä, syötiin antibioottikuuri mahdollisen infektion vuoksi. Kun ab-kuuri loppui ja yskä oli silti jatkunut melko samanlaisena kolmatta viikkoa, me päätettiin Bobin kanssa että viedään se keuhkoröntgeniin. Tällöin jo puhuttiin keskenämme että sieltä voi löytyä mitä tahansa, ja että katsotaan jatkoa sitten vähän sen perusteella.

Mulla oli maanantaina 15.10. vapaapäivä, ja päätin että yritän saada samalle päivälle jostain ajan varattua. Unnan vointi ei onneksi ollut mitenkään huonontunut, vaan pysynyt melko samanlaisena. Iltaisin se vaikutti usein vähän levottomalta kipulääkityksestä huolimatta; vaihteli makuupaikkaa, läähätteli ja yski. Keuhkoröntgenissä näkyikin sitten se mitä oltiin pelätty ja epäilty; keuhkot olivat täynnä ”jotain”, mahdollisesti etäpesäkkeitä. Niitä oli sen verran tiuhaan, että thoraxkuvassa sydän ei meinannut erottua massan alta. Soitin Bobille ja pyysin sitä tulemaan paikalle. Me oltiin monesti viimeisen vuoden aikana puhuttu Unnasta ja vääjäämättä lähestyvästä eron hetkestä, ja oltiin molemmat sitä mieltä että on parempi päästä ajoissa pois, kuin miettiä että onko toisella kaikki hyvin. Ennuste oli lohduton, joten tehtiin yhdessä päätös että Unna saa lähteä heti. Käytiin vielä pieni kävely Herttoniemenrannan kalliolle merta katselemaan ja hyvästeltiin. Eläinlääkäri ehdotti vielä että halutessamme olisimme voineet viedä Unnan vielä joiksikin päiviksi kotiin, mutta kumpikaan meistä ei olisi pystynyt lähtemään kotiin tekemään yhdessä niitä kaikkia pieniä päivittäisi rutiineja tiedostaen että ne ovat niitä ”viimeisiä kertoja”. Oli parempi että Unnan lähtö tuli nyt hieman yllättäen, se nukahti rauhallisesti syliini eläinklinikan lattialla. Nyyti ja Ness pääsivät myös vielä lopuksi, kun kaikki oli ohi, nuuskimaan poisnukkunutta.

 

Tämä päivitys on vaikein ikinä. Kamerasta löytyy vielä kuvia viime viikolta, saa nähdä milloin pystyn ne sieltä katsomaan. Kotona on monia pieniä asioita jotka muistuttavat Unnasta, ja itku tulee helposti. En muistanut miten raastavalta ero ystävästä ja perheenjäsenestä lähes 15 vuoden ajalta tuntuu. Talo tuntuu niin tyhjältä, kun pieni harmaa mummokoira ei taaperra siellä.

Kiitos Unna, olet rakas.

Hyvä tyttö, saa mennä! Nyt olet vapaa.

TK1 Taivaannastan Diidalogus 26.01.2004 – 15.10.2018

Unna 14 vuotta

Kategoriassa Ness, Terveys, Unna by

Meidän maailman söötein Unna täytti perjantaina 14 vuotta! Saavutus sinänsä, kun Unnan elämän aikana on ollut aika monta hetkeä, kun olen ollut aika varma että loppu häämöttää. Kovin monen koiran saldona ei varmaan ole muun muassa kahdesti auton alle jäämistä, joiden lisäksi ollaan sairasteltu enemmän ja vähemmän vakavia juttuja. Mutta nyt kuitenkin saatiin juhlistaa vielä 14:sta syntymäpäivä yhdessä. Tällä hetkellä mummokoira vaikuttaa sen verran pirtsakalta, että uskaltaisi ehkä toivoa sitä viidettätoistakin. Onnea rakas Unna! Unnan siskot Tiitu ja Riddu on myös vielä elossa ja täysissä voimissa, kaksi veljistä on jo pilviporoja paimentamassa.

Synttäripäivää juhlistettiin metsälenkillä ja kauneusunilla. Mä jaksan edelleen olla tosi iloinen siitä, miten hyvin Unnan vointi on kohentunut siitä syksyn alamäestä. Unna on nyt ihan kuin eri koira, kun miettii miten surkean apaattinen ja huonosti liikkuva se silloin oli, kipulääkityksestä huolimatta. Nyt se on pirteä ja iloinen. Nyt kun olen taas saanut Ojankoon hallikortin, on Unnakin päässyt aina Nyytin tai Nessin treenin ajaksi leikkimään ”robotti-imuria”, eli syömään treenikentältä kaikki sinne tekonurmen joukkoon pudonneet namit. Se on siitä selkeästi ihan mahtava homma, lähtee nenä maassa skannaamaan mattoja läpi heti kun sen vapauttaa halliin. Ja siitä saa aika oivaa häiriötäkin Nessille, Nyytiä nyt ei sinänsä hetkauta mikään muu kentällä tapahtuva asia. Unnaa ei ihme kyllä kiinnosta yhtään minä ja mun treeni bortsujen kanssa, ehkä se on itsekin sitä mieltä että eläkkeellä on ihan mukava olla!

Viime päivityksessä mä näköjään haikailin lumen perään. Sitäpä sitten alkoikin tulla ihan kunnolla heti seuraavana päivänä. Viikon ajan oli aivan ihana luminen pakkassää, mutta yhden vuorokauden vesisade kirjaimellisesti vesitti talven, ja nyt maat on taas melko paljaana. Tylsää.

Nessin kanssa on treenit mennyt nyt tosi kivasti. Kunpa olisin päässyt kunnon pohjalla treenaamaan jo aiemmin talvella, ollaan päästy etenemään kyllä tosi monessa jutussa nyt. Seuraamiseen sain tosi hyvät vinkit Heidiltä pentupäivillä, kun Ness oli valahtanut vähän liian eteen. Ollaan tehty simppelisti nyt paljon pysähdyksiä, ja se on vastannut treeniin tosi hyvin. Vauhtiliikkeitä on myös tehty paljon; ohjattu, kiertonouto ja luoksetulon stopit on edennyt kivasti. Aloitin nyt myös opettamaan samanlaista takaakiertoa luoksetulon loppuun kuin Nyytilläkin on,  saa nähdä saanko siitä Nessille yhtä kivaa. Mutta on ollut kyllä tosi kiva treenata!

Nessillä ärtyi nyt taas muutama päivä sitten iho silmien ympäriltä… tänään suunnataan sitten takaisin dermatologille. Edellisestä Cytopoint-injektiosta on nyt reilu kuukausi, ja sen vaikutus kestää ilmeisesti just kuukauden. Eilenkin heräsin aamulla siihen, kun se rapsuttelee ja hieroo naamaansa makuuhuoneen mattoon. Voi rassua, tää taitaa nyt olla kyllä sitkeä ja kurja vaiva. Viime kerralla oli puhetta mahdollisesta siedätyshoidosta, täytyy miettiä jos sen aloittaisi.

 

Syksy ja sadekelit

Kategoriassa Kuulumiset, Unna by

Voihan syksy! Nyt se tuli kaikessa ankeudessaan. Alkusyksy on ihan mun lempparivuodenaikoja, mutta nyt kun on satanut kohta kaksi viikkoa putkeen, niin alkaa vähän kypsyttämään. Märkää, kuraista ja pimeäkin hiipii jo puoli seitsemäksi. Vettä on tullut niin paljon, että täällä tulvii jo pellot ja tiet. Tassuja saa pestä monesti päivässä, onneksi bortsuilla on tosi helppo karva, siitä irtoaa lika helposti ja turkki kuivuu nopeasti. Unna on nyt vanhentunut. Mä epäilen että sen takajalassa oleva kasvain on vain jäävuoren huippu, niitä on varmasti muuallakin. En ole edes yrittänyt nyt enää ottaa sitä lenkeille mukaan, käydään kaksistaan köpöttelemässä postilaatikolle ja vähän nuuskutellaaan tuulia.

Muuten yritän edelleen pitää Unnan ”arjessa mukana” eli se pääsee mukaan kauppareissuille ja treeneihin – varsinkin lyhyemmät lämmittelylenkit ennen treenejä on Unnalle just sopivia. Nyt säiden viilentyessä ei ehkä viitsi palelluttaa mummelia autossa turhaan, mutta pääasia että se pääsee mukaan muiden kanssa aina välillä. Onneksi Unna ei ole yhtään kivuliaan oloinen, vaan töpöttelee menemään kotona ihan hyväntuulisena.

Mutta kyllä sen jotenkin tietää ja tuntee jossain syvällä, että ei meillä ole enää kauheasti yhteistä aikaa. Tää on se kamalin puoli noiden pienten eläinystävien kanssa elämisessä. Nytkin olen sateiset viikot odottanut hetken poutaa, että pääsee ottamaan valokuvia muistoksi. Kun ikinä ei tiedä mitkä on sitten ne viimeiset. Tosin nyt kun mä näin pahaenteisesti tässä manailen, niin voihan se olla että Unna köpöttelee meidän kanssa vielä pidempään kun arvaankaan.

 

Unna lääkärissä

Kategoriassa Terveys, Unna by

Unna on ollut lähiviikkoina vähän vaisu, eikä oikein ole halunnut lenkkeillä. Oire on tullut ehkä vähän vaivihkaa, ja kun joinain päivinä se on ollut ihan pirtsakkana niin mä olen ajatellut että kaikki on kuitenkin varmaan ihan ok. Viime viikolla yhdellä aamulenkillä se oli suorastaan haluton kävelemään, joten varasin sille eläinlääkärille ajan. Aloin jo maalailemaan mielessäni kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita lähinnä borrelioosin suhteen. Kävin nyt ekaa kertaa kunnallisella eläinlääkärillä, ja kokemus oli varsin hyvä. Tilat olivat ihan uudet ja siistit, aikataulu piti ja tunnelma oli mukavan kiireetön. Unnan vaiva otettiin tosissaan ja anamneesia selviteltiin pitkän kaavan mukaan. Lopulta perustutkimusten jälkeen lääkäri päätyi ottamaan liudan verikokeita, kohtu ultrattiin ja rakosta punktoitiin vielä mun tuoman pissanäytteen lisäksi varmuuden vuoksi toinenkin näyte. Kaikki tutkimustulokset oli onneksi kunnossa ja Unna sai paljon kehuja hyvästä kunnostaan ja ikäistään nuoremmasta olemuksesta. Ainoa oire mikä saatiin esiin, oli aristus lanneselän kohdalta. Unna on varmaan todennäköisesti liukastunut tms, ja päässyt venäyttämään selkäänsä. Hoitona on nyt viikon Rimadyl-kuuri ja kevennetty liikunta. Huojentavaa, että mitään vakavaa ei löytynyt. Tai voihan tuo selkäkipukin sinänsä olla kurja juttu, jos kipulääke ei auta ja vaisu fiilis jatkuu. Mutta toisaalta eipä 14 ikävuotta lähestyvän koiran tarvitse olla enää ns. lenkkikunnossa.

Täytyy nyt opetella kovettamaan itsensä, kun musta tuntuu niin kurjalta jättää Unna kotiin kun lähden Nyytin ja Nessin kanssa ulos. Unna on kuitenkin aina innoissaan pyörimässä jaloissa kun haluaisi mukaan. Omaatuntoani hyvitellessäni olen yleensä antanut sille jonkun herkun jos se ei pääse mukaan, eli tätä menoa mulla on varmaan fitnessmummon sijaan kohta paksukais-Unna… Jos käyn treenaamassa, niin Unna on päässyt mukaan lämmittelylenkille, ja saa sitten odotella autossa pidemmän jäähdyttelylenkin ajan. On onni että Unna on tähän saakka ollut niin hyväkuntoinen vanhus, ja pystynyt lenkkeilemään kaikki samat lenkit kuin nuo nuoremmatkin. Mutta nyt pääasia on että sillä on kivuton, hyvä olo ja elämässä virikkeitä ja seuraa.

Unnan kesälook

Kategoriassa Kuulumiset, Unna, Valokuvia by

 

Nyt ei mummoa hikoiluta! Ansu kävi sunnuntaina meillä ajelemassa Unnan turkin pois. Nyt edeltävästi kahtena päivänä on lämpötila kivunnut jo kahteenkymmeneen, ja ero lenkeillä jaksamisessa on kyllä valtava! Turkin kanssa jo +15 asteessakin reilun tunnin lenkeillä loppuvaiheessa on Unnalla alkanut olla askel aika raskasta ja se on jäänyt helposti jälkeen, eikä ole enää halunnut ravata. Turkin ajelun jälkeen se porskuttaa ihan pirteänä edellä. Eihän tuo look ole mitenkään rodunomainen tai kaunis, mutta pakko laittaa vanhuksen hyvinvointi omien ulkonäkömieltymysten edelle.

Oli kiva huomata, että karvan alta paljastui ikään nähden ihan hyvinvoivan näköinen kroppa! Selkälinja on pysynyt ja kokonaisuus on yllättävänkin jäntevä, vaikka lihakset on kyllä jo aika kuihtuneet. Onneksi se ei ole päässyt ikinä ylipainoiseksi ja sitä on aina liikutettu riittävästi. Ylimääräistä nahkaa sillä on kyllä ollut aina, se on varmaan saanut syntyessään pari numeroa liian ison nahan!

Tää alkukesän vihreys on niin huumaavaa! Kuvat on otettu eilen aamulla, kun lähdin yövuoron jälkeen aamukävelylle. Aurinkoisina päivinä tuntuu välillä kurjalta, kun koko kaunis päivä menee nukkuessa, mutta täytyy toivoa että sää jatkuisi yhtä kivana.

Käytin koirat eilen illalla uimassa ja pakko myöntyä siihen, että Nyytiä ei voi kyllä uittaa enää ollenkaan. Viime kesänä annoin sen lähinnä vain kastautua, nyt se sai uida muutaman minuutin ajan. Lopputulos oli 1,5 km kestänyt vammakävely! Heti uinnin jälkeen takaraajat olivat jäykät, ja hetken kävelyn jälkeen se alkoi pompottelemaan molempia takatassuja vuorotellen. Tosi kurjaa, mutta ei kyllä mikään yllättävä lopputulos, kun oireilu aikoinaan alkoi nimenomaan uimisen yhteydessä. Kyllä mä taas koko loppulenkin ajan soimasin itseäni siitä, että oli pakko olevinaan kokeilla että pystyisikö Nyyti uimaan edes vähän. Eipä näköjään pystynyt. Muuten Nyyti on nyt ollut 1,5 kk lähes täysin oireeton, ja viikko sitten fyssarilla selästä ei löytynyt mitään huomautettavaa.

 

 

Fyssarilla Nessillä sen sijaan oli taas vähän tokojumeja, täytyy muistaa nyt tehdä vastataivutuksia. Kiertoja olen yrittänyt tehdä molempiin suuntiin, mutta perusasennon aiheuttamat oikean kyljen kireydet saisi kyllä helposti vähennettyä kun tekisi tasapainoisesti toisellakin puolella.

 

SM:istä jäi kauhea hinku päästä uudestaan pian kisaamaan, mutta täytyy malttaa nyt rauhassa tehdä AVO kuntoon. Siellä on niin paljon asioita, jotka täytyy opettaa kunnolla ja jotka ovat tärkeitä pohjia ylemmissä luokissa. SM:ien jälkeen ollaan nyt paneuduttu ruutuun, liikkeestä seisomiseen, vauhdista pysähtymiseen (eli ruudun stoppiin), kiertoon ja noudon palasiin. Tajusin just, että noutokapulan heittämistä ei ole enää EVL:ssä ollenkaan, kun hyppynouto jäi pois. Mutta ne kapulan luovutukset on jostain syystä ollut Nessille vaikeita, ja haluan että lopputulos on hyvä, eli täytyy kyllä paneutua taas asiaan.

Viimeistä työyötä viedään, enää muutama tunti ja pääsee taas kesäaamuun maaseudulle kävelemään – ja tietysti nukkumaan! Ihan huippua!

Ensi kertaan!

Unna 13 vuotta!

Kategoriassa Unna by

21012017-091

Unna täytti toissapäivänä 13 vuotta! Onnea meidän rakas mummokoira! Kaksi viikkoa sitten eläinlääkäriin kiitäessämme ehdin jo ajattelemaan, että nyt jäi nämä synttärit juhlimatta. Mutta onneksi toisin kävi! Unna on taas ollut normaali oma itsensä. Antibioottikuuri jatkuu kyllä vielä kaksi viikkoa, mutta ainakin nyt näyttää oikein hyvältä.

Synttäreitä juhlistettiin Viikissä lenkillä Dollan ja bortsujen kanssa, paras synttärilahja oli ainakin Unnan mielestä kun bongasimme Viikin ”maskotit” eli viisi peuraa, jotka ovat nyt majailleet siellä muutaman vuoden. Illalla Unna tarjosi kavereille kierroksen herkkukanapateeta:

img_3614

Anna-Leena oli kaivanut arkistoistaan ihania vanhoja kuvia vuodelta 2008 Unnan tokotreeneistä, kiitos paljon! Vanhoista kuvista innostuneena kaivoin laatikon pohjalta ulkoisen kovalevyn, josta ajattelin ryhtyä penkomaan arkistojen aarteita – ehkä sieltä löytyy jotain hauskaa tännekin!

img_3618 img_3619 img_3620 img_3621 img_3622 img_3623
Minä ja edesmenneet Unnan Arvi-veli ja Pessi-isä <3 (Kuvat (c) Anna-Leena Väätänen)

Unna sairastui

Kategoriassa Ness, Terveys, Unna by

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

Unna paranee

Kategoriassa Unna, Unnan borrelioosi by

Me selvittiin! Ainakin toistaiseksi. Viikko sitten Unna alkoi olla paremmassa kunnossa. Ontuminen väheni ja lopulta lakkasi kokonaan. Mä olen niin huojentunut! Toinen antibiootti alkoi varmasti purra, koska sen myötä vointi alkoi pikkuhiljaa parantua. Nyt se kuuri on syöty, Doximycin jatkuu vielä jonnekin heinäkuulle saakka. Lopetin jo kipulääkkeetkin ja Unna on jaksanut nyt lenkkeillä jo reilun tunnin lenkit. Mielialaltaan se on ollut tosi pirteä ja hyväntuulinen, ja jopa leikittänyt noita nuorempia. Ero on ihan huikea ja muutos tapahtui itseasiassa yllättävän lyhyessä ajassa. AB-kuuri alkoi 24.4. jolloin Unna oli varmaan huonoimmillaan ja nyt vajaa kolme viikkoa myöhemmin se on jo ihan kuin ennallaan. Ihanaa, mä jo pelkäsin että nyt borrelioosi vie Unnan.

IMG_4492

IMG_4554

Ness 15 viikkoa

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Unna, Valokuvia by

078

Meidän pikku-Nestori täyttää sunnuntaina jo 15 viikkoa. On se kyllä niin mainio tyyppi ja on jo tärkeä osa meidän perhettä. Se on melko kiltin oloinen ja tää pikkupentuaika on mennyt yllättävän vaivattomasti. Yksinolot on ollut pikkuisen haastavia kun pikkuneiti päätti mm. opetella lukemaan ja pyöristää vähän meidän seinien kulmia, mutta hyvin pelkistetysti sisustetussa (siellä ei ole _mitään_ muuta kuin peti ja leluja) huoneessaan se ei ole ainakaan vielä päättänyt raadella seiniä rikki. Tosin meidän koirien ei mun yövuoropainotteisen kolmivuorotyön vuoksi tarvitse olla hurjan paljoa yksin, mutta täytyy se yksinolo kuitenkin oppia. Nyytin selän vuoksi noita täytyy myös meidän kotona ollessa jonkin verran lajitella eri porttien taakse, ettei ne pääse huomaamatta riehumaan.

092

081 083

Tokojuttuja ollaan käyty tekemässä hallilla 2-4 kertaa viikossa, lisäksi pikkupiiperryksiä kotona. Tällä viikolla päästiin myös avaamaan ulkokenttäkausi! Olipas ihana päästä pehmeälle hiekalle ilta-auringon paisteeseen. Ness on tosi koominen kun se hiffaa että nostan sen autosta hallin pihaan. Se kipittää suoraan ovelle ja liimaantuu siihen kiinni kuin jokin gekko takajaloillaan seisten. Täytyy alkaa vähän muistuttelemaan sille, että se tarvii myös mut siihen treenaamiseen mukaan. Nessin treenirepertuaari nyt ei ole vielä kovin laaja; ollaan tehty sivulletuloja, luoksetuloja jos mulla on ollut apukäsiä pitämässä sitä kiinni, vauhtinoutoja (kapulamotivaatio alkaa olla kohdillaan…), istumista ja maahanmenoa, merkin kiertoa (Ness on tosi hanakka menemään myötäpäivään) ja tällä viikolla ollaan tehty muutamana päivänä vähän seuraamisen alkeita. Pääpaino on kuitenkin siinä että treenaaminen on kivaa ja aktiivisuuden tarjoaminen kannattaa, eli me leikitään paljon. Oli ihana leikittää sitä nyt hiekkapohjalla, tyyppi tuppaa vähän luisumaan hallin matolla.

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ja voi miten mun sydän edelleen meinaa särkyä, kun Nyytin kanssa ei voi vielä treenata. Se nauttisi siitä niiiiin paljon! Mulla tulee ihan petturifiilis, kun vaivihkaa kerään kotona treenikamat ja nappaan vain pennun mukaani. Nyyti pääsi viime viikonloppuna käymään ekaa kertaa moneen kuukauteen Ojangossa. Kaikki kolme koiraa oli Anna-Leenalla hoidossa ja kävin aamulla hakemassa ne ja lähdin suoraan Ojankoon katsomaan kauden vikoja karsintoja. Nyytin ilme oli niin hauska, kun se huomasi mihin me tultiin. Hallissa se moikkaili ihmisiä ihan rennosti, kunnes se kuuli ekat käskytykset – sen ilme muuttui ihan täysin ja se näytti siltä, että ”hitto, nää käskyt ja tää tokojuttu on edelleen olemassa!” Voi mun pieni, kyllä me vielä jossain vaiheessa päästään takaisin kentille!

Mun bordercolliet <3

Mun bordercolliet <3

Unnan vointi on kohtalainen. Se on parempi mitä se oli edellisen päivityksen aikaan, mutta kyllä se borrelioosi taitaa nyt muhia siellä vahvempana kuin viimeksi. Niin surullista. Voimakas ontuminen on vähentynyt, mutta edelleen ajoittain liikkuminen on sellaista vähän epämääräisen epäpuhdasta. Tuntuu että lenkkeily noiden aikuisten kanssa on vain yhtä liikkeiden kyttäämistä! Välillä iltaisin Unna edelleen läähättelee, jolloin ollaan annettu sille Rimadylia. Tuntuu että Unna on vanhentunut nyt alkuvuonna ihan hirveän paljon, se on hidastunut jotenkin koko koira kaikissa toimissaan. Ajoittain se väläyttelee omaa pirteää itseään, esimerkiksi tänään se riehaantui ihan täysin kun tultiin metsästä latupohjalle, jossa oli sohjoista lunta. Se ensimmäistä kertaa ikinä pyysi Nessiä leikkimään (se saattoi olla myös vahinko! ;) ja hepuloi hetken aikaa ihan täysillä edes takaisin korvat lintassa juosten. Jotenkin mua vähän pelottaa mitä meillä on edessä, Unna ei kuitenkaan ole vielä mikään ikäloppu. :(

077 073 068

No ei pidä nyt vaipua epätoivoon ja luovuttamisfiilikseen borrelioosin suhteen, ollaan me siitä kerran aiemminkin jo selvitty. Mä niin odotan kevättä, liukkauden loppumista ja metsien kuivumista. Olen koko talven haaveillut siitä, miten pääsen kunnon metsälenkeille kolmen terveen koirani kanssa. Se hetki, kun Nyytin saa päästää vapaaksi lenkillä ja antaa sille luvan juosta! Ja että pikku-Ness alkaa olla sen ikäinen että sitäkin voi lenkittää kunnolla ja että Unnan borrelioosioireet lievenevät ja sekin nauttisi taas liikkumisesta kuten ennen. Nyt kun on elänyt tän sairastupajengin kanssa, niin osaa kyllä ihan eri tavalla arvostaa koirien terveyttä. Just juttelin Ojangossa muutaman tutun kanssa siitä, että onko mulla ikävä kisaamista ja treenaamista. On kyllä, mutta ihan eniten sitä normaalin huoletonta arkea, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä oireita ja saisi vain nauttia omien koirien seurasta täysin huoletta.

064 067 044 053

Mä olin tässä just kunnon flunssassa muutaman päivän, mutta onneksi mulla oli näin suloisia pieniä ”lähihoitajia”:

image image

Lähihoitajilla on myös samanlainen look, tässä jo joidenkin viikkojen takaa kevätmuotia Nessin ja Nyytin esittelemänä:

image

Tässä vielä vajaa kahden viikon takaa muutamia kuvia Nessistä. Nyytin pentuaikana mun edellinen kamera alkoi vedellä viimeisiään ja mua niin harmittaa  että Nyytistä on vähän pentukuvia. Olen todella ottanut vahingon takaisin nyt tämän pennun kanssa!

130 107 046 050 021

Ensi viikonloppuna meillä onkin ekat pentutreffit edessä, ihanaa päästä näkemään sisaruksia ja serkkuja, joiden kanssa treenataan samalla. Huippua!

061 040

 

Kevättä kohden

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Nyytin selkäsairaus, Terveys, Unna, Unnan borrelioosi by

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Jess mikä Ness

Kategoriassa Ness, Nessin pentuaika, Unna, Valokuvia by

02032016 147

Ness-Nepsu-Nestori on asunut nyt meidän koirana kohta kolme viikkoa. Ikää penskalla on nyt 10 vkoa ja se on nyt viimeisen viikon aikana alkanut urakalla kasvattamaan jalkoja! Tällä viikolla on ollut aivan ihania aurinkoisia päiviä, joten olen raahannut kameraa mukaan metsään. Nyyti saa edelleen kävellä vain lyhyitä lenkkejä, joten siitä ei ole montaa kuvaa nyt tarjolla – Unnasta ja Nessistä kyllä senkin edestä!

 

Kiitti punkit

Kategoriassa Terveys, Unna, Unnan borrelioosi by

16022016 003

Kolme vuotta sitten Unnalla todettiin borrelioosi, joka saatiin hoidettua oireettomaksi puolen vuoden antibioottikuurilla. Tällöin se oireili enemmän takaraajojaan, mutta nyt epämääräiset ontumiset etuosassa tulkittiin borrelioosin paluuksi. Tauti on kiltisti uinunut tuon kolme vuotta, olisi saanut pysyä kurissa Unnan loppuelämän ajan. Mutta ei voi mitään. Oireet täsmää inhottavan hyvin ja nivelrikko-oireilu menisi vähän eri kaavan mukaan. Nyt syödään siis taas puoli vuotta doksisykliinia. Otin ihan varmuuden vuoksi Unnalle myös uuden Cartrophen-pistossarjan, se ei ole nyt useampaan vuoteen tarvinnut niitä ollenkaan, kiitos loistavan Nutrolin Nivel-lisäravinteen. Mutta nyt täytyy vaan toivoa että antibiootti puree eikä bakteeri olisi muuttunut resistentiksi tuolle antibiootille.

16022016 008

 

Viisi viikkoa leikkauksesta

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus, Terveys, Unna by

image

Ja hyvin menee! Huojentavaa, edelleen. Ekat kolme viikkoa käytiin fysioterapiassa viikon välein, nyt viimeksi väli pidennettiin jo kahteen viikkoon. Jumpat ovat hitusen vaikeutuneet, nyt ollaan otettu mukaan vuorottaiset etujalkojen nostot, jotka pakottavat Nyytin siirtämään painoa takaosalleen. Se oli alussa siitä hurjan vaikeaa ja se liimasi etujalkansa tiukasti lattiaa vasten. Nyt kun ollaan tehty nostoja viikko, se ennakoi painonsiirron jo silloin kun alan koskemaan etutassuun ja antaa nostaa sen kevyesti.

Liikuntaa ollaan lisätty asteittain, ensi viikon loppuun mennessä se saa kävellä hihnassa 15 min putkeen. Kelin liukkaus on vähän hidastanut tätä liikunnan lisäämistä. Laserhoidot jatkuvat vielä kolmen kerran verran, otin Nyytille yhteensä viiden kerran sarjan. Myös vesiterapiaa ajattelin kokeilla kun laserhoidot päättyvät.

Viikko sitten ”vapautin” Nyytin koko alakerran alueelle. Se ei edelleenkään saa hypätä, joten meidän olohuone on ihan hirveän näköinen, kun olen rajannut kompostiverkolla sohvan Nyytin ulottumattomiin, mutta muutaman kerran se on silti onnistunut hivuttautamaan verkosta ohi ja hypännyt sohvalle. Myös yläkerran portaikkoon piti hakea kaverilta portti lainaan (kiitti Minna!) ettei se hipsi sinne salaa. Meidän lattiat on hitusen liukkaat, joten haalin kaikki mahdolliset vanhat matot lattioille jottei Nyps liukastuisi. Ulkona se liikkuu jo tosi paljon paremmin, askellus on pidempää ja ”joustavamman” näköistä. Etuosassa sillä on ollut ajoittain vähän lihasjumeja, joita olen yrittänyt myös omin vaillinaisin taidoin hieroa auki.

Nyyti oireili ennen leikkausta pahiten aina autossa olemisen jälkeen. Nyt kun ollaan ajeltu hoitoihin, niin on ollut huojentavaa huomata että mitään jäykkyyttä tai vanhaa virheellistä askellusta ei ole tullut, vaikka se on satunnaisesti matkalla takaboksissa istunutkin.

Seuraava murhe on nyt sitten Unna, joka on ontunut edelleen satunnaisesti sekä vasempaa että oikeaa etujalkaa. Lisäksi se on ollut vähän vaisu, joten huomenna soittelen heti aamusta sille eläinlääkäriaikaa. Tosi kurjaa, mä en kestä jos se alkaa nyt ”oikeasti vanhenemaan.”

04.02.2015 234

Pitkästä aikaa

Kategoriassa Kuulumiset, Nyyti, Terveys, Tokotreenit, Unna by

IMG_1517

Mä olen ollut niin laiska tän blogin kanssa. Viime päivityksestä on kaksi kuukautta! Näiden kahden kuukauden aikana on monesti tullut mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa blogiin, mutta aina se on vaan jäänyt. Me ollaan lenkkeilty, treenattu ja eletty normaalia mukavaa arkea. Mulla päättyy tänään kahden viikon talviloma, joka oli aivan loistava veto pitää vasta tässä toukokuussa. Nyt on niin ihana vuodenaika, ja säätkin ollut muutamia sadepäiviä lukuunottamatta aika ihanat. Sadepäivinä olen ahkeroinut ja pistänyt meidän koko yläkerran uusiksi – piristävää vaihtelua!

IMG_1481

Me ollaan lenkkeilty ahkerasti ja treenattukin. Oli niin huippua päästä aloittamaan taas talven jälkeen ulkokenttäkausi. Ollaan saatu Nypsin kanssa ihan tosi hyviä treenejä, pahimmat stressikierrokset ovat jääneet pois ja ääniäkään ei ole tullut. Koepaikkaa en saanut huhtikuulle ja nyt jännäillään että riittääkö pisteet SM:iin. Kaksi viikkoa sitten oltiin renkaan leirillä, ja oli kyllä niiiiiin opettavainen ja silmiä avaava leiri. Satu ja Christa kouluttivat meitä ja sain molemmilta tosi hyviä huomioita jatkoa varten. Sunnuntaina katsottiin vielä erikseen sitä meidän kaoottiseksi muodostunutta seuraamista, ja nyt olen alkanut rakentamaan sitä kokonaan uudelleen. Pitkä tie, mutta varmasti opettavainen. Leirin kokonaisuuksissa tuli molempina päivinä mokat ohjatussa, jossa täytyy nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta, että sinne keskelle ei mennä, vaikka haettava kapula olisi piilossa eikä heti näkyisi. Ihanaa, mutta niin vaikeaa!

IMG_1523

Tällä hetkellä mulla on täällä koirien sairastupa. Nyytillä on lihakset jumissa vasemmassa takajalassa, kun se pääsi kylmettymään märkänä autossa odotellessaan leirillä. Levolla ja hieronnalla mennään, toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan! :( Unnalla taas on hammasjuuripaise, joka sai sen koko oikean puolen naamasta ihan turvoksiin. Huomenna aamulla hammas leikataan pois. Tosi kurjaa, mummokoira oli kyllä tosi kipeä. Onneksi nyt antibiootit ja kipulääke on purrut, ja Unna on ollut pirteä.

IMG_1507

Mulla on täällä just Dolla hoidossa. Harjasin kaikki koirat iltapäivästä ja suunnittelin lähteväni tuohon pellolla ottamaan valokuvia. Nyt siitä saakka on satanut koko ajan, joten se niistä valokuvista! Joku toinen kerta sitten.

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Kotilenkkimaastot :)

Kotilenkkimaastot :)

Kansikuvatyttö

Kategoriassa Unna by

10423930_10152827767408398_3313990930636014125_n

Unna pääsi uuden Koirien Suomi -kirjan (Petri Pietiläinen, SKS 2014) kanteen. Kannesta tuli mielestäni tosi söpö, ja suomenlapinkoira sopii loistavasti skandinaavisesta koiraperinteestä ja historiasta kertovan kirjan kanteen. Kannen taiton teki Punavuoren Folio. Kiitos vielä tätäkin kautta, musta on niin ihanaa kun meidän mummokoira pääsi vielä vanhoilla päivillään edustamaan kansikuvatyttönä!

Olen ottanut kuvan kaksi vuotta sitten Santahaminan kallioilla. Muistan tuon päivän erityisen hyvin henkisesti raskaan työpäivän vuoksi. Oli jotenkin huojentavaa kiivetä korkealle kalliolle katselemaan auringonlaskua ja merta, ja miettiä kuinka onnellinen sitä onkaan, kun saa olla terve ja elämässä on kaikki hyvin. Nyytikin oli tuolloin juuri astutettu, ja oltiin menossa näköjään ultraan seuraavana päivänä! Tässä linkkinä ko. päivän blogipostaus.

Söpö Umppis

Minun on koirani komiat,
otukseni oivalliset:
niin on silmät koirallani,
kuin on suuri suitsirengas,
niin on korvat koirallani,
kuin on lumme lammin päällä:
niin on hammas koirallani,
kuin on viikate Virossa;
niin on häntä koirallani,
kuin on komehin korpikuusi.

Kanteletar

Taivaannastojen juhlaleiri

Kategoriassa Nyyti, Unna, Valokuvia by

tiina2

Perjantaina ajeltiin Tiinan kanssa Kiteelle Villa Taivaannastaan Unnan kasvattajan luokse juhlistamaan meidän 10-vuotiaita. Paikalla kymppivuotiaista oli kaikki siskokset, eli Unna, Tiitu ja Riddu. Uroksista ei paikalla ollut ketään, ja Arvi on jo paimentamassa pilviporoja. Säät todella suosivat, lämpötila huiteli kolmenkympin tienoilla koko viikonlopun. Unnaan tuo helle selkeästi vaikuttaa, se oli nesteytyksestä ja varjossa oleilusta huolimatta sunnuntaina jo aika väsynyt. Ei tule ikä yksin, kyllä huomaa jo, että tahti alkaa olla hitaampaa. Täytyy varmaan ajella taas turkki alas, se on nyt kahtena kesänä auttanut Unnaa niin huomattavasti.
Mutta oli mukava viikonloppu, ja Tiina on aina yhtä hauska reissukaveri. Oli myös ihana nähdä mun lempparitokolappalainen Mette hommissa. Se on niin pieni ja näpsäkkä!

tiina3

tiina5

tiina4

Nyps pääsi osallistumaan ryhmätreeneihin, tokossa kouluttajana oli Mustosen Heidi. Nyyti nyt jaksaa tehdä helteelläkin sata lasissa, mutta juuri sen takia täytyy olla vieläkin tarkempi ettei lämpöhalvaus vaan pääse yllättämään. Lauantaina tehtiin aamulla koko EVL palkatta ja iltapävällä temppurataa, ja mun koira ei näköjään osaa mennä metalli suussa maahan! Oli tosi vaikea homma Nydelle! :D Sunnuntaina tehtiin vähän seuraamisen käännöksiä, ohjatun palautuksia ja hyppyä.

tiina6

tiina7

tiina8

Kuvista kiitos (ja (c)) Pesosen Tiinalle!

Unna 10 vuotta!

Kategoriassa Unna, Valokuvia by

Taytekuvia 113

Kymmenen vuotta sitten kesken työpäivän puhelin piippasi tekstiviestin merkiksi. Taivaannastan kennelin Marilta tuli viesti, että Taikan ja Pessin pennut olivat syntyneet, kolme narttua ja kolme urosta. Voi sitä riemua! Yksi niistä olisi Unna, jolle oli jo nimikin ollut monta vuotta valmiina. Ystävälleni Anna-Leenalle tulisi myös yksi niistä, joten ramppasimme ahkerasti Pornaisissa pentuja ihastelemassa. Muistan kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa marsuikäisiä pentuja, ja jo silloin suurin riistanarttu tuntui jotenkin omalta. Mitään järkiperäistä syytä ei ollut, se tuntui vain ”omalta.” Ja niin se on tuntunut sen jälkeen seuraavat kymmenen vuotta.

Taytekuvia 112

Unna kotiutui maaliskuun lopussa luokseni Herttoniemeen, ja yhteinen taival alkoi. Unna oli todella vilkas ja toimintakykyinen pentu, joka ei arastellut yhtään mitään. Muistan kun kannoin sen autosta ensimmäistä kertaa kotiin. Avasin oven, laskin pennun kynnykselle, ja se paineli häntä kippuralla pimeään asuntoon. Sellainen se edelleen on, utelias ja reipas.

IMG_7390

Iinan kuoltua Unnan ollessa vain 7 kk ikäinen, Unnalle tuli kaveriksi vanhempieni luokse Dolla. Dollan kanssa ne olivat nuoruusajat kuin paita ja peppu, jaksoivat leikkiä pitkiä pätkiä yhdessä. Pienestä ikäerosta huolimatta ne ovat onneksi tulleet hyvin juttuun, viimeksi tänään lenkillä ne spurttailivat hetken aikaa yhdessä.

Taytekuvia 097

Tavoitteena oli ryhtyä harrastamaan tokoa ja kasvattajan innostamana myös agilitya. Tokossa Unna kisasi ekan kerran 1,5-vuotiaana tehden ykköstuloksen. Tokossa oli välillä pidempiä taukoja kisaamisen suhteen, voittajasta Unna teki ykkösen 6-vuotiaana ja EVL:ssä kisattiin kaksi koetta 8-vuotiaana. Agilityssa kisattiin jokseenkin harvakseltaan, yhteensä jotain 15 startin verran. Unna nousi kolmosiin, mutta siellä ei enää kisattu. Nykyään treenaaminen on melko satunnaista mielenvirkistystä. Edelleen suurin osa liikkeistä on melko hyvin muistissa, mutta tekniikka on ruvennut jo hajoilemaan. Intoa kyllä riittää vieläkin!

562203_10150884450688398_1933122892_n

Jo Unnan tultua minulle haaveena oli joskus tehdä sillä pennut, jos se vain olisi luonteen ja terveyden suhteen jalostuskelpoinen. Niinpä Unnan ja Jaskan ”Superässät” syntyivät heinäkuussa 2007, kaksi urosta ja kaksi narttua. Kaikki ovat onneksi elossa ja voivat hyvin. Myrtillä on ollut pentue, jonka kautta suku toivottavasti vielä jatkuisi. Unnan siskolla on yksi pentue, josta ei ole käytetty jalostukseen ketään.

30.7. 014

2009 Unnan elämä mullistui, kun Nyyti tuli. Siihen saakka se oli elellyt minun ainoana silmäteränäni, mutta onneksi ”pikkusiskon” saapuminen tuntui lähinnä piristävän. Edelleen ne tulevat juttuun hyvin ja leikkivätkin jonkin verran yhdessä. Toivon että tämä kaksikko pysyisi minulla vielä monta vuotta!

191009097

Kymmenen vuotta on pitkä aika, ja omassa elämässäni on tapahtunut siinä ajassa hurjasti. Unna on asunut kanssani viidessä eri kaupungissa, mutta nyt on mukava tietää, että kohta mummoikää lähestyvä Unna ei joudu enää muuttamaan. Kerrostalon rappukäytävät alkoivat olla sille liikaa, iän myötä sillä on alkanut hämäränäkö huonontumaan ja se kaatuili käytävässä helposti. Borrelioosin sairastaneena, kahdesti auton alle jääneenä ja lievästi nivelrikkoisena koirana se voi tällä hetkellä todella hyvin. Normaalilenkit se jaksaa hienosti ja lähtisi mielellään edelleen riistakuningattarena pöläyttelemään metsän eläimiä liikkeelle, tosin viime vuodet se on edellä mainitusta syystä lenkkeillyt visusti hihnassa. Toivottavasti meillä on monta ”mummovuotta” vielä edessä!

Kiitos Unna, olet mainio koira.

Alla tuoreita kuvia synttärisankarista kotipihan laidalta.

IMG_2155

IMG_2159

IMG_2198

 

 

 

 

Kaksi tärkeää

Kategoriassa Nyyti, Unna by

Jokaisessa hovissa on tainnut ennen muinoin olla kuningatar ja narri. Selailin alkusyksystä ottamiani kuvia, ja nämä kaksi allaolevaa kuvaa iskivät silmään. Näissä jotenkin korostuu niin hyvin nuo meidän koirien luonne-erot, Unna on jonkinsortin kuningatar ja Nyytistä ei ole narrimaisuus kovin kaukana.

IMG_1987Unna on jotenkin aina niin tilanteen tasalla. Se kulkee tuolla metsissä kuin villieläin, joka ei tarvitse meitä ihmisiä mihinkään. Silti se ei epäröi illalla käpertyä tyytyväisenä johonkin lähelle, siten että sitä ylettää rapsuttamaan, kuin vihjaillen että se olisi mukavaa. Liialliseen läheisyyteen se ei kuitenkaan taivu, sen verran kohtelias se on. Se on myös tarpeen vaatiessa ladymaisen fiini. Sateella on ällöä, lätäköistä ei voi kävellä. Unnasta ei varmaan ikinä olisi saanut harrastuskoiraa, ellei se olisi niin mahdottoman ahne. Muuten ei olisi tullut vaihtokauppaa tokoliikkeiden suorittamisen ja palkanmaksun kanssa. Vaatiakin siltä sen turvin pystyy, mutta jos ruoka ei olisi treeneissä maistunut, olisi se varmaan heittäytynyt täysin passiiviseksi tai häipynyt paikalta. Näin ei onneksi kertaakaan käynyt, paitsi kerran kun Simonkylässä rusakko juoksi kentän poikki kesken paikallamakuun. Vaikka kuinka olisi EVL-koira, niin veri vei. Mä suhtauduin asiaan kuuluvalla vakavuudella kikattamalla piilossa.
Unna täyttää talvella kymmenen. Hyviä vuosia voi olla vielä monta jäljellä, mutta toista kymmentä ei varmasti. Kunpa tulevat vuodet etenisivät hitaasti.

IMG_1983

Nyyti. Nyyti on Koira isolla K:lla. Se rakastaa palloja, ei epäröi juoda vessanpöntöstä jos sattuu olemaan jano, on aina likainen (se saisi itsensä varmaan kuraiseksi missä hyvänsä), se hyppii päin, haukkuu kylään tuleville ja on jotenkin rasittavuuteen saakka innoissaan kaikesta. Vahvimpana piirteenä siinä kuitenkin näkyy sen työkoiramaisuus. Loppupeleissä millään muulla ei ole väliä, kunhan Nyyti pääsee hommiin. Oli se homma mikä hyvänsä. Siinä vaiheessa sen hyväntahtoinen häsläily loppuu kuin seinään ja siitä tulee vakava työnarkomaani. Se varmaan juoksisi itsensä hengiltä, jos sille antaisi mahdollisuuden. Nyyti antaa aina kaikkensa, ja olen kiitollinen siitä että se on sattunut minun koirakseni. Se taitaa olla mulle sellainen once in a lifetime-koira, joista aina välillä kuulee puhuttavan. Toivottavasti meillä on vielä monta huikean hienoa harrastusvuotta edessä. Jo nyt me ollaan saavutettu enemmän kuin olisin ikinä toivonut!

IMG_0362[1]

Sen verran pitää vielä hehkuttaa, että sain meille vihdoinkin koepaikan! Olen tänä vuonna joutunut perumaan yhtä monta koetta kuin mihin me ollaan osallistuttu, joten nyt vaan kaikki peukut pystyssä, että ei tule mitään ylläreitä matkan varrelle. Kamala hinku olisi kisaamaan, nyt vaan täytyy taas pistellä treeneissä palasia kokoon ja saada korvat koiralle päähän. Tein tänään Katan kanssa hallilla yllärikuunteluja Nyytille, ja se oli kyllä kivan skarppina. Saa nähdä onko tuo vain ohimenevää, vai onko jo seuraava treeni sellainen missä jalat vie.

 

 

Pissavaivainen Unna

Kategoriassa Kuulumiset, Terveys, Unna by

Unna on lähipäivinä juonut normaalia enemmän, ja pissaillutkin sitä mukaa hyvin tiheään tahtiin. Eilen lenkillä Unnan pissan joukossa sitten olikin verta, joten ei auttanut muu kuin suunnata kohti eläinlääkäriä. Unnalla todettiin struviittikiteitä, joten nyt jatkossa se saa syödä ainoastaan ko. vaivaan suunniteltua erikoisruokaa. Onneksi kyseessä oli loppupeleissä noin vaivaton asia, kun pahimmassa tapauksessa borreliabakteeri olisi voinut pesiytyä munuaisiin tehden tuhojaan siellä. Katsoimme samalla leukkarit, munuais- ja maksalabrat ja kaikki olivat ok. Olen nyt muutaman viime vuoden ajan otattanut Unnasta kaikki peruslabrat + kilpparikokeet, ja onneksi aina kaikki on ollut priimaa.

Muuten meille kuuluu oikein hyvää, minulla on toivottavasti ensi viikolla ihania uutisia kerrottavana. Jos kaikki menee hyvin, niin tytöt saavat oman pihan ja me ihanan oman punaisen tuvan. Mutta siitä lisää kun ollaan tsekattu kuntotarkastus!

Ystävämme Arvi

Kategoriassa Unna by
elo11 155

Taivaannastan Diidakoansta 26.1.2004 – 26.4.2013

Unnan Arvi -veli on poissa. Niin surullista, monet retket tuli yhdessä pienen iloisen veljen kanssa kuljettua. Unna ja Arvi olivat nuorempana kuin paita ja peppu, jaksoivat riekkua tuntitolkulla yhdessä. Sisarusten kehitystä seurattiin yhdessä ja treenattiin kimpassa. Yksi aikakausi katkeaa tässä, kun Arvi-veli on nyt poissa. Voimia Anna-Leenalle.

arvi+unna2

Arvi ja Unna viisiviikkoisina

Kuulumisia

Kategoriassa Kuulumiset, Nyytin pennut, Terveys, TOKO, Unna, Valokuvia by

Huh, onpas tullut pitkä päivitystauko. Ollaan tässä kuluneen kuukauden aikana nautittu aurinkoisista kevätpäivistä lenkkeillen ja treenattu Nyytin kanssa melko ahkerasti. Nyyti on ollut tosi kiihkeä, joten olen joutunut miettimään perinpohjaisesti treeni- ja palkkaustapoja uusiksi sen kanssa. Onni on myös taitavat ja kokeneet treenikaverit, joilta olen saanut paljon vinkkejä ja apua.

Nyt alkaa tosin jo tuntua vahvasti siltä, että noi lumet saisi häipyä mahdollisimman pian, vaikka onkin kaunista ja aurinkoista! Olisi niin ihanaa päästä jo ulkokentille treenaamaan.

IMG_0476

Unna on ollut nyt vähän huonompana, olin jo muutama viikko sitten tosi huolissani siitä, kun se ryhtyi ontumaan etuosaansakin. Aiemminhan ontuminen on ilmennyt vain vasemmassa takaraajassa. Meillä on kotona tosi liukkaat lattiat, joten Unna oli isällä ja äidillä huilailemassa vajaan viikon, jonka aikana ontuminen muuttui lievemmäksi. Liikuntaa ja riehumistakin olen rajoittanut, ja nyt levon ja kipulääkkeen avulla ontuminen on saatu vähän hallintaan. Ehkä vaikea uskoa, että 9-vuotias lapinkoiranarttu olisi hankala pitää levossa, mutta se on! Mun on pakko pitää Unna kytkettynä, jos en halua sen vetävän kamalia kiitolaukkaspurtteja ja riehuvan Nyytin kanssa. Puhtaasti Unna ei ole liikkunut pitkään aikaan, mutta nyt se ei vaikuta niin kankealta eikä onnu niin kamalan voimakkaasti. Kokeiltiin myös doximysiinin rinnalla toistakin antibioottia, mutta siitä ei ollut ainakaan silmämääräistä apua oireisiin.

IMG_0607

Santahaminan eteläpuolella on näin kesäisen näköinen meri

Karoliina kävi viikonloppuna Shokin, Kriisin ja Draaman kanssa kyläilemässä. Draama oli kasvanut ihan hurjasti sen muutaman viikon aikana, kun en ollut sitä nähnyt. Ja on se kyllä niin äitin tyttö!

IMG_0673

Kaksi marjaa

IMG_0656

Draama

IMG_0713

Juokse lapsi, tai äitis vie lelun suusta!

Ensi lauantaina meillä onkin eka koe pitkään aikaan. Lähdetään huomenna porukalla Viroon kisaamaan, täytyy toivoa että selvitään reissusta ehjin nahoin ja riittävin tuloksin. :)

 

 

Ihanat koirat rannalla

Kategoriassa Nyyti, Nyytin pennut, Unna, Valokuvia by

IMG_0211

Tänään oli pakko lähteä kamera kaulassa Eteläkärkeen, kun oli niin hulppea sää. Toi aurinko lämmittää jo! Mahtavaa että kevät alkaa hipsiä pikku hiljaa lähemmäs. Eilen nautittiin kevätauringosta Haltialassa Neon ja Jayn perheiden kanssa, Draamakin näki sylistä ekaa kertaa lampaita. :) Draama on meillä enää torstaihin saakka, joten napsin siitä nyt paljon kuvia.

 

Herttaiset otukset

Kategoriassa Nyyti, Nyytin pennut, Unna by

IMG_9926On nuo äiti ja tytär kyllä aikamoinen kaksikko! Ne on ihan tiimi, kaikki tehdään yhdessä. Mun täytyi toissayönä erottaa ne portin eri puolille, kun ne ryhtyivät leikkimään kahden aikaan yöllä. Nyyti on ihan onnessaan, kun sillä on painikaveri kotona. Draama on ollut tosi reipas pentu, ollaan kierrelty eri paikoissa ja missään se ei ole jännittänyt.

IMG_9948

Eilen käytiin lappalaisporukalla Lahdessa treenaamassa, ja kivasti pentu leikki hallissakin. Draama pääsi myös samalla reissulla leikkimään Neo-veljensä kanssa. Neo oli kasvanut ihan hurjan paljon sitten viime näkemän, ja oli kyllä tosi urosmaisen näköinen Draaman vieressä.

Oli ihana nähdä reippaita lappalaiskoirakoita hommissa, on nekin kyllä niin kivoja ja hienoja koiria harrastuksissakin. Unnakin pääsi pitkästä aikaa hommailemaan tokojuttuja, se ei ole tehnyt tokoa kuin viime syksynä ennen Nyytin astutusta viimeksi. Kaket oli hukassa, mutta muuten homma sujui ihan kivasti.

Unna seuraa. Kuva: Marjo Pesonen

Unna seuraa. Kuva: Marjo Pesonen