Syksy ja sadekelit

Voihan syksy! Nyt se tuli kaikessa ankeudessaan. Alkusyksy on ihan mun lempparivuodenaikoja, mutta nyt kun on satanut kohta kaksi viikkoa putkeen, niin alkaa vähän kypsyttämään. Märkää, kuraista ja pimeäkin hiipii jo puoli seitsemäksi. Vettä on tullut niin paljon, että täällä tulvii jo pellot ja tiet. Tassuja saa pestä monesti päivässä, onneksi bortsuilla on tosi helppo karva, siitä irtoaa lika helposti ja turkki kuivuu nopeasti. Unna on nyt vanhentunut. Mä epäilen että sen takajalassa oleva kasvain on vain jäävuoren huippu, niitä on varmasti muuallakin. En ole edes yrittänyt nyt enää ottaa sitä lenkeille mukaan, käydään kaksistaan köpöttelemässä postilaatikolle ja vähän nuuskutellaaan tuulia.

Muuten yritän edelleen pitää Unnan ”arjessa mukana” eli se pääsee mukaan kauppareissuille ja treeneihin – varsinkin lyhyemmät lämmittelylenkit ennen treenejä on Unnalle just sopivia. Nyt säiden viilentyessä ei ehkä viitsi palelluttaa mummelia autossa turhaan, mutta pääasia että se pääsee mukaan muiden kanssa aina välillä. Onneksi Unna ei ole yhtään kivuliaan oloinen, vaan töpöttelee menemään kotona ihan hyväntuulisena.

Mutta kyllä sen jotenkin tietää ja tuntee jossain syvällä, että ei meillä ole enää kauheasti yhteistä aikaa. Tää on se kamalin puoli noiden pienten eläinystävien kanssa elämisessä. Nytkin olen sateiset viikot odottanut hetken poutaa, että pääsee ottamaan valokuvia muistoksi. Kun ikinä ei tiedä mitkä on sitten ne viimeiset. Tosin nyt kun mä näin pahaenteisesti tässä manailen, niin voihan se olla että Unna köpöttelee meidän kanssa vielä pidempään kun arvaankaan.

 

Unna lääkärissä

Unna on ollut lähiviikkoina vähän vaisu, eikä oikein ole halunnut lenkkeillä. Oire on tullut ehkä vähän vaivihkaa, ja kun joinain päivinä se on ollut ihan pirtsakkana niin mä olen ajatellut että kaikki on kuitenkin varmaan ihan ok. Viime viikolla yhdellä aamulenkillä se oli suorastaan haluton kävelemään, joten varasin sille eläinlääkärille ajan. Aloin jo maalailemaan mielessäni kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita lähinnä borrelioosin suhteen. Kävin nyt ekaa kertaa kunnallisella eläinlääkärillä, ja kokemus oli varsin hyvä. Tilat olivat ihan uudet ja siistit, aikataulu piti ja tunnelma oli mukavan kiireetön. Unnan vaiva otettiin tosissaan ja anamneesia selviteltiin pitkän kaavan mukaan. Lopulta perustutkimusten jälkeen lääkäri päätyi ottamaan liudan verikokeita, kohtu ultrattiin ja rakosta punktoitiin vielä mun tuoman pissanäytteen lisäksi varmuuden vuoksi toinenkin näyte. Kaikki tutkimustulokset oli onneksi kunnossa ja Unna sai paljon kehuja hyvästä kunnostaan ja ikäistään nuoremmasta olemuksesta. Ainoa oire mikä saatiin esiin, oli aristus lanneselän kohdalta. Unna on varmaan todennäköisesti liukastunut tms, ja päässyt venäyttämään selkäänsä. Hoitona on nyt viikon Rimadyl-kuuri ja kevennetty liikunta. Huojentavaa, että mitään vakavaa ei löytynyt. Tai voihan tuo selkäkipukin sinänsä olla kurja juttu, jos kipulääke ei auta ja vaisu fiilis jatkuu. Mutta toisaalta eipä 14 ikävuotta lähestyvän koiran tarvitse olla enää ns. lenkkikunnossa.

Täytyy nyt opetella kovettamaan itsensä, kun musta tuntuu niin kurjalta jättää Unna kotiin kun lähden Nyytin ja Nessin kanssa ulos. Unna on kuitenkin aina innoissaan pyörimässä jaloissa kun haluaisi mukaan. Omaatuntoani hyvitellessäni olen yleensä antanut sille jonkun herkun jos se ei pääse mukaan, eli tätä menoa mulla on varmaan fitnessmummon sijaan kohta paksukais-Unna… Jos käyn treenaamassa, niin Unna on päässyt mukaan lämmittelylenkille, ja saa sitten odotella autossa pidemmän jäähdyttelylenkin ajan. On onni että Unna on tähän saakka ollut niin hyväkuntoinen vanhus, ja pystynyt lenkkeilemään kaikki samat lenkit kuin nuo nuoremmatkin. Mutta nyt pääasia on että sillä on kivuton, hyvä olo ja elämässä virikkeitä ja seuraa.

Unnan kesälook

 

Nyt ei mummoa hikoiluta! Ansu kävi sunnuntaina meillä ajelemassa Unnan turkin pois. Nyt edeltävästi kahtena päivänä on lämpötila kivunnut jo kahteenkymmeneen, ja ero lenkeillä jaksamisessa on kyllä valtava! Turkin kanssa jo +15 asteessakin reilun tunnin lenkeillä loppuvaiheessa on Unnalla alkanut olla askel aika raskasta ja se on jäänyt helposti jälkeen, eikä ole enää halunnut ravata. Turkin ajelun jälkeen se porskuttaa ihan pirteänä edellä. Eihän tuo look ole mitenkään rodunomainen tai kaunis, mutta pakko laittaa vanhuksen hyvinvointi omien ulkonäkömieltymysten edelle.

Oli kiva huomata, että karvan alta paljastui ikään nähden ihan hyvinvoivan näköinen kroppa! Selkälinja on pysynyt ja kokonaisuus on yllättävänkin jäntevä, vaikka lihakset on kyllä jo aika kuihtuneet. Onneksi se ei ole päässyt ikinä ylipainoiseksi ja sitä on aina liikutettu riittävästi. Ylimääräistä nahkaa sillä on kyllä ollut aina, se on varmaan saanut syntyessään pari numeroa liian ison nahan!

Tää alkukesän vihreys on niin huumaavaa! Kuvat on otettu eilen aamulla, kun lähdin yövuoron jälkeen aamukävelylle. Aurinkoisina päivinä tuntuu välillä kurjalta, kun koko kaunis päivä menee nukkuessa, mutta täytyy toivoa että sää jatkuisi yhtä kivana.

Käytin koirat eilen illalla uimassa ja pakko myöntyä siihen, että Nyytiä ei voi kyllä uittaa enää ollenkaan. Viime kesänä annoin sen lähinnä vain kastautua, nyt se sai uida muutaman minuutin ajan. Lopputulos oli 1,5 km kestänyt vammakävely! Heti uinnin jälkeen takaraajat olivat jäykät, ja hetken kävelyn jälkeen se alkoi pompottelemaan molempia takatassuja vuorotellen. Tosi kurjaa, mutta ei kyllä mikään yllättävä lopputulos, kun oireilu aikoinaan alkoi nimenomaan uimisen yhteydessä. Kyllä mä taas koko loppulenkin ajan soimasin itseäni siitä, että oli pakko olevinaan kokeilla että pystyisikö Nyyti uimaan edes vähän. Eipä näköjään pystynyt. Muuten Nyyti on nyt ollut 1,5 kk lähes täysin oireeton, ja viikko sitten fyssarilla selästä ei löytynyt mitään huomautettavaa.

 

 

Fyssarilla Nessillä sen sijaan oli taas vähän tokojumeja, täytyy muistaa nyt tehdä vastataivutuksia. Kiertoja olen yrittänyt tehdä molempiin suuntiin, mutta perusasennon aiheuttamat oikean kyljen kireydet saisi kyllä helposti vähennettyä kun tekisi tasapainoisesti toisellakin puolella.

 

SM:istä jäi kauhea hinku päästä uudestaan pian kisaamaan, mutta täytyy malttaa nyt rauhassa tehdä AVO kuntoon. Siellä on niin paljon asioita, jotka täytyy opettaa kunnolla ja jotka ovat tärkeitä pohjia ylemmissä luokissa. SM:ien jälkeen ollaan nyt paneuduttu ruutuun, liikkeestä seisomiseen, vauhdista pysähtymiseen (eli ruudun stoppiin), kiertoon ja noudon palasiin. Tajusin just, että noutokapulan heittämistä ei ole enää EVL:ssä ollenkaan, kun hyppynouto jäi pois. Mutta ne kapulan luovutukset on jostain syystä ollut Nessille vaikeita, ja haluan että lopputulos on hyvä, eli täytyy kyllä paneutua taas asiaan.

Viimeistä työyötä viedään, enää muutama tunti ja pääsee taas kesäaamuun maaseudulle kävelemään – ja tietysti nukkumaan! Ihan huippua!

Ensi kertaan!

Unna 13 vuotta!

21012017-091

Unna täytti toissapäivänä 13 vuotta! Onnea meidän rakas mummokoira! Kaksi viikkoa sitten eläinlääkäriin kiitäessämme ehdin jo ajattelemaan, että nyt jäi nämä synttärit juhlimatta. Mutta onneksi toisin kävi! Unna on taas ollut normaali oma itsensä. Antibioottikuuri jatkuu kyllä vielä kaksi viikkoa, mutta ainakin nyt näyttää oikein hyvältä.

Synttäreitä juhlistettiin Viikissä lenkillä Dollan ja bortsujen kanssa, paras synttärilahja oli ainakin Unnan mielestä kun bongasimme Viikin ”maskotit” eli viisi peuraa, jotka ovat nyt majailleet siellä muutaman vuoden. Illalla Unna tarjosi kavereille kierroksen herkkukanapateeta:

img_3614

Anna-Leena oli kaivanut arkistoistaan ihania vanhoja kuvia vuodelta 2008 Unnan tokotreeneistä, kiitos paljon! Vanhoista kuvista innostuneena kaivoin laatikon pohjalta ulkoisen kovalevyn, josta ajattelin ryhtyä penkomaan arkistojen aarteita – ehkä sieltä löytyy jotain hauskaa tännekin!

img_3618 img_3619 img_3620 img_3621 img_3622 img_3623
Minä ja edesmenneet Unnan Arvi-veli ja Pessi-isä <3 (Kuvat (c) Anna-Leena Väätänen)

Unna sairastui

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

Unna paranee

Me selvittiin! Ainakin toistaiseksi. Viikko sitten Unna alkoi olla paremmassa kunnossa. Ontuminen väheni ja lopulta lakkasi kokonaan. Mä olen niin huojentunut! Toinen antibiootti alkoi varmasti purra, koska sen myötä vointi alkoi pikkuhiljaa parantua. Nyt se kuuri on syöty, Doximycin jatkuu vielä jonnekin heinäkuulle saakka. Lopetin jo kipulääkkeetkin ja Unna on jaksanut nyt lenkkeillä jo reilun tunnin lenkit. Mielialaltaan se on ollut tosi pirteä ja hyväntuulinen, ja jopa leikittänyt noita nuorempia. Ero on ihan huikea ja muutos tapahtui itseasiassa yllättävän lyhyessä ajassa. AB-kuuri alkoi 24.4. jolloin Unna oli varmaan huonoimmillaan ja nyt vajaa kolme viikkoa myöhemmin se on jo ihan kuin ennallaan. Ihanaa, mä jo pelkäsin että nyt borrelioosi vie Unnan.

IMG_4492

IMG_4554

Ness 15 viikkoa

078

Meidän pikku-Nestori täyttää sunnuntaina jo 15 viikkoa. On se kyllä niin mainio tyyppi ja on jo tärkeä osa meidän perhettä. Se on melko kiltin oloinen ja tää pikkupentuaika on mennyt yllättävän vaivattomasti. Yksinolot on ollut pikkuisen haastavia kun pikkuneiti päätti mm. opetella lukemaan ja pyöristää vähän meidän seinien kulmia, mutta hyvin pelkistetysti sisustetussa (siellä ei ole _mitään_ muuta kuin peti ja leluja) huoneessaan se ei ole ainakaan vielä päättänyt raadella seiniä rikki. Tosin meidän koirien ei mun yövuoropainotteisen kolmivuorotyön vuoksi tarvitse olla hurjan paljoa yksin, mutta täytyy se yksinolo kuitenkin oppia. Nyytin selän vuoksi noita täytyy myös meidän kotona ollessa jonkin verran lajitella eri porttien taakse, ettei ne pääse huomaamatta riehumaan.

092

081 083

Tokojuttuja ollaan käyty tekemässä hallilla 2-4 kertaa viikossa, lisäksi pikkupiiperryksiä kotona. Tällä viikolla päästiin myös avaamaan ulkokenttäkausi! Olipas ihana päästä pehmeälle hiekalle ilta-auringon paisteeseen. Ness on tosi koominen kun se hiffaa että nostan sen autosta hallin pihaan. Se kipittää suoraan ovelle ja liimaantuu siihen kiinni kuin jokin gekko takajaloillaan seisten. Täytyy alkaa vähän muistuttelemaan sille, että se tarvii myös mut siihen treenaamiseen mukaan. Nessin treenirepertuaari nyt ei ole vielä kovin laaja; ollaan tehty sivulletuloja, luoksetuloja jos mulla on ollut apukäsiä pitämässä sitä kiinni, vauhtinoutoja (kapulamotivaatio alkaa olla kohdillaan…), istumista ja maahanmenoa, merkin kiertoa (Ness on tosi hanakka menemään myötäpäivään) ja tällä viikolla ollaan tehty muutamana päivänä vähän seuraamisen alkeita. Pääpaino on kuitenkin siinä että treenaaminen on kivaa ja aktiivisuuden tarjoaminen kannattaa, eli me leikitään paljon. Oli ihana leikittää sitä nyt hiekkapohjalla, tyyppi tuppaa vähän luisumaan hallin matolla.

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ja voi miten mun sydän edelleen meinaa särkyä, kun Nyytin kanssa ei voi vielä treenata. Se nauttisi siitä niiiiin paljon! Mulla tulee ihan petturifiilis, kun vaivihkaa kerään kotona treenikamat ja nappaan vain pennun mukaani. Nyyti pääsi viime viikonloppuna käymään ekaa kertaa moneen kuukauteen Ojangossa. Kaikki kolme koiraa oli Anna-Leenalla hoidossa ja kävin aamulla hakemassa ne ja lähdin suoraan Ojankoon katsomaan kauden vikoja karsintoja. Nyytin ilme oli niin hauska, kun se huomasi mihin me tultiin. Hallissa se moikkaili ihmisiä ihan rennosti, kunnes se kuuli ekat käskytykset – sen ilme muuttui ihan täysin ja se näytti siltä, että ”hitto, nää käskyt ja tää tokojuttu on edelleen olemassa!” Voi mun pieni, kyllä me vielä jossain vaiheessa päästään takaisin kentille!

Mun bordercolliet <3

Mun bordercolliet <3

Unnan vointi on kohtalainen. Se on parempi mitä se oli edellisen päivityksen aikaan, mutta kyllä se borrelioosi taitaa nyt muhia siellä vahvempana kuin viimeksi. Niin surullista. Voimakas ontuminen on vähentynyt, mutta edelleen ajoittain liikkuminen on sellaista vähän epämääräisen epäpuhdasta. Tuntuu että lenkkeily noiden aikuisten kanssa on vain yhtä liikkeiden kyttäämistä! Välillä iltaisin Unna edelleen läähättelee, jolloin ollaan annettu sille Rimadylia. Tuntuu että Unna on vanhentunut nyt alkuvuonna ihan hirveän paljon, se on hidastunut jotenkin koko koira kaikissa toimissaan. Ajoittain se väläyttelee omaa pirteää itseään, esimerkiksi tänään se riehaantui ihan täysin kun tultiin metsästä latupohjalle, jossa oli sohjoista lunta. Se ensimmäistä kertaa ikinä pyysi Nessiä leikkimään (se saattoi olla myös vahinko! ;) ja hepuloi hetken aikaa ihan täysillä edes takaisin korvat lintassa juosten. Jotenkin mua vähän pelottaa mitä meillä on edessä, Unna ei kuitenkaan ole vielä mikään ikäloppu. :(

077 073 068

No ei pidä nyt vaipua epätoivoon ja luovuttamisfiilikseen borrelioosin suhteen, ollaan me siitä kerran aiemminkin jo selvitty. Mä niin odotan kevättä, liukkauden loppumista ja metsien kuivumista. Olen koko talven haaveillut siitä, miten pääsen kunnon metsälenkeille kolmen terveen koirani kanssa. Se hetki, kun Nyytin saa päästää vapaaksi lenkillä ja antaa sille luvan juosta! Ja että pikku-Ness alkaa olla sen ikäinen että sitäkin voi lenkittää kunnolla ja että Unnan borrelioosioireet lievenevät ja sekin nauttisi taas liikkumisesta kuten ennen. Nyt kun on elänyt tän sairastupajengin kanssa, niin osaa kyllä ihan eri tavalla arvostaa koirien terveyttä. Just juttelin Ojangossa muutaman tutun kanssa siitä, että onko mulla ikävä kisaamista ja treenaamista. On kyllä, mutta ihan eniten sitä normaalin huoletonta arkea, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä oireita ja saisi vain nauttia omien koirien seurasta täysin huoletta.

064 067 044 053

Mä olin tässä just kunnon flunssassa muutaman päivän, mutta onneksi mulla oli näin suloisia pieniä ”lähihoitajia”:

image image

Lähihoitajilla on myös samanlainen look, tässä jo joidenkin viikkojen takaa kevätmuotia Nessin ja Nyytin esittelemänä:

image

Tässä vielä vajaa kahden viikon takaa muutamia kuvia Nessistä. Nyytin pentuaikana mun edellinen kamera alkoi vedellä viimeisiään ja mua niin harmittaa  että Nyytistä on vähän pentukuvia. Olen todella ottanut vahingon takaisin nyt tämän pennun kanssa!

130 107 046 050 021

Ensi viikonloppuna meillä onkin ekat pentutreffit edessä, ihanaa päästä näkemään sisaruksia ja serkkuja, joiden kanssa treenataan samalla. Huippua!

061 040