Takaisin lähtöruutuun

Tai siltä se nyt ainakin hetkellisesti tuntuu. Nyytin selkä on taas ollut tosi jäykkä, ja se liikkuu vinossa. Käytiin toissapäivänä kontrollissa leikanneen lääkärin luona, kun fysioterapia ja kipulääkekuuri ei tuntunut auttavan. Mua huolestutti, että onko siinä heinäkuun lopulla sattuneessa epäonnistuneessa hypyssä veneestä laiturille sattunut jotain pahempaa. Nyytistä otettiin röntgenkuvat, joissa ei nyt onneksi mitään trauman merkkejä ollut. Sovittiin että aloitetaan Nyytille nyt uudelleen Gabapentin ja Rimadyl, ja jos vointi ei kohene niin uusi magneettikuva 1-2 kk päästä. Nyyti itse on siis pirteä ja liikkuu mielellään, mutta ei se liikkuminen kovin hyvältä näytä. Taka-askel on taas lyhyt, laukka on pupulaukkaa ja käännöksissä se siirtää koko takaosan yhtenä ”klimppinä”. Ajoittain se on taas alamäissä pompautellut jompaa kumpaa takajalkaa. Kunnon ns. vammakävelyoiretta ei nyt onneksi ole ollut.

Mutta on tää kurjaa. Nyyti oireili silloin 2 kk leikkauksen jälkeen hetken aikaa, jonka jälkeen saatiin hienot 4 kk ilman mitään oireita, jolloin myös liike ja selän asento oli tosi hyvät. Silloin mä uskalsin vähän treenatakin. Nyt ollaan lähinnä vain lenkkeilty, saatiin onneksi lupa jatkaa ihan normaalia liikuntaa. Jälkeä olen ajanut noille molemmille bc:ille, samoin olin Nyytin kanssa ekalla NoseWork-tunnilla ja se oli kyllä tosi hauskaa ja erilaista.

Viikko sitten olin Nyytin ja Nessin kanssa valmennusrenkaan leirillä haikeissa tunnelmissa, kun leiri oli nyt Nyytin viimeinen. Päätin jo ennen leiriä että nyt kun Nyyti on ollut taas huonompi, niin mun ei ole mitään järkeä pitää meille paikkaa, kun tulevaisuus on yksi iso kysymysmerkki.  Jos uusia sääntöjä ei olisi, niin satunnainen kisaaminen hyvin pienellä treenimäärällä olisi varmaan ollut jossain vaiheessa mahdollistakin. Uusien liikkeiden opettaminen Nyytille olisi aivan liian raskasta, ja kun ne uudet liikkeet kiertoineen ja eteenmenoineen ei ole mitään kroppaystävällisiä terveellekään koiralle, niin pahoin pelkään että meidän tokokisat olivat nyt tässä. Nyyti on mulle niin tärkeä, etten halua ottaa sitä riskiä että sen vointi huononisi vain sen takia että minä haluan kisata. Olisin kyllä niin toivonut että me oltaisiin voitu lopettaa jostain ihan muusta syystä kuin terveyden vuoksi, ja tuntuu muutenkin että meillä jäi ihan hurjan paljon kaikkea Nyytin kanssa kesken. Mutta täytyy nyt olla realistinen ja iloinen siitä, että Nyyti on nyt edes näinkin hyvässä kunnossa ja pystyy elämään normaalia arkea. Tosin meidän normaaliin arkeen on kuulunut melkoisen iso määrä treenaamista, mutta edes arkea ilman treenejä siis.

Alla muutamia kuvamuistoja vuosien varrelta.

Tuore erikoisvoittajaluokkalainen syksyllä 2011
VOI1 syyskuussa 2011, eli tuore kuninkuusluokkalainen!

Sanna_Jaaskelainen

TOKO SM 2013, kuva: S. Jääskeläinen

 

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Kuva: Marianne Forsell

TOKO SM 2015, Kuva: Marianne Forsell

 

Norja2015 135
Tuore NO TVA heinäkuussa 2015

20140810_1MG_3840
Nyyti Maailman voittaja -näyttelyn tokonäytöksessä

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o
Treeneissä syksyllä 2014, kuva: Ansu Leiman

IMG_0542
Treeneissä kesällä 2015, kuva: Ansu Leiman

_full (9)
Tuore POHJ & SE TVA Nyyti ja reissukaveri Ylva Ruotsissa vuosi sitten. Tämä koe oli ainakin toistaiseksi Nyytin viimeinen. :´(

 

Maailman paras Nyyti 7 v

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

3,5 viikkoa leikkauksesta

IMG_2424

Meillä voidaan edelleen olosuhteisiin nähden hyvin. Käytiin toissapäivänä leikanneen lääkärin kontrollikäynnillä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, Nyyti liikkuu paremmin kuin ennen leikkausta ja kaikki on kuten pitääkin. Saatiin samalla akupunktiota ja laserhoitoa. Puhuttiin myös siitä ”oudosta” ristiluun työntymisestä L7:n alle. Lääkäri on nähnyt pitkän uransa aikana vain kerran vastaavanlaisen yhtä ahtaan nikamavälin; ylhäältä katsoen siinä ei ollut rakoa kuulemma ollenkaan. Muutos on kuulemma rakenteellinen ja ehkä ollut Nyytillä aina. Mutta ihanaa että se on nyt hoidettu ja paraneminen sujuu odotetusti.

Haavan hakaset poistin jo viime viikolla ja haava on tosi siististi kiinni. Kipulääkkeistä jäljellä on enää Gabapentin, jota alan nyt purkaa alas. Aloitetaan nyt Serene UM-pillerit vähän tasoittamaan tota toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista. Nyyti on tyytynyt kohtaloonsa ihan kiltisti, mutta mua jotenkin ahdistaa sen puolesta, joten ehkä pillerit helpottaa meitä molempia… Saataisiin muuten jo vähän ulkoillakin, mutta tuolla on niin liukasta että riski kaatumiseen tai liukastumiseen on vielä liian suuri.

Unnakin alkoi ontua viime viikolla, mutta onneksi se meni ohi muutaman päivän levolla ja Rimadyl-kuurilla. Unna täytti viime viikolla jo 12 vuotta!

 

Voihan itku ja murhe, suru ja huoli

Syksy2015 154

Nyt se sitten on rikki. Mun Nyyti. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vieläkin enemmän, niin tässä ikävää todistusaineistoa.

Eka video on jo vuoden takaa. Nyytillä on ollut noita oireita jo pitkään, mutta nyt ne on alkanut olla todella useaan toistuvia. Ekan kerran se on kävellyt noin jo joskus vajaa 2-vuotiaana uimisen jälkeen. Pentujen jälkeen keväällä 2013 niitä alkoi olla enemmän, jolloin kiikutin Nyytiä fyssarille, akupunktioon ja neurokirurgille tarkempiin tutkimuksiin. Selän röntgenissä (09/13) oli tällainen muutos, mutta sitä ei silloin pidetty merkittävänä: ” L7/S1 hermoaukko on vähän tiivis, muuten välilevytiloissa ei sairauteen viittaavaa”.

Selkäjumeja on tästä lähtien ollut melko paljon, ja niitä on saatu kivasti hoidettua aina auki fyssarin käsittelyssä. Raju ja nopealiikkeinen koira kun on, niin olen jotenkin tuudittautunut vähän siihen että se nyt vaan tuppaa menemään jumiin. Tuota outoa ”vammakävelyä” ja takajalkojen pompottelua on ollut aina välillä, aina ainoastaan kylmien vuodenaikojen aikaan ja sen jälkeen jos Nyyti on ollut jonkin aikaa samassa asennossa jännittyneenä, yleensä siis esim. autossa istumisen jälkeen. Oon ollut mielestäni aina tarkka lämmittelyjen, jäähdyttelyjen ja koiran takittamisien kanssa, joten nyt ei onneksi ole peiliin katsomisen paikka.

Oireet paheni jonkin verran keväällä 2014, ja meidän fyssarin suosituksesta vein Nyytin uudestaan Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin. Siitä otettiin tällöin selän magneettikuva, joka oli pääsääntöisesti melko siisti ja olin tosi huojentunut. Saatiin lupa jatkaa treenaamista ja normaalia elämää. Hoitanut ell epäili että sektioarpi olisi mahdollisesti aiheuttanut kiinnikkeitä, ja niitä hoidettiin laserilla.

Nyt lokakuun lopulta marraskuun alkuun Nyyti on oireillut tosi paljon. Lokakuussa treenasin vielä melko tiuhaan, lanneselän jumit auottiin fyssarilla ja normaali arki jatkui. Kolmen päivän treeniputken jälkeen Nyyti yhden treenin loputtua piti oikeaa takajalkaansa ilmassa ja liikkui tosi jäykästi. Pidin sen tuon jälkeen levossa treeneistä, mutta se alkoi ”vammakävelemään” ihan normaaleilla aamulenkeilläkin. Tuo toka video on yhdeltä aamukävelyltä. Huutelin Facebookissa apua ja yllättävän monella oli kokemusta samankaltaisista oireista bordercollieillaan. Nyytillä oireiden alkamisesta kestää melko kauan että se alkaa kävelemään normaalisti ja rennosti, yleensä siihen menee reilu 2 km. Satunnaisesti oireet lakkaavat, jos se saa ns. jotain muuta ajateltavaa, esimerkiksi terästäytyy vastaan tulevan koiran takia tai saa hakea mun pudonneen hanskan tms. Se ei missään vaiheessa oireiden ollessa päällä vaikuta onneksi kipeältä tai muuten levottomalta.

Yhtenä iltana kaivoin onneksi esiin vielä sen selän magneettilausunnon, ja löysin kohdan jota en silloin pitänyt merkityksellisenä, varsinkin kun olin saanut kehoituksen jatkaa normaalia elämää.  ”L7/S1 välilevy hyvin lievästi pullistuu spinaalikanavaan, ei aiheuta cauda equina kompressiota, tässä kohdassa myös dorsaalipuolella pieni ”luupiikki” (Lig. flavum) joka vähän kaventaa spinaalikanavaa dorsaalipuolelta.” Otin hädissäni yhteyttä meidän fyssariin, joka onneksi oli ollut kartalla koko ajan! Olin silloin lähettänyt lausunnon hänellekin, ja ammattilaisena oli bongannut muutoksen ja hoitanut Nyytiä koko ajan se huomioiden. Otin yhteyttä myös Nyytiä hoitaneeseen neurokirurgiin, jonka ohjeen mukaan meillä on nyt lääkitykset menossa. Jatkosuunnitelmat selviävät ensi viikolla. Nyyti on nyt onneksi ollut oireeton. En usko että lääkkeillä on tässä vaiheessa ollut suurta merkitystä, oireet lakkasivat levon avulla 4 vrk ennen lääkityksien alkamista.

Nyt tulevaisuus ja oireiden syy on kuitenkin vielä auki. Onko välilevynpullistuma edennyt ja painaako se jotain hermoja? Vai onko kyseessä joku muu neurologinen sairaus? Toivon että oireille löytyy syy ja ikävä epätietoisuus tulevaisuudesta ja mahdollisista hoidoista selviää. Yllättäen myös Nyytin Saana-sisko on alkanut oireilemaan samalla tavalla nyt syksyn aikana. Muutama yö on tullut valvottua ja muutamat itkut itkettyä. Mutta näillä mennään, kaikista kiitollisin mä olen siitä että Nyyti ei vaikuta kipeältä. Lisäksi olen saanut ihan hurjasti tukea niin netin kautta kuin ihan oikeassa elämässä.

Nyt kun mun kalenteri tyhjeni treeneistä ja koesuunnitelmista (hei hei tämän kauden karsinnat!), niin huomaa miten tiiviisti sitä on rakentanut elämänsä tokon ja ihanien pitkien lenkkien ympärille. Eipä ole hetkeen talo kiiltänyt näin kirkkaasti ja luettujen kirjojen pino on suurempi kuin lukemattomien. Toisaalta on ollut aika kova eroahdistus treenaamisesta, toisaalta osa minusta nauttii kun saa vain olla ja puuhailla kotijuttuja. Olen kyllä käynyt kuokkimassa ja liikkuroimassa treeneissä, niin ei ihan tipahda kärryiltä miten treenikaverit edistyy.

Muutama päivä sitten saatiin nauttia erikoisesta valoilmiöstä, auringosta. Tässä marraskuun kansikuvatytöt:

Syksy2015 137 Syksy2015 068 Syksy2015 129 Syksy2015 158 Syksy2015 120 Syksy2015 111 Syksy2015 147 Syksy2015 081 Syksy2015 177

Ja tämän kaiken kurjan terveysmurhevuodatuksen loppuun ilouutinen: Anna-Leena ja Neo kisasivat kolmannen EVL1:n ja Neo on nyt FI TVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Huippua! Onnea!

https://uanblogi.wordpress.com/2015/10/31/valioyksilo/

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Hei me treenataan

IMG_0542

Ja ihan tosi paljon – ehkä. Kiitos uusien liikkeiden. Meillähän oli niitä suuria terveysongelmia selkä- ja jalkajumien muodossa tuossa pitkin kevättä ja kesää, joten mä en voinut treenata kunnolla iäisyyksiin. Tai siltä se ainakin tuntui. Nyt viimeisimmässä tsekkauksessa Nyytin fysioterapeutin kanssa päädyttiin siihen, että katsotaan kuin käy, kun aletaan nyt treenaamaan isommalla volyymilla. Ja jotenkin mulla on vähän sellainen kutina, että ei tee kyllä hyvää kropalle nämä uudet vauhtiliikkeet ja niiden treenaaminen. Vastataivutuksia pitäisi tehdä ihan todella paljon. Nyyti kiertää ja stoppaa aina myötäpäivään, eli sama oikea puoli koirasta, joka on isommalla rasituksella myös perusasennossa saa lisää kuormitusta. Nyt kiertonoudon kierto ja merkittömän merkin (jestas mitä nimihirviöitä) eteen lähetykset rasittaa sitä samaa puolta. Joten saa nähdä kuinka meidän käy – vaikka kuinka lämppään ja jäähdyttelen kunnolla, niin ei voi vaan tehdä pitkässä juoksussa hyvää. Varsinkaan kun Nyyti ei todellakaan säästele itseään tippaakaan. Kuten alla olevista kuvista merkiltä ohjattuun noutoon lähdöistä näkyy. Pelottavaa.

IMG_0512 IMG_0530 IMG_0534

Mutta täytyy toivoa että säästyttäisiin ainakin loukkaantumisilta. Pelkään vähän tulevaa hallikautta ja kiertonoudon turvallisuutta liukkailla mattoalustoilla. Kapulan välimatka esteeseen on vain viitisen metriä, ja jos koiralla tulee nostossa virhearvioita, niin ponnistuspaikka saattaa ajautua liian lähelle hyppyestettä. Samoin itse merkin kierrossa täytyy toivoa että tassuissa on pitoa. Välillä musta tuntuu että kaikessa nopeudessa ja elastisuudessaankin Nyyti on välillä todella rämäpäisen kömpelö, eikä ole itse ole kovin tarkkana liikkumisensa suhteen. Kuten Senni joskus keväällä mua muistutti – Nyyti on ainoa koira, jonka mä tiedän kaatuneen seuraamisliikkeessä…

IMG_0423 IMG_0424 IMG_0473 IMG_0485

Mulla on ehkä maailman kivoimmat treenikaverit. Sen lisäksi että saa superhyviä neuvoja, saa myös ihania treenikuvia! Kaikki tämän päivityksen kuvat on ottanut Ansu Leiman. Syksyn treenikuviotkin vaikuttavat lupaavilta. Seurassamme HSKH:ssa perustettiin kuusipaikkainen arvokisoihin tähtäävien koirakoiden valmennusryhmä, johon meidät valittiin. Lisäksi reilun viikon päästä on taas syksyn kohokohta, eli valmennusrenkaan syysleiri. Kivaa kun on kaikkea mukavaa mitä odottaa!


 IMG_0490 IMG_0502 IMG_0523 IMG_0539 IMG_0554 IMG_0559

Viime viikonloppuna me ajeltiin Ansun kanssa Ylöjärvelle valmennusrenkaan kimppatreenipäivään. Meitä renkaalaisia paikalle saapui viisi. Aikaa oli ruhtinaallisesti, joten oli mukava pohtia ja pähkäillä uusien (ja vähän vanhojenkin) liikkeiden ongelmakohtia yhdessä. Ja taas Ansulla oli kamera mukana, joten saatiin lisää ihania treenikuvia.

_full _full1 _full3 _full4 _full5 _full2 _full6
Taitavat tokotytöt Ylva, Ihme, Tikka, Nyyti ja Lahja

Toissapäivänä treffattiin ihan liian monen vuoden tauon jälkeen Nyytin Saana-siskoa. Oli mukava nähdä Suvia ja Saanaa pitkästä aikaa. Silloin kun siskokset oli nuorempia me treenattiin tosi paljon kimpassa. Nyt täytyy ryhdistäytyä ja nähdä useammin! (Kuva: Suvi)

11891993_10207829058867102_3753253591703171961_n

Nyyti täytti viikko sitten ”jo” kuusi vuotta. Se alkaa siis olla koira parhaassa iässä. Kunpa ajan voisi pysäyttää tähän, en haluaisi sen enää tästä vanhenevan. En olisi uskonut, miten tärkeä voi koira olla. Se on kyllä sellainen once-in-a-lifetime -koira minulle. Maailman uskollisin ja suurisydämisin eläin.

Norja2014 100

 

 

Ei pöllömpi reissu

 

11108946_10153010943114514_2530765126222798004_n

Loistavaa seuraa, kaunis sää, kiva kaupunki, hulppean hieno kisapaikka, leppoisa aikataulu, kaksi ykköstulosta ja kaksi titteliä. Joten ei todellakaan pöllömpi reissu. Nyyti on nyt siis myös POHJ & SE TVA.

Startattiin Ansun ja Ylvan kanssa torstaina kohti Turkua, josta matkustimme iltalaivalla yön yli Tukholmaan. Turussa pissatimme koirat Linnanpuistossa, jossa piti ottaa pakolliset poseerauskuvat. Emme olleet ainoita kuvaajia, kun paikalle pölähti valtava lauma japanilaisia turisteja räpsimään kuvia koiristamme.

_full (1)

_full (2)

_full (3)

Laiva oli perillä Tukholmassa kuudelta aamulla. Lähdimme ajelemaan kohti Eskilstunaa, jossa meillä oli lauantain eka koe sekä hotelli varattuna. Sää oli jo aamulla todella lämmin.  Treffasimme eri laivalla tulleet Sannan, Kallen, Hildan ja Olgan Eskilstuna Brukshundklubbenin hulppealla kentällä. Halusimme käydä tsekkaamassa koepaikan etukäteen. Paikka oli ihan mieletön! Mua niin harmittaa kun kukaan ei tainnut ottaa siitä kuvia. Klubitalona toimi vanha kunnostettu koulu, josta löytyi kaikki ”herkut” saunoja ja grillikatoksia myöten. Kentät olivat valtavan kokoiset hienot nurmialueet. Saimme ystävällisiltä klubilaisilta luvan treenata kentällä. Sää oli aivan tajuttoman kuuma +27,5 astetta, joten ihan hurjan pitkiä treenejä ei koirien kanssa voinut tehdä. Treenien jälkeen ajelimme etsimään kaikki Eskilstunan eläinkaupat, kun Sanna oli fiksusti etukäteen ennen reissua Googletellut niiden osoitteet. Ja löytyihän sitä ostettavaa, Nyyti sai taas yhden uuden pannan… Iltapäivästä saimme hotellihuoneet ja mä jäin hotellille päiväunille Nyden kanssa muiden lähtiessä eläinlääkäriin matolääkkeille. Nydellä oli lääkitys voimassa vielä meidän Norja-Ruotsi -turneen jäljiltä. Illalla käveltiin kaupungilla, Eskilstuna oli paikkana tosi kiva. Kauniita vanhoja rakennuksia ja eloisa kesäillan tunnelma. Illalla hotellille saapui vielä loput suomalaisvahvistukset Veera, Päivi ja Janina.

Lauantain koe Eskilstunassa

Koe alkoi jo klo 8 suoritusnumeroiden arvonnalla. Oltiin ajoissa paikalla, jotta ehdittiin kävelyttää koirat kunnolla ennen kokeen alkua. Täytyy tunnustaa että taas mua jännitti, vähän kuin Norjassakin. Se on varmaan se tulostavoite, jonka vuoksi jännitys lisääntyy verrattuna normikisoihin. Kisaajia oli 14, ja me saatiin numero 5. Olin siihen oikein tyytyväinen, sopivan alkupäässä muttei vielä ekassa paikallaoloryhmässä.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti tapahtunut ihmeitä, ja saatiin niistä kympit. Liikkeet tehtiin normijärkässä putkeen. Sain itselleni tosi hyvän fiiliksen ennen yksilöliiikkeiden alkua ja oli kiva päästä kehään. Olin pelännyt etukäteen ohjattua, jossa oli sorvatut kapulat käytössä. Nyt vähän yllärinä meidän huonoin liike olikin ruutu, jossa Nyps jostain syystä lähti kääntymään mua kohden jo ennen merkkiä ja sen takajalat lähti alta. En huomannut sitä muuten kuin vasta videolta katsottuna. Peesasin sen kääntymistä käskyllä, koska se oli jo merkin kehän sisäpuolella. Ruutuun ok:sti, mutta jostain syystä Nyps meni maahan jo seis-käskystä. Muuten liikkeissä ei tapahtunut ihmeitä, tunnari oli vähän epävarma. Kapulat oli tosi karheat ja tikkuiset, ja tosi moni suomalainen koira nuuski aika pitkään kapuloilla. Mutta ei nollattu mitään ja vikan liikkeeen jälkeen oli niiiiin huojentunut olo! Pisteitä saatiin välillä 7-10, yhteensä 285,5 p.  Ykkönen oli siis saavutettu ja Nyyti oli nyt kahta titteliä rikkaampi. Voitettiin myös lopulta koko luokka. Ja kämppis Ylva tuli myös ykköstuloksella toiseksi! Meidän taitavat tytöt! Täältä löytyy Nyytin suoritus videolla.

11800515_10153507617713398_7191212820159337402_n

Pikku Nyyti, josta on juuri tullut POHJ & FI & EE & NO & SE TVA BH Myytin Siivekäs!

_full (8) _full (6) _full (5) _full (4)

Kaikki suomalaiset kisaajat: Zuli, Senna, Sara, Nyyti, Ylva ja Hilda

Sunnuntain koe Västeråsissa

Sunnuntaina kisattiin Västeråsissa, jonka kisapaikka me käytiin myös tsekkaamassa jo lauantaina. Kenttä oli selkeästi vaikeampi kuin lauantaina. Nurmi oli ajettu, ja irtonurmipaakut oli jätetty kentälle. Mun kauhuskenaario ohjatusta kävi toteen, kun meille arvottu oikea ei näkynyt ruohikossa ja puolivälissä matkaa Nyps säntäsi keskikapulalle. Sain sen stopattua kapulan ”väärälle” puolelle, josta korjaus ei enää onnistunut. Siihen saakka (taas normijärkässä) suoritetut liikkeet oli sujunut ihan ok:sti. Nyyti vaikutti todella ”hikiseltä”, se läähätti jo jäätävän pitkän seuraamisen jälkeen ihan hurjana. Kentällä oli taas todella kuuma! Epäonnistuneen ohjatun jälkeen olleessa hyppynoudossa onnistuin sitten heittämään kapulan hypyn siivekkeeseen. Se kimposi siitä noin metrin verran hypyn taakse, eli liike olisi ollut ihan suoritettavissa. Jostain syystä tuomari kävi nostamassa kapulan ja antoi mun heittää uudelleen! Ihan outoa, säännöissähän uusintaheitot on kielletty. Seuraava heitto sitten onnistui paremmin. Tikkuinen tunnarikapula oli taas vaikea, varsinkin kun sitä ei saanut pitää kädessä kuin ihan hetken. Olin kehästä tullessa todella ällistynyt, kun Ansu ja kumppanit olivat laskeneet että meidän pisteet riittivät nollasta huolimatta ykköstulokseen. Tehtiin siis sunnuntaina 261,5 ja sijoituttiin toisiksi Ylvan voittaessa hienosti luokan. Video kokeesta on nähtävissä täällä.

_full (9)

Kisan jälkeen käytiin porukalla syömässä ja shoppailemassa, sekä lenkittämässä koirat ennen lähtöä Åstran puistossa Tukholmassa. Jokseenkin väsyneen hervottomissa tunnelmissa me naurettiin vedet silmissä näille alla oleville tyypeille.

Ei pöllömpi reissu.

_full (10) _full (11) _full (12)

Kuvat (C) Angelica Leiman

Ansun reissukertomus löytyy Ylvan ja Kentsun blogista.

Norjan reissu 2015

03.08.2015 252

Olipas taas hienoa olla hienossa Norjassa. Reissun päätavoitteena oli (tietty?) saada Nyytille Tromssan kisoista Norjan tottelevaisuusvalion arvo. Ja se saavutettiin tosi kivalla suorituksella! Mulla oli aika luottavainen mieli siihen jo etukäteen, kyllähän me ne liikkeet jotenkin aina räpelletään läpi, mutta ikinä ei tiedä mitä voi sattua. Sen tähden oli huojentavaa, että samalle viikonlopulle oli kaksi koetta. Mua pitkästä aikaa jännitti aika paljon ennen suoritusta, lähinnä ehkä jännitystä aiheutti kun ei ollut täysin varma kaikista käytännön jutuista. En meinannut pysyä nahoissani, kun esimerkiksi liikejärjestys ja zetan asennot kerrottiin vasta juuri ennen meidän luokan alkua. EVL:ssä oli kolme koiraa, joista Nyyti suoritti viimeisenä juoksunsa takia. Onneksi Norjassa saa kisata juoksuisena, koska Nyyti aloitti yllärinä juoksunsa aika reilusti etuajassa! Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä ja pohjana oli hyvä hiekkakenttä kauniissa maisemassa Tromssassa.

Norja2015 008

Nyyti oli kokeessa aivan ihana! Ikinä ennen ei olla tehty noin kivaa suoritusta. Se oli innokas, muttei kipannut yli. Vauhdikas, mutta avoin ja kuuntelevainen. Me oltiin todella yhdessä kehässä. Tällaisia suorituksia kun saisi aina tehdä, niin oispa huippua. Tietysti olosuhteet oli just meille sopivat: ulkona oleva hiekkakenttä ja lomafiilis muutenkin. Norjalainen yleisö oli ihan huippua, ne todella hurrasi, nauroi ja kannusti! Tuomarina oli Arild Eriksen, josta etukäteen kuulin että on melko kitsas pisteidensä kanssa. Nypsi teki kyllä ansaitusti hyvät pisteet, saatiin loppujen lopuksi 303,5 p. ja voitettiin luokka. Tuomari piti palkintojenjaossa puheen, josta en ymmärtänyt paljoa muuta, kuin että hän on kertaalleen aiemmin ikinä antanut yli 300 pistettä! Nyyti palkittiin myös kokeen parhaana koirana. Ilmeisesti Norjassa ei ole KP:t käytössä, vaan erikseen palkitaan kokeen paras. Olin kyllä niin ylpeä mun pienestä luikerosta. Harmillisesti suoritus ei ole videolla, olisi ollut kiva nähdä näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Ainoat seikat jotka vähän tökkivät, oli ohjatun hieman tahmea merkki ja kaukojen s-m sivusuunnan liikkuminen, jota oon nyt yrittänyt saada pois. Tunnari, luoksetulo ja ruutu oli tosi hyvät, samoin seuraaminen ei ollut niin hurjan tuntuista kuin yleensä. Nyyti jopa ravasi juoksuosuudessa! Samoin se yllättäen teki zetan istumisessa musta luopumisen katse eteenpäin, jota olen ihan satunnaisesti treenaillut, enkä edes yrittänyt systemaattisesti siirtää liikkeeseen. En meinannut uskoa silmiäni, kun käännyin sen takana ja huomasin että sen katse on eteenpäin. Nyyti oli kyllä todella kilttinä ja tosiaan yritti parhaansa!

Norja2015 032

Kenttä oli todella kuiva, ja pölisi paljon. Aina Nyytin stopatessa se pöläytti ilmaan pienen pölypilven. Oli tosi hauskan näköistä vauhtiliikkeissä, kun se jatkoi matkaa aina pikku pölypilven keskeltä. Alla Nyps juoksee pöläyttämään norjalaista ruutua:

Norja2015 058 Norja2015 059 Norja2015 060

Kaiken kaikkiaan koe sujui kivasti, järjestelyt olivat toimivat ja kaikki ihmiset tosi auttavaisia ja ystävällisiä. Seuraavana päivänä olisi ollut toinen koe, johon olin Nyden ilmoittanut. Päätettiin kuitenkin jättää koe väliin ja jatkaa matkaamme kohti Lofootteja. Tavoitteena oli TVA-arvo, ja se me onneksi saavutettiin. Olin niin huojentunut kokeen jälkeen, oli ihana käydä syömässä kunnolla ja lähteä illaksi vuorille kävelemään, kun ei tarvinnut enää miettiä miten koe onnistuu! Ja varsinkin kun se oli onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla!

Norja2015 135 Norja2015 126

Tuore NO TVA illalla Tromvikissa:

Norja2015 161

03.08.2015 254

03.08.2015 277

03.08.2015 249

Norja2015 163

Pakollinen turistiposeeraus Tromssa keskustassa rekikoirapatsaan kanssa:

03.08.2015 209

Tromssasta jatkoimme matkaa kohti Lofootteja, joka oli myös hieno paikka. Kuten varmaan jokseenkin koko Norja! Hienoja vehreitä vuoria, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Joka oli todella kylmää, joka me tajuttiin vasta kun annettiin Nyyti-raukalle lupa mennä uimaan. Se uimalenkki oli harvinaisen lyhyt ja päättyi jokseenkin hätäiseen koiran kuivattamiseen ja liikuttamiseen.

Norja2015 213 Norja2015 215

Mä sairastuin flunssaan Lofooteilla, joten reissu jäi aiempaa vähän lyhyemmäksi. Ehdittiin kuitenkin käydä aivan Lofoottien kärjessä, jossa oli kaunis kalastajakylä.

03.08.2015 342

Kaiken kaikkiaan oli taas niin kiva reissu, paluumatkalla ryhdyttiin jo suunnittelemaan ensi kesän suuntaa. Ja kiitos pieni Nyyti, kun annoit mulle parhaan suorituksesi ikinä! Onneksi siitä nyt on muistonakin ”ylimääräinen” titteli.

Norja2015 265

Huomenna lähdetään Ansun ja Ylvan kanssa kohti Ruotsia, jossa kisataan viikonloppuna kaksi koetta. Mua jo vähän hirvittää Ruotsin nurmikentät ja ohjatun sorvatut kapulat… Ei oo meinaan mennyt ko. yhdistelmä treeneissä kauhean lupaavasti! Mutta pitäkää meille peukkuja. :)