Takaisin lähtöruutuun

Tai siltä se nyt ainakin hetkellisesti tuntuu. Nyytin selkä on taas ollut tosi jäykkä, ja se liikkuu vinossa. Käytiin toissapäivänä kontrollissa leikanneen lääkärin luona, kun fysioterapia ja kipulääkekuuri ei tuntunut auttavan. Mua huolestutti, että onko siinä heinäkuun lopulla sattuneessa epäonnistuneessa hypyssä veneestä laiturille sattunut jotain pahempaa. Nyytistä otettiin röntgenkuvat, joissa ei nyt onneksi mitään trauman merkkejä ollut. Sovittiin että aloitetaan Nyytille nyt uudelleen Gabapentin ja Rimadyl, ja jos vointi ei kohene niin uusi magneettikuva 1-2 kk päästä. Nyyti itse on siis pirteä ja liikkuu mielellään, mutta ei se liikkuminen kovin hyvältä näytä. Taka-askel on taas lyhyt, laukka on pupulaukkaa ja käännöksissä se siirtää koko takaosan yhtenä ”klimppinä”. Ajoittain se on taas alamäissä pompautellut jompaa kumpaa takajalkaa. Kunnon ns. vammakävelyoiretta ei nyt onneksi ole ollut.

Mutta on tää kurjaa. Nyyti oireili silloin 2 kk leikkauksen jälkeen hetken aikaa, jonka jälkeen saatiin hienot 4 kk ilman mitään oireita, jolloin myös liike ja selän asento oli tosi hyvät. Silloin mä uskalsin vähän treenatakin. Nyt ollaan lähinnä vain lenkkeilty, saatiin onneksi lupa jatkaa ihan normaalia liikuntaa. Jälkeä olen ajanut noille molemmille bc:ille, samoin olin Nyytin kanssa ekalla NoseWork-tunnilla ja se oli kyllä tosi hauskaa ja erilaista.

Viikko sitten olin Nyytin ja Nessin kanssa valmennusrenkaan leirillä haikeissa tunnelmissa, kun leiri oli nyt Nyytin viimeinen. Päätin jo ennen leiriä että nyt kun Nyyti on ollut taas huonompi, niin mun ei ole mitään järkeä pitää meille paikkaa, kun tulevaisuus on yksi iso kysymysmerkki.  Jos uusia sääntöjä ei olisi, niin satunnainen kisaaminen hyvin pienellä treenimäärällä olisi varmaan ollut jossain vaiheessa mahdollistakin. Uusien liikkeiden opettaminen Nyytille olisi aivan liian raskasta, ja kun ne uudet liikkeet kiertoineen ja eteenmenoineen ei ole mitään kroppaystävällisiä terveellekään koiralle, niin pahoin pelkään että meidän tokokisat olivat nyt tässä. Nyyti on mulle niin tärkeä, etten halua ottaa sitä riskiä että sen vointi huononisi vain sen takia että minä haluan kisata. Olisin kyllä niin toivonut että me oltaisiin voitu lopettaa jostain ihan muusta syystä kuin terveyden vuoksi, ja tuntuu muutenkin että meillä jäi ihan hurjan paljon kaikkea Nyytin kanssa kesken. Mutta täytyy nyt olla realistinen ja iloinen siitä, että Nyyti on nyt edes näinkin hyvässä kunnossa ja pystyy elämään normaalia arkea. Tosin meidän normaaliin arkeen on kuulunut melkoisen iso määrä treenaamista, mutta edes arkea ilman treenejä siis.

Alla muutamia kuvamuistoja vuosien varrelta.

Tuore erikoisvoittajaluokkalainen syksyllä 2011
VOI1 syyskuussa 2011, eli tuore kuninkuusluokkalainen!

Sanna_Jaaskelainen

TOKO SM 2013, kuva: S. Jääskeläinen

 

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Kuva: Marianne Forsell

TOKO SM 2015, Kuva: Marianne Forsell

 

Norja2015 135
Tuore NO TVA heinäkuussa 2015

20140810_1MG_3840
Nyyti Maailman voittaja -näyttelyn tokonäytöksessä

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o
Treeneissä syksyllä 2014, kuva: Ansu Leiman

IMG_0542
Treeneissä kesällä 2015, kuva: Ansu Leiman

_full (9)
Tuore POHJ & SE TVA Nyyti ja reissukaveri Ylva Ruotsissa vuosi sitten. Tämä koe oli ainakin toistaiseksi Nyytin viimeinen. :´(

 

Maailman paras Nyyti 7 v

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

3,5 viikkoa leikkauksesta

IMG_2424

Meillä voidaan edelleen olosuhteisiin nähden hyvin. Käytiin toissapäivänä leikanneen lääkärin kontrollikäynnillä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, Nyyti liikkuu paremmin kuin ennen leikkausta ja kaikki on kuten pitääkin. Saatiin samalla akupunktiota ja laserhoitoa. Puhuttiin myös siitä ”oudosta” ristiluun työntymisestä L7:n alle. Lääkäri on nähnyt pitkän uransa aikana vain kerran vastaavanlaisen yhtä ahtaan nikamavälin; ylhäältä katsoen siinä ei ollut rakoa kuulemma ollenkaan. Muutos on kuulemma rakenteellinen ja ehkä ollut Nyytillä aina. Mutta ihanaa että se on nyt hoidettu ja paraneminen sujuu odotetusti.

Haavan hakaset poistin jo viime viikolla ja haava on tosi siististi kiinni. Kipulääkkeistä jäljellä on enää Gabapentin, jota alan nyt purkaa alas. Aloitetaan nyt Serene UM-pillerit vähän tasoittamaan tota toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista. Nyyti on tyytynyt kohtaloonsa ihan kiltisti, mutta mua jotenkin ahdistaa sen puolesta, joten ehkä pillerit helpottaa meitä molempia… Saataisiin muuten jo vähän ulkoillakin, mutta tuolla on niin liukasta että riski kaatumiseen tai liukastumiseen on vielä liian suuri.

Unnakin alkoi ontua viime viikolla, mutta onneksi se meni ohi muutaman päivän levolla ja Rimadyl-kuurilla. Unna täytti viime viikolla jo 12 vuotta!

 

Voihan itku ja murhe, suru ja huoli

Syksy2015 154

Nyt se sitten on rikki. Mun Nyyti. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vieläkin enemmän, niin tässä ikävää todistusaineistoa.

Eka video on jo vuoden takaa. Nyytillä on ollut noita oireita jo pitkään, mutta nyt ne on alkanut olla todella useaan toistuvia. Ekan kerran se on kävellyt noin jo joskus vajaa 2-vuotiaana uimisen jälkeen. Pentujen jälkeen keväällä 2013 niitä alkoi olla enemmän, jolloin kiikutin Nyytiä fyssarille, akupunktioon ja neurokirurgille tarkempiin tutkimuksiin. Selän röntgenissä (09/13) oli tällainen muutos, mutta sitä ei silloin pidetty merkittävänä: ” L7/S1 hermoaukko on vähän tiivis, muuten välilevytiloissa ei sairauteen viittaavaa”.

Selkäjumeja on tästä lähtien ollut melko paljon, ja niitä on saatu kivasti hoidettua aina auki fyssarin käsittelyssä. Raju ja nopealiikkeinen koira kun on, niin olen jotenkin tuudittautunut vähän siihen että se nyt vaan tuppaa menemään jumiin. Tuota outoa ”vammakävelyä” ja takajalkojen pompottelua on ollut aina välillä, aina ainoastaan kylmien vuodenaikojen aikaan ja sen jälkeen jos Nyyti on ollut jonkin aikaa samassa asennossa jännittyneenä, yleensä siis esim. autossa istumisen jälkeen. Oon ollut mielestäni aina tarkka lämmittelyjen, jäähdyttelyjen ja koiran takittamisien kanssa, joten nyt ei onneksi ole peiliin katsomisen paikka.

Oireet paheni jonkin verran keväällä 2014, ja meidän fyssarin suosituksesta vein Nyytin uudestaan Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin. Siitä otettiin tällöin selän magneettikuva, joka oli pääsääntöisesti melko siisti ja olin tosi huojentunut. Saatiin lupa jatkaa treenaamista ja normaalia elämää. Hoitanut ell epäili että sektioarpi olisi mahdollisesti aiheuttanut kiinnikkeitä, ja niitä hoidettiin laserilla.

Nyt lokakuun lopulta marraskuun alkuun Nyyti on oireillut tosi paljon. Lokakuussa treenasin vielä melko tiuhaan, lanneselän jumit auottiin fyssarilla ja normaali arki jatkui. Kolmen päivän treeniputken jälkeen Nyyti yhden treenin loputtua piti oikeaa takajalkaansa ilmassa ja liikkui tosi jäykästi. Pidin sen tuon jälkeen levossa treeneistä, mutta se alkoi ”vammakävelemään” ihan normaaleilla aamulenkeilläkin. Tuo toka video on yhdeltä aamukävelyltä. Huutelin Facebookissa apua ja yllättävän monella oli kokemusta samankaltaisista oireista bordercollieillaan. Nyytillä oireiden alkamisesta kestää melko kauan että se alkaa kävelemään normaalisti ja rennosti, yleensä siihen menee reilu 2 km. Satunnaisesti oireet lakkaavat, jos se saa ns. jotain muuta ajateltavaa, esimerkiksi terästäytyy vastaan tulevan koiran takia tai saa hakea mun pudonneen hanskan tms. Se ei missään vaiheessa oireiden ollessa päällä vaikuta onneksi kipeältä tai muuten levottomalta.

Yhtenä iltana kaivoin onneksi esiin vielä sen selän magneettilausunnon, ja löysin kohdan jota en silloin pitänyt merkityksellisenä, varsinkin kun olin saanut kehoituksen jatkaa normaalia elämää.  ”L7/S1 välilevy hyvin lievästi pullistuu spinaalikanavaan, ei aiheuta cauda equina kompressiota, tässä kohdassa myös dorsaalipuolella pieni ”luupiikki” (Lig. flavum) joka vähän kaventaa spinaalikanavaa dorsaalipuolelta.” Otin hädissäni yhteyttä meidän fyssariin, joka onneksi oli ollut kartalla koko ajan! Olin silloin lähettänyt lausunnon hänellekin, ja ammattilaisena oli bongannut muutoksen ja hoitanut Nyytiä koko ajan se huomioiden. Otin yhteyttä myös Nyytiä hoitaneeseen neurokirurgiin, jonka ohjeen mukaan meillä on nyt lääkitykset menossa. Jatkosuunnitelmat selviävät ensi viikolla. Nyyti on nyt onneksi ollut oireeton. En usko että lääkkeillä on tässä vaiheessa ollut suurta merkitystä, oireet lakkasivat levon avulla 4 vrk ennen lääkityksien alkamista.

Nyt tulevaisuus ja oireiden syy on kuitenkin vielä auki. Onko välilevynpullistuma edennyt ja painaako se jotain hermoja? Vai onko kyseessä joku muu neurologinen sairaus? Toivon että oireille löytyy syy ja ikävä epätietoisuus tulevaisuudesta ja mahdollisista hoidoista selviää. Yllättäen myös Nyytin Saana-sisko on alkanut oireilemaan samalla tavalla nyt syksyn aikana. Muutama yö on tullut valvottua ja muutamat itkut itkettyä. Mutta näillä mennään, kaikista kiitollisin mä olen siitä että Nyyti ei vaikuta kipeältä. Lisäksi olen saanut ihan hurjasti tukea niin netin kautta kuin ihan oikeassa elämässä.

Nyt kun mun kalenteri tyhjeni treeneistä ja koesuunnitelmista (hei hei tämän kauden karsinnat!), niin huomaa miten tiiviisti sitä on rakentanut elämänsä tokon ja ihanien pitkien lenkkien ympärille. Eipä ole hetkeen talo kiiltänyt näin kirkkaasti ja luettujen kirjojen pino on suurempi kuin lukemattomien. Toisaalta on ollut aika kova eroahdistus treenaamisesta, toisaalta osa minusta nauttii kun saa vain olla ja puuhailla kotijuttuja. Olen kyllä käynyt kuokkimassa ja liikkuroimassa treeneissä, niin ei ihan tipahda kärryiltä miten treenikaverit edistyy.

Muutama päivä sitten saatiin nauttia erikoisesta valoilmiöstä, auringosta. Tässä marraskuun kansikuvatytöt:

Syksy2015 137 Syksy2015 068 Syksy2015 129 Syksy2015 158 Syksy2015 120 Syksy2015 111 Syksy2015 147 Syksy2015 081 Syksy2015 177

Ja tämän kaiken kurjan terveysmurhevuodatuksen loppuun ilouutinen: Anna-Leena ja Neo kisasivat kolmannen EVL1:n ja Neo on nyt FI TVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Huippua! Onnea!

https://uanblogi.wordpress.com/2015/10/31/valioyksilo/

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Hei me treenataan

IMG_0542

Ja ihan tosi paljon – ehkä. Kiitos uusien liikkeiden. Meillähän oli niitä suuria terveysongelmia selkä- ja jalkajumien muodossa tuossa pitkin kevättä ja kesää, joten mä en voinut treenata kunnolla iäisyyksiin. Tai siltä se ainakin tuntui. Nyt viimeisimmässä tsekkauksessa Nyytin fysioterapeutin kanssa päädyttiin siihen, että katsotaan kuin käy, kun aletaan nyt treenaamaan isommalla volyymilla. Ja jotenkin mulla on vähän sellainen kutina, että ei tee kyllä hyvää kropalle nämä uudet vauhtiliikkeet ja niiden treenaaminen. Vastataivutuksia pitäisi tehdä ihan todella paljon. Nyyti kiertää ja stoppaa aina myötäpäivään, eli sama oikea puoli koirasta, joka on isommalla rasituksella myös perusasennossa saa lisää kuormitusta. Nyt kiertonoudon kierto ja merkittömän merkin (jestas mitä nimihirviöitä) eteen lähetykset rasittaa sitä samaa puolta. Joten saa nähdä kuinka meidän käy – vaikka kuinka lämppään ja jäähdyttelen kunnolla, niin ei voi vaan tehdä pitkässä juoksussa hyvää. Varsinkaan kun Nyyti ei todellakaan säästele itseään tippaakaan. Kuten alla olevista kuvista merkiltä ohjattuun noutoon lähdöistä näkyy. Pelottavaa.

IMG_0512 IMG_0530 IMG_0534

Mutta täytyy toivoa että säästyttäisiin ainakin loukkaantumisilta. Pelkään vähän tulevaa hallikautta ja kiertonoudon turvallisuutta liukkailla mattoalustoilla. Kapulan välimatka esteeseen on vain viitisen metriä, ja jos koiralla tulee nostossa virhearvioita, niin ponnistuspaikka saattaa ajautua liian lähelle hyppyestettä. Samoin itse merkin kierrossa täytyy toivoa että tassuissa on pitoa. Välillä musta tuntuu että kaikessa nopeudessa ja elastisuudessaankin Nyyti on välillä todella rämäpäisen kömpelö, eikä ole itse ole kovin tarkkana liikkumisensa suhteen. Kuten Senni joskus keväällä mua muistutti – Nyyti on ainoa koira, jonka mä tiedän kaatuneen seuraamisliikkeessä…

IMG_0423 IMG_0424 IMG_0473 IMG_0485

Mulla on ehkä maailman kivoimmat treenikaverit. Sen lisäksi että saa superhyviä neuvoja, saa myös ihania treenikuvia! Kaikki tämän päivityksen kuvat on ottanut Ansu Leiman. Syksyn treenikuviotkin vaikuttavat lupaavilta. Seurassamme HSKH:ssa perustettiin kuusipaikkainen arvokisoihin tähtäävien koirakoiden valmennusryhmä, johon meidät valittiin. Lisäksi reilun viikon päästä on taas syksyn kohokohta, eli valmennusrenkaan syysleiri. Kivaa kun on kaikkea mukavaa mitä odottaa!


 IMG_0490 IMG_0502 IMG_0523 IMG_0539 IMG_0554 IMG_0559

Viime viikonloppuna me ajeltiin Ansun kanssa Ylöjärvelle valmennusrenkaan kimppatreenipäivään. Meitä renkaalaisia paikalle saapui viisi. Aikaa oli ruhtinaallisesti, joten oli mukava pohtia ja pähkäillä uusien (ja vähän vanhojenkin) liikkeiden ongelmakohtia yhdessä. Ja taas Ansulla oli kamera mukana, joten saatiin lisää ihania treenikuvia.

_full _full1 _full3 _full4 _full5 _full2 _full6
Taitavat tokotytöt Ylva, Ihme, Tikka, Nyyti ja Lahja

Toissapäivänä treffattiin ihan liian monen vuoden tauon jälkeen Nyytin Saana-siskoa. Oli mukava nähdä Suvia ja Saanaa pitkästä aikaa. Silloin kun siskokset oli nuorempia me treenattiin tosi paljon kimpassa. Nyt täytyy ryhdistäytyä ja nähdä useammin! (Kuva: Suvi)

11891993_10207829058867102_3753253591703171961_n

Nyyti täytti viikko sitten ”jo” kuusi vuotta. Se alkaa siis olla koira parhaassa iässä. Kunpa ajan voisi pysäyttää tähän, en haluaisi sen enää tästä vanhenevan. En olisi uskonut, miten tärkeä voi koira olla. Se on kyllä sellainen once-in-a-lifetime -koira minulle. Maailman uskollisin ja suurisydämisin eläin.

Norja2014 100

 

 

Ei pöllömpi reissu

 

11108946_10153010943114514_2530765126222798004_n

Loistavaa seuraa, kaunis sää, kiva kaupunki, hulppean hieno kisapaikka, leppoisa aikataulu, kaksi ykköstulosta ja kaksi titteliä. Joten ei todellakaan pöllömpi reissu. Nyyti on nyt siis myös POHJ & SE TVA.

Startattiin Ansun ja Ylvan kanssa torstaina kohti Turkua, josta matkustimme iltalaivalla yön yli Tukholmaan. Turussa pissatimme koirat Linnanpuistossa, jossa piti ottaa pakolliset poseerauskuvat. Emme olleet ainoita kuvaajia, kun paikalle pölähti valtava lauma japanilaisia turisteja räpsimään kuvia koiristamme.

_full (1)

_full (2)

_full (3)

Laiva oli perillä Tukholmassa kuudelta aamulla. Lähdimme ajelemaan kohti Eskilstunaa, jossa meillä oli lauantain eka koe sekä hotelli varattuna. Sää oli jo aamulla todella lämmin.  Treffasimme eri laivalla tulleet Sannan, Kallen, Hildan ja Olgan Eskilstuna Brukshundklubbenin hulppealla kentällä. Halusimme käydä tsekkaamassa koepaikan etukäteen. Paikka oli ihan mieletön! Mua niin harmittaa kun kukaan ei tainnut ottaa siitä kuvia. Klubitalona toimi vanha kunnostettu koulu, josta löytyi kaikki ”herkut” saunoja ja grillikatoksia myöten. Kentät olivat valtavan kokoiset hienot nurmialueet. Saimme ystävällisiltä klubilaisilta luvan treenata kentällä. Sää oli aivan tajuttoman kuuma +27,5 astetta, joten ihan hurjan pitkiä treenejä ei koirien kanssa voinut tehdä. Treenien jälkeen ajelimme etsimään kaikki Eskilstunan eläinkaupat, kun Sanna oli fiksusti etukäteen ennen reissua Googletellut niiden osoitteet. Ja löytyihän sitä ostettavaa, Nyyti sai taas yhden uuden pannan… Iltapäivästä saimme hotellihuoneet ja mä jäin hotellille päiväunille Nyden kanssa muiden lähtiessä eläinlääkäriin matolääkkeille. Nydellä oli lääkitys voimassa vielä meidän Norja-Ruotsi -turneen jäljiltä. Illalla käveltiin kaupungilla, Eskilstuna oli paikkana tosi kiva. Kauniita vanhoja rakennuksia ja eloisa kesäillan tunnelma. Illalla hotellille saapui vielä loput suomalaisvahvistukset Veera, Päivi ja Janina.

Lauantain koe Eskilstunassa

Koe alkoi jo klo 8 suoritusnumeroiden arvonnalla. Oltiin ajoissa paikalla, jotta ehdittiin kävelyttää koirat kunnolla ennen kokeen alkua. Täytyy tunnustaa että taas mua jännitti, vähän kuin Norjassakin. Se on varmaan se tulostavoite, jonka vuoksi jännitys lisääntyy verrattuna normikisoihin. Kisaajia oli 14, ja me saatiin numero 5. Olin siihen oikein tyytyväinen, sopivan alkupäässä muttei vielä ekassa paikallaoloryhmässä.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti tapahtunut ihmeitä, ja saatiin niistä kympit. Liikkeet tehtiin normijärkässä putkeen. Sain itselleni tosi hyvän fiiliksen ennen yksilöliiikkeiden alkua ja oli kiva päästä kehään. Olin pelännyt etukäteen ohjattua, jossa oli sorvatut kapulat käytössä. Nyt vähän yllärinä meidän huonoin liike olikin ruutu, jossa Nyps jostain syystä lähti kääntymään mua kohden jo ennen merkkiä ja sen takajalat lähti alta. En huomannut sitä muuten kuin vasta videolta katsottuna. Peesasin sen kääntymistä käskyllä, koska se oli jo merkin kehän sisäpuolella. Ruutuun ok:sti, mutta jostain syystä Nyps meni maahan jo seis-käskystä. Muuten liikkeissä ei tapahtunut ihmeitä, tunnari oli vähän epävarma. Kapulat oli tosi karheat ja tikkuiset, ja tosi moni suomalainen koira nuuski aika pitkään kapuloilla. Mutta ei nollattu mitään ja vikan liikkeeen jälkeen oli niiiiin huojentunut olo! Pisteitä saatiin välillä 7-10, yhteensä 285,5 p.  Ykkönen oli siis saavutettu ja Nyyti oli nyt kahta titteliä rikkaampi. Voitettiin myös lopulta koko luokka. Ja kämppis Ylva tuli myös ykköstuloksella toiseksi! Meidän taitavat tytöt! Täältä löytyy Nyytin suoritus videolla.

11800515_10153507617713398_7191212820159337402_n

Pikku Nyyti, josta on juuri tullut POHJ & FI & EE & NO & SE TVA BH Myytin Siivekäs!

_full (8) _full (6) _full (5) _full (4)

Kaikki suomalaiset kisaajat: Zuli, Senna, Sara, Nyyti, Ylva ja Hilda

Sunnuntain koe Västeråsissa

Sunnuntaina kisattiin Västeråsissa, jonka kisapaikka me käytiin myös tsekkaamassa jo lauantaina. Kenttä oli selkeästi vaikeampi kuin lauantaina. Nurmi oli ajettu, ja irtonurmipaakut oli jätetty kentälle. Mun kauhuskenaario ohjatusta kävi toteen, kun meille arvottu oikea ei näkynyt ruohikossa ja puolivälissä matkaa Nyps säntäsi keskikapulalle. Sain sen stopattua kapulan ”väärälle” puolelle, josta korjaus ei enää onnistunut. Siihen saakka (taas normijärkässä) suoritetut liikkeet oli sujunut ihan ok:sti. Nyyti vaikutti todella ”hikiseltä”, se läähätti jo jäätävän pitkän seuraamisen jälkeen ihan hurjana. Kentällä oli taas todella kuuma! Epäonnistuneen ohjatun jälkeen olleessa hyppynoudossa onnistuin sitten heittämään kapulan hypyn siivekkeeseen. Se kimposi siitä noin metrin verran hypyn taakse, eli liike olisi ollut ihan suoritettavissa. Jostain syystä tuomari kävi nostamassa kapulan ja antoi mun heittää uudelleen! Ihan outoa, säännöissähän uusintaheitot on kielletty. Seuraava heitto sitten onnistui paremmin. Tikkuinen tunnarikapula oli taas vaikea, varsinkin kun sitä ei saanut pitää kädessä kuin ihan hetken. Olin kehästä tullessa todella ällistynyt, kun Ansu ja kumppanit olivat laskeneet että meidän pisteet riittivät nollasta huolimatta ykköstulokseen. Tehtiin siis sunnuntaina 261,5 ja sijoituttiin toisiksi Ylvan voittaessa hienosti luokan. Video kokeesta on nähtävissä täällä.

_full (9)

Kisan jälkeen käytiin porukalla syömässä ja shoppailemassa, sekä lenkittämässä koirat ennen lähtöä Åstran puistossa Tukholmassa. Jokseenkin väsyneen hervottomissa tunnelmissa me naurettiin vedet silmissä näille alla oleville tyypeille.

Ei pöllömpi reissu.

_full (10) _full (11) _full (12)

Kuvat (C) Angelica Leiman

Ansun reissukertomus löytyy Ylvan ja Kentsun blogista.

Norjan reissu 2015

03.08.2015 252

Olipas taas hienoa olla hienossa Norjassa. Reissun päätavoitteena oli (tietty?) saada Nyytille Tromssan kisoista Norjan tottelevaisuusvalion arvo. Ja se saavutettiin tosi kivalla suorituksella! Mulla oli aika luottavainen mieli siihen jo etukäteen, kyllähän me ne liikkeet jotenkin aina räpelletään läpi, mutta ikinä ei tiedä mitä voi sattua. Sen tähden oli huojentavaa, että samalle viikonlopulle oli kaksi koetta. Mua pitkästä aikaa jännitti aika paljon ennen suoritusta, lähinnä ehkä jännitystä aiheutti kun ei ollut täysin varma kaikista käytännön jutuista. En meinannut pysyä nahoissani, kun esimerkiksi liikejärjestys ja zetan asennot kerrottiin vasta juuri ennen meidän luokan alkua. EVL:ssä oli kolme koiraa, joista Nyyti suoritti viimeisenä juoksunsa takia. Onneksi Norjassa saa kisata juoksuisena, koska Nyyti aloitti yllärinä juoksunsa aika reilusti etuajassa! Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä ja pohjana oli hyvä hiekkakenttä kauniissa maisemassa Tromssassa.

Norja2015 008

Nyyti oli kokeessa aivan ihana! Ikinä ennen ei olla tehty noin kivaa suoritusta. Se oli innokas, muttei kipannut yli. Vauhdikas, mutta avoin ja kuuntelevainen. Me oltiin todella yhdessä kehässä. Tällaisia suorituksia kun saisi aina tehdä, niin oispa huippua. Tietysti olosuhteet oli just meille sopivat: ulkona oleva hiekkakenttä ja lomafiilis muutenkin. Norjalainen yleisö oli ihan huippua, ne todella hurrasi, nauroi ja kannusti! Tuomarina oli Arild Eriksen, josta etukäteen kuulin että on melko kitsas pisteidensä kanssa. Nypsi teki kyllä ansaitusti hyvät pisteet, saatiin loppujen lopuksi 303,5 p. ja voitettiin luokka. Tuomari piti palkintojenjaossa puheen, josta en ymmärtänyt paljoa muuta, kuin että hän on kertaalleen aiemmin ikinä antanut yli 300 pistettä! Nyyti palkittiin myös kokeen parhaana koirana. Ilmeisesti Norjassa ei ole KP:t käytössä, vaan erikseen palkitaan kokeen paras. Olin kyllä niin ylpeä mun pienestä luikerosta. Harmillisesti suoritus ei ole videolla, olisi ollut kiva nähdä näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Ainoat seikat jotka vähän tökkivät, oli ohjatun hieman tahmea merkki ja kaukojen s-m sivusuunnan liikkuminen, jota oon nyt yrittänyt saada pois. Tunnari, luoksetulo ja ruutu oli tosi hyvät, samoin seuraaminen ei ollut niin hurjan tuntuista kuin yleensä. Nyyti jopa ravasi juoksuosuudessa! Samoin se yllättäen teki zetan istumisessa musta luopumisen katse eteenpäin, jota olen ihan satunnaisesti treenaillut, enkä edes yrittänyt systemaattisesti siirtää liikkeeseen. En meinannut uskoa silmiäni, kun käännyin sen takana ja huomasin että sen katse on eteenpäin. Nyyti oli kyllä todella kilttinä ja tosiaan yritti parhaansa!

Norja2015 032

Kenttä oli todella kuiva, ja pölisi paljon. Aina Nyytin stopatessa se pöläytti ilmaan pienen pölypilven. Oli tosi hauskan näköistä vauhtiliikkeissä, kun se jatkoi matkaa aina pikku pölypilven keskeltä. Alla Nyps juoksee pöläyttämään norjalaista ruutua:

Norja2015 058 Norja2015 059 Norja2015 060

Kaiken kaikkiaan koe sujui kivasti, järjestelyt olivat toimivat ja kaikki ihmiset tosi auttavaisia ja ystävällisiä. Seuraavana päivänä olisi ollut toinen koe, johon olin Nyden ilmoittanut. Päätettiin kuitenkin jättää koe väliin ja jatkaa matkaamme kohti Lofootteja. Tavoitteena oli TVA-arvo, ja se me onneksi saavutettiin. Olin niin huojentunut kokeen jälkeen, oli ihana käydä syömässä kunnolla ja lähteä illaksi vuorille kävelemään, kun ei tarvinnut enää miettiä miten koe onnistuu! Ja varsinkin kun se oli onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla!

Norja2015 135 Norja2015 126

Tuore NO TVA illalla Tromvikissa:

Norja2015 161

03.08.2015 254

03.08.2015 277

03.08.2015 249

Norja2015 163

Pakollinen turistiposeeraus Tromssa keskustassa rekikoirapatsaan kanssa:

03.08.2015 209

Tromssasta jatkoimme matkaa kohti Lofootteja, joka oli myös hieno paikka. Kuten varmaan jokseenkin koko Norja! Hienoja vehreitä vuoria, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Joka oli todella kylmää, joka me tajuttiin vasta kun annettiin Nyyti-raukalle lupa mennä uimaan. Se uimalenkki oli harvinaisen lyhyt ja päättyi jokseenkin hätäiseen koiran kuivattamiseen ja liikuttamiseen.

Norja2015 213 Norja2015 215

Mä sairastuin flunssaan Lofooteilla, joten reissu jäi aiempaa vähän lyhyemmäksi. Ehdittiin kuitenkin käydä aivan Lofoottien kärjessä, jossa oli kaunis kalastajakylä.

03.08.2015 342

Kaiken kaikkiaan oli taas niin kiva reissu, paluumatkalla ryhdyttiin jo suunnittelemaan ensi kesän suuntaa. Ja kiitos pieni Nyyti, kun annoit mulle parhaan suorituksesi ikinä! Onneksi siitä nyt on muistonakin ”ylimääräinen” titteli.

Norja2015 265

Huomenna lähdetään Ansun ja Ylvan kanssa kohti Ruotsia, jossa kisataan viikonloppuna kaksi koetta. Mua jo vähän hirvittää Ruotsin nurmikentät ja ohjatun sorvatut kapulat… Ei oo meinaan mennyt ko. yhdistelmä treeneissä kauhean lupaavasti! Mutta pitäkää meille peukkuja. :)

 

 

TOKO SM 2015

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Tän vuoden SM:t kisattiin Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Me lähdettiin Ansun kanssa reissuun jo perjantaina. Oli kiva kun ehdittiin rauhassa pystytellä teltat ja lenkittää koiria Teivon nätissä harjumaisemassa, sekä majoittautua hotelliin. Nyyti, Ylva ja Fani tuli onneksi todella mutkattomasti juttuun, joten hotellielämäkään ei mennyt riitelyksi. Vaikka oltiin tosi ajoissa lähdetty matkaan, niin tuntui että ilta meni aivan todella nopeasti.

Telttatalkoot. Kuva: Marko Kivihalme

Telttatalkoot. Kuva: Marko Kivihalme

Meidän reissuporukka, josta puuttuu Sirken pojat. Vasemmalta Nyyti, Fani, Ylva, Puuma ja Roima. Kuva: Angelica Leiman

Meidän reissuporukka, josta puuttuu Sirken pojat. Vasemmalta Nyyti, Fani, Ylva, Puuma ja Roima. Kuva: Angelica Leiman

Mulla oli edeltävästi mennyt muutaman päivän treenit vähän huonosti, joten olin jo etukäteen vähän skeptisellä asenteella liikenteessä. Tottakai sitä aina toivoo ja tavoittelee finaalipaikkaa, mutta olin jotenkin ihan varma että ei onnistuta tänäkään vuonna. Ja niinhän siinä lopulta kävi – tosin suorituksessa oli myös paljon hyvää! :)

Startattiin numerolla 37 ja eka kehä vetikin ihan todella nopeasti, joten mulla jäi lämmittelyt ja väsytykset vähän kesken. Nyyti tuntuikin ekaan kehään mennessä turhan kiihkeältä, joka todella kostautui luoksetulossa. Ekana liikkeenä oli ruutu, jossa ei ollut lopun seuruuta lukuun ottamatta oikeastaan mitään mikä olisi jäänyt häiritsemään. Saatiin siitä 9. Luoksetulossa stop oli ihan ok, mutta aaargh – meidän koemoka ilmeni taas. Eli maahanmenokäskyn kuultuaan se vain himmasi vähän vauhtia. :( Nyyti näytti jo liikkeelle lähtiessään siltä, että nyt se ei pysähdy. Eli sain sen vasta tokalla käskyllä maahan, joka tuli tosi kalliiksi. Siitä siis kutonen.

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Seuraavaan kehään saatiin jonkin aikaa odotella. Mua harmitti odotteluaikana ihan tolkuttoman paljon se luoksetulon epäonnistuminen, luulin vielä että se meni nollille. Onneksi kehään mennessä unohtui murheet, mutta ihan samanlaista tsemppiä en saanut enää loppukokeeseen päälle. Tokassa kehässä tehtiin ohjattu (9) ja kaukot (8,5). Kaukoissa tehtiin meidän normivirheet.

Seuraavaan kehään päästiinkin suoraan. Tunnarissa (8,5) meni kertaalleen oman yli, tarkasti pari kapulaa ja palasi omalle. Zetan alussa tuli muutama päänheilautus taas, unohdin kertoa Nypsille että voi ihan rauhassa odotella. Se on auttanut sitä treeneissä nyt tosi paljon. Asennot tuntui ihan hyviltä, itseasiassa napakammilta mitä yleensä kokeissa. Sotkeennuttiin yllättäen toisiimme taas vasemmalle käännöksessä. Zetasta siis 8.

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Neljännessä kehässä oli vuorossa meidän bravuuri (not), eli seuraaminen. Se on siis tällä hetkellä sellaisessa kuosissa, että mun on hyvin haastavaa kävellä eteenpäin. Huojuttiin kaavio läpi toisiamme puskien 7,5 pisteen arvoisesti. Tuomari kommentoikin, että ”se on vähän ylivireessä.” Kappas vain, niin on. :) Hyppynoudosta tuli maailman tylsin ja turhin pistemenetys, ja ihan Nyytin oma moka! Se kolautti hyppyesteeseen paluuhypyssä, joten muuten tosi siististä metskusta tuli ansaitusti vain kasi.

Vikassa kehässä tehtiin paikallaolot ja kolmas kallis ”oikea virhe”. Nyps ei mennyt ekalla käskyllä maahan, jäi tyytyväisenä katselemaan liikkuria. Paikallamakuusta siis 7,5, istumisesta tuli kokeen ainoa kymppi.

Pisteitä kertyi yhteensä 262, joka riitti siis kuitenkin mokista huolimatta ykköstulokseen. Finaaliin sillä ei ollut asiaa, sijoitus oli lopulta 29/96. Mua alkoi vähän harmittamaan vasta jälkikäteen, kun viimeinen finaaliin päässyt koirakko pääsi sinne pisteillä 266,5. Eli eipä jäänyt monesta pisteestä kiinni. Tosin turha jossitella jälkikäteen! Pääasia oli että päästiin mukaan, aurinko paistoi ja reissuseura oli mitä parhainta. Kiitos kaikille kivasta viikonlopusta, erityisesti Ansulle ja Ylvalle, sekä Anna-Leenalle ketynä toimimisesta kisan ajan!

Huonekaverit Nyyti ja Ylva, jotka ainoina meidän porukasta pelasivat itsensä ulos finaalista! Kuva: Angelica Leiman

Huonekaverit Nyyti ja Ylva, jotka ainoina meidän porukasta pelasivat itsensä ulos finaalista! Kuva: Angelica Leiman

Nyytin poikasiakin oli kisaamassa; Neo ja Anna-Leena AVO:ssa ja Jay ja Marko EVL:ssä. Neo veti potin kotiin, ja voitti yli sadan koiran avoimen luokan! Ihan huikean hieno juttu ja Neon suoritus oli kyllä tosi hieno. Ja tyypeillä on hurja tulostahti päällä, kun Neo teki eilen illalla vielä ekasta voittajaluokan kokeestaan ykköstuloksen! Onnea vielä Neo ja Anna-Leena! Ja monta sydänhymiötä! Jaylle sattui muutama kallis työtapaturma, ensi vuonna sitten uusi yritys! Myös Nyytin Myy-äippä kisasi ja jäi EVL:ssä puolikkaan pisteen päähän ykkösestä. Ehdin nähdä Myyltä ja Jessicalta vikan kehän, ja Myy on kyllä vieläkin ihanan energinen mummokoira. Kunpa Nyytikin pysyisi noin hyväkuntoisena tuon ikäisenä!

Myy 11 v, Nyyti 5 v ja Jay 2,5 v.

Myy 11 v, Nyyti 5 v ja Jay 2,5 v.

Nyt on taas ihan hurja treeni-into päällä, mokailut nostaa aina pienen taistelutahdon saada asiat kuntoon. Tämä viikko tosin ollaan nyt kevyemmin, Nyyti pääsi heti maanantaina Timolle hierottavaksi ja torstaina mennään fyssarille. Lauantaina meillä onkin koe, ajattelin käydä muutaman normikokeen tässä kesällä ennen uusia sääntöjä.

Täytyy vielä laittaa hehkutusta Draaman ja Karon hienoista saavutuksista: tyypit nousivat kakkosiin, tekivät siellä jo ensimmäisen nollavoiton ja suorittivat myös BH-kokeen tässä viikon sisällä! Ihan huippua!

Pätevä Draama. Kuva: Karoliina Myllyoja

Pätevä Draama. Kuva: Karoliina Myllyoja

Valoa tunnelin päässä: me oltiin kokeessa!

Ja meillä meni hyvin! Talven karmeiden kireiden ja ahdistuneiden suoritusten jälkeen meillä meni hyvin! Hurraa! Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Se hyvä fiilis on ollut kyllä treeneissäkin, ja kun ajattelee sitä karsintojen aikaista treenifiilistä, niin on se nyt niin paljon parempi. Tää oli niin tärkeä koe, etten sitä edes ennen koetta osannut kokea sellaisena. Oon ollut kovin epävarma siitä, että mihin me ollaan menossa. Ja nyt oli todella huojentavaa huomata, että suunta on täysin oikea ja olen osannut viedä Nyytiä myös oikealla tavalla eteenpäin. Talven väännöt oli varmaan sellaisia, että ne oli vain pakkokin jossain vaiheessa vääntää ja nyt se on tehty. En ole siis aikoihin työstänyt tekniikkaa eteenpäin, kun pääkriteerinä on ollut kuuntelu, haasteet ja erityisesti oikea mielentila. Nyt jatketaan ja ehkä mä voin suoda joitain ajatuksia jo tekniikallekin. Varsinkin seuraamisessa, joka on katastrofaalisessa kunnossa.

Koe oli siis HSKH:n pieni iltakoe hyvällä hiekkapohjalla. Sääkin suosi, ja vapaapäivä kun oli, niin ehdin tehdä kaikki ”esivalmistelut” ajatuksen kanssa. Tuomarina toimi Harri Laisi, kun alkuperäinen tuomari oli sairastunut viime hetkellä. Kaikki liikkeet tehtiin normijärkässä kahdessa osassa.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti ollut ihmeitä, ainakaan kukaan ei sanonut että Nyyti olisi askarrellut siellä jotain. Molemmista kympit.

Seuraaminen (8) alkoi meille tosi vaikeasti, eli peruutus heti alkuun. Räpellettiin kaavio läpi pomppivaiseen ja edistäväiseen tyyliimme ilman ääntelyitä tai ylimääräisiä koukeroita. Tää menee kyllä niin työn alle.

Zetassa (9) S-I-M ei ihmeitä, se istuminen on edelleen hidas. Aloitus oli nyt rauhallisempi.

Luoksetulossa (9,5) tehtiin superhyvä stop, maahan se potkuttelee niillä pirun takajaloilla ja samaan aikaan liiraa etujaloilla.

Ruutu (10) normiruutu. Merkillä näkyi tosi kivasti kuuntelutreenit aavistukseen viiveellisellä lähdöllä ruutuun.

Ohjatussa (10) oli vähän huono merkki, jollaisia Nyps välillä tekee jos se alkaa olla vähän väsynyt. Vasen haettiin.

Hypyssä (8) tapahtui positiivinen moka! Kuvitelkaa – mun Siivekäs ei lähtenyt lentoon ekalla käskyllä! Se piti tosi kiltisti fokuksen minussa, kun olen tehnyt noihin lähetyksiin hämykäskyjä. Nyt se siis oli tarkkana, ainoa vaan että mä en antanut sille aikaa kuunnella vaan tykitin toisen käskyn heti perään. Se olisi varmaan lähtenyt sillä ekallakin, kun olisi hetken ehtinyt prosessoida, että tuliko sieltä oikea vai hämykäsky.

Tunnarissa (9) tuli oikeampi moka, ei nostanut omaa ekalla. Näin kyllä että se merkkasi sen, mutta lähti vielä tarkastamaan. Muuten siisti.

Kaukoissa (9,5) meidän normivirheet: S-I eteen ja S-M sivuun. Meinasi jäädä alussa kiinni liikkuriin, minkä se teki viime vuoden piirin kokeessakin. Onneksi liike ei ehtinyt alkaa, niin ehdin huomauttaa. Positiivista oli, että ekana vaihtona oli istuminen, jonka se teki nyt yhdellä siirrolla jota olen lähiaikoina vähän treenannut. Kivaa.

Yhteensä 298 p. KP ja luokkavoitto. Taitava pieni Nyyti!

Oli ihana tunne, kun tajusin että Nyytin fokus on nyt liikkeiden ja juoksemisen sijaan minussa, ja se oli täysin auki mua kohtaan koko kokeen ajan. Pystyin myös itse vilpittömästi ja iloisesti kehumaan sen liikkeiden välissä, koska se oli kaikkien niiden kehujen arvoinen.

Kiitos Nyyti.


11259095_10153307355638398_5586613024231599990_n

Pitkästä aikaa

IMG_1517

Mä olen ollut niin laiska tän blogin kanssa. Viime päivityksestä on kaksi kuukautta! Näiden kahden kuukauden aikana on monesti tullut mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa blogiin, mutta aina se on vaan jäänyt. Me ollaan lenkkeilty, treenattu ja eletty normaalia mukavaa arkea. Mulla päättyy tänään kahden viikon talviloma, joka oli aivan loistava veto pitää vasta tässä toukokuussa. Nyt on niin ihana vuodenaika, ja säätkin ollut muutamia sadepäiviä lukuunottamatta aika ihanat. Sadepäivinä olen ahkeroinut ja pistänyt meidän koko yläkerran uusiksi – piristävää vaihtelua!

IMG_1481

Me ollaan lenkkeilty ahkerasti ja treenattukin. Oli niin huippua päästä aloittamaan taas talven jälkeen ulkokenttäkausi. Ollaan saatu Nypsin kanssa ihan tosi hyviä treenejä, pahimmat stressikierrokset ovat jääneet pois ja ääniäkään ei ole tullut. Koepaikkaa en saanut huhtikuulle ja nyt jännäillään että riittääkö pisteet SM:iin. Kaksi viikkoa sitten oltiin renkaan leirillä, ja oli kyllä niiiiiin opettavainen ja silmiä avaava leiri. Satu ja Christa kouluttivat meitä ja sain molemmilta tosi hyviä huomioita jatkoa varten. Sunnuntaina katsottiin vielä erikseen sitä meidän kaoottiseksi muodostunutta seuraamista, ja nyt olen alkanut rakentamaan sitä kokonaan uudelleen. Pitkä tie, mutta varmasti opettavainen. Leirin kokonaisuuksissa tuli molempina päivinä mokat ohjatussa, jossa täytyy nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta, että sinne keskelle ei mennä, vaikka haettava kapula olisi piilossa eikä heti näkyisi. Ihanaa, mutta niin vaikeaa!

IMG_1523

Tällä hetkellä mulla on täällä koirien sairastupa. Nyytillä on lihakset jumissa vasemmassa takajalassa, kun se pääsi kylmettymään märkänä autossa odotellessaan leirillä. Levolla ja hieronnalla mennään, toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan! :( Unnalla taas on hammasjuuripaise, joka sai sen koko oikean puolen naamasta ihan turvoksiin. Huomenna aamulla hammas leikataan pois. Tosi kurjaa, mummokoira oli kyllä tosi kipeä. Onneksi nyt antibiootit ja kipulääke on purrut, ja Unna on ollut pirteä.

IMG_1507

Mulla on täällä just Dolla hoidossa. Harjasin kaikki koirat iltapäivästä ja suunnittelin lähteväni tuohon pellolla ottamaan valokuvia. Nyt siitä saakka on satanut koko ajan, joten se niistä valokuvista! Joku toinen kerta sitten.

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Kotilenkkimaastot :)

Kotilenkkimaastot :)

Seinäjoen koe

_DSC3767

Käytiinpä taas kisaamassa. Oli pakko lähinnä oman mielenterveyden vuoksi käydä tsekkaamassa, voiko mennä vielä huonommin kuin Ojangossa. Ei onneksi voinut, vaikka samat elementit – tosin lievempinä – olivat edelleen olemassa. En tosin odottanutkaan, että tuo jäätävä kehässä stressaaminen olisi jotenkin ihmeellisesti jäänyt muutamassa viikossa pois. Jostain syystä Nyps on nyt kipannut ylivireensä stressin puolelle ja oppinut purkamaan sitä ääntelyllä. Nyt ei siis auta kuin hakea sitä rentoutta treeneissä (se on onnistunutkin tässä Ojangon jälkeen tosi hyvin!) ja toivoa että joskus eläkeiän lähestyessä sen rentouden saisi kehäänkin. Mun on pakko olla jotenkin realistinen asian suhteen, kun nuo samaiset ongelmat ilmenivät ekan kerran Tallinnan kokeessa kaksi vuotta sitten pentuloman jälkeen. Voi olla etten saa niitä (ääntely, sijaistoiminnot) ikinä pois, ja sitten seuraava fiksu juttu on miettiä onko kisaaminen ollenkaan järkevää, jos koiralla on oikeasti paha olla kehässä. Seinäjoella sain onneksi itseni psyykattua koiraa mahdollisimman paljon tukevaksi ja en edes jännittänyt. Me oltiin koepaikalla jo kahdeksan aikaan aamulla, ja Nyytin suoritusvuoro oli vasta klo 16, joten ei siinä vaiheessa enää yksinkertaisesti jaksanut jännittää omaa suoritusta!

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Saatiin raavittua kasaan 259 p. ilman yhtään nollaa. Tosi surullinen tulos, aiemmin ollaan saatu tuollaisia pisteitä sillä että nollaa jonkun liikkeen. Voi voi. Tässä vielä Nyytin Jessica-kasvattajan kuvaamat videot kokeesta; kehä 1 ja kehä 2.

_DSC3772

_DSC3756

Ajattelin nyt jättää tulevan viikonlopun Lempäälän kokeen väliin, ja yrittää saada huhtikuulle jotain taviskoetta. Tän hetken pistekeskiarvolla me ei varmaan päästä SM:iin, joten täytyy vielä yrittää vähän nostaa sitä. Olisipa kurjaa, jos SM-reissulla joutuisikin turistiksi kehän ulkopuolelle. Mutta nyt ei vaan mee hyvin, mulla on ihan luuseriolo. Ja vaikka mikä tulisi, niin Nyyti on mulle aina se Once in a lifetime -koira, josta mä vaan tykkään niin älyttömästi! Onneksi treenaaminen on kivaa, ja sehän on se pääasia.

Nyt on niin ihanan keväistä, joten ollaan lenkkeilty taas ihania pitkiä lenkkejä tyttöjen kanssa. Mulla on just loppumassa yövuorot ja loppuviikko vapaata, joten nyt on ihanasti aikaa ulkoilla! Yritän muistaa napata joku päivä kameran mukaan, nyt on niin kauniita murrettuja sävyjä maisemat täynnä.

Meidän tokovuosi 2014

062614_karsinnat 357

Nyt on uusi treenivuosi taas pyörähtänyt käyntiin, ja Facebookissa ihmisten jakamista koetaulukoista innostuneena päätin itsekin perjantai-illan puhteena vetää kasaan viime vuoden koekäynnit. Eniten meillä on kussut selkeästi zeta (2 asentovirhettä), seuraamisen ylivireestä johtuvat pistevähennykset, luoksetulossa maahanmenon tuplakäsky kolmessa kokeessa seitsemästä (!!!!) ja tunnarissa räiskivä käytös kapuloilla. Yksi nollakin tuli, tosin siitä otan osittain itse syyt niskoilleni, kun en siirtänyt ruudun takanauhalla seisovaa koiraa eteenpäin. Yksi täysin kaoottinen ohjattu, ja saman kokeen kaoottinen ruudun merkin etsiminen on myös niitä viime vuoden ”tähtihetkiä”.

Kaikissa noissa mokissa on taustalla sama syy; ylivireys ja kuuntelemattomuus. Melkein jokaisessa kokeessa eka kehä on ollut huono, ja sen jälkeen homma alkaa luistamaan. Mun täytyy edelleen muistaa päästää Nyyti purkamaan itseään kunnolla ennen suorituksia. En ole kisannut ollenkaan syyskuun jälkeen ja ollaan treenattu tosi paljon kuuntelua ja mietitty mielentiloja. Tästä erityiskiitokset kuuluu kaikille mun ihanille treenikavereille, erityisesti Marille – kiitos! Eteenpäin ollaan onneksi menty, ja esimerkiksi tänään kauden ekoissa Ojanko-treeneissä mulla oli mukana tosi kiva ja vastaanottavainen Nyps.

No mutta, alla siis vuoden 2014 koekäynnit pisteytyksineen:

koe2014

Vertailun vuoksi tein myös vuodesta 2013 oman taulukkonsa:

koe2013

Silloin kun Nyyti aloitteli kisaamaan, en ikinä olisi uskonut, kuinka vaikeaa toko oikeasti on. Ei se temppujen opettaminen ole mitään rakettitiedettä, mutta koiran mielentilat ja niiden säätely, ja se kokonaisvaltainen hallinta on jotain ihan muuta. Ne vaikeudet tuntuvat yleensä alkavan vasta sitten jossain vaiheessa kun koira alkaa olla kokeneempi ja rutinoituu liikkeisiin. Niin kävi meilläkin. Nuori, innokas, vauhdikas ja vastaanottavainen koira alkoi muuttua pikkuhiljaa omahyväisemmäksi ja tehdä itselleen töitä enemmän kuin minulle. Mä myös Nyytin kanssa heräsin vähän turhan myöhään siihen, että se treenaaminen ei aina voi olla sitä että pallot lentelee ja on hirveät palkkabileet käynnissä. Tästä syytettäköön lapinkoiria, niiden kanssa treenatessa täytyi jotenkin aina pitää takaraivossa se, että sitä motivaatiota täytyy vaalia kuin tärkeintä aarretta. Tottakai se motivaatio täytyy luoda jokaiselle harrastuskoiralle, mutta esimerkiksi Nyytin tyyppiselle todella kiihkeälle koiralle olisi varmasti riittänyt vähempikin hetsaaminen.

Loppupeleissä mulle on aivan sama, millaisia pisteitä ja sijoituksia me kokeista saadaan. Mä tykkään treenata ja kisata, ja oikeasti testata sitä koiran osaamista ja tavoitella sitä omaa ”täydellistä” suoritusta. Mun ihanne saattaa olla aivan erilainen kuin arvostelevan tuomarin, ja pisteitä saattaa tulla se 10 vaikka olisin aivan todella pettynyt liikkeeseen. Samoin pistevähennyksiä saattaa tulla jutuista, jotka on mulle aivan täysin merkityksettömiä, enkä koe tarpeelliseksi edes treenata sellaisia. Esimerkkinä vaikka bordercollien hieman matala kyyryasento vaikkapa ruudun stopissa. Mutta jokaisella on ne omat ihanteensa, ja toko on siitä ihana laji, että treenattavaa riittää ja jokainen voi tavoitella sitä juuri oikeaa omaa ihannettaan. Tää on ehkä kulunut lause, mutta tärkeintä ei aina ole se päämäärä, vaan sinne yhdessä kuljettu tie. On vaan niin hienoa, kun vieressä on viuhuvahäntäinen koira, joka ei meinaa pysyä nahoissaan kun autosta alkaa kaivamaan treenikamoja esiin. :)

Kuva: Angelica Leiman

Kuva: Angelica Leiman

Tämä alkanut vuosi on siitä jännittävä, että tokosäännöt muuttuvat 1.8. Alemmat luokat menevät kokonaan uusiksi, ja EVL:n tulee kokonaan uusi liike. Liike vaikuttaa tosi hauskalta, ja veikkaan että se on sitä myös Nyytistä! Olen tehnyt treeneissä paljon tuossa liikkeessa olevia elementtejä, joten uskoisin että sen opettaminen ei ole vaikeaa. Isoimpana miinuksena tuntuu tällä hetkellä ruudun merkin poistuminen, eli koira lähetetään eteenpäin ns. tyhjään. Koska säännöt tulevat vasta elokuussa voimaan, aion rassata päätäni niillä vasta keväämmällä. Nyt on alkamassa karsintakausi ja SM:tkin käydään vielä vanhoilla säännöillä, joten antaa uutuuksien odotella. Uusiin sääntöihin voi tutustua täällä, ja EVL:n uudesta liikkeestä löytyy video täältä.

Hauskoja treenejä – nauttikaa!

Norja2014 329

Hoitolapsia ja treenikuvia

20141104-040844.jpg

Lokakuu mennä hujahti kamalaa vauhtia. Tää vuodenaika on mulle jotenkin sellainen passiivinen kotonapesimiskausi. Olen tehnyt normaalia enemmän yövuoroja nyt, ja ennen jokaista vuoroa lupaan itselleni päivittää tämän blogin, mutta aina se vaan jää. Jotenkin aina välillä tökkii tämän päivittäminen, vaikka tykkään itse välillä jälkikäteen lueskella vanhojakin postauksia.

Päivät on nyt inhottavan lyhyitä ja nyt on vielä muutaman päivän ajan satanut, joten lenkille lähteminenkin vaatii aina hetken psyykkaamisen. Lokakuun alussa meillä oli ensiksi Nyytin Neo-poika hoidossa muutaman päivän ajan, jonka jälkeen lennossa hoitolapseksi vaihtui Draama-tytär, joka oli meillä 1,5 viikkoa. Mainioita pentuja molemmat. Nypsin Jay-poika korkkasi lokakuussa hienosti voittajaluokan ykköstuloksella, joten tulevaisuudessa voi äiti ja poika kisata sitten samassa luokassa. Huippuhienoa! Jay nousi myös agilityssa kakkosluokkaan. Myös Finn, Draama ja Neo on väläytellyt aika makeita agipätkiä, joten saa nähdä kuka on seuraavana kisaamasssa. Musta on niin ihana seurata noiden pentujen edistymistä.

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Äidissä ja tyttäressä on kyllä edelleenkin hurjasti samaa näköä, kumpi on kumpi?

20141104-040139.jpg

Myös Unnan Rafi-poika kävi vierailulla pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä Rafia, viime kerrasta olikin vierähtänyt jo muutama vuosi. Ihan hurjaa ajatella että Unnan Superässät täyttivät kesällä jo seitsemän, ja Unnakin tulee talvella 11 vuotta!

20141104-040234.jpg

Olen treenannut nyt jokseenkin ahkerasti Nyytin kanssa. Edistymistäkin on tapahtunut kivasti monessa jutussa, mutta tuntuu että osassa on ihan jäätävä työ edessä ennenkuin voi edes vähän huokaista helpotuksesta. Ei oo helppoo! Hallitreenikausi alkoi aika railakkaissa tunnelmissa, meinasi iskeä ihan epätoivo, kun Nyyti veti taas muutamia ylimääräisiä kierroksia sisätiloihin siirtymisestä. Se on jännä miten ne hallit vetää taas kierrokset ihan tappiin. Ihan tuntui siltä kun ei olisi treenannut ollenkaan sitten hallikauden päättymisen.

Lokakuun puolivälissä Ansu otti Nyytistä hienoja treenikuvia, kas tässä: (Kaikkien kuvien copyright Angelica Leiman)

1782515_10152791268588398_6913441922026550162_o

10710245_10152791271148398_3461847436442717713_o

10679873_10152791271163398_3642799154675072370_o

10013384_10152791276278398_8895203731754927702_o

10661805_10152791276268398_2948497150079170117_o

10649094_10152791276358398_6295805535214918541_o

1801271_10152791264798398_6810936879023177291_o

10457355_10152791263793398_1813229658226515686_o

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o

10365612_10152791271218398_5002380747869653877_o

10001142_10152791263883398_6087161071169899277_o

1960968_10152791276188398_7959251741389725704_o

1900749_10152791276393398_6618594194619615232_o
Unna, Nyyti, Ken ja Ylva

10344422_10152791276513398_4999406765642703986_o
Ylva, Nyyti (joka ei onneksi näytä taas yhtään virkaintoiselta…), Unna ja Kentsu

10176268_10152791276388398_6240957371913389988_n
Unna-mussu. On se aika söötti. <3 Unna oli myös kolmisen viikkoa sitten söötisti supikoirajahdissa neljä tuntia. Meinas tulla itku ja parku, kun metsä pimeni ja koirasta ei jälkeäkään missään. Onneksi sillä on pannassa puhelinnumero, joten lähistön asukas oli ihmetellyt tuntikausia tauotta samasta paikasta kuuluvaa haukkua. Unna oli ajanut supikoiran ladon alle, ja piti sen siellä jemmassa haukkumalla. Arvatkaa kuka on taas lenkkeillyt visusti hihnassa? Viime metsästysretki oli helmikuussa, jolloin myös vannoin hihnalenkkien nimeen. Aika näköjään ehtii kullata muistot näinkin lyhyessä ajassa.

Renkaan leiri ja piirinmestaruuskoe

20140920-191343.jpg

Reilu kaksi viikkoa sitten vietettiin huippukiva viikonloppu Jämillä valmennusrenkaan leirillä. Renkaalaisia kouluttamaan oli tullut Norjasta kultaistennoutajien kanssa tokossa arvokisatasolla kisaava Synnøve Matre. Perjantaina Synnøve piti luennon kisaamisesta ja koulutusideologiastaan, ja loppuillaksi jakaannuimme ryhmiin suunnittelemaan seuraavan aamun kisaamme ja keskustelemaan kisarutiineistamme. Kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolojen jälkeen kolme liikettä kokeenomaisesti. Nyyti teki luoksetulon, ruudun ja zetan. Tarkoituksena oli näyttää, kuinka vauhtiliikkeiden jälkeen pakka helposti hajoaa ja mielentilan vaihtaminen rauhalliseen liikkeeseen on haastavaa. Nypsin mielestä juokseminen on huippua, ja kun se pääsee juoksemaan niin aivot tuppaa valahtamaan pois kyydistä. Tässä linkki meidän ”kisaan.” Lauantaina treenattiin pienryhmissä ja sunnuntaina päästiin vielä ratkomaan omia ongelmia Synnøven kanssa. Oli taas ihan huippu leiri, en malta odottaa ensi kevättä ja seuraavaa leiriä!

Näin pitkästä aikaa Nyytin penskoja Neoa ja Draamaa tositoimissa, kun käytiin kimpassa treenaamassa agilitya. Draama on kunnon tuulispää, siitä tulee vielä törkeän nopea agilitykoira. Myös Neo meni tosi hienosti, ja isokokoiseksi koiraksi kääntyi tosi näppärästi. Uskaltauduin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan Nyytinkin kanssa esteitä, ja kyllä se muisti vielä mistä on kyse… tosin yksi puomilta putoaminen muistutti myös minua siitä, miksi tämä laji ei tunnu meille niin kovin turvalliselta vaihtoehdolta.

10411048_10152697971813398_1617337994587855633_n

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa Uudenmaan kennelpiirin tokopiirinmestaruuskokeessa. Koe oli meille treenillisesti vähän huonoon saumaan, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne. Isoimmat mokat tehtiin luoksetulossa, jossa Nyden satunnainen koevirhe esiintyi, eli se ei mennyt luoksetulossa maahan. Lisäksi kaukojen alussa tuli tosi yllättävä virhe, kun Nyyti jäi varmaan ekaa kertaa ikinä kiinni häiriöön, eikä mennyt jätössä ekalla käskyllä maahan. Lisäksi seuraaminen oli suorastaan järkky, Nyyti oli kuin superpallo. Ruutu ja tunnari oli kivat ja siistit, niihin olen tyytyväinen. Ja on Nyps vaan kaikessa kiihkeydessään vaan niin hauska ja hellyyttävä tyyppi, se kyllä todella antaa aina kaikkensa. Saatiin raavittua kasaan 273 p. jolla heltisi piirinmestaruushopea. Kultaa voittivat Jessica & Mac, ja pronssille tuliva Sanna & Moona. Onnea! Nyytin Neo-poika teki samassa kokeessa hienon ykköstuloksen ja voitti alokasluokan. Myös Unnan Myrtti-tytär oli Lahden seudun piirinmestiksissä kisaamassa pitkästä aikaa ja teki kivan reippaalla asenteella ykköstuloksen. Taitavia lapsia Unnalla ja Nyytillä. :)

20140920-191431.jpg

Se ois syksy nyt

Kesä tuli ja meni. Mä olisin voinut lomailla ja nauttia hellesäistä vielä pidempäänkin. Loppukesän kohokohta oli tietysti TOKO MM:t ja World Dog Show 2014 Helsingissä. Oli ihan huippua päästä seuraamaan MM-kisoja, varsinkin kun Suomi otti hienosti joukkuekultaa ja yksilökisoissa Katja ja Zen nappasivat yksilöhopean. Onnea, olette huippuja! Saksalainen voittajakoira oli myös upea, mieletön vauhti ja hallinta samassa paketissa.

Valmennusrenkaan porukalla olimme lauantaina ja sunnuntaina esiintymässä Messukeskuksessa. Tuollaisessa isossa hallissa tekeminen on hyvää treeniä, mutta Nypsi kyllä kuumui aika kovin, kun tajusi että täällä lelut lentää ja leikitään riehakkaasti. Sunnuntaina en saanut sitä enää täysin hallintaan, sen ilme oikein kirkastui kun seurautin sen sisään… ”jes, tää on tää leluhalli taas!” Mutta oli hauskaa ja esityksetkin menivät suunnitelmien mukaan. Lisään jossain vaiheessa tänne videon, kun sen saan. 

20140810_1MG_3840
 
Kuva: Jukka Pätynen

Elokuun 17. Nyyti täytti viisi vuotta. Meillä on ollut tapana muistaa koirienkin syntymäpäiviä, joten päätettiin päästää leluhullu ostoksille Peten Koiratarvikkeeseen. Nyps oli jokseenkin koominen, kun se kulki pitkin myymälää leluja ihaillen ja lopulta jämähti tuijottamaan yhtä lelua. Sen se sitten lopulta sai, mutta ei olisi halunnut luopua uudesta aarteestaan kassalla. 

10612986_10152632279673398_4442788421925332696_n

 

10616132_10152632155558398_3440975820568528879_n

Isän ja äidin Dolla oli meillä viikon hoidossa, se on kyllä maailman helpoin kotikoira. Rauhallinen ja leppoisa, ja vielä ikäisekseen kuitenkin leikkisä ja pirteä. Unnakin on nyt säiden viilennyttyä ollut paljon pirteämpi ja voinut hyvin.

20140908-090341.jpg

20140908-090407.jpg
Tokotreenien viralliset valvojat, eli lappalaistätikerho.

Tokotreenit on ruvennut taas sujumaan. Mulla ja Nyytillä on nyt oma koutsi, jonka valvovien silmien alla olisi suunnitelmissa käydä säännöllisesti katsomassa missä mennään. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että mulla on taas suunta johon haluan meitä viedä. Mielentila on nyt ollut parempi ja pakka pysynyt kasassa. Ihanaa kun seuraavaan karsintakokeeseen on pitkä aika, niin saa rauhassa treenailla ja toivottavasti tässä lähtee taas homma edistymään! Ilmoitin Nyden piirinmestaruuskokeeseen kahden viikon päästä. Koe on tosin treenillisesti ehkä vähän huonoon saumaan, mutta käydään kokeilemassa millainen fiilis kehässä nyt on. 

Nyt syyssäät on onneksi parantunut ja rankkasateet toivottavasti hetkeksi ohitse, joten aion nytkin vapaapäivän kunniaksi kerätä kameran, koirat ja sienikorin ja lähteä treenikentän kautta sienimetsään. Ihan parasta! Ihanaa syksyä kaikille, nauttikaa aurinkoisista syyspäivistä. 

 

Pohjoisen reissu

Norja2014 035

Kaksi viikkoa sitten oli vimmattu pakkaaminen käynnissä. Yksi auto, neljä ihmistä, Nyyti ja tavarat. Suuntana Lappi ja Pohjois-Norja. Unna jäi vanhemmilleni hoitoon, kun Bobin kanssa sovittiin viime Lapin reissulla, että Unnan on parempi olla kotona. Se ei olisi varmasti jaksanut päiväretkiä, sekä sen totaalikilahtaminen poroista on snadisti raskasta. Nyyti on reissuillakin superhelppo ja mutkaton, sekä pysyy hallinnassa vaikka poroja singahtelee liikkeelle ihan vierestäkin.

Ajoimme ekana päivänä suoraan Pallakselle, jossa telttayöpymisen jälkeen teimme päiväretken Pallaksen lähituntureille. Helle oli paahtava, ja ylhäällä tunturissakin oli yllättävän paljon paarmoja ja mäkäräisiä. Vaikka Nyytikin oli suojattu hyönteiskarkotteilla, oli sen maha aika hurjan näköinen illalla mäkäräisten puremista. Reitin varressa oli onneksi puroja ja lätäköitä, mihin Nyyti pääsi aina viilentymään.

IMG_0343
Meidän porukka Pallaksella.

Pallakselta ajettiin Kilpisjärvelle yöksi, josta suunnattiin seuraavana päivänä Norjan puolelle.

20140724-111835.jpg
Nyyti ja Kilpisjärven mahtava Saana

Kiersimme autolla Jäämeren rantoja pitkin Mehamniin, pieneen kalastajakylään aivan pohjoisessa. Alla kuvia matkan varrelta ja Mehamnista.

Norja2014 008

Norja2014 100

Norja2014 229

Norja2014 325

Norja2014 329

Norja2014 418

IMG_0505

Mehamnissa meidän telttapaikan vieressä oli ketunpesä, jossa oli tosi utelias ketunpoika, joka olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta Nyytiin. Nyyti ei oikein tiennyt kuinka kettuun olisi tullut suhtautua, joten se tyytyi vain seisomaan paikoillaan ja tuijottamaan kettua.

Norja2014 301

Norja2014 378

Norja2014 395

Kohokohta reissussa oli varmaan Nyden mielestä Altan kaupungin suihkulähde, johon se olisi varmaan jäänyt loppuillaksi. Mikään ei ole niin jännittävää, kuin veden pureminen…

10547465_10152599874032375_9095033676101900907_n
Kuva: Minna Nurmi

Nyt on lomat lusittu ja paluu arkeen koittanut. Mutta kyllä noi Norjan maisemat mielessä jaksaa paahtaakin töissä.

Temppuratakoe

1897682_10152371323878398_3168989386504235200_n

Torstaina käytiin HSKH:n iltakokeessa. Väsytin Nyytiä nyt enemmän kuin viimeksi, ja lopputuloksena oli ehkä snadisti liian väsynyt Nyyti. Osa liikkeistä sujui kivasti, ja osa epäonnistui kokonaan. Sää oli myös melko kuuma. Räpiköitiin EVL läpi aika isoilla mokilla, vauhtiliikkeissä tuli suurimmat virheet. Kenttä oli jostain syystä koirille tosi haastava, 13 koirasta vain kolme löysi ruutuun! Kehänauhan painoina olleet betonimötikät vetivät melkein kaikkia koiria puoleensa merkkien sijaan, ja niin kävi meillekin. Yhden osallistujan blogista löytyi kuva kehästä. Yksilöliikkeet tehtiin putkeen. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg.

Paikallaistuminen ja -makuu 10. Oli ollut kiltisti. Makuun ylösnousussa oikea jalka jäi vähän eteen.

Hyppy 10. Perushyppy, ei ihmeitä. Piti hyvin.
Tunnari 9. Korjasi muistaakseni otetta kerran.
Zeta 6. S-I-M. Aargh! Seisoi istumisen, maahan vinoon ja oikealle käännös taas huono.
Ruutu 8. Voi jestas, mua ihan meinas hävettää. :D Nyyti meni merkin sijaan sille perhanan betonipainolle seisomaan, joka oli kehänauhan painona. Pointsit kuitenkin siitä, että se yllättävän hyvin ohjautui takaisin oikealle merkille, eikä jäänyt tarjoamaan sitä epämerkkiä merkkinä loputtomasti. Ruutuun kaarratti sitten niiden betonien myötäisesti, mutta löysi perille. Outoa miten se kehä oli niin haastava, mä hyväuskoisesti ajattelin, että kyllä Nyyti nyt löytää merkin ja ruudun ihan normaalisti…
Ohjattu 5. Voi jestas osa 2. Siirtymä epäonnistui, kun siirryin väärään paikkaan. Joten valmistelut jäi vähän kuin välistä, mutta kyllä sen silti olisi pitänyt fokusoida tehtävään – toisin kävi. Siirtyi keskikapulalle kahdesti – pointsit taas siitä että kuunteli seis-käskyjä. Pöpelikön kautta sitten oikealle ja kaiken sähläyksen jälkeen oikea kapula suussa sivulle. Tää ja ruutu oli vähän kuin ois temppurataa tehnyt. :/
Seuraaminen 8. Uh, tässäkin tuli mokia. Jätti ainakin yhden perusasennon alussa tekemättä ja hitaassa tulkitsi mua kertaalleen väärin ja oli muka kääntymässä oikealle, eli kävi melkein mun edessä :D. Positiivista oli että pakittaminen onnistui nyt.
Kaukot 9. Siirtyi sivusuunnassa s-m, ja snadisti eteen s-i. Naama näytti kiltiltä, eikä ollut jähmeä.
Luoksetulo 9,5. Meinasi varastaa, sikapossu! Onneksi en lähtenyt mukaan, vaan hengähdin hetken käskyn jälkeen ennen kuin kutsuin. Hyvä stop ja nyt myös hyvä maahan! Oli tosin molemmissa vähän jousilla taas käskyn jälkeen.

Yhteensä raavittiin kasaan EVL1 270 p. 2. sija.

Pakko käydä Ojangossa tässä lähipäivinä vähän treenailemassa niiden betonimerkkien seassa, jäi vähän kaivelemaan…

Tänään tehtiin ihana kuuden tunnin metsäretki Tiinan ja Anna-Leenan kanssa. Lisäksi oon ollut nyt sotaleskenä, joten ollaan treenattu joka päivä, kun mitäs sitä tyhjässä talossa nyhjäämään. Tiistaina oltiin kehätreeneissä, joissa Nyyti oli tosi huono! Olin Christan parina, ja sain taas muistutuksia siitä että mun kyllä oikeasti pitää muistaa V A A T I A. Keskiviikkona Katan kanssa Kulloossa sitten vaadin, ja pysyin tiukkana siitä että jokainen käsky on tärkeä. Tehtiin merkillä stabiilina pysymistä, nykimisistä hyihyttelin ja hyvin Nyps rupesi vastaamaan treeniin. Eilen Tesun kanssa sitten tehtiin ympyrämerkkitreeniä, jossa saatiin mokiakin näkyviin. Ohjatussa ei saatu Nypsiä keskelle, vaikka Tesu houkutteli ja haettava kapula piilotettiin. Välillä musta tuntuu, että se vaan niin hyvin tietää millon sitä yritetään saada kiinni mokista ja tekee sillon ajatuksella. Sitten tilanteen niin salliessa aivot lentää narikkaan ja se vaan juoksee, jolloin ne mokat sitten syntyy.

Mutta olipas niin ihanaa olla metsässä ihan ajan kanssa. Käveltiin Nuuksiossa 13 km, uitettiin koiria järvissä ja istuttiin nuotiolla paistamassa makkaraa. Ihan parasta. Kiitos Anna-Leena ja Tiina kivasta päivästä!

20140607-221527.jpg

Helatorstain koe

nyps4

Ilmoittautuessani kokeeseen mä fiilistelin ajatuksella kauniista kesäaamusta tutulla kivalla koepaikalla. Päätin myös jaksaa skarpata, vaikka lähdin kokeeseen suoraan yövuorosta. Todellisuus oli taas karumpi, ankea vesisateinen ja tuulinen aamu, sekä järkky väsymys. Kaiken lisäksi Nyyti oli ollut maanantain fyssarireissun jälkeen täyslevossa kaksi vuorokautta. Onneksi ehdin käyttää sen Dollan kanssa vajaan tunnin lenkillä Viikissä ennen koetta. En tosin taaskaan tainnut väsyttää sitä tarpeeksi itse koepaikalla, varsinkaan ennen tokaa kehää, jossa mopo lähti käsistä.

Kokeessa toimi tuomarina Hannele Pörsti. Kehä oli looginen ja sujuva, ja liikkurointi selkeää. Tuomari oli mun makuun vähän turhan kiltti pisteiden kanssa. Tässä osasuoritukset suoritusjärkässä:

Paikalla istuminen 10.
Paikallamakuu 10. Etujalat oli eri asennossa kuin jätössä.

Kaukot 10. Liikkui tyypillisesti eteen s-i. M-i oli hidas. Muuten oli mukavan skarppi.
Tunnari 10. Hyvin kapuloille, tokana omalle ja ripeä ja varma nosto. Palautuksessa kahdesti (?!) korjasti otetta.
Hyppy 10. Taakse vino luovutus.
Ohjattu 10. Vasen. Hyvä merkki! Siisti nosto. Kiltisti otti kontaktin ekan kapulan laskemisen jälkeen.

Zeta 10. S-M-I. Tää tuntui kivalta, mutta käännös oikeaan oli taas epätarkka.
Seuraaminen 10. Tosi syheröinen kaavio, hyvä että ehti kääntyä/vaihtaa tempoa niin tuli jo seuraava. Pomppi jkv juoksuosuudessa, askelissa vasemmalle tuli pieni ääni. Peruuttaminen epäonnistui, ennen kehää pakitteli vielä hyvin. Vähän turhan kiihkeä.
Luoksetulo 8. Tästä on nyt todella tullut meidän koemoka, kolmas koe jossa maahanmenoon tuplakäsky. Jää vaan seisomaan. :/ Stop oli nyt hyvä, hiekkapohjalla on niin paljon paremmat stopit.
Ruutu 10. Luoksetulo nyt selkeästi kiihdyttää Nyytiä ihan tosi paljon, siirtymä ruudun paikalle ei onnistunut. Painui kyylänä kyyryyn eikä ottanut ”mukana”-käskyllä ollenkaan kontaktia. Lähti merkille jo mun suun avaamisesta, kaarratti lisäksi tosi paljon. Ruudussa stoppasin itse, en jäänyt odottamaan meneekö takaa yli. Lopun seuruussa edisti ja varmaan vähän poikittikin, oli jotenkin oudon väljän tuntuinen?

Yht. 312 p. KP ja sijoitus 1/8.

Kokonaisuudessaan eka kehä oli kivemman tuntuinen. Vikat kolme liikettä on Nydelle kierroksia nostattavia, ja kun ne oli tolleen peräkkäin, niin loppu alkoi vähän hajota. No, harjoitukset jatkuu! Meillä on ensi viikolla vielä yksi koe, jossa aion kokeilla vähän eri tapaa palkkaamisessa. Saa nähdä miten se vaikuttaa.

nyps3

Helatorstaina kokeessa kävivät myös Tiina ja Mette, jotka tokoilivat ekan AVO1-tuloksensa hienoilla pisteillä 185,5 ja luokkavoitolla! Onnea tytöt!

Loppukevennykseksi vielä meidän pieni Trivial Pursuit -kaveri, jonka mielestä nopan heittäminen oli maailman jännittävin juttu… On se vaan jotenkin niin hellyyttävä tyyppi kaikessa tuossa innokkuudessaan. Kaikki on kivaa!

nyps2

Taivaannastojen juhlaleiri

tiina2

Perjantaina ajeltiin Tiinan kanssa Kiteelle Villa Taivaannastaan Unnan kasvattajan luokse juhlistamaan meidän 10-vuotiaita. Paikalla kymppivuotiaista oli kaikki siskokset, eli Unna, Tiitu ja Riddu. Uroksista ei paikalla ollut ketään, ja Arvi on jo paimentamassa pilviporoja. Säät todella suosivat, lämpötila huiteli kolmenkympin tienoilla koko viikonlopun. Unnaan tuo helle selkeästi vaikuttaa, se oli nesteytyksestä ja varjossa oleilusta huolimatta sunnuntaina jo aika väsynyt. Ei tule ikä yksin, kyllä huomaa jo, että tahti alkaa olla hitaampaa. Täytyy varmaan ajella taas turkki alas, se on nyt kahtena kesänä auttanut Unnaa niin huomattavasti.
Mutta oli mukava viikonloppu, ja Tiina on aina yhtä hauska reissukaveri. Oli myös ihana nähdä mun lempparitokolappalainen Mette hommissa. Se on niin pieni ja näpsäkkä!

tiina3

tiina5

tiina4

Nyps pääsi osallistumaan ryhmätreeneihin, tokossa kouluttajana oli Mustosen Heidi. Nyyti nyt jaksaa tehdä helteelläkin sata lasissa, mutta juuri sen takia täytyy olla vieläkin tarkempi ettei lämpöhalvaus vaan pääse yllättämään. Lauantaina tehtiin aamulla koko EVL palkatta ja iltapävällä temppurataa, ja mun koira ei näköjään osaa mennä metalli suussa maahan! Oli tosi vaikea homma Nydelle! :D Sunnuntaina tehtiin vähän seuraamisen käännöksiä, ohjatun palautuksia ja hyppyä.

tiina6

tiina7

tiina8

Kuvista kiitos (ja (c)) Pesosen Tiinalle!

Uusia kuvia ja kuulumisia

IMG_3277

Eilisen vapaapäivän kunniaksi pääsi myös kamera ulkoilemaan. Takana oli ylityötunneille mennyt raskas työviikko, pahimmillaan olin töissä tuplavuoron verran klo 7-22. Joten heti perjantaiaamuna oli sellainen olo, että nyt on pakko päästä metsään rentoutumaan. Koska työ täytyy hoitaa ennen huvia, kurvasin ensin treenaamaan Nyytin kanssa tokoa ja siitä jatkettiin sitten Söderkullaan Pilvijärven maastoihin lenkille. Jos joskus liikutte Sipoon suunnalla, niin kannattaa käydä siellä lenkillä. Siellä on maastoon merkattu 10 km kierros, jossa yleensä ei tule pahemmin porukkaa vastaan.

IMG_3209

IMG_3226

Viime viikonloppu vietettiin Valmennusrenkaan leirillä Mikkelissä. Kouluttajaksi oli kutsuttu venäläinen maajoukkue-edustaja Varvara Bolshakova. Nyytin kanssa tein lauantaina ruudun alkua. Olisin halunnut tehdä periaatteessa ruudunsiirtotreenin, mutta kouluttajan ohjeilla tehtiin sitä, että koira vaaditaan katsomaan missä ruutu on ennen liikkeen alkua. Olisin halunnut vielä enemmän siirtää vastuuta koiralle, sillä kokeessa liikkeen alkaessa en voi enää sitä vaatia etsimään katseella, vaan sillä täytyy jo silloin olla tiedossa mihin suuntaan se on merkiltä lähdössä. Joten vastuuttaminen jatkukoon kotitreeneissä. Sunnuntaina olin valmistelemassa Nyytiä treeniin, lämppälenkin jälkeen se makoili maassa ja liikkeelle lähtiessä se ontui. :( Jätin sitten sunnuntain treenin välistä ja pidin sitä kaksi päivää levossa. Pelkään vähän, että nyt jo pidempään jatkuneet selkäjumit ovat ruvenneet kuormittamaan sen etuosaa. Meidän fyssari suositteli magneettikuvausta, joten nyt suunnataan ensi viikolla Espoon Eläinsairaalaan magneettikuviin. Mua niin pelottaa että siellä selässä on jotain pielessä, vaikka nyt sunnuntain jälkeen Nyps on taas liikkunut ja liikutettu ihan normaalisti. Mutta muuten oli kiva leiri, meillä on kyllä hauska ja hyvä porukka, ja vitsi miten taitavia koiria ja ohjaajia. Huippua! Anna-Leenalle, jättiläis-Neolle ja toppahousu-Tatulle kiitokset reissuseurasta!

IMG_3199

IMG_3155

IMG_3235

En ole tänne muistanutkaan kertoa, kun epäonnen-Unnalla oli taas käsittämättömän huono tuuri. Jos jotain sattuu, niin aina se on Unna johon kolahtaa. Kuten nytkin, kun heiteltiin Bobin kanssa frisbeetä pihalla. Rauhassa pihalla makoillut Unna sai frisbeen suoraan silmäänsä. Sillä ei ollut mitään saumaa väistää kiekkoa, kun heitto tuli sivusuunnasta. Eipä auttanut muu kuin suunnata Nikkilään päivystävälle eläinlääkärille. Silmän pinta oli ehjä, mutta sisälle oli tullut heiton voimasta akuutti iriitti. Silmä oli tosi kipeä, joten opiaattipiikin voimin Unna saatiin kivuttomaksi. Silmätipoilla ja kipulääkkeillä silmä onneksi parani kunnolla, se oli noin viikon eri värinen kuin toinen, mutta nyt eroa ei enää huomaa. Huh, onneksi ei käynyt pahemmin kun oli sen verran kova tälli. Unna-rassu.

IMG_3163

Pääsiäisenä meidän ilona kävi Puuman pennut. Ne on kyllä niin mun lemppareita, takana kiva suku ja itse pennut aivan ihania ja reippaita. Tuntuu että ”kaikille” on nyt tulossa pennut, ihan pikkuruinen pentukuume on alkanut hiipiä itsellenikin, mutta tähän saumaan ei kyllä mitenkään mahdu pentua. Näin viime yönä untakin että sain pienen bc-pennun, mutta nyt täytyy kyllä muutama vuosi odotella, ennenkuin ”Ness” (täytyyhän jokaisella haaveella olla työnimi, Unna oli jo monta vuotta etukäteen Unna, Nyyti oli Noppa) saa tulla.

IMG_2570

IMG_2599

Ensi kertaan, nauttikaa keväästä hyvät ihmiset! Tää on niin ihana vuodenaika.

IMG_3129

Vantaan karsinta

062614_karsinnat 357

Jee, paremman mielen kehä! Palkattomuudet ja ”alkuväsytykset” treenin alussa ovat varmaan pikkuhiljaa ruvenneet vaikuttamaan. En ikinä tee tulostavotteita, mutta täytyy myöntää että kyllä tuo tänään saatu ykkönen silti lämmittää mieltä. Kaksi liikettä meni penkin alle, seuraaminen ja erityisesti luoksetulo. Oli muissakin liikkeissä tietty paljon pikkujuttuja, mutta pääsääntöisesti muut meni osaamistason mukaisesti. Luoksetulo oli sikapossuversio, ei kunnon stoppia ja maahanmenoon tuplakäsky. Eipäs oo eka kerta nyt lähiaikoina… Täytyy varmaan vääntää rautalangasta nyt että se ”käy” todella tarkoittaa sitä että sinne maahan asti käydään. Seuraamisessa tuli kaksi äännähdystä askelissa ja muutenkin oli taas huolimatonta ylityöskentelyä.

No mutta, saatiin kuitenkin 274,5 pistettä, ykköstulos ja 5/21 sija! Tässä pisteet ja tuomareiden kommentit suoritusjärkässä:

Kehä 1, Pirkko Bellaoui:

Ruutu 9: ”Loistava merkki + ruutu (aijaa). Loppuseuruu hieman vino.”
Hyppy 9,5: Loppu taakse vino.
Seuraaminen 8: Taka-askeleet vinot. Täyskäännökset vähän auki. Käynnistä hitaaseen vaihto epäonnistuu. Hitaassa poikittaa vähän. Hyvä seuruupaikka. Hyvä ohjaajatoiminta.

Kehä 2, Carina Savander-Ranne:

Luoksetulo 6,5: Pysähdys epäpuhdas. Toinen maahankäsky. Hieno sivulletulo.
Kauko-ohjaus 8,5: Epäpuhdas seisominen. Vino asento lopussa.
Tunnistusnouto 9: Hieman huolimaton työskentely esineillä.
Ohjattu nouto 9,5: Hyvä vauhti, hyvä piste. Pieni kaari takaisin tullessa.
Zeta 8,5: Hieman vino maahanmeno.

Paikalla istuminen 9: Vähän vino, voisi olla ryhdikkäämpi.
Paikallamakuu: 9: Vinosti maahan. Hitaasti pa lopussa.

062614_karsinnat 207

062614_karsinnat 208

Kiitos kuvista Raution Sannalle!

Seinäjoen karsinta

Seinäjoki on _tosi_ kaukana. Mun selkä on sitä mieltä, että autossa tuli istuttua ihan tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Pakattiin Tesun kanssa perjantaina kamat ja koirat autoon ja käännettiin nokka kohti Seinäjokea ja tämän kauden tokaa karsintakoetta. Treenaamattomuuden vuoksi mulla ei ollut mitään tulostavoitteita, joten sikäli saavutettu ykköstulos oli positiivinen juttu. Mutta nyt on tullut mukaan kuvioihin ääntelyä ja paineistumista seuraamisessa, joka on tositosi ikävää. Noi mielentilajutut on jotenkin niin hankalia, on niin paljon helpompi opettaa ja treenata liikkeitä ja tekniikkaa. Tulta päin, ei siihen auta muu kuin treenaaminen ja turvana on onneksi fiksut treenikaverit.

Tuomareina kokeessa toimi Pipa Pärssinen ja Tiina Laakko. Suluissa tuomareiden kommentit.

Paikallaistuminen 10
Paikallamakuu 9 (nuuski)

Ohjattu 8,5 (kaartaa merkille, seisomisasento. Hieman raju kapulanotto)
Z 8,5 (hidas maahan, vähän vino. Irtoaa käännöksessä. Hidas istuminen. Seuraa vähän poikittain)
Seuraaminen 7. (käsiapu peruutus, pa, tehoste pa, poikittaa, tiivis, törmäilee ohj. Pa oik. irtoaa, hidas ist. Hieman levoton kokonaisuus, ohjaajalla tehosteita.) Tää oli oikeasti tositosi huono seuraaminen, kesään verrattuna ollaan menty takapakkia takaisin ihan sairaasti.
Ruutu 9. (kaartaa merkille, seisomisasento)
Luoksetulo 8,5. (vino seis, vino maa)

Hyppy 7. (levoton pa, ääntely)
Tunnari 7. (ääntely, voimakas purenta)
Kaukot 9,5. (s-i hieman eteen)

Yht. 270 p. sijoitus 14/32.

Tuolta nyt nousee se yksi sana, levottomuus. Täytyisi saada nyt tosiaan harmoniaa ja rauhallista mielentilaa treeneihin, jospa se siirtyisi kokeeseenkin jossain vaiheessa ennen eläkeikää. Nyyti, ei mennä tällä naamalla kehään, jooko:

IMG_6505

Taas kokeessa

Koekokemusten ja -rutiinien opiskelu jatkui tänään Ojangossa. Haastetta viikon takaiseen kokeeseen verrattuna tuli siitä, että koe alkoi jo klo 9 aamulla. Olin tänään siis jo seitsemältä aamulla pirteänä (not) Söderkullan pururadalla väsyttämässä armasta boredcollietani. Ehdin ennen koetta kävellä 7 km ja tehdä kaksi treeniä. Ja kyllä, vire oli taas paljon hallittavampi. Niin huojentavaa, nyt meillä ei kiehu yli. Koe oli oman seuran järkkäämä, ja kaikki pelasi hienosti. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne.

Tässä osasuoritukset liikejärkässä, yksilöliikkeet tehtiin putkeen:

Paikallamakuu 10. 
Paikalla istuminen 10.

Ohjattu 9,5. Vähän jähmeä merkki, ja jäi tyhmästi sivuttain merkille. On varmaan oppinut jo, että kokeessa en voi vaatia kunnon merkkejä…
Zeta 6,5. Makasi istumisen. Ei kuunnellut. Yleensä jää seisomaan jos mokaa istumisen, mutta lähiaikojen maahanmenon vahvistamiset varmaan on tehnyt tehtävänsä. Lisäksi mulla oli jotain rytmitysvaikeuksia tässä, tuntui jotenkin hankalalta koko liike. Oikealle käännös oli huono ja löysä. Nyyti teki asennot ehkä vähän vinosti?
Ruutu 9. Tässäkin tahmea merkki!! Ruudussa lähti stoppaamaan liian eteen ja menin mukaan sen mokaan ja peesasin käskyttämällä seisomaan. Blaah.
Seuraaminen 9. Alkoi pahimmalla mahdollisella, käännös seis, taakse ja juoksuun. Jota tuntui kestävän ja kestävän… Nypsi oli taas vähän ilmava ja pompotteli. Kontakti putosi kerran ja yksi täyskäännös levisi. Mutta ei kiihkoilua tai _ääniä_. Nopeasti se on vastannut mun namirauhoitustreeniin. Hyvä. :)
Luoksetulo 8,5. Stop oli hallistopiksi Nyytille hyvä, mutta pysähtyi vinoittain, josta pistevähennykset. Tuomari sanoikin, että liikaa näkyy palkan odotus pysähdyksessä. Maahanmeno ok, pystyy kyllä paljon parempaankin. Naama näytti siltä, että olisi saattanut varastaa sieltä loppuosaan.
Kaukot 8. Jähmeät ja vajaat vaihdot, aika samanlaiset kuin viimeksikin. Mä en mitenkään saa näitä kuntoon täksi talveksi, mutta ehkä sitten kun Nyyti on 8 v. Tai jopa 6? :D Projekti on käynnissä!
Tunnari 7,5. Näytti vaikealta! Maistoi mun mielestä ainakin yhtä, mutta joku sanoi että se oli oma. Mutta tosi läheltä ja suu auki nuuski. Oli sen verran hasardin näköinen suoritus, että vähän jo epäilin kapulaa ottaessani, että se olis ollut väärä.
Hyppy 9. Tästä ei todellakaan ansaittu ysiä, mutta tuomari ei nähnyt mun käsimerkkiä. Nyyti oli juoksemassa paluuhypyn ohi, mutta heilautin oikeaa kättä ja sain sen sillä ohjautumaan esteelle. Näitä täytyisi ryhtyä treenaamaan ihan ajatuksen kanssa, en ole sitä kunnolla opettanut.

Yhteensä saatiin kuitenkin ykköstulos, 276,5 p. jolla sijoituttiin luokan toisiksi.

Samassa kokeessa oli myös Nyytin pentu Jay, Myytin Oikee Asenne. Jay ja Marko voittivat alokasluokan ykköstuloksella – onnea! Myös Neo oli turistina kannustamassa äippää ja veljeä. Aika menee vauhdilla, tuntuu että tästä olisi vasta hetki:

IMG_8158

HYVÄ SUOMI! Ja hyvä Nyyti!

Suomi vetäisi taas TOKOn PM-kisoissa huikean hienosti! PM-joukkuekultaa, PM-kulta Jessicalle ja Macille, PM-hopea Oilille ja Zipulle. Kaikki joukkueessa olivat vielä tehneet ykköstuloksen. Ihan huikea taso! Lämpimät onnittelut koko porukalle.

379661_10152026239908398_1133520429_n

Kun huiput kisasivat Norjassa, niin me tavalliset kuolevaiset käytiin Kirkkonummella kokeessa vähän testailemassa optimaalisia kokeeseen valmistautumisia. Nepä sujuivat oikein passelisti, sain Nyytin just oikeaan mielentilaan. Nyt oli helppo tehdä valmistelut kunnolla, kun koe alkoi Kirkkonummella vasta klo 14.30. Aamukokeita varten täytyy varmaan jatkossa nousta klo 04 aamulla…

No mutta, tässä pisteet suoritusjärkässä.

Seuraaminen 9,5. Oikein siistin tuntuinen, vähän eteen se tosin on taas valunut. Mutta mitään lähiaikojen treenivirheitä ei tullut esiin. Ja musta tuntuu että se ravasi siististi juoksuosuudet, alussa taisi olla muutama ”kevyempi” askellus.
Tunnari 9. Vaikutti jostain syystä vaikealta, tarkasti kaikki kapulat kahdesti. Mutta onneksi ei palanut käpy, kun niinkin voi käydä jos omaa ei meinaa löytyä. Luovutus siisti.
Kaukot 9,5. Jähmeämmät vaihdot kuin nyt on treeneissä ollut. Liikkui snadisti s-m, i-s oli vähän hassu, kun ei tehnyt muuta kuin nostanut ahterin. Seisoi siis ihan kolmiona.
Hyppy 10. Siisti! Oon tosi tyytyväinen, kun odotti rennosti sivulla ennen käskyä.

Toka setti:

Ruutu 10. Tyhmä minä, pysäytin liian eteen. Ois pitänyt malttaa ja antaa Nyytin mennä oikeaan paikkaan.
Ohjattu 10. Oikea. Nyt teki melko hyvän kaarroksen kapulalle mennessä. Nostossa koukkasi takaisin kapulalta ulkokautta kaartaen.
Zeta 10. Oikealle käännös vähän väljä. Hyvin piti kontaktin, vaikka loppuosa mentiin seinänviertä ja liike loppui ihan nurkkaan.
Luoksetulo 10. Ihan huippuhyvä!! Stop oli täysi lukkojarrutus, jolla pystyi hyvin hiekalla pysähtymään nopeasti. Totteli myös tosi kiltisti maahan. Tää liike on mennyt kyllä huimasti eteenpäin!

Vikana tehdyissä paikallaoloissa makuu 8, tuli ihan tyhmä virhe! Nyyti nousi istumaan naapurin käskystä, joka oli kyllä ihan samanlainen kuin mun käsky. Tätä ei oo muistaakseni ikinä ennen käynyt treeneissäkään. Istuminen 10.

Tuomarina toimi Pulliaisen Riikka. Pisteitä saatiin 309,5 p. KP ja voitettiin luokka. Koe oli tosi hyvin järkkäilty ja tunnelma hurjan rauhallinen, kun paikalla ei iltapäivällä ollut enää kun järkkärit ja kisaajat. Nyt harmittaa kun en nakittanut ketään kuvaamaan kännykällä, olisi niin arvokasta saada itsekin nähdä kunnolla suoritus jälkikäteen.

Nyyti oli kyllä tosi ihana kehässä tänään. Pirteä, aktiivinen, vauhdikas, mutta silti järki päässä. Ei yhtään ääntelyä, häsläämistä tai levotonta nykimistä ennen käskyjä. Huojentavaa, kun nyt tiedän millä ”reseptillä” saan sen optimimielentilaan. Myös pohdinnan alla olleet vapautukset liikkeiden jälkeen tein uudella tavalla, ja tuntui toimivan. Liikkeiden välit pitäisi saada vielä kuntoon, nyt ne ei sitä ole. En ole niin kamalasti niitä treenannutkaan, kun itse liikkeissäkin on ollut tuhottoman paljon hommaa. :)

Kaksi tärkeää

Jokaisessa hovissa on tainnut ennen muinoin olla kuningatar ja narri. Selailin alkusyksystä ottamiani kuvia, ja nämä kaksi allaolevaa kuvaa iskivät silmään. Näissä jotenkin korostuu niin hyvin nuo meidän koirien luonne-erot, Unna on jonkinsortin kuningatar ja Nyytistä ei ole narrimaisuus kovin kaukana.

IMG_1987Unna on jotenkin aina niin tilanteen tasalla. Se kulkee tuolla metsissä kuin villieläin, joka ei tarvitse meitä ihmisiä mihinkään. Silti se ei epäröi illalla käpertyä tyytyväisenä johonkin lähelle, siten että sitä ylettää rapsuttamaan, kuin vihjaillen että se olisi mukavaa. Liialliseen läheisyyteen se ei kuitenkaan taivu, sen verran kohtelias se on. Se on myös tarpeen vaatiessa ladymaisen fiini. Sateella on ällöä, lätäköistä ei voi kävellä. Unnasta ei varmaan ikinä olisi saanut harrastuskoiraa, ellei se olisi niin mahdottoman ahne. Muuten ei olisi tullut vaihtokauppaa tokoliikkeiden suorittamisen ja palkanmaksun kanssa. Vaatiakin siltä sen turvin pystyy, mutta jos ruoka ei olisi treeneissä maistunut, olisi se varmaan heittäytynyt täysin passiiviseksi tai häipynyt paikalta. Näin ei onneksi kertaakaan käynyt, paitsi kerran kun Simonkylässä rusakko juoksi kentän poikki kesken paikallamakuun. Vaikka kuinka olisi EVL-koira, niin veri vei. Mä suhtauduin asiaan kuuluvalla vakavuudella kikattamalla piilossa.
Unna täyttää talvella kymmenen. Hyviä vuosia voi olla vielä monta jäljellä, mutta toista kymmentä ei varmasti. Kunpa tulevat vuodet etenisivät hitaasti.

IMG_1983

Nyyti. Nyyti on Koira isolla K:lla. Se rakastaa palloja, ei epäröi juoda vessanpöntöstä jos sattuu olemaan jano, on aina likainen (se saisi itsensä varmaan kuraiseksi missä hyvänsä), se hyppii päin, haukkuu kylään tuleville ja on jotenkin rasittavuuteen saakka innoissaan kaikesta. Vahvimpana piirteenä siinä kuitenkin näkyy sen työkoiramaisuus. Loppupeleissä millään muulla ei ole väliä, kunhan Nyyti pääsee hommiin. Oli se homma mikä hyvänsä. Siinä vaiheessa sen hyväntahtoinen häsläily loppuu kuin seinään ja siitä tulee vakava työnarkomaani. Se varmaan juoksisi itsensä hengiltä, jos sille antaisi mahdollisuuden. Nyyti antaa aina kaikkensa, ja olen kiitollinen siitä että se on sattunut minun koirakseni. Se taitaa olla mulle sellainen once in a lifetime-koira, joista aina välillä kuulee puhuttavan. Toivottavasti meillä on vielä monta huikean hienoa harrastusvuotta edessä. Jo nyt me ollaan saavutettu enemmän kuin olisin ikinä toivonut!

IMG_0362[1]

Sen verran pitää vielä hehkuttaa, että sain meille vihdoinkin koepaikan! Olen tänä vuonna joutunut perumaan yhtä monta koetta kuin mihin me ollaan osallistuttu, joten nyt vaan kaikki peukut pystyssä, että ei tule mitään ylläreitä matkan varrelle. Kamala hinku olisi kisaamaan, nyt vaan täytyy taas pistellä treeneissä palasia kokoon ja saada korvat koiralle päähän. Tein tänään Katan kanssa hallilla yllärikuunteluja Nyytille, ja se oli kyllä kivan skarppina. Saa nähdä onko tuo vain ohimenevää, vai onko jo seuraava treeni sellainen missä jalat vie.