TOKO SM-kisat

 

Meidän kesäloma huipentui elokuun ekana viikonloppuna TOKO:n SM-kisoihin Paimiossa. Koe oli Nessille eka ulkokoe EVL:ssä ikinä, edellisestä ulkokokeesta yleensäkään oli vierähtänyt jo kaksi vuotta. Onneksi pysyttiin kuitenkin kehän sisäpuolella, vaikka ei ollut seiniä rajaamassa vauhtimimmin menoa. Edeltävästi treenit oli sujunut kivasti, pelkäsin vain vähän tunnarin ja ruudun paikan suhteen, sekä diagonaaliset eteenmenot olivat myös hieman hukassa. Lopulta kävi niin kuin yleensäkin, eli ne virheet tapahtuivatkin tosi yllättävissä kohdissa. Lauantain karsintapäivä oli meille henkisesti aika pitkä, kun päästiin starttaamaan ihan vihoviimeisellä numerolla iltapäivällä. Muut luokat olivat jo loppuneet ja kehät jo purettu, kun päästiin Nessin kanssa tekemään meidän suoritus. Ekassa kehässä oli tunnari, ruutu ja zeta. Olin tosi huojentunut, kun ne mun pahimmat pelot eli tunnari ja ruutu, onnistuivat tosi hyvin. Mutta ylläri olikin, kun nollattiin zeta! Ihan käsittämätöntä, se on ollut meillä aina tosi varma ja mielestäni hyvä liike, ja nyt Ness ei kuunnellut kyllä yhtään, että minkä asennon mä sanoin, vaan teki randomisti omiaan. Siitä sitten nolla. Kävelin kehästä ulos ihan varmana siitä, että peli oli sillä selvä. Onneksi kehän laidalla oli kannustajia ja Christa huikkasi, että finaaliin pääsee näillä näkymin riittävän hyvällä kakkostuloksellakin. Sain itseni henkisesti pikatsempattua ja seuraavat kehät sujuivat tosi hyvässä flow´ssa – Ness teki just niin kuin kuuluukin, ja pisteet olivat hyviä! Tuntui huikealta, kun saavutettiin zetan nollasta huolimatta ykköstulos 259,5 pisteellä ja päästiin finaaliin muistaakseni sijalta 14. Pisteitä tuli paikkiksista kympit, seuraaminen 8,5, luoksetulo 8 ja muista ysit. Ja sitten tietty se yksi nolla…

Mä en ikinä Nyytin kanssa päässyt SM:ssä finaaliin, joten suurin voitto koko reissulla oli se, että mun haave finaalipäivään osallistumisesta täyttyi; mielelläni olisin jo Nypsinkin kanssa sen haaveen täyttänyt, mutta oli ihanaa kun Ness nyt sattui onnistumaan riittävän hyvin. Nyytin kanssa kisatessa osallistujia tosin oli puolet enemmän (nyt EVL:ssä oli vain 52 koirakkoa), eikä päästy finaaliin edes ykköstuloksilla, kun taso oli silloin tosi kova. Pääasia oli nyt, että fiilis lauantain kehässä oli tosi hyvä – se nollattu zeta oli tietysti kurja juttu – mutta kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Nessin mielentilaan ja siihen että kokeessa oli huikean paljon enemmän onnistumisia, kuin epäonnistumisia.

Lauantaina arvoin meille finaaliin lähtönumeron 11, joka oli oikein passeli. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta ei ollenkaan niin paljoa mitä olin ajatellut. Nyytin sairastumisen jälkeen mun loputkin pahemmat kisajännitykset on karissut pois, kun oon vaan niin fiiliksissä siitä että mulla on terve kiva koira, jonka kanssa kisata. Ness oli selkeästi hieman väsynyt ja jostain syystä aamun pikkutreenissä se ei halunnut tehdä luoksetulon stoppeja ollenkaan voimalla. Sama fiilis stoppien suhteen jatkui kehässäkin, ja siihen olin liikkeenä vähän pettynyt. Zetassa tuli taas asentovirhe, eli siinä on nyt jokin ongelma, joka ilmenee vain kokeessa. Ness paiskoo menemään maahanmenoja, vaikka pitäisi vaikkapa seistä tai istua… Treeneissä se on tehnyt kisojen jälkeen oikein, vaikka olen yrittänyt vähän jekuttaa sitä ääntämällä käskyjä oudommin ja kuiskaamalla niitä. Mutta me jatkettiin kyllä lauantain yllätyksellistä linjaa finaalissa, kun nollattiin ruutu aivan käsittämättömän oudolla mokalla. Ruudussa yleensä tulee jännitettyä eteenmenon onnistumista, ruudun löytymistä ja siellä hyvää pysähdystä linjojen sisään. Ne menikin hyvin, mutta Ness nousi seisomaan maasta, kun lähdin kävelemään sitä kohti! Ihan käsittämätön moka, jota ei ole ikinä ennen tapahtunut. En nähnyt nousemista itse, kun katsahdin alas kun lähdin liikkeelle, ja kun nostin katseeni, niin ruudussa näkyi hämmästyneen näköinen, seisova Ness! Mulla meni pasmat ihan sekaisin, enkä edes yrittänyt käskeä sitä uudelleen maahan – eipä sekään tosin olisi liikettä enää pelastanut. Sitten me tehtiin liike loppuun molemmat yhtä pihalla olevina. Mulla ei ole vieläkään mitään hajua, miksi Ness nousi. Yksi epäilys on, kun maanantaina kotona huomasin sen antaumuksella nuolevan takajalkaansa; siinä oli komea parisenttinen tuoreen näköinen haava. En tiedä olisiko se ruudussa maahan mennessään tökkäissyt jalkansa johonkin? Tai sitten se oli saanut sen aamun pikkutreenissä niissä luoksetulon stopeissa, ja se tuntui ilkeältä maahan mennessä. Mistäs noita tietää, tai sitten se oli vain jokin pieni aivopieru, joka leijaili jostain sen päähän. Hassua! Moka oli niin outo, ettei se edes jäänyt kovin harmittamaan. Olisi eri asia, jos olisi ollut jokin tosi iso ongelma jota olisi joutunut pidempään työstämään, ja se olisi palannut takaisin koetilanteessa. Esim. vaikka meidän ajoittaiset ongelmat tunnarissa olisi harmittanut paljon enemmän – nyt me tehtiin kaksi oikein kivaa tunnaria. Sunnuntain kokeesta pisteitä tuli 224,25, eli kakkostulos, jolla jäätiin lopputuloksissa häntäpäähän sijalle 17. Nyt vaan ahkeraa treeniä kehiin, niin saadaan joskus tehtyä niitä nollattomiakin suorituksia! :D

Kiitos Timolle Nessin suoritusten kuvaamisesta! Ja tietty kaikesta avusta treeneissäkin. Niistä kiitoksen ansaitsevat myös Heidi, Ansu ja Tesu, keiden kanssa on tullut kesällä treenattua. <3

Alla tosi hienoja SporttiRakin ottamia kuvia kisoista, suuri kiitos kuvista!

Nyt on tosiaan lomat ohi, ja on palattu normaaliin arkeen. Tänä kesänä jätettiin pidempi pohjoisen reissu tekemättä, ja saatiin tehtyä kotona eteenpäin useampia pihaprojekteja. Kotilomailu helpotti huomattavasti SM-kisoihin valmistautumista, kun pystyi treenailemaan ihan normaalisti tutuissa paikoissa ja tuttujen treenikavereiden kanssa. Heidi psyykkasi ja auttoi meitä edeltävästi tosi paljon, ja Nessin ihana Huippu-pikkusisko loisti SM:ssä sijoittuen alokasluokassa hienosti neljänneksi. Hienon kisaviikonlopun kruunasi ehdottomasti Marin ja Roiman upea Suomen mestaruus. Suuret onnittelut vielä Mari! <3

Seuraavaksi olisikin luvassa elokuun lopussa Helsingin piirinmestikset, joissa kisataan HSKH:n joukkueessa, ja syyskuun lopussa sitten Uudenmaan piirinmestaruus. Eli treenit jatkuu! Mä olen nyt kesän aikana jaksanut vähän huonosti päivitellä meidän kuulumisia tänne, mutta Nyytillä ja Nessillä on nykyään Instagramissa oma tili, jota saa seurata @nyytiness. Sinne tulee vähän tiuhempaan tyttöjen kuvaterveisiä.

Pikakuulumiset

Nyt on taas jäänyt blogin päivittäminen ihan hunningolle, kohta on koko jo kesäkuukin ohi – huomenna on jo juhannus. Meille kuuluu pelkkää hyvää, mitä nyt helteet vähän rajoittavat treenaamista ja lenkkeilyä, mutta toisaalta mä niin nautin noista lämpimistä säistä että ei niin haittaa. Alla kuvapäivitys viimeisen kuukauden kohokohdista: Valkmusan kansallispuisto, uimista, lenkkejä, pitkästä aikaa vähän paimennusta, kaverikoiria ja treenejä.

Hyvää juhannusta kaikille!

T-leirillä Jämijärvellä

Viime viikonloppu vietettiin helteisissä keleissä Tending-leirillä ihanalla Jämijärvellä. Kahta viikkoa aiemmin renkaan leirillä oli saanut palella ja vuorata itsensä useammalla vaatekerralla, kun nyt oli ihan t-paitakelit ja vähän turhan kuuma koirien treenaamiseen. Olin buukannut meille kolmeksi päiväksi lähinnä tokotreenejä, ainoasta jälkitreenistäkin luovuin aikataulujen vuoksi. Meillä kävi vain vähän tylsä juttu, kun Ness kolaroi lauantaina aamulenkillä kannon kanssa, ja loukkasi itseään. Se  piti toista etujalkaa hetken ylhäällä, mutta ei missään vaiheessa ontunut. Tein vähän kevyemmän treenin kun vointi vaikutti ihan normaalilta, mutta lauantaina illalla se liikkui kuitenkin vähän jäykästi, joten sunnuntai menikin sitten lähinnä muiden treenejä seuraillen. Oli silti mukavaa, ja perjantaina varsinkin saatiin tehtyä hyvät normaalit treenit. Leireillä tietty on mukavaa nähdä paljon tuttuja, joten kaikkinensa viikonloppu oli oikein onnistunut, vaikkei nyt päästy ihan täysillä treenaamaan. Leirillä oli myös kunnon liuta ihania pentuja, esimerkiksi yhdeksän kuusiviikkoista T-penskaa.

Elsa, Isla, Joku, Ness, Nyyti ja Neo

Toukokuu on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Olen ehtinyt nyt töiden vuoksi vähän harvakseltaan treenaamaan, etsiskelin just Nessille jotain koetta jossa voisi käydä tekemässä taidontarkistusta SM:iä varten. Se on kisannut ulkokokeissa vain kahdesti alokasluokassa, ja EVL-liikkeet isoilla nurmikentillä on paljon haastavampia kuin hallikokeissa.

Toukokuun puolivälissä tuli itseasiassa täyteen 20 vuotta mun ensimmäisestä tokokisasta ikinä. Muistan sen edelleen tosi hyvin, enkä olisi kyllä silloin uskonut miten tärkeä osa elämää koiraharrastuksesta lopulta tulee. Ja nimen omaan tokosta. Se on kyllä antanut valtavasti; ystäviä, reissuja, treenejä ja kisoja. Aika pitkään ajattelin harrastavani enemmän rotua kuin lajia; suomenlapinkoiraharrastaja joka kisaa myös tokossa – kunnes rotu vaihtui nimenomaan tokon vuoksi, ja koen kyllä nykyään olevani enemmänkin tokoharrastaja, jolla nyt sattuu olemaan bordercollieita, kun ne sopivat lajiin hyvin. Tosin koen kyllä että nuo bortsut ovat olleet arjessakin hyvin paljon helpompia kuin lapinkoirat. En tosin tiedä millaisia ne olisivat, jos niitä ei olisi koulutettu pitkälle ja ne eivät pääsisi tuota energiaansa purkamaan kunnolla.

Partis Leevin ja suomenlapinkoira Iinan kanssa joskus silloin 20 v. sitten

Toukokuu meni vauhdilla varmaan osittain sen vuoksi, kun oli juuri nuo kivat leirit mitä odotella. Nyt sitten täytyisi puurtaa töissä useampi viikonloppu, ja alkaa suunnitella ja odotella heinäkuun kesälomia. Tää on kyllä niin ihana vuodenaika, ulkona on niin kaunista kun on niin heleän vihreää kaikkialla. Tekisi mieli vaan tehdä pitkiä lenkkejä ja viettää kaikki aika ulkona!

 

Renkaan leirillä

Viime viikonloppu vietettiin taas ihanassa Strömforsissa leireillen. Aiemmin ollaan oltu siellä Tending-talvileireillä, ja nyt oli Nessin ensimmäinen tokon valmennusrenkaan leiri. Aiemmin Nyytin aikana renkaan leirit oli vaihtelevissa paikoissa, mutta lähivuosien ajan Strömfors Dogsports on ollut renkaan yhteistyökumppani ja leirit on pidetty hienoissa puitteissa kauniilla ruukkialueella.

Lauantaina aamupäivällä oli valmentaja Christan kanssa jokaiselle varattu keskustelutuokio seuraavan päivän neljän liikkeen kokeenomaisesta treenistä. Nessille valikoitui kiertonouto, tunnari, zeta ja ruutu. Liikkeen aloitukset olivat treenin ns. pääpointti, lisäksi keskusteltiin eteenmenosta ja ruudun paikasta, jotka ovat vielä vähän hukassa. Iltapäivällä tehtiin pienryhmissä omatoimitreenit. Tein ohjattua, tunnarin ja kiertonoutoa, jossa tein ekaa kertaa hämykäskyjä lähtöön. Niillä oli aika kiva vaste, ja Nessin juoksemaan lähdön odotus vaihtui hieman hämmentyneeseen tarkkuuteen käskyjen suhteen.

Sunnuntaiaamun kokeenomaisessa treenissä ei tapahtunut muita hämminkejä, kuin että eteenmeno meni ihan räpeltämiseksi ja ruutu ei löytynyt ”ikinä”. En ole aiemmin tehnyt kokonaan punaisilla merkeillä ja ruutunauhalla, ja jostain syystä Ness ei sitä meinannut millään erottaa, vaikka näytin ruutua jo tosi läheltäkin. Vasta kun kävin siellä itse, se hahmotti sen. Kävinkin jo kaivelemassa nyt punaiset merkkini esiin, täytyy alkaa treenata vaikeampia ruutuja.

Iltapäivällä kaikille oli varattu 20 minuuttia aikaa omavalintaisten ongelmien käsittelyyn Christan kanssa. Meillä ei tällä hetkellä ole sellaista teknistä tai mihinkään tiettyyn liikkeeseen liittyvää ongelmaa, joka ei todennäköisesti ahkeralla treenaamisella ja ihan perus opetustyöllä paranisi. Joten päätin käyttää meidän ajan keskustelulle yleisesti treenien suunnittelusta ja siitä kuinka mun kannattaa Nessin kanssa nyt edetä. Sain paljon irti keskustelusta, ja niitä tärkeitä huomioita kuuntelutreeneistä, kokonaisuuksien, mentaalisen hyvinvoinnin ja optimaalisen viretilan hallinnasta. Nyt treenilistalla onkin paljon liikkuroituja treenejä, odotusarvojen purkamista ja oikeasta mielentilasta palkkaamista sen sijaan, että koira pääsisikin jatkamaan liikettä ollessaan avoin ja rento.

Leiri tuli tosi hyvään saumaan meidän sterkkaussairasloman jälkeen, varsinkin kun nuo keväiset metsäpolut meinaavat vähän vetää puoleensa pölyisten kenttien sijaan. Seuraavaksi suunnataan reilun viikon päästä Tending-leirille, jossa varmasti pääsee tekemään hyviä treenejä.

Ystävykset Yoda, Roima, Valo ja Siri Nyytin ja Nessin kanssa jäähkälenkillä

Kohtuutonta menoa

Perjantaina tuli sterkkauksista kolme viikkoa täyteen ja kaikki meni hienosti ilman mitään ongelmia. Nessin nisäkasvain oli hyvälaatuinen adenooma. Ikävä kyllä kun Ness oli sen verran ”vanha” nyt sterkkausvaiheessa, niin sterilisaatio ei ehkäise uusien nisäkasvaimien syntymistä. Jatkossa kuulemma täytyy säännöllisesti tunnustella nisät läpi, jotta huomaan ajoissa mahdolliset uudet kasvaimet. Haavat paranivat hyvin ja laseroin niitä lähes päivittäin. Masut ovat vieläkin paljaat kuten kuvasta näkyy, mutta nyt on ollut ihanan lämmin kevät, joten sekään ei ole haitannut.

Santahaminassa, taustalla näkyy Helsinki

Ekat kaksi viikkoa otettiin iisisti ja tehtiin vain hihnalenkkejä, pikku hiljaa vapaanaoloaikaa lisäillen. Annoin noiden ravailla ihan normaalisti ja rentoa laukkaakin sai mennä, mutta äkkinäiset liikkeet ja kiihdyttely oli kiellettyä – helpointa oli siis minimoida vahinkomahdollisuudet ja mennä kytkettynä. Viime viikolla kun leikkauksista oli kolme viikkoa, saatiin lupa alkaa treenatakin. Siihen mennessä oltiin vajaan viikon ajan tehty jo normilenkkejä ja olin antanut koirien vähän juostakin lujempaa.

Nyytille vähän yllättäen tuli heti leikkauksen jälkeen valeraskaus. Sillä ei muistaakseni ikinä niitä ole aiemmin ollut, ja jotenkin hormonitoiminnan muutos laukaisi sillä valeraskauden. Se yritti rakennella pesää terassin alle, ja sisällä ollessa ”imetti” kolmea pehmoleluaan yksinään yläkerrassa – se harvemmin poistuu meidän seurasta joten yksinään ylös hakeutuminenkin oli vähän hassua. Mulla kesti vähän aikaa hiffata että mistä on kyse, kun se muutenkin välillä elää vähän turhan tiiviissä kanssakäymisessä lelujensa kanssa. Kun se alkoi kantaa niitä kaikkia petiinsä ja petaili ja kiertyi hyvin huolellisesti makuulle lelut mahansa alla, tajusin vasta että nyt meni hoivavietti överiksi. ”Pennut” pääsivät tämän jälkeen jatkamaan elämäänsä komeroon ja Nyyti onneksi unohti koko hössötyksen.

Oli ihana päästä treenaamaan taas. Toisaalta teki kyllä ihan hyvää päästä buuttaamaan päät ja kropat, kun maaliskuussa tuli treenattua tosi paljon kokeiden vuoksi. Pidempien taukojen jälkeen mulla on aina ollut vähän haastavaa saada se ennen taukoa ollut ”punainen lanka” ja työn alla olleet jutut taas kunnolla käyntiin, tuntuu että pari ekaa treeniä menee aina vähän hakemiseen ja tatsin saamiseen. Nyt viikonloppuna on edessä Nessin eka valmennusrenkaan leiri, jossa perinteisesti on ollut tosi haastavia häiriöitä ja vaikeita kehäsuunnitelmia. Saa nähdä millainen nöyryytys meillä on edessä! No ainakin se punainen lanka varmaan löytyy sieltä taas ihan kirkuvan värisenä. Parin viikon päästä suunnataan myös Tending-leirille, kivaa päästä sairasloman jälkeen kunnolla vauhtiin taas harrastusten parissa.

Oli pakko laittaa tänne poikkeuksellisesti ei-koirakuvat, kun mä niin rakastan tätä vuodenaikaa kun alkaa hennosti vihertämään, illat on valoisia, linnut laulavat ja ihanat kukat ja lehdet puhkeavat. Eikä tarvitse enää palella! Nyytinkin Gabapentin on taas purettu alas, ja toivottavasti pärjäillään hyvin ilman sitä. Ness on taas alkanut vähän kutista, toivon todella ettei oireilu tuosta pahene ja pärjättäisiin ilman lääkkeitä. Nyt se on vasta lähinnä kierinyt naamaansa maahan hieroen, jos se alkaa taas sisälläkin rapsutella, niin ei auta kuin hakea sille Cytopoint-pistos. Voi olla että se reagoi johonkin siitepölyyn, silmät sillä on rähminyt vähän paksua harmaata rähmää, joka tyypillisesti sillä alkaa aina samaan aikaan kutinan kanssa.

Nyt on vappuaatto, mutta näin vuorotyöläisenä ja sattumalta myös täksi viikoksi kotiin ihan vain koiraseurassa jääneenä, tästä tulikin todella tavallinen ja rauhallinen arki-ilta, kun aamulla on taas aikainen herätys töihin. Onneksi koko ihana kesä on vielä edessä, huomenna on toukokuu. <3

Alla satunnaisia kuvia reilun viikon ajalta.

 

Sterkatut tytöt

Mä päätin jo viime syksynä, että keväällä seuraavien juoksujen jälkeen steriloin molemmat tytöt. Nessille sitä suositeltiin iho-oireiden vuoksi, ja Nyytin ajattelin sterkata samalla varmuuden vuoksi kohtutulehdusriskin takia. Juoksut noilla olikin sopivasti vuodenvaihteen tienoilla, ja maaliskuulle oli niin paljon ohjelmaa kisojen muodossa, että huhtikuulle muodostui sopiva sauma sairaslomatauolle leikkauksen jälkeen. Oli muutenkin hyvä saada vähän huilaustaukoa treeneistä. Alkuvuosi oli Nessille aika raskas, ja ikävä kyllä fyssarilla ja hierojalla oli ollut työstettävää sen kropassa ihan riittävästi. Suositusten perusteella vein tytöt Aveciin Porvooseen, jossa ne leikattiin viime perjantaina. Mua vähän hirvittää aina tuollaiset isommat operaatiot, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Molemmille koirille löytyi ikävä kyllä myös indikaatio leikkauksille, kun Nessiltä löytyi yllättäen nisäkasvain ja Nyytin kohdun kaikki limakalvopinnat olivat kauttaaltaan nestettä erittävien kystien peitossa. Nyytille olisi voinut hyvin kehittyäkin kohtutulehdus, kun kystat siihen altistavat. Joten olipa onni että päätettiin leikkauttaa Nyytikin, vaikka sitä pohdittiin ihan viime metreille saakka. Kystien vuoksi Nyytiltä poistettiin leikkauksessa kohtu kokonaan, Nessiltä saivat lähteä vain munasarjat.  Nessin nisäkasvain oli ikävä yllätys, en ollut sitä itse ollenkaan huomannut. Kasvain poistettiin samalla, ja itseasiassa sen leikkaushaava on suurempi kuin itse sterilisaation. Nyt täytyy muutama viikko jännittää patologin lausuntoa kasvaimen laadusta. Ilmeisesti nuo onneksi ovat usein hyvälaatuisia maitorauhaseen tai maitotiehyeen liittyviä patteja. Nessin sterkkaus oli kaikkinensa vähän tylsä juttu, kun se oli alunperin tullut mulle mahdollisena jalostusyhteistyökoirana, ja se on pentueesta jossa ei ole yhtään OCD-sairasta tai ainakaan tähän saakka epileptikkoakaan. Lisäksi se on luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan hyvä koira, jonka jälkeläisen olisin hyvin mielelläni itselleni ottanut. Mutta nuo lääkitystä vaatineet allergiat sulkivat kyllä jalostuskäytön pois, joten eipä tuolle nyt voinut muuta. Tylsää. Nyt siis keskitytään vain kisaamiseen ja jätetään mahdolliset jalostuskuviot sisaruksille. Nessin Espanjassa asuvalla veljellä onkin juuri kaksi alle luovutusikäistä pentuetta, eli suku jatkuu ainakin sitä kautta.

Molemmat ovat toipuneet leikkauksista ihan hyvin. Nyyti oli eri anestesialääkityksen vuoksi aika tokkurainen vielä koko leikkauspäivän illan, Ness selkeästi pirteämpi. Molemmat panttasivat pissoja lähes vuorokauden ajan, mulla meinasi jo tulla tuskanhiki kun molemmat yrittivät kyykätä, mutta ilmeisesti haavat olivat kuitenkin sen verran kipeät, että pissaamisasento oli hankala. Kakkaamisen kanssa oli vähän sama ongelma, lisäksi leikkauspäivän syömättömyys, opiaatit ja anestesia yleensäkin saattoivat vähän hidastaa suolen toimintaa. Nyyti on ollut selkeästi kiinnostuneempi leikkaushaavastaan, ja se on yrittänyt nyt vähän suojapuvun läpi sitä nuolla, jonka vuoksi on nyt saanut olla pönttö päässä yksinoloajat. Nessiä ei haavat ole onneksi kiinnostanut yhtään ja sille on riittänyt pelkkä haalari. Nyytin haavan ympärillä on nyt ollut ihan vähän punoitusta, täytyy seurailla vähän ettei lähde tulehtumaan. Aamuisin molemmat on ollut vieläkin selkeästi vähän kipeitä, liikkuvat selät kyyryssä ja lyhyellä askeleella, mutta muutama tunti kipulääkkeen otosta liikkuminenkin on jo rennompaa. Nyt leikkauksista on viisi vuorokautta, ja ollaan käyty vain hihnassa vartin pikkukävelyitä.

Aion pitää treeneistä kolmisen viikkoa taukoa, sitten täytyy alkaa jotain pientä jo tekemään. Nessin eka valmennusrenkaan leiri on toukokuun alussa, ja siitä parin viikon päästä lähdetään Tending-leirille. Kivaa kun on hauskoja tapahtumia mitä odottaa, ja lisäksi kevät on niin ihanaa aikaa muutenkin.

 

FI TVA Ness

Ihana Nestori täytti tavoitteet ja valioitui lauantaina Ojangon valintakokeessa. Olin etukäteen toivonut, että edes jompana kumpana päivänä saavutettaisiin ykköstulos ja voitaisiin jäädä tyytyväisinä valiotittelin kera tauolle. Toive onneksi toteutui lauantaina, varsinkin kun sunnuntain koe meni jokseenkin penkin alle! Sunnuntaina nollattiin molemmat yksi liike: Ness nollasi tunnarin nostamalla väärää ja mä nollasin eteenmenon käskyttämällä Nessin aivan liian aikaisin pysähtymään. Jotta säilyisi jonkinlainen kauhun tasapaino, niin lauantaina käskytin sen taas liian myöhään, jolloin se oli rinkulasta takaa ulkona ja lauantaina sitten tietty edestä ulkona. Aargh! Mä jotenkin niin inhoan koko tyhjään lähetystä, enkä ole treenannut vielä kunnolla siirtymistä saati pysähdyskäskytyksen ajoituksia. Ehkä tää oli opettava kokemus siitä, että muistan jatkossa olla tarkempana noissa. Itse eteenmenot oli kivan suorat, ja koira olisi kyllä selvinnyt niistä kunnialla, mutta ohjaaja ei selvinnyt! Tunnarin väärän nostaminen oli tylsä virhe, mutta onneksi Ness kuitenkin kykeni tekemään päätöksen ja toi oman heti kun sen kohdalle sattui.

Sunnuntain koe oli kaiken kaikkiaan aika huono, mielentila oli Nessillä tosi erilainen kuin lauantaina. Se oli selkeästi kiihtyneempi ja keskittymättömämpi, vähän karmit kaulassa -mentaliteetilla liikkeellä. Jo kehään mennessä oli pitkä siirtymä luoksetulon aloituspaikalle, ja tunsin heti että nyt lähdetään tekemään huonoa suoritusta, kun Ness poikkeuksellisesti painoi mun jalkaa ja oli kaiken kaikkiaan vähän hektisen oloinen. Lauantaina tein ennen kehää enemmän pikkutreeniä, sunnuntaina selkeästi liian vähän.

Lauantaina tehtiin lopulta kiva ykkönen 270 pisteellä, jolla sijoituttiin seitsemänsiksi 22 koiran luokassa, eli oikein kivasti. Tuomareina toimivat lauantaina Carina Savander-Ranne ja Pirkko Bellaoui, ja Pernilla Tallbergin ja Kaisa Lähdesmäen kehissä sunnuntaina kahdella nollalla pistesaldoksi jäi surulliset 200,5 p, jolla oltiin täysin ansaitusti koko kokeen viimeisiä.

Mutta nyt on kiva lähteä jatkamaan treenejä, viikonlopusta jäi paljon hyvää pohdittavaa ja kehitettävää. Kiitos tätäkin kautta kaikille meidän ihanille treenikavereille ja meitä tsempanneille, valionarvo oli hienoa saavuttaa Suomen parhaiden koirakoiden joukossa valintakokeissa. Kiitos Ness. <3

Artikkelin kuvista suuri kiitos Maaritille. Lauantain koe alla, sunnuntain räpellystä en ole ehtinyt vielä muokkaamaan, joten sen liitän myöhemmin.