Karanteenikaverit

Mä en ehtinytkään viime päivityksen jälkeen olla montaa päivää töissä, kun pääsinkin jatkamaan ”opintovapaata” koronaviruskaranteenin muodossa. Ja mikäs siinä, kun altistuminen ei johtanut sairastumiseen vaan palkalliseen ”kevätlomaan” ihmiskontakteja välttäen. Varsinkin kun mun työtä ei voi mitenkään tehdä etänä, oli luvassa pelkkää vapaata. Noille kahdelle karanteeniviikolle sattui vielä ihanat keväiset säät, joten tuli touhuttua koirien kanssa ulkona tosi paljon. Keväisen lämpimät säät houkuttelivat myös treenaamaan, joten tuli jonkin verran työstettyä tokojuttujakin eteenpäin. SM:t on näillä näkymin edessä marraskuun lopulla hallikisojen muodossa, joten on kiva kun on edes jokin kiintopiste edessä tulevaisuudessa.

Kevään lämpimät illat on parhaita!

Nyt kun vapaata on ollut huomattavasti normaalia enemmän, niin en ihmettele yhtään sitä ilmiötä mitä koronaviruskevät on synnyttänyt. Ihmiset hommaavat kuulemma nyt tosi paljon normaalia enemmän lemmikkieläimiä. Huomasin itsekin että ylenmääräinen vapaa-aika aiheutti orastavaa pentukuumetta, vaikka normaalissa kiireisessä arjessa ennen pandemiaa ei olisi jotenkin tullut mieleenkään miettiä pennun hommaamista. Ness on vasta 4,5-vuotias, ja tykkään siitä että koirilla olisi noin kuusi vuotta ikäeroa, ettei käy niin että huomaa olevansa vanhuslauman emäntä. Varsinkaan kun en halua että koiria on kovin monta yhtä aikaa. Onneksi nyt on jonkin verran tutuilla ihmisillä pentuja tulossa, niin voi vähän lievitellä pentukuumeen oireita muiden pentujen parissa!

Onneksi tiukimpia rajoituksia aletaan kahden päivän päästä purkamaan ja tiedossa on joitain kivoja treenijuttuja kavereiden kanssa mitä odottaa. Tää kevät on ollut kyllä outo, kun kalenteri tyhjeni ihan täysin ja ei ole ollut muita menoja kuin työvuorot ja satunnaiset koulun etäluennot. Tavallaan se on ollut myös tosi rentouttavaa, ja on ollut ihana vain olla kotona kiireettä. Pitkästä aikaa pihajutut ja puutarhahommatkin on alkanut kiinnostamaan, varsinkin kun karanteenissa menotkin oli vielä rajatumpia. Kun kaupassakäynnit oli kielletty, niin tuli nettishoppailtua paljon normaalia enemmän. Yksi kiva tilaus oli ihanat nimipannat koirille Vijuesta, niistä tuli tosi hienot!

Nyt on yksi mun lempparivuodenajoista menossa, kun ihana heleä vihreys valtaa luonnon, aamut ja illat on valoisia ja tekisi koko ajan mieli vaan olla ulkona. Karanteenissa tuli lenkkeiltyä tosi paljon, kun sitä ei onneksi ollut kielletty. Tytöt taisivat olla aika tyytyväisiä, kun niillä oli koko ajan seuraa ja lenkittäjä! Pitkien lenkkien välissä saattoikin löhöillä sohvalla päiväunilla:

 

 

Muuttunut maailma

Kuukausi sitten kirjoittelin tänne fiiliksiä Seinäjoen valintakokeen jälkeen. Silloin toiveikkaasti oli jo ajatukset suunnattuna kohti maaliskuun lopun Tampereen tuplakokeita. Enpä olisi ehkä uskonut muutama päivä päivityksen jälkeen, miten maailma toiminnaltaan muuttuukaan. Koronaviruspandemia aiheutti poikkeustilan ja valmiuslain käyttöönoton, jonka vuoksi kaikki treenit ja kokeet peruttiin ja hallit suljettiin. Ihmiset siirtyivät etätöihin, tiet tyhjenivät ja pelko tuntemattomasta viruksesta valtasi mielet ja uutiset. Nyt kolme viikkoa myöhemmin tuntuu jo tosi kaukaiselta, miten normaalia kaikki olikaan kuitenkin vielä hetki sitten! Alkujärkytyksen jälkeen sitä tottuikin yllättävän nopeasti siihen, että kalenteri on tyhjä ja pakollisia menoja ei ole. Olin tuolloin vielä opintovapaalla, mutta luonnollisesti myös koulut suljettiin ja mulla ei ollut edes etäopetuspäiviä. Treenitahti lopahti luonnollisesti ihan tosi minimiin, tuntui vaikealta saada ”kasattua” itseään treenaamaan omatoimisesti, kun oli ladannut paljon suunnitelmia ja odotuksia kokeita kohtaan. Kun ne peruttiin, niin takki tuntuikin tyhjältä ja oli vaikea jatkaa siitä mihin jäi. Niinpä me ollaan tehty paljon pitkiä ihania metsälenkkejä. Onneksi sää on suosinut ja ollut normaalia keväisempi jo maaliskuun puolellakin, aurinko on paistanut ja lämpötila huidellut yli kymmenessä asteessa.

Aika pian alkujärkytyksen ja uutisten kyttäämisen jälkeen alkoi opintovapaa ja kotona luuhaaminen kypsyttää, kun olin saanut kuitenkin huilailla kotona jo helmikuun alusta lähtien. Lisäksi kun  kaikkia suositeltiin pysymään kotona ja välttämään ihmiskontakteja, niin ohjeistusta totellessa alkoi kaivata vähän vaihtelua. Kaipuu töihin sairaalapäivystykseen alkoi vaivata ja palasinkin tosi mielelläni viikko sitten takaisin – nyt ei tarvitse kyttäillä uutisista epidemiajuttuja, vaan saa kokea sen itse etulinjassa auttaen. Oli kyllä kaikkinensa aivan ihana olla opintovapaalla – jos sitä ei olisi ollut, niin voi olla että tämä kaikki ylimääräinen pandemian aiheuttamakin tuntuisi vielä raskaammalta. Täytyy toivoa että Suomi säästyy pahemmalta sairastuneiden määrältä, epidemia saadaan hallintaan ja elämä normaalimmaksi vielä kesän aikana! Ja jos kaikki menee hyvin niin ehkä sitä voisi vähän haaveilla uudesta opintovapaajaksosta ensi syksylle.

Poikkeustilan vuoksi treenit on nyt ollut yksintreenailuja lähikentällä, ja olen alkanut taas saada vähän kivaa tatsia päälle. On vaan jotenkin hankala saada sellainen normaalin määrätietoinen ote treeniin, kun ei ole yhtään mitään hajua siitä milloin voisi treenit jatkua. Valintakoekausi jäi täysin kesken, kun kokeita ehdittiin pitää vain yksi. Saa nähdä millaisella aikataululla seuraavat sitten tulevat, kun ohjeistuksia aletaan jossain vaiheessa lieventämään. Suomessa pitäisi olla PM:t näillä näkymin elokuun eka viikonloppu, mutta sitä ennen pitäisi olla valintakokeetkin pidettynä. Täytyy nyt yrittää pitää säännöllinen treenitahti päällä ja työstää kokonaisuuksiakin riittävästi. Helposti alkaa viilailla vaan palasia, kun ei ole kisoja edessä. Onneksi molemmat tytöt on ollut kunnossa. Tosin nyt kun on liikuttu aika paljon normaalia enemmän ja treenattu vähemmän, niin Nyyti on päässyt laihtumaan vähän turhan paljon. Treeninamien määrä on yleensä aika suuri, ja lisää päivittäistä ruokamäärää yllättävän paljon. Onneksi Nyyti ei ole oireillut selkäänsä ja selvittiin koko talvesta ilman kipulääkkeitä! Koirat tottuivat kyllä vähän turhankin hyvään kevään aikana, kun ne eivät joutuneet olemaan paljon ollenkaan yksin kotona, ja oli paljon aktiviteettia. Nyt onkin ollut kunnon arkeen palaaminen meille kaikille. Täytyy toivoa että seuraavaa päivitystä tehdessä maailman tilanne koronaviruksen kourissa olisi parempi. <3

Hyvää pääsiäistä kaikille näiden oudon näköisten pikku noitien myötä!

Seinäjoen valintakoe

Kuva: SporttiRakki

Viikko sitten oli kauden eka valintakoe Seinäjoella. Selviydyttiin urakasta jotakuinkin kunnialla, ja Ness oli lopulta 33. koirasta kivasti kahdeksas! Pisteitä kertyi 279. Matkaan lähdettiin edellisenä päivänä Hannan ja Zap-serkun kanssa, oltiin varattu illalle treenivuoro hallista. Halusin päästä tekemään tunnaria siellä, kun aika monella koiralla (myös Nyytillä) on aikanaan ollut ongelmia tunnarissa tuolla, en tiedä onko mattopohja jotenkin poikkeavan vahvan hajuinen tms. Tunnarissa olikin epävarmuutta, joten hyvä että käytiin.

Kisapäivästä tulikin meille pitkä, kun Ness starttasi vasta myöhään iltapäivällä numerolla 28. Tuolla ei päässyt oikein ennen kehää tekemään kunnon väsytystä, jonka Ness kyllä varmasti tarvitsisi. Talvikauden hallikokeet on kyllä siinä suhteessa tosi hankalia.

Reissukaverit

Kalleimmat mokat meillä tulivat ruudussa, jossa melkein joka osiossa liikettä oli jotain pientä huolestuttavaa. Eteenmeno oli hieman oikealle vino, onneksi selvittiin ilman korjauksia kun Ness seisoi aika pitkälti juuri ja juuri kehän sisäpuolella. Ruutuun lähtö oli hieman hukassa ja linja aukesi kohti hallin takaosaa ja Ness meni ruudun ulkoreunasta sisään. Maahan pikkuneiti meni ihan itse ilman käskyä! Loppuosakin oli epäsiisti, se meinasi vähän kurvailla mun ohi, eikä oikein seurannut kunnolla. Kaiken säädön jälkeen pisteet tippuivat kutoseen. Ruutu oli tokana, sitä ennen tehtiin luoksetulo joka oli muuten hyvä, mutta vapautuksessa tuli ÄÄNI! Ihan kunnon yksittäinen haukahdus. Aika korkeassa vireessä siis mentiin, onneksi vire vähän tasoittui kokeen myötä ja varsinkin toka kehä tuntui jo paremmalta. Mutta oli ihanaa olla kisaamassa ja mukana! Nyt on suunnitelmat suunnattu jo kohti Tampereen tuplakoetta, joka on kuun lopussa.

 

Outo ”talvi”

Mä kuvitelmissani naputtelin opintovapaani alkaessa opinnäytetyötä ja koulutehtäviä punaisessa tuvassamme nietosten keskellä, talvisen lumimyrskyn viuhuessa ikkunoiden takana ja takan rätistessä kotoisasti. No, tuuli on viuhunnut myrskylukemissa viikoittain, mutta lunta ei sitten ikinä tullut. Vettäkin on satanut ihan riittävästi, ihan sen verran että lenkeille olisi tarvinnut välillä kahluusaappaita. Nyt kun lumen tulon suhteen on jo luovuttanut ja alkanut nauttia keväisistä päivistä ja valoisista illoista, niin ehkä se talvi tulee sitten maaliskuussa ja jatkuu jonnekin juhannukselle. Joten kerran ei talvi tullut ajallaan, niin ei tarvitse tulla enää ollenkaan. Mutta on kyllä ollut outoa, kun se odotettu ihana pakkaslumi ja talven kauneus ei tullutkaan. Vähän kurjaa, mutta koska aina kaikesta täytyy miettiä positiivisiakin puolia, niin eipähän ole tarvinnut väistellä lenkkireittejä valtaavia hiihtäjiä, eikä liukastella jäällä tai tarpoa sohjossa. Nyt on ollut itseasiassa tosi hyvä lenkkeillä (silloin kun ei siis ole myrskynnyt ja satanut kaatamalla…), kun on päässyt kulkemaan metsissä ja poluilla täysin esteettä.

Ihan äkkiseltään ei kyllä noista kuvista uskoisi, että ne on otettu 20.2. Viime vuonna samaan aikaan oli ihan valtava määrä lunta:

Mutta on kyllä ollut ihanaa olla opintovapaalla. Tosi äkkiä tottui siihen ettei tarvitse mennä töihin, ja nyt sitä on jo ihan oloneuvoksena ja ajatukset muissa jutuissa, että töihin meneminen tuntuu hurjan kaukaiselta. Silti on kyllä riittänyt tekemistä ja päivät vilistää kovaa kyytiä. Täytyisi varmaan alkaa lottoamaan, koska tällainen palkkatyötön elämä on aika mukavaa. Ollaan treenattu ahkerasti vaihtelevalla menestyksellä ja vasteella, mutta meininki on pysynyt onneksi paineettomana ja fiilis kivana. Nyt meillä on viikonloppuna edessä Nessin kanssa Seinäjoen reissu, kun edessä on kauden eka valintakoe. Vähän meinaa pitkästä aikaa ajatus kisaamisesta jännittää, olisi ollut tosi kiva saada tammikuulle koepaikka, mutta ne on ollut kiven alla. Viimeksi ollaan oltu kehässä marraskuun alussa, joten joku tsekkaus olisi ollut kyllä tarpeen. Nyt on vähän sellainen olo, että mitä tahansa voi sattua. Ja niinhän se näiden eläinten kanssa aina on, mitä tahansa oikeastaan voi oikeastikin sattua! Mutta pääasia on, että on terve ja iloinen koira, kenen kanssa pääsee osallistumaan.

Nyyti on onneksi ollut koko talven hyvävointinen, eikä olla tarvittu kipulääkkeitä. Se on onneksi ikäisekseen kuitenkin yllättävänkin hyväkuntoinen, eikä siitä äkkiseltään arvaisi sen olevan jo yli 10-vuotias. Nyytin Myy-emä on virkeä lähes 16-vuotias rouva, joten täytyy toivoa että pitkän iän salaisuus olisi periytynyt tyttärellekin. Vuosi sitten tehty sterkkaaminen on tehnyt Nyytille hyvää, siitä on tullut rennompi ja iloisempi, ja se jopa osallistuu kaverikoirien leikkeihin. Aiemmin sitä ei oikeastaan millään lailla kiinnostanut muiden leikit, nyt se on spurttaillut pelloilla kyyläilemässä kavereita. Nessin kohdalla en ole huomannut steriloinnin aiheuttaman yhtään mitään muutosta mihinkään, se on oma hassu itsensä mitä on aina ollutkin. Senhän mielestä muiden koirien kanssa juokseminen on siisteintä ikinä. Tytöt on myös kotona leikkisämpiä, ne painiskelevat usein lattialla toisiaan pureskellen. Niillä on kyllä onneksi tosi hyvä suhde keskenään, ja ne selvästi nauttivat toistensa seurasta. Meidän mainiot mustat ketut! Tää kahden aikuisen järkevän koiran kanssa eläminen on kyllä suorastaan helppoa.

2020

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

Nyt tuli kyllä ennätyspitkä päivitystauko, näköjään viimeksi marraskuussa on tullut kirjoitettua tänne mitään. Olin joulukuun alussa lomallakin, ja monena päivänä kävi mielessä että täytyy tänne kirjata kuulumisia, mutta aina se vain jäi. Instagramiin on tullut nykyään laitettua enemmän juttuja, en tiedä alkavatko nämä blogit olla vähän vanhentuneita, mutta itselleni on kiva kun samasta paikasta löytyy niin paljon muistoja melkeinpä kymmenen vuoden ajalta.  Nyt kiireisen syksyn jälkeen edessä häämöttää parin viikon päästä alkava opintovapaa. Oli aika rutistus syksyllä tehdä 20 op kolmessa kuukaudessa töiden ohessa, jossain vaiheessa meinasi epätoivo iskeä kun etätehtävien määrä oli tosi hurja. Onneksi on kotona ihana mies, joka auttoi Nyytin ja Nessin lenkityksissä. Treenitahti tuosta syksyn urakasta kyllä kärsi, mutta välillä on pakko priorisoida asioita. Nyt opintovapaan myötä ehdin onneksi sekä treenaamaan, lenkkeilemään että tekemään niitä koulujuttujakin. Maaliskuun ekana päivänä on tän kauden ensimmäinen maajoukkueen valintakoe Seinäjoella, minne osallistun Nessin kanssa. Jännää, eka kokonainen kausi edessä! Viime vuonna päästiin vasta kaksiin vikoihin valintakokeisiin, kun kauden alkaessa ei oltu vielä kisattu EVL:ssä.

Joulukuun alussa vietettiin ihana, aurinkoinen ja kirpeän talvinen viikonloppu Strömforsissa Tending-leirillä, jossa Maarit otti ihania kuvia koirista treeneissä ja lenkillä. Saatiin tehtyä myös tosi hyödyllisiä treenejä, Zap-serkku ja Ness joutuivatkin kunnon kuunteluhaasteisiin ja oli tosi kiva pähkäillä treenejä isommalla porukalla. Alla kuvasatoa viikonlopulta, kaikki kuvat on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen. Melkeinpä tuon viikonlopun myötä talviset kelit loppuivatkin, ja nyt on ollut koko talven ajan ällöttävä tuulinen ja sateinen plussakeli. Lumestakaan ei olla saatu nauttia ollenkaan.

 

Nyyti on ollut tosi hyvä nyt koko talven, joitain kertoja se on märillä ja tuulisilla keleillä pidemmillä lenkeillä vammakävellyt vähän aikaa, mutta oire on mennyt aina suht pian ohitse. Ei olla tarvittu lääkehoitoa ollenkaan, normaalit fyssarikäynnit on ollut 4-6 viikon välein. Ness on melkeinpä näistä ollut nyt enemmän jumissa, tuo aktiiviharrastaminen kyllä vetää kropan enemmän jumiin. Mä meinasin vähän innostua, kun tokon tulevan sääntömuutoksen myötä veteraanikoiria saa tiputtaa takaisin alempiin luokkiin. Voisi olla ihan hauskaa, jos Nyytin kanssa kävisi joskus muutaman AVO-kokeen ihan mielenvirkistysmielellä kisaamassa. Rallytokokin olisi tietty yksi vaihtoehto, mutta mua se laji ei ole oikein alkanut millään lailla kiinnostamaan, vaikka nykyään tosi suosittua onkin.

Ihana Nyyti! Kuva: Maarit K-T

Vuosikymmenkin vaihtui. Viime vuodelta ei nouse mitään yksittäistä kohokohtaa mieleen, ei hyvässä eikä pahassa. Oli ihana päästä kisaamaan taas kunnolla EVL:ssä ja monia kivoja retkiä tuli tehtyä. Ness valioitui tokosta maaliskuussa, päästiin keväällä Valmennusrenkaaseen ja kesällä SM-finaaliin. Syksyllä opiskelupaikka ja työkierto piristivät ja olivat kivaa vaihtelua tavalliseen työntekoon. Tälle vuodelle toivon koirille – ja tietysti myös meille ja kaikille läheisille – terveyttä, terveyttä ja terveyttä. Jos tuo toive toteutuu, niin kaikki muu on vain minusta kiinni. Nyt on ihanaa saada katkos työntekoon kahden kuukauden opintovapaan merkeissä, ja varmaan syksylläkin jatkan opintovapaata jonkun pätkän. Seuraavat 1,5 vuotta menee opinnäytetyön merkeissä, jonka tekemiseen on aikataulutettu koulun puolesta 810 työtuntia…

Selasin äsken viime tammikuun päivityksiä, ja näköjään on ollut ihana hanki ja -19! Kateeksi käy nytkin talvisäistä nauttivia, kun lähden ajelemaan yövuorosta kotiin pimeään ja +4 asteiseen vesisadekeliin. Blaah. Alla vielä kuvakuulumisia joulun ajalta.

Ness kisaa

”Mä olin kuulemma kolmas ja sain 285 pistettä.”

Käytiin viikko sitten kisaamassa Nestorin kanssa sen yhdeksäs EVL-koe. Tavoitteena oli nollaton koe, ja se tavoite täyttyi, vaikka kyllä siellä taas aika paljon kaikkea tapahtui. Meillä on nyt kolmesti käynyt niin, että ohjatun ollessa vika liike, Ness kaahaa ohi merkin suoraan kohti jompaa kumpaa reunakapulaa! Tuota ei ole käynyt muistaakseni kuin kerran renkaan vaikeassa treenissä. Onneksi se on kuuliainen ja pysähtyy kyllä, ja on ohjattavissa uudelleen merkille, mutta saa nähdä alkaako tuota ilmentyä nyt enemmänkin. Tein kokeen jälkeen vähän vaikeaa merkki/nouto-erottelutreeniä, ja siinä sain sen mokaamaan ja nätisti vähän käsiteltiin asiaa. Uskon että se kyllä ymmärsi mokansa hyvin, kun sen jälkeen treeneissä merkitkin on ollut tosi täsmällisiä, eikä sellaisia roiskaisuja.

Tässä vielä sama (Nessin ikioma) versio ohjatusta vajaa 2 kk aiemmin Helsingin piirinmestiksistä:

Kaukot oli tosi huonot, ei siirtänyt painoa nyt oikeastaan ollenkaan taakse, vaan nykäisi takajalkojaan eteenpäin. Blaah, nämä pitäisi kyllä saada kuntoon. Seuraaminen oli vähän huoleton ja keskittymätön, tunnarissa itse haistelu oli nyt onneksi siisti, mutta paine liikkeessä tuntuu nyt purkautuvan aina jossain kohti, ja nyt se oli paluussa jossa Ness pureskeli kapulaa. Tää virhe oli kyllä jo selkeästi vähän tuloillaan, kun se on tehnyt otteenkorjauksia, joihin en ole puuttunut. Nyt ollaan muistuteltu siistejä palautuksia. Ikinä ei kyllä pitäisi olla puuttumatta pieniinkään virheisiin ja jättää mitään harmaalle alueelle! Se kostautuu aina jossain vaiheessa… Ekana liikkeenä oli ruutu, jossa eteenmeno oli oikealle vino. Pysäytin ja korjasin. Tuo eteenmeno on nyt vähän pohdinnan alla muutenkin, otin siitä targetin pois kun Ness alkoi selkeästi etsimään vähän liikaa silmillä targetia jo matkalla. Nyt ollaan tehty vain irtoamista näyttämäistä apuna käyttäen ja pysäyttelen sitä vaihtelevin välein. Vähän vinoja tulee aika paljon, mutta niihin on kyllä tosi vaikea puuttua. Täytyy miettiä tätäkin. On tää vaikea laji!

Ness tekee hommat, Nyyti kerää palkinnot!

Oli siellä positiivisiakin juttuja tietty mukana, zeta oli oikein hyvä ja tunnarissa nuuski rauhassa ja teki päätöksen heti. Kierto oli myös ihan hyvä. Se on onneksi tainnut toimia joka kokeessa! Istumisasento on kyllä aika kamala korppikotkakyyläys, kun odotus kapuloille on tosi korkea.

Kisatytöt. Nyyti sai olla tärkeän turistin roolissa, ja tietty keräsi palkinnot itselleen.

Nyt vietän taas yövuoron viimeisiä tunteja. Odottelen jo innolla vuoden vaihdetta ja tulossa olevaa opintovapaata. Ei töitä ollenkaan, eli ehtii opiskelujen lomassa vähän enemmän antaa aikaa koirillekin. Nyt syksyn ne ovat olleet kyllä normaalia vähäisemmällä treenillä ja lenkityksellä, kun aikaa on mennyt niin paljon opiskeluun töiden ohella.

Pilvijärven rannalla

Pari päivää sitten saatiin nauttia hetki pikkupakkasesta ja ensilumesta.

Syksy


Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Mulla on mennyt vapaa-aika nyt tosi pitkälti töiden ja opiskelun parissa. Opintojen alettua meinasi vähän stressata etätehtävien valtava määrä, mutta nyt kun niitä on saanut tehtyä ja palautettuakin jo, niin on ollut huojentavaa huomata että aikaa on jäänyt vähän muullekin. Sitä suuremmalla innolla on ollut ihana päästä treenikentälle ja metsälenkeille, kun se on tuntunut poikkeuksellisen palkitsevalta. Alkusyksystä onneksi oli kaksi tosi kivaa leiriä peräkkäin, TOKO valmennusrenkaan syysleiri ja Tending-leiri. Leirit katkaisi tosi hyvin arkea, ja pääsi touhuamaan viikonlopuiksi kivojen ihmisten kanssa tärkeitä harrastusjuttuja. Valmennusrenkaan leirillä osa treeneistä meninhyvin, mutta sunnuntain haastava kehätreeni oli kyllä meille ihan todella haastava, ja meni mentaaliseltakin puolelta ihan metsään. Christa piti hyvän palautteen, ja nyt olen yrittänyt olla tarkempi siitä mitä palkkaan ja vahvistan. Stabiliteetti, stabiliteetti ja stabiliteetti!

Tending-leirillä tehtiin hyvien tokotreenien lisäksi myös pitkästä aikaa jälkeä, ja se sujui hyvin! Ness on jäljestänyt tosi vähän, mutta alkuun muistutettiin taas keppien olemassaolosta ja niin Nessiäinen porskutteli menemään ja nosti kaikki kepitkin. Hauskaa! Seuraavana päivänä jälki tosin imikin sen verran, että kepeistä taisi puolet jäädä metsään. Mutta kivaa vaihtelua tuo jäljestäminen. Jos ne PK-esteet ei olisi niin pelottavan korkeita, niin jäljellä kisaamista voisi joskus harkitakin. Kyllähän Ness varmaan menisi niistä hyvin yli, mutta mä itse kammon sitä loukkaantumisriskiä. Nyyti oli tietysti myös mukana leireilemässä, ja pääsi myös touhuamaan tokokentällä ja kaahottamaan jälkimetsässä. Se on jäljestäessä sen verran vauhdikas, että mä joudun etenemään juoksujalkaa…

Nyt meillä on viikon päästä edessä tokokisat, käyn vähän kokeilemassa miltä Ness vaikuttaa kehässä ja kantaako kehään saakka ne piiperrykset, mitä olen nyt ehtinyt vähän tekemään.

Ohessa vähän kuvia tytöistä, sain nyt vasta purettua kamerasta kaikki kesän aikana otetut kuvat, joten myös kesätunnelmiakin alla.