Karmiwan Piika ”Nipsu”

Bordercollienarttu KARMIWAN PIIKA
s. 22.12.2020
i. Karjapaimenen Merri
e. Erica
Kasv. Heidi Mustonen, Pornainen
Om. Maija Kultamaa, Kulloonkylä
Terveys: lonkat B/B, kyynärät 0/0, olkanivelten ocd: sairas/terve (oireeton), selkä VA0, SP0, LTV0, Korkeus noin 48 cm ja paino 15 kg.
Nipsu KoiraNetissä

Tulokset: TOKO ALO1

Nipsu tuli meille hieman yllättäen helmikuussa 2021. Olin jo edellisestä syksystä alkanut katselemaan tulevia pentueita vähän sillä silmällä, koska olin suunnitellut että meille voisi tulla kolmas koira joskus vuoden sisällä. Nyyti oli jo 11 v. ja Ness 5 v. ja oli ollut edeltävästi pitkällä sairaslomalla olkapään sivusidevamman vuoksi. Osittain sen vuoksi päätin alkaa etsimään hissukseen pentua meille kolmanneksi koiraksi. Samalla tietysti toivoen Nessin täydellistä toipumista, mutta varsinkin nykysäännöillä tokossa koiran treenaaminen ja kisaaminen EVL:ään vie helposti kolmekin vuotta, joten pentua olisi kiva treenata siinä sivussa jolloin minulle ei tulisi niin pitkiä kisataukoja. Lopulta kaikki tapahtuikin ihan todella nopeasti, kun ihastuin Facebook-feediä selaillessa todella söpöön, vähän Nyytin näköiseen pentuun. Ei ehkä mikään järkevin lähtökohta pennun hankkimiseen, mutta ehkä tällaisia päätöksiä pitää välillä tehdä tunteella eikä järjellä! Viestittelin kaverini kanssa joka oli ottamassa pentueesta pentua, ja kuulin että kyseinen pentu on todella kiva, reipas ja rohkea narttupentu. Koteja pennuille ei ollut vielä päätetty, joten otin yhteyttä ennalta tuttuun kasvattajaan. Kävin katsomassa tuolloin jo 6-viikkoista pentua, lopulta muutaman päivän pähkäilyn ja sukujen selailun jälkeen päätin käydä vielä uudelleen katsomassa sitä, ja pentu tuntui edelleen todella kivalta. Niinpä meille jo alle viikon kuluttua siitä muutti mainio pieni Nipsu. Nipsun nimi oli ihan hurjan vaikea päättää – me oltiin puhuttu seuraavasta koirastamme muuten vaan ”Nipsuna”, ja sitten kun pennulle piti saada ihan oikea kutsumanimi, niin sitten siitä tuli kuitenkin Nipsu. Vähän hassu nimi, mutta toisaalta ihan söötti ja sopii Tove Jansson-teemaan Nyytin nimen kanssa! Nyytistä ja Nessistä poiketen Nipsun molemmat vanhemmat ja sukulaiset työskentelevät lammastiloilla työkoirina – sitä vartenhan bordercolliet ovat olemassa, joten kunnioitettavat ammatit kyseessä Keijo-äidillä (kyllä, Nipsun emän nimi on Keijo!) ja Merri-iskällä. Tokoharrastuksen lisäksi Nipsu pääsee myös käymään lampailla, saa nähdä miten se tulee sujumaan. Koira tietää kyllä mitä pitää tehdä, tässä tiimissä heikoin lenkki tulee varmasti olemaan omistaja!

Kuva: Miikku Pietilä

Odotan innolla mitä kaikkea meillä on Nipsun kanssa edessä! Nyt reilun kuukauden verran meillä asusteltuaan se on sujahtanut osaksi laumaa todella helposti ja on täyttänyt kaikki odotuksemme – tosin olen aina ollut valmis ottamaan koiran avosylin juuri sellaisena kun se on, enemmänkin minulla on sellainen olo, että en malta päästä näkemään millainen tyyppi tuosta mainiosta Neiti Näpsästä kasvaakaan. Lähivuosina myös tietynlainen tulostavoitteellisuuden ja -keskeisyyden arvostus koiraharrastuksissa on minulla vähentynyt ja ihan vain koirien kanssa hyvän, aktiivisen arjen eläminen on aika ihanaa. Joten jos Nipsusta tulee mulle kiva tokokoira, niin upea juttu sekin, mutta meille se riittää perheenjäsenenä juuri sellaisena kuin on. Tällä hetkellä Nipsu vaikuttaa hyvin ahneelta, kontaktihakuiselta – mutta samalla myös itsekseen viihtyvältä hommailijalta, jolla on mielestäni pennuksi todella hyvä itsehillintä. Se on todella ihmissosiaalinen ja moikkailee mielellään maailmojasyleilevästi kaikki mahdolliset kulkijat. Perusluonteeltaan Nipsu on aika vakaa. Joitain juttuja se on hieman jännäillyt, muun muassa ohiajavia autoja ja meidän imuri on sen mielestä kamala mörkö, joka nielee juuri tuollaisia pieniä lyhytkarvaisia bordercollietyttöjä kitaansa! Samaan aikaan se on myös monessa jutussa todella cool ja pystyy ottamaan päiväunet lähes missä tahansa.

Nipsun harrastusura on edennyt paljon hitaammin kuin edellisillä koirillani. Nipsu ei ollut ehtinyt olla meillä kuin muutaman kuukauden, kun olinkin onnellisesti raskaana. Esikoispojallamme ja Nipsulla on siis lähes tasan vuosi ikäeroa. Ensiksi raskauspahoinvointi ja väsymys pistivät treenejä tauolle, sekä samaan aikaan tapahtuneet Nessin loukkaantumiset sapettivat minua sen verran, että ei tehnyt mieli ajatella koko tokoa ja sen treenaamista ollenkaan. Sitten vauva-arki omine kiireineen sai Nipsu-rukan treenit ihan paitsioon. Onneksi järkeväluonteinen Nipsu ei siitä sen kummemmin hyppinyt seinille, mutta hieman siinä huomaa enemmän muihin koiriin (Nessiin varsinkin) leimaantumista kuin minuun – melko itsenäinen koira tietty kun muutenkin on. Mielestäni se on myös vaikuttanut meidän suhteeseen jonkin verran. Ja minulla oli usein myös hieman paha mieli sen puolesta, että en pystynyt antamaan pennulle ja nuorelle koiralle sitä huomioita mitä ideaalitilanteessa olisin toivonut sen saavan.

Nyt Nipsun ollessa kaksivuotias alkaa elämäntilanne ensimmäistä kertaa olla edes hieman tasaisempi, että säännöllisemmät treenit tuntuvat mahdollisilta. Onneksi minulla on Nipsu, koska ikävä kyllä Ness joutui lopettamaan kilpailemisen 6-vuotiaana sydänlääkityksen aloittamisen vuoksi. Muuten minulla ei olisi harrastuskoiraa enää ollenkaan, kun Nyyti ja Ness ovat molemmat eläkeläisiä. Nipsu kuvattiin ocd-sairaaksi oikeasta olkanivelestään 2-vuotiaana, mutta se ei ole ikinä ontunut päivääkään eikä kasvuaikanakaan oireillut mitenkään. Kyseessä oli siis aika yllättävä löydös, ja toivon ettei se ikinä aiheutakaan meille mitään oireita ja voimme harrastaa mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Se mainittakoon vielä Nipsusta, että se on kaikista meillä olleista koirista kyllä liikkeiltään kaunein! On ihan silmiähivelevän hienoa nähdä, kun se ravaa todella pitkällä kauniilla askeleella pää alhaalla hienoa ja maatavoittavaa paimenkoiran ravia. Muutoin se voisi kyllä menestyä pienikokoisten karjalankarhukoirien kehässä, sen verran koomiselle kippuralle se saa tarvittaessa häntänsäkin rullattua…