Me päästiin lampaille pitkästä aikaa! Viime kerrasta vierähti jo vuosi, kun Nessiä sytyteltiin silloin pikkupenskana lampaille. Nyt ilmoittauduin Nyytin kanssa Myytin paimennuspäivään, joka pidettiin Nyytin ihanan Liv-siskon luona. Sääkin suosi, kun saatiin aurinkoinen syyskuun päivä. Nyytillä on olemassa ”lapsuuden traumat” lampaiden suhteen, ja se ei oikein vieläkään siedä peruskuljetustreeniä, jossa mä olen myös lampailla. Harvat viime kerrat se on saanut vain fiilispaimennella omaan tahtiin, ja se on tehnyt kyllä tosi hyvää. Samaa jatkettiin nytkin, ja oli kiva nähdä miten stressitön ja rento Nyyti pystyi olemaan.

Ekalla kierroksella se sai kuljetella laumaa omaan tahtiin vapaana, tokalle kierrokselle se laitettiin liinaan, jotta sitä pystyttiin hieman auttamaan ja ohjailemaan ilman suullista käskytystä, joka sitä vain nostattaa turhaan.

Oli kyllä tosi kivaa ja musta oli niin ihanaa kun Nyytikin sai pitkästä aikaa ihan ”oman” harrastuspäivän. Nyt kun Nessi on ykköskoirana harrastuksissa, niin mulla on välillä vähän huono omatunto Nyytin puolesta, vaikka kyllä sekin tietty treenailee ne omat pikkutreeninsä.

Mulla oli kaikki tytöt mukana, ja Nesskin pääsi lampaille aamupäivällä. Se on kyllä aika tosi pätevän oloinen – se oli sitä kyllä jo silloin vuosi sitten heti ekasta kerrasta lähtien. Se muisti tasan tarkkaan mistä on kyse, ja sillä vaikuttaa olevan tosi rauhallinen ja järkevä ote lampaiden kanssa. Ja hyvä itsehillintä, se ei yhtään yritä lähteä pöläyttelemään laumaa. Tuli kyllä kauhea hinku päästä nyt vielä syksyn aikana uudelleen lampaille. Nessistä lampailla ei ole harmillisesti yhtään kuvia, Nyytin kuvista kiitos Taina Laaksolle.

Muuten meille ei kuulu ihmeitä. Ollaan nautittu kauniista ja vähemman kauniista syyspäivistä metsässä lenkkeillen ja sieniä poimien. Unna ei ole ollut mukana pidemmillä lenkeillä. Ja jotenkin musta tuntuu että tämä on nyt pysyvä tilanne, onhan se jo niin iäkäs.

Nessin avoimen luokan koe lähestyy ja ollaan treenattu ahkerasti. Tosin se on nyt peräkkäisinä päivinä onnistunut vähän telomaan itseään, ja eilen illalla kaukoja tehdessä alkoi vähän keventämään toista etujalkaa vaihdoissa. Se ei onnu, mutta selkeästi joku siinä jalassa häiritsee, kun se nuoleskeli sitä vähän illalla. Nyt pidän sen pari päivää täyslevossa, täytyy toivoa että se auttaa. Perjantaina on onneksi tulossa fyssariaikakin, joten saadaan tsekattua muutenkin että kroppa on kunnossa. Jos ei ole, niin jätetään sitten koe väliin. Se on kyllä yksi tohelo, se hyppäsi muutama päivä sitten Ojangossa päin verkko-aitaa. Nyyti oli pudottanut narupallon aidan juurelle, ja pyysin Nessiä nostamaan sen heilauttamalla kättäni. Se otti mun ”ohjauksen” sen verran vakavasti, että pomppasi suoraan päin sitä aitaa. Onneksi aita antoi myöten, mutta ei se kyllä silti kauhean kivalta näyttänyt. Kopeloin sen hädissäni läpi, mutta ei siitä löytynyt aristavia kohtia. Eilen se sitten hyppäsi auton takaboksista suoraan Unnan päälle. Vitsi että olin vihainen, päästin kaikki koirat samalla käskyllä kotipihassa autosta ulos, ja jostain syystä Nessi päätti hypätä Unnan yli, ja päätyikin sitten hyppäämään suoraan sen päälle. Unna-raukkaa kyllä sattui ja se kaatui ihan kyljelleen urpon pikkusiskon tönäisystä. Todennäköisesti Nessinkin laskeutuminen oli vähän huono, ja voi olla että vasemman etujalan aristelu johtui tuosta, kun se ilmeni samana iltana. Unna sai varmuuden vuoksi iltapalaksi vähän Rimadylia. Mutta kyllä noiden kaahaavien bortsujen kanssa saa olla aina niin varovainen! Täytyy jatkossa ottaa ne yksitellen autosta ulos, kun vastaavanlainen kolari meinasi sattui Nyytille ja Nessille ihan muutamaa päivää aiemmin. Nyytin selkä ei kyllä kestä että sen päälle putoaa kukaan…

Varma syksyn merkki ilmeni ekaa kertaa eilen illalla; Nyyti alkoi vammakävelemään. Taas laukaisevana tekijänä oli kylmä ja sateinen sää, lisäksi se oli istuskellut autossa mun kirjasto- ja kauppareissun ajan. Joten nyt ei enää voi elää niin huolettomasti kuin kesällä. Tosi kurjaa, mutta oli kyllä ihan odotettavissa oleva asia.

Kaverit metsässä pari viikkoa sitten: Ness, Nyyti, Miina, Aada ja Neijda