Koko porukka

Mulla oli Dolla taas hoidossa muutaman päivän ajan, ja nyt sää suosi – alla siis kuvia koko meidän porukasta. Dolla on siis vanhempieni koira, joka otettiin meille kun ensimmäinen koiramme Iina kuoli yllättäen. Unna oli silloin vain yhdeksän kuukauden ikäinen, mutta onneksi pieni ikäero ei ikinä ole aiheuttanut ongelmia. Pienellä ikäerolla varustettujen lappalaiskoiranarttujen keskinäinen toimeentulo kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi Unna on vanhempi, koska se on perusluonteeltaan vahvempi ja dominoivampi. Dolla on aina ollut rauhallisen nöyrä ja sosiaalinen, nuorempana se oli joissain tilanteissa jopa vähän arka. Se on oikeastaan aika täydellinen perhekoira; riistavietitön, rauhallinen ja tulee aina kaikkien kanssa juttuun. Dollan kaltaisen lapinkoiran voisin hyvin kuvitella vähän ”kädettömällekin” koiran hankkijalle, mutta jos lappalaispopulaatiosta sattuisi osumaan kohdalle Unnan kaltainen koira, voisi sormi mennä suuhun. Monipuolisuus on rikkaus, on hauskaa että samasta rodusta löytyy yksilöitä moneen eri tarpeeseen – kunhan vain tarve kohtaa juuri sen oikean suvun ja pennun. No mutta, alla nyt niitä kuvia.

IMG_4445

IMG_4448

IMG_4482

IMG_4500

IMG_4554

IMG_4559

IMG_4492

IMG_4503

IMG_4507

IMG_4520

IMG_4528

IMG_4468

Vertailun vuoksi meidän lappalaistädit vielä nuorina typyinä, Unna on kuvassa n. 1,5 v. ja Dolla varmaan 1-2 kk vailla vuotias.

Taytekuvia 080

Se ois syksy nyt

Kesä tuli ja meni. Mä olisin voinut lomailla ja nauttia hellesäistä vielä pidempäänkin. Loppukesän kohokohta oli tietysti TOKO MM:t ja World Dog Show 2014 Helsingissä. Oli ihan huippua päästä seuraamaan MM-kisoja, varsinkin kun Suomi otti hienosti joukkuekultaa ja yksilökisoissa Katja ja Zen nappasivat yksilöhopean. Onnea, olette huippuja! Saksalainen voittajakoira oli myös upea, mieletön vauhti ja hallinta samassa paketissa.

Valmennusrenkaan porukalla olimme lauantaina ja sunnuntaina esiintymässä Messukeskuksessa. Tuollaisessa isossa hallissa tekeminen on hyvää treeniä, mutta Nypsi kyllä kuumui aika kovin, kun tajusi että täällä lelut lentää ja leikitään riehakkaasti. Sunnuntaina en saanut sitä enää täysin hallintaan, sen ilme oikein kirkastui kun seurautin sen sisään… ”jes, tää on tää leluhalli taas!” Mutta oli hauskaa ja esityksetkin menivät suunnitelmien mukaan. Lisään jossain vaiheessa tänne videon, kun sen saan. 

20140810_1MG_3840
 
Kuva: Jukka Pätynen

Elokuun 17. Nyyti täytti viisi vuotta. Meillä on ollut tapana muistaa koirienkin syntymäpäiviä, joten päätettiin päästää leluhullu ostoksille Peten Koiratarvikkeeseen. Nyps oli jokseenkin koominen, kun se kulki pitkin myymälää leluja ihaillen ja lopulta jämähti tuijottamaan yhtä lelua. Sen se sitten lopulta sai, mutta ei olisi halunnut luopua uudesta aarteestaan kassalla. 

10612986_10152632279673398_4442788421925332696_n

 

10616132_10152632155558398_3440975820568528879_n

Isän ja äidin Dolla oli meillä viikon hoidossa, se on kyllä maailman helpoin kotikoira. Rauhallinen ja leppoisa, ja vielä ikäisekseen kuitenkin leikkisä ja pirteä. Unnakin on nyt säiden viilennyttyä ollut paljon pirteämpi ja voinut hyvin.

20140908-090341.jpg

20140908-090407.jpg
Tokotreenien viralliset valvojat, eli lappalaistätikerho.

Tokotreenit on ruvennut taas sujumaan. Mulla ja Nyytillä on nyt oma koutsi, jonka valvovien silmien alla olisi suunnitelmissa käydä säännöllisesti katsomassa missä mennään. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että mulla on taas suunta johon haluan meitä viedä. Mielentila on nyt ollut parempi ja pakka pysynyt kasassa. Ihanaa kun seuraavaan karsintakokeeseen on pitkä aika, niin saa rauhassa treenailla ja toivottavasti tässä lähtee taas homma edistymään! Ilmoitin Nyden piirinmestaruuskokeeseen kahden viikon päästä. Koe on tosin treenillisesti ehkä vähän huonoon saumaan, mutta käydään kokeilemassa millainen fiilis kehässä nyt on. 

Nyt syyssäät on onneksi parantunut ja rankkasateet toivottavasti hetkeksi ohitse, joten aion nytkin vapaapäivän kunniaksi kerätä kameran, koirat ja sienikorin ja lähteä treenikentän kautta sienimetsään. Ihan parasta! Ihanaa syksyä kaikille, nauttikaa aurinkoisista syyspäivistä. 

 

Viikissä lenkillä

IMG_0045

Dolla, Nyyti, Draama ja Unna

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä, joten suunnattiin Viikkiin lenkille yhdessä äitini ja veljeni kanssa. Kuvissa on mukana vanhempieni suomenlapinkoiranarttu Dolla. Draama sai loppumatkasta matkustaa söpösti veljeni takin sisällä, kun sillä rupesi tulemaan hieman vilu ja väsymys. On ollut tosi hauskaa kun Draama on ollut meillä, on se kyllä kiva pentu. Reippaana mennyt eri paikoissa ja moikkaillut paljon uusia ihmisiä. Eilen Draama pääsi leikkimään veljensä Jayn kanssa, ja tänään tapasi Katan Kita bc:n. Kitalla ja Nyytilläkin meni juoksuleikit edelleen hyvin yksiin, vaikka eivät olleet nähneet pitkään aikaan.

Wanhoja kuvia

Näin yövuorossa on hyvin aikaa tonkia vanhoja aarteita nettialbumeista. Unnan ja Dollan ollessa nuoria tuli kuvattua tosi paljon, täytyisi varmaan ryhdistäytyä tälläkin saralla ja ryhtyä kanniskelemaan kameraa taas lenkeilläkin mukana.

Kuvia

Kamera pääsi pitkästä aikaa (varmaan talvella viimeksi…!) lenkille mukaan. Mukavampi ottaa kuvia kun on kaksi potentiaalista tähtäiltävää ympärillä pyörimässä. Unna tosi keskittyi lähes koko reissun ajan tyhjentämään suota variksenmarjoista, mutta tuli sekin pyynnöstä poseeraamaan.

1248370314_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248369970_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248370281_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248370258_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248370434_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e

Lähipäivinä ollaan myös tuskailtu tunnaria kera Paulan ja Jamin. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään hajua (nimenomaan) koko liikkeestä. Huoh. Eilen saatiin onneksi viimeinen kolmesta toistosta jotenkuten onnistumaan, tosin siinäkin tuntui se nenänkäyttö olevan vähän summittaista.

Eilen tokoilin ennen lenkkiä vähän parkkiksella ja Unna tuijotti mieluummin lintua puussa, kuin haki jo heitetyn noutokapulan (haluan että Unna ottaa katsekontaktilla ”luvan” lähteä noutoon). Kun nassu ei hetken odottelun jälkeen kääntynyt, niin Dolla pääsi puuhastelemaan ja Unna joutui autoon. Ei paljon linnut Unnaa enää kiinnostaneet kun se pääsi uudestaan hommiin. Mun täytyy varmaan hommata se toinen koira niin pääsee käyttämään tätäkin tehokeinoa hyväkseen! ;)

Treenit viikon ajalta

Tässä viimeisen viikon sisällä ollaan tokoiltu melko ahkerasti.

Perjantai-iltana ennen SM:iä kävin vankilan kentällä ottamassa kaikki liikkeet putkeen, ja ei oo varmaan ikinä sujunut niin hyvin. Esimerkiksi ruutu oli suorastaan upea, vauhti oli lähes kuin pupun perään lähtiessä (en ois uskonut että saan Unnan ikinä menemään niin lujaa ilman sitä jänöä!) ja stoppi tosi sähäkkä ja nopea. Muutenkin kaikki tuntui sujuvan tosi hyvin, osasyynä varmasti oli myöhäinen ajankohta (n. 22.30), Unna tuntuu olevan iltahämärän aikaan aina muutenkin skarpeimmillaan.

Äiti ja isä vieraili torstaina Riihimäellä ja toi samalla Dollan tänne hoitoon. Eilen kävin molempien kanssa touhuilemassa, otin Unnalle kahdessa erässä liikkeitä ja toka setti Dollan jälkeen oli superinnokas. Näköjään Dollan kanssa tekeminen nostaa sillä kovasti kierroksia.

Lähinnä ollaan tehty metskua, luoksetuloja ja ruutua.
Kakeja olen yrittänyt tehdä, mutta eilen ja tänään Unna on käynyt sen verran korkeilla kierroksilla että se on mennyt enemmän stressihäsläämisen puolelle. Täytyisi yrittää rauhoittaa koko liike, ja palkata asennoissa rauhallisena pysymisestä. Eilen Unna arpoi vaihtoja mun suun avaamisesta, joten täytyisi saada se jotenkin odottamaan käskyjä. Myös vaihdoissa on tullut satunnaisesti haukahteluja, mikä on tositosi harvinaista. Tuntuu että koko liike on sille epävarma, joka johtaa häsläämiseen ja yliyrittämiseen. Eilen se alkoi läähättämään tosi nopeaan tahtiin kakeja tehdessä, ja tuntui että silmät pyöri kun hedelmäpeli – ei sit jääty hinkkaamaan sen enempää…

Tänään tein Peltosaaren nurtsilla ”rauhallisia” kakeja ihan koiran vieressä istuen ja keskityin lähinnä palkkaamaan asennoissa pysymisestä. Tosi vaikeaa, kun Unna niin herkästi rupeaa tarjoamaan niitä vaihtoja. Pitäis olla nopeampi ja vaatia vielä vähemmän. Tää on kyllä liike jota me ei osata oikeastaan ollenkaan!

Metskussa ja ruudussa olen ottanut häiriöesineitä mukaan. Ruudussa ne oli alkuviikosta kauempana ja näköjään etenin nyt liian nopeasti kun sain eilen aikaiseksi banaaneja häiriöesineitä kohti mutta ruutuun päätyen.

Noutojen kanssa häiriöesineet ei ole vaikuttanut niin selvästi, U kiinnittää niihin huomiota hitusen (korvat saattaa nousta/katse käännähtää hetkeksi), mutta ei ole tehnyt mutkia kapulalle mentäessä.
Huomasin myös että noutojen palautusvauhti on nopeampi kuin menovauhti. Voisi varmaan yrittää vauhtinoutoja, ja vapauttaa hakemaan jo kapulan ollessa vielä liikkeessä, mutta miten siinäkin sitten saisi tarkennettua palkan siihen menovauhtiin… Tänään tein vauhdista palkkaamisia hetki kapulaan tarttumisen jälkeen, en tiiä auttaisko se. Unna siis noutaa ihan ok laukalla, mutta kun se voisi olla nopeampikin!

Luoksetuloissa olen vaihtanut takapalkan lihapullien heittelyyn, ja tää tuntuu toimivan paljon paremmin. Lisäksi lentävät namit on Unnasta aina ollut superkiva juttu, joten palkkanakin varmasti parempi kuin kuppi takana. Alkuviikosta tein samaa namitetulla tennarilla, ja sekin tuntui olevan edelleen kiva juttu.

Tänään Peltosaaressa tehtiin lisäksi tunnarikapulan etsimistä (hyvä), ja kaikki tän viikon paikallaolot on ollut hiljaisia. Pääsin myös palkkaamaan hiljaisuudesta kun sakemannipentu ohitti paikallamakuussa selän takaa. Yksi istuminenkin otettiin lopuksi. Näitä pitäis tehdä enemmän, jos me joskus vuonna 2015 päästäisiin sinne EVL:nkin… :)

Ens viikolla pakotan itteni noiden kakejen kimppuun, ja tunnariakin täytyisi tehdä enemmän.

Dollakin oli eilen tosi innoissaan, se sai itse päättää mitä tekee. Se kiinnitti huomiota noutokapulaan, niin rupesin palkkailemaan siitä. Aika nopeasti se hiffasi mitä haluan, ja lopussa tarttui jo hampaillakin kapulaan. Se näköjään osaa pienillä avuilla myös alokasluokan jäävät, mä en oikein muista että mitä kaikkea olen sille joskus opettanut.
Dolla myös leikki kivasti, ja sain osani kun se tärskäytti mua kulmahampaalla peukalonkynteen. Sattuu muuten ihan pikkasen! Ei kannata myöskään leikata koiran kynsiä ennen kuin lähtee reenailemaan, Unna vetäisi mulle samaan käteen hyvän verinaarmun. Ja kun se peukalonkynsi vuosi hetken aikaa vertakin, niin mun kädet oli tosi siistissä kunnossa kun pääsin kotiin. Mutta oli meillä silti kivaa. :)

Silmätarkit ja treenit

Illalla käytiin Paulan ja Jamin kanssa vankilan kentällä tokottelemassa. Ekana paikallamakuu muistaakseni kahdesti. Eka setti oli hiljainen, sen jälkeen kaikissa lopuissa paikallamakuissa piipittelyä.

Lisäksi tehtiin suora luoksetulo (hyvä, reipas laukka muttei tullut täysillä), pari istumista ja tasamaanouto Jamin kapulalla. Noudosta mä olen tyytyväinen, tein sen häiriömerkkejä päin ja Unna vain vilkaisi niitä kapulalle juostessa! Jes. Muutenkin itse nouto oli tosi reipas, ja vapautin vauhdista palautuksessa.

Sitten Paulan avustuksella tunnaria. Oma oli kaikissa toistoissa väärien lähistöllä puskassa. Aika roiskimista, ja kahdesti Unna siirteli vieraitakin, mutta vaihtoi taas itsenäisesti omaan. Paulakin sanoi ettei Unnalla tunnu olevan nenä ihan kunnolla käytössä. Tätä pitäis nyt tehdä paljon, ja pistää varmaan sitä omaa vielä enemmän piiloon.

Lopuksi tehtiin vielä paikallamakuita puskapiilolla ja autoilla. Joka toistossa piippailua, ja vika kerta oli muutenkin tosi levoton. Pitäis jaksaa ruveta taas tekemään niitä maratooneja.

Tänään käytiin myös Pärnäsellä silmätarkissa: Unnalla terveet silmät ja Dollallakin kaikki muuten ok, mutta distichiasis saatiin nyt virallisesti todettua.