Agitreeneissä

Eilen oli hitusen haastavat agitreenit – lähinnä haastavinta oli kiemuraisen 21 esteen radan muistaminen, ja mä en saanut suunniteltua ohjaamisiani kunnolla, kun yritin painaa vaan niitä kiemuroita mieleeni. Täytyy jatkossa tehdä tuollaiset suosiolla vaikka kahdessa tai kolmessa osassa, kun ei ole Unnallekaan reilua että mä heilun pitkin rataa ihan pallo hukassa. Lopuksi tehtiin helppo pätkä, jonka lopussa oli päivän ruoka, joka käytiin Unnan kanssa yhdessä viemässä. Ninakin sanoi että Unna oli heti paljon vaikeammin ohjattavissa, kun sillä oli mielessä jokin muu kuin minä ja namit taskussa. Vasta kolmannella yrityksellä saatiin sitten tuo lähes suora kuuden hypyn pätkä onnistumaan… 

Nyde-Nyytiäinenkin pääsi tekemään aksaa! Suoraa putkea kolme toistoa, Nina piti kiinni ja mä olin lelun kanssa toisessa päässä: ekalla kerralla se oli sitä mieltä että tulis mieluummin ulkokautta, mutta sen jälkeen se ampui putkeen niin lujaa kuin pikkutikkujaloillaan pääsee.

Treenien jälkeen käytiin Paulan, Jamin ja Jekun kanssa käppäilemässä ja leikkimässä, Nyytillä ja Jekulla meni leikit tosi hyvin yksiin! Pikkutyyppien täytyy päästä pian uudestaankin riekkumaan. :)

Unna kolmosiin!

Unnan kanssa agiliidettiin eilen Hyvinkäällä JAU:n kisoissa kolmosiin tuloksella -10,88, sij. 3/29.

Tuomarina oli Risse Koponen. Rata oli aika kinkkinen, siellä oli PÖYTÄ, sekä neljä mutkaputkea rinnakkain, joista sai aina putken ollessa suoritusvuorossa valita minkä tahansa. Oli yllättävän vaikea tutustua rataan, kun joutui itse suunnittelemaan että mitä putkea käyttää missäkin kohdassa.
Unna oli reipas oma itsensä, ja mäkin maltoin vähän himmailla kontakteilla. Pöydältä se olisi jatkanut matkaa suoraan yli, mutta onneksi ehdin käskyttää sen ajoissa pysähtymään.

Nyt on tämän vuoden tavoite agilityn saralla täynnä, tokossa ei varmaan enää tänä vuonna kisata, kun haluan saada sen tunnarin varmaksi.

Viikonlopun agikisat

Unnan kanssa kisattiin viikonloppuna kolmen startin verran:

Lauantaina Riman kisoissa Rauno Virran radalta 0 (aika -7,18) sijoitus 7/52 ja Seppo Savikon radalta 10 (aika -3,68). Tokalla radalla rävellettiin pituuspalikoita nurin ja mä vedin Unnan ohi tokavikalta hypyltä, joka oli aika kinkkisessä kulmassa.

Sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä ”kotihallilla” juoksemassa Savikon kiva rata, lähdettiin vikana liikkeelle ja luokassa oli tullut siihen mennessä yksi nolla – mä sitten vedätin Unnan A:n kontaktista yli, kun loppusuora häämötti jo mielessä. Sijoituttiin sillä vitosella toisiksi, aika oli -7,45.

Varsinkin tämän päivän radasta jäi hyvä mieli, se tuntui tosi sujuvalta. :D

Agilityleirillä

Kuva: Riikka Koskela

Kuva: Riikka Koskela

Viime viikonloppu vietettiin Nummi-Pusulassa lappalaiskoirien agilityleirillä. Kouluttamassa oli tarkkaakin tarkempi Nina Frantsi. Me saatiin ihan hurjasti uusia vinkkejä, ja erityisesti varmistusta sille että miten Unnaa kannattaa viedä. Opiskeltiin myös uusia ohjausjuttuja, mitä pystyn kotonakin harjoitella noilla hyppyesteillä mitä meillä on. Lisäksi oli aivan mahtavaa saada hyvää palautetta, mä elän niillä kommenteilla varmaan seuraavan vuoden. :D Kyllähän mä tiedän että Unna _on_ hyvä koira, mutta on mukavaa että se on sitä muidenkin mielestä.

Tokoa ollaan treenailtu myös aika ahkerasti, pari kertaa viikossa kimppatreenit ja ollaan kahdestaankin käyty eri kentillä hommailemassa. Paikallamakuussa on tapahtunut jokin ihme, Unna ei ole enää piippaillut niin pahasti, ja on muutenkin levollisempi. Kyljenvaihdot ja etujalkojen kääntelyt on jäänyt pois. Huojentavaa!
Tunnari on myös alkanut sujumaan, kun muutin treenityyliä. Tehdään tunnari loppupalkan jälkeen jossain sivussa, niin Unna on paljon rauhallisempi ja pystyy keskittymään.
Myös luoksetulon stopit (tosin seisomisessa kääntyy katsomaan taakse, tätä täytyy häivyttää pois) ja kaukot on edistynyt.
Ruudussa ollaan tehty nyt liikaa vain lähetyksiä, toissapäivänä tein koko liikkeen kisanomaisesti ja Unna singahti maahanmenon jälkeen takaisin mun luokse.

Nolla!

Eilen illalla käytiin agiliitelemässä kaksi starttia Janakkalassa. Ekalta tehtiin nolla (aika -4 ja jotain), tokalta HYL. Oli iloinen yllätys että vielä vitossijalla sai luva-nollan. Hurraa uudet säännöt! Nyt siis ollaan yhtä nollaa vailla kolmosissa. :)

Radat ei ollut oikein mun mieleen, tuntui että suunta vaihtui koko ajan, ja koiraa ei pystynyt kamalasti päästää pois näpeistä. Takaaleikkauksia välttääkseni mä jouduin tehdä muutamia valsseja aika hasardikohdissa, mutta yhtä lukuunottamatta ne onnistui jotenkin. Saatiin me yksi takaaleikkauskin tehtyä ihan onnistuneesti. Ja kaikki mun kääntämiset oli taas tosi myöhässä – ja hypärillä meinasin unohtaa radankin. Joten mitään kaunista ja sulavaa ei meidän eteneminen taaskaan ollut. Mutta Unna oli taas tosi reipas, sen kanssa on kyllä niin kiva olla radalla.

Agiliitelemässä Ojangossa

Tänään käytiin Unnan kanssa juoksemassa yksi startti HSKH:n kisoissa Ojangossa. Meidän pistesaldot on näköjään noususuhdanteessa, kun nyt ehdittiin haalia 15 virhepistettä, ja kaikki kepeiltä! Keppikulma oli tosi vaikea, joten jo kepeille lähetyksessä saatiin eka kielto, jonka jälkeen tulikin itse pujottelussa virheitä – saatiin vasta kolmannella yrityksellä kepeiltä puhdas suoritus aikaiseksi. En tiedä olisko toissapäivän epäonnistuneet keppitreenit voineet vähän vaikuttaa, kun Unna yleensä pujottelee aika säntillisesti ihan loppuun asti.

Muuten rata meni ihan superisti, Unnalla oli tosi hyvin vauhtia! Olin niiiin tyytyväinen, ja kaikki muut killerikohdat meni hienosti. Saatiin jopa yksi hienosti onnistunut takaaleikkaus tehtyä. :D Loppusuoralla Unna irtosi tosi hyvin, tällaisia ei olla nähty aikoihin. Jäi tosi hyvä mieli, ja nyt on pakko varmaan katsella vähän kisakalenteria eteenpäin.

Tokoiltu ollaan melko ahkerasti myös lähipäivinä. Tiistaina käytiin Paulan ja Jamin kanssa ottamassa paikallamakuita vankilan kentällä, ja ekat makuut meni ilman piippaamista! Tokassa Unna oli levoton, ja piippaili sekä käänteli kylkeään. Tehtiin myös pari tavisnoutoakin, nurtsi ällötti Unnaa vähän ja toi ravilla takaisin.

Eilen kävin Siilitiellä hakemassa häiriötä, ja sitä myös saatiin (ehh, mukavan ”eloisa” paikka valittiin, kun teinit oli puistossa nauttimassa kevätillasta…) Tunnarikapulan etsimistä, ihan ok. Luoksetulon seisominen, jota varten olin etukäteen vienyt puskaan namikupin. Pysähtyminen oli hyvä, ja avitin Unnan palkkakupille. Näitä vois jatkaa, niin jos saisi stopeista varmemmat ilman näkyvää kuppia. Pari tavisnoutoa ja pitkähkö seuraaminen, josta vapautus syömään autolle.

Tänään käytiin Annan ja Sunnyn kanssa Käpylän urheilupuistossa. Kaksi ruutua, molemmat hyvät! Tokassa palkka valmiina. Muutamat istumiset, ok, palkka heittämällä heti stopista taakse.

Tehtiin myös tunnarikapulan piilottelua, jotka ei onnistuneet ollenkaan. Unna oli varmasti jo agikisojenkin takia väsynyt, ja muut hajut vei voiton kapulasta. Lisäksi tästä on varmaan (kuten muistakin noudoista…) tullut nyt ällö juttu. :( Nyt vaan motivaatiota itse kapulan etsimiseen, eikä pitäis ikinä yrittää vääntää väsyneen ja kylläisen koiran kanssa.

Dollakin pääsi tekemään, ja se oli oikein innoissaan. Pientä seuraamista, kakeja läheltä ja näyttöruutu. Näköjään se muistaa vielä ruudun, vaikkei olla pariin vuoteen sitä tehty ollenkaan. Nyt mulla on molemmat typyt täällä Riihimäellä, kun mennään maanantaina Janakkalaan silmätarkkiin.

Kuulumisia

Mä kirjoitin viime viikolla pitkät pätkät meidän lähiaikojen tokotreeneistä, ja onnistuin esikatseluvaiheessa hävittämään koko tekstin. Se sapetti sen verran pitkään, että ei huvittanut päivitellä tänne hetkeen enää mitään…

Lähiviikkoina ollaan treenailtu melko ahkerasti, joitain vanhoja ongelmia olen saanut vähän korjailtua, ja niiden tilalle on sitten tietysti ilmestynyt uusia. Onkohan tää koulutusmokien ja ihme ongelmien määrä aina vakio, kun tuntuu että aina tulee jotain uutta. Joku just kysyi multa kun tilitin ruutuongelmaa, että meneekö Unna ruutuun suoraan. Ja mä pääsin vastaamaan että joo, aina. Arvatkaa vaan mikä on meidän uusin ongelma ruudussa… hienoja banskuja. ”Jee.”

Lisäksi musta tuntuu että nää pienet koejänskätykset näkyy vähän Unnan vireessä. Tuntuu että ollaan vähän puoliteholla hommassa mukana, kun mä olen varmaan normaalia jäykempi ja ahdistun virheistä, joka sitten tietty heijastuu Unnaan. Ei kiva. Täytyisi varmaan päästä johonkin möllikisoihinkin hupsuttelemaan, vois tehdä ihan hyvää.

Agility on alkanut sujumaan kivasti, Unna on selkeästi IHAN erilainen kuin viime talvena. Käytiin myös Janakkalassa kuun alussa kisaamassa yksi startti. Ihan kiva rata, ja helpohkokin, mutta onnistuin sitten ottamaan tokaksi ja kolmanneksi vikoilta hypyiltä kiellot. Mun ohjaussuunnitelma niin sanotusti kusi, ja olin puomin väärällä puolella, mistä en saanutkaan Unnaa työnnettyä hypyille. Kaarteita meni kans pitkäksi, ja olin aikas myöhässä. Mutta oli kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan, ja Unnakin oli innoissaan.