Ness Christan koulutuksessa

img_3733

Kaikki artikkelin kuvat (C) Maarit Karhu-Teiskonen

Viime perjantaina ajeltiin Lahteen Christan tarkkojen silmien alle. Käytiin muutamaa kuukautta aiemminkin Christan opissa samalla porukalla, tällöin meillä meni seuraaminen uusiksi. Ness oli tosi pomppivainen ja vähän yli-yrittävä, joten aloin rakentamaan siihen rauhallisempaa asennetta ja erilaista askellusta. Työ onneksi tuotti hyvin nopeasti tulosta, ja nyt seuraaminen on stabiilimpi. Tosin nyt muutaman viikon aikana olen saanut vähän uusia virheitä, mutta onneksi on hyvän koulutettavuuden omaava koira, niin asioiden edistyminen on yleensä kivan vasteellista.

img_3730img_3729

Tein Nessin kanssa suurimman osan alokasluokan liikkeistä palkatta, tokaa kertaa ikinä. Kuten vähän olen aavistellutkin, on palkan odotus nyt vähän turhan suurta. Saatiin ohjeeksi vähentää leluttamista ja ottaa enemmän palkkausta namilla ja sosiaalisesti. Itse liikkeissä ei nyt sen kummempaa ole tällä hetkellä, ja tekniset jutut onkin simppelimpiä kuin tuo aina niin haastava mielentilan hallinta. On ollut tosi kiva ruveta tekemään jo vähän kokonaisia liikkeitäkin, kun tähän saakka treenit on ollut hyvin pitkälti pienen pieniä palasia.

img_3727img_3731

Olen jo alkanut vähän vilkuilemaan koekalenteria – jännää! Olisi kiva päästä Nessin kanssa TOKO SM:iin mukaan ja nykyään tylsästi tarvitsee tuloksen jo ennen SM:iä. Joten jos juoksut ei sotke kuvioita, niin huhtikuulle olen katsellut jo muutamia potentiaalisia kokeita. Paikallamakuuta pitäisi tehdä kyllä vielä paljon, ja lisätä häiriöitä siihen. Samoin kaukoissa on vielä aika paljon työmaata. Mutta ihanaa kun pääsee jo edes ajatuksen tasolla suunnittelemaan kisaamista. Olen ollut viimeksi kokeessa Nyytin kanssa 2015 kesällä, joten alkaa olla jo ikävä kokeita!

img_3735

Ness 7 kk ja Nyytin uusi selkä 6 kk

image

Nyytin selkäleikkauksesta tuli viikko sitten kuluneeksi 6 kk. Joissain lähteissä ja ohjeissa on tuota puolen vuoden aikaa pidetty rajapyykkinä, jonka jälkeen suurin osa liikkumisrajoitteista voinnin salliessa jää pois. Joten sen kunniaksi – Nyyti on siis ollut oikein hyvässä kunnossa – olen antanut sen nyt muutaman kerran juosta lujaa. Ekaksi lenkillä turvallisella alustalla ja nyt muutamassa treenissä olen tehnyt vauhtiliikkeitä muutamia toistoja. Oireilua ei onneksi ole tullut, joten ehkä me uskalletaan jatkaa! Niin huojentavaa, ehkä meidän painajainen alkaa todella olla ohitse. Nyt on sikäli hyvä tilanne, kun on kesä ja lämmintä. Syksyllä kylmien säiden alkaessa voi vointi muuttua tietty huonompaan, koska Nyyti aiemminkin oireili aina selkäänsä lähinnä vain kylminä vuodenaikoina. Mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä.

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Viime viikonloppuna me juhlistettiin Ansun ja Marin kanssa Ylvan, Puuman ja Nyytin POHJ TVA-arvoja treenaten ja herkutellen lähimpien treenikavereiden kesken. Nyyti ja Puuma tosin valioituivat jo vuosi sitten, mutta Ylvalla titteli oli tuore ja Puumakin oli juuri saanut DK TVA-arvon.

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Nyytin kohdalla kaikista suurin juhlimisen aihe oli kyllä ehdottomasti sen tervehtyvä selkä! Juhlan kunniaksi Nyyti pääsi ekaa kertaa noin yhdeksään kuukauteen juoksemaan ruutuun. <3 Alla kuvatodisteet Nyytin lempparista.

"Ruutu!" Kuva: Ansu Leiman

”Ruutu!” Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana... Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana… Kuva: Ansu Leiman

Unnakin pääsi hengailemaan mukana, parasta oli tietysti se hetki kun kaikki söivät!

image

Mutta on kyllä niin ihanaa, kun on kolme tervettä koiraa, joista kaksi on nyt treenikunnossa ja kolmaskin just sellaisessa kunnossa kuin 12,5-vuotiaan kuuluukin olla. Tosin Nessillä jostain syystä lehahti sikaripunkki, ja nyt sillä on ihan kaljut silmän ympärykset. Joten nyt se on entistä hassumman näköinen otus.

image _full4

Reilun viikon mä seurailin tuota karvoituksen katoamista, mutta sitten kun se rupesi hieroskelemaan silmiään, niin käytiin hakemassa eläinlääkäristä ulkoloishäätö ja varmistamassa diagnoosi. Onneksi se ei ole tarttuva, niin ei tarvitse rajoittaa kesämenoja ja kavereiden näkemisiä.

Lähiviikkoina olen treenannut vähän normaalia laiskemmin, kun hommattiin vene ja vapaapäivinä ollaan käyty seilaamassa fiilistellen uutta ”perheenjäsentä.” Koirat ovat luonnollisesti olleet mukana. Onneksi kaikki ovat entuudestaan jo tottuneet veneilyyn, niin ei tarvinnut sen kummemmin totutella.

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Lokeroidut bordercolliet

Lokeroidut bordercolliet

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Ensi viikonloppuna onkin TOKO SM:t, jonne lähden turistiksi Nyytin ja Nessin kanssa. Tosin lauantaina pyörähdän alokasluokan kehässä ohjaamassa Nyytin kasvattajan nuorta urosta – hauskaa nähdä miten sujuu kisaaminen koiran kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! :D

image image image

Nyyti treenaa taas!

image
Nyt ollaan otettu jo sen verran monta settiä tokoa, että otsikon mukaisesti uskaltaa iloita. Nyyti ei ole oireillut treenien jälkeen ja odotetusti on ollut ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Treenit on tässä vaiheessa melko lyhyitä ja sisältävät vain vauhdittomia liikkeitä. Ollaan tehty seuraamista, kaukoja, tunnaria ilman matkaa, zetan asentoja, paikallaoloja ilman lopun luoksetuloa sekä uutena vähän oikealla puolella perusasentoa jottei homma menisi taas liian toispuoleiseksi. Olen välillä antanut sille treenin alussa tai lopussa vähän leluakin, jonka kanssa se on saanut laukkailla omaan tahtiinsa kentällä.  Olen tehnyt nyt niin, että treenipäivä on joka kolmas päivä, jotta näen ettei oireita tule ja kroppa saa palautua muutaman päivän ajan vain normilenkityksellä.

image

Mutta olipas jännittävää mennä ekaa kertaa ikuisuuksiin Nyytin kanssa ihan oikeasti kentälle treenaamaan. Fiilis oli ihan huikea, mutta samaan aikaan pelotti että oireet palaavat. Muutamat ekat treenit Nyyti oli melko kiihkeä, mutta nyt se on ollut pari treeniä tosi stabiilin oloinen. Varmasti tuo vauhtiliikkeiden puuttuminen vaikuttaa tasaavasti mielentilaan. Mutta onpa ihanaa kun me päästään taas tekemään! Meidän katastrofaaliseen seuraamiseenkin olen tainnut löytää muutaman toimivan taktiikan, jolla toivottavasti saan sitä työstettyä eteenpäin.
Eilen käytiin Ansun järkkäämissä kehätreeneissä, Nyyti pääsi tekemään paikallaolot ryhmässä ja Ness humputteli oman pikkutreeninsä kehien laidalla. Viimeksi kehätreeneissä kierrettiin Nessin kanssa kehätkin, mutta sillä on nyt taka-anturasta pala pois ja muutkin anturat vähän kuivat ja halkeilleet, joten yritän nyt vähän säästellä sitä ja hoitaa tassut kuntoon. Itse se ei onneksi noteeraa anturoitaan mitenkään, eikä ole ontunutkaan.

image

Nyt on kivan tasapainoinen tilanne, kun on kaksi niin eri koulutusvaiheessa olevaa koiraa – joiden molempien kanssa on kyllä ihan valtava työmäärä edessä. Jos Nyyti tulee kestämään vielä vauhtiliikkeiden treenaamisenkin, niin meillä on vielä edessä kiertonoudon ja tyhjään lähetyksen opetteleminen. Kiertonoudon sain hieman alkuun viime syksynä, mutta sekin vähäinen alku on varmaan kadonnut jonnekin Nyytin muistin syövereistä. Tyhjään lähetystä kohtaan mulla on edelleen kamala angsti, se ei vaan mun mielestä kaikessa epämääräisyydessään kuulu tokon perusideologiaan/henkeen millään lailla. Mutta näillä mennään.

Tässä eilisen aamutreenin kokoonpano: Ness, Nyyti, Kita ja Unna.

image

 

Hei me treenataan

IMG_0542

Ja ihan tosi paljon – ehkä. Kiitos uusien liikkeiden. Meillähän oli niitä suuria terveysongelmia selkä- ja jalkajumien muodossa tuossa pitkin kevättä ja kesää, joten mä en voinut treenata kunnolla iäisyyksiin. Tai siltä se ainakin tuntui. Nyt viimeisimmässä tsekkauksessa Nyytin fysioterapeutin kanssa päädyttiin siihen, että katsotaan kuin käy, kun aletaan nyt treenaamaan isommalla volyymilla. Ja jotenkin mulla on vähän sellainen kutina, että ei tee kyllä hyvää kropalle nämä uudet vauhtiliikkeet ja niiden treenaaminen. Vastataivutuksia pitäisi tehdä ihan todella paljon. Nyyti kiertää ja stoppaa aina myötäpäivään, eli sama oikea puoli koirasta, joka on isommalla rasituksella myös perusasennossa saa lisää kuormitusta. Nyt kiertonoudon kierto ja merkittömän merkin (jestas mitä nimihirviöitä) eteen lähetykset rasittaa sitä samaa puolta. Joten saa nähdä kuinka meidän käy – vaikka kuinka lämppään ja jäähdyttelen kunnolla, niin ei voi vaan tehdä pitkässä juoksussa hyvää. Varsinkaan kun Nyyti ei todellakaan säästele itseään tippaakaan. Kuten alla olevista kuvista merkiltä ohjattuun noutoon lähdöistä näkyy. Pelottavaa.

IMG_0512 IMG_0530 IMG_0534

Mutta täytyy toivoa että säästyttäisiin ainakin loukkaantumisilta. Pelkään vähän tulevaa hallikautta ja kiertonoudon turvallisuutta liukkailla mattoalustoilla. Kapulan välimatka esteeseen on vain viitisen metriä, ja jos koiralla tulee nostossa virhearvioita, niin ponnistuspaikka saattaa ajautua liian lähelle hyppyestettä. Samoin itse merkin kierrossa täytyy toivoa että tassuissa on pitoa. Välillä musta tuntuu että kaikessa nopeudessa ja elastisuudessaankin Nyyti on välillä todella rämäpäisen kömpelö, eikä ole itse ole kovin tarkkana liikkumisensa suhteen. Kuten Senni joskus keväällä mua muistutti – Nyyti on ainoa koira, jonka mä tiedän kaatuneen seuraamisliikkeessä…

IMG_0423 IMG_0424 IMG_0473 IMG_0485

Mulla on ehkä maailman kivoimmat treenikaverit. Sen lisäksi että saa superhyviä neuvoja, saa myös ihania treenikuvia! Kaikki tämän päivityksen kuvat on ottanut Ansu Leiman. Syksyn treenikuviotkin vaikuttavat lupaavilta. Seurassamme HSKH:ssa perustettiin kuusipaikkainen arvokisoihin tähtäävien koirakoiden valmennusryhmä, johon meidät valittiin. Lisäksi reilun viikon päästä on taas syksyn kohokohta, eli valmennusrenkaan syysleiri. Kivaa kun on kaikkea mukavaa mitä odottaa!


 IMG_0490 IMG_0502 IMG_0523 IMG_0539 IMG_0554 IMG_0559

Viime viikonloppuna me ajeltiin Ansun kanssa Ylöjärvelle valmennusrenkaan kimppatreenipäivään. Meitä renkaalaisia paikalle saapui viisi. Aikaa oli ruhtinaallisesti, joten oli mukava pohtia ja pähkäillä uusien (ja vähän vanhojenkin) liikkeiden ongelmakohtia yhdessä. Ja taas Ansulla oli kamera mukana, joten saatiin lisää ihania treenikuvia.

_full _full1 _full3 _full4 _full5 _full2 _full6
Taitavat tokotytöt Ylva, Ihme, Tikka, Nyyti ja Lahja

Toissapäivänä treffattiin ihan liian monen vuoden tauon jälkeen Nyytin Saana-siskoa. Oli mukava nähdä Suvia ja Saanaa pitkästä aikaa. Silloin kun siskokset oli nuorempia me treenattiin tosi paljon kimpassa. Nyt täytyy ryhdistäytyä ja nähdä useammin! (Kuva: Suvi)

11891993_10207829058867102_3753253591703171961_n

Nyyti täytti viikko sitten ”jo” kuusi vuotta. Se alkaa siis olla koira parhaassa iässä. Kunpa ajan voisi pysäyttää tähän, en haluaisi sen enää tästä vanhenevan. En olisi uskonut, miten tärkeä voi koira olla. Se on kyllä sellainen once-in-a-lifetime -koira minulle. Maailman uskollisin ja suurisydämisin eläin.

Norja2014 100

 

 

Pitkästä aikaa

IMG_1517

Mä olen ollut niin laiska tän blogin kanssa. Viime päivityksestä on kaksi kuukautta! Näiden kahden kuukauden aikana on monesti tullut mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa blogiin, mutta aina se on vaan jäänyt. Me ollaan lenkkeilty, treenattu ja eletty normaalia mukavaa arkea. Mulla päättyy tänään kahden viikon talviloma, joka oli aivan loistava veto pitää vasta tässä toukokuussa. Nyt on niin ihana vuodenaika, ja säätkin ollut muutamia sadepäiviä lukuunottamatta aika ihanat. Sadepäivinä olen ahkeroinut ja pistänyt meidän koko yläkerran uusiksi – piristävää vaihtelua!

IMG_1481

Me ollaan lenkkeilty ahkerasti ja treenattukin. Oli niin huippua päästä aloittamaan taas talven jälkeen ulkokenttäkausi. Ollaan saatu Nypsin kanssa ihan tosi hyviä treenejä, pahimmat stressikierrokset ovat jääneet pois ja ääniäkään ei ole tullut. Koepaikkaa en saanut huhtikuulle ja nyt jännäillään että riittääkö pisteet SM:iin. Kaksi viikkoa sitten oltiin renkaan leirillä, ja oli kyllä niiiiiin opettavainen ja silmiä avaava leiri. Satu ja Christa kouluttivat meitä ja sain molemmilta tosi hyviä huomioita jatkoa varten. Sunnuntaina katsottiin vielä erikseen sitä meidän kaoottiseksi muodostunutta seuraamista, ja nyt olen alkanut rakentamaan sitä kokonaan uudelleen. Pitkä tie, mutta varmasti opettavainen. Leirin kokonaisuuksissa tuli molempina päivinä mokat ohjatussa, jossa täytyy nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta, että sinne keskelle ei mennä, vaikka haettava kapula olisi piilossa eikä heti näkyisi. Ihanaa, mutta niin vaikeaa!

IMG_1523

Tällä hetkellä mulla on täällä koirien sairastupa. Nyytillä on lihakset jumissa vasemmassa takajalassa, kun se pääsi kylmettymään märkänä autossa odotellessaan leirillä. Levolla ja hieronnalla mennään, toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan! :( Unnalla taas on hammasjuuripaise, joka sai sen koko oikean puolen naamasta ihan turvoksiin. Huomenna aamulla hammas leikataan pois. Tosi kurjaa, mummokoira oli kyllä tosi kipeä. Onneksi nyt antibiootit ja kipulääke on purrut, ja Unna on ollut pirteä.

IMG_1507

Mulla on täällä just Dolla hoidossa. Harjasin kaikki koirat iltapäivästä ja suunnittelin lähteväni tuohon pellolla ottamaan valokuvia. Nyt siitä saakka on satanut koko ajan, joten se niistä valokuvista! Joku toinen kerta sitten.

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Kotilenkkimaastot :)

Kotilenkkimaastot :)

Meidän tokovuosi 2014

062614_karsinnat 357

Nyt on uusi treenivuosi taas pyörähtänyt käyntiin, ja Facebookissa ihmisten jakamista koetaulukoista innostuneena päätin itsekin perjantai-illan puhteena vetää kasaan viime vuoden koekäynnit. Eniten meillä on kussut selkeästi zeta (2 asentovirhettä), seuraamisen ylivireestä johtuvat pistevähennykset, luoksetulossa maahanmenon tuplakäsky kolmessa kokeessa seitsemästä (!!!!) ja tunnarissa räiskivä käytös kapuloilla. Yksi nollakin tuli, tosin siitä otan osittain itse syyt niskoilleni, kun en siirtänyt ruudun takanauhalla seisovaa koiraa eteenpäin. Yksi täysin kaoottinen ohjattu, ja saman kokeen kaoottinen ruudun merkin etsiminen on myös niitä viime vuoden ”tähtihetkiä”.

Kaikissa noissa mokissa on taustalla sama syy; ylivireys ja kuuntelemattomuus. Melkein jokaisessa kokeessa eka kehä on ollut huono, ja sen jälkeen homma alkaa luistamaan. Mun täytyy edelleen muistaa päästää Nyyti purkamaan itseään kunnolla ennen suorituksia. En ole kisannut ollenkaan syyskuun jälkeen ja ollaan treenattu tosi paljon kuuntelua ja mietitty mielentiloja. Tästä erityiskiitokset kuuluu kaikille mun ihanille treenikavereille, erityisesti Marille – kiitos! Eteenpäin ollaan onneksi menty, ja esimerkiksi tänään kauden ekoissa Ojanko-treeneissä mulla oli mukana tosi kiva ja vastaanottavainen Nyps.

No mutta, alla siis vuoden 2014 koekäynnit pisteytyksineen:

koe2014

Vertailun vuoksi tein myös vuodesta 2013 oman taulukkonsa:

koe2013

Silloin kun Nyyti aloitteli kisaamaan, en ikinä olisi uskonut, kuinka vaikeaa toko oikeasti on. Ei se temppujen opettaminen ole mitään rakettitiedettä, mutta koiran mielentilat ja niiden säätely, ja se kokonaisvaltainen hallinta on jotain ihan muuta. Ne vaikeudet tuntuvat yleensä alkavan vasta sitten jossain vaiheessa kun koira alkaa olla kokeneempi ja rutinoituu liikkeisiin. Niin kävi meilläkin. Nuori, innokas, vauhdikas ja vastaanottavainen koira alkoi muuttua pikkuhiljaa omahyväisemmäksi ja tehdä itselleen töitä enemmän kuin minulle. Mä myös Nyytin kanssa heräsin vähän turhan myöhään siihen, että se treenaaminen ei aina voi olla sitä että pallot lentelee ja on hirveät palkkabileet käynnissä. Tästä syytettäköön lapinkoiria, niiden kanssa treenatessa täytyi jotenkin aina pitää takaraivossa se, että sitä motivaatiota täytyy vaalia kuin tärkeintä aarretta. Tottakai se motivaatio täytyy luoda jokaiselle harrastuskoiralle, mutta esimerkiksi Nyytin tyyppiselle todella kiihkeälle koiralle olisi varmasti riittänyt vähempikin hetsaaminen.

Loppupeleissä mulle on aivan sama, millaisia pisteitä ja sijoituksia me kokeista saadaan. Mä tykkään treenata ja kisata, ja oikeasti testata sitä koiran osaamista ja tavoitella sitä omaa ”täydellistä” suoritusta. Mun ihanne saattaa olla aivan erilainen kuin arvostelevan tuomarin, ja pisteitä saattaa tulla se 10 vaikka olisin aivan todella pettynyt liikkeeseen. Samoin pistevähennyksiä saattaa tulla jutuista, jotka on mulle aivan täysin merkityksettömiä, enkä koe tarpeelliseksi edes treenata sellaisia. Esimerkkinä vaikka bordercollien hieman matala kyyryasento vaikkapa ruudun stopissa. Mutta jokaisella on ne omat ihanteensa, ja toko on siitä ihana laji, että treenattavaa riittää ja jokainen voi tavoitella sitä juuri oikeaa omaa ihannettaan. Tää on ehkä kulunut lause, mutta tärkeintä ei aina ole se päämäärä, vaan sinne yhdessä kuljettu tie. On vaan niin hienoa, kun vieressä on viuhuvahäntäinen koira, joka ei meinaa pysyä nahoissaan kun autosta alkaa kaivamaan treenikamoja esiin. :)

Kuva: Angelica Leiman

Kuva: Angelica Leiman

Tämä alkanut vuosi on siitä jännittävä, että tokosäännöt muuttuvat 1.8. Alemmat luokat menevät kokonaan uusiksi, ja EVL:n tulee kokonaan uusi liike. Liike vaikuttaa tosi hauskalta, ja veikkaan että se on sitä myös Nyytistä! Olen tehnyt treeneissä paljon tuossa liikkeessa olevia elementtejä, joten uskoisin että sen opettaminen ei ole vaikeaa. Isoimpana miinuksena tuntuu tällä hetkellä ruudun merkin poistuminen, eli koira lähetetään eteenpäin ns. tyhjään. Koska säännöt tulevat vasta elokuussa voimaan, aion rassata päätäni niillä vasta keväämmällä. Nyt on alkamassa karsintakausi ja SM:tkin käydään vielä vanhoilla säännöillä, joten antaa uutuuksien odotella. Uusiin sääntöihin voi tutustua täällä, ja EVL:n uudesta liikkeestä löytyy video täältä.

Hauskoja treenejä – nauttikaa!

Norja2014 329

Hoitolapsia ja treenikuvia

20141104-040844.jpg

Lokakuu mennä hujahti kamalaa vauhtia. Tää vuodenaika on mulle jotenkin sellainen passiivinen kotonapesimiskausi. Olen tehnyt normaalia enemmän yövuoroja nyt, ja ennen jokaista vuoroa lupaan itselleni päivittää tämän blogin, mutta aina se vaan jää. Jotenkin aina välillä tökkii tämän päivittäminen, vaikka tykkään itse välillä jälkikäteen lueskella vanhojakin postauksia.

Päivät on nyt inhottavan lyhyitä ja nyt on vielä muutaman päivän ajan satanut, joten lenkille lähteminenkin vaatii aina hetken psyykkaamisen. Lokakuun alussa meillä oli ensiksi Nyytin Neo-poika hoidossa muutaman päivän ajan, jonka jälkeen lennossa hoitolapseksi vaihtui Draama-tytär, joka oli meillä 1,5 viikkoa. Mainioita pentuja molemmat. Nypsin Jay-poika korkkasi lokakuussa hienosti voittajaluokan ykköstuloksella, joten tulevaisuudessa voi äiti ja poika kisata sitten samassa luokassa. Huippuhienoa! Jay nousi myös agilityssa kakkosluokkaan. Myös Finn, Draama ja Neo on väläytellyt aika makeita agipätkiä, joten saa nähdä kuka on seuraavana kisaamasssa. Musta on niin ihana seurata noiden pentujen edistymistä.

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Äidissä ja tyttäressä on kyllä edelleenkin hurjasti samaa näköä, kumpi on kumpi?

20141104-040139.jpg

Myös Unnan Rafi-poika kävi vierailulla pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä Rafia, viime kerrasta olikin vierähtänyt jo muutama vuosi. Ihan hurjaa ajatella että Unnan Superässät täyttivät kesällä jo seitsemän, ja Unnakin tulee talvella 11 vuotta!

20141104-040234.jpg

Olen treenannut nyt jokseenkin ahkerasti Nyytin kanssa. Edistymistäkin on tapahtunut kivasti monessa jutussa, mutta tuntuu että osassa on ihan jäätävä työ edessä ennenkuin voi edes vähän huokaista helpotuksesta. Ei oo helppoo! Hallitreenikausi alkoi aika railakkaissa tunnelmissa, meinasi iskeä ihan epätoivo, kun Nyyti veti taas muutamia ylimääräisiä kierroksia sisätiloihin siirtymisestä. Se on jännä miten ne hallit vetää taas kierrokset ihan tappiin. Ihan tuntui siltä kun ei olisi treenannut ollenkaan sitten hallikauden päättymisen.

Lokakuun puolivälissä Ansu otti Nyytistä hienoja treenikuvia, kas tässä: (Kaikkien kuvien copyright Angelica Leiman)

1782515_10152791268588398_6913441922026550162_o

10710245_10152791271148398_3461847436442717713_o

10679873_10152791271163398_3642799154675072370_o

10013384_10152791276278398_8895203731754927702_o

10661805_10152791276268398_2948497150079170117_o

10649094_10152791276358398_6295805535214918541_o

1801271_10152791264798398_6810936879023177291_o

10457355_10152791263793398_1813229658226515686_o

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o

10365612_10152791271218398_5002380747869653877_o

10001142_10152791263883398_6087161071169899277_o

1960968_10152791276188398_7959251741389725704_o

1900749_10152791276393398_6618594194619615232_o
Unna, Nyyti, Ken ja Ylva

10344422_10152791276513398_4999406765642703986_o
Ylva, Nyyti (joka ei onneksi näytä taas yhtään virkaintoiselta…), Unna ja Kentsu

10176268_10152791276388398_6240957371913389988_n
Unna-mussu. On se aika söötti. <3 Unna oli myös kolmisen viikkoa sitten söötisti supikoirajahdissa neljä tuntia. Meinas tulla itku ja parku, kun metsä pimeni ja koirasta ei jälkeäkään missään. Onneksi sillä on pannassa puhelinnumero, joten lähistön asukas oli ihmetellyt tuntikausia tauotta samasta paikasta kuuluvaa haukkua. Unna oli ajanut supikoiran ladon alle, ja piti sen siellä jemmassa haukkumalla. Arvatkaa kuka on taas lenkkeillyt visusti hihnassa? Viime metsästysretki oli helmikuussa, jolloin myös vannoin hihnalenkkien nimeen. Aika näköjään ehtii kullata muistot näinkin lyhyessä ajassa.