Voihan nouto!

Mä onnistuin viime viikolla ryssimään taas meidän noudon luovutuksen. Tein saman viime talvena, kun otin projetiksi luovutuksen korjaamisen – näköjään virheistä ei opi, kun tein sen taas. Hyvä minä. Tällä hetkellä ainakin hyppynoudoissa Unna sylkäisee kapulan vauhdilla ennenkuin tulee sivulle.

Tässä parin viikon aikana ollaan treenailtu aika ahkerasti, tehty mm. hallilla harvinaisen huono seuraaminen (edistää pahasti!!), ja Lopella pitkästä aikaa liian vaikea ruutu, onnistunut tunnari (tää alkaa toimimaan, jesh) ja hiljaisia paikallamakuita. Lisäksi viime ke hallilla tehtiin ihan tosi hyvä luoksetulo, seisomisessa tosin pää kääntyy vielä taaksepäin, mutta se lienee aika helppo korjata – stopit oli siis suorastaan loistavat, ja vauhti hyvä.

Agitreenit alkoi taas pyörimään, tosin ollaan tehty minihypyillä kun musta tuntuu että Unnalla on takaosassa jotain jumeja – fyssarille siis seuraavaksi. Nydekin pääsi tekemään agihyppyjä rima maassa, lähinnä siivekkeiden kiertoja ja irtoamista yhdellä hypyllä. Mainio penska, se on kyllä niin innoissaan kaikesta. Nyytin kanssa ollaan tehty myös perusasentoa ja siinä olemista (keskittyy tosi hyvin), sekä vähän maahanmenoa. Lähinnä ollaan kuitenkin vain leikitty.

Nyyti sai myös ensimmäiset huonot kokemukset vieraista koirista, kun jonkun valopään malinoisit lähtivät jahtaamaan sitä tuolla ”meidän” suolla. Onneksi Nyyti tajusi pysähtyä hetken kuluttua kiven koloon piiloon, niin ei käynyt pahemmin. Ne malit ryysäsi ihan puskista yhtäkkiä meidän luokse, joten mulla ei ollut mitään saumaa ehtiä sinne väliin. :( Pitäis ihmisten vähän miettiä että kannattaako niitä koiria päästää viilettämään pitkin metsiä jos ne ei ole hanskassa.

Parkkihallitreenit

Tänään käytiin Pian ja Terhin kanssa Riksussa parkkihallissa tokoilemassa.

Unna teki seuraamistaliikkeestä istumisen, tasamaanoudon ja pitämistä, kakeja (näissä on nyt tapahtunut huima edistyminen, ja kävin jo kympissä käskyttämässä yksittäisiä vaihtoja) ja ruutua. Ruudussa kaarsi vähän oikean kautta, mutta syynä varmaan että ruutu oli nurkassa. Kävin ruudussa palkkaamassa, vikaan toistoon Pia vei namikupin.

Nyyti hengaili ja söi vähän namppaa, en leikittänyt sitä kun se oksenteli iltapäivällä ja oli vähän vaisu. Nyt meno on taas entisenlaista, täällä on just iltaralli meneillään…

Juppalassa

Tänään käytiin aamulla Tepan ja Pian kanssa Juppalan kentällä.
Tein Unnan kanssa luoksetulon maahanmenoja, näköjään se on yhdistänyt että jos jätetään seisomaan, niin sen jälkeen tulee maahanmeno -> pahaa ennakointia. Itse maahanmenot oli ihan hyviä.

Ruudussa hakeutui herkästi takavasempaan, mutta uudesta käskystä lähtee kyllä korjaamaan paikkaa. Itse paikasta sillä ei ole kyllä selvää kuvaa, mutta lähtee hakeutumaan keskemmälle. Tota paikkaa pitäisi kyllä vahvistella erikseen, kun tuntuu että olen keskittynyt lähinnä vauhtiin ja stoppeihin.

Kaket on ihan hukassa edelleen, täytyy nyt keskittyä vain niihin siisteihin vaihtoihin, eikä palkkailla sinnepäin-jutuista.

Aamuruoka seuraamisesta, jonka jälkeen tehtiin eri paikassa rauhallinen tunnari -> onnistui! :)

Tänään…

…me tehtiin kaksi onnistunutta tunnaria!
Käytiin päivällä vankilan kentällä tekemässä lyhkäiset treenit (oli tosi kuuma!). Laitoin Unnan paikallamakuuseen kentän rakentamisen ajaksi, ei ääntelyä.

 

Ekaksi ruutua merkin kautta, olin parin metrin päässä merkistä lähetyksissä. Tein kaksi ruutua merkin molemmin puolin normimatkoilla, ja lähettelin vuoron perään molempiin. Palkka valmiina ruuduissa. Kivasti meni, vasen puoli selkeästi vähän vaikeampi -> lähti sinne hitusen epävarmana. Itse merkkiä täytyy vahvistaa, kun ei olla sitä aikoihin tehty. Lyhyt matkakin varmasti söi vauhtia, mutta itse merkille kääntyminen on vähän hidas.

Sit tehtiin vähän leikkikakeja, ja nää on ollut nyt lähiaikoina yllättävän kivoja. Namipalkka heittämällä taakse oli mulle pitkään nou-nou, mutta sillä olen saanut nyt kakeihin paljon rennompaa meininkiä, ja levottomuudet ja piippaamiset vaihdoissa on vähentynyt. Se takapalkka (= ihana maaginen ruokakuppi!) luo varmaan turhaa jännitettä, joka aiheuttaa tota levottomuutta.

Sitten ne tunnarit – laitoin kaksi settiä valmiiksi Unnan ollessa paikallamakuussa. Oman laitoin molempiin vasta ennen lähetystä. Nyt Unna eteni kapuloille mukavan keskittyneesti ja rauhallisesti, en ottanut mitään ”oikeaa” lähetystä perusasentoineen. Ekassa löysi oman kolmantena, ja tokassa meni kerran kaikki läpi, ennenkuin palasi omalle. Hienosti nuuski, eikä muljaillut vääriä ollenkaan. Jee!
Tässä on nyt kyllä joku iso epävarmuusjuttu, joka liittyy varmaan noihin kiihdyttäviin tilanteisiin. Tänään oli tosi rauhallinen tuttu ympäristö, eikä muita kentällä. Silti musta tuntuu että Unna valinnan tehtyään muhun päin kääntyessään näyttää aina vähän epävarmalta, vaikka sillä olisi oikea kapula suussa. Rentoutuu ja ilostuu vasta sitten kun alan kehumaan. Ehkä se ”pelkää” niitä epäonnistumisia, kun niitä on tullut sen verran paljon ja on jäänyt palkat saamatta. Myös mun tuskailu tuon liikkeen kanssa heijastaa varmasti myös Unnaan.

Tää viikonloppu vietettiin kahdestaan Unnan kanssa rauhassa Riihimäellä. Eilen käytiin Räyskälässä patikoimassa neljä tuntia ilvesreittiä Melkuttimien harjualueella. Ihan mielettömän hieno paikka; harjuja, kangasmetsää ja kirkasvetisiä järviä ja lampia. Tonne on pakko päästä pian uudestaan, suosittelen!

Tokoa :)

Unnan haavat ovat parantuneet hyvin, joten päästiin taas kentällekin asti. Sunnuntaina tehtiin tosin kotipihallakin juttuja, huomionarvoista oli viisi onnistunutta tunnaria! Luoksetulossa seisomisesta on tullut hyvä, mutta Unna on aika taitava näköjään myös kääntymään ympäri – missä se putoava lihapulla…

Eilen käytiin Lopella Tepan ja Pian kanssa ja löydettiin erinomainen treenikenttä meidän erinomaiselle porukalle. :) Olin tehnyt oikein paperille suunnitelmat että mitä tehdään, mutta kun taivaalta tuli vettä niin suunnitelmat piti vetää uusiksi. En halunnut ruveta hinkkaamaan meille vaikeita ongelmajuttuja vesisateessa, kun rouva Taivaannastaa saattaa ällöttää sade…

Unna teki kaksi ruutua, eka tyhjä ja tokaan Tepa vei kupin valmiiksi. Ekassa toistossa seilasi takarajan yli, mutta hyöri uuden käskyn jälkeen ruudun sisälle. Molemmissa oli hitusen kaartava menomatka, syytä en keksinyt ja tuo on tosi satunnaista.

Sit tehtiin seuraamista, johon T käskytti hyvät häiriöt parin metrin päässä. Hyvin meni, olin tyytyväinen tähän.

Luoksetuloja, T palkkasi stopista, meni kivasti eikä kääntynyt ympäri.

Metallinouto merkkejä päin, heiton jälkeen piippaamista ja odottelin vähän että hiljenee. Teki ihan pientä siksakia merkkejä kohti, mutta eteni kuitenkin kapulalle ilman erillisiä käskyjä. Tässä oli myös hyvä vauhti.

Sit se tunnari… Taas tosi levotonta ja epävarmaa häsläämistä. Ekalla nosti jo oman, mutta vaihtoi sen sitten väärään. Kokeiltiin vielä toinen toisto, ja sama homma, mutta toi suoraan väärän. Lopuksi tehtiin heinikossa yksi, jossa oma oli kauempana.
– Remmissä rauhallisesti vieminen ei auta, näytti paineistavan vaan
– Pakko palata vaan taas taaksepäin
Musta tuntuu että iso syy tuohon on viretila, Unnalla oli taas liikaa kierroksia, ja se ei pysty keskittymään. Tää selittäisi sen miksi kotipihalla (=rauhallista) yleensä aina onnistuu, mutta muualla yleensä ei. 

Tänään käytiin koiraurheilukeskuksella. Unna on lähiaikoina ruvennut piippailemaan ja jopa intohaukahtelemaan tokoillessa, joten mua vähän mietitytti mitä se tekee tuolla hallilla – se kun on meidän agihalli ja siellä saa huutaa. Onneksi pelko ei ollut aiheellinen. :) (Paitsi paikallamakuu, mutta sitä ei lasketa, kun se on menetetty tapaus tuon piippaamisen suhteen! ;)

Tehtiin seuraamista, Jenna huuteli käskyjä vieressä ja oli sen verran taitava siinä että putken kohdalla käsky ”putkeen” herpaannutti kontaktin. :D

Sitten hyppynoutoa. Oli ihan superhyviä! Luovutukset tosin kusee vieläkin, mutta se on sitten ihan oma murheensa. Kaksi suoraa, ja vinot vasemmalle ja oikealle. Vinoissa vein kapulan itse, ja Unna koukkasi palautuksissa tosi hienosti hypyn kautta. Lopuksi vielä yksi suora. Tää voisi olla hyvä tapa vahvistaa noutointoa, kun pääsee matkalla hyppäämäänkin. Unna tuntui olevan tosi mielissään kun pääsi tekemään hyppynoutoja. :)

Sit tein luoksetulot stopilla (heitin itse palkan) ja ilman. Noi stopit on parantunut tositosi paljon niillä Riitan vinkeillä. Oon niin tyytyväinen.

Vähän kakeja namiheittelyillä höpsötellen, ja yllätys – maasta seisomiset oli kaikki (3? 4?) tosi hyviä!

Lopuksi vielä paikallamakuu Madden ja Rambon kanssa. Rambon lähdöt ja palautukset, sekä lattialla vierivä talouspaperirulla oli hyvää häikkää. Ekan minuutin Unna oli hiljaa, mutta sit alkoi taas kuulua piippailuja. Se myös läähätti ja oli vähän levottoman oloinen, mutta piippaaminen ei onneksi ollut niin jatkuvaa kun välillä lähiaikoina on ollut.

Yksi juttu mikä lähiaikoina on myös parantunut (kun olen tajunnut sitä vahvistaa!) on pelkkä odottaminen sivulla kontaktissa.

Hyviä vinkkejä taas

Tällä viikolla mulla on ollut iltavuoroa töissä, joten ollaan käyty iltaisella tokoilemassa. Harmi vaan että kymmenen jälkeen rupeaa jo hämärtämään.

Eilen aamupäivällä käytiin Sirkuskentällä Marin ja Rimma bc:n kanssa – oli tosi kiva nähdä hienoa Rimmaa hommissa, ja sain Marilta hyviä vinkkejä jatkoon. Varsinkin tunnariongelman uudet ratkaisumahikset on muhinut mielessä eilisestä lähtien – kiitos Mari!
Illalla kokeilinkin jo luoksetuloa, ja vartaloavuilla näköjään saa tosi sähäkät pysähdykset! Loistavaa, tätä me ruvetaan tekemään enempikin. :) Myös vauhtipalkat ”kuolleelta” kapulalta menivät tosi kivasti. Unna ansaitsi myös kymmenen pistettä keskittymisestä, kun samalla kentällä himmaili rusakko kahden vauvapupun kanssa – ja Unna ei huomannut niitä! Loistavaa. :)

Kuvia

Kamera pääsi pitkästä aikaa (varmaan talvella viimeksi…!) lenkille mukaan. Mukavampi ottaa kuvia kun on kaksi potentiaalista tähtäiltävää ympärillä pyörimässä. Unna tosi keskittyi lähes koko reissun ajan tyhjentämään suota variksenmarjoista, mutta tuli sekin pyynnöstä poseeraamaan.

1248370314_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248369970_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248370281_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248370258_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e 1248370434_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e

Lähipäivinä ollaan myös tuskailtu tunnaria kera Paulan ja Jamin. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään hajua (nimenomaan) koko liikkeestä. Huoh. Eilen saatiin onneksi viimeinen kolmesta toistosta jotenkuten onnistumaan, tosin siinäkin tuntui se nenänkäyttö olevan vähän summittaista.

Eilen tokoilin ennen lenkkiä vähän parkkiksella ja Unna tuijotti mieluummin lintua puussa, kuin haki jo heitetyn noutokapulan (haluan että Unna ottaa katsekontaktilla ”luvan” lähteä noutoon). Kun nassu ei hetken odottelun jälkeen kääntynyt, niin Dolla pääsi puuhastelemaan ja Unna joutui autoon. Ei paljon linnut Unnaa enää kiinnostaneet kun se pääsi uudestaan hommiin. Mun täytyy varmaan hommata se toinen koira niin pääsee käyttämään tätäkin tehokeinoa hyväkseen! ;)