Aihearkisto: Ness

Sairasloma jatkuu

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Terveys by

Mä kun jo kesällä olin ihan varma, että Nessin oikean etujalan ontumavaiva oli taakse jäänyttä murhetta. Nessihän alkoi loppukeväästä satunnaisesti ontumaan muutaman askelen verran oikeaa etujalkaa rasituksen jälkeen, kun oli ehtinyt hetken lepäillä. Tässä linkki heinäkuun postaukseen, jossa kerroin edellisistä tutkimuksista. Saatiin vihdoin syyskuun puolivälin jälkeen lupa alkaa treenaamaan vauhtiliikkeitäkin, kun Ness oli ollut pitkään täysin oireeton. Ehdittiin nauttia normaalielämästä neljän viikon verran, ja käydä mm. Tending-leirillä ja yksissä valmennusrenkaan kimppatreeneissä Tampereella. Lokakuun alkupuolella tein yhden vähän fyysisesti raskaamman treenin hiekkakentällä, muutamia päiviä sen jälkeen puolisoni huomasi että Ness olisi ontunut taas pedistä noustuaan. Itse en huomannut mitään, ja jälkikäteen ajateltuna vähän tyhmästi toiveajattelin että se oli ehkä kuitenkin jotain muuta? Seuraavalla viikolla hallitreenin jälkeen Ness ontuikin sitten jo hallista ulos kävellessä, vikana liikkeenä tehty tunnari oli sujunut oudosti ja Ness oli tuonut mulle väärän. Se vaikutti musta kaikkinensa vähän oudolta treenin lopussa, mutta oli liikkunut täysin normaalisti. Hihnassa se sitten ontuikin ihan selkeästi, eli ollut varmasti kipeä jo treenin aikana. Mulla olisi ollut tuolla viikolla eka koe sitten maaliskuun, jolloin oli tämän vuoden ainoa valintakoe. Se luonnollisesti jäi väliin, ja yritin alkaa toivoa että päästäisiin kuitenkin marraskuun lopulla SM-kisoihin. Huilailtiin treeneistä joitain viikkoja ja hoidatin Nessiä fyssarilla, kunnes taas marraskuun alussa yhden pidemmän metsäkävelyn jälkeen illalla se ontui taas uudelleen. Eli aina kun tehtiin jotain vähän fyysisesti raskaampaa, Ness ontui levon jälkeen. 

Siitäpä sitten alkoi taas tutkimusrumba fyssareineen, lääkärikäynteineen ja uusine kuvantamistutkimuksineen. Käytiin samalla ortopedilla kuin kesäkuussa, ja Nessin jalan oireilun palaaminen johti valintaan magneettikuvauksen ja olkanivelen tähystyksen välillä. Valitsin magneettikuvauksen, jota meille suositeltiin. En itsekään ollut kovin innoissani nivelen tähystyksestä, koska oireilu oli kuitenkin lievää. Magneettikuvauksessa ilmeni ”lievä hauislihaksen kiinnitysjänteen (biceps) jännetupentulehdus sekä sisemmän sivusiteen kiinnityskohdassa reaktiota. Eli olkanivelessä on lievä sivusidevamma joka todennäköisimmin on myös hauislihaksen kiinnitysjänteen lievän ärsytystulehduksen aiheuttaja. ” Tuo on ilmeisesti varsinkin agilitykoirilla yleinen medial shoulder syndrome. Löydöksestä seurasi pohdintaa ja soittelua puolin ja toisin minun, fyssarin ja lääkärin välillä. Noita vammoja aika usein hoidetaan tähystämällä, jolloin vaurioituneet sivusiteet joko korjataan lankamateriaalilla tai lämpökäsitellään. Jos löydös olisi ollut hyvin lievä, ei sivusidettä olisi tarvinnut käsitellä, mutta tähystyksessä nivelkapseli kuitenkin ”rikotaan”, joten nivel ei olisi välttämättä enää täysin priima. Päätin kokeilla konservatiivista hoitolinjaa, eli nyt sitten yritetään saada levolla ja oikeanlaisella hallitulla liikunnalla ja lihaskuntoharjoitteilla tulehdustila rauhoittumaan ja mahdollinen sivusiteen vamma jossain määrin paranemaan. Takeita mistään ei ole, eli voidaan joutua kuitenkin jossain vaiheessa tähystykseen, ymmärtääkseni jos sivusiteessä on poikkeavaa löysyyttä, niin tilanne vain pahenee eikä parane ilman kirurgista hoitoa. Tällä hetkellä tuntui kuitenkin parhaalta tehdä näin. Edessä on pitkä, noin 4-6 kk kuntoutus. Toisaalta myös tähystyksellisesti hoidetuilla vammoilla on pitkät kuntoutustarpeet operoinnin jälkeen, ja niissä on omat riskinsä myös kuntoutuksen epäonnistumiseen. Varsinkin todella vilkkaan ja äkkinäisiä liikkeitä harrastavan pienen bc-neidin kanssa…

Sohvakoiran elämää

Teki kyllä tosi pahaa luopua nyt ainakin toistaiseksi kaikista tulevaisuuden haaveista ja suunnitelmista tokon suhteen. Kauan odotetut SM:t menivät ohi, ja nyt olen joutunut hyväksymään sen tosi asian että valintakokeet jäävät myös. Mutta täytyy toivoa, että nyt huolella tehty kuntoutus auttaisi siten, että meillä olisi vielä enemmän edessä kuin takana. Jos nyt olisi vain jatkanut treenejä ja normaalia elämää, niin mulla olisi ollut sitten lähitulevaisuudessa vielä enemmän rikki oleva koira. Nyt jos selvitään tästä medial shoulder syndroomasta kunnialla, niin mä todella toivon, että meillä olisi vielä sen verran aikaa että Nessin sydänvika ei alkaisi oireilemaan vielä lähivuosina. Surullisia uutisia nyt lähiaikoina oli, kun Nessin serkulla todettiin sama mitraaliläpän vuoto kuin Nessillä, mutta jo paljon pidemmälle edenneenä ja vakavana. Se johti myös suoraan lääkityksen aloitukseen, joten siihen jäi treenikaverin kisat ja treenit. :( Voi olla että tämä kuulostaa nyt tosi ankealta, mutta mä alan olla sitä mieltä että bordercolliet eivät ole kyllä mikään terve rotu (tietysti tapaturmat on aina eri juttu, kuin perinnölliset sairaudet) ja ainakin itselläni alkaa olla vähän lannistunut olo näiden kahden liikuntaelinvammaisen kanssa täällä. Nyyti oli kuusivuotias kun selkävika aiheutti ennenaikaisen eläköitymisen, ja toivon ettei meillä ole sama kohtalo Nessin olkapäävamman ja sydänvian vuoksi. Tässä alkaa muuttua pikku hiljaa pessimistiksi! Tää on kyllä suoraan sanottuna ottanut tosi koville, varsinkin kun silloin Nyytin leikkauksen jälkeen oli niin toiveikas olo, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja voidaan jatkaa tokoa. Nyt kun tää samankaltainen tilanne toistuu nyt Nessinkin kohdalla, niin jotenkin sitä ei enää edes uskalla toivoa parasta. 

Iloisissa tunnelmissa v. 2019 SM:ien jälkeen

Nyytille onneksi kuuluu hyvää, se porskuttaa menemään ja siitä on tullut jotenkin iloisempi ja vintiömäisempi sterkkauksen jälkeen. Se hommahommailee vaikka mitä juttuja kotona ja lelut saa kyytiä. Satunnaista ”vammakävelyä” sillä on nykyään harvakseltaan jos on kylmä ja kostea sää, ja käydään heti aamusta pidempi lenkki. Selkä on varmaan yön jäljiltä vähän jäykempi, mikä altistaa sitten oireilulle. Oli aivan ihana tavata marraskuussa sattumalta Tammistossa Nyytin Liv-sisko, kun olin käyttämässä Nessiä ortopedillä. Ehdittiin vaihtaa Livin omistajan kanssa kuulumisia ja siskokset pääsivät treffaamaan toisensa pitkästä aikaa. Liv oli vielä vähän tokkurassa anestesian jäljiltä, kuten kuvastakin huomaa.

Nyyti ja Liv, hienot Myytin siskokset

Muuten meidän elämä on vanhoilla uomillaan. Mä olen jäämässä opintovapaalle vuoden vaihteesta, ihana saada vähän huilata kaikesta keskittymällä opintoihin. Alla kuvia meidän syksyn touhuista, edellisestä päivityksestä oli vierähtänytkin pidempi aika kuin yleensä.

 

Ness kardiologilla

Kategoriassa Ness, Terveys by

Nessillä havaittiin kesäkuussa ortopedillä 2/6 -asteinen sivuääni sydämessä. Sitä ei ollut aiemmin kuulunut, joten ortopedi ohjasi meidät hakeutumaan jossain vaiheessa sydämen ultraääneen sivuäänen syyn selvittämiseksi. Elokuun alussa kävimme Lahdessa kardiologi Seppo Lambergin vastaanotolla ultrassa, jossa ikävästi löytyi vasemman eteiskammioläpän vuoto. Lisäksi lievempänä oli myös eteisväliseinän foramen ovalen alueen vähäinen vuoto, sekä oikean eteisen koko oli sallitun rajoilla. Tuo eteisväliseinän vuoto aiheuttaa rasituksensiedon heikentymistä, mutta tuo vuoto oli sen verran lievä, ettei se välttämättä kehitä mitään oireita. Tuo päälöydös, eli vasemman eteis-kammioläpän vuoto voi aiheuttaa meille tulevaisuudessa kyllä harmia sydämen vajaatoiminnan ja mahdollisen keuhkoihin kertyvän nesteen muodossa. Ness sai tarvittaessa otettavan nesteenpoistolääkityksen, jota ei toivottavasti tarvita vielä moneen vuoteen! Seuraava kontrolli meillä on vuoden kuluttua, jolloin ilmeisesti etenemisestäkin voi sanoa jo jotain suuntaa-antavaa arviota. Nyt saamme onneksi elää, treenata ja kisata vielä täysin normaalisti.

Nyt täytyy siis nauttia tästä hetkestä, ja toivoa että tuo falskaava läppä ei aiheuttaisi meille pitkään aikaan mitään oireita. Aluksi tuli sellainen olo että mitä järkeä on edes treenata tavoitteellisesti, kun tuntuu että terveysongelmat tuhoavat unelmat aina sitten lopulta kuitenkin? Mutta toisaalta – voihan sitä käydä milloin tahansa jokin äkillinen juttu, mikä päättää kisauran tai koko elämän. Joten tällä hetkellä mulla on kuitenkin meidän ihana, iloinen Ness, jolla ei ole vielä mitään oireita. Joten mä aion nauttia tästä matkasta Nessin kanssa ihan yhtä paljon kuin Nyytinkin kanssa aikanaan – enpä mä silloinkaan tiennyt että kisaaminen loppuu ennenaikaisesti alle 6-vuotiaana. Ja jos me joudutaan lopettamaan joskus kisaaminen tämän sydänvian vuoksi, niin sitten eletään onnellista kotikoiran elämää.

Saikulla

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Terveys by

Nyt ei pingotakaan kuten yllä olevassa Maaritin ottamassa kuvassa. Ness on ollut oikean olkapään lihaksen revähtymän johdosta nyt sairaslomalla kohta kolme viikkoa. Mitään yksittäistä tapaturmaa en muista, mutta se on jo useamman viikon ajan satunnaisesti ontunut oikeaa etujalkaa parin askelen verran, kun se on noussut makuulta. Oireilu on ollut tosi lievää ja sitä on esiintynyt vain muutaman kerran, mutta fyssari huomasi että koko oikean lavan seutu on krampissa ja kuuma. Mentiin sitten eläinlääkärin arvioon, ja onneksi röntgenkuvissa ja ultraäänessä ei löytynyt mitään. Sivusidevaurio oli mahdollinen, tai sitten lihasvamma. Liikunta kevennettiin 30 min kerrallaan hihnalenkkeilyksi ja Rimadyl menee nyt aamuin illoin. Nyt muutama päivä sitten meillä oli kontrollikäynti fyssarilla, ja ainakin olkapään jostain syvemmästä lihaksesta löytyi revähtymän merkkejä, joten sitä nyt parannellaan pitkän kaavan mukaan. Seuraavat pari viikkoa menee vielä kevennetyllä liikunnalla asteittain kipulääkitystä purkaen ja oireistoa seuraten. Jos ei ala paranemaan, niin lääkäri suositteli magneettikuvausta. En ole itse nyt kovin huolissani, tietty nuo lihasvauriot on siitä ikäviä että paraneminen voi ottaa kuukausia, mutta olen huojentunut siitä että kyseessä taitaa kuitenkin olla vain lihasvamma, eikä esimerkiksi jokin luustojuttu tai rankaperäinen ontuma. Kurja löydös oli tosin se, että Nessillä kuului 2/6-asteinen sivuääni sydämestä, jota ei ole aiemmin kuulunut. Joten sydämen UÄ olisi edessä nyt lähiaikoina.

Ennen saikkua me ehdittiin jo nauttia kesäisistä uimavesistä, ihanista kimppatreeneistä ja käytiin Mikkelissä tokon omatoimileirilläkin kavereiden kanssa. Sää alkoi lämpenemään hellelukemiin kesäkuun puolivälissä, joten se ajoittui sopivasti samaan aikaan kun koirat olivat levossa. Tai no Nyytihän tietty saa lenkkeillä ja riekkua ihan normaaliin tahtiin, mutta ehkä kohta 11-vuotiasta koiraa ei haittaa se että lenkit lyhenevät väliaikaisesti. Nessin saikun alkuun sattui vielä ajoittumaan muutaman viikon lähes +30 asteen helteet, joten eipä silloin olisi säänkään takia voinut kauheasti urheilla. Nyt mulla itselläni alkaa kyllä olla vähän ikävä Nessin treenaamista, mutta ei voi mitään. Ja kesäloma alkaa parin viikon päästä – kurjaa kun ei voi oikein tehdä ”koko perheellä” mitään patikointiretkiä. Täytyy varmaan suunnata merelle patikkareissujen sijaan, veneessä matkustelu ja rantakallioilla pötköttely on ihan hyvää saikkutekemistä Nessillekin. :D No, pääasia on että mistään vakavasta ei ole kyse ja kisakausikin on vasta syksyllä edessä. Tai oikeastaan eka ”pakollinen” koe on marraskuun SM:t. Ehkä me siihen mennessä ollaan jo iskussa. Alla kuvia meidän alkukesän kivoista hetkistä yhdessä ja kavereiden kanssa. <3

Toukokuussa pidettiin Lempäälässä kimppatreenipäivä, jossa Ansu otti tosi kivoja kuvia Nessistä ja minusta, alla kuvasatoa sieltä.

Kotikoirat Nyyti ja Ness toivottavat hyvää kesänjatkoa kaikille!

Seinäjoen valintakoe

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Kuva: SporttiRakki

Viikko sitten oli kauden eka valintakoe Seinäjoella. Selviydyttiin urakasta jotakuinkin kunnialla, ja Ness oli lopulta 33. koirasta kivasti kahdeksas! Pisteitä kertyi 279. Matkaan lähdettiin edellisenä päivänä Hannan ja Zap-serkun kanssa, oltiin varattu illalle treenivuoro hallista. Halusin päästä tekemään tunnaria siellä, kun aika monella koiralla (myös Nyytillä) on aikanaan ollut ongelmia tunnarissa tuolla, en tiedä onko mattopohja jotenkin poikkeavan vahvan hajuinen tms. Tunnarissa olikin epävarmuutta, joten hyvä että käytiin.

Kisapäivästä tulikin meille pitkä, kun Ness starttasi vasta myöhään iltapäivällä numerolla 28. Tuolla ei päässyt oikein ennen kehää tekemään kunnon väsytystä, jonka Ness kyllä varmasti tarvitsisi. Talvikauden hallikokeet on kyllä siinä suhteessa tosi hankalia.

Reissukaverit

Kalleimmat mokat meillä tulivat ruudussa, jossa melkein joka osiossa liikettä oli jotain pientä huolestuttavaa. Eteenmeno oli hieman oikealle vino, onneksi selvittiin ilman korjauksia kun Ness seisoi aika pitkälti juuri ja juuri kehän sisäpuolella. Ruutuun lähtö oli hieman hukassa ja linja aukesi kohti hallin takaosaa ja Ness meni ruudun ulkoreunasta sisään. Maahan pikkuneiti meni ihan itse ilman käskyä! Loppuosakin oli epäsiisti, se meinasi vähän kurvailla mun ohi, eikä oikein seurannut kunnolla. Kaiken säädön jälkeen pisteet tippuivat kutoseen. Ruutu oli tokana, sitä ennen tehtiin luoksetulo joka oli muuten hyvä, mutta vapautuksessa tuli ÄÄNI! Ihan kunnon yksittäinen haukahdus. Aika korkeassa vireessä siis mentiin, onneksi vire vähän tasoittui kokeen myötä ja varsinkin toka kehä tuntui jo paremmalta. Mutta oli ihanaa olla kisaamassa ja mukana! Nyt on suunnitelmat suunnattu jo kohti Tampereen tuplakoetta, joka on kuun lopussa.

 

Helsingin piirinmestikset

Kategoriassa Ness, Nyytin pennut, TOKO-kisat by

Kuva: Minttu Mantere

Huh, nyt on pitänyt sen verran kovaa kiirettä muun elämän vuoksi, että on koirajuttujen päivittäminen jäänyt ihan väliin. Aloitin viime viikolla työn ohessa opiskelun, ja nyt kun katselee noita etätehtävien määriä, niin voi olla että blogi joutuu uinumaan syksyksi. Tosin en yleensä ikinä kotona avaa edes tietokonetta, ja nyt siitä tulee varmaan päivittäinen pakko, joten ehkä blogijuttujen kirjoittelu voisi olla mukava ”välitunti” etätehtävien kirjoittamisen lomassa. Kiireinen syksy ei onneksi tarkoita että tyttöjen harrastukset olisivat tauolla, päinvastoin nyt on parin viikon sisällä kaksi kivaa leiriä edessä ja syksylle treenejä suunnitteilla, mutta voi olla että treenimäärää joutuu kyllä vähän pienentämään, tai hyödyntämään enemmän pikaisia kotitreenejä. Ensi vuonna yritän jäädä jossain välissä opintovapaalle, joten sitten on onneksi enemmän aikaa kaikelle.

Nessin kanssa käytiin viikko sitten kisaamassa HSKH:n joukkueessa Helsingin seudun piirinmestaruuskokeessa. Olin kaavaillut meille muutenkin jotain ulkokoetta vielä tälle kesäkaudelle, joten kun oli mahdollisuus jeesata vielä seuraa saamaan joukkueita kasaan, niin mikäs sen parempi. Kokeeseen valmistautuminen ei ollut ihan optimaalisinta, mutta koe meni ihan hyvin silti. Muutama tosi yllättävä virhe sattui taas, alla video meidän vikana liikkeenä olleesta hyvin erikoisesta ohjatusta noudosta. Liikkurointi oli vähän normaalia hitaampaa, ja menin itse aivan liian aikaisin lähetyspaikalle, joka oli vielä vähän haastavasti vinossa merkin linjalta zetan asentokyltin vuoksi. Ness-rassu ehti varmaan jo vähän unohtaa mitä me oltiin tekemässä, ja sattui vielä herpaantumaan ja vilkaisemaan liikkuria, jonka vuoksi se lähti porhaltamaan suoraan kapulalle! Koomisin on kyllä ehkä tuo lopun perusasento, ajattelin sen mahtuvan sujahtamaan siististi tuosta välistä, mutta Ness ratkaisi asian toisin. :D

Eteenmenossa jouduin korjaamaan, kun Ness lähti aika voimakkaasti oikealle vinoon. Tuo eteenmeno on nyt muutenkin joutunut tehotreeniin, kun se lähti varsinkin tuon kokeen jälkeen hajoamaan tosi pahasti. Tähän saakka Ness on yleensä aika kiltisti lähtenyt hyvin suoraan eteenpäin, mutta nyt on alkanut tulla epävarmuutta ja haparointia. Vitsit että mä inhoan tuota liikkeen osaa, ihan onneton opettaa tai pitää mitään selkeää kriteeriä koiralle. ”Juokse nyt vaan _jonnekin_…”

Kehän jälkeen voi fiilistellä tassut kohti taivasta

Muissa liikkeissä ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kierto oli poikkeuksellisen vaikea ja moni koira haparoi siinä. Ness teki myös vähän oudon vekin ja meinasi lähteä hypylle, mutta korjasi onneksi itse linjaansa. Kiertomerkki oli tummanpunainen nurmikentällä, lisäksi taustana oli punainen teltta. Voi olla että koirat eivät vain kunnolla nähneet merkkiä. Erityisen tyytyväinen olin nyt zetan onnistumisesta, kun SM:ssä sitä mokailtiin ihan kunnolla. Saatiin kiva ykkönen 277,5 pistettä, jolla tultiin toisiksi. Tuomarina toimi Lentsu Välimäki. Meidän joukkue sai hienosti joukkuepronssia, ja seuran toinen joukkue voitti hienosti kultaa.

”Kisoissa on kivaa, kun voi saada PALLON!”

Nyt täytyy nautiskella vielä kauniista alkusyksyn päivistä, illat alkaa olla jo tylsän hämäriä. Alla eilisillalta sankka syyssumun nousu pelloilta.

Täytyy vielä hehkuttaa Nyytin Neo-pojan menestystä; Neo ja Anna-Leena voittivat vesipelastuksen suomenmestaruuden! Huikeaa, onnea vielä tätäkin kautta Anna-Leena ja Neo!

Neo ja Nyyti-äiti <3

TOKO SM-kisat

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

 

Meidän kesäloma huipentui elokuun ekana viikonloppuna TOKO:n SM-kisoihin Paimiossa. Koe oli Nessille eka ulkokoe EVL:ssä ikinä, edellisestä ulkokokeesta yleensäkään oli vierähtänyt jo kaksi vuotta. Onneksi pysyttiin kuitenkin kehän sisäpuolella, vaikka ei ollut seiniä rajaamassa vauhtimimmin menoa. Edeltävästi treenit oli sujunut kivasti, pelkäsin vain vähän tunnarin ja ruudun paikan suhteen, sekä diagonaaliset eteenmenot olivat myös hieman hukassa. Lopulta kävi niin kuin yleensäkin, eli ne virheet tapahtuivatkin tosi yllättävissä kohdissa. Lauantain karsintapäivä oli meille henkisesti aika pitkä, kun päästiin starttaamaan ihan vihoviimeisellä numerolla iltapäivällä. Muut luokat olivat jo loppuneet ja kehät jo purettu, kun päästiin Nessin kanssa tekemään meidän suoritus. Ekassa kehässä oli tunnari, ruutu ja zeta. Olin tosi huojentunut, kun ne mun pahimmat pelot eli tunnari ja ruutu, onnistuivat tosi hyvin. Mutta ylläri olikin, kun nollattiin zeta! Ihan käsittämätöntä, se on ollut meillä aina tosi varma ja mielestäni hyvä liike, ja nyt Ness ei kuunnellut kyllä yhtään, että minkä asennon mä sanoin, vaan teki randomisti omiaan. Siitä sitten nolla. Kävelin kehästä ulos ihan varmana siitä, että peli oli sillä selvä. Onneksi kehän laidalla oli kannustajia ja Christa huikkasi, että finaaliin pääsee näillä näkymin riittävän hyvällä kakkostuloksellakin. Sain itseni henkisesti pikatsempattua ja seuraavat kehät sujuivat tosi hyvässä flow´ssa – Ness teki just niin kuin kuuluukin, ja pisteet olivat hyviä! Tuntui huikealta, kun saavutettiin zetan nollasta huolimatta ykköstulos 259,5 pisteellä ja päästiin finaaliin muistaakseni sijalta 14. Pisteitä tuli paikkiksista kympit, seuraaminen 8,5, luoksetulo 8 ja muista ysit. Ja sitten tietty se yksi nolla…

Mä en ikinä Nyytin kanssa päässyt SM:ssä finaaliin, joten suurin voitto koko reissulla oli se, että mun haave finaalipäivään osallistumisesta täyttyi; mielelläni olisin jo Nypsinkin kanssa sen haaveen täyttänyt, mutta oli ihanaa kun Ness nyt sattui onnistumaan riittävän hyvin. Nyytin kanssa kisatessa osallistujia tosin oli puolet enemmän (nyt EVL:ssä oli vain 52 koirakkoa), eikä päästy finaaliin edes ykköstuloksilla, kun taso oli silloin tosi kova. Pääasia oli nyt, että fiilis lauantain kehässä oli tosi hyvä – se nollattu zeta oli tietysti kurja juttu – mutta kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Nessin mielentilaan ja siihen että kokeessa oli huikean paljon enemmän onnistumisia, kuin epäonnistumisia.

Lauantaina arvoin meille finaaliin lähtönumeron 11, joka oli oikein passeli. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta ei ollenkaan niin paljoa mitä olin ajatellut. Nyytin sairastumisen jälkeen mun loputkin pahemmat kisajännitykset on karissut pois, kun oon vaan niin fiiliksissä siitä että mulla on terve kiva koira, jonka kanssa kisata. Ness oli selkeästi hieman väsynyt ja jostain syystä aamun pikkutreenissä se ei halunnut tehdä luoksetulon stoppeja ollenkaan voimalla. Sama fiilis stoppien suhteen jatkui kehässäkin, ja siihen olin liikkeenä vähän pettynyt. Zetassa tuli taas asentovirhe, eli siinä on nyt jokin ongelma, joka ilmenee vain kokeessa. Ness paiskoo menemään maahanmenoja, vaikka pitäisi vaikkapa seistä tai istua… Treeneissä se on tehnyt kisojen jälkeen oikein, vaikka olen yrittänyt vähän jekuttaa sitä ääntämällä käskyjä oudommin ja kuiskaamalla niitä. Mutta me jatkettiin kyllä lauantain yllätyksellistä linjaa finaalissa, kun nollattiin ruutu aivan käsittämättömän oudolla mokalla. Ruudussa yleensä tulee jännitettyä eteenmenon onnistumista, ruudun löytymistä ja siellä hyvää pysähdystä linjojen sisään. Ne menikin hyvin, mutta Ness nousi seisomaan maasta, kun lähdin kävelemään sitä kohti! Ihan käsittämätön moka, jota ei ole ikinä ennen tapahtunut. En nähnyt nousemista itse, kun katsahdin alas kun lähdin liikkeelle, ja kun nostin katseeni, niin ruudussa näkyi hämmästyneen näköinen, seisova Ness! Mulla meni pasmat ihan sekaisin, enkä edes yrittänyt käskeä sitä uudelleen maahan – eipä sekään tosin olisi liikettä enää pelastanut. Sitten me tehtiin liike loppuun molemmat yhtä pihalla olevina. Mulla ei ole vieläkään mitään hajua, miksi Ness nousi. Yksi epäilys on, kun maanantaina kotona huomasin sen antaumuksella nuolevan takajalkaansa; siinä oli komea parisenttinen tuoreen näköinen haava. En tiedä olisiko se ruudussa maahan mennessään tökkäissyt jalkansa johonkin? Tai sitten se oli saanut sen aamun pikkutreenissä niissä luoksetulon stopeissa, ja se tuntui ilkeältä maahan mennessä. Mistäs noita tietää, tai sitten se oli vain jokin pieni aivopieru, joka leijaili jostain sen päähän. Hassua! Moka oli niin outo, ettei se edes jäänyt kovin harmittamaan. Olisi eri asia, jos olisi ollut jokin tosi iso ongelma jota olisi joutunut pidempään työstämään, ja se olisi palannut takaisin koetilanteessa. Esim. vaikka meidän ajoittaiset ongelmat tunnarissa olisi harmittanut paljon enemmän – nyt me tehtiin kaksi oikein kivaa tunnaria. Sunnuntain kokeesta pisteitä tuli 224,25, eli kakkostulos, jolla jäätiin lopputuloksissa häntäpäähän sijalle 17. Nyt vaan ahkeraa treeniä kehiin, niin saadaan joskus tehtyä niitä nollattomiakin suorituksia! :D

Kiitos Timolle Nessin suoritusten kuvaamisesta! Ja tietty kaikesta avusta treeneissäkin. Niistä kiitoksen ansaitsevat myös Heidi, Ansu ja Tesu, keiden kanssa on tullut kesällä treenattua. <3

Alla tosi hienoja SporttiRakin ottamia kuvia kisoista, suuri kiitos kuvista!

Nyt on tosiaan lomat ohi, ja on palattu normaaliin arkeen. Tänä kesänä jätettiin pidempi pohjoisen reissu tekemättä, ja saatiin tehtyä kotona eteenpäin useampia pihaprojekteja. Kotilomailu helpotti huomattavasti SM-kisoihin valmistautumista, kun pystyi treenailemaan ihan normaalisti tutuissa paikoissa ja tuttujen treenikavereiden kanssa. Heidi psyykkasi ja auttoi meitä edeltävästi tosi paljon, ja Nessin ihana Huippu-pikkusisko loisti SM:ssä sijoittuen alokasluokassa hienosti neljänneksi. Hienon kisaviikonlopun kruunasi ehdottomasti Marin ja Roiman upea Suomen mestaruus. Suuret onnittelut vielä Mari! <3

Seuraavaksi olisikin luvassa elokuun lopussa Helsingin piirinmestikset, joissa kisataan HSKH:n joukkueessa, ja syyskuun lopussa sitten Uudenmaan piirinmestaruus. Eli treenit jatkuu! Mä olen nyt kesän aikana jaksanut vähän huonosti päivitellä meidän kuulumisia tänne, mutta Nyytillä ja Nessillä on nykyään Instagramissa oma tili, jota saa seurata @nyytiness. Sinne tulee vähän tiuhempaan tyttöjen kuvaterveisiä.

FI TVA Ness

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Ihana Nestori täytti tavoitteet ja valioitui lauantaina Ojangon valintakokeessa. Olin etukäteen toivonut, että edes jompana kumpana päivänä saavutettaisiin ykköstulos ja voitaisiin jäädä tyytyväisinä valiotittelin kera tauolle. Toive onneksi toteutui lauantaina, varsinkin kun sunnuntain koe meni jokseenkin penkin alle! Sunnuntaina nollattiin molemmat yksi liike: Ness nollasi tunnarin nostamalla väärää ja mä nollasin eteenmenon käskyttämällä Nessin aivan liian aikaisin pysähtymään. Jotta säilyisi jonkinlainen kauhun tasapaino, niin lauantaina käskytin sen taas liian myöhään, jolloin se oli rinkulasta takaa ulkona ja lauantaina sitten tietty edestä ulkona. Aargh! Mä jotenkin niin inhoan koko tyhjään lähetystä, enkä ole treenannut vielä kunnolla siirtymistä saati pysähdyskäskytyksen ajoituksia. Ehkä tää oli opettava kokemus siitä, että muistan jatkossa olla tarkempana noissa. Itse eteenmenot oli kivan suorat, ja koira olisi kyllä selvinnyt niistä kunnialla, mutta ohjaaja ei selvinnyt! Tunnarin väärän nostaminen oli tylsä virhe, mutta onneksi Ness kuitenkin kykeni tekemään päätöksen ja toi oman heti kun sen kohdalle sattui.

Sunnuntain koe oli kaiken kaikkiaan aika huono, mielentila oli Nessillä tosi erilainen kuin lauantaina. Se oli selkeästi kiihtyneempi ja keskittymättömämpi, vähän karmit kaulassa -mentaliteetilla liikkeellä. Jo kehään mennessä oli pitkä siirtymä luoksetulon aloituspaikalle, ja tunsin heti että nyt lähdetään tekemään huonoa suoritusta, kun Ness poikkeuksellisesti painoi mun jalkaa ja oli kaiken kaikkiaan vähän hektisen oloinen. Lauantaina tein ennen kehää enemmän pikkutreeniä, sunnuntaina selkeästi liian vähän.

Lauantaina tehtiin lopulta kiva ykkönen 270 pisteellä, jolla sijoituttiin seitsemänsiksi 22 koiran luokassa, eli oikein kivasti. Tuomareina toimivat lauantaina Carina Savander-Ranne ja Pirkko Bellaoui, ja Pernilla Tallbergin ja Kaisa Lähdesmäen kehissä sunnuntaina kahdella nollalla pistesaldoksi jäi surulliset 200,5 p, jolla oltiin täysin ansaitusti koko kokeen viimeisiä.

Mutta nyt on kiva lähteä jatkamaan treenejä, viikonlopusta jäi paljon hyvää pohdittavaa ja kehitettävää. Kiitos tätäkin kautta kaikille meidän ihanille treenikavereille ja meitä tsempanneille, valionarvo oli hienoa saavuttaa Suomen parhaiden koirakoiden joukossa valintakokeissa. Kiitos Ness. <3

Artikkelin kuvista suuri kiitos Maaritille. Lauantain koe alla, sunnuntain räpellystä en ole ehtinyt vielä muokkaamaan, joten sen liitän myöhemmin.

 

 

Nessin seikkailut karsintojen maailmassa

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Reilu viikko sitten oli jännät paikat, kun olin ilmoittanut Nessin ekoihin isojen tyttöjen kisoihin, eli maajoukkueen valintakokeisiin Tampereelle. Mihinkään joukkueeseen ei meillä ole tarkoitus ainakaan vielä yrittää, mutta kun muutenkin oli tarkoitus yrittää keräillä valioykkösiä, niin päätin että ehkä me uskalletaan mukaan Tampereelle. Kokeita ne on lopulta siinä missä muutkin! Oli ihanaa päästä taas nauttimaan karsintakokeiden kivasta yhteishengestä ja tapaamaan kaikkia tuttuja. Siinä sivussa kyllä nautin eniten siitä, että nyt mulla on taas EVL-koira, kenen kanssa kisata! Taukoa tulikin yli kolme vuotta. Jos Nyytin selkä ei olisi mennyt, niin eiköhän sekin jollain tasolla vielä kisailisi. Nyt mennään näillä, ja vaikka musta on tuntunut siltä että kukaan koira ei voi ikinä täyttää Nyytin saappaita, niin olen oppinut arvostamaan Nessiä omana itsenään ja varmasti senkin kanssa tulee koettua hienoja hetkiä yhdessä. Ja on jo tietty paljon koettukin! Alla Ness ekoissa karsinnoissaan lähes tasan kolme vuotta sitten, samaisella Tampereen hallilla. <3

Oli hienoa huomata, että vaikka Ness on tosi kokematon ja osa liikkeistä on vielä ihan täysin opetusvaiheessa, niin me selvittiin kehistä kunnialla ja kivalla asenteella. Ainoa oikeasti huolestuttava seikka oli meidän molempien päivien tunnarit. Sunnuntaina tilanne eskaloitui sen verran, että Ness ei jostain syystä pystynyt lähtemään tuomaan mulle omaa tunnaria ollenkaan, vaikka otti sen suuhun useamman kerran. Se oli jotenkin ihan sydäntä murtavaa, ja lopulta pyysin sitä tuomaan oman. Vaikka meillä on ollut tunnarissa ongelmia, niin ei se ole ikinä mennyt noin pahasti lukkoon. Haasteita tuotti ruutu molempina päivinä, ohjattu nollattiin sunnuntaina jokseenkin hulvattomalla sähläyksellä, kun yritin saada sen korjaamaan merkkiä. Lopputuloksena oli kaadettu merkki, ja koira joka tunki kuononsa kartion sisään. Merkkisähläys meni Nessillä myös sen verran tunteisiin, ettei se tavoistaan poiketen irrottanut noutokapulasta! Enpä ole ennen lähtenyt kehästä nauraen nollatun liikkeen jälkeen! Kaukot oli myös ihan kamalat, meidän hataralla pohjalla ollut tekniikka hajoili vielä entisestäänkin, kun Ness muuttui edeltävästi tosi etupainoiseksi ja alkoi ihan kävellä askelia maasta seisomaan nousemisessa. Huh!  Positiivisia juttuja oli seuraamiset, zetat, lauantian ohjattu oli kiva, ja molempien päivien luoksetulot ja kiertonoudot – vaikka niihinkin kyllä mahtui virheitä, kiertonoudossa tuli väärä asento ja sunnuntaina Ness meinasi varastaa noutoon. Paikkiksetkin onnistui ilmeisesti ihan kivasti.

Alla videot molempien päivien kisoista. Ai niin ja ne tulokset – lauantaina tehtiin nipin napin ykköstulos 259 pisteellä, jolla sijoitus oli 11/27. Sunnuntaina höpöiltiin niillä kahdella nollalla tokavikoiksi 220 pisteellä. Yksittäisistä liikkeistä tuli sunnuntaina ihan hienojakin pisteitä, mutta nuo kaksi nollaa kyllä torpedoi ykkösmahikset.

Viime lauantaina ajeltiinkin sitten vaihteeksi Lahteen, jossa oli valmennusrenkaan näyttökoe. Nyt sitten jännäillään pari viikkoa, että oltiinko riittävän hyviä renkaalaisiksi. Sielläkin oli haastetta ruudun kanssa, Nessillä ei ole tällä hetkellä kyllä mitään käryä ruudun oikeasta paikasta. Onneksi treenaaminen auttaa tuohonkin vaivaan.

Seuraavat koitokset on edessä jo vajaan kahden viikon päästä, kun ilmoitin Nessin Ojangon valintakokeisiin. Kivaa – ja jännää!

Kling!

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Ja noin kilahti valiokello ekan kerran! Nöyryys on hyve ja ylpeys syntiä, mutta täytyy sanoa että olen kyllä Nessin eiliseen suoritukseen aika tyytyväinen. Virheitä sattui ja tokosuoritus ei ikinä voi olla täydellinen, mutta Nessin osaamistasoon nähden se suoriutui kehästä hyvin ja teki oikeasti töitä. Sillä on ollut satunnaisesti, esimerkiksi meidän voittajaluokan kokeessa, vähän sellainen huoleton ja keskittymätön fiilis, mitä nyt ei onneksi ollut ollenkaan, vaan mielentila oli ihanan keskittynyt ja yritteliäs. Kaukoissa (8) meni jo yliyrittämisen puolelle, kun se keksi itse yhden asentovaihdon, mutta tuota on tapahtunut kyllä treeneissäkin. Ruutukin (9) oli hukassa ja Ness päätyi sivureunasta sisään, lisäksi ruudun paluussa (jota olen treenannut aivan liian vähän) se rassukka juoksi suoraan mun jalkaa päin. Säikähdin tota kolaria vasta kotona kun katsoin videon, koska näyttää siltä että siihen vähän sattui ja se varoo lopussa vähän oikeaa takajalkaansa ja näyttää siltä kuin haluaisi ottaa perusasennon mieluummin kuin seurata. Tuota en tietenkään itse kokeessa nähnyt, ja loput liikkeet se teki ihan normaalisti. Tällistä ei tainnut onneksi sen kummempia seurata kuin hetken kolauksen aiheuttama jomotus, kun se on liikkunut lenkilläkin ihan normaalisti kokeen jälkeen.

Noutojen luovutukset oli taas vähän epäsiistejä roiskaisuja, niitä varten täytyy nyt tehdä joku treenisuunnitelma. Seuruussa (9,5) oli paljon kaikkea pientä huomautettavaa, paikka ei onneksi nyt ole niin edessä kuin vielä muutama viikko sitten. Muutama perusasento oli itseasiassa videolta katsottuna turhan takana. Zetassa (9,5) tapahtui ihan outo kunnon virhe, Ness kääntyi mun perään seisomisesta kun olin kävelemässä sen taakse. Onneksi ei sentään lähtenyt kokonaan liikkeelle, vähän hassu moka! Iloisia onnistumisia olivat ehdottomasti paikkikset, joita ollaan myös tehty aika vähän; tyyppivirheenä siinä on ollut vähän vajaa ja vino perusasento lopussa, mutta nyt sekin oli kunnossa. Lisäksi ryhmässä oli vähän piippaileva koira, sekä osion 1 lopussa jouduttiin lisäkäskyttämään yksi koira takaisin istumaan – tuotakaan häiriötä ei olla treenattu ollenkaan.

Tunnari, kiertonouto, luoksetulo ja ohjattu sujuivat mun makuun kivasti (niistä tuli kympit) , ohjatun merkillä tosin se asento on matala ja nyt se vähän himmasi vauhtia ennen merkkiä. Tunnarissa on takkuiltu kautta aikain vaikka millä lailla, viimeksi ihan tällä viikollakin… joten tuohon tunnariin olin nyt oikein tyytyväinen! Ja oli niissä kaukoissakin enemmän hyvää kuin huonoa, kun ne on todellakin ihan keskeneräiset. Alla suoritus vielä videolla. Oli muuten haastavaa olla kehässä suoritusnumerolla 1, kun ei tiennyt yhtään liikkeiden aloituspaikkoja ja eipä se suoritusjärjestyskään pysynyt mielessä, varsinkin kun kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Lisäksi en ollut muistanut jännityksissäni edes katsoa mikä asento kiertonoudossa tehdään, ja jouduin kysymään sen liikkurilta kahdesti (!!) ennen liikkeen alkua. Vanhasta tottumuksesta muistin sentään tarkastaa zetan asentojärkän ja kirjoittaa sen varmuuden vuoksi kämmenselkään. Onneksi liikkurina oli aina selkeä ja nopea Marketta, niin tuntui siltä että joku edes on kartalla siitä mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä, kun itse oli vähän hukassa. Täytyy siis päivittää oma kisapääkin jatkoa ajatellen!

Pikku-Nessiäinen sai siis 305 pistettä, luokkavoiton ja KP:n, tuomarina toimi Harri Laisi. Facebookissa näkyvissä päivitysmuistoissa oli pari viikkoa sitten muisto Nyytin ekasta EVL-kokeesta, joka sattui olemaan samalla tuomarilla ja näköjään pisteetkin on ollut melkein samat, Nyyti oli saanut 304 p. Hauska sattuma! Laitetaanpas vielä siis seitsemän vuoden takaa Nyytinkin suoritukset tänne, osa 1 ja osa 2.

Nyt me huilailtiin eilisilta ja tämä päivä treeneistä, huomenna jatkuu taas! On ollut ihana rentoutua ja nauttia vapaasti viikonlopusta, kun ei tarvitse jännittää koetta enää. Lenkitkin jäi vähän lyhyiksi pyrähdyksiksi, kun mittari tippui -19 asteeseen jo iltapäivällä auringon laskiessa.

Loppukevennyksenä vielä eilisen kokeen jälkeinen uupumus nepalilaisen ravintolan pöydässä, mun vieressä kummityttöni Alva, joka oli Anna-Leenan kanssa meitä kannustamassa.

”After-TOKO”

Alla vielä Tuija Hurmekosken ottamia kuvia kokeesta.

Kohti ekaa EVL-koetta

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, TOKO by

Lähiviikot ollaan treenattu Nessin kanssa ahkerasti, kun jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ja itsevarmuusbuustissa ilmoitin meidät ekaan EVL-kokeeseen. Saa nähdä kuinka käy, koska liikkeet on kaikkea muuta kuin varmalla pohjalla. Mutta tuleepahan ainakin testattua miten setti toimii kokeessa ja haettua vikalista! Edeltävästi treenit on sujunut hyvin, kunnes tällä viikolla on ollut erinäisiä takelteluja ja takapakkeja jo varmemmiksikin muuttuneissa jutuissa. Kiertotötsä on ollut vähän hakusessa, sekä tunnarissa on yhtäkkiä ilmennyt vähän vanhoja virheitä; epävarmuutta oman valinnassa ja väärien hämpsimistä. Kaukokäskyt ovat jo olemassaankin hataralla pohjalla, mutta pääkriteeri nyt ylihuomisen kokeen suhteen on, että Ness pystyisi rennosti tekemään kaikki asentovaihdot. Voittajaluokan kokeessahan se jostain syystä vähän halvaantui mentaalisesti ja ei tehnyt yhtään seisomista! Tosin voihan se olla, että kokeessa kosahtaa jokin ihan muu kuin nuo mun pelkäämät liikkeet, mutta kohtahan se selviää. Ajoittain vähän taikauskoisesti numeroihin suhtautuvana musta oli kiva ajatus, että koe sattui olemaan päivänä jolloin Unna olisi täyttänyt 15 vuotta. Käydään tekemässä Unnan muistoksi suoritus! <3

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

Ollaan nyt tammikuussa päästy kahdesti Christan tarkkojen silmien alle. Ekaksi nuorten koirien ringin koulutukseen, jossa tehtiin kokeenomainen viiden liikkeen setti. Mielentilasta saatiin hyvää palautetta, joka on aina mun mielestä se tärkein juttu. Muutamaa viikkoa myöhemmin käytiin uudelleen Christalla, jossa mietittiin vähän Nessin häiriönsietoa ja tsekattiin edellisellä kerralla aloitettua seuruupaikan siirtoa taaemmas. Tarkoituksena oli myös tehdä noudon luovutuksia, kun niissä on ollut aika paljon kaikkea säätöä, mutta nyt Ness ei tehnytkään virheitä – harmi, olisi ollut hyvä saada virheet esiin. Häiriöistä aina tosi kiltillä Nessillä menee vähän pasmat sekaisin, ja se alkaa helposti yliyrittämään, joka johtaa taas helpommin sen tekemiin virheisiin. Jälkimmäisellä koulutuskerralla Ness oli myös vähän enemmän lentoon lähdössä, ja ohjatussa mm. varasti merkille! Täytyy olla nyt tarkempana liikkeiden aluissa.

Olen aina ollut vähän huono treenien kirjaamisessa ja kunnollisten suunnitelmien tekemisessä etukäteen, mutta nyt tilasin uudet treenipäiväkirjat omilla kansikuvilla, joten yritän nyt motivoitua niiden avulla tarkempaan treeniseurantaan! Jospa se olisi mun uudenvuodenlupaus tälle vuodelle…

Maarit otti treeneissä kivoja kuvia Nessistä. Nessin varusteetkin sattuivat olemaan Riemukaupasta, ihana kettupanta ja söötin pinkit noutokapulat.

Nyytille kuuluu taas selän puolesta vähän huonompaa, se alkoi liikkumaan taas huonommin ja aloitin sille Gabapentinin muutama viikko sitten. Sen turvin ”vammakävely” taas väheni, joten näillä mennään toistaiseksi. Nyytistä on tullut myös todella kylmänarka, ja nyt on ollut kovia pakkasia – tiistaiaamuna peräti -28! – joten se on saanut nyt käyttää tossuja kävelyillä. Tosin pahimpina pakkaspäivinä ollaan jätetty suosiolla ulkoilut ihan minimiin, kun molemmat nostelevat tassujaan ja ontuvat heti muutaman minuutin pakkasessa olon jälkeen. Ulkona on kyllä ihan mielettömän kaunista nyt, kun lunta on tullut kunnolla ja on ollut kirkkaita aurinkoisia päiviä.

Nyyti kauneusunilla parin tunnin hankilenkin jälkeen

Ness Ylisenjärven jäällä mökkireissulla

Mun ystävä teki Unnasta aivan ihanan ylläolevan maalauksen. Meinasi tulla itku kun avasin paketin, kun jotenkin Unnan katse ja olemus on taltioitu niin hyvin kuvaan. Täytyy käydä ostamassa teokselle sen arvoiset kehykset ja laittaa se seinälle.

Ness 3 v.

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, TOKO by

Meidän pikkuinen laastaripentu Ness täytti tänään jo kolme vuotta! Aika kiitää hurjaa vauhtia. Ness on kyllä ollut juuri sellainen mitä toivottiinkin sen olevan. Arjessa äärimmäisen helppo, kiltti ja fiksu bordercollie, jolla on kivasti vauhtia ja poweria harrastuksiin. Se on jollain omalla persoonallisella tavallaan tosi hassu, osittain ehkä sen takia että se on ulkoisesti vähän höntin näköinen! Mutta lähes päivittäin tulee naureskeltua sen ilmeille ja hassuille örinäkohtauksille kun se leikkii. Lisäksi lenkeillä sen menoa on ihana katsella, se todella nauttii juoksemisesta.

Olen edennyt tokossa Nessin kanssa paljon rauhallisempaan treenitahtiin kuin aikanaan Nyytin kanssa. 3-vuotiaana Nyyti oli jo TVA, startannut ekoissa SM:ssaan (tosin ilman sen kummempaa menestystä) ja päässyt valmennusrenkaaseen. Toisaalta ehkä turha vertailla, Nessin kanssa hitaampaan etenemiseen on monia syitä – ja ehkä tärkein niistä se että uusien sääntöjen myötä EVL:n liikkeet ovat hieman työläämpiä opettaa kuin vanhat ja kuormittavat kroppaakin enemmän. Tämän vuoksi olen halunnut pitää treenitahdin maltillisempana. Kun kerran käy niin että se paras ystävä ja kisakoira hajoaa kropaltaan, niin sitä tulee aika varovaiseksi. Tosin Nyytin ”hajoamisen” syynä ei varmastikaan ollut treenaaminen, vaan vika oli ihan synnynnäinen, mutta eipä se säännöllinen ja usein myös raskas treenaaminen varmasti asiaa ainakaan auttanut. Mä olen alkanut pelätä liukastumisia ja muita vaaratekijöitä hurjan paljon enemmän kuin aiemmin, tuntuu välillä että tekisi mieli pitää Ness jossain pumpulissa säilössä, jotta edes se säilyisi terveenä.

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna ajelin tyttöjen kanssa Strömforsiin Tending-talvileirille. Oltiin samassa paikassa vuosi sitten samoissa merkeissä, ja koska paikka on tosi kiva ja tää vuodenaika niin ankea, niin marraskuinen ”lomaviikonloppu” poissa arjen tohinoista tuli hyvään saumaan. Sain tehtyä Nessille molempina päivinä kaksi hyvää treeniä ja paikallaolot. Treeneissä tuli taas hyviä vinkkejä ja into jatkaa eteenpäin on hyvä. Olen muutenkin treenannut melko ahkerasti lähiviikkoina, joten oli kiva päästä tekemään taas vieraammassa hallissa ja isommilla häiriöillä treenit. Nyytikin pääsi molempina päivinä lounastauolla luukuttamaan pitkin hallia, ja oli kovin onnellinen omista hömppätreeneistään.

Strömforsin treenipuitteet on aivan ihanat, vanha kartanohotelli ja kaunis ruukkimiljöö vesistöineen. Hallikin on hieno, ainoa että hallin pohjan Jutagrass-pohja ei ole ihan mun makuun, kun se on karkeudessaan vähän turhan kitkainen ja stoppeja yms ei sillä pohjalla oikein uskalla tehdä. Mutta eipä sitä voi olla turhan nirso, hienot puitteet kaikkinensa! Lisäksi tuolle viikonlopulle sattui vielä aivan ihana aurinkoinen, kirpeä pikkupakkassää, joten oli ihana ottaa pieni irtiotto arjesta sukulaiskoirien ja mukavien treenikavereiden kera.

EVL:n liikkeistä tehotreenin alla on lähiviikkoina ollut varsinkin tunnari. Siinä on ollut aika paljon haasteita kaikkinensa, Ness on ollut tosi epävarma ja samaan aikaan sählä kapuloilla, välillä se on varmistellut hurjasti eikä ole nostanut omaa, ja välillä vieraat kapulat ovat saaneet osansa ja se on hämpsinyt niitä. Nyt homma on kuitenkin edennyt tosi hyvin, kun Timo vinkkasi taas palaamaan oman etsimiseen hallissakin, ja Maaritilta tuli hyviä ohjeita miten helpottaa koiraa että se etenee loogisesti kapuloilla eikä pyöri turhia. Koko tunnari on alkanut vähän ahdistaa muakin, kun se on liikkeenä niin herkkä ja koiraa ei liikkeen aikana voi oikein ohjata. Vauhtiliikkeissä eniten hommaa on varmaan vielä eteenmenossa. Lisäksi ollaan treenattu Kantoluodon vinkeillä vähän mielentilaa ruudussa odotteluun, tosin koko liike kokonaisuutena on vielä tosi kesken. Kuten nyt vähän kaikki liikkeet tuntuu olevan levällään, saa nähdä milloin saan pakan kasattua! Noudoissa palautukset on tosi epäsiistejä edelleen, niissä tapahtuu vähän kaikkea; otteen korjauksia, ohijuoksuja, kapulan iskemistä mun jalkaa tai kättä vasten, tai muuta epämääräistä pään heilauttelua… mutta ei auta kuin treenata, en halua vapaaehtoisesti turhia pistemenetyksiä noin tyhmällä virheellä. Zetassa Ness on väläytellyt vähän liiallista oma-aloitteisuutta, ja on tehnyt näppäriä istumisia liikkurin käskytyksestä. Sama ilmiö oli tosin aikanaan alokasluokan jälkeen, kun se oli oppinut yhdistämään liikkuroinnin hanakasti liikkeestä maahanmenoihin. On se kyllä älytöntä miten nopeasti ne yhdistelevät noita asioita toisiinsa ja yrittävät tulkita mitä niiltä milloinkin halutaan. Nessilläkin on ollut kokonaisesta zetasta liikkuroituna vasta tosi vähän kokemusta.

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

Mutta en nyt meinaa vaipua epätoivoon vaikka välillä tuntuukin että treenattavaa on vielä ihan järjetön määrä, ja että homma junnaa vähän paikoillaan. Ei auta kuin treenata ja täytyy vaan nauttia siitä että on terve ja innokas koira kaverina!

Suht ahkeran treenaamisen lisäksi ollaan lenkkeilty ja löhöilty myös välillä siellä sohvallakin. Allaoleva kuva meidän lähimetsästä marraskuussa kivalta lomapäivän lenkiltä meinasi jäädä Nyytin viimeiseksi, kun ne samat aggressiiviset koirat kuin toukokuussa hyökkäsivät taas meidän kimppuun, nyt yllättäen pitkän matkan päästä vaikka niiden omistaja oli kävelemässä meistä poispäin. Ne tulivat taas suoraan päälle; Ness pääsi onneksi juoksemaan karkuun ja Nyytiä suojasi puremilta tuo Pomppa-takki, mutta sille olisi voinut käydä huonosti kun se pakeni paniikissa hyökkäävän koiran alta, ja juoksi noin kolmen kilometrin matkan maanteitä pitkin kotiin. Onneksi oli tuo oranssi takki päällä, kun se on varmasti auttanut sitä näkymään liikenteessä. Tuo oli toinen kerta Nyytin 9-vuotisen iän aikana, kun se vapaaehtoisesti jättää minut silmistään eikä tottele. Ensimmäinen kerta oli toukokuinen hyökkäys, silloin se pakeni myös kauemmas, mutta jäi näköetäisyydelle. Ikävä kyllä nuo tapahtuneet näkyvät edelleen koirieni käytöksessä, ja ne ovat varovaisen varpaillaan ja pälyileviä metsälenkeillä aina jos kuulevat tai haistavat vieraita koiria. Noihin tapahtumiin saakka ne ovat luottaneet minuun ja siihen että pystyn suojelemaan niitä kaikissa tilanteissa. Nyt se luottamus on menetetty ja sen takaisin saaminen voi olla pitkä taival. Todella kurjaa ja vastuutonta tuollainen aggressiivisten ja hallitsemattomien koirien vapaana pitäminen. Itsekin kammoan entistä enemmän irtokoiria ja niiden potentiaalisia hyökkäyksiä, tuo kamala tapahtuma on edelleen nyt kuukautta myöhemmin lähes päivittäin mielessä, osittain ehkä sen takia että en koe että koirien omistaja olisi hoitanut asiaa aikuismaisesti ja pyytänyt edes anteeksi. Täytyy toivoa että kukaan muu ei joudu samojen koirien hampaisiin kohtalokkain seurauksin.

Kotisohvalla on sentään turvallista!

Vihdoinkin kauan odotettu talvi saapui, ja kolmen yön (ja yövuoron) kuluttua on joulu ja viikon vapaat. Olen niin innoissani kun kaikkialla on kaunis lumipeite ja pakkasen on luvattu jatkuvan ainakin viikon ajan. Aivan ihanaa!

Onnea vielä meidän ihana Ness!

Ness pikkuisena, kuva Heidi Pesonen

Ness kolme vuotta <3

Pieni haikeus ja suru tähän joulun viettoon vielä liittyy, kun yksi on joukosta poissa. Meidän söötti Unna, joka niin tarmokkaasti aina repi pakettejaan auki ja kyttäsi kinkun perään. Mietin myös että muokkaanko tämän blogin nimen, mutta toisaalta Unnan elämästä kertovia juttuja on tänne arkistoituna lähes kymmenen vuoden ajalta, joten Unnan muisto saa kulkea nyt vielä mukana blogin nimessäkin.

Hyvää joulua Unna sinne jonnekin!

 

Ness missinä

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Valokuvia by

Nyt on Nessin eka ja ehkäpä myös vika koiranäyttely käytynä. Tavoitteet täyttyivät, kun lähdettiin hakemaan aikanaan toivottavasti saavutettavaa TVA-arvoa varten H:ta ja saatiinkin EH! Latvialainen tuomari oli hieman kummissaan kun kehään asteli mitä kummallisemman näköisiä bordercollieita samaisen H:n toivossa, mutta onneksi ilmeisesti kehäsihteeri vähän briiffasi mistä on kyse.  Tämän jälkeen tuomari kohteliaasti tiedusteli jokaisen kohdalla että mitähän ko. koira harrastaa ja hymyili iloisesti ja kehui ”working dogeja”. EH:lla Ness pääsi vielä pyörähtämään kilpailuluokassakin, jossa neljästä koirasta se oli ihan ansaitusti se neljäs. Saatiin varmaan keveyttä vähän anteeksi iällä, kun Ness oli luokan nuorin ja kuitenkin kesken kehityksen oleva 2-vuotias.

”2 years old female. Could be little bit stronger. Feminine head. Could have better topline. Could be stronger in elbows. Correct angulation. Movement very well. Nice temperament. Tail is not always in correct position.”

Ness näyttelee. Kuva: Heidi

Näyttelyviikonloppuna alkoikin kesä. Lämpöennätykset huitelivat +27 asteessa, viime kesänä ei ollut ilmeisesti yhtään noin lämmintä päivää, ja nyt eletään vasta toukokuun puoliväliä! Tää on muutenkin niin ihana vuodenaika, ja kevät tuli kertarytinällä kera ihanan heleän vihreyden! Ihan parasta. Tää vuosi on muutenkin ollut säiden puolesta täydellinen; lunta ja pakkasta talvella, lumet lähti nopsaan ja nyt tulikin suoraan kesä. Tosin tällä viikolla kun mittari on ollut joka päivä yli +25 astetta, on täytynyt vähän himmailla treenien ja lenkkien kanssa. Unna on ihan piipussa pienenkin kävelyn jälkeen, joten siltä lähtee turkki sunnuntaina. Ei se vaan kestä enää näitä kuumia, joten täytyy helpottaa sen oloa. Enkä tietysti mummelia lenkitäkään, ollaan köpötelty hissukseen se mitä se jaksaa.

 

Lämmön myötä myös kyyt on ilmeisesti liikkeellä, kun törmättiin lenkillä ikävästi nokikkain kyyn kanssa. Nyyti sen bongasi ja hätkähti, jäi kivasti tuijottelemaan pää ylhäällä sähisevää kyytä. Yäk! Ness oli jo edellä juossut siitä yli… Onneksi kumpikaan ei saanut osumaa, mutta nyt en kyllä ole uskaltanut tuolla metsässä lenkkeillä, se on just kuiva ja kallioinen mäntykangasmetsä, missä ne varmaan viihtyy. Onhan niitä tietysti ”kaikkialla”, mutta jää noista pieni kammo. Vielä isompi kammo jäi kyllä kun saatiin pari viikkoa sitten samaisessa metsässä irtokoirat kimppuumme. En ehtinyt suojelemaan Nyytiä ja Nessiä ollenkaan, kun kaksi koiraa syöksyi suoraan kiinni niihin. Sain itse kolmannen niistä kiinni, sen rotuinen olisi voinut tehdä tosi ikävää jälkeä. Molemmat mun koirat kaadettiin maahan ja irtokoirat purivat niitä useampaan kohtaan, mutta reikiä ei onneksi ehtinyt tulla. Nyyti pääsi toisen alta pois ja juoksi karkuun. Mun sydän meinasi särkyä kun ajattelin tota jälkikäteen. Nyyti, joka on oikea iilimato eikä päästä mua silmistään, oli niin paniikissa että lähti vaan juoksemaan pois. Se kyllä koki aikamoisen henkisen kolauksen, se ei ole ikinä joutunut tuollaisen hyökkäyksen kohteeksi. Se on selkeästi edelleen nyt pari viikkoa myöhemminkin tosi varpaillaan ja häntä pystyssä kun vieraita koiria tulee vastaan. Nessin sain onneksi oman selkäni taakse kun tilanne alkoi rauhoittumaan ja se totteli käy siihen -käskyä, jonka jälkeen omistajat kalastelivat irtokoiransa kiinni. Raukka tosin haukkui sellaista hysteeristä huutoa koko ajan maasta, mutta jäin juttelemaan koirien omistajien kanssa osittain senkin takia että omat koirani rauhoittuivat. Nyyti ei meinannut uskaltaa tulla enää edes mun luokse, vaikka irtokoirat oli kiinni ja usean metrin päässä meistä.

Mua niin raivostuttaa tollainen vastuuttomuus, että koiria jotka eivät ole tippaakaan hallinnassa pidetään vapaana. Tossa olisi voinut käydä todella kurjasti, varsinkin kun toi Nyytin selkä ei todellakaan ole terve eikä kestä sitä että se kaadetaan useamman kerran maahan. Ja jos Nessille olisi tullut joku pysyvä vamma, niin eipä olisi ollut sitten enää yhtään koiraa kenen kanssa harrastaa. Oli ihan kamala fiilis alkaa käydä siellä metsässä läpi kuolaisia koiria, että mistä alkaa löytyä vammoja. Karvoja niistä lähti purijoiden suuhun, että on noilla varmaan ollut paikat vähän hellänä ja mustelmilla, mutta molemmat liikkuivat onneksi ihan puhtaasti heti tapahtuneen jälkeen. Itse olin sen verran järkyttynyt, että oli pakko soittaa B hakemaan meidät metsästä autolla kotiin. Toi oli varmaan pelottavin irtokoirien kohtaaminen ikinä, toivottavasti ei toistu enää.

Ness on kokenut jonkinlaisen positiivisen muodonmuutoksen tuon raakaruokinnan aloittamisen jälkeen. Se on kasvattanut ekaa kertaa ikinä vähän pidemmän turkin, sekä alkanut keräämään kivasti lihastakin. Varmaan tuo ikä ja aikuistuminenkin vaikuttaa, mutta muutos on ollut kyllä aika selkeästi samaan aikaan ruokinnan muutoksen kanssa. Kiva juttu. Tosin nyt sillä on taas ne silmät ärtyneet ja se vähän kutisee. Kokeilin sille muutama viikko sitten lohta, voi olla että se ei sopinut ja oireilu on nyt jälkimaininkeja siitä. Nyt palattiin siis takaisin pelkkään kanaan ja kalkkunaan.

Nyyti-muru on voinut tosi pitkään tosi hyvin! Meillä on ollut aikatauluhaasteiden vuoksi vähän pidempi tauko fyssarikäynneissäkin, ja silti me voidaan hyvin. Se ei ole vammakävellyt pariin kuukauteen kuin kerran jäähkälenkillä, kun erehdyin antamaan sen tehdä ruutua nurmella. Liekö vähän liukastunut ja selkä siitä kiukustunut, mutta oireilu jäi onneksi vain siihen iltaan. Nyt se on voinut jo sen verran pitkään hyvin, että lenkeilläkään en vainoharhaisesti kyttäile sen jokaista askelta. Gabapentin menee edelleen, mutta alan varmaan kohta purkamaan sitä kesäksi alas. Syksyllä sitten taas uudestaan lääkitys kehiin, jos tää syksy on samanlainen kuin edelliset.

 

Ensi viikonlopuksi suunnataan Tending-kevätleirille. Kivaa! Sitten onkin koko kesä ihan auki, ei mitään suunniteltuja kokeita tai muita koiramenoja. En aio hoppuilla EVL-kokeiden kanssa, treenaillaan nyt rauhassa ja mietin debyyttiä jonnekin alkusyksyyn. Nyt me fiilistellään tätä ihanaa alkukesää ja lenkkeillään paljon! Alla vielä muutama kuva tän päivän lämmittelylenkiltä. Oli kyllä lämmin lämmitellä, kun mittari kipusi taas epänormaaleihin Suomen kevään lukemiin, jonka johdosta treenitkin jäivät vähän lyhyiksi. Täytyy vielä mainita erikoinen häiriö, kun Nessiä tuli vikittelemään kesken ohjatun noudon rusakko jolla oli kevättä rinnassa. Onneksi Nessiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka pupu pomppi innoissaan kohti merkkiä jolla Ness seisoi. Tyyppi vain vilkaisi murhaavasti, että häivytkö mun kentältä, kun tässä olisi tärkeä kapulahomma kesken!

 

 

 

 

 

 

 

 

Nessille VOI1!

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Mun kolme EVL-koiraa <3

Nyt olisi sitten talon pentukin kuninkuusluokassa, huikeaa! Kisattiin Nessin kanssa lauantaina Kotkassa meidän eka ja todennäköisesti vika voittajaluokan koe. Virheitä kertyi, mutta onneksi pisteet riittivät kuitenkin ykköstulokseen; 263,5 p. Tuomarina toimi Harri Laisi. Tiesin kyllä jo kokeeseen ilmoittautuessa, että osa uusista jutuista on tosi hataralla pohjalla vielä, ja mokat on mahdollisia. Etukäteen pelkäsin vähän miten selvitään tunnarista ja kaukoista, sekä juuri koetta edeltäneinä päivinä treeneissä tuli ruudussa vähän haparointia. Noissa liikkeissä tulikin ehkä ne isoimmat virheet, kaukot nollattiin ihan kokonaan.

Koe alkoi paikkiksilla, joita olin kans ehtinyt tehdä ihan liian vähän. Siellä se kuitenkin kiltisti pötkötteli ja saatiin siitä kymppi.
Yksilöliikkeet alkoi tunnarilla, jossa on ollut satunnaisesti edelleen treeneissä epävarmuutta, jolloin Ness jää nuuskimaan kapuloita edes takaisin pitkäksi aikaa eikä ole nostanut omaa, vaikka on siihen selvästi reagoinut. Edeltävällä viikolla treeneissä kaikki tunnarit onneksi onnistui just niin kuin pitääkin. Kokeessa itse etsiminen sujui hyvin, mutta täysin yllättäen tyyppi ei päästänytkään kapulasti irti ekalla käskyllä! Tuollaista ei mun kiltti tyttönen ole tehnyt ikinä treeneissäkään, joten oli kyllä aika ylläri. Tunnarista siis lisäirroituskäskyllä 8.

Ruutu oli vähän outo. Ennen meidän suoritusvuoroa kehätoimitsija kävi viemässä ohjatun kapulat jemmaan kehän päätyyn, ja ihan kuin Ness olisi ruutuun lähetyksessä juossut kohti sitä paikkaa. Kaarsi sitten suoraan ruudun vasemmasta sivusta sisään juuri oikealle paikalle. Ruudussa maatessa sillä on edelleen vähän levotonta vilkuilua ympäriinsä, se täytyisi treenata pois. Ruudusta tuli 9.

Jääviin olin tyytyväinen, L-liikkeessä oli seisominen ja istuminen ja ne onnistui kivasti. Siitä 10. Seuruun oikealle käännös ei tosin ole nyt kovin hyvä, se täytyy ottaa tehotreeniin myös.

Ohjattu oli muuten ok, mutta lopun perusasento oli ihan killissä. Haettavana oli vasen kapula, ja Ness kurvasi paluussa ihan mun taakse vinoon. Siitä 9.

Seuruussa oli ne ihan samat heikkoudet näkyvillä kuin treeneissäkin; ajoittain vähän silmät pyörii häiriöiden suuntaan, juoksuosuus oli vähän pomppiva ja käännökset kaikissa askellajeissa voisi olla siistimmät. Hitaassa meinaa vähän miettiä istumisia. Pakittamisessa mä erehdyin joku aika sitten astumaan sen tassulle, joten nyt perä aukeaa aika paljon. Toi tallominen oli kyllä harmillinen juttu, kun sillä oli aika kivan suora pakitus aiemmin! Yksi pa jäi jostain syystä tekemättä, ihmettelin kun liikkuri ei jatka käskyttämistä ja vilkaisin sivulle niin Ness seisoi ihan tyytyväisenä sivulla. :D Seuruusta tuli 9,5.

Luoksetulossa ei tapahtunut mitään katastrofeja (10), toisin kuin sitten seuraavana liikkeenä olleissa kaukoissa (0). Eka vaihto olisi ollut seisominen, jota ei ikinä tapahtunut. Annoin käskyn kahdesti, ja koira vain nytkähti molemmilla, mutta ei noussut! Eikä tapahtunut myöhemmin myöskään istumisesta seisomaan nousua, vaan se meni seisomiskäskyllä maahan. Ihan mysteeri juttu. Istumiset se teki kuitenkin ihan rennosti, joten ei voinut olla mikään jähmeilyjuttukaan. Kaukot on meillä muutenkin ihan vaiheessa niin tekniikan kuin varmuudenkin osalta, joten en kyllä voi täysin koiraakaan syyttää. Treenit jatkuu!

Vikana liikkeenä oli hyppynouto. Luulin kokeen jälkeen että se meni ihan hyvin, mutta videolta paljastuikin kaamea totuus: tyyppi meinasi varastaa kapulalle kun se kilahti maahan! Pylly nousi ihan kunnolla ylös, mutta onneksi Ness ei lähtenyt varastamaan, koska siinä olisi kyllä mennyt meidän ykköstulos sen siliän tien. :D Tuomari oli sellaisessa paikassa ettei varmaan huomannut koko juttua, joten saatiin possuilusta huolimatta kymppi.

Tässä meidän suoritus videolla.

Kehän jälkeen oli vähän ristiriitainen olo, toisaalta iloinen ja huojentunut kun tavoite saavutettiin ja Ness nousi EVL:ään, mutta suorituksessa oli aika paljon pieniä huolestuttavia detaljeja. Kaukojen nolla tietty vähän kaihersi mieltä, ja yleisestikin kokeessa näkyi etten ole tehnyt nyt riittävästi palkattomuuksia ja kokonaisuuksia, joten Nessin mielentila oli vähän sellainen huolettoman vallaton. Nyt täytyy vähän kiristää kriteerejä!

Muuten meille ei kuulu ihmeitä. Nyyti ja Unna voi hyvin. Nessin silmien kaljuuntuminen ei ole nyt onneksi edennyt. Apoquelin loppumisen jälkeen sillä taas lähti vähän karvoja molempien silmien ympäriltä ja iho on vähän paksuuntunut. Se ei kuitenkaan kutise eikä raavi silmiä, joten päätin vähän seurailla tilannetta enkä kiikuta sitä vielä lääkäriin. Se on nyt ollut pari viikkoa raakaruoalla. En ole aiemmin raakaruokkinut koiriani, joten alku tuntui vähän työläältä kun piti miettiä minkä verran lisäravinteita kuuluu saada ja mistä ruokavalio koostetaan järkevästi. Nyt mennään kanalla, kalkkunalla, kanan sisäelimillä ja kasvissoseella. Jos ihon tilanne pysyy rauhallisena, niin kokeilen sitten jossain vaiheessa jonkin uuden proteiininlähteen lisäämistä mukaan.

Kevät on edennyt tosi nopeasti. Vaikka lunta oli hirmu paljon, niin ne sulivat yllättävän nopeasti pois ja ollaan päästy jo aloittamaan ulkotreenitkin. Ihanaa! Nyt on ollut vielä ihanan lämpimiä +13-15 asteen aurinkoisia päiviä. Kuraa on kyllä kamalasti ja koirat joutuu pestä aina lenkkien jälkeen, mutta kyllä toi sulalla maalla käveleminen tuntuu niin kivalta talven jälkeen.

Kertaalleen saatiin vielä kunnon takatalvi, kun kesken aurinkoisen lenkin alkoi pyryttämään lunta ihan taivaan täydeltä:

Ilmoitin Nessin 12.5. näyttelyyn. Täytyy toivoa että se H tulisi yhdellä käynnillä. Nyyti sai sillon ekasta näyttelystään hylätyn, joten täytyy toivoa että pikkusiskolla olisi parempi tuuri. Ja että sen iho pysyisi kunnossa, kun nahkarillien kanssa ei ehkä ole kovin kummoista menestystä odotettavissa.

Nyt kun lumien lähtemisen myötä maailmaan palasivat sävyt, niin täytyisi muistaa valokuvata joku päivä. Kunhan selviän 1,5 viikon yövuoroputkesta niin edessä olisi reilun viikon loma. Silloin alkaa olla jo varmasti vihreääkin näkyvissä. Niin kivaa kun koko kevät ja kesä on vielä edessä!

Unna sai toimia taas oivana terapiakoirana, kun treenikaverille tuli ihana pieni Yoda-bc. Unna on niin rauhallinen ja lunki, mutta samaan aikaan myös kiinnostunut pennuista, joten pennut yleensä tykkää siitä kovasti. Unna oli eka koira jonka pieni Yoda tapasi oman laumansa ulkopuolelta, ja mummelin kanssa oli hyvä hengailla. Kuva on jotenkin niin hellyyttävä, toisilla on huimat 14 vuotta ikäeroa! <3

Loppukevennyksenä vielä ääliö-bc:t, jotka menevät ihan tiloihin mun vanhempien Lenni-kissasta. Ne jaksavat yleensä kytätä sitä koko vierailun ajan, ja mikäs sen jännittävämpää kuin se jos kissa menee kassiin! Huomatkaa hieno teemakassi, jonka pieni kotipantteri sai tuliaisena Korkeasaaresta. :D

 

 

 

 

Unna 14 vuotta

Kategoriassa Ness, Terveys, Unna by

Meidän maailman söötein Unna täytti perjantaina 14 vuotta! Saavutus sinänsä, kun Unnan elämän aikana on ollut aika monta hetkeä, kun olen ollut aika varma että loppu häämöttää. Kovin monen koiran saldona ei varmaan ole muun muassa kahdesti auton alle jäämistä, joiden lisäksi ollaan sairasteltu enemmän ja vähemmän vakavia juttuja. Mutta nyt kuitenkin saatiin juhlistaa vielä 14:sta syntymäpäivä yhdessä. Tällä hetkellä mummokoira vaikuttaa sen verran pirtsakalta, että uskaltaisi ehkä toivoa sitä viidettätoistakin. Onnea rakas Unna! Unnan siskot Tiitu ja Riddu on myös vielä elossa ja täysissä voimissa, kaksi veljistä on jo pilviporoja paimentamassa.

Synttäripäivää juhlistettiin metsälenkillä ja kauneusunilla. Mä jaksan edelleen olla tosi iloinen siitä, miten hyvin Unnan vointi on kohentunut siitä syksyn alamäestä. Unna on nyt ihan kuin eri koira, kun miettii miten surkean apaattinen ja huonosti liikkuva se silloin oli, kipulääkityksestä huolimatta. Nyt se on pirteä ja iloinen. Nyt kun olen taas saanut Ojankoon hallikortin, on Unnakin päässyt aina Nyytin tai Nessin treenin ajaksi leikkimään ”robotti-imuria”, eli syömään treenikentältä kaikki sinne tekonurmen joukkoon pudonneet namit. Se on siitä selkeästi ihan mahtava homma, lähtee nenä maassa skannaamaan mattoja läpi heti kun sen vapauttaa halliin. Ja siitä saa aika oivaa häiriötäkin Nessille, Nyytiä nyt ei sinänsä hetkauta mikään muu kentällä tapahtuva asia. Unnaa ei ihme kyllä kiinnosta yhtään minä ja mun treeni bortsujen kanssa, ehkä se on itsekin sitä mieltä että eläkkeellä on ihan mukava olla!

Viime päivityksessä mä näköjään haikailin lumen perään. Sitäpä sitten alkoikin tulla ihan kunnolla heti seuraavana päivänä. Viikon ajan oli aivan ihana luminen pakkassää, mutta yhden vuorokauden vesisade kirjaimellisesti vesitti talven, ja nyt maat on taas melko paljaana. Tylsää.

Nessin kanssa on treenit mennyt nyt tosi kivasti. Kunpa olisin päässyt kunnon pohjalla treenaamaan jo aiemmin talvella, ollaan päästy etenemään kyllä tosi monessa jutussa nyt. Seuraamiseen sain tosi hyvät vinkit Heidiltä pentupäivillä, kun Ness oli valahtanut vähän liian eteen. Ollaan tehty simppelisti nyt paljon pysähdyksiä, ja se on vastannut treeniin tosi hyvin. Vauhtiliikkeitä on myös tehty paljon; ohjattu, kiertonouto ja luoksetulon stopit on edennyt kivasti. Aloitin nyt myös opettamaan samanlaista takaakiertoa luoksetulon loppuun kuin Nyytilläkin on,  saa nähdä saanko siitä Nessille yhtä kivaa. Mutta on ollut kyllä tosi kiva treenata!

Nessillä ärtyi nyt taas muutama päivä sitten iho silmien ympäriltä… tänään suunnataan sitten takaisin dermatologille. Edellisestä Cytopoint-injektiosta on nyt reilu kuukausi, ja sen vaikutus kestää ilmeisesti just kuukauden. Eilenkin heräsin aamulla siihen, kun se rapsuttelee ja hieroo naamaansa makuuhuoneen mattoon. Voi rassua, tää taitaa nyt olla kyllä sitkeä ja kurja vaiva. Viime kerralla oli puhetta mahdollisesta siedätyshoidosta, täytyy miettiä jos sen aloittaisi.

 

Ness ihotautilääkärillä

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Terveys by

Mua alkoi joitain viikkoja sitten jotenkin kyllästyttämään toi Nessin silmien tilanne. Vaikka sille jo reilu vuosi sitten on diagnosoitu sikaripunkki ja sen jälkeenkin käyty vielä kahdesti hakemassa eläinlääkäristä apua, niin oire kuitenkin jatkui vaan. Sillä on viime joulusta lähtien ollut Bravecto koko ajan päällä lääkärin ohjeen mukaan, kun se on nykyään käypä hoito myös sikaripunkkiin. Päätin että kerran nuo silmien ympärykset menivät karvattomiksi nyt neljättä kertaa, niin haetaan apua spesialistilta. Ja se kannatti, koska ei sillä nyt sitten taidakaan olla sikaripunkkia, vaan yliherkkyysreaktio jollekin. Käytiin Mevetissä dermatologi Leena Saijonmaa-Koulumiehellä, jota voin kyllä tämän käynnin perusteella suositella. Kiireetön ja mukava tunnelma, sekä koira tutkittiin kattavasti. Nessin naamasta otettiin karvatuppinäytteitä eri kohdista, sekä verikokeet. Yliherkkyystesti lähti Saksaan analysoitavaksi ja sille aloitettiin eliminaatiodieetti ruoka-aineyliherkkyyden poissulkemiseksi. Se se todennäköisin vaihtoehto varmaan on, olen sitä ajoittain itsekin miettinyt. Ness on selkeästi kutissut jos se on saanut peräkkäisinä päivinä naudannahkaluita, ja joskus se kutisi kun treeninameina oli poikkeuksellisesti  eineslihapullia. Nappulana se on syönyt pitkään Nutrimaa, ja sehän oli kesällä jo ihan ok kunnossa silmien ympäriltä, joten todennäköisesti se sietää tuon normiruokansa, mutta vaihtelevat treeninamit ja herkut varmaan on aiheuttanut oireita. Mutta nyt eliminoidaan sitten kaiken taiteen sääntöjen mukaan, ja se ei saa syödä murustakaan mitään muuta kuin RC:n allergiaruokaa. Joka on tosin aivan jäätävän hintaista; 8 kg säkki maksoi 94€…

Onhan se vähän hassun näköinen noiden silmiensä kanssa… tosin se näyttää hassulta kyllä muutenkin, meidän pikku heinäsirkka. Lääkärin mukaan karva kasvaa ihan normaalisti takaisin, kun saadaan reaktio aisoihin.

Viime viikonloppu me vietettiin Strömforsissa Tending-talvileirillä. Olipas harvinaisen hieno koiraleiripaikka! Ihana miljöö, kaunis hotelli ja hyvä treenihalli. Tuonne täytyy mennä uudestaankin joskus ja olisi kiva nähdä kuinka kaunista siellä on kesällä. Nyt sää ei meitä kauheasti suosinut, räntää ja vettä tuli taivaalta. Saatiin tehtyä kolme treeniä viikonlopun aikana, ja tärkeitä havaintoja tuli. Edeltävästi käytiin jo perjantaina Oilin tarkkojen silmien alla hakemassa vähän lisävinkkejä tunnariin, ohjatun lähtöasentoon (kyylä!) ja merkkiin. Viikonloppuna tehtiin mm. ruudun paikkaa, kiertonoudon loppuosaa ekoja kertoja – jossa ilmeni taas tosi rumat luovutukset, kun vauhti hypyltä on aika luja. Saatiin myös tehtyä tosi vaikeita häiriöitä kaukoissa – niin vaikeita että putoava kapula aiheutti jokseenkin täydellisen koomaantumisen. No, harjoitukset jatkuu!

Alla muutama hieno Hannele Rontun ottama kuva Nessistä treeneissä.

Nyyti on taas ollut tosi paljon huonompana. Se on oireillut paljon, ja tuntuu että mikään mitä teen, ei auta. Iso osa lenkeistä ollaan vammakävelty ja pompoteltu varsinkin oikeaa takajalkaa. Lepo tuntuu vähän pahentavan oireita, ilmeisesti täytyisi löytää kultainen keskitie sopivan liikuntamäärän kanssa. Takittaminen ja tossuttaminen ei auta, tosin ehkä hieman lieventää oireilua. Täytyisi löytää sille tossut, jotka olisi täysin vedenpitävät. Nämä vallitsevat sateiset ja kylmät säät on selkeästi sille kaikista pahinta. Nyyti on saanut nyt satunnaisesti Rimadylia, mutta sillä ei ole mitään vastetta. Aloitin sille nyt tänään taas Gabapentinin, johan me ehdittiin olla puoli vuotta ilman. Voi mun Nyytiä!

Unnan vointi on ennallaan, se pystyy tosin nyt jo köpöttelemään muiden kanssa tuota meidän 3 km mittaista aamu- ja iltapissatuskierrosta. Tosi märillä säillä se ei selkeästi halua kävellä, ja se sille suotakoon.

Tällä hetkellä tuolla ulkona on alkaneen joulukuun kunniaksi aivan ihana valkoinen lumipeite. Kaikki on niin kaunista ja puhdasta! Mulla oli tänään viikon ainoa vapaapäivä, mutta onneksi se oli täydellinen arkivapaa; koti siistiksi, kunnon metsälenkki ja loppupäivä lojumista sohvalla kera suklaan. Nam!

Ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta! :)

 

AVO1!

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Nessin kanssa käytiin lauantaina kisaamassa eka ja vika avoimen luokan koe, eli ykköstulos tuli Harri Laisin tuomaroimana. Edeltävästi valmistelut ei mennyt ihan putkeen, kun mun auto hajosi tälle syksylle jo toistamiseen (…tulee kalliiksi, kun siihen on mennyt nyt yhteensä jo 1500€!) eli treenikamat jäi autoon ja eipä sitä kentällekään päässyt kulkemaan. Kotipihalla sain onneksi tehtyä niitä heikoimpia lenkkejä, eli jääviä. Ne ilmeni sitten kokeessakin heikoimmaksi lenkiksi, kun Ness meni maahan liikkeestä istumisessa. Mulla meni siinä oma rytmitys vähän pieleen, ja juuri meidän suorituksen alkaessa alkoi kaatosade ja hallin katto piti kamalaa kohinaa, eli voi olla että se ei edes kuullut käskyä kunnolla. Lisäksi Ness on edeltävästi liikkuroinnin kanssa tehnyt herkästi maahanmenoja, kun se on tietty kolmen alokasluokan kokeen perusteella sitä mieltä että aina kun siinä joku huutelee käskyä, niin tulee maahanmeno. Siitä tuli tietysti nolla, ja oli vähän kuumottava fiilis kun nollattiin heti eka liike. Onneksi sain sen unohdettua ja suoriuduttiin lopuista liikkeistä ihan kunnialla, niistä tulikin sitten kympit kaikista. Loppupisteiksi tuli 300 p, joka riitti myös luokkavoittoon. Hyvä Nessiäinen!

Kaukoissa se otti liikkurista häiriötä ja mulla oli vähän sellainen fiilis, että se oli jotenkin epävarmana. Kun käännyin sitä kohti jätön jälkeen, niin olin ihan varma että se ei nouse – se makasikin jotenkin matalana ja oli vähän kysyvän näköinen. Onneksi sillä ei ole tapana jähmettyä kokonaan, ja se teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä, mutta jäi tosi lysyyn istumaan. Näitä täytyy nyt kyllä alkaa treenaamaan muutenkin ja nostaa kriteeriä.

Mutta oli kyllä kiva päästä taas kehään ja Nessin kanssa on nyt ainakin näiden neljän kokeen perusteella aika helppo kisata. Se on keskittynyt ja mun on helppo luottaa siihen että se tekee hommat kuten on opetettu. Tietty se on vielä hurjan nuori ja kokematon koira, ja ne haasteet tulee yleensä vasta kokemuksen karttuessa. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tässä vielä video suorituksesta.

 

Täyden kympin tyttö

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Voi mun pientä Nessiä! Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolmas ja viimeinen alokasluokan koe Helsingin seudun piirinmestiksissä HSKH:n joukkueessa. Päätin jo SM:ien jälkeen, että käydään vielä kerran alokkaassa vähän harjoittelemassa kisaamista. Hyvinhän se meni, Ness oli kehässä tosi stabiilin oloinen ja teki kiltisti kaiken kuten sille on opetettu. Saatiin kaikista liikkeistä kympit, eli täydet 200 p! Enpä ole aiemmin saanut kellään koiralla mistään luokasta täysiä pisteitä. Meidän joukkueen alokoirat olivat kaikki kolme luokan kärjessä, joten voitettiin vielä joukkuepiirinmestaruuskin, kun Ylva EVL:ssä teki ykköstuloksen ja sai piirinmestishopeaa. Tässä video Nessin suorituksesta.

Meidän joukkue. Kuva lainattu HSKH:n sivuilta, kuvaaja ei tiedossa.

Seuraamiseen en ole nyt kauhean tyytyväinen kun se on alkanut vähän edistämään, mutta sen ehtii taas modailla tässä ajan kanssa. En väsyttänyt sitä kauheasti ennen kehää, ja jostain syystä se oli jopa vähän normaalia väsyneemmän oloinen. Liekö vaikuttanut pari edeltävää päivää, jotka olivat aika täynnä toimintaa. Arvokasta tietoa tuokin taas tulevaisuutta varten. Lisäksi maasta sivulle nousemiset olivat vähän normaalia hitaampia, ja paikallamakuun lopussa se jäi jopa vähän vajaaksi. Olin edellisinä päivinä vähän hämykäskytellyt niitä, joten voi olla että Ness oli vain vähän epävarma. Täytyy toivoa että sillä ei ole mitään jumeja missään, jotka aiheuttaisivat että maasta pompahtaminen ei tunnu kivalta. Onneksi muutaman viikon päästä on fyssari, niin saapi taas kunnon tsekattua.

Nyyti pääsi mukaan kannustusjoukkoihin ja sai palkaksi Berralta uuden pallon. Nessillä on nyt vähän orjatyöläisen asema, kun se tienasi onnistuneella suorituksellaan Nyytille pallon ja Nyytille ja Unnalle 30 kg koiranruokaa. Tasan ei mennyt nallekarkit tälläkään kerralla!

Häkkieläimet

Kokeen jälkeen käytiin Ansun kanssa ihanassa auringonpaisteessa Haltialassa lenkillä ao. porukalla:

Nyyti, Ness, Ken, Ylva, Rimma ja edessä Åke

Nyt alkaakin sitten seuraavaan luokkaan valmistautuminen, kun sain meille koepaikan lokakuulle. Superjännää! Uusi avoin luokka on kyllä paljon haastavampi kuin vanha, ja liikesuorituksiakin on tosi monta. No ei auta kuin treenata, ja toivoa että mukana on taas hitunen onneakin.

TOKO SM

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Kuva: Sporttirakki

Meidän joukkue voitti SM-kultaa! Ihan huippua! Kisasin Nessin kanssa alokkaassa Hakunilan Seudun Koiraharrastajien kakkosjoukkueessa. Jo keväällä joukkuekokoonpanon tullessa ajattelin että joukkueella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä, sen verran kovia nimiä oli seuramme kasannut samaan porukkaan. Ja niinpä se toteutui, tosin huiman pienellä alle pisteen erolla toiseksi tulleeseen T-Teamin joukkueeseen. Kolmanneksi sijoittui Mikkelin Agilityharrastajat. Koe oli meille kotikisa; SM:t pidettiin HSKH:n kentillä Ojangossa.

Elina & Knox, minä & Ness, Heidi & Super, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mirjami & Käpy. Kuva: Anna Silvan

Etukäteen mä jännitin sitä että se Nessin juoksu nyt alkaa just ennen kisoja. Onneksi se ei ehtinyt alkaa, joten pääsin penskan kanssa nauttimaan ekaa kertaa arvokisatunnelmasta. Edeltävästi treenit oli mennyt vähän vaihtelevasti ja mulla on ollut jo kova hinku päästä tekemään seuraavien luokkien liikkeitä eteenpäin. Edellisenä iltana kävin vielä lähikentällä tekemässä kevyen treenin Heidin avustuksella ja Ness tuntui tosi kivalta. Ja sitä se oli kehässäkin!

”Ai jotkut ässämmät huomenna vai?”

Meidän suoritusvuoro alokasluokassa oli lauantaina ihan loppupäässä. Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, jonka jälkeen olikin sitten useampi tunti odoteltavaa. Ehdin rauhassa katsoa EVL:ää  ja valmistautua omaan suoritukseen. Meidän joukkueen toinen alokasluokan koirakko Mirjami ja Käpy tekivät jo aamulla tosi hyvän ykköstuloksen 194 p, joten mulla ei ollut sen suhteen enää niin suuria paineita. Pääasia oli kiva fiilis ja hyvän kokemuksen saaminen haastavissa kehäolosuhteissa nuorelle koiralle. SM:ssä on usean yhtä aikaa pyörivän kehän ja suuren ihmismäärän vuoksi yleensä aina paljon enemmän häiriöitä kuin normikokeissa.

Tehtiin Nessin kanssa kiva, oman tasomme mukainen suoritus jossa ei ollut mitään sen kummempia ylläreitä. Videolta jälkikäteen katsottuna luoksetulon jättö on vähän jännä, Ness vaikuttaa levottomalta ja taitaa jopa liikuttaa toista etutassua. Täytyy ottaa tuo työn alle treeneissä. Luoksarin lopussa se myös vähän rumasti töykkäisee mun kättä, mutta tuota on kyllä ollut treeneissäkin ja mun täytyy alkaa tehdä asialle jotain. Kapulan pidon mä vähän itse mokasin, annoin pitämiskäskyn liian aikaisin kapulan ollessa vielä turhan ylhäällä, ja Ness nappaa sen vähän ronskisti ja pompauttaa samalla etujalkoja. Paikallamakuussa meillä oli pieni ylimääräinen jännitysmomentti, kun yksi ryhmän koirista haukkui lähes tauotta. Olin jo rivin ekana käskyttänyt Nessin maahan, kun sama koira lähti sivulta eikä mennyt maahan, ja tuntui että kesti tosi kauan ennen kuin koko ryhmä oli makaamassa ja pystyttiin jättämään koirat. Oma moka sikäli, että en ollut treenannut ollenkaan tuollaisia tosi pitkiä jättöjä. Vähän meinasi itsellä tuskanhiki nousta, mutta Ness makasi onneksi kiltisti – tosin pitäen napakkaa kontaktia koko ajan ja pelkäsin että se pompsahtaa sieltä takaisin ylös! Olin tosi tyytyväinen Nessin vireeseen ja kehässä tuntui tosi kivalta ja varmalta. Tässä video suorituksesta -> klik! Kokonaispistemääräksi tuli 193,5 p. ja sijoitus 10/75. Hieno pikku-Nestori!

Nessin Jeti-veli ja Pipsa-sisko olivat myös alokkaassa kisaamassa ja tekivät myös tosi hienot ykköstulokset. Luokan voittivat Kati ja Tarmo huikealla 199 pisteellä ja tokaksi tulivat Riitta ja Hippu 198 pisteellä, onnea!

Lauantain jälkeen meidän joukkue oli johdossa, mutta melko samoissa pistelukemissa oli myös useampi muu joukkue. Sunnuntaina oli mukava olla turistina paikalla ilman aikataulujen kyttäämistä ja seurata kehiä kaikessa rauhassa. Sunnuntain avo-koirien tulokset ratkaisivat, ja onneksi meidän joukkueen Elina ja Knox tekivät tosi hienon tuloksen. Lopullista varmuutta joukkuekisan voitosta saatiinkin jännittää palkintojenjakoon saakka. Olipas hauskaa olla yhdessä joukkueen kanssa jännittämässä sijoitusta viikonlopun ajan, sekä iloitsemassa voitosta yhdessä. Lisäksi joukkueestamme Carita ja Hurja voittivat vielä yksilö-SM -hopeaa! Kiitos koko joukkueelle, oli hieno viikonloppu! Yksilökullan veivät Mika ja Kaitsu, sekä pronssille tuli Oili ja Nessin ihana Zip-täti. Onnea!

Tending Catlike, Tending Venture, Saunajaakon Alfa Romeo, Tending Rough, Tending Brisk ja Stjerne. Kuva: Anna Silvan

Nyyti pääsi sunnuntaina turistiksi mukaan, ja viihdytti itseään mm. bongailemalla myyntikojuista leluja ja kerjäämällä rapsutuksia ja huomiota. Nyytin jälkeläiset Neo ja Draama olivat kisaamassa ja tekivät molemmat hienosti ykköstulokset – onnea! Edelleen mulla on ajoittain sellainen pieni katkera kaiho siitä että Nyytin kanssa tokon lopettaminen ei ollut oma päätökseni, vaan pakon sanelema tilanne. Nää SM:ien ja karsintojen kaltaiset tilanteet nostaa sen tunteen aina vähän vahvemmaksi ja tuntuu että elämä muuttui sairastumisen myötä Nyytille vähän epäreiluksi. Vaikka Ness vähän pakosti on lähiaikoina saanut enemmän huomiota ja treeniaikaa, yritän aina saada Nyytinkin kanssa tehtyä treenejä joissa se kokee että siltä edelleen vaaditaan asioita ja se joutuu käyttämään päätään. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisi Nyytin kanssa sitä monen suosittelemaa rally-tokoa. Tosin mulla on siihen vähän skeptinen suhtautuminen, ja se on tuntunut aika hömpältä, mutta ei sitä varmaan voi täysin tuomita kokeilematta.

Ensi vuonna matkataankin ilmeisesti Ouluun SM:iin, eli on ”pikkuisen” pidempi kotimatka. Nyt oli ihanaa kun rättipoikkiväsyneenä tarvitsi ajaa vain vartti kotiin! Mutta olipas aika huikea viikonloppu – kiitos mun oma pikku-Ness! Tästä se alkaa. <3

Kuva: Sporttirakki

Vain taivas on rajana! Kuva: Juuso Kuparinen

 

 

 

Nessin eka koe!

Kategoriassa Ness, TOKO, TOKO-kisat by

Enpä arvannut viime sunnuntaina Ojankoon karsintoja katsomaan lähtiessä, että muutamaa tuntia myöhemmin ajelen kotiin hakemaan koiraa kisaamista varten!  Puhuin Nessin kasvattajille Ojangossa että Nessillä saattaa alkaa juoksu, jolloin meidän muutaman viikon päästä oleva eka koe – ja sitä myöten SM:t – jää välistä. Pienimuotoisen ylipuhumisen seurauksena löysin hetken päästä itseni puhelin kädessä soittelemassa vastaavalle koetoimitsijalle jälki-ilmoittautumista. Hui! Niinpä me sitten kisattiin ihan extempore meidän eka tokokoe! Ja sepä menikin vielä tosi kivasti, Nepsu teki ykköstuloksen 195 p. KP ja sijoittui kolmanneksi. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Hurraa pikku-Nestori!  Tässä video.


Tarkkasilmäiset mahdollisesti huomaavat, että toiseksi tulleella Mirjamilla on palkintojenjaossa Käpyä tuuraamassa erittäin kiihtyneesti palkintosessioon suhtautunut Nyyti! :D Ja luokan voiton vei Nessin ”adoptioveli” Ciao Christan kanssa. <3

Ness oli kyllä kehässä ihan tosi kiva, keskittynyt ja stabiili. Hieman se kiihtyi luoksetulosta, jonka jälkeen laitoin sen hetkeksi käy siihen-käskyllä pötköttelemään. Ainoa liikevirhe tuli kaukojen alussa, jossa se ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tuosta tuli 7,5 pistettä, muista liikkeistä saatiin kympit. Menin kaukojen aloituspaikalle vähän turhan pian, jolloin jouduttiin perusasennossa odottelemaan liikkeen alkua aika kauan ja Ness vähän varmaan lukittautui tuohon kontaktinpitoon. Olihan siellä kaikkea muutakin pientä, kaukoissa on vielä ihan jäätävä työ edessä ja seuraamisen käännökset oli huonoja yms. Mutta se on vaan teknistä piiperrystä, pääasia on oikeisiin asioihin fokusoiva, keskittynyt ja motivoitunut kisakaveri. Tästä se lähtee, kiitos Ness! <3

Reilu vuosi sitten oli samalla kentällä ekoissa hallitreeneissään tämän näköinen tyyppi:

 

Ness Christan koulutuksessa

Kategoriassa Ness, TOKO, Tokotreenit by

img_3733

Kaikki artikkelin kuvat (C) Maarit Karhu-Teiskonen

Viime perjantaina ajeltiin Lahteen Christan tarkkojen silmien alle. Käytiin muutamaa kuukautta aiemminkin Christan opissa samalla porukalla, tällöin meillä meni seuraaminen uusiksi. Ness oli tosi pomppivainen ja vähän yli-yrittävä, joten aloin rakentamaan siihen rauhallisempaa asennetta ja erilaista askellusta. Työ onneksi tuotti hyvin nopeasti tulosta, ja nyt seuraaminen on stabiilimpi. Tosin nyt muutaman viikon aikana olen saanut vähän uusia virheitä, mutta onneksi on hyvän koulutettavuuden omaava koira, niin asioiden edistyminen on yleensä kivan vasteellista.

img_3730img_3729

Tein Nessin kanssa suurimman osan alokasluokan liikkeistä palkatta, tokaa kertaa ikinä. Kuten vähän olen aavistellutkin, on palkan odotus nyt vähän turhan suurta. Saatiin ohjeeksi vähentää leluttamista ja ottaa enemmän palkkausta namilla ja sosiaalisesti. Itse liikkeissä ei nyt sen kummempaa ole tällä hetkellä, ja tekniset jutut onkin simppelimpiä kuin tuo aina niin haastava mielentilan hallinta. On ollut tosi kiva ruveta tekemään jo vähän kokonaisia liikkeitäkin, kun tähän saakka treenit on ollut hyvin pitkälti pienen pieniä palasia.

img_3727img_3731

Olen jo alkanut vähän vilkuilemaan koekalenteria – jännää! Olisi kiva päästä Nessin kanssa TOKO SM:iin mukaan ja nykyään tylsästi tarvitsee tuloksen jo ennen SM:iä. Joten jos juoksut ei sotke kuvioita, niin huhtikuulle olen katsellut jo muutamia potentiaalisia kokeita. Paikallamakuuta pitäisi tehdä kyllä vielä paljon, ja lisätä häiriöitä siihen. Samoin kaukoissa on vielä aika paljon työmaata. Mutta ihanaa kun pääsee jo edes ajatuksen tasolla suunnittelemaan kisaamista. Olen ollut viimeksi kokeessa Nyytin kanssa 2015 kesällä, joten alkaa olla jo ikävä kokeita!

img_3735

Unna sairastui

Kategoriassa Ness, Terveys, Unna by

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

Ness 9 kuukautta

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Valokuvia by

190916-104

Nuori neiti Ness täytti toissapäivänä yhdeksän kuukautta. Se on kyllä mitä mainion tyyppi. Se on Nyytiin verrattuna hyvinkin itsenäinen ja myös melko itsevarma tapaus. Sitä harvemmin jännittää mikään tai kukaan. Se on nyt harmillisesti vain saanut jo kolme kertaa irtokoiran päälleen tai irtokoira on lähtenyt jahtaamaan sitä, joten ajoittain se jännittää vastaantulevia koiria ja vähän pörhistelee niskavillojaan. Mutta onneksi lähipiirissä on turvallisia ja fiksuja koirakavereita, joten eiköhän nuo inhottavat tapaukset ajan kuluessa hälvene. Täytyy toivoa ettei ne tietysti toistu, mä niin inhoan noita tilanteita ja varsinkin jos en onnistu pelastamaan noita omiani muiden hampaista. Eniten mua pelottaa että joku teilaa Nyytin kumoon ja selkä saa ns. viimeisen niitin.

190916-002

Hurjaa ajatella että Ness on kuukauden päästä jo kisaiässä. Mulla ei ole sen kanssa mikään kiire, suunnitelmanani on ollut että jos ensi keväänä se olisi valmis alokasluokkaan. Se osaa ihan alkeita ja pikkupalasia monesta jutusta, mutta yksikään liike ei ole vielä kokonainen. Eikä tarvitse ollakaan, tykkään siitä että ehdin rauhassa luoda sille asennetta ja mielikuvia eri liikkeistä. Se on aina ajoittain kyllä väläytellyt pientä fanaattisuuden olemassaoloa, joten täytyy olla varovainen etten buustaa sitä yli. Se selkeästi rakastaa juoksemista ja vauhtia kuten Nyytikin, lisäksi se on aika näppärä kääntymään ja käyttämään kroppaansa. Nyytiin verrattuna Ness myös kyylää enemmän, joten työsarkaa kyllä riittää!

190916-081

Onneksi en ole näyttelyharrastaja, nätisti sanottuna Ness ei ole ehkä se kedon kaunein kukkanen… Varsinkin kun se on vielä tosi keskenkasvuinen rimpula ja on edelleen hieman takakorkea. Tosin jos olisin näyttelyharrastaja, niin ehkä en valitsisi koirakseni työlinjaista bordercollieta!

190916-046

Nyyti ja Ness on aika hauska kaksikko, ne selkeästi seurailevat toistensa toimia lenkeillä ja juoksevat yhdessä. Ajoittain ne edelleen innostuvat kotonakin hammastelemaan, ja juoksisivat mielellään myös kilpaa, mutta se on sen verran vaarallista touhua että olen sen kieltänyt.

”Nyyti, sä oot supermakee, mä fanitan sua!”:

190916-059

”LOPETA!”

190916-060

”Ei sitten…”

190916-061

190916-044

Unna on onneksi voinut nyt tosi hyvin. Olen saanut sille hitusen lihaskuntoakin takaisin, ja se jaksaa kivasti pidemmätkin lenkit. Nyt kun alkaa olla ihania kirpeitä syyspäiviä ja lämpötilakin alkaa iltaisin olla lähempänä kymmentä, on Unna ollut tosi pirtsakkana. Selkeästi sitä verottaa enemmän liian korkea lämpötila kuin lenkin pituus.

Meidän pikku Metsän Henki <3

190916-015

Koko porukka toissapäivänä. Ness-kyylä istuu aina tosi litteänä, se on noista kaikista korkein, muttei ikinä näytä siltä kuvissa! Nyyti nyt on aina yliskarppina kaula pitkällä. :D

190916-120

Nyyti on nyt syönyt viikon Gabapentiinia, ja se on alkanut venyttelemään takajalkojaan. Lisäksi mun silmään ainakin selkälinja on nyt suorempi ja se ei pysähtyessään vedä takaraajoja niin vatsan alle. Rimadylin jouduin siltä lopettamaan, kun sen vatsa ei tunnu sitä nykyisin kestävän vaan menee sekaisin.

190916-064

Nyyti ja Ness tykkää ihan hirveästi mustikoista, metsästä löytyy edelleen paljon evästä. Unna innostuu vain satunnaisesti syömään niitä, vaikka ahne muuten onkin.

190916-103

190916-111

190916-107

Ensi kertaan!

190916-005

 

 

Maailman paras Nyyti 7 v

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Nyyti, Nyytin selkäsairaus by

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

Ness 7 kk ja Nyytin uusi selkä 6 kk

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Nyytin selkäsairaus, Tokotreenit by

image

Nyytin selkäleikkauksesta tuli viikko sitten kuluneeksi 6 kk. Joissain lähteissä ja ohjeissa on tuota puolen vuoden aikaa pidetty rajapyykkinä, jonka jälkeen suurin osa liikkumisrajoitteista voinnin salliessa jää pois. Joten sen kunniaksi – Nyyti on siis ollut oikein hyvässä kunnossa – olen antanut sen nyt muutaman kerran juosta lujaa. Ekaksi lenkillä turvallisella alustalla ja nyt muutamassa treenissä olen tehnyt vauhtiliikkeitä muutamia toistoja. Oireilua ei onneksi ole tullut, joten ehkä me uskalletaan jatkaa! Niin huojentavaa, ehkä meidän painajainen alkaa todella olla ohitse. Nyt on sikäli hyvä tilanne, kun on kesä ja lämmintä. Syksyllä kylmien säiden alkaessa voi vointi muuttua tietty huonompaan, koska Nyyti aiemminkin oireili aina selkäänsä lähinnä vain kylminä vuodenaikoina. Mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä.

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Viime viikonloppuna me juhlistettiin Ansun ja Marin kanssa Ylvan, Puuman ja Nyytin POHJ TVA-arvoja treenaten ja herkutellen lähimpien treenikavereiden kesken. Nyyti ja Puuma tosin valioituivat jo vuosi sitten, mutta Ylvalla titteli oli tuore ja Puumakin oli juuri saanut DK TVA-arvon.

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Nyytin kohdalla kaikista suurin juhlimisen aihe oli kyllä ehdottomasti sen tervehtyvä selkä! Juhlan kunniaksi Nyyti pääsi ekaa kertaa noin yhdeksään kuukauteen juoksemaan ruutuun. <3 Alla kuvatodisteet Nyytin lempparista.

"Ruutu!" Kuva: Ansu Leiman

”Ruutu!” Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana... Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana… Kuva: Ansu Leiman

Unnakin pääsi hengailemaan mukana, parasta oli tietysti se hetki kun kaikki söivät!

image

Mutta on kyllä niin ihanaa, kun on kolme tervettä koiraa, joista kaksi on nyt treenikunnossa ja kolmaskin just sellaisessa kunnossa kuin 12,5-vuotiaan kuuluukin olla. Tosin Nessillä jostain syystä lehahti sikaripunkki, ja nyt sillä on ihan kaljut silmän ympärykset. Joten nyt se on entistä hassumman näköinen otus.

image _full4

Reilun viikon mä seurailin tuota karvoituksen katoamista, mutta sitten kun se rupesi hieroskelemaan silmiään, niin käytiin hakemassa eläinlääkäristä ulkoloishäätö ja varmistamassa diagnoosi. Onneksi se ei ole tarttuva, niin ei tarvitse rajoittaa kesämenoja ja kavereiden näkemisiä.

Lähiviikkoina olen treenannut vähän normaalia laiskemmin, kun hommattiin vene ja vapaapäivinä ollaan käyty seilaamassa fiilistellen uutta ”perheenjäsentä.” Koirat ovat luonnollisesti olleet mukana. Onneksi kaikki ovat entuudestaan jo tottuneet veneilyyn, niin ei tarvinnut sen kummemmin totutella.

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Lokeroidut bordercolliet

Lokeroidut bordercolliet

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Ensi viikonloppuna onkin TOKO SM:t, jonne lähden turistiksi Nyytin ja Nessin kanssa. Tosin lauantaina pyörähdän alokasluokan kehässä ohjaamassa Nyytin kasvattajan nuorta urosta – hauskaa nähdä miten sujuu kisaaminen koiran kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! :D

image image image