Ness ihotautilääkärillä

Mua alkoi joitain viikkoja sitten jotenkin kyllästyttämään toi Nessin silmien tilanne. Vaikka sille jo reilu vuosi sitten on diagnosoitu sikaripunkki ja sen jälkeenkin käyty vielä kahdesti hakemassa eläinlääkäristä apua, niin oire kuitenkin jatkui vaan. Sillä on viime joulusta lähtien ollut Bravecto koko ajan päällä lääkärin ohjeen mukaan, kun se on nykyään käypä hoito myös sikaripunkkiin. Päätin että kerran nuo silmien ympärykset menivät karvattomiksi nyt neljättä kertaa, niin haetaan apua spesialistilta. Ja se kannatti, koska ei sillä nyt sitten taidakaan olla sikaripunkkia, vaan yliherkkyysreaktio jollekin. Käytiin Mevetissä dermatologi Leena Saijonmaa-Koulumiehellä, jota voin kyllä tämän käynnin perusteella suositella. Kiireetön ja mukava tunnelma, sekä koira tutkittiin kattavasti. Nessin naamasta otettiin karvatuppinäytteitä eri kohdista, sekä verikokeet. Yliherkkyystesti lähti Saksaan analysoitavaksi ja sille aloitettiin eliminaatiodieetti ruoka-aineyliherkkyyden poissulkemiseksi. Se se todennäköisin vaihtoehto varmaan on, olen sitä ajoittain itsekin miettinyt. Ness on selkeästi kutissut jos se on saanut peräkkäisinä päivinä naudannahkaluita, ja joskus se kutisi kun treeninameina oli poikkeuksellisesti  eineslihapullia. Nappulana se on syönyt pitkään Nutrimaa, ja sehän oli kesällä jo ihan ok kunnossa silmien ympäriltä, joten todennäköisesti se sietää tuon normiruokansa, mutta vaihtelevat treeninamit ja herkut varmaan on aiheuttanut oireita. Mutta nyt eliminoidaan sitten kaiken taiteen sääntöjen mukaan, ja se ei saa syödä murustakaan mitään muuta kuin RC:n allergiaruokaa. Joka on tosin aivan jäätävän hintaista; 8 kg säkki maksoi 94€…

Onhan se vähän hassun näköinen noiden silmiensä kanssa… tosin se näyttää hassulta kyllä muutenkin, meidän pikku heinäsirkka. Lääkärin mukaan karva kasvaa ihan normaalisti takaisin, kun saadaan reaktio aisoihin.

Viime viikonloppu me vietettiin Strömforsissa Tending-talvileirillä. Olipas harvinaisen hieno koiraleiripaikka! Ihana miljöö, kaunis hotelli ja hyvä treenihalli. Tuonne täytyy mennä uudestaankin joskus ja olisi kiva nähdä kuinka kaunista siellä on kesällä. Nyt sää ei meitä kauheasti suosinut, räntää ja vettä tuli taivaalta. Saatiin tehtyä kolme treeniä viikonlopun aikana, ja tärkeitä havaintoja tuli. Edeltävästi käytiin jo perjantaina Oilin tarkkojen silmien alla hakemassa vähän lisävinkkejä tunnariin, ohjatun lähtöasentoon (kyylä!) ja merkkiin. Viikonloppuna tehtiin mm. ruudun paikkaa, kiertonoudon loppuosaa ekoja kertoja – jossa ilmeni taas tosi rumat luovutukset, kun vauhti hypyltä on aika luja. Saatiin myös tehtyä tosi vaikeita häiriöitä kaukoissa – niin vaikeita että putoava kapula aiheutti jokseenkin täydellisen koomaantumisen. No, harjoitukset jatkuu!

Alla muutama hieno Hannele Rontun ottama kuva Nessistä treeneissä.

Nyyti on taas ollut tosi paljon huonompana. Se on oireillut paljon, ja tuntuu että mikään mitä teen, ei auta. Iso osa lenkeistä ollaan vammakävelty ja pompoteltu varsinkin oikeaa takajalkaa. Lepo tuntuu vähän pahentavan oireita, ilmeisesti täytyisi löytää kultainen keskitie sopivan liikuntamäärän kanssa. Takittaminen ja tossuttaminen ei auta, tosin ehkä hieman lieventää oireilua. Täytyisi löytää sille tossut, jotka olisi täysin vedenpitävät. Nämä vallitsevat sateiset ja kylmät säät on selkeästi sille kaikista pahinta. Nyyti on saanut nyt satunnaisesti Rimadylia, mutta sillä ei ole mitään vastetta. Aloitin sille nyt tänään taas Gabapentinin, johan me ehdittiin olla puoli vuotta ilman. Voi mun Nyytiä!

Unnan vointi on ennallaan, se pystyy tosin nyt jo köpöttelemään muiden kanssa tuota meidän 3 km mittaista aamu- ja iltapissatuskierrosta. Tosi märillä säillä se ei selkeästi halua kävellä, ja se sille suotakoon.

Tällä hetkellä tuolla ulkona on alkaneen joulukuun kunniaksi aivan ihana valkoinen lumipeite. Kaikki on niin kaunista ja puhdasta! Mulla oli tänään viikon ainoa vapaapäivä, mutta onneksi se oli täydellinen arkivapaa; koti siistiksi, kunnon metsälenkki ja loppupäivä lojumista sohvalla kera suklaan. Nam!

Ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta! :)

 

AVO1!

Nessin kanssa käytiin lauantaina kisaamassa eka ja vika avoimen luokan koe, eli ykköstulos tuli Harri Laisin tuomaroimana. Edeltävästi valmistelut ei mennyt ihan putkeen, kun mun auto hajosi tälle syksylle jo toistamiseen (…tulee kalliiksi, kun siihen on mennyt nyt yhteensä jo 1500€!) eli treenikamat jäi autoon ja eipä sitä kentällekään päässyt kulkemaan. Kotipihalla sain onneksi tehtyä niitä heikoimpia lenkkejä, eli jääviä. Ne ilmeni sitten kokeessakin heikoimmaksi lenkiksi, kun Ness meni maahan liikkeestä istumisessa. Mulla meni siinä oma rytmitys vähän pieleen, ja juuri meidän suorituksen alkaessa alkoi kaatosade ja hallin katto piti kamalaa kohinaa, eli voi olla että se ei edes kuullut käskyä kunnolla. Lisäksi Ness on edeltävästi liikkuroinnin kanssa tehnyt herkästi maahanmenoja, kun se on tietty kolmen alokasluokan kokeen perusteella sitä mieltä että aina kun siinä joku huutelee käskyä, niin tulee maahanmeno. Siitä tuli tietysti nolla, ja oli vähän kuumottava fiilis kun nollattiin heti eka liike. Onneksi sain sen unohdettua ja suoriuduttiin lopuista liikkeistä ihan kunnialla, niistä tulikin sitten kympit kaikista. Loppupisteiksi tuli 300 p, joka riitti myös luokkavoittoon. Hyvä Nessiäinen!

Kaukoissa se otti liikkurista häiriötä ja mulla oli vähän sellainen fiilis, että se oli jotenkin epävarmana. Kun käännyin sitä kohti jätön jälkeen, niin olin ihan varma että se ei nouse – se makasikin jotenkin matalana ja oli vähän kysyvän näköinen. Onneksi sillä ei ole tapana jähmettyä kokonaan, ja se teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä, mutta jäi tosi lysyyn istumaan. Näitä täytyy nyt kyllä alkaa treenaamaan muutenkin ja nostaa kriteeriä.

Mutta oli kyllä kiva päästä taas kehään ja Nessin kanssa on nyt ainakin näiden neljän kokeen perusteella aika helppo kisata. Se on keskittynyt ja mun on helppo luottaa siihen että se tekee hommat kuten on opetettu. Tietty se on vielä hurjan nuori ja kokematon koira, ja ne haasteet tulee yleensä vasta kokemuksen karttuessa. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tässä vielä video suorituksesta.

 

Täyden kympin tyttö

Voi mun pientä Nessiä! Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolmas ja viimeinen alokasluokan koe Helsingin seudun piirinmestiksissä HSKH:n joukkueessa. Päätin jo SM:ien jälkeen, että käydään vielä kerran alokkaassa vähän harjoittelemassa kisaamista. Hyvinhän se meni, Ness oli kehässä tosi stabiilin oloinen ja teki kiltisti kaiken kuten sille on opetettu. Saatiin kaikista liikkeistä kympit, eli täydet 200 p! Enpä ole aiemmin saanut kellään koiralla mistään luokasta täysiä pisteitä. Meidän joukkueen alokoirat olivat kaikki kolme luokan kärjessä, joten voitettiin vielä joukkuepiirinmestaruuskin, kun Ylva EVL:ssä teki ykköstuloksen ja sai piirinmestishopeaa. Tässä video Nessin suorituksesta.

Meidän joukkue. Kuva lainattu HSKH:n sivuilta, kuvaaja ei tiedossa.

Seuraamiseen en ole nyt kauhean tyytyväinen kun se on alkanut vähän edistämään, mutta sen ehtii taas modailla tässä ajan kanssa. En väsyttänyt sitä kauheasti ennen kehää, ja jostain syystä se oli jopa vähän normaalia väsyneemmän oloinen. Liekö vaikuttanut pari edeltävää päivää, jotka olivat aika täynnä toimintaa. Arvokasta tietoa tuokin taas tulevaisuutta varten. Lisäksi maasta sivulle nousemiset olivat vähän normaalia hitaampia, ja paikallamakuun lopussa se jäi jopa vähän vajaaksi. Olin edellisinä päivinä vähän hämykäskytellyt niitä, joten voi olla että Ness oli vain vähän epävarma. Täytyy toivoa että sillä ei ole mitään jumeja missään, jotka aiheuttaisivat että maasta pompahtaminen ei tunnu kivalta. Onneksi muutaman viikon päästä on fyssari, niin saapi taas kunnon tsekattua.

Nyyti pääsi mukaan kannustusjoukkoihin ja sai palkaksi Berralta uuden pallon. Nessillä on nyt vähän orjatyöläisen asema, kun se tienasi onnistuneella suorituksellaan Nyytille pallon ja Nyytille ja Unnalle 30 kg koiranruokaa. Tasan ei mennyt nallekarkit tälläkään kerralla!

Häkkieläimet

Kokeen jälkeen käytiin Ansun kanssa ihanassa auringonpaisteessa Haltialassa lenkillä ao. porukalla:

Nyyti, Ness, Ken, Ylva, Rimma ja edessä Åke

Nyt alkaakin sitten seuraavaan luokkaan valmistautuminen, kun sain meille koepaikan lokakuulle. Superjännää! Uusi avoin luokka on kyllä paljon haastavampi kuin vanha, ja liikesuorituksiakin on tosi monta. No ei auta kuin treenata, ja toivoa että mukana on taas hitunen onneakin.

TOKO SM

Kuva: Sporttirakki

Meidän joukkue voitti SM-kultaa! Ihan huippua! Kisasin Nessin kanssa alokkaassa Hakunilan Seudun Koiraharrastajien kakkosjoukkueessa. Jo keväällä joukkuekokoonpanon tullessa ajattelin että joukkueella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä, sen verran kovia nimiä oli seuramme kasannut samaan porukkaan. Ja niinpä se toteutui, tosin huiman pienellä alle pisteen erolla toiseksi tulleeseen T-Teamin joukkueeseen. Kolmanneksi sijoittui Mikkelin Agilityharrastajat. Koe oli meille kotikisa; SM:t pidettiin HSKH:n kentillä Ojangossa.

Elina & Knox, minä & Ness, Heidi & Super, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mirjami & Käpy. Kuva: Anna Silvan

Etukäteen mä jännitin sitä että se Nessin juoksu nyt alkaa just ennen kisoja. Onneksi se ei ehtinyt alkaa, joten pääsin penskan kanssa nauttimaan ekaa kertaa arvokisatunnelmasta. Edeltävästi treenit oli mennyt vähän vaihtelevasti ja mulla on ollut jo kova hinku päästä tekemään seuraavien luokkien liikkeitä eteenpäin. Edellisenä iltana kävin vielä lähikentällä tekemässä kevyen treenin Heidin avustuksella ja Ness tuntui tosi kivalta. Ja sitä se oli kehässäkin!

”Ai jotkut ässämmät huomenna vai?”

Meidän suoritusvuoro alokasluokassa oli lauantaina ihan loppupäässä. Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, jonka jälkeen olikin sitten useampi tunti odoteltavaa. Ehdin rauhassa katsoa EVL:ää  ja valmistautua omaan suoritukseen. Meidän joukkueen toinen alokasluokan koirakko Mirjami ja Käpy tekivät jo aamulla tosi hyvän ykköstuloksen 194 p, joten mulla ei ollut sen suhteen enää niin suuria paineita. Pääasia oli kiva fiilis ja hyvän kokemuksen saaminen haastavissa kehäolosuhteissa nuorelle koiralle. SM:ssä on usean yhtä aikaa pyörivän kehän ja suuren ihmismäärän vuoksi yleensä aina paljon enemmän häiriöitä kuin normikokeissa.

Tehtiin Nessin kanssa kiva, oman tasomme mukainen suoritus jossa ei ollut mitään sen kummempia ylläreitä. Videolta jälkikäteen katsottuna luoksetulon jättö on vähän jännä, Ness vaikuttaa levottomalta ja taitaa jopa liikuttaa toista etutassua. Täytyy ottaa tuo työn alle treeneissä. Luoksarin lopussa se myös vähän rumasti töykkäisee mun kättä, mutta tuota on kyllä ollut treeneissäkin ja mun täytyy alkaa tehdä asialle jotain. Kapulan pidon mä vähän itse mokasin, annoin pitämiskäskyn liian aikaisin kapulan ollessa vielä turhan ylhäällä, ja Ness nappaa sen vähän ronskisti ja pompauttaa samalla etujalkoja. Paikallamakuussa meillä oli pieni ylimääräinen jännitysmomentti, kun yksi ryhmän koirista haukkui lähes tauotta. Olin jo rivin ekana käskyttänyt Nessin maahan, kun sama koira lähti sivulta eikä mennyt maahan, ja tuntui että kesti tosi kauan ennen kuin koko ryhmä oli makaamassa ja pystyttiin jättämään koirat. Oma moka sikäli, että en ollut treenannut ollenkaan tuollaisia tosi pitkiä jättöjä. Vähän meinasi itsellä tuskanhiki nousta, mutta Ness makasi onneksi kiltisti – tosin pitäen napakkaa kontaktia koko ajan ja pelkäsin että se pompsahtaa sieltä takaisin ylös! Olin tosi tyytyväinen Nessin vireeseen ja kehässä tuntui tosi kivalta ja varmalta. Tässä video suorituksesta -> klik! Kokonaispistemääräksi tuli 193,5 p. ja sijoitus 10/75. Hieno pikku-Nestori!

Nessin Jeti-veli ja Pipsa-sisko olivat myös alokkaassa kisaamassa ja tekivät myös tosi hienot ykköstulokset. Luokan voittivat Kati ja Tarmo huikealla 199 pisteellä ja tokaksi tulivat Riitta ja Hippu 198 pisteellä, onnea!

Lauantain jälkeen meidän joukkue oli johdossa, mutta melko samoissa pistelukemissa oli myös useampi muu joukkue. Sunnuntaina oli mukava olla turistina paikalla ilman aikataulujen kyttäämistä ja seurata kehiä kaikessa rauhassa. Sunnuntain avo-koirien tulokset ratkaisivat, ja onneksi meidän joukkueen Elina ja Knox tekivät tosi hienon tuloksen. Lopullista varmuutta joukkuekisan voitosta saatiinkin jännittää palkintojenjakoon saakka. Olipas hauskaa olla yhdessä joukkueen kanssa jännittämässä sijoitusta viikonlopun ajan, sekä iloitsemassa voitosta yhdessä. Lisäksi joukkueestamme Carita ja Hurja voittivat vielä yksilö-SM -hopeaa! Kiitos koko joukkueelle, oli hieno viikonloppu! Yksilökullan veivät Mika ja Kaitsu, sekä pronssille tuli Oili ja Nessin ihana Zip-täti. Onnea!

Tending Catlike, Tending Venture, Saunajaakon Alfa Romeo, Tending Rough, Tending Brisk ja Stjerne. Kuva: Anna Silvan

Nyyti pääsi sunnuntaina turistiksi mukaan, ja viihdytti itseään mm. bongailemalla myyntikojuista leluja ja kerjäämällä rapsutuksia ja huomiota. Nyytin jälkeläiset Neo ja Draama olivat kisaamassa ja tekivät molemmat hienosti ykköstulokset – onnea! Edelleen mulla on ajoittain sellainen pieni katkera kaiho siitä että Nyytin kanssa tokon lopettaminen ei ollut oma päätökseni, vaan pakon sanelema tilanne. Nää SM:ien ja karsintojen kaltaiset tilanteet nostaa sen tunteen aina vähän vahvemmaksi ja tuntuu että elämä muuttui sairastumisen myötä Nyytille vähän epäreiluksi. Vaikka Ness vähän pakosti on lähiaikoina saanut enemmän huomiota ja treeniaikaa, yritän aina saada Nyytinkin kanssa tehtyä treenejä joissa se kokee että siltä edelleen vaaditaan asioita ja se joutuu käyttämään päätään. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisi Nyytin kanssa sitä monen suosittelemaa rally-tokoa. Tosin mulla on siihen vähän skeptinen suhtautuminen, ja se on tuntunut aika hömpältä, mutta ei sitä varmaan voi täysin tuomita kokeilematta.

Ensi vuonna matkataankin ilmeisesti Ouluun SM:iin, eli on ”pikkuisen” pidempi kotimatka. Nyt oli ihanaa kun rättipoikkiväsyneenä tarvitsi ajaa vain vartti kotiin! Mutta olipas aika huikea viikonloppu – kiitos mun oma pikku-Ness! Tästä se alkaa. <3

Kuva: Sporttirakki

Vain taivas on rajana! Kuva: Juuso Kuparinen

 

 

 

Nessin eka koe!

Enpä arvannut viime sunnuntaina Ojankoon karsintoja katsomaan lähtiessä, että muutamaa tuntia myöhemmin ajelen kotiin hakemaan koiraa kisaamista varten!  Puhuin Nessin kasvattajille Ojangossa että Nessillä saattaa alkaa juoksu, jolloin meidän muutaman viikon päästä oleva eka koe – ja sitä myöten SM:t – jää välistä. Pienimuotoisen ylipuhumisen seurauksena löysin hetken päästä itseni puhelin kädessä soittelemassa vastaavalle koetoimitsijalle jälki-ilmoittautumista. Hui! Niinpä me sitten kisattiin ihan extempore meidän eka tokokoe! Ja sepä menikin vielä tosi kivasti, Nepsu teki ykköstuloksen 195 p. KP ja sijoittui kolmanneksi. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Hurraa pikku-Nestori!  Tässä video.


Tarkkasilmäiset mahdollisesti huomaavat, että toiseksi tulleella Mirjamilla on palkintojenjaossa Käpyä tuuraamassa erittäin kiihtyneesti palkintosessioon suhtautunut Nyyti! :D Ja luokan voiton vei Nessin ”adoptioveli” Ciao Christan kanssa. <3

Ness oli kyllä kehässä ihan tosi kiva, keskittynyt ja stabiili. Hieman se kiihtyi luoksetulosta, jonka jälkeen laitoin sen hetkeksi käy siihen-käskyllä pötköttelemään. Ainoa liikevirhe tuli kaukojen alussa, jossa se ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tuosta tuli 7,5 pistettä, muista liikkeistä saatiin kympit. Menin kaukojen aloituspaikalle vähän turhan pian, jolloin jouduttiin perusasennossa odottelemaan liikkeen alkua aika kauan ja Ness vähän varmaan lukittautui tuohon kontaktinpitoon. Olihan siellä kaikkea muutakin pientä, kaukoissa on vielä ihan jäätävä työ edessä ja seuraamisen käännökset oli huonoja yms. Mutta se on vaan teknistä piiperrystä, pääasia on oikeisiin asioihin fokusoiva, keskittynyt ja motivoitunut kisakaveri. Tästä se lähtee, kiitos Ness! <3

Reilu vuosi sitten oli samalla kentällä ekoissa hallitreeneissään tämän näköinen tyyppi:


 

Ness Christan koulutuksessa

img_3733

Kaikki artikkelin kuvat (C) Maarit Karhu-Teiskonen

Viime perjantaina ajeltiin Lahteen Christan tarkkojen silmien alle. Käytiin muutamaa kuukautta aiemminkin Christan opissa samalla porukalla, tällöin meillä meni seuraaminen uusiksi. Ness oli tosi pomppivainen ja vähän yli-yrittävä, joten aloin rakentamaan siihen rauhallisempaa asennetta ja erilaista askellusta. Työ onneksi tuotti hyvin nopeasti tulosta, ja nyt seuraaminen on stabiilimpi. Tosin nyt muutaman viikon aikana olen saanut vähän uusia virheitä, mutta onneksi on hyvän koulutettavuuden omaava koira, niin asioiden edistyminen on yleensä kivan vasteellista.

img_3730img_3729

Tein Nessin kanssa suurimman osan alokasluokan liikkeistä palkatta, tokaa kertaa ikinä. Kuten vähän olen aavistellutkin, on palkan odotus nyt vähän turhan suurta. Saatiin ohjeeksi vähentää leluttamista ja ottaa enemmän palkkausta namilla ja sosiaalisesti. Itse liikkeissä ei nyt sen kummempaa ole tällä hetkellä, ja tekniset jutut onkin simppelimpiä kuin tuo aina niin haastava mielentilan hallinta. On ollut tosi kiva ruveta tekemään jo vähän kokonaisia liikkeitäkin, kun tähän saakka treenit on ollut hyvin pitkälti pienen pieniä palasia.

img_3727img_3731

Olen jo alkanut vähän vilkuilemaan koekalenteria – jännää! Olisi kiva päästä Nessin kanssa TOKO SM:iin mukaan ja nykyään tylsästi tarvitsee tuloksen jo ennen SM:iä. Joten jos juoksut ei sotke kuvioita, niin huhtikuulle olen katsellut jo muutamia potentiaalisia kokeita. Paikallamakuuta pitäisi tehdä kyllä vielä paljon, ja lisätä häiriöitä siihen. Samoin kaukoissa on vielä aika paljon työmaata. Mutta ihanaa kun pääsee jo edes ajatuksen tasolla suunnittelemaan kisaamista. Olen ollut viimeksi kokeessa Nyytin kanssa 2015 kesällä, joten alkaa olla jo ikävä kokeita!

img_3735

Unna sairastui

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567