Outo ”talvi”

Mä kuvitelmissani naputtelin opintovapaani alkaessa opinnäytetyötä ja koulutehtäviä punaisessa tuvassamme nietosten keskellä, talvisen lumimyrskyn viuhuessa ikkunoiden takana ja takan rätistessä kotoisasti. No, tuuli on viuhunnut myrskylukemissa viikoittain, mutta lunta ei sitten ikinä tullut. Vettäkin on satanut ihan riittävästi, ihan sen verran että lenkeille olisi tarvinnut välillä kahluusaappaita. Nyt kun lumen tulon suhteen on jo luovuttanut ja alkanut nauttia keväisistä päivistä ja valoisista illoista, niin ehkä se talvi tulee sitten maaliskuussa ja jatkuu jonnekin juhannukselle. Joten kerran ei talvi tullut ajallaan, niin ei tarvitse tulla enää ollenkaan. Mutta on kyllä ollut outoa, kun se odotettu ihana pakkaslumi ja talven kauneus ei tullutkaan. Vähän kurjaa, mutta koska aina kaikesta täytyy miettiä positiivisiakin puolia, niin eipähän ole tarvinnut väistellä lenkkireittejä valtaavia hiihtäjiä, eikä liukastella jäällä tai tarpoa sohjossa. Nyt on ollut itseasiassa tosi hyvä lenkkeillä (silloin kun ei siis ole myrskynnyt ja satanut kaatamalla…), kun on päässyt kulkemaan metsissä ja poluilla täysin esteettä.

Ihan äkkiseltään ei kyllä noista kuvista uskoisi, että ne on otettu 20.2. Viime vuonna samaan aikaan oli ihan valtava määrä lunta:

Mutta on kyllä ollut ihanaa olla opintovapaalla. Tosi äkkiä tottui siihen ettei tarvitse mennä töihin, ja nyt sitä on jo ihan oloneuvoksena ja ajatukset muissa jutuissa, että töihin meneminen tuntuu hurjan kaukaiselta. Silti on kyllä riittänyt tekemistä ja päivät vilistää kovaa kyytiä. Täytyisi varmaan alkaa lottoamaan, koska tällainen palkkatyötön elämä on aika mukavaa. Ollaan treenattu ahkerasti vaihtelevalla menestyksellä ja vasteella, mutta meininki on pysynyt onneksi paineettomana ja fiilis kivana. Nyt meillä on viikonloppuna edessä Nessin kanssa Seinäjoen reissu, kun edessä on kauden eka valintakoe. Vähän meinaa pitkästä aikaa ajatus kisaamisesta jännittää, olisi ollut tosi kiva saada tammikuulle koepaikka, mutta ne on ollut kiven alla. Viimeksi ollaan oltu kehässä marraskuun alussa, joten joku tsekkaus olisi ollut kyllä tarpeen. Nyt on vähän sellainen olo, että mitä tahansa voi sattua. Ja niinhän se näiden eläinten kanssa aina on, mitä tahansa oikeastaan voi oikeastikin sattua! Mutta pääasia on, että on terve ja iloinen koira, kenen kanssa pääsee osallistumaan.

Nyyti on onneksi ollut koko talven hyvävointinen, eikä olla tarvittu kipulääkkeitä. Se on onneksi ikäisekseen kuitenkin yllättävänkin hyväkuntoinen, eikä siitä äkkiseltään arvaisi sen olevan jo yli 10-vuotias. Nyytin Myy-emä on virkeä lähes 16-vuotias rouva, joten täytyy toivoa että pitkän iän salaisuus olisi periytynyt tyttärellekin. Vuosi sitten tehty sterkkaaminen on tehnyt Nyytille hyvää, siitä on tullut rennompi ja iloisempi, ja se jopa osallistuu kaverikoirien leikkeihin. Aiemmin sitä ei oikeastaan millään lailla kiinnostanut muiden leikit, nyt se on spurttaillut pelloilla kyyläilemässä kavereita. Nessin kohdalla en ole huomannut steriloinnin aiheuttaman yhtään mitään muutosta mihinkään, se on oma hassu itsensä mitä on aina ollutkin. Senhän mielestä muiden koirien kanssa juokseminen on siisteintä ikinä. Tytöt on myös kotona leikkisämpiä, ne painiskelevat usein lattialla toisiaan pureskellen. Niillä on kyllä onneksi tosi hyvä suhde keskenään, ja ne selvästi nauttivat toistensa seurasta. Meidän mainiot mustat ketut! Tää kahden aikuisen järkevän koiran kanssa eläminen on kyllä suorastaan helppoa.

2020

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

Nyt tuli kyllä ennätyspitkä päivitystauko, näköjään viimeksi marraskuussa on tullut kirjoitettua tänne mitään. Olin joulukuun alussa lomallakin, ja monena päivänä kävi mielessä että täytyy tänne kirjata kuulumisia, mutta aina se vain jäi. Instagramiin on tullut nykyään laitettua enemmän juttuja, en tiedä alkavatko nämä blogit olla vähän vanhentuneita, mutta itselleni on kiva kun samasta paikasta löytyy niin paljon muistoja melkeinpä kymmenen vuoden ajalta.  Nyt kiireisen syksyn jälkeen edessä häämöttää parin viikon päästä alkava opintovapaa. Oli aika rutistus syksyllä tehdä 20 op kolmessa kuukaudessa töiden ohessa, jossain vaiheessa meinasi epätoivo iskeä kun etätehtävien määrä oli tosi hurja. Onneksi on kotona ihana mies, joka auttoi Nyytin ja Nessin lenkityksissä. Treenitahti tuosta syksyn urakasta kyllä kärsi, mutta välillä on pakko priorisoida asioita. Nyt opintovapaan myötä ehdin onneksi sekä treenaamaan, lenkkeilemään että tekemään niitä koulujuttujakin. Maaliskuun ekana päivänä on tän kauden ensimmäinen maajoukkueen valintakoe Seinäjoella, minne osallistun Nessin kanssa. Jännää, eka kokonainen kausi edessä! Viime vuonna päästiin vasta kaksiin vikoihin valintakokeisiin, kun kauden alkaessa ei oltu vielä kisattu EVL:ssä.

Joulukuun alussa vietettiin ihana, aurinkoinen ja kirpeän talvinen viikonloppu Strömforsissa Tending-leirillä, jossa Maarit otti ihania kuvia koirista treeneissä ja lenkillä. Saatiin tehtyä myös tosi hyödyllisiä treenejä, Zap-serkku ja Ness joutuivatkin kunnon kuunteluhaasteisiin ja oli tosi kiva pähkäillä treenejä isommalla porukalla. Alla kuvasatoa viikonlopulta, kaikki kuvat on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen. Melkeinpä tuon viikonlopun myötä talviset kelit loppuivatkin, ja nyt on ollut koko talven ajan ällöttävä tuulinen ja sateinen plussakeli. Lumestakaan ei olla saatu nauttia ollenkaan.

 

Nyyti on ollut tosi hyvä nyt koko talven, joitain kertoja se on märillä ja tuulisilla keleillä pidemmillä lenkeillä vammakävellyt vähän aikaa, mutta oire on mennyt aina suht pian ohitse. Ei olla tarvittu lääkehoitoa ollenkaan, normaalit fyssarikäynnit on ollut 4-6 viikon välein. Ness on melkeinpä näistä ollut nyt enemmän jumissa, tuo aktiiviharrastaminen kyllä vetää kropan enemmän jumiin. Mä meinasin vähän innostua, kun tokon tulevan sääntömuutoksen myötä veteraanikoiria saa tiputtaa takaisin alempiin luokkiin. Voisi olla ihan hauskaa, jos Nyytin kanssa kävisi joskus muutaman AVO-kokeen ihan mielenvirkistysmielellä kisaamassa. Rallytokokin olisi tietty yksi vaihtoehto, mutta mua se laji ei ole oikein alkanut millään lailla kiinnostamaan, vaikka nykyään tosi suosittua onkin.

Ihana Nyyti! Kuva: Maarit K-T

Vuosikymmenkin vaihtui. Viime vuodelta ei nouse mitään yksittäistä kohokohtaa mieleen, ei hyvässä eikä pahassa. Oli ihana päästä kisaamaan taas kunnolla EVL:ssä ja monia kivoja retkiä tuli tehtyä. Ness valioitui tokosta maaliskuussa, päästiin keväällä Valmennusrenkaaseen ja kesällä SM-finaaliin. Syksyllä opiskelupaikka ja työkierto piristivät ja olivat kivaa vaihtelua tavalliseen työntekoon. Tälle vuodelle toivon koirille – ja tietysti myös meille ja kaikille läheisille – terveyttä, terveyttä ja terveyttä. Jos tuo toive toteutuu, niin kaikki muu on vain minusta kiinni. Nyt on ihanaa saada katkos työntekoon kahden kuukauden opintovapaan merkeissä, ja varmaan syksylläkin jatkan opintovapaata jonkun pätkän. Seuraavat 1,5 vuotta menee opinnäytetyön merkeissä, jonka tekemiseen on aikataulutettu koulun puolesta 810 työtuntia…

Selasin äsken viime tammikuun päivityksiä, ja näköjään on ollut ihana hanki ja -19! Kateeksi käy nytkin talvisäistä nauttivia, kun lähden ajelemaan yövuorosta kotiin pimeään ja +4 asteiseen vesisadekeliin. Blaah. Alla vielä kuvakuulumisia joulun ajalta.

Syksy


Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Mulla on mennyt vapaa-aika nyt tosi pitkälti töiden ja opiskelun parissa. Opintojen alettua meinasi vähän stressata etätehtävien valtava määrä, mutta nyt kun niitä on saanut tehtyä ja palautettuakin jo, niin on ollut huojentavaa huomata että aikaa on jäänyt vähän muullekin. Sitä suuremmalla innolla on ollut ihana päästä treenikentälle ja metsälenkeille, kun se on tuntunut poikkeuksellisen palkitsevalta. Alkusyksystä onneksi oli kaksi tosi kivaa leiriä peräkkäin, TOKO valmennusrenkaan syysleiri ja Tending-leiri. Leirit katkaisi tosi hyvin arkea, ja pääsi touhuamaan viikonlopuiksi kivojen ihmisten kanssa tärkeitä harrastusjuttuja. Valmennusrenkaan leirillä osa treeneistä meninhyvin, mutta sunnuntain haastava kehätreeni oli kyllä meille ihan todella haastava, ja meni mentaaliseltakin puolelta ihan metsään. Christa piti hyvän palautteen, ja nyt olen yrittänyt olla tarkempi siitä mitä palkkaan ja vahvistan. Stabiliteetti, stabiliteetti ja stabiliteetti!

Tending-leirillä tehtiin hyvien tokotreenien lisäksi myös pitkästä aikaa jälkeä, ja se sujui hyvin! Ness on jäljestänyt tosi vähän, mutta alkuun muistutettiin taas keppien olemassaolosta ja niin Nessiäinen porskutteli menemään ja nosti kaikki kepitkin. Hauskaa! Seuraavana päivänä jälki tosin imikin sen verran, että kepeistä taisi puolet jäädä metsään. Mutta kivaa vaihtelua tuo jäljestäminen. Jos ne PK-esteet ei olisi niin pelottavan korkeita, niin jäljellä kisaamista voisi joskus harkitakin. Kyllähän Ness varmaan menisi niistä hyvin yli, mutta mä itse kammon sitä loukkaantumisriskiä. Nyyti oli tietysti myös mukana leireilemässä, ja pääsi myös touhuamaan tokokentällä ja kaahottamaan jälkimetsässä. Se on jäljestäessä sen verran vauhdikas, että mä joudun etenemään juoksujalkaa…

Nyt meillä on viikon päästä edessä tokokisat, käyn vähän kokeilemassa miltä Ness vaikuttaa kehässä ja kantaako kehään saakka ne piiperrykset, mitä olen nyt ehtinyt vähän tekemään.

Ohessa vähän kuvia tytöistä, sain nyt vasta purettua kamerasta kaikki kesän aikana otetut kuvat, joten myös kesätunnelmiakin alla.

 

Pikakuulumiset

Nyt on taas jäänyt blogin päivittäminen ihan hunningolle, kohta on koko jo kesäkuukin ohi – huomenna on jo juhannus. Meille kuuluu pelkkää hyvää, mitä nyt helteet vähän rajoittavat treenaamista ja lenkkeilyä, mutta toisaalta mä niin nautin noista lämpimistä säistä että ei niin haittaa. Alla kuvapäivitys viimeisen kuukauden kohokohdista: Valkmusan kansallispuisto, uimista, lenkkejä, pitkästä aikaa vähän paimennusta, kaverikoiria ja treenejä.

Hyvää juhannusta kaikille!

T-leirillä Jämijärvellä

Viime viikonloppu vietettiin helteisissä keleissä Tending-leirillä ihanalla Jämijärvellä. Kahta viikkoa aiemmin renkaan leirillä oli saanut palella ja vuorata itsensä useammalla vaatekerralla, kun nyt oli ihan t-paitakelit ja vähän turhan kuuma koirien treenaamiseen. Olin buukannut meille kolmeksi päiväksi lähinnä tokotreenejä, ainoasta jälkitreenistäkin luovuin aikataulujen vuoksi. Meillä kävi vain vähän tylsä juttu, kun Ness kolaroi lauantaina aamulenkillä kannon kanssa, ja loukkasi itseään. Se  piti toista etujalkaa hetken ylhäällä, mutta ei missään vaiheessa ontunut. Tein vähän kevyemmän treenin kun vointi vaikutti ihan normaalilta, mutta lauantaina illalla se liikkui kuitenkin vähän jäykästi, joten sunnuntai menikin sitten lähinnä muiden treenejä seuraillen. Oli silti mukavaa, ja perjantaina varsinkin saatiin tehtyä hyvät normaalit treenit. Leireillä tietty on mukavaa nähdä paljon tuttuja, joten kaikkinensa viikonloppu oli oikein onnistunut, vaikkei nyt päästy ihan täysillä treenaamaan. Leirillä oli myös kunnon liuta ihania pentuja, esimerkiksi yhdeksän kuusiviikkoista T-penskaa.

Elsa, Isla, Joku, Ness, Nyyti ja Neo

Toukokuu on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Olen ehtinyt nyt töiden vuoksi vähän harvakseltaan treenaamaan, etsiskelin just Nessille jotain koetta jossa voisi käydä tekemässä taidontarkistusta SM:iä varten. Se on kisannut ulkokokeissa vain kahdesti alokasluokassa, ja EVL-liikkeet isoilla nurmikentillä on paljon haastavampia kuin hallikokeissa.

Toukokuun puolivälissä tuli itseasiassa täyteen 20 vuotta mun ensimmäisestä tokokisasta ikinä. Muistan sen edelleen tosi hyvin, enkä olisi kyllä silloin uskonut miten tärkeä osa elämää koiraharrastuksesta lopulta tulee. Ja nimen omaan tokosta. Se on kyllä antanut valtavasti; ystäviä, reissuja, treenejä ja kisoja. Aika pitkään ajattelin harrastavani enemmän rotua kuin lajia; suomenlapinkoiraharrastaja joka kisaa myös tokossa – kunnes rotu vaihtui nimenomaan tokon vuoksi, ja koen kyllä nykyään olevani enemmänkin tokoharrastaja, jolla nyt sattuu olemaan bordercollieita, kun ne sopivat lajiin hyvin. Tosin koen kyllä että nuo bortsut ovat olleet arjessakin hyvin paljon helpompia kuin lapinkoirat. En tosin tiedä millaisia ne olisivat, jos niitä ei olisi koulutettu pitkälle ja ne eivät pääsisi tuota energiaansa purkamaan kunnolla.

Partis Leevin ja suomenlapinkoira Iinan kanssa joskus silloin 20 v. sitten

Toukokuu meni vauhdilla varmaan osittain sen vuoksi, kun oli juuri nuo kivat leirit mitä odotella. Nyt sitten täytyisi puurtaa töissä useampi viikonloppu, ja alkaa suunnitella ja odotella heinäkuun kesälomia. Tää on kyllä niin ihana vuodenaika, ulkona on niin kaunista kun on niin heleän vihreää kaikkialla. Tekisi mieli vaan tehdä pitkiä lenkkejä ja viettää kaikki aika ulkona!

 

Kohtuutonta menoa

Perjantaina tuli sterkkauksista kolme viikkoa täyteen ja kaikki meni hienosti ilman mitään ongelmia. Nessin nisäkasvain oli hyvälaatuinen adenooma. Ikävä kyllä kun Ness oli sen verran ”vanha” nyt sterkkausvaiheessa, niin sterilisaatio ei ehkäise uusien nisäkasvaimien syntymistä. Jatkossa kuulemma täytyy säännöllisesti tunnustella nisät läpi, jotta huomaan ajoissa mahdolliset uudet kasvaimet. Haavat paranivat hyvin ja laseroin niitä lähes päivittäin. Masut ovat vieläkin paljaat kuten kuvasta näkyy, mutta nyt on ollut ihanan lämmin kevät, joten sekään ei ole haitannut.

Santahaminassa, taustalla näkyy Helsinki

Ekat kaksi viikkoa otettiin iisisti ja tehtiin vain hihnalenkkejä, pikku hiljaa vapaanaoloaikaa lisäillen. Annoin noiden ravailla ihan normaalisti ja rentoa laukkaakin sai mennä, mutta äkkinäiset liikkeet ja kiihdyttely oli kiellettyä – helpointa oli siis minimoida vahinkomahdollisuudet ja mennä kytkettynä. Viime viikolla kun leikkauksista oli kolme viikkoa, saatiin lupa alkaa treenatakin. Siihen mennessä oltiin vajaan viikon ajan tehty jo normilenkkejä ja olin antanut koirien vähän juostakin lujempaa.

Nyytille vähän yllättäen tuli heti leikkauksen jälkeen valeraskaus. Sillä ei muistaakseni ikinä niitä ole aiemmin ollut, ja jotenkin hormonitoiminnan muutos laukaisi sillä valeraskauden. Se yritti rakennella pesää terassin alle, ja sisällä ollessa ”imetti” kolmea pehmoleluaan yksinään yläkerrassa – se harvemmin poistuu meidän seurasta joten yksinään ylös hakeutuminenkin oli vähän hassua. Mulla kesti vähän aikaa hiffata että mistä on kyse, kun se muutenkin välillä elää vähän turhan tiiviissä kanssakäymisessä lelujensa kanssa. Kun se alkoi kantaa niitä kaikkia petiinsä ja petaili ja kiertyi hyvin huolellisesti makuulle lelut mahansa alla, tajusin vasta että nyt meni hoivavietti överiksi. ”Pennut” pääsivät tämän jälkeen jatkamaan elämäänsä komeroon ja Nyyti onneksi unohti koko hössötyksen.

Oli ihana päästä treenaamaan taas. Toisaalta teki kyllä ihan hyvää päästä buuttaamaan päät ja kropat, kun maaliskuussa tuli treenattua tosi paljon kokeiden vuoksi. Pidempien taukojen jälkeen mulla on aina ollut vähän haastavaa saada se ennen taukoa ollut ”punainen lanka” ja työn alla olleet jutut taas kunnolla käyntiin, tuntuu että pari ekaa treeniä menee aina vähän hakemiseen ja tatsin saamiseen. Nyt viikonloppuna on edessä Nessin eka valmennusrenkaan leiri, jossa perinteisesti on ollut tosi haastavia häiriöitä ja vaikeita kehäsuunnitelmia. Saa nähdä millainen nöyryytys meillä on edessä! No ainakin se punainen lanka varmaan löytyy sieltä taas ihan kirkuvan värisenä. Parin viikon päästä suunnataan myös Tending-leirille, kivaa päästä sairasloman jälkeen kunnolla vauhtiin taas harrastusten parissa.

Oli pakko laittaa tänne poikkeuksellisesti ei-koirakuvat, kun mä niin rakastan tätä vuodenaikaa kun alkaa hennosti vihertämään, illat on valoisia, linnut laulavat ja ihanat kukat ja lehdet puhkeavat. Eikä tarvitse enää palella! Nyytinkin Gabapentin on taas purettu alas, ja toivottavasti pärjäillään hyvin ilman sitä. Ness on taas alkanut vähän kutista, toivon todella ettei oireilu tuosta pahene ja pärjättäisiin ilman lääkkeitä. Nyt se on vasta lähinnä kierinyt naamaansa maahan hieroen, jos se alkaa taas sisälläkin rapsutella, niin ei auta kuin hakea sille Cytopoint-pistos. Voi olla että se reagoi johonkin siitepölyyn, silmät sillä on rähminyt vähän paksua harmaata rähmää, joka tyypillisesti sillä alkaa aina samaan aikaan kutinan kanssa.

Nyt on vappuaatto, mutta näin vuorotyöläisenä ja sattumalta myös täksi viikoksi kotiin ihan vain koiraseurassa jääneenä, tästä tulikin todella tavallinen ja rauhallinen arki-ilta, kun aamulla on taas aikainen herätys töihin. Onneksi koko ihana kesä on vielä edessä, huomenna on toukokuu. <3

Alla satunnaisia kuvia reilun viikon ajalta.