Kolmen koiran arkea

Elämä alkaa näin reilu pari kuukautta pennun saapumisen jälkeen tasoittua ja asettua mukavasti normaaleihin uomiinsa. Nyt neljä kuukautta vanha Nipsu on luonnollisesti sopeutunut meille hyvin, ja me ollaan opittu hieman tuntemaan pienintä laumanjäsentä. Mitään suurempia ongelmia ei onneksi ole ollut minkään asian suhteen – Nipsu tosin omasta mielestään ainakin voisi skipata siivouspäivät, imuri on edelleen kamala pentuja nielevä mörkö. Meillä on vielä todella kovaääninen ja iso teollisuusimuri, joten annettakoon hieman anteeksi turhaa pelkoilua. Nyyti ja Ness ovat edelleen järkeviä ja kärsivällisiä, Nessikin on alkanut hieman paremmin komentelemaan Nipsua. Nyt kun kokoa on jo yli 10 kg, on entistä tarkempaa ettei pentu pääse repimään ja törmäilemään noihin aikuisiin ihan miten sattuu.

Nipsu sai viime viikolla 16-viikkoisrokotuksensa ja painoa oli 8,9 kiloa. Nipsu omaan liiveihin uivaan tyyliinsä kävi ”suutelemassa” läpi koko henkilökunnan ainakin kahdesti, ja olisi kovin mielellään ottanut toisen kierroksen ajelua lääkärin nostopöydällä ylös-alas – se vielä lähtiessä parkkeerasi itsensä uudelleen ”namipöydälle.” Vertailun vuoksi katsoin, että Ness on samaan aikaan painanut 8,3 kg. Nyytistä mulla ei ole ainakaan sähköisessä muodossa muistiinpanoja, vaikka tää blogi ulottuukin niinkin kauas kuin Nyytin pentuaikaan. Toisaalta noista painoista on vaikea tehdä kauheasti mitään johtopäätöksiä, varsinkin kun siitä koirasta nyt tulee sen kokoinen kun tulee! Aika näyttää.

Komeat korvat pentu on ainakin kasvattanut! Ja jalatkin on venähtänyt, aika hurjaa kyytiä se on välillä pinkonutkin jo niillä.

Treeneissä Nipsu on vaikuttanut aika tasaiselta, se ei ole niin sähäkkä kropankäyttäjä kuin esimerkiksi Ness oli pentuna, mutta tietty vakaus niin liikkeessä kuin luonteessakin on olemassa. Se leikkii hyvin, lähtee myös kuolleelle lelulle kivasti ja on todella ahne. Jo nyt on vähän näkyvissä pientä odotusta ja jähmeyttä muutamassa jutussa, täytyy alkaa työstämään aktiivisuutta vähän enemmän. Seuraamisen luontainen asento ja askellus sillä on ollut mun mielestä aika makea jo pikkupentuna, mutta ehtiihän sen vielä monesti tässä pilaamaan!

Tässä ollaaan vielä luppakorvia!

Luonteeltaan Nipsu on monessa jutussa aika omaehtoinen ja itsenäinenkin, mutta silti samaan aikaan nauttii läheisyydestä, kontaktista ja yhdessä tekemisestä. Miellyttämishalua ja tietynlaista nöyryyttä sillä on mun mielestä selvästi vähemmän kuin Nyytillä ja varsinkin Nessillä, jolla sitä on kyllä varmasti normibortsuakin enemmän. Nyt se on ekoja kertoja alkanut vähän mörköillä joitain juttuja, ja aika isot on kyllä reaktiot suuntaan jos toiseenkin. Nipsu on myös selvästi sen oloinen, että siitä tulisi todella helposti myös koiran koira, jos ei ylläpitäisi suhdetta ja yhdessä tekemisen tärkeyttä sen kanssa. Nessiä se pitää idolinaan, ja varsinkin lenkeillä seuraa sen tekemisiä paljon. Nyt kun Nipsu on jo vähän isompi, se on alkanut kulkea vapaana sellaisia 4-6 km lenkkejä isojen tyttöjen kanssa, joten olen vähemmän käynyt sen kanssa kahdestaan ulkoilemassa. Uskon että sitä mukaa kun harrastusjutut etenevät, vahvistuu vielä enemmän se että olen se kaikista siistein tyyppi. Itseasiassa se on vetänyt jo muutamat kiukkuhuudot, kun on huomannut että ollaan treeneissä ja joku muu pääsee ekaksi. Eli on se ns. syttynyt treenaamisellekin jo! Onneksi huutamista millekään muulle ei ole ilmennyt…

Mulla on ollut nyt todella paljon vapaa-aikaa, kun olen odotellut helmikuusta lähtien tutkimuslupaa opinnäytetyöni aineistonkeruuseen. Luulin että mulla tässä vaiheessa olisi jo aineisto kerättynä ja analyysi meneillään, mutta eipä ole lupaa vielä herunut ja valmistuminen siirtyy syksyyn. Joten nyt sitten opintovapailla tulee vaan viilailtua tutkimussuunnitelmaa ja viihdytettyä tuota laumaani. On ollut kyllä kivaa kun on ollut aikaa nähdä myös treenikavereita enemmän ja ihan vaan olla.

Nipsu pääsi lampaillekin ekaa kertaa pari päivää sitten. Se oli kiinnostunut, mutta sitä silti jännitti ihan hurjan paljon. Ratkaisuna oli häntä kippuralla huutaen täysiä päin-mentaliteetti. Saatiin kyllä muutama rauhallisempikin pätkä näkyviin onneksi! Kaikki neljä paikalla ollutta pentuesisarusta olivat tosi hienosti kiinnostuneita ja oli ihana nähdä myös Nipsun Keijo-äitiä ja Merri-isää, sekä Mimmi-tätiä ja Pimu-serkkua. Ekan kerran kun näin Nipsun Merri-isän pari viikkoa sitten, niin sen olemus oli niin tutun näköinen! Nipsu on mun mielestä ollut aina kropaltaan ja olemukseltaan vähän eri tyyppinen kuin sen sisarukset, mutta se onkin näköjään ihan isin tyttö.

Nipsun isä Karjapaimenen Merri

Nyt parin viikon päästä lähdetään ekalle leirille, kun valmennusrenkaan koulutuspäivät ikävä kyllä peruuntuivat, mutta samana viikonloppuna on Tending-leiri, jonne sitten suunnataan. Ness on edelleen puolisaikkulainen, ei olla tehty vielä vauhtiliikkeitä ollenkaan. Toivon todella että ehdittäisiin edes heinäkuun SM-kisoihin mukaan, onneksi valintakriteerejä oli löysennetty ja meidän viime vuoden valintakoetulos riittää.

Jos ei enää tokokoiraa, niin ainakin hupijälkikoira! Sen verran pätevä Neiti Etsivä oli tänään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s