Aihearkisto: Nyytin selkäsairaus

Vuosi Nyytin selkäleikkauksesta

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus by

Nyt on tasan vuosi siitä, kun me jännitettiin Nyytin leikkausta ja haettiin illalla tokkurainen, mutta omilla jaloillaan kulkeva rakas pieni Nyyti takaisin kotiin. Vaikka Nyyti on nyt taas ajoittain kylmillä säillä oireillut, niin tilanne ilman leikkausta olisi varmasti hurjan paljon huonompi. Kukaan ei ennen leikkausta arvannut, kuinka huonossa jamassa selkä olikaan. Lisäksi olen alkanut epäillä, että tuo ajoittainen hyvin erikoisen näköinen takaosan käyttö ei olisikaan selkäperäinen oire, vaan liittyisi lähinnä tassujen viilenemiseen kylmällä säällä. Tässä muutama kirjoitukseni ajalta juuri ennen leikkausta:

https://maijan.blog/2015/11/17/voihan-itku-ja-murhe-suru-ja-huoli/
https://maijan.blog/2015/12/19/leikkuriin/

Ja fiiliksiä leikkauksen jälkeen:

https://maijan.blog/2016/01/13/kaksi-paivaa-leikkauksesta/
https://maijan.blog/2016/06/02/5-kk-leikkauksesta/

Kokonaisuudessaan koiran vakava sairastuminen pistää kyllä vähän arvomaailmaa uusiksi. Nyt ne koekentät ja tittelit eivät ehkä ole enää niin suuressa arvossa kuin ennen – tai arvostan niitä toki ja olen aina ylpeä siitä mitä Nyytinkin kanssa saavutettiin, kyseessä kun oli kuitenkin aika keltanokkainen ohjaaja ja rakettimaisen kiihkeä koira! Mutta pääasia on kuitenkin se ystävyys, arki ja yhteiset iloiset hetket. Kliseistä ja aika imelääkin, mutta niin se tuntuu menevän. Tällä hetkellä tuntuu tärkeältä se, että tänä vuonna jo kahdeksan vuotta täyttävän Nyytin elämä olisi täysipainoista ja elämisen arvoista. Ja ne kokeet on tärkeitä vain mulle – Nyytille on pääasia, että se pääsee säännöllisesti käyttämään päätään ja kokemaan olevansa taitava ja tärkeä pieni tokokoira. …ja tähän miljoona sydänhymiötä.

Norja2015 161

Takaisin lähtöruutuun

Kategoriassa Nyyti, Nyytin selkäsairaus, TOKO by

Tai siltä se nyt ainakin hetkellisesti tuntuu. Nyytin selkä on taas ollut tosi jäykkä, ja se liikkuu vinossa. Käytiin toissapäivänä kontrollissa leikanneen lääkärin luona, kun fysioterapia ja kipulääkekuuri ei tuntunut auttavan. Mua huolestutti, että onko siinä heinäkuun lopulla sattuneessa epäonnistuneessa hypyssä veneestä laiturille sattunut jotain pahempaa. Nyytistä otettiin röntgenkuvat, joissa ei nyt onneksi mitään trauman merkkejä ollut. Sovittiin että aloitetaan Nyytille nyt uudelleen Gabapentin ja Rimadyl, ja jos vointi ei kohene niin uusi magneettikuva 1-2 kk päästä. Nyyti itse on siis pirteä ja liikkuu mielellään, mutta ei se liikkuminen kovin hyvältä näytä. Taka-askel on taas lyhyt, laukka on pupulaukkaa ja käännöksissä se siirtää koko takaosan yhtenä ”klimppinä”. Ajoittain se on taas alamäissä pompautellut jompaa kumpaa takajalkaa. Kunnon ns. vammakävelyoiretta ei nyt onneksi ole ollut.

Mutta on tää kurjaa. Nyyti oireili silloin 2 kk leikkauksen jälkeen hetken aikaa, jonka jälkeen saatiin hienot 4 kk ilman mitään oireita, jolloin myös liike ja selän asento oli tosi hyvät. Silloin mä uskalsin vähän treenatakin. Nyt ollaan lähinnä vain lenkkeilty, saatiin onneksi lupa jatkaa ihan normaalia liikuntaa. Jälkeä olen ajanut noille molemmille bc:ille, samoin olin Nyytin kanssa ekalla NoseWork-tunnilla ja se oli kyllä tosi hauskaa ja erilaista.

Viikko sitten olin Nyytin ja Nessin kanssa valmennusrenkaan leirillä haikeissa tunnelmissa, kun leiri oli nyt Nyytin viimeinen. Päätin jo ennen leiriä että nyt kun Nyyti on ollut taas huonompi, niin mun ei ole mitään järkeä pitää meille paikkaa, kun tulevaisuus on yksi iso kysymysmerkki.  Jos uusia sääntöjä ei olisi, niin satunnainen kisaaminen hyvin pienellä treenimäärällä olisi varmaan ollut jossain vaiheessa mahdollistakin. Uusien liikkeiden opettaminen Nyytille olisi aivan liian raskasta, ja kun ne uudet liikkeet kiertoineen ja eteenmenoineen ei ole mitään kroppaystävällisiä terveellekään koiralle, niin pahoin pelkään että meidän tokokisat olivat nyt tässä. Nyyti on mulle niin tärkeä, etten halua ottaa sitä riskiä että sen vointi huononisi vain sen takia että minä haluan kisata. Olisin kyllä niin toivonut että me oltaisiin voitu lopettaa jostain ihan muusta syystä kuin terveyden vuoksi, ja tuntuu muutenkin että meillä jäi ihan hurjan paljon kaikkea Nyytin kanssa kesken. Mutta täytyy nyt olla realistinen ja iloinen siitä, että Nyyti on nyt edes näinkin hyvässä kunnossa ja pystyy elämään normaalia arkea. Tosin meidän normaaliin arkeen on kuulunut melkoisen iso määrä treenaamista, mutta edes arkea ilman treenejä siis.

Alla muutamia kuvamuistoja vuosien varrelta.

Tuore erikoisvoittajaluokkalainen syksyllä 2011
VOI1 syyskuussa 2011, eli tuore kuninkuusluokkalainen!

Sanna_Jaaskelainen

TOKO SM 2013, kuva: S. Jääskeläinen

 

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Kuva: Marianne Forsell

TOKO SM 2015, Kuva: Marianne Forsell

 

Norja2015 135
Tuore NO TVA heinäkuussa 2015

20140810_1MG_3840
Nyyti Maailman voittaja -näyttelyn tokonäytöksessä

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o
Treeneissä syksyllä 2014, kuva: Ansu Leiman

IMG_0542
Treeneissä kesällä 2015, kuva: Ansu Leiman

_full (9)
Tuore POHJ & SE TVA Nyyti ja reissukaveri Ylva Ruotsissa vuosi sitten. Tämä koe oli ainakin toistaiseksi Nyytin viimeinen. :´(

 

Maailman paras Nyyti 7 v

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Nyyti, Nyytin selkäsairaus by

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

Ness 7 kk ja Nyytin uusi selkä 6 kk

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Nyytin selkäsairaus, Tokotreenit by

image

Nyytin selkäleikkauksesta tuli viikko sitten kuluneeksi 6 kk. Joissain lähteissä ja ohjeissa on tuota puolen vuoden aikaa pidetty rajapyykkinä, jonka jälkeen suurin osa liikkumisrajoitteista voinnin salliessa jää pois. Joten sen kunniaksi – Nyyti on siis ollut oikein hyvässä kunnossa – olen antanut sen nyt muutaman kerran juosta lujaa. Ekaksi lenkillä turvallisella alustalla ja nyt muutamassa treenissä olen tehnyt vauhtiliikkeitä muutamia toistoja. Oireilua ei onneksi ole tullut, joten ehkä me uskalletaan jatkaa! Niin huojentavaa, ehkä meidän painajainen alkaa todella olla ohitse. Nyt on sikäli hyvä tilanne, kun on kesä ja lämmintä. Syksyllä kylmien säiden alkaessa voi vointi muuttua tietty huonompaan, koska Nyyti aiemminkin oireili aina selkäänsä lähinnä vain kylminä vuodenaikoina. Mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä.

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Viime viikonloppuna me juhlistettiin Ansun ja Marin kanssa Ylvan, Puuman ja Nyytin POHJ TVA-arvoja treenaten ja herkutellen lähimpien treenikavereiden kesken. Nyyti ja Puuma tosin valioituivat jo vuosi sitten, mutta Ylvalla titteli oli tuore ja Puumakin oli juuri saanut DK TVA-arvon.

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Nyytin kohdalla kaikista suurin juhlimisen aihe oli kyllä ehdottomasti sen tervehtyvä selkä! Juhlan kunniaksi Nyyti pääsi ekaa kertaa noin yhdeksään kuukauteen juoksemaan ruutuun. <3 Alla kuvatodisteet Nyytin lempparista.

"Ruutu!" Kuva: Ansu Leiman

”Ruutu!” Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana... Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana… Kuva: Ansu Leiman

Unnakin pääsi hengailemaan mukana, parasta oli tietysti se hetki kun kaikki söivät!

image

Mutta on kyllä niin ihanaa, kun on kolme tervettä koiraa, joista kaksi on nyt treenikunnossa ja kolmaskin just sellaisessa kunnossa kuin 12,5-vuotiaan kuuluukin olla. Tosin Nessillä jostain syystä lehahti sikaripunkki, ja nyt sillä on ihan kaljut silmän ympärykset. Joten nyt se on entistä hassumman näköinen otus.

image _full4

Reilun viikon mä seurailin tuota karvoituksen katoamista, mutta sitten kun se rupesi hieroskelemaan silmiään, niin käytiin hakemassa eläinlääkäristä ulkoloishäätö ja varmistamassa diagnoosi. Onneksi se ei ole tarttuva, niin ei tarvitse rajoittaa kesämenoja ja kavereiden näkemisiä.

Lähiviikkoina olen treenannut vähän normaalia laiskemmin, kun hommattiin vene ja vapaapäivinä ollaan käyty seilaamassa fiilistellen uutta ”perheenjäsentä.” Koirat ovat luonnollisesti olleet mukana. Onneksi kaikki ovat entuudestaan jo tottuneet veneilyyn, niin ei tarvinnut sen kummemmin totutella.

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Lokeroidut bordercolliet

Lokeroidut bordercolliet

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Ensi viikonloppuna onkin TOKO SM:t, jonne lähden turistiksi Nyytin ja Nessin kanssa. Tosin lauantaina pyörähdän alokasluokan kehässä ohjaamassa Nyytin kasvattajan nuorta urosta – hauskaa nähdä miten sujuu kisaaminen koiran kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! :D

image image image

Nyyti treenaa taas!

Kategoriassa Kuulumiset, Nyytin selkäsairaus, TOKO, Tokotreenit by

image
Nyt ollaan otettu jo sen verran monta settiä tokoa, että otsikon mukaisesti uskaltaa iloita. Nyyti ei ole oireillut treenien jälkeen ja odotetusti on ollut ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Treenit on tässä vaiheessa melko lyhyitä ja sisältävät vain vauhdittomia liikkeitä. Ollaan tehty seuraamista, kaukoja, tunnaria ilman matkaa, zetan asentoja, paikallaoloja ilman lopun luoksetuloa sekä uutena vähän oikealla puolella perusasentoa jottei homma menisi taas liian toispuoleiseksi. Olen välillä antanut sille treenin alussa tai lopussa vähän leluakin, jonka kanssa se on saanut laukkailla omaan tahtiinsa kentällä.  Olen tehnyt nyt niin, että treenipäivä on joka kolmas päivä, jotta näen ettei oireita tule ja kroppa saa palautua muutaman päivän ajan vain normilenkityksellä.

image

Mutta olipas jännittävää mennä ekaa kertaa ikuisuuksiin Nyytin kanssa ihan oikeasti kentälle treenaamaan. Fiilis oli ihan huikea, mutta samaan aikaan pelotti että oireet palaavat. Muutamat ekat treenit Nyyti oli melko kiihkeä, mutta nyt se on ollut pari treeniä tosi stabiilin oloinen. Varmasti tuo vauhtiliikkeiden puuttuminen vaikuttaa tasaavasti mielentilaan. Mutta onpa ihanaa kun me päästään taas tekemään! Meidän katastrofaaliseen seuraamiseenkin olen tainnut löytää muutaman toimivan taktiikan, jolla toivottavasti saan sitä työstettyä eteenpäin.
Eilen käytiin Ansun järkkäämissä kehätreeneissä, Nyyti pääsi tekemään paikallaolot ryhmässä ja Ness humputteli oman pikkutreeninsä kehien laidalla. Viimeksi kehätreeneissä kierrettiin Nessin kanssa kehätkin, mutta sillä on nyt taka-anturasta pala pois ja muutkin anturat vähän kuivat ja halkeilleet, joten yritän nyt vähän säästellä sitä ja hoitaa tassut kuntoon. Itse se ei onneksi noteeraa anturoitaan mitenkään, eikä ole ontunutkaan.

image

Nyt on kivan tasapainoinen tilanne, kun on kaksi niin eri koulutusvaiheessa olevaa koiraa – joiden molempien kanssa on kyllä ihan valtava työmäärä edessä. Jos Nyyti tulee kestämään vielä vauhtiliikkeiden treenaamisenkin, niin meillä on vielä edessä kiertonoudon ja tyhjään lähetyksen opetteleminen. Kiertonoudon sain hieman alkuun viime syksynä, mutta sekin vähäinen alku on varmaan kadonnut jonnekin Nyytin muistin syövereistä. Tyhjään lähetystä kohtaan mulla on edelleen kamala angsti, se ei vaan mun mielestä kaikessa epämääräisyydessään kuulu tokon perusideologiaan/henkeen millään lailla. Mutta näillä mennään.

Tässä eilisen aamutreenin kokoonpano: Ness, Nyyti, Kita ja Unna.

image

 

5 kk leikkauksesta

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus, Terveys by

Nyyti voi hyvin. Me aletaan olla treenaamista lukuun ottamatta aika lähellä ihan tavallista, normaalia elämää. Käytiin eilen taas meidän fyssarin tsekkauksessa ja kaikki oli hyvin. Rintaranka Nyytillä oli vähän jumissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä että ollaan oltu aika paljon nyt helteillä pihalla ja pihaliikunta ei ole se terveellisin vaihtoehto. Normilenkit alkaa olla sen mittaisia, että oman aikataulun puitteissa niiden säännöllinen pidentäminen alkaa olla haastavaa. Kävellään nyt sellaisia 5-8 km lenkkejä päivittäin pääasiallisesti vapaana metsäpoluilla ja kävelyteillä, olen lisännyt liikuntaa lähinnä vain siten että olen saattanut tehdä saman päivän aikana toisenkin pidemmän lenkin. Nyt saatiin vihdoinkin lupa alkaa hallitusti ja varovaisesti treenaamaan! Jessss! Kyseessä on nyt alkuun vain ns. hitaat liikkeet, eli seuraaminen, zeta, kaukot ja tunnari. Tunnaria mä olen jonkin verran jo tehnytkin satunnaisesti ja Nyyti alkaa olla aika hyvä tunnarihaasteissa. Seuraamisessa täytyy olla tosi tarkkana puolieron vuoksi, eli ennen ja jälkeen seuraamisia ja perusasentoja täytyy tehdä pientä ympyrää oikealle. Täytyy toivoa että oireet ei palaa ja Nyyti alkaa kestämään myös tokon haasteellisen staattisuuden ja toispuoleisen kuormituksen. Mutta mä olen kyllä niin innoissani! Me saadaan treenata!

Kokonaisuudessaan tämä selkäepisodi on kyllä ollut ihan jäätävä kokemus, jonka en toivo enää toistuvan niin Nyytin kuin kenenkään muunkaan koirani kanssa. Kuntoutusprosessi on tietysti vielä ihan kesken, mutta nyt loppukeväästä on alkanut olla tosi toiveikas olo ja tuntuu siltä että ollaan todella voiton puolella. Silloin syksyllä fiilis oli jotain aivan muuta, muistan miten järjettömän lohduton, huolestunut ja surullinen olo mulla oli, kun Nyyti vain oireili ja oireili, vaikka olisi mitä tehnyt. Nyt jälkeenpäin oireilu tietysti on ymmärrettävissä helpommin, ei kenelläkään varmasti ollut hajuakaan miten rikki se sen selkä lopulta olikaan, koska tutkimukset eivät viitanneet yhtään niin vakavaan tilanteeseen. Vaikka Nyyti ei tulisikaan kestämään säännöllistä koetavoitteellista treenaamista, niin nyt tämä tämänhetkinenkin tilanne on sellainen, että me pystytään elämään melko täysipainoista ja hyvää elämää Nyytin kanssa. Mä tietysti itse olen täysin hurahtanut nimenomaan tokoon ja siinä kisaamiseen, mutta kyllä me keksitään vaihtoehtoisiakin aktivointitapoja jos joudutaan toko jättämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että me päädyttiin leikkaushoitoon, tässä projektissa ollaan jo nyt jääty reippaasti sinne plussan puolelle.

Norja2014 418

Talviloma!

Kategoriassa Kuulumiset, Nyytin selkäsairaus, Terveys, TOKO, Unnan borrelioosi by

Mulla alkoi tänään – tai itseasiassa jo perjantaina – talviloma! Ja nyt on kyllä sääkin kohdallaan, tänään oli iltapäivällä +18 astetta. Olen nyt jo muutamana vuonna pitänyt talvilomat vasta toukokuussa, jolloin alkaa olla niin paljon mukavammat ulkoilukelit kuin talvella. Koko viikoksi on vielä luvattu tosi lämpimiä päiviä. Ihanaa! Kävin tänään hakemassa kesäkukat pihalle, vielä olisi edessä mattojen ja ikkunoiden peseminen. Huh. Meidän matot on tässä kevään aikana pikkuhiljaa evakuoitu matto kerrallaan pois Nessin pissavahinkojen (joita edelleen sattuu, huoh…) vuoksi. Nuo pissatulehdukset ovat varmasti hidastaneet aika paljon meidän sisäsiisteyskasvatusta, kun eipä se silloin ole pystynyt pidättämään ja pissoja on saattanut tulla pahimmillaan muutaman minuutin väleinkin. Nyt onneksi oireet ovat väistyneet, täytyy toivoa että tuosta ei nyt tule mitään infektiokierrettä.

Aloitin lomani mahtavalla tavalla, eli tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Mun oli tarkoitus antaa Bobille koiravapaa viikonloppu ja ottaa kaikki mukaan, mutta kun Unna oli viime viikolla sen verran huonosti liikkuva, niin se sai jäädä kotiin lepäämään. Nyyti ja Ness pääsivät siis leireilemään. Nyyti ei saa vielä treenata, joten oltiin vain kuunteluoppilaina. Kouluttajina olivat maailman kärkikasti, eli Christa ja Satu. Paljon jäi mietittävää ja tärkeitä muistutuksia tuli moneen juttuun. Ehdin treenata molempina päivinä tauoilla Nessin kanssa ja sunnuntaina se meni vähän märällä nurmella tosi ikävästi nurin. Se hetken aikaa keventeli vasenta etujalkaansa, mutta on onneksi nyt liikkunut ihan puhtaasti. Mutta kyllä säikäytti. Kahden edellisvuoden kevätleireillä Nyyti on loukkaantunut, toissavuonna se alkoi ontua etujalkaansa ja viime vuonna venäytti sen saman oikean takajalan iliopsoaksen jota se on nyt oireillut. Kostea nurmikenttä on kyllä vaarallinen koirille! Mutta muuten oli kyllä kiva leiri, oli kiva nähdä taitavien koirien treenejä ja tavata tuttuja. Lisäksi sattui vielä todella lämpimät säät! Leirin jälkeen ajoin vielä moikkaamaan Tiinaa, joka on muuttanut Myrtin ja Meten kanssa suht lähelle leiripaikkaa Mikkeliin ihanan järven rannalle. Olipas kiva nähdä Unnan jälkeläisiä ja Tiinaa pitkästä aikaa. <3

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Nyytillä oli tänään kuukauden tauon jälkeen fysioterapia ja se oli hyvässä kunnossa! Niin huippua! Meidän lenkit on nyt noin 6 km mittaisia. Viime viikolla tosin arvioin yhden reitin pahasti pieleen ja käveltiin 7,5 km, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään oireilua. Oikea takajalka, jossa oli se iliopsoas jumissa maaliskuisen mahdollisen liukastumisen vuoksi, oli nyt myös jo lähes normaali. Ranka oli täysin ok, lihaksissa oli ns. normikireyttä mikä varmasti johtuu myös liikunnasta ja sen lisäämisestä. Saatiin odotetusti vähän satikutia kun aloitin Nyytin vapaana pitämisen vähän kuin ilman lupaa, mutta tein sen (omasta mielestäni!) ihan järkevästi ja onneksi siitä ei ollut nyt kropan puolesta mitään haittaakaan. Seuraavaksi me aloitetaan fillarilenkit, jee! Lisäksi siirrytään tekemään niitä meidän balanssiharjoitteita tasapainotyynyjen päälle.

Unna on nyt onneksi ollut muutaman päivän jo parempi. Se sen oireilu oli kyllä niin surullisen näköistä, alla video miten pahasti se pahimmillaan ontuu. Niin surullista. :( Mä yritän toiveikkaasti ajatella, että viimeksikin meillä oli suunnilleen tässä vaiheessa ab-kuuria tuollainen notkahdus voinnissa huonompaan, jonka jälkeen toipuminen alkoi edetä nopeammin. Voi kunpa nyt olisi sama juttu! Tää tuntuu niin epäreilulta, vaikka Unna tietysti on iäkäs, olisi se ilman tuota borrelioosia varmasti ihan hyvässä kunnossa. Se kuitenkin jaksoi viime vuoden puolella reippaasti kaikki samat lenkit kuin Nyytikin ja oli vielä viime kesänä mun kanssa Kolilla vaeltamassakin. Joten mä todella toivon että meillä olisi vielä tervettä aikaa yhdessä edessä.

Surullisen Unna-videon jälkeen loppukevennyksenä vielä lammaspehmolelu, jonka naamasta Nestori ei näköjään pitänyt. Se oli saman päivän aikana myös oppinut lukemaan, ainakin ahkerasti selailluista mainoksista päätellen.

image

 

 

Nyyti ja Nyytin selkä

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus by

0416 066

Nyytin selkä voi hyvin! Onneksi. Se oireili ”vammakävellen” viimeksi 11.4. kun olin taas edellisenä iltana jumpannut sen. Tämän jälkeen jalkojen nostot on nyt pistetty jumpista tauolle ja oireilu on taas lakannut. Tällä hetkellä ollaan kävelty jo hitusen päälle 6 km. Aloitin myös muutama viikko sitten vapaanaolot lenkeillä, aluksi vain tasaisella hiekkatiellä muutaman sata metriä kerrallaan noin lenkin puolivälissä. Pidensin vapaanaoloaikaa hissukseen, nyt eilen käveltiin vapaana jo 5 km. Aion nyt jatkaa noin, eli hihnassa mennään ainakin 1-2 km lenkin alusta ja sitten jos maasto ja mielentila ovat optimaaliset, niin Nyyti saa olla vapaana. Vaikka Nyyti on luonteeltaan niin vauhdikas, se ei onneksi ikinä ole ollut sellainen metsässä huvikseen kaahailija, vaan lähinnä ravailee ja nuuskii. Ainoa mitä joudun vielä varomaan on se että Nyyti ei jää kauheasti musta jälkeen, koska silloin se tulee hirveää kyytiä mun perään. Alussa rajoitin sen liikkumisen vain raviin (Nyyti osaa käskystä vaihtaa raville) ja nyt pikku hiljaa olen antanut sen laukkaillakin rentoa melko hidasta laukkaa. Ja olen tosiaan jo siirtynyt tasaisilta kävelyteiltä myös umpimetsään. Lihaskunto Nyytillä on entiseen verrattuna vielä ihan onneton, eli täytyy tässä nyt rauhassa kasvatella sitä takaisin ennen kuin voi edes miettiä treenaamista.

Nyyti pääsi viikonloppuna katsomaan Valmennusrenkaan näyttökoetta muutaman koirakon ajaksi, ja suhtautui asiaankuuluvan vakavasti tokokentälle saapumiseen. Nyytin Neo-poika kävi tekemässä hienon suorituksen näyttökokeessa. Tosi jännää odotella tuloksia, olispa hienoa jos äiti ja poika olisivat renkaassa yhtä aikaa.

Myöskään autossa odottelut eivät onneksi ole aiheuttaneet enää oireilua. Mulla on se usein mukana kun käyn treenaamassa Nessin, mutta pyrin jättämään auton niin ettei se näe kentälle eikä sen vuoksi istuisi koko odotteluaikaa.

0416 010

Mutta ehkä nyt tässä vaiheessa – leikkauksesta on siis 3,5 kk – voi sanoa että ollaan selvitty pahimmasta. Ja vaikkei Nyytistä enää tulisi mulle kisakaveria niin ainakin me pystytään elämään muuten täysipainoista elämää. Mutta toivon kyllä täydestä sydämestäni että päästään jatkamaan siitä mihin jäätiinkin tokossa!

0416 038

0416 017

Meidän paita ja peppu – Ness on Nyytin mielestä edelleen superkiva. Ulkona leikkimisen olen molempien terveyden vuoksi niiltä kieltänyt, mutta sisällä saa hammastella aina välillä. Edelleen yksinoloajat, yöt ja osan meidän kotonaoloajastakin ne ovat porttien eri puolilla, koska muuten tyypit varmaan leikkisi koko ajan. Saa nähdä alkaako Nyyti pitää Nessille tiukempaa kuria kun se alkaa aikuistumaan.

 

Ihana huhtikuu

Kategoriassa Kuulumiset, Nessin pentuaika, Nyytin selkäsairaus, Unnan borrelioosi, Videot by

image

Nyt alkaa olla jo niin keväistä! Tää on niin ihana vuodenaika, kun tietää että koko kevät ja kesä on edessä. Nyt on muutamana päivänä ollut tosi lämmin, mittari on noussut jo 12-14 asteeseen. Lumet alkaa olla aika hyvin sulaneet, joten Nyytinkään kanssa ei tarvitse olla niin hurjan varovainen liukastumisten suhteen. Nyyti on edelleen ollut hyvä selkänsä suhteen, käytiin toissapäivänä taas fyssarilla ja hyvältä vaikutti! Se oikea iliopsoas oli edelleen jonkin verran jumissa, joten aloitettiin Rimadyl-kuuri. Mutta niin huojentavaa että Nyyti seisoo taas selkä suorana ja liikkuu normaalisti, olin aika maassa silloin kun niitä takapakkeja tuli. Tällä hetkellä liikutaan n. 4,5 km per päivä, matkaa/aikaa nostetaan edelleen hissukseen joka päivä. Unnakin on onneksi nyt ollut pirteämpi. Se tänäänkin (tai itseasiassa eilen – olen yövuorossa ja elän vielä eilistä!) riehaantui taas lenkillä juoksemaan Nessin kanssa. Eihän se siis kunnossa ole, ontumista on edelleen, mutta pääasia että se ei nyt vaikuta apealta tai kipeältä.

Nessin kanssa ollaan edelleen kierrelty sosiaalistumassa, tehty metsäretkiä ja treenattu tokoa. Tällä viikolla käytiin mm. agikisoissa (metelitaso on pikkuisen erilainen kuin tokokokeissa!), tallilla ja maneesissa ja viime viikonloppuna oli ekat pentutreenit. Treffattiin kimpassa Zipun B-pentujen kanssa, jotka on näiden meidän natiaisten serkkuja. Lisäksi mukana oli Christan tuontipentu. Oli tosi ihana nähdä Nessin kahta veljeä Kyytä ja Jetiä, en ole nähnyt niitä sitten luovutusiän. Täytyy toivoa että kaikkien kalenteriin mahtuisi jatkossakin pentutreffit!

Olen edelleen ollut tosi tyytyväinen Nessiin. Se on mukava sekoitus keskittymiskykyä ja vauhdikkuutta. Alla muutama video viime viikolta, kuvaamisesta kiitos kuuluu Heidille ja Katalle.

Ness seuraa, seuraa vähän lisää ja noutaa vauhdilla, harjoittelee kapulan pitämistä ja kiertää. Mä en ole mikään videotaikuri, täytyisi varmaan jossain välissä opetella editoimaan videoita ja tekemään niihin kaikkia hienoja tekstejä. :D Eksyin äsken videoita lataillessa omaan videoarkistooni katselemaan Nyytin videoita… voi miten mun on ikävä Nyytin kanssa treenaamista! <3

IMG_0424
Kuva: Ansu Leiman

Nyytin selän kuulumisia

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus by
002

Pikku potilas eilen kotipihalla

Nyyti ei ole nyt onneksi 1,5 viikkoon oireillut enää! Huojentavaa. Liikuntaa tosiaan vähennettiin ja mä omatoimisesti laitoin Nyytiltä jumpat nyt hetkeksi jäihin. Nyytihän ei selkäoireilun alkaessa 2013 kestänyt ollenkaan ristikkäisnostoja ja se meni jumpasta niin kipeäksi ja jumiin, että sitä ei sen koommin jumpattu. Jouduin silloin kiikuttamaan sen yksi aamu suoraan eläinlääkärille kipupiikille ja akupunktioon, kun se oli selkeästi kipeä. Läähätti vain sängyllä ja nuoli etujalkojaan. Tuo on itseasiassa ainoa kerta koko tän kolmivuotisen selkäoireilun aikana, jolloin se on selkeästi vaikuttanut kipeältä. Muistin tuon, ja ajattelin nyt kokeilla että mitä käy jos me ei jumpata ollenkaan. Voi tietty olla sattumaa että oireet lakkasivat samaan aikaan, ja liikunnan vähentäminenkin on voinut vaikuttaa. Olen iltaisin hieronut sitä, ja se oikea takajalka on selkeästi edelleen vähän arka, Nyyti ei haluaisi että sitä hierotaan ollenkaan. Eli voihan olla että kaikki nuo oireiden palaamiset johtuivat liukastumisen aiheuttamasta venähdyksestä. Olin myös yhteydessä Nyytin lääkäriin ja sain ohjeet jatkossa pistää sen täyslepoon hetkeksi, jos oireet palaavat.

Alan taas varovaisesti nostaa liikuntamäärää, kunpa oireilu pysyisi aisoissa!

Takapakkia kuntoutumisessa

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus by

Nyyti alkoi tällä viikolla oireilemaan niitä vitsin takajalkojaan, eli se sama oire minkä takia selkää tutkittiin muutama vuosi ja lopulta leikattiin nyt 11 viikkoa sitten. Kertaalleen se tosiaan liikunnan jälkeen kotona ”vammakäveli” eli liikutti takajalkojaan rungon alla ja lattiaa vasten tömistäen. Se näyttää siltä kuin sen takajaloista ei menisi viestiä perille milloin ne osuvat lattiaan ja askellus on tosi haparoivaa ja ylikorostuneen laajaa rungon alle. Nyt keskiviikkona se alkoi tehdä sitä 3 km lenkin loppuvaiheessa, juuri kun oltiin menossa fyssarille. Nyyti autoon ja fyssarin silmien alle – jossa se teki sitä vielä uudelleen. :( Ihan tosi kurjaa ja jotenkin karmivaakin, mä kun olin toivonut että en enää ikinä näkisi tuota oiretta! Onneksi meillä tosiaan oli se ft-aika varattuna. Vasemmassa takaraajassa oli jostain syystä ojennusrefleksi vaimentunut. Se on aiemmin ollut normaali. Oikean takajalan lonkankoukistaja oli tosi jumissa, eli todennäköisesti Nyyti on kuulemma päässyt liukastumaan jossain vaiheessa tässä lähipäivinä. Nyt meidän piha on inhottavan jäinen ja jään päällä on luntakin, joten voi olla että jokin ihan mitättömänkin näköinen lipsahdus on nyt sitten hankaloittanut meidän kuntoutumista. Voi kurjuus! Liikuntaa vähennettiin nyt ja odottelen leikanneen lääkärin kannanottoa asiaan. Voi mun Nyytiä!

IMG_0422

Kevättä kohden

Kategoriassa Kuulumiset, Ness, Nessin pentuaika, Nyytin selkäsairaus, Terveys, Unna, Unnan borrelioosi by

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Viisi viikkoa leikkauksesta

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus, Terveys, Unna by

image

Ja hyvin menee! Huojentavaa, edelleen. Ekat kolme viikkoa käytiin fysioterapiassa viikon välein, nyt viimeksi väli pidennettiin jo kahteen viikkoon. Jumpat ovat hitusen vaikeutuneet, nyt ollaan otettu mukaan vuorottaiset etujalkojen nostot, jotka pakottavat Nyytin siirtämään painoa takaosalleen. Se oli alussa siitä hurjan vaikeaa ja se liimasi etujalkansa tiukasti lattiaa vasten. Nyt kun ollaan tehty nostoja viikko, se ennakoi painonsiirron jo silloin kun alan koskemaan etutassuun ja antaa nostaa sen kevyesti.

Liikuntaa ollaan lisätty asteittain, ensi viikon loppuun mennessä se saa kävellä hihnassa 15 min putkeen. Kelin liukkaus on vähän hidastanut tätä liikunnan lisäämistä. Laserhoidot jatkuvat vielä kolmen kerran verran, otin Nyytille yhteensä viiden kerran sarjan. Myös vesiterapiaa ajattelin kokeilla kun laserhoidot päättyvät.

Viikko sitten ”vapautin” Nyytin koko alakerran alueelle. Se ei edelleenkään saa hypätä, joten meidän olohuone on ihan hirveän näköinen, kun olen rajannut kompostiverkolla sohvan Nyytin ulottumattomiin, mutta muutaman kerran se on silti onnistunut hivuttautamaan verkosta ohi ja hypännyt sohvalle. Myös yläkerran portaikkoon piti hakea kaverilta portti lainaan (kiitti Minna!) ettei se hipsi sinne salaa. Meidän lattiat on hitusen liukkaat, joten haalin kaikki mahdolliset vanhat matot lattioille jottei Nyps liukastuisi. Ulkona se liikkuu jo tosi paljon paremmin, askellus on pidempää ja ”joustavamman” näköistä. Etuosassa sillä on ollut ajoittain vähän lihasjumeja, joita olen yrittänyt myös omin vaillinaisin taidoin hieroa auki.

Nyyti oireili ennen leikkausta pahiten aina autossa olemisen jälkeen. Nyt kun ollaan ajeltu hoitoihin, niin on ollut huojentavaa huomata että mitään jäykkyyttä tai vanhaa virheellistä askellusta ei ole tullut, vaikka se on satunnaisesti matkalla takaboksissa istunutkin.

Seuraava murhe on nyt sitten Unna, joka on ontunut edelleen satunnaisesti sekä vasempaa että oikeaa etujalkaa. Lisäksi se on ollut vähän vaisu, joten huomenna soittelen heti aamusta sille eläinlääkäriaikaa. Tosi kurjaa, mä en kestä jos se alkaa nyt ”oikeasti vanhenemaan.”

04.02.2015 234

3,5 viikkoa leikkauksesta

Kategoriassa Nyyti, Nyytin selkäsairaus by

IMG_2424

Meillä voidaan edelleen olosuhteisiin nähden hyvin. Käytiin toissapäivänä leikanneen lääkärin kontrollikäynnillä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, Nyyti liikkuu paremmin kuin ennen leikkausta ja kaikki on kuten pitääkin. Saatiin samalla akupunktiota ja laserhoitoa. Puhuttiin myös siitä ”oudosta” ristiluun työntymisestä L7:n alle. Lääkäri on nähnyt pitkän uransa aikana vain kerran vastaavanlaisen yhtä ahtaan nikamavälin; ylhäältä katsoen siinä ei ollut rakoa kuulemma ollenkaan. Muutos on kuulemma rakenteellinen ja ehkä ollut Nyytillä aina. Mutta ihanaa että se on nyt hoidettu ja paraneminen sujuu odotetusti.

Haavan hakaset poistin jo viime viikolla ja haava on tosi siististi kiinni. Kipulääkkeistä jäljellä on enää Gabapentin, jota alan nyt purkaa alas. Aloitetaan nyt Serene UM-pillerit vähän tasoittamaan tota toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista. Nyyti on tyytynyt kohtaloonsa ihan kiltisti, mutta mua jotenkin ahdistaa sen puolesta, joten ehkä pillerit helpottaa meitä molempia… Saataisiin muuten jo vähän ulkoillakin, mutta tuolla on niin liukasta että riski kaatumiseen tai liukastumiseen on vielä liian suuri.

Unnakin alkoi ontua viime viikolla, mutta onneksi se meni ohi muutaman päivän levolla ja Rimadyl-kuurilla. Unna täytti viime viikolla jo 12 vuotta!

 

10 vrk leikkauksesta

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus, Terveys by

12510468_10153837864188398_8024866329177173427_n

Meillä voidaan hyvin! Leikkauksesta on nyt 1,5 viikkoa ja takapakkeja ei ole tullut. Haava on yllättävän pieni ja pysynyt siistinä. Taitokset olivat haavan päällä muutaman vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen, sen jälkeen huuhtelin haavaa keittosuolalla päivittäin enkä ole pitänyt taitoksia päällä enää. Haava ei ole missään vaiheessa erittänyt ollenkaan. Kipulääkitystäkin on alettu purkamaan. Alussa meillä meni Gabapentin 150 mg x 2 ja Rimadyl 30 mg x 2. Nyt Rimadyl on pudoteltu puoleen tuosta ekan viikon annoksesta, Gabapentinia aion alkaa purkamaan vasta muutaman viikon päästä (suosituksena oli syöttää sitä leikkauksen jälkeen 2-6 viikkoa). Ulkoilla saadaan nyt 5-10 minuuttia kerrallaan 3-4 kertaa päivässä. Kiitos paukkuvien pakkasten, ei olla oltu pihaa pidemmällä muutamaa minuuttia kauempaa. Täytyisi etsiä jostain kaapin perältä tossut koirille, kun niillä jäätyy tassut niin nopeasti tuolla kylmyydessä. Lisäksi meidän pihatie on pakkaantuneen lumen johdosta niin liukas, etten uskalla päästää Nyytiä vielä sinne.

Eilen käytiin ekaa kertaa fyssarilla tsekkaamassa miten Nyytin kroppa voi. Ekaa kertaa pitkään aikaan Nyytin selän lihakset eivät olleet jumissa, eli selän kokonaisvaltainen tilanne on näköjään heti helpottanut leikkauksen jälkeen. Nyt alussa ei todellakaan tehdä mitään raskaita jumppia, vaan opetellaan uudestaan seisomaan oikein paino tasaisesti kaikilla raajoilla. Selän lihaksia stimuloidaan ja koko kropan asentotuntoa aktivoidaan hyvin kevyillä painalluksilla ja sivelyillä 3-4 kertaa päivässä. Nyyti on jo pitkään seissyt takaraajat rungon alla lanneselkää pyöristäen. Seisomisasento on myös mun silmään ollut jo heti leikkauksen jälkeen parempi ja Nyyti on alkanut venytellä myös takaraajojaan. Lisäksi mietittiin fyssarin kanssa Nyytin ruokailuasento optimaaliseksi, lattialta syöminen ei tässä vaiheessa tee vielä hyvää selälle, joten nyt kuppi on korokkeella eikä selkä venyty väärin. Ruokamäärää mä olen joutunut hieman pudottamaan liikkumattomuuden vuoksi, en halua että Nyyti pääsee tässä lihomaan samalla. Nyt alussa olen antanut hieman raakaa lihaa nappuloiden joukkoon, mulla on joku hämärä muistikuva proteiinilisän avusta haavojen paranemisessa.

Nyyti oli muutama päivä leikkauksen jälkeen melko riehakas, mutta nyt tuntuu että se on alkanut jossain määrin alistua kohtaloonsa ja oppinut olemaan ”omassa huoneessaan”. Päiväohjelmaan kuuluu siis vain pihalla käynti, luiden syönti, ”jumpat” ja kainalossa nukkuminen. Meillä on nyt meidän sänky (…ja TV) tosiaan samassa huoneessa missä Nyyti viettää aikaansa, joten sen ei tarvitse olla niin eristettynä kaikista.

10308130_10153827427623398_5072651621940074323_n

Kaksi päivää leikkauksesta

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus, Terveys by

Nyt se pahin on onnellisesti ohitse. Mä pelkäsin leikkausta todella paljon. Olin ottanut itselleni yhden ylimääräisen yövuoronkin, kun olin varma etten kuitenkaan saa nukutuksi ennen leikkausaamua.

Oltiin käyty leikkaavan lääkärin vastaanotolla viimeksi magneettikuvauksen yhteydessä, jolloin oltiin puhuttu että kokeillaan vielä lääkityksen vastetta ja mietitään sitten jossain vaiheessa jatkoja. Leikkauspäätökseen vaikutti omalta osaltani paljon keskustelut meidän fysioterapeutin ja hänen konsultaationsa magneettikuvista. Joten leikanneelle lääkärille tuli hieman yllätyksenä se, että olin varannut suoraan leikkausajan. Käytiin asiat vielä tarkkaan läpi ja leikkaava lääkäri fiksusti halusi varmistaa, että ymmärrän leikkauksen riskit ja sen, että magneetin löydökset olivat kuitenkin lieviä ja leikkaushoito ei välttämättä poista oireita, vaan ne saattavat johtua myös jostain muusta. Kävin muutamaan otteeseen soittamassa Bobille ja lääkärikin halusi jutella myös Bobin kanssa, jotta kaikki meistä varmasti ymmärtävät riskit suhteessa epävarmaan hyötyyn.
Koska leikkaus pelotti, lähinnä anestesia ja leikkauskomplikaatiot, mun teki mieli kiikuttaa Nyyti autoon ja ajaa mahdollisimman pian mahdollisimman kauas. Mutta silti onneksi järki voitti – yritin ajatella vain niitä ahdistavia lenkille lähtöjä, jolloin sen koko takaosa tuntui elävän omaa elämäänsä eikä se pystynyt kävelemään normaalisti. Joten tippa linssissä jätin Nyytin sinne leikattavaksi.

Vaikka takana oli työyö ja henkisesti raskas aamu eläinlääkärissä, en saanut nukuttua. Torkahdin vain hetkeksi, jolloin näin vain kamalia painajaisia. Päässä pyöri koko ajan epäilys siitä oliko leikkauspäätös kuitenkaan järkevä, ja huoli siitä että leikkauksessa tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Olin niin onnellinen, kun lääkäri soitti iltapäivällä ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja että löydökset selässä olivat paljon suuremmat kuin magneettikuvat antoivat ymmärtää ja ”tämä koira varmasti hyötyy tästä leikkauksesta.” Tässä ote potilaskertomuksesta:

”Nyytille tehtiin selkäleikkaus (dorsal laminectomia L7/S1): hyvin ahdas cauda equina alue. Ristiluunkatto ulottuu pitkälle L7 nikaman takareunan alle. Hyvin ahdas lumbosakraalialue, välilevy L7/S1 oli lievästi pullistunut.”

Eli se nikamaväli oli kuin olikin hyvin ahdas, vaikka magneetissa näytti siltä että hermojuurilla on hyvin tilaa. Onneksi päädyimme leikkaushoitoon, ei siinä muu olisi enää auttanut!

Nyt tulevaisuus on kiinni kuntoutumisesta ja kuntouttamisesta. Ekat fysioterapia-ajat on varattu, aion myös hyödyntää vesiterapiaa ja laserhoitoa. Ohjeen mukaan Nyytiä on nyt pidetty täyslevossa, pihalla ollaan käyty kolmesti päivässä hihnassa. Koiran nostaminen, portaiden kulkeminen ja äkkinäiset liikkeet on kielletty, joten me siirrettiin makuuhuonekin alakertaan ja rakennettiin ulkoportaisiin ramppi, jotta kulkeminen olisi turvallista. Leikkauksen jälkeisen illan ja yön Nyyti oli vielä aika pysäkillä lääkkeistä, mutta jalat kantoivat ja häntä heilui.

Eilen aamulla kun me herättiin hyvin nukutun yön jälkeen, oli ihana huomata että ruoka maistui ja tarpeet tulivat normaalisti. Haavakin on siisti ja yllättävän lyhyt. Nyyti ei missään vaiheessa ole vaikuttanut tuskaiselta, tietysti kipulääkkeet tekevät tehtävänsä. Ei yhtään levotonta käytöstä tai piippailua, onneksi! Eilen se jopa venytteli takajalkansakin, jota se on tehnyt nykyään melko harvoin.
Lisäksi olin aamulla riemuissani, kun vihdoinkin oli saatu kunnolla lunta, yöllä oli satanut ainakin 20 cm ja lisää vain tuli koko päivän. Ulkona on nyt niin kaunista! Tuntui kuin luontokin olisi halunnut kääriä meidän pienen sairastuvan puhtaan valkeaan suojelevaan vaippaansa.

Huomenna loppuu mun ”sairasloma”, olin muutaman päivän nyt kotona vapailla vahtimassa toipilasta. Kauluria ollaan pidetty totuttelumielessä päässä hetkittäin, kun huomenna koittaa arki ja koirat joutuvat jäädä keskenään viideksi tunniksi. Ollaan rajattu Nyytille yksi huone käyttöön, jossa se on makoillut levollisesti ja kohtaloonsa tyytyen.

Yritän pitää jonkinlaista kuntoutuspäiväkirjaa täällä blogissa. Itseäni auttoi projektin hahmottamisessa muiden kertomukset, esimerkiksi Hessun välilevytyräleikkaus ja siitä kuntoutuminen.

Viime talvena mentiin näin, nyt otetaan vain iisisti:

04.02.2015 067

Leikkuriin

Kategoriassa Nyytin selkäsairaus, Terveys by

12345621_10153742210853398_6809707645791068756_n

Niinhän tässä nyt sitten kävi, leikkuriin vie tiemme. Asia otettiin esille jo Nyytin toissaviikkoisella käynnillä magneettikuvauksen yhteydessä, mutta asian suhteen sovittiin että jäädään vielä seuraamaan tilannetta. Magneetti- ja röntgenkuvauksessa, labrakokeissa, hermoratatutkimuksessa ja kliinisissä kokeissa ei löytynyt mitään katastrofaalista. Muutokset olivat hitusen edenneet, eli L7/S1-välissä ristiselässä on lievä välilevynpullistuma, joka oli hieman enemmän pullistunut kuin 1,5 v. sitten, mutta ei edelleenkään ollut onneksi aiheuttanut cauda equina-kompressiota. Samassa nikamavälissä oli sama luupiikki (ligamentum flavum), joka työntyy spinaalikanavaan. Omaan täysin ammattitaidottomaan silmääni luupiikki oli terävämpi kuin edellisessä kuvassa. Lisäksi uusina löydöksinä olivat myös lievät välilevynpullistumat TH13/L1 ja L1/L2.

Onneksi meillä on pätevä ystäväpiiri ympärillä, kun Nypsin magneettikuvat oli konsultaation perusteella katsonut vielä ortopedi, joka oli sitä mieltä että se luupiikki L-S-välistä tulisi poistaa. Hetken harkinnan jälkeen leikkaushoito alkoi kuulostaa tällä hetkellä ainoalta järkevältä ratkaisulta. Nyyti ei vain ole terve, ja se oireilee edelleen satunnaisesti muutamana päivänä viikossa lääkityksestä huolimatta. Ja Nyyti on siis ollut nyt kohta 2 kk kevyellä liikunnalla ja treenaamatta. Nyt jos en sitä leikkaisi, niin selkä voisi kuulemma tuon ristiselän ongelmakohdan vuoksi alkaa mahdollisesti antaa myöten myös muualta – nythän nuo kaksi uutta rinta- ja lannerangan pullistumaa ehkä kertoisivat siitä – ja tietysti tuo L/S-välin ongelma varmasti pahenee ajan kanssa.

Mä en todellakaan lähde operoimaan koiraani kovin kevyin perustein (eka koirani Iina kuoli ihan liian nuorena kohdunpoiston jälkeisiin komplikaatioihin) mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että ei tämäkään hissutteleva elämä ole sellaista jota Nyytin kaltaisen koiran tulee elää. Toinen vaihtoehto olisi vain jatkaa elämää kuin ennenkin, mutta mä en siihen pysty. Ts. vetää koira loppuun ja päästää se sitten autuaammille harrastuskentille. Nyyti on mulle liian tärkeä, enkä varmasti pystyisi sen kanssa kuitenkaan harrastamaan kun kyttäisin oireilua ja mahdollisia kipuja. Mä toivon että en tule katumaan päätöstä leikkaushoidosta, ja että meillä on vielä joskus mahdollisuus nauttia terveemmästä elämästä ja harrastaakin vielä tokoa. Jopa kisatakin, mutta sen aika näyttää.

Kuntoutusjaksosta tulee vielä varmaan henkisesti meille kaikille vähän raskasta, kun nytkin Nyyti on ollut ajoittain suoraan sanottuna vähän rasittava, kun se ei ole päässyt purkamaan energiaansa kuten ennen. Mutta leikkauksen jälkeinen 6-8 viikon täyslepo on varmaan se haastavin vaihe, jonka jälkeen toivottavasti viikko kerrallaan toipuminen etenee ja saadaan meille niin tärkeä Nyyti taas parempaan kuntoon. Leikkausaika on nyt varattuna tammikuulle, 11.1. Kaikki mahdolliset peukut ja tassut siis pystyyn silloin!

Ja onneksi Unna, kohta 12 vuotta, on täysin kunnossa! En kestäisi tätä huolta nyt toisestakin koirasta, yksi murehdittava kerrallaan on ihan tarpeeksi. Mun terapiakoira. Mulla oli myös pieni haave ”Ness-projektin” suhteen tässä talvella, mutta pennun tulo tähän samaan rumbaan tuntuu vähän haastavalta. Joten ehkäpä ensin hoidan tuon meidän rämäpään sellaiseen kuntoon, että me pystytään elämään normaalia elämää.

IMG_3380

 

Voihan itku ja murhe, suru ja huoli

Kategoriassa Nyyti, Nyytin selkäsairaus, Terveys by

Syksy2015 154

Nyt se sitten on rikki. Mun Nyyti. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vieläkin enemmän, niin tässä ikävää todistusaineistoa.

Eka video on jo vuoden takaa. Nyytillä on ollut noita oireita jo pitkään, mutta nyt ne on alkanut olla todella useaan toistuvia. Ekan kerran se on kävellyt noin jo joskus vajaa 2-vuotiaana uimisen jälkeen. Pentujen jälkeen keväällä 2013 niitä alkoi olla enemmän, jolloin kiikutin Nyytiä fyssarille, akupunktioon ja neurokirurgille tarkempiin tutkimuksiin. Selän röntgenissä (09/13) oli tällainen muutos, mutta sitä ei silloin pidetty merkittävänä: ” L7/S1 hermoaukko on vähän tiivis, muuten välilevytiloissa ei sairauteen viittaavaa”.

Selkäjumeja on tästä lähtien ollut melko paljon, ja niitä on saatu kivasti hoidettua aina auki fyssarin käsittelyssä. Raju ja nopealiikkeinen koira kun on, niin olen jotenkin tuudittautunut vähän siihen että se nyt vaan tuppaa menemään jumiin. Tuota outoa ”vammakävelyä” ja takajalkojen pompottelua on ollut aina välillä, aina ainoastaan kylmien vuodenaikojen aikaan ja sen jälkeen jos Nyyti on ollut jonkin aikaa samassa asennossa jännittyneenä, yleensä siis esim. autossa istumisen jälkeen. Oon ollut mielestäni aina tarkka lämmittelyjen, jäähdyttelyjen ja koiran takittamisien kanssa, joten nyt ei onneksi ole peiliin katsomisen paikka.

Oireet paheni jonkin verran keväällä 2014, ja meidän fyssarin suosituksesta vein Nyytin uudestaan Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin. Siitä otettiin tällöin selän magneettikuva, joka oli pääsääntöisesti melko siisti ja olin tosi huojentunut. Saatiin lupa jatkaa treenaamista ja normaalia elämää. Hoitanut ell epäili että sektioarpi olisi mahdollisesti aiheuttanut kiinnikkeitä, ja niitä hoidettiin laserilla.

Nyt lokakuun lopulta marraskuun alkuun Nyyti on oireillut tosi paljon. Lokakuussa treenasin vielä melko tiuhaan, lanneselän jumit auottiin fyssarilla ja normaali arki jatkui. Kolmen päivän treeniputken jälkeen Nyyti yhden treenin loputtua piti oikeaa takajalkaansa ilmassa ja liikkui tosi jäykästi. Pidin sen tuon jälkeen levossa treeneistä, mutta se alkoi ”vammakävelemään” ihan normaaleilla aamulenkeilläkin. Tuo toka video on yhdeltä aamukävelyltä. Huutelin Facebookissa apua ja yllättävän monella oli kokemusta samankaltaisista oireista bordercollieillaan. Nyytillä oireiden alkamisesta kestää melko kauan että se alkaa kävelemään normaalisti ja rennosti, yleensä siihen menee reilu 2 km. Satunnaisesti oireet lakkaavat, jos se saa ns. jotain muuta ajateltavaa, esimerkiksi terästäytyy vastaan tulevan koiran takia tai saa hakea mun pudonneen hanskan tms. Se ei missään vaiheessa oireiden ollessa päällä vaikuta onneksi kipeältä tai muuten levottomalta.

Yhtenä iltana kaivoin onneksi esiin vielä sen selän magneettilausunnon, ja löysin kohdan jota en silloin pitänyt merkityksellisenä, varsinkin kun olin saanut kehoituksen jatkaa normaalia elämää.  ”L7/S1 välilevy hyvin lievästi pullistuu spinaalikanavaan, ei aiheuta cauda equina kompressiota, tässä kohdassa myös dorsaalipuolella pieni ”luupiikki” (Lig. flavum) joka vähän kaventaa spinaalikanavaa dorsaalipuolelta.” Otin hädissäni yhteyttä meidän fyssariin, joka onneksi oli ollut kartalla koko ajan! Olin silloin lähettänyt lausunnon hänellekin, ja ammattilaisena oli bongannut muutoksen ja hoitanut Nyytiä koko ajan se huomioiden. Otin yhteyttä myös Nyytiä hoitaneeseen neurokirurgiin, jonka ohjeen mukaan meillä on nyt lääkitykset menossa. Jatkosuunnitelmat selviävät ensi viikolla. Nyyti on nyt onneksi ollut oireeton. En usko että lääkkeillä on tässä vaiheessa ollut suurta merkitystä, oireet lakkasivat levon avulla 4 vrk ennen lääkityksien alkamista.

Nyt tulevaisuus ja oireiden syy on kuitenkin vielä auki. Onko välilevynpullistuma edennyt ja painaako se jotain hermoja? Vai onko kyseessä joku muu neurologinen sairaus? Toivon että oireille löytyy syy ja ikävä epätietoisuus tulevaisuudesta ja mahdollisista hoidoista selviää. Yllättäen myös Nyytin Saana-sisko on alkanut oireilemaan samalla tavalla nyt syksyn aikana. Muutama yö on tullut valvottua ja muutamat itkut itkettyä. Mutta näillä mennään, kaikista kiitollisin mä olen siitä että Nyyti ei vaikuta kipeältä. Lisäksi olen saanut ihan hurjasti tukea niin netin kautta kuin ihan oikeassa elämässä.

Nyt kun mun kalenteri tyhjeni treeneistä ja koesuunnitelmista (hei hei tämän kauden karsinnat!), niin huomaa miten tiiviisti sitä on rakentanut elämänsä tokon ja ihanien pitkien lenkkien ympärille. Eipä ole hetkeen talo kiiltänyt näin kirkkaasti ja luettujen kirjojen pino on suurempi kuin lukemattomien. Toisaalta on ollut aika kova eroahdistus treenaamisesta, toisaalta osa minusta nauttii kun saa vain olla ja puuhailla kotijuttuja. Olen kyllä käynyt kuokkimassa ja liikkuroimassa treeneissä, niin ei ihan tipahda kärryiltä miten treenikaverit edistyy.

Muutama päivä sitten saatiin nauttia erikoisesta valoilmiöstä, auringosta. Tässä marraskuun kansikuvatytöt:

Syksy2015 137 Syksy2015 068 Syksy2015 129 Syksy2015 158 Syksy2015 120 Syksy2015 111 Syksy2015 147 Syksy2015 081 Syksy2015 177

Ja tämän kaiken kurjan terveysmurhevuodatuksen loppuun ilouutinen: Anna-Leena ja Neo kisasivat kolmannen EVL1:n ja Neo on nyt FI TVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Huippua! Onnea!

https://uanblogi.wordpress.com/2015/10/31/valioyksilo/

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen