Vuosi Nyytin selkäleikkauksesta

Nyt on tasan vuosi siitä, kun me jännitettiin Nyytin leikkausta ja haettiin illalla tokkurainen, mutta omilla jaloillaan kulkeva rakas pieni Nyyti takaisin kotiin. Vaikka Nyyti on nyt taas ajoittain kylmillä säillä oireillut, niin tilanne ilman leikkausta olisi varmasti hurjan paljon huonompi. Kukaan ei ennen leikkausta arvannut, kuinka huonossa jamassa selkä olikaan. Lisäksi olen alkanut epäillä, että tuo ajoittainen hyvin erikoisen näköinen takaosan käyttö ei olisikaan selkäperäinen oire, vaan liittyisi lähinnä tassujen viilenemiseen kylmällä säällä. Tässä muutama kirjoitukseni ajalta juuri ennen leikkausta:

https://maijan.blog/2015/11/17/voihan-itku-ja-murhe-suru-ja-huoli/
https://maijan.blog/2015/12/19/leikkuriin/

Ja fiiliksiä leikkauksen jälkeen:

https://maijan.blog/2016/01/13/kaksi-paivaa-leikkauksesta/
https://maijan.blog/2016/06/02/5-kk-leikkauksesta/

Kokonaisuudessaan koiran vakava sairastuminen pistää kyllä vähän arvomaailmaa uusiksi. Nyt ne koekentät ja tittelit eivät ehkä ole enää niin suuressa arvossa kuin ennen – tai arvostan niitä toki ja olen aina ylpeä siitä mitä Nyytinkin kanssa saavutettiin, kyseessä kun oli kuitenkin aika keltanokkainen ohjaaja ja rakettimaisen kiihkeä koira! Mutta pääasia on kuitenkin se ystävyys, arki ja yhteiset iloiset hetket. Kliseistä ja aika imelääkin, mutta niin se tuntuu menevän. Tällä hetkellä tuntuu tärkeältä se, että tänä vuonna jo kahdeksan vuotta täyttävän Nyytin elämä olisi täysipainoista ja elämisen arvoista. Ja ne kokeet on tärkeitä vain mulle – Nyytille on pääasia, että se pääsee säännöllisesti käyttämään päätään ja kokemaan olevansa taitava ja tärkeä pieni tokokoira. …ja tähän miljoona sydänhymiötä.

Norja2015 161

Takaisin lähtöruutuun

Tai siltä se nyt ainakin hetkellisesti tuntuu. Nyytin selkä on taas ollut tosi jäykkä, ja se liikkuu vinossa. Käytiin toissapäivänä kontrollissa leikanneen lääkärin luona, kun fysioterapia ja kipulääkekuuri ei tuntunut auttavan. Mua huolestutti, että onko siinä heinäkuun lopulla sattuneessa epäonnistuneessa hypyssä veneestä laiturille sattunut jotain pahempaa. Nyytistä otettiin röntgenkuvat, joissa ei nyt onneksi mitään trauman merkkejä ollut. Sovittiin että aloitetaan Nyytille nyt uudelleen Gabapentin ja Rimadyl, ja jos vointi ei kohene niin uusi magneettikuva 1-2 kk päästä. Nyyti itse on siis pirteä ja liikkuu mielellään, mutta ei se liikkuminen kovin hyvältä näytä. Taka-askel on taas lyhyt, laukka on pupulaukkaa ja käännöksissä se siirtää koko takaosan yhtenä ”klimppinä”. Ajoittain se on taas alamäissä pompautellut jompaa kumpaa takajalkaa. Kunnon ns. vammakävelyoiretta ei nyt onneksi ole ollut.

Mutta on tää kurjaa. Nyyti oireili silloin 2 kk leikkauksen jälkeen hetken aikaa, jonka jälkeen saatiin hienot 4 kk ilman mitään oireita, jolloin myös liike ja selän asento oli tosi hyvät. Silloin mä uskalsin vähän treenatakin. Nyt ollaan lähinnä vain lenkkeilty, saatiin onneksi lupa jatkaa ihan normaalia liikuntaa. Jälkeä olen ajanut noille molemmille bc:ille, samoin olin Nyytin kanssa ekalla NoseWork-tunnilla ja se oli kyllä tosi hauskaa ja erilaista.

Viikko sitten olin Nyytin ja Nessin kanssa valmennusrenkaan leirillä haikeissa tunnelmissa, kun leiri oli nyt Nyytin viimeinen. Päätin jo ennen leiriä että nyt kun Nyyti on ollut taas huonompi, niin mun ei ole mitään järkeä pitää meille paikkaa, kun tulevaisuus on yksi iso kysymysmerkki.  Jos uusia sääntöjä ei olisi, niin satunnainen kisaaminen hyvin pienellä treenimäärällä olisi varmaan ollut jossain vaiheessa mahdollistakin. Uusien liikkeiden opettaminen Nyytille olisi aivan liian raskasta, ja kun ne uudet liikkeet kiertoineen ja eteenmenoineen ei ole mitään kroppaystävällisiä terveellekään koiralle, niin pahoin pelkään että meidän tokokisat olivat nyt tässä. Nyyti on mulle niin tärkeä, etten halua ottaa sitä riskiä että sen vointi huononisi vain sen takia että minä haluan kisata. Olisin kyllä niin toivonut että me oltaisiin voitu lopettaa jostain ihan muusta syystä kuin terveyden vuoksi, ja tuntuu muutenkin että meillä jäi ihan hurjan paljon kaikkea Nyytin kanssa kesken. Mutta täytyy nyt olla realistinen ja iloinen siitä, että Nyyti on nyt edes näinkin hyvässä kunnossa ja pystyy elämään normaalia arkea. Tosin meidän normaaliin arkeen on kuulunut melkoisen iso määrä treenaamista, mutta edes arkea ilman treenejä siis.

Alla muutamia kuvamuistoja vuosien varrelta.

Tuore erikoisvoittajaluokkalainen syksyllä 2011
VOI1 syyskuussa 2011, eli tuore kuninkuusluokkalainen!

Sanna_Jaaskelainen

TOKO SM 2013, kuva: S. Jääskeläinen

 

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Kuva: Marianne Forsell

TOKO SM 2015, Kuva: Marianne Forsell

 

Norja2015 135
Tuore NO TVA heinäkuussa 2015

20140810_1MG_3840
Nyyti Maailman voittaja -näyttelyn tokonäytöksessä

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o
Treeneissä syksyllä 2014, kuva: Ansu Leiman

IMG_0542
Treeneissä kesällä 2015, kuva: Ansu Leiman

_full (9)
Tuore POHJ & SE TVA Nyyti ja reissukaveri Ylva Ruotsissa vuosi sitten. Tämä koe oli ainakin toistaiseksi Nyytin viimeinen. :´(

 

Maailman paras Nyyti 7 v

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

Ness 7 kk ja Nyytin uusi selkä 6 kk

image

Nyytin selkäleikkauksesta tuli viikko sitten kuluneeksi 6 kk. Joissain lähteissä ja ohjeissa on tuota puolen vuoden aikaa pidetty rajapyykkinä, jonka jälkeen suurin osa liikkumisrajoitteista voinnin salliessa jää pois. Joten sen kunniaksi – Nyyti on siis ollut oikein hyvässä kunnossa – olen antanut sen nyt muutaman kerran juosta lujaa. Ekaksi lenkillä turvallisella alustalla ja nyt muutamassa treenissä olen tehnyt vauhtiliikkeitä muutamia toistoja. Oireilua ei onneksi ole tullut, joten ehkä me uskalletaan jatkaa! Niin huojentavaa, ehkä meidän painajainen alkaa todella olla ohitse. Nyt on sikäli hyvä tilanne, kun on kesä ja lämmintä. Syksyllä kylmien säiden alkaessa voi vointi muuttua tietty huonompaan, koska Nyyti aiemminkin oireili aina selkäänsä lähinnä vain kylminä vuodenaikoina. Mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä.

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Viime viikonloppuna me juhlistettiin Ansun ja Marin kanssa Ylvan, Puuman ja Nyytin POHJ TVA-arvoja treenaten ja herkutellen lähimpien treenikavereiden kesken. Nyyti ja Puuma tosin valioituivat jo vuosi sitten, mutta Ylvalla titteli oli tuore ja Puumakin oli juuri saanut DK TVA-arvon.

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Nyytin kohdalla kaikista suurin juhlimisen aihe oli kyllä ehdottomasti sen tervehtyvä selkä! Juhlan kunniaksi Nyyti pääsi ekaa kertaa noin yhdeksään kuukauteen juoksemaan ruutuun. <3 Alla kuvatodisteet Nyytin lempparista.

"Ruutu!" Kuva: Ansu Leiman

”Ruutu!” Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana... Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana… Kuva: Ansu Leiman

Unnakin pääsi hengailemaan mukana, parasta oli tietysti se hetki kun kaikki söivät!

image

Mutta on kyllä niin ihanaa, kun on kolme tervettä koiraa, joista kaksi on nyt treenikunnossa ja kolmaskin just sellaisessa kunnossa kuin 12,5-vuotiaan kuuluukin olla. Tosin Nessillä jostain syystä lehahti sikaripunkki, ja nyt sillä on ihan kaljut silmän ympärykset. Joten nyt se on entistä hassumman näköinen otus.

image _full4

Reilun viikon mä seurailin tuota karvoituksen katoamista, mutta sitten kun se rupesi hieroskelemaan silmiään, niin käytiin hakemassa eläinlääkäristä ulkoloishäätö ja varmistamassa diagnoosi. Onneksi se ei ole tarttuva, niin ei tarvitse rajoittaa kesämenoja ja kavereiden näkemisiä.

Lähiviikkoina olen treenannut vähän normaalia laiskemmin, kun hommattiin vene ja vapaapäivinä ollaan käyty seilaamassa fiilistellen uutta ”perheenjäsentä.” Koirat ovat luonnollisesti olleet mukana. Onneksi kaikki ovat entuudestaan jo tottuneet veneilyyn, niin ei tarvinnut sen kummemmin totutella.

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Lokeroidut bordercolliet

Lokeroidut bordercolliet

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Ensi viikonloppuna onkin TOKO SM:t, jonne lähden turistiksi Nyytin ja Nessin kanssa. Tosin lauantaina pyörähdän alokasluokan kehässä ohjaamassa Nyytin kasvattajan nuorta urosta – hauskaa nähdä miten sujuu kisaaminen koiran kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! :D

image image image

Nyyti treenaa taas!

image
Nyt ollaan otettu jo sen verran monta settiä tokoa, että otsikon mukaisesti uskaltaa iloita. Nyyti ei ole oireillut treenien jälkeen ja odotetusti on ollut ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Treenit on tässä vaiheessa melko lyhyitä ja sisältävät vain vauhdittomia liikkeitä. Ollaan tehty seuraamista, kaukoja, tunnaria ilman matkaa, zetan asentoja, paikallaoloja ilman lopun luoksetuloa sekä uutena vähän oikealla puolella perusasentoa jottei homma menisi taas liian toispuoleiseksi. Olen välillä antanut sille treenin alussa tai lopussa vähän leluakin, jonka kanssa se on saanut laukkailla omaan tahtiinsa kentällä.  Olen tehnyt nyt niin, että treenipäivä on joka kolmas päivä, jotta näen ettei oireita tule ja kroppa saa palautua muutaman päivän ajan vain normilenkityksellä.

image

Mutta olipas jännittävää mennä ekaa kertaa ikuisuuksiin Nyytin kanssa ihan oikeasti kentälle treenaamaan. Fiilis oli ihan huikea, mutta samaan aikaan pelotti että oireet palaavat. Muutamat ekat treenit Nyyti oli melko kiihkeä, mutta nyt se on ollut pari treeniä tosi stabiilin oloinen. Varmasti tuo vauhtiliikkeiden puuttuminen vaikuttaa tasaavasti mielentilaan. Mutta onpa ihanaa kun me päästään taas tekemään! Meidän katastrofaaliseen seuraamiseenkin olen tainnut löytää muutaman toimivan taktiikan, jolla toivottavasti saan sitä työstettyä eteenpäin.
Eilen käytiin Ansun järkkäämissä kehätreeneissä, Nyyti pääsi tekemään paikallaolot ryhmässä ja Ness humputteli oman pikkutreeninsä kehien laidalla. Viimeksi kehätreeneissä kierrettiin Nessin kanssa kehätkin, mutta sillä on nyt taka-anturasta pala pois ja muutkin anturat vähän kuivat ja halkeilleet, joten yritän nyt vähän säästellä sitä ja hoitaa tassut kuntoon. Itse se ei onneksi noteeraa anturoitaan mitenkään, eikä ole ontunutkaan.

image

Nyt on kivan tasapainoinen tilanne, kun on kaksi niin eri koulutusvaiheessa olevaa koiraa – joiden molempien kanssa on kyllä ihan valtava työmäärä edessä. Jos Nyyti tulee kestämään vielä vauhtiliikkeiden treenaamisenkin, niin meillä on vielä edessä kiertonoudon ja tyhjään lähetyksen opetteleminen. Kiertonoudon sain hieman alkuun viime syksynä, mutta sekin vähäinen alku on varmaan kadonnut jonnekin Nyytin muistin syövereistä. Tyhjään lähetystä kohtaan mulla on edelleen kamala angsti, se ei vaan mun mielestä kaikessa epämääräisyydessään kuulu tokon perusideologiaan/henkeen millään lailla. Mutta näillä mennään.

Tässä eilisen aamutreenin kokoonpano: Ness, Nyyti, Kita ja Unna.

image

 

5 kk leikkauksesta

Nyyti voi hyvin. Me aletaan olla treenaamista lukuun ottamatta aika lähellä ihan tavallista, normaalia elämää. Käytiin eilen taas meidän fyssarin tsekkauksessa ja kaikki oli hyvin. Rintaranka Nyytillä oli vähän jumissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä että ollaan oltu aika paljon nyt helteillä pihalla ja pihaliikunta ei ole se terveellisin vaihtoehto. Normilenkit alkaa olla sen mittaisia, että oman aikataulun puitteissa niiden säännöllinen pidentäminen alkaa olla haastavaa. Kävellään nyt sellaisia 5-8 km lenkkejä päivittäin pääasiallisesti vapaana metsäpoluilla ja kävelyteillä, olen lisännyt liikuntaa lähinnä vain siten että olen saattanut tehdä saman päivän aikana toisenkin pidemmän lenkin. Nyt saatiin vihdoinkin lupa alkaa hallitusti ja varovaisesti treenaamaan! Jessss! Kyseessä on nyt alkuun vain ns. hitaat liikkeet, eli seuraaminen, zeta, kaukot ja tunnari. Tunnaria mä olen jonkin verran jo tehnytkin satunnaisesti ja Nyyti alkaa olla aika hyvä tunnarihaasteissa. Seuraamisessa täytyy olla tosi tarkkana puolieron vuoksi, eli ennen ja jälkeen seuraamisia ja perusasentoja täytyy tehdä pientä ympyrää oikealle. Täytyy toivoa että oireet ei palaa ja Nyyti alkaa kestämään myös tokon haasteellisen staattisuuden ja toispuoleisen kuormituksen. Mutta mä olen kyllä niin innoissani! Me saadaan treenata!

Kokonaisuudessaan tämä selkäepisodi on kyllä ollut ihan jäätävä kokemus, jonka en toivo enää toistuvan niin Nyytin kuin kenenkään muunkaan koirani kanssa. Kuntoutusprosessi on tietysti vielä ihan kesken, mutta nyt loppukeväästä on alkanut olla tosi toiveikas olo ja tuntuu siltä että ollaan todella voiton puolella. Silloin syksyllä fiilis oli jotain aivan muuta, muistan miten järjettömän lohduton, huolestunut ja surullinen olo mulla oli, kun Nyyti vain oireili ja oireili, vaikka olisi mitä tehnyt. Nyt jälkeenpäin oireilu tietysti on ymmärrettävissä helpommin, ei kenelläkään varmasti ollut hajuakaan miten rikki se sen selkä lopulta olikaan, koska tutkimukset eivät viitanneet yhtään niin vakavaan tilanteeseen. Vaikka Nyyti ei tulisikaan kestämään säännöllistä koetavoitteellista treenaamista, niin nyt tämä tämänhetkinenkin tilanne on sellainen, että me pystytään elämään melko täysipainoista ja hyvää elämää Nyytin kanssa. Mä tietysti itse olen täysin hurahtanut nimenomaan tokoon ja siinä kisaamiseen, mutta kyllä me keksitään vaihtoehtoisiakin aktivointitapoja jos joudutaan toko jättämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että me päädyttiin leikkaushoitoon, tässä projektissa ollaan jo nyt jääty reippaasti sinne plussan puolelle.

Norja2014 418

Talviloma!

Mulla alkoi tänään – tai itseasiassa jo perjantaina – talviloma! Ja nyt on kyllä sääkin kohdallaan, tänään oli iltapäivällä +18 astetta. Olen nyt jo muutamana vuonna pitänyt talvilomat vasta toukokuussa, jolloin alkaa olla niin paljon mukavammat ulkoilukelit kuin talvella. Koko viikoksi on vielä luvattu tosi lämpimiä päiviä. Ihanaa! Kävin tänään hakemassa kesäkukat pihalle, vielä olisi edessä mattojen ja ikkunoiden peseminen. Huh. Meidän matot on tässä kevään aikana pikkuhiljaa evakuoitu matto kerrallaan pois Nessin pissavahinkojen (joita edelleen sattuu, huoh…) vuoksi. Nuo pissatulehdukset ovat varmasti hidastaneet aika paljon meidän sisäsiisteyskasvatusta, kun eipä se silloin ole pystynyt pidättämään ja pissoja on saattanut tulla pahimmillaan muutaman minuutin väleinkin. Nyt onneksi oireet ovat väistyneet, täytyy toivoa että tuosta ei nyt tule mitään infektiokierrettä.

Aloitin lomani mahtavalla tavalla, eli tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Mun oli tarkoitus antaa Bobille koiravapaa viikonloppu ja ottaa kaikki mukaan, mutta kun Unna oli viime viikolla sen verran huonosti liikkuva, niin se sai jäädä kotiin lepäämään. Nyyti ja Ness pääsivät siis leireilemään. Nyyti ei saa vielä treenata, joten oltiin vain kuunteluoppilaina. Kouluttajina olivat maailman kärkikasti, eli Christa ja Satu. Paljon jäi mietittävää ja tärkeitä muistutuksia tuli moneen juttuun. Ehdin treenata molempina päivinä tauoilla Nessin kanssa ja sunnuntaina se meni vähän märällä nurmella tosi ikävästi nurin. Se hetken aikaa keventeli vasenta etujalkaansa, mutta on onneksi nyt liikkunut ihan puhtaasti. Mutta kyllä säikäytti. Kahden edellisvuoden kevätleireillä Nyyti on loukkaantunut, toissavuonna se alkoi ontua etujalkaansa ja viime vuonna venäytti sen saman oikean takajalan iliopsoaksen jota se on nyt oireillut. Kostea nurmikenttä on kyllä vaarallinen koirille! Mutta muuten oli kyllä kiva leiri, oli kiva nähdä taitavien koirien treenejä ja tavata tuttuja. Lisäksi sattui vielä todella lämpimät säät! Leirin jälkeen ajoin vielä moikkaamaan Tiinaa, joka on muuttanut Myrtin ja Meten kanssa suht lähelle leiripaikkaa Mikkeliin ihanan järven rannalle. Olipas kiva nähdä Unnan jälkeläisiä ja Tiinaa pitkästä aikaa. <3

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Nyytillä oli tänään kuukauden tauon jälkeen fysioterapia ja se oli hyvässä kunnossa! Niin huippua! Meidän lenkit on nyt noin 6 km mittaisia. Viime viikolla tosin arvioin yhden reitin pahasti pieleen ja käveltiin 7,5 km, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään oireilua. Oikea takajalka, jossa oli se iliopsoas jumissa maaliskuisen mahdollisen liukastumisen vuoksi, oli nyt myös jo lähes normaali. Ranka oli täysin ok, lihaksissa oli ns. normikireyttä mikä varmasti johtuu myös liikunnasta ja sen lisäämisestä. Saatiin odotetusti vähän satikutia kun aloitin Nyytin vapaana pitämisen vähän kuin ilman lupaa, mutta tein sen (omasta mielestäni!) ihan järkevästi ja onneksi siitä ei ollut nyt kropan puolesta mitään haittaakaan. Seuraavaksi me aloitetaan fillarilenkit, jee! Lisäksi siirrytään tekemään niitä meidän balanssiharjoitteita tasapainotyynyjen päälle.

Unna on nyt onneksi ollut muutaman päivän jo parempi. Se sen oireilu oli kyllä niin surullisen näköistä, alla video miten pahasti se pahimmillaan ontuu. Niin surullista. :( Mä yritän toiveikkaasti ajatella, että viimeksikin meillä oli suunnilleen tässä vaiheessa ab-kuuria tuollainen notkahdus voinnissa huonompaan, jonka jälkeen toipuminen alkoi edetä nopeammin. Voi kunpa nyt olisi sama juttu! Tää tuntuu niin epäreilulta, vaikka Unna tietysti on iäkäs, olisi se ilman tuota borrelioosia varmasti ihan hyvässä kunnossa. Se kuitenkin jaksoi viime vuoden puolella reippaasti kaikki samat lenkit kuin Nyytikin ja oli vielä viime kesänä mun kanssa Kolilla vaeltamassakin. Joten mä todella toivon että meillä olisi vielä tervettä aikaa yhdessä edessä.

Surullisen Unna-videon jälkeen loppukevennyksenä vielä lammaspehmolelu, jonka naamasta Nestori ei näköjään pitänyt. Se oli saman päivän aikana myös oppinut lukemaan, ainakin ahkerasti selailluista mainoksista päätellen.

image