Nyyti voi hyvin. Me aletaan olla treenaamista lukuun ottamatta aika lähellä ihan tavallista, normaalia elämää. Käytiin eilen taas meidän fyssarin tsekkauksessa ja kaikki oli hyvin. Rintaranka Nyytillä oli vähän jumissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä että ollaan oltu aika paljon nyt helteillä pihalla ja pihaliikunta ei ole se terveellisin vaihtoehto. Normilenkit alkaa olla sen mittaisia, että oman aikataulun puitteissa niiden säännöllinen pidentäminen alkaa olla haastavaa. Kävellään nyt sellaisia 5-8 km lenkkejä päivittäin pääasiallisesti vapaana metsäpoluilla ja kävelyteillä, olen lisännyt liikuntaa lähinnä vain siten että olen saattanut tehdä saman päivän aikana toisenkin pidemmän lenkin. Nyt saatiin vihdoinkin lupa alkaa hallitusti ja varovaisesti treenaamaan! Jessss! Kyseessä on nyt alkuun vain ns. hitaat liikkeet, eli seuraaminen, zeta, kaukot ja tunnari. Tunnaria mä olen jonkin verran jo tehnytkin satunnaisesti ja Nyyti alkaa olla aika hyvä tunnarihaasteissa. Seuraamisessa täytyy olla tosi tarkkana puolieron vuoksi, eli ennen ja jälkeen seuraamisia ja perusasentoja täytyy tehdä pientä ympyrää oikealle. Täytyy toivoa että oireet ei palaa ja Nyyti alkaa kestämään myös tokon haasteellisen staattisuuden ja toispuoleisen kuormituksen. Mutta mä olen kyllä niin innoissani! Me saadaan treenata!

Kokonaisuudessaan tämä selkäepisodi on kyllä ollut ihan jäätävä kokemus, jonka en toivo enää toistuvan niin Nyytin kuin kenenkään muunkaan koirani kanssa. Kuntoutusprosessi on tietysti vielä ihan kesken, mutta nyt loppukeväästä on alkanut olla tosi toiveikas olo ja tuntuu siltä että ollaan todella voiton puolella. Silloin syksyllä fiilis oli jotain aivan muuta, muistan miten järjettömän lohduton, huolestunut ja surullinen olo mulla oli, kun Nyyti vain oireili ja oireili, vaikka olisi mitä tehnyt. Nyt jälkeenpäin oireilu tietysti on ymmärrettävissä helpommin, ei kenelläkään varmasti ollut hajuakaan miten rikki se sen selkä lopulta olikaan, koska tutkimukset eivät viitanneet yhtään niin vakavaan tilanteeseen. Vaikka Nyyti ei tulisikaan kestämään säännöllistä koetavoitteellista treenaamista, niin nyt tämä tämänhetkinenkin tilanne on sellainen, että me pystytään elämään melko täysipainoista ja hyvää elämää Nyytin kanssa. Mä tietysti itse olen täysin hurahtanut nimenomaan tokoon ja siinä kisaamiseen, mutta kyllä me keksitään vaihtoehtoisiakin aktivointitapoja jos joudutaan toko jättämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että me päädyttiin leikkaushoitoon, tässä projektissa ollaan jo nyt jääty reippaasti sinne plussan puolelle.