Meillä voidaan edelleen olosuhteisiin nähden hyvin. Käytiin toissapäivänä leikanneen lääkärin kontrollikäynnillä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, Nyyti liikkuu paremmin kuin ennen leikkausta ja kaikki on kuten pitääkin. Saatiin samalla akupunktiota ja laserhoitoa. Puhuttiin myös siitä ”oudosta” ristiluun työntymisestä L7:n alle. Lääkäri on nähnyt pitkän uransa aikana vain kerran vastaavanlaisen yhtä ahtaan nikamavälin; ylhäältä katsoen siinä ei ollut rakoa kuulemma ollenkaan. Muutos on kuulemma rakenteellinen ja ehkä ollut Nyytillä aina. Mutta ihanaa että se on nyt hoidettu ja paraneminen sujuu odotetusti.

Haavan hakaset poistin jo viime viikolla ja haava on tosi siististi kiinni. Kipulääkkeistä jäljellä on enää Gabapentin, jota alan nyt purkaa alas. Aloitetaan nyt Serene UM-pillerit vähän tasoittamaan tota toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista. Nyyti on tyytynyt kohtaloonsa ihan kiltisti, mutta mua jotenkin ahdistaa sen puolesta, joten ehkä pillerit helpottaa meitä molempia… Saataisiin muuten jo vähän ulkoillakin, mutta tuolla on niin liukasta että riski kaatumiseen tai liukastumiseen on vielä liian suuri.

Unnakin alkoi ontua viime viikolla, mutta onneksi se meni ohi muutaman päivän levolla ja Rimadyl-kuurilla. Unna täytti viime viikolla jo 12 vuotta!