Nyytin selkä voi hyvin! Onneksi. Se oireili ”vammakävellen” viimeksi 11.4. kun olin taas edellisenä iltana jumpannut sen. Tämän jälkeen jalkojen nostot on nyt pistetty jumpista tauolle ja oireilu on taas lakannut. Tällä hetkellä ollaan kävelty jo hitusen päälle 6 km. Aloitin myös muutama viikko sitten vapaanaolot lenkeillä, aluksi vain tasaisella hiekkatiellä muutaman sata metriä kerrallaan noin lenkin puolivälissä. Pidensin vapaanaoloaikaa hissukseen, nyt eilen käveltiin vapaana jo 5 km. Aion nyt jatkaa noin, eli hihnassa mennään ainakin 1-2 km lenkin alusta ja sitten jos maasto ja mielentila ovat optimaaliset, niin Nyyti saa olla vapaana. Vaikka Nyyti on luonteeltaan niin vauhdikas, se ei onneksi ikinä ole ollut sellainen metsässä huvikseen kaahailija, vaan lähinnä ravailee ja nuuskii. Ainoa mitä joudun vielä varomaan on se että Nyyti ei jää kauheasti musta jälkeen, koska silloin se tulee hirveää kyytiä mun perään. Alussa rajoitin sen liikkumisen vain raviin (Nyyti osaa käskystä vaihtaa raville) ja nyt pikku hiljaa olen antanut sen laukkaillakin rentoa melko hidasta laukkaa. Ja olen tosiaan jo siirtynyt tasaisilta kävelyteiltä myös umpimetsään. Lihaskunto Nyytillä on entiseen verrattuna vielä ihan onneton, eli täytyy tässä nyt rauhassa kasvatella sitä takaisin ennen kuin voi edes miettiä treenaamista.

Nyyti pääsi viikonloppuna katsomaan Valmennusrenkaan näyttökoetta muutaman koirakon ajaksi, ja suhtautui asiaankuuluvan vakavasti tokokentälle saapumiseen. Nyytin Neo-poika kävi tekemässä hienon suorituksen näyttökokeessa. Tosi jännää odotella tuloksia, olispa hienoa jos äiti ja poika olisivat renkaassa yhtä aikaa.

Myöskään autossa odottelut eivät onneksi ole aiheuttaneet enää oireilua. Mulla on se usein mukana kun käyn treenaamassa Nessin, mutta pyrin jättämään auton niin ettei se näe kentälle eikä sen vuoksi istuisi koko odotteluaikaa.

Mutta ehkä nyt tässä vaiheessa – leikkauksesta on siis 3,5 kk – voi sanoa että ollaan selvitty pahimmasta. Ja vaikkei Nyytistä enää tulisi mulle kisakaveria niin ainakin me pystytään elämään muuten täysipainoista elämää. Mutta toivon kyllä täydestä sydämestäni että päästään jatkamaan siitä mihin jäätiinkin tokossa!

Meidän paita ja peppu – Ness on Nyytin mielestä edelleen superkiva. Ulkona leikkimisen olen molempien terveyden vuoksi niiltä kieltänyt, mutta sisällä saa hammastella aina välillä. Edelleen yksinoloajat, yöt ja osan meidän kotonaoloajastakin ne ovat porttien eri puolilla, koska muuten tyypit varmaan leikkisi koko ajan. Saa nähdä alkaako Nyyti pitää Nessille tiukempaa kuria kun se alkaa aikuistumaan.