Koiran selkäsairaudet | Bordercolliet Nyyti, Ness ja Nipsu

Meillä voidaan hyvin! Leikkauksesta on nyt 1,5 viikkoa ja takapakkeja ei ole tullut. Haava on yllättävän pieni ja pysynyt siistinä. Taitokset olivat haavan päällä muutaman vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen, sen jälkeen huuhtelin haavaa keittosuolalla päivittäin enkä ole pitänyt taitoksia päällä enää. Haava ei ole missään vaiheessa erittänyt ollenkaan. Kipulääkitystäkin on alettu purkamaan. Alussa meillä meni Gabapentin 150 mg x 2 ja Rimadyl 30 mg x 2. Nyt Rimadyl on pudoteltu puoleen tuosta ekan viikon annoksesta, Gabapentinia aion alkaa purkamaan vasta muutaman viikon päästä (suosituksena oli syöttää sitä leikkauksen jälkeen 2-6 viikkoa). Ulkoilla saadaan nyt 5-10 minuuttia kerrallaan 3-4 kertaa päivässä. Kiitos paukkuvien pakkasten, ei olla oltu pihaa pidemmällä muutamaa minuuttia kauempaa. Täytyisi etsiä jostain kaapin perältä tossut koirille, kun niillä jäätyy tassut niin nopeasti tuolla kylmyydessä. Lisäksi meidän pihatie on pakkaantuneen lumen johdosta niin liukas, etten uskalla päästää Nyytiä vielä sinne.

Eilen käytiin ekaa kertaa fyssarilla tsekkaamassa miten Nyytin kroppa voi. Ekaa kertaa pitkään aikaan Nyytin selän lihakset eivät olleet jumissa, eli selän kokonaisvaltainen tilanne on näköjään heti helpottanut leikkauksen jälkeen. Nyt alussa ei todellakaan tehdä mitään raskaita jumppia, vaan opetellaan uudestaan seisomaan oikein paino tasaisesti kaikilla raajoilla. Selän lihaksia stimuloidaan ja koko kropan asentotuntoa aktivoidaan hyvin kevyillä painalluksilla ja sivelyillä 3-4 kertaa päivässä. Nyyti on jo pitkään seissyt takaraajat rungon alla lanneselkää pyöristäen. Seisomisasento on myös mun silmään ollut jo heti leikkauksen jälkeen parempi ja Nyyti on alkanut venytellä myös takaraajojaan. Lisäksi mietittiin fyssarin kanssa Nyytin ruokailuasento optimaaliseksi, lattialta syöminen ei tässä vaiheessa tee vielä hyvää selälle, joten nyt kuppi on korokkeella eikä selkä venyty väärin. Ruokamäärää mä olen joutunut hieman pudottamaan liikkumattomuuden vuoksi, en halua että Nyyti pääsee tässä lihomaan samalla. Nyt alussa olen antanut hieman raakaa lihaa nappuloiden joukkoon, mulla on joku hämärä muistikuva proteiinilisän avusta haavojen paranemisessa.

Nyyti oli muutama päivä leikkauksen jälkeen melko riehakas, mutta nyt tuntuu että se on alkanut jossain määrin alistua kohtaloonsa ja oppinut olemaan ”omassa huoneessaan”. Päiväohjelmaan kuuluu siis vain pihalla käynti, luiden syönti, ”jumpat” ja kainalossa nukkuminen. Meillä on nyt meidän sänky (…ja TV) tosiaan samassa huoneessa missä Nyyti viettää aikaansa, joten sen ei tarvitse olla niin eristettynä kaikista.

Syksy2015 154

Nyt se sitten on rikki. Mun Nyyti. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vieläkin enemmän, niin tässä ikävää todistusaineistoa.

Eka video on jo vuoden takaa. Nyytillä on ollut noita oireita jo pitkään, mutta nyt ne on alkanut olla todella useaan toistuvia. Ekan kerran se on kävellyt noin jo joskus vajaa 2-vuotiaana uimisen jälkeen. Pentujen jälkeen keväällä 2013 niitä alkoi olla enemmän, jolloin kiikutin Nyytiä fyssarille, akupunktioon ja neurokirurgille tarkempiin tutkimuksiin. Selän röntgenissä (09/13) oli tällainen muutos, mutta sitä ei silloin pidetty merkittävänä: ” L7/S1 hermoaukko on vähän tiivis, muuten välilevytiloissa ei sairauteen viittaavaa”.

Selkäjumeja on tästä lähtien ollut melko paljon, ja niitä on saatu kivasti hoidettua aina auki fyssarin käsittelyssä. Raju ja nopealiikkeinen koira kun on, niin olen jotenkin tuudittautunut vähän siihen että se nyt vaan tuppaa menemään jumiin. Tuota outoa ”vammakävelyä” ja takajalkojen pompottelua on ollut aina välillä, aina ainoastaan kylmien vuodenaikojen aikaan ja sen jälkeen jos Nyyti on ollut jonkin aikaa samassa asennossa jännittyneenä, yleensä siis esim. autossa istumisen jälkeen. Oon ollut mielestäni aina tarkka lämmittelyjen, jäähdyttelyjen ja koiran takittamisien kanssa, joten nyt ei onneksi ole peiliin katsomisen paikka.

Oireet paheni jonkin verran keväällä 2014, ja meidän fyssarin suosituksesta vein Nyytin uudestaan Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin. Siitä otettiin tällöin selän magneettikuva, joka oli pääsääntöisesti melko siisti ja olin tosi huojentunut. Saatiin lupa jatkaa treenaamista ja normaalia elämää. Hoitanut ell epäili että sektioarpi olisi mahdollisesti aiheuttanut kiinnikkeitä, ja niitä hoidettiin laserilla.

Nyt lokakuun lopulta marraskuun alkuun Nyyti on oireillut tosi paljon. Lokakuussa treenasin vielä melko tiuhaan, lanneselän jumit auottiin fyssarilla ja normaali arki jatkui. Kolmen päivän treeniputken jälkeen Nyyti yhden treenin loputtua piti oikeaa takajalkaansa ilmassa ja liikkui tosi jäykästi. Pidin sen tuon jälkeen levossa treeneistä, mutta se alkoi ”vammakävelemään” ihan normaaleilla aamulenkeilläkin. Tuo toka video on yhdeltä aamukävelyltä. Huutelin Facebookissa apua ja yllättävän monella oli kokemusta samankaltaisista oireista bordercollieillaan. Nyytillä oireiden alkamisesta kestää melko kauan että se alkaa kävelemään normaalisti ja rennosti, yleensä siihen menee reilu 2 km. Satunnaisesti oireet lakkaavat, jos se saa ns. jotain muuta ajateltavaa, esimerkiksi terästäytyy vastaan tulevan koiran takia tai saa hakea mun pudonneen hanskan tms. Se ei missään vaiheessa oireiden ollessa päällä vaikuta onneksi kipeältä tai muuten levottomalta.

Yhtenä iltana kaivoin onneksi esiin vielä sen selän magneettilausunnon, ja löysin kohdan jota en silloin pitänyt merkityksellisenä, varsinkin kun olin saanut kehoituksen jatkaa normaalia elämää. ”L7/S1 välilevy hyvin lievästi pullistuu spinaalikanavaan, ei aiheuta cauda equina kompressiota, tässä kohdassa myös dorsaalipuolella pieni ”luupiikki” (Lig. flavum) joka vähän kaventaa spinaalikanavaa dorsaalipuolelta.” Otin hädissäni yhteyttä meidän fyssariin, joka onneksi oli ollut kartalla koko ajan! Olin silloin lähettänyt lausunnon hänellekin, ja ammattilaisena oli bongannut muutoksen ja hoitanut Nyytiä koko ajan se huomioiden. Otin yhteyttä myös Nyytiä hoitaneeseen neurokirurgiin, jonka ohjeen mukaan meillä on nyt lääkitykset menossa. Jatkosuunnitelmat selviävät ensi viikolla. Nyyti on nyt onneksi ollut oireeton. En usko että lääkkeillä on tässä vaiheessa ollut suurta merkitystä, oireet lakkasivat levon avulla 4 vrk ennen lääkityksien alkamista.

Nyt tulevaisuus ja oireiden syy on kuitenkin vielä auki. Onko välilevynpullistuma edennyt ja painaako se jotain hermoja? Vai onko kyseessä joku muu neurologinen sairaus? Toivon että oireille löytyy syy ja ikävä epätietoisuus tulevaisuudesta ja mahdollisista hoidoista selviää. Yllättäen myös Nyytin Saana-sisko on alkanut oireilemaan samalla tavalla nyt syksyn aikana. Muutama yö on tullut valvottua ja muutamat itkut itkettyä. Mutta näillä mennään, kaikista kiitollisin mä olen siitä että Nyyti ei vaikuta kipeältä. Lisäksi olen saanut ihan hurjasti tukea niin netin kautta kuin ihan oikeassa elämässä.

Nyt kun mun kalenteri tyhjeni treeneistä ja koesuunnitelmista (hei hei tämän kauden karsinnat!), niin huomaa miten tiiviisti sitä on rakentanut elämänsä tokon ja ihanien pitkien lenkkien ympärille. Eipä ole hetkeen talo kiiltänyt näin kirkkaasti ja luettujen kirjojen pino on suurempi kuin lukemattomien. Toisaalta on ollut aika kova eroahdistus treenaamisesta, toisaalta osa minusta nauttii kun saa vain olla ja puuhailla kotijuttuja. Olen kyllä käynyt kuokkimassa ja liikkuroimassa treeneissä, niin ei ihan tipahda kärryiltä miten treenikaverit edistyy.

Muutama päivä sitten saatiin nauttia erikoisesta valoilmiöstä, auringosta. Tässä marraskuun kansikuvatytöt:

Syksy2015 137 Syksy2015 068 Syksy2015 129 Syksy2015 158 Syksy2015 120 Syksy2015 111 Syksy2015 147 Syksy2015 081 Syksy2015 177

Ja tämän kaiken kurjan terveysmurhevuodatuksen loppuun ilouutinen: Anna-Leena ja Neo kisasivat kolmannen EVL1:n ja Neo on nyt FI TVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Huippua! Onnea!

https://uanblogi.wordpress.com/2015/10/31/valioyksilo/