Vihreää!

Nyt se on täällä: ihana kevät! Lähes kaikki lumet ovat sulaneet ja ei tarvitse enää liukastella lenkkipoluilla. Se pehmeän polun fiilis jalkojen alla on aina yhtä mahtavan tuntuista. Eikä tarvitse hysteerisenä pelätä koirien liukastumisiakaan. Ja nyt ei enää valokaan sanele, milloin täytyy kiiruhtaa lenkille. Ihan huippua!

Musta tuntuu että tää blogi on viimeiset 1,5 vuotta ollut yksi sairaskertomus. Joten en aio nyt käyttää aikaani taas kurjuudessa rypemiseen, joten tiivistetysti: Nyyti on ollut taas huonompi, viime viikolla suorastaan karsean huonosti liikkuva. Yhdeltä aamulenkiltä meinasin joutua kantamaan sen kotiin, kun tuntui että takaosa ei ole ollenkaan mukana. Nyt ollaan taas muutama päivä oltu parempia. Tää on yhtä aallokossa menoa ollut taas koko talvi. Kipulääkitys sillä menee koko ajan, mutta siitä huolimatta välillä on näitä huonompia hetkiä. Liikunta tai sen määrä ja laatu ei tunnu korreloivan oireilun kanssa mitenkään, joten sitten kun se on parempi, niin se on saanut olla pitkilläkin lenkeillä mukana. Ainoa vaan, että se oire saattaa välillä alkaa ihan yhtäkkiä kesken lenkin, joten sitten ei auta kun kävellä takaisin kotiin. No eipä tämä nyt kauhean lyhyesti tullut, mutta tulipahan vuodatettua.

Pikku-Nessiäinen kävi 1-vuotisrokotuksilla ja sai samalla ab-tipat korvatulehdukseen. Tuli taas sellainen hyvä koiranomistaja -fiilis, kun en ollut huomannut että toisella on ihan punoittavat korvat. Olin kyllä kiinnittänyt huomiota siihen että se oli vähän rapsutellut niitä, mutta oletin että sikaripunkkikierros vol. 3 on alkamassa. Eipäs ollutkaan, ja nyt kun kuuri on ohi niin rapsuttelukin lakkasi. Ness painoi 14,6 kg, eli tismalleen saman verran kun nuo kaksi vanhempaakin. Tosin vankistuuhan se tuosta vielä iän myötä, nyt se on vielä kapea luikku.

Me ollaan pidetty kokeen jälkeen vähän treenitaukoa, viime viikolla ei treenattu kertaakaan. Välillä tekee hyvää vähän huilata ja rentoutua vain pitkien lenkkien parissa. Tänään tosin oli pakko käydä korkkaamassa ulkokenttäkausi, tuli niin kova hinku päästä vähän tokoilemaan. Kohta alan tekemään vähän suunnitelmia tulevaisuudelle, eli täytyy ryhtyä tekemään enemmän avoimen luokan juttuja. Täysin kesken on vielä kierto ja liikkeestä seisominen. Ruutua ollaan tehty lelulle tai targetille, eli kohta täytyy alkaa ottaa mukaan paikkatreenit ja loppuosa, ts. kaukana minusta maahanmeno. Kiertoa oon tehnyt nyt ainakin kolmella eri tavalla tässä vuoden aikana, nyt täytyy päättää että millä tyylillä sen oikeasti haluan opettaa. Noudon loppuosan tekniikassa on hirveästi hommaa, se on jostain syystä ollut Nessille vaikea, jonka vuoksi se vähän yliyrittää. Mutta onneksi ei ole kiire minnekään! Olen muutenkin päättänyt treenata Nessiä vähän maltillisemmin, talven ajan ollaan käyty vain noin 2-3 kertaa viikossa treenaamassa. Vaikka Nyytin ”rikkoutuminen” ei välttämättä liity treenaamiseen tai treenimääriin, niin toko on kyllä varmasti yksi eniten kroppaa kuormittavista lajeista bortsun kaltaiselle liikkujalle. Räjähtävät lähdöt, nopeat pysähdykset, staattinen toispuoleisuus ja samaan suuntaan tapahtuvat kierrot altistavat kyllä vaikka mille vammoille ja jumeille. Mutta eipä siinä auta kuin tasapainoilla järkevän treenaamisen, hyvän peruskunnon, säännöllisen huollon ja hyvien lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kanssa. Ja silti voi käydä niin kurjasti kuin mulle kävi Nyytin kanssa.

Unna porskuttaa edelleen vähän turhankin pirteänä. Maaliskuun alussa kirjoittelin tännekin kun makasin flunssassa kotona. Lähdin seuraavana päivänä käyttämän koiria taas tuossa pellolla – ja eiköhän tuo mummeli päättänyt lähteä peurajahtiin! Aargh! 2,5 tuntia siinä meni, kun mä etsin sitä pitkin poikin metsiä ja peltoja flunssan kourissa. Mikään ei ole niin raskasta kuin riistaviettinen koira! Aina ajoittain leikittelen ajatuksella uudesta lapinkoirasta, mutta joka kerta kun jotain tällaista tapahtuu, hautaan ne haaveet jonnekin todella syvälle. En usko olevani mikään maailman onnettomin opettamaan koirille erilaisia asioita, mutta tuo riistavietin taltuttaminen on jotain täysin mahdotonta. Nyt Unna on siis ollut taas aika tarkkaan hihnan päässä. Kertaalleen se ehti tuon pitkän reissun jälkeen kadota pihastakin 1,5 tunniksi, joten nyt pihapissatuksetkin hoidetaan valvonnan alaisena. Meillä olikin tosi pitkä seesteinen tauko tuon karkailun suhteen, viime reissuista on jo toista vuotta. Mutta se kertoo kyllä siitä, että Unnan yleisvointi on taas viime vuoden borrelioosin, välikorvatulehduksen ja hammasremontin jäljiltä taas hyvä. Joten ei auta kuin iloita pirteästä vanhuksesta!

Unna köyhtyi siis muutama viikko sitten taas neljä hammasta. Saldo taitaa nyt olla yhteensä seitsemän poistettua legoa. Vein sen hammastarkastukseen, kun kiinnitettiin huomiota siihen, että se aina ruokailun jälkeen oli vähän levoton ja läähätteli. Tarkastuksessa alaleuassa huomattiin yksi hieman rivistä ulkona roikkuva poskihammas, joka päätettiin poistaa. Oli aika järkytys, kun leikkauspäivänä suun röntgenkuvassa lääkäri huomasi yhteensä neljä juurista murtunutta hammasta. Ei auttanut kuin poistaa ne. Murtumien syynä oli todennäköisesti ydinluut, joita mä annan välillä noille ajanvietteeksi jyrsittäväksi. Unna on aina ollut tosi ahne, ja on kalunnut luita sen verran kovalla voimalla, että hampaat ovat murtuneet. Sairasta! Nyt loppui tässä taloudessa ydinluiden syöminen. Kuinkahan paljon suusta kipeitä koiria onkaan, kun Unnankin oireet oli tosi lievät? Ja kun tietää kuinka ilkeältä hammassärky voi tuntua! Noi murtumat on tullut kahden vuoden aikana, koska silloin viimeksi Unnalta poistettiin yksi poskihammas hammasjuuripaiseen vuoksi. Toivottavasti se ei ole ollut kauhean kipeä tuona aikana…


Metsästäjä väijyy potentiaalisia saaliita…


Mun varjo, aina lähellä ja aina tarkkana! Nyyti <3


Tekstiilikaksoset

Ness tuhoaa luontoa. Se osaa tuhota kyllä muutakin kun ”vain” luontoa…


Kyllä se ikä alkaa näkyä jo Unnan nassussa, vaikka se liikkuukin vielä pitkällä hienolla askeleella.

Koko jengi:

Ja Ness osaa kyllä tuon poseeraamisen jalon taidon:

Täytyy vielä hehkuttaa jälkikasvun hienoja saavutuksia. Unnan Myrtti-tytär tokoili Tiinan kanssa hienosti tittelin TK1! Neo Nyytinpojasta tuli maaliskuussa EE TVA ja Neon Finn-veljestä FI & SE AVA! Onnea taitaville!

Suloinen Myrtti, eli TK1 Vehkaliinan Suomyrtti. Kuva: Tiina Pesonen

Neo, FI & EE & SE TVA, FI VPVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Finn, eli FI & SE AVA Myytin Valonkantaja. Kuva: Isabelle Orenius-Emanuelsson

Yhtään ei kiristä

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Meinasi pikkasen pukata tuskanhikeä, kun käytiin Nypsin kanssa kisaamassa Ojangossa karsinnoissa. Ensiksi hikeentyi Nyyti, ja luonnollisesti sen jälkeen meinasin hikeentyä minä. Ei ole kyllä sitten pentujen jälkeisen Tallinnan kokeen jälkeen ollut tuollaista hulabaloota kehässä. Lauantaina rävellettiin räkäykkönen, ja sunnuntaina vielä surkeampi kakkostulos. Varsinkin sunnuntai oli aikamoinen tuskien taival, startattiinkin vielä numerolla 1, eli minun ja Nyytin loppukevennys kisayleisölle järjestettiin ihan kokeen aluksi. Mä olen tottunut siihen että Nyps on ylivireessä ja keulii, mutta nyt se oli oikeasti stressissä. Tuo oli varmasti monen eri tekijän summa, ja kaikesta oppii. Mutta eipä ollut tunnelma katossa sunnuntaina kun ajelin Ojangosta kotiin. Olin ilmoittanut meidät Ouluunkin, mutta päätin jättää kokeen väliin. En jaksa sen kummemmin käydä liikkeitä tässä nyt läpi, kun kokonaisuus oli molempina päivinä todella huono. Kaikista surullisinta oli tuntea kehässä se huono fiilis! Muutama juttu joita on treenattu näkyi kehässäkin positiivisella tavalla, mutta se mulle tärkein asia – hyvä mielentila – loisti nyt poissaolollaan. Onneksi meillä on treeneissä parempi mieli, saa nähdä mihin suuntaan kokeet rupeavat nyt jatkossa menemään.

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Seuraaminen oli hurjaa, kuten kuvasta näkyy…

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Alkuviikosta rentouduttiin, paranneltiin kisojen tuoksinassa loukattua yläanturaa ja nautittiin jäisen liukkaasta ihanan lumiseksi vaihtuneesta maisemasta. Viikonloppuna Nyytin Ruotsissa asuva Finn-poika oli Isabellen ja Jounin kanssa käymässä Suomessa, oli ihana tavata Finn ekaa kertaa luovutusiän jälkeen. Siinä on kyllä törkeän nopea agilitykoira, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessä Isabellen kanssa! Tässä Nyyti ja lapset 4/6:

Nyyti ja "isot nyytit" eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Nyyti ja ”isot nyytit” eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Unnasta tuli toissapäivänä isoisoäiti, kun Sissi synnytti kolme pentua. Onnea Mari ja Heini uusista Taivaannastoista!

Hoitolapsia ja treenikuvia

20141104-040844.jpg

Lokakuu mennä hujahti kamalaa vauhtia. Tää vuodenaika on mulle jotenkin sellainen passiivinen kotonapesimiskausi. Olen tehnyt normaalia enemmän yövuoroja nyt, ja ennen jokaista vuoroa lupaan itselleni päivittää tämän blogin, mutta aina se vaan jää. Jotenkin aina välillä tökkii tämän päivittäminen, vaikka tykkään itse välillä jälkikäteen lueskella vanhojakin postauksia.

Päivät on nyt inhottavan lyhyitä ja nyt on vielä muutaman päivän ajan satanut, joten lenkille lähteminenkin vaatii aina hetken psyykkaamisen. Lokakuun alussa meillä oli ensiksi Nyytin Neo-poika hoidossa muutaman päivän ajan, jonka jälkeen lennossa hoitolapseksi vaihtui Draama-tytär, joka oli meillä 1,5 viikkoa. Mainioita pentuja molemmat. Nypsin Jay-poika korkkasi lokakuussa hienosti voittajaluokan ykköstuloksella, joten tulevaisuudessa voi äiti ja poika kisata sitten samassa luokassa. Huippuhienoa! Jay nousi myös agilityssa kakkosluokkaan. Myös Finn, Draama ja Neo on väläytellyt aika makeita agipätkiä, joten saa nähdä kuka on seuraavana kisaamasssa. Musta on niin ihana seurata noiden pentujen edistymistä.

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Äidissä ja tyttäressä on kyllä edelleenkin hurjasti samaa näköä, kumpi on kumpi?

20141104-040139.jpg

Myös Unnan Rafi-poika kävi vierailulla pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä Rafia, viime kerrasta olikin vierähtänyt jo muutama vuosi. Ihan hurjaa ajatella että Unnan Superässät täyttivät kesällä jo seitsemän, ja Unnakin tulee talvella 11 vuotta!

20141104-040234.jpg

Olen treenannut nyt jokseenkin ahkerasti Nyytin kanssa. Edistymistäkin on tapahtunut kivasti monessa jutussa, mutta tuntuu että osassa on ihan jäätävä työ edessä ennenkuin voi edes vähän huokaista helpotuksesta. Ei oo helppoo! Hallitreenikausi alkoi aika railakkaissa tunnelmissa, meinasi iskeä ihan epätoivo, kun Nyyti veti taas muutamia ylimääräisiä kierroksia sisätiloihin siirtymisestä. Se on jännä miten ne hallit vetää taas kierrokset ihan tappiin. Ihan tuntui siltä kun ei olisi treenannut ollenkaan sitten hallikauden päättymisen.

Lokakuun puolivälissä Ansu otti Nyytistä hienoja treenikuvia, kas tässä: (Kaikkien kuvien copyright Angelica Leiman)

1782515_10152791268588398_6913441922026550162_o

10710245_10152791271148398_3461847436442717713_o

10679873_10152791271163398_3642799154675072370_o

10013384_10152791276278398_8895203731754927702_o

10661805_10152791276268398_2948497150079170117_o

10649094_10152791276358398_6295805535214918541_o

1801271_10152791264798398_6810936879023177291_o

10457355_10152791263793398_1813229658226515686_o

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o

10365612_10152791271218398_5002380747869653877_o

10001142_10152791263883398_6087161071169899277_o

1960968_10152791276188398_7959251741389725704_o

1900749_10152791276393398_6618594194619615232_o
Unna, Nyyti, Ken ja Ylva

10344422_10152791276513398_4999406765642703986_o
Ylva, Nyyti (joka ei onneksi näytä taas yhtään virkaintoiselta…), Unna ja Kentsu

10176268_10152791276388398_6240957371913389988_n
Unna-mussu. On se aika söötti. <3 Unna oli myös kolmisen viikkoa sitten söötisti supikoirajahdissa neljä tuntia. Meinas tulla itku ja parku, kun metsä pimeni ja koirasta ei jälkeäkään missään. Onneksi sillä on pannassa puhelinnumero, joten lähistön asukas oli ihmetellyt tuntikausia tauotta samasta paikasta kuuluvaa haukkua. Unna oli ajanut supikoiran ladon alle, ja piti sen siellä jemmassa haukkumalla. Arvatkaa kuka on taas lenkkeillyt visusti hihnassa? Viime metsästysretki oli helmikuussa, jolloin myös vannoin hihnalenkkien nimeen. Aika näköjään ehtii kullata muistot näinkin lyhyessä ajassa.

Renkaan leiri ja piirinmestaruuskoe

20140920-191343.jpg

Reilu kaksi viikkoa sitten vietettiin huippukiva viikonloppu Jämillä valmennusrenkaan leirillä. Renkaalaisia kouluttamaan oli tullut Norjasta kultaistennoutajien kanssa tokossa arvokisatasolla kisaava Synnøve Matre. Perjantaina Synnøve piti luennon kisaamisesta ja koulutusideologiastaan, ja loppuillaksi jakaannuimme ryhmiin suunnittelemaan seuraavan aamun kisaamme ja keskustelemaan kisarutiineistamme. Kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolojen jälkeen kolme liikettä kokeenomaisesti. Nyyti teki luoksetulon, ruudun ja zetan. Tarkoituksena oli näyttää, kuinka vauhtiliikkeiden jälkeen pakka helposti hajoaa ja mielentilan vaihtaminen rauhalliseen liikkeeseen on haastavaa. Nypsin mielestä juokseminen on huippua, ja kun se pääsee juoksemaan niin aivot tuppaa valahtamaan pois kyydistä. Tässä linkki meidän ”kisaan.” Lauantaina treenattiin pienryhmissä ja sunnuntaina päästiin vielä ratkomaan omia ongelmia Synnøven kanssa. Oli taas ihan huippu leiri, en malta odottaa ensi kevättä ja seuraavaa leiriä!

Näin pitkästä aikaa Nyytin penskoja Neoa ja Draamaa tositoimissa, kun käytiin kimpassa treenaamassa agilitya. Draama on kunnon tuulispää, siitä tulee vielä törkeän nopea agilitykoira. Myös Neo meni tosi hienosti, ja isokokoiseksi koiraksi kääntyi tosi näppärästi. Uskaltauduin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan Nyytinkin kanssa esteitä, ja kyllä se muisti vielä mistä on kyse… tosin yksi puomilta putoaminen muistutti myös minua siitä, miksi tämä laji ei tunnu meille niin kovin turvalliselta vaihtoehdolta.

10411048_10152697971813398_1617337994587855633_n

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa Uudenmaan kennelpiirin tokopiirinmestaruuskokeessa. Koe oli meille treenillisesti vähän huonoon saumaan, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne. Isoimmat mokat tehtiin luoksetulossa, jossa Nyden satunnainen koevirhe esiintyi, eli se ei mennyt luoksetulossa maahan. Lisäksi kaukojen alussa tuli tosi yllättävä virhe, kun Nyyti jäi varmaan ekaa kertaa ikinä kiinni häiriöön, eikä mennyt jätössä ekalla käskyllä maahan. Lisäksi seuraaminen oli suorastaan järkky, Nyyti oli kuin superpallo. Ruutu ja tunnari oli kivat ja siistit, niihin olen tyytyväinen. Ja on Nyps vaan kaikessa kiihkeydessään vaan niin hauska ja hellyyttävä tyyppi, se kyllä todella antaa aina kaikkensa. Saatiin raavittua kasaan 273 p. jolla heltisi piirinmestaruushopea. Kultaa voittivat Jessica & Mac, ja pronssille tuliva Sanna & Moona. Onnea! Nyytin Neo-poika teki samassa kokeessa hienon ykköstuloksen ja voitti alokasluokan. Myös Unnan Myrtti-tytär oli Lahden seudun piirinmestiksissä kisaamassa pitkästä aikaa ja teki kivan reippaalla asenteella ykköstuloksen. Taitavia lapsia Unnalla ja Nyytillä. :)

20140920-191431.jpg

Mitä äiti edellä…

…sitä tytär perässä.

IMG_2312

IMG_2317

IMG_2319Kävin eilen Tiinan kanssa Lahdessa treenaamassa ja lenkillä. Ehdittiin vähän shoppailemaankin. Oli huippukiva päivä, vaikka tuntuikin vähän oudolta kun Jaavaa ei ollut matkassa.  Se kun on ollut Tiinalla niin kauan kun me ollaan tunnettu.

Treenitkin sujui Nyytillä kivasti, se on ulkokentällä snadisti pienemmillä kierroksilla kuin halleissa. Kertaalleen lähti mopo käsistä, kun mä katkaisin rutiinit ohjatussa tahallaan, ja se lähti sen jälkeen suorittamaan ihan omavalintaisia merkkejä ja keskikapulaa. Mutta hyvin pääsin onneksi katkaisemaan sen villiintymisen ja väännettiin vähän rautalangasta että mitä siellä oikeestaan pitikään tehdä. Tänään haastoin sitä vielä hallitreenissä laittamalla haettavat kapulat agiesteiden taakse piiloon, ja kiltisti se suoritti tehtävät oikein. Mutta olipa kyllä kiva päästä ulkokentälle, siinä oli vielä superhyvä pohja.

IMG_2284Unna, Nyyti, Mette ja Myrtti

IMG_2297

IMG_2296

IMG_2354

Mette Menninkäinen vetäisi tosi kivat treenit, oli kiva päästä taas näkemään sitä. Siinä on kyllä pirteä ja hyvällä vireellä työskentelevä lapinkoira. Mette on meidän yhteisomistuksessa, saa nähdä saadaanko Metestä jatkoa suvulle.

IMG_2347

Myrttikin pääsi treenaamaan ja oli oikein iloinen ja kiva. Ne varsinkin Unnan kanssa sopivat tuon värinsä puolesta tonne suomaisemaan tosi kauniisti. Suomalaiset koirat suomalaisella suolla. :)

IMG_2237

IMG_2339

Sillä aikaa kun lappalaiset keskittyivät fiilistelemään ja nuuskuttelemaan suolla , Nyyti keskittyi lähinnä tuhoamaan sitä.

IMG_2325MUTAA! MUTAA! IHANAA MUTAA!

IMG_2331
HÄH?! AI EI SAA SOTKEA?!

Loppukevennykseksi vielä Meten hauska ravistus:

IMG_2237 (2)

Tiinan blogista löytyy Tiinan napsimia kuvia samalta suolta. Varsinkin Nyytistä oli hienoja naamakuvia!

Kevät on nyt virallisesti avattu, kun kävin tänään ekan kerran fillarilenkillä Nypsin kanssa! Jee, tästä se lähtee. Unnan mä olen päättänyt nyt armahtaa pidemmiltä pyörälenkeiltä, 10 v. mummon ei tarvii enää jaksaa hölkkälenkkejä, vaikka se hyvin jaksaakin vielä pidemmät kävelyt.

Nyytin Finn-pennusta oli tänään tehty hieno agivideo, kattokaa kuinka nopea pikku poikanen Nyytillä on! Tasapuolisuuden nimissä laitetaanpas muiltakin videoita, on niin  hienoa nähdä miten taitavia nuoria harrastuskoiria niistä on tullut. Neon toko ALO1. Jayn AVO1. Vuokko ja Draama treenaavat agia.

Taas kokeessa

Koekokemusten ja -rutiinien opiskelu jatkui tänään Ojangossa. Haastetta viikon takaiseen kokeeseen verrattuna tuli siitä, että koe alkoi jo klo 9 aamulla. Olin tänään siis jo seitsemältä aamulla pirteänä (not) Söderkullan pururadalla väsyttämässä armasta boredcollietani. Ehdin ennen koetta kävellä 7 km ja tehdä kaksi treeniä. Ja kyllä, vire oli taas paljon hallittavampi. Niin huojentavaa, nyt meillä ei kiehu yli. Koe oli oman seuran järkkäämä, ja kaikki pelasi hienosti. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne.

Tässä osasuoritukset liikejärkässä, yksilöliikkeet tehtiin putkeen:

Paikallamakuu 10. 
Paikalla istuminen 10.

Ohjattu 9,5. Vähän jähmeä merkki, ja jäi tyhmästi sivuttain merkille. On varmaan oppinut jo, että kokeessa en voi vaatia kunnon merkkejä…
Zeta 6,5. Makasi istumisen. Ei kuunnellut. Yleensä jää seisomaan jos mokaa istumisen, mutta lähiaikojen maahanmenon vahvistamiset varmaan on tehnyt tehtävänsä. Lisäksi mulla oli jotain rytmitysvaikeuksia tässä, tuntui jotenkin hankalalta koko liike. Oikealle käännös oli huono ja löysä. Nyyti teki asennot ehkä vähän vinosti?
Ruutu 9. Tässäkin tahmea merkki!! Ruudussa lähti stoppaamaan liian eteen ja menin mukaan sen mokaan ja peesasin käskyttämällä seisomaan. Blaah.
Seuraaminen 9. Alkoi pahimmalla mahdollisella, käännös seis, taakse ja juoksuun. Jota tuntui kestävän ja kestävän… Nypsi oli taas vähän ilmava ja pompotteli. Kontakti putosi kerran ja yksi täyskäännös levisi. Mutta ei kiihkoilua tai _ääniä_. Nopeasti se on vastannut mun namirauhoitustreeniin. Hyvä. :)
Luoksetulo 8,5. Stop oli hallistopiksi Nyytille hyvä, mutta pysähtyi vinoittain, josta pistevähennykset. Tuomari sanoikin, että liikaa näkyy palkan odotus pysähdyksessä. Maahanmeno ok, pystyy kyllä paljon parempaankin. Naama näytti siltä, että olisi saattanut varastaa sieltä loppuosaan.
Kaukot 8. Jähmeät ja vajaat vaihdot, aika samanlaiset kuin viimeksikin. Mä en mitenkään saa näitä kuntoon täksi talveksi, mutta ehkä sitten kun Nyyti on 8 v. Tai jopa 6? :D Projekti on käynnissä!
Tunnari 7,5. Näytti vaikealta! Maistoi mun mielestä ainakin yhtä, mutta joku sanoi että se oli oma. Mutta tosi läheltä ja suu auki nuuski. Oli sen verran hasardin näköinen suoritus, että vähän jo epäilin kapulaa ottaessani, että se olis ollut väärä.
Hyppy 9. Tästä ei todellakaan ansaittu ysiä, mutta tuomari ei nähnyt mun käsimerkkiä. Nyyti oli juoksemassa paluuhypyn ohi, mutta heilautin oikeaa kättä ja sain sen sillä ohjautumaan esteelle. Näitä täytyisi ryhtyä treenaamaan ihan ajatuksen kanssa, en ole sitä kunnolla opettanut.

Yhteensä saatiin kuitenkin ykköstulos, 276,5 p. jolla sijoituttiin luokan toisiksi.

Samassa kokeessa oli myös Nyytin pentu Jay, Myytin Oikee Asenne. Jay ja Marko voittivat alokasluokan ykköstuloksella – onnea! Myös Neo oli turistina kannustamassa äippää ja veljeä. Aika menee vauhdilla, tuntuu että tästä olisi vasta hetki:

IMG_8158

Draama

IMG_1779

Näin pitkästä aikaa Nyytin Draama-pentua. Draamahan oli mun sydänkäpynen pentulaatikossa, se olisi varmaan jäänyt meille asumaan jos olisi ollut pennun paikka auki. Oli ihana nähdä sitä, siitä on nyt 7,5 kk iässä kasvanut kaunis nuori koira. Myös harrastuksissa se vaikuttaa omistaja Karon mukaan hyvin samanoloiselta kuin Nyyti, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

IMG_1798

Draama 7,5 kk ja Nyyti-emä kohta 4 v.

IMG_1771

Samikset. Nyyti edellä, Draama perässä.

IMG_1748

Draama, eli Myytin Maailma On Sun