Aika tuntuu menevän ihan siivillä, kun päivät täyttyvät taas enemmän kaikesta normaaliin arkeen liittyvästä pentujen lähdön jälkeen. Oli ihanaa päästä treenaamaan pitkän tauon jälkeen. Pelkäsin että mua odottaa jokin ihan katastrofi Nyytin kanssa, mutta ekat treenit meni itseasiassa paremmin kuin odotin. Meidän virheetkään eivät olleet kadonneet minnekään kolmen kuukauden aikana, tosi outoa… Mun täytyy nyt kyllä ottaa jokin kurikuuri sille, kun se on ollut arjessakin hieman kurittoman oloinen. Päätin aloittaa ihan vaan siitä, että se ei saa singahdella hallille mentäessä missä sattuu ja yritän olla muutenkin sille tiukempi ja päättäväisempi. Nyyti on kiltti koira, mutta mä olen vielä kiltimpi ja Nyyti osaa ottaa siitä kyllä ilon irti.
Näin keskiviikkona pitkästä aikaa Annia, käytiin yhdessä lenkillä ja Anni hieroi molemmat tytöt. Jumeja löytyi molemmilta, eikä itseasiassa yhtään yllättävistä paikoista. Unnalla borrelioosin aiheuttama ontuminen on vähän jumiuttanut etuosaa, Nyytillä oli keskiselässä ja etujaloissa kireyttä. Seuraava hierontakin sovittiin jo alustavasti, kun Anni ja kumppanit muuttaa ihan hurjan liian kauas nyt maaliskuussa. Snif.
Annin Ninni ja Aatu
Nyytin pennuista olen tavannut kolmea tähän pääkaupunkiseudulle jäänyttä, ja kaikilla on alkanut elämä omassa kodissaan hienosti. Niin ihanaa! Meillä oli lauantaina treffit Draaman, Neon ja Jayn kanssa. Oli ihana nähdä pikkuriiviöitä leikkimässä. Sää oli harmikseni tosi harmaa ja ankea, niin kuvista tuli tosi suttuisia. Draama-tyttönen tulee nyt torstaina meille hoitoon kahdeksi viikoksi, joten kuvasatoa on varmasti sitten luvassa. Tässä muutama onneton räpsäisy:
Tässä ei ehkä leikitä pennun kanssa, vaan pennulla… Kuvassa Nyyti ja litistetty Neo.
Unnan Arvi-velikin oli mukana. Edessä Draama, Neo ja Jay.
Draama, Jay ja alimmaiseksi joutunut Neo
Mustavalkoiset sisarukset Neo ja Draama. Arvi ihastui pikku-Draamaan!
Nyyti saa taas Unnalta kyytiä
