Vihreää!

Nyt se on täällä: ihana kevät! Lähes kaikki lumet ovat sulaneet ja ei tarvitse enää liukastella lenkkipoluilla. Se pehmeän polun fiilis jalkojen alla on aina yhtä mahtavan tuntuista. Eikä tarvitse hysteerisenä pelätä koirien liukastumisiakaan. Ja nyt ei enää valokaan sanele, milloin täytyy kiiruhtaa lenkille. Ihan huippua!

Musta tuntuu että tää blogi on viimeiset 1,5 vuotta ollut yksi sairaskertomus. Joten en aio nyt käyttää aikaani taas kurjuudessa rypemiseen, joten tiivistetysti: Nyyti on ollut taas huonompi, viime viikolla suorastaan karsean huonosti liikkuva. Yhdeltä aamulenkiltä meinasin joutua kantamaan sen kotiin, kun tuntui että takaosa ei ole ollenkaan mukana. Nyt ollaan taas muutama päivä oltu parempia. Tää on yhtä aallokossa menoa ollut taas koko talvi. Kipulääkitys sillä menee koko ajan, mutta siitä huolimatta välillä on näitä huonompia hetkiä. Liikunta tai sen määrä ja laatu ei tunnu korreloivan oireilun kanssa mitenkään, joten sitten kun se on parempi, niin se on saanut olla pitkilläkin lenkeillä mukana. Ainoa vaan, että se oire saattaa välillä alkaa ihan yhtäkkiä kesken lenkin, joten sitten ei auta kun kävellä takaisin kotiin. No eipä tämä nyt kauhean lyhyesti tullut, mutta tulipahan vuodatettua.

Pikku-Nessiäinen kävi 1-vuotisrokotuksilla ja sai samalla ab-tipat korvatulehdukseen. Tuli taas sellainen hyvä koiranomistaja -fiilis, kun en ollut huomannut että toisella on ihan punoittavat korvat. Olin kyllä kiinnittänyt huomiota siihen että se oli vähän rapsutellut niitä, mutta oletin että sikaripunkkikierros vol. 3 on alkamassa. Eipäs ollutkaan, ja nyt kun kuuri on ohi niin rapsuttelukin lakkasi. Ness painoi 14,6 kg, eli tismalleen saman verran kun nuo kaksi vanhempaakin. Tosin vankistuuhan se tuosta vielä iän myötä, nyt se on vielä kapea luikku.

Me ollaan pidetty kokeen jälkeen vähän treenitaukoa, viime viikolla ei treenattu kertaakaan. Välillä tekee hyvää vähän huilata ja rentoutua vain pitkien lenkkien parissa. Tänään tosin oli pakko käydä korkkaamassa ulkokenttäkausi, tuli niin kova hinku päästä vähän tokoilemaan. Kohta alan tekemään vähän suunnitelmia tulevaisuudelle, eli täytyy ryhtyä tekemään enemmän avoimen luokan juttuja. Täysin kesken on vielä kierto ja liikkeestä seisominen. Ruutua ollaan tehty lelulle tai targetille, eli kohta täytyy alkaa ottaa mukaan paikkatreenit ja loppuosa, ts. kaukana minusta maahanmeno. Kiertoa oon tehnyt nyt ainakin kolmella eri tavalla tässä vuoden aikana, nyt täytyy päättää että millä tyylillä sen oikeasti haluan opettaa. Noudon loppuosan tekniikassa on hirveästi hommaa, se on jostain syystä ollut Nessille vaikea, jonka vuoksi se vähän yliyrittää. Mutta onneksi ei ole kiire minnekään! Olen muutenkin päättänyt treenata Nessiä vähän maltillisemmin, talven ajan ollaan käyty vain noin 2-3 kertaa viikossa treenaamassa. Vaikka Nyytin ”rikkoutuminen” ei välttämättä liity treenaamiseen tai treenimääriin, niin toko on kyllä varmasti yksi eniten kroppaa kuormittavista lajeista bortsun kaltaiselle liikkujalle. Räjähtävät lähdöt, nopeat pysähdykset, staattinen toispuoleisuus ja samaan suuntaan tapahtuvat kierrot altistavat kyllä vaikka mille vammoille ja jumeille. Mutta eipä siinä auta kuin tasapainoilla järkevän treenaamisen, hyvän peruskunnon, säännöllisen huollon ja hyvien lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kanssa. Ja silti voi käydä niin kurjasti kuin mulle kävi Nyytin kanssa.

Unna porskuttaa edelleen vähän turhankin pirteänä. Maaliskuun alussa kirjoittelin tännekin kun makasin flunssassa kotona. Lähdin seuraavana päivänä käyttämän koiria taas tuossa pellolla – ja eiköhän tuo mummeli päättänyt lähteä peurajahtiin! Aargh! 2,5 tuntia siinä meni, kun mä etsin sitä pitkin poikin metsiä ja peltoja flunssan kourissa. Mikään ei ole niin raskasta kuin riistaviettinen koira! Aina ajoittain leikittelen ajatuksella uudesta lapinkoirasta, mutta joka kerta kun jotain tällaista tapahtuu, hautaan ne haaveet jonnekin todella syvälle. En usko olevani mikään maailman onnettomin opettamaan koirille erilaisia asioita, mutta tuo riistavietin taltuttaminen on jotain täysin mahdotonta. Nyt Unna on siis ollut taas aika tarkkaan hihnan päässä. Kertaalleen se ehti tuon pitkän reissun jälkeen kadota pihastakin 1,5 tunniksi, joten nyt pihapissatuksetkin hoidetaan valvonnan alaisena. Meillä olikin tosi pitkä seesteinen tauko tuon karkailun suhteen, viime reissuista on jo toista vuotta. Mutta se kertoo kyllä siitä, että Unnan yleisvointi on taas viime vuoden borrelioosin, välikorvatulehduksen ja hammasremontin jäljiltä taas hyvä. Joten ei auta kuin iloita pirteästä vanhuksesta!

Unna köyhtyi siis muutama viikko sitten taas neljä hammasta. Saldo taitaa nyt olla yhteensä seitsemän poistettua legoa. Vein sen hammastarkastukseen, kun kiinnitettiin huomiota siihen, että se aina ruokailun jälkeen oli vähän levoton ja läähätteli. Tarkastuksessa alaleuassa huomattiin yksi hieman rivistä ulkona roikkuva poskihammas, joka päätettiin poistaa. Oli aika järkytys, kun leikkauspäivänä suun röntgenkuvassa lääkäri huomasi yhteensä neljä juurista murtunutta hammasta. Ei auttanut kuin poistaa ne. Murtumien syynä oli todennäköisesti ydinluut, joita mä annan välillä noille ajanvietteeksi jyrsittäväksi. Unna on aina ollut tosi ahne, ja on kalunnut luita sen verran kovalla voimalla, että hampaat ovat murtuneet. Sairasta! Nyt loppui tässä taloudessa ydinluiden syöminen. Kuinkahan paljon suusta kipeitä koiria onkaan, kun Unnankin oireet oli tosi lievät? Ja kun tietää kuinka ilkeältä hammassärky voi tuntua! Noi murtumat on tullut kahden vuoden aikana, koska silloin viimeksi Unnalta poistettiin yksi poskihammas hammasjuuripaiseen vuoksi. Toivottavasti se ei ole ollut kauhean kipeä tuona aikana…


Metsästäjä väijyy potentiaalisia saaliita…


Mun varjo, aina lähellä ja aina tarkkana! Nyyti <3


Tekstiilikaksoset

Ness tuhoaa luontoa. Se osaa tuhota kyllä muutakin kun ”vain” luontoa…


Kyllä se ikä alkaa näkyä jo Unnan nassussa, vaikka se liikkuukin vielä pitkällä hienolla askeleella.

Koko jengi:

Ja Ness osaa kyllä tuon poseeraamisen jalon taidon:

Täytyy vielä hehkuttaa jälkikasvun hienoja saavutuksia. Unnan Myrtti-tytär tokoili Tiinan kanssa hienosti tittelin TK1! Neo Nyytinpojasta tuli maaliskuussa EE TVA ja Neon Finn-veljestä FI & SE AVA! Onnea taitaville!

Suloinen Myrtti, eli TK1 Vehkaliinan Suomyrtti. Kuva: Tiina Pesonen

Neo, FI & EE & SE TVA, FI VPVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Finn, eli FI & SE AVA Myytin Valonkantaja. Kuva: Isabelle Orenius-Emanuelsson

Mitä äiti edellä…

…sitä tytär perässä.

IMG_2312

IMG_2317

IMG_2319Kävin eilen Tiinan kanssa Lahdessa treenaamassa ja lenkillä. Ehdittiin vähän shoppailemaankin. Oli huippukiva päivä, vaikka tuntuikin vähän oudolta kun Jaavaa ei ollut matkassa.  Se kun on ollut Tiinalla niin kauan kun me ollaan tunnettu.

Treenitkin sujui Nyytillä kivasti, se on ulkokentällä snadisti pienemmillä kierroksilla kuin halleissa. Kertaalleen lähti mopo käsistä, kun mä katkaisin rutiinit ohjatussa tahallaan, ja se lähti sen jälkeen suorittamaan ihan omavalintaisia merkkejä ja keskikapulaa. Mutta hyvin pääsin onneksi katkaisemaan sen villiintymisen ja väännettiin vähän rautalangasta että mitä siellä oikeestaan pitikään tehdä. Tänään haastoin sitä vielä hallitreenissä laittamalla haettavat kapulat agiesteiden taakse piiloon, ja kiltisti se suoritti tehtävät oikein. Mutta olipa kyllä kiva päästä ulkokentälle, siinä oli vielä superhyvä pohja.

IMG_2284Unna, Nyyti, Mette ja Myrtti

IMG_2297

IMG_2296

IMG_2354

Mette Menninkäinen vetäisi tosi kivat treenit, oli kiva päästä taas näkemään sitä. Siinä on kyllä pirteä ja hyvällä vireellä työskentelevä lapinkoira. Mette on meidän yhteisomistuksessa, saa nähdä saadaanko Metestä jatkoa suvulle.

IMG_2347

Myrttikin pääsi treenaamaan ja oli oikein iloinen ja kiva. Ne varsinkin Unnan kanssa sopivat tuon värinsä puolesta tonne suomaisemaan tosi kauniisti. Suomalaiset koirat suomalaisella suolla. :)

IMG_2237

IMG_2339

Sillä aikaa kun lappalaiset keskittyivät fiilistelemään ja nuuskuttelemaan suolla , Nyyti keskittyi lähinnä tuhoamaan sitä.

IMG_2325MUTAA! MUTAA! IHANAA MUTAA!

IMG_2331
HÄH?! AI EI SAA SOTKEA?!

Loppukevennykseksi vielä Meten hauska ravistus:

IMG_2237 (2)

Tiinan blogista löytyy Tiinan napsimia kuvia samalta suolta. Varsinkin Nyytistä oli hienoja naamakuvia!

Kevät on nyt virallisesti avattu, kun kävin tänään ekan kerran fillarilenkillä Nypsin kanssa! Jee, tästä se lähtee. Unnan mä olen päättänyt nyt armahtaa pidemmiltä pyörälenkeiltä, 10 v. mummon ei tarvii enää jaksaa hölkkälenkkejä, vaikka se hyvin jaksaakin vielä pidemmät kävelyt.

Nyytin Finn-pennusta oli tänään tehty hieno agivideo, kattokaa kuinka nopea pikku poikanen Nyytillä on! Tasapuolisuuden nimissä laitetaanpas muiltakin videoita, on niin  hienoa nähdä miten taitavia nuoria harrastuskoiria niistä on tullut. Neon toko ALO1. Jayn AVO1. Vuokko ja Draama treenaavat agia.

Ei pentuja Myrtille

Tyhjää täynnä! Käytiin eilen ultralla varmistamassa, että ei ole pikku-Vehkaliinoja tulossa. Harmillista, mutta onneksi oltiin Tiinan kanssa henkisesti valmistauduttu siihen, että Myrtti todennäköisesti on tyhjä. Nyt Myrtin pentusuunnitelmat unohdetaan, ja ryhdytään suunnittelemaan Metelle (Taivaannastan Ilomiete) penskoja tähän vuoden-kahden sisään. Myrtillä oli viime keväänä alkava kohtutulehdus, joka onneksi meni antibiooteilla ohitse, mutta Myrtin hyvinvoinnin varmistamiseksi saa kohtu nyt lähteä.

IMG_1361

Mette. Kuva: Tiina Pesonen

Ultrareissun päätteeksi käytiin Ojangossa treenaamassa tokoa. Vitsi että Mette on pirteä ja kiva lappalainen! Se tekee Tiinan kanssa tosi kivalla asenteella hommia, on energinen ja keskittynyt. Jospa siis Mette jatkaisi sukua jossain vaiheessa, ja saataisiin monen vuoden tauon jälkeen lisää pikku-Vehkaliinoja.

Pentuja?!

Nyt sitten jännitetään. Myrtti, eli Vehkaliinan Suomyrtti astutettiin keskiviikkona Shacal Ukkometsolla. Astutus jäi tosin vähän puolitiehen, kun pariskunta ei jäänyt ollenkaan nalkkiin. Täytyy toivoa, että meillä olisi nyt onnea matkassa ja Myrtin Yrtit toteutuisivat. Päivitän ensi viikolla pentusivulle tarkempaa tietoa yhdistelmästä. Tässä vielä linkki KoiraNettiin yhdistelmän sukutauluun. Shacal Ukkometso, eli Viksu, oli kyllä todella mainio pakkaus. Kaikin tavoin täyspäinen, varmahermoinen ja koko ikänsä terveenä pysytellyt uros. Voi kunpa meillä olisi tammikuussa pieniä suomenlapinkoiravauvoja.

Valokuva0159

Tiina ansaitsisi urhoollisuusmitalin sinnikkyydestään, kun ajeli Myrtin kanssa seitsemän kertaa (!!) viikon aikana Lahdesta Tampereelle ja takaisin. Huh.  K I I T O S. Kuinkahan monta kertaa me hoettiin tuon viikon aikana puhelimessa, että ”seuraavalla kerralla otetaan kyllä proget!”

Myrtin poika Ilpo, eli Taivaannastan Ilmiskooppi kävi tänään suoriutumassa kunnialla luonnetestistä. Loppupisteiksi tuli +175 p. laukausvarma. Tiinan blogissa on kuvia ja pisteet osa-alueittain.

ilponassu

Myrtin poika Ilpo, eli Taivaannastan Ilmiskooppi. Kuva: Tiina Pesonen

Ilpon sisko Mette oli taituroinut sunnuntaina agilitykisoissa taas nollavoiton! Onnea Tiina ja Mette! Tässä linkki videoon.

Pentuhaaveita

myrmy

Myrtti kuukausi sitten metsälenkillä. Kuva: Tiina Pesonen

Myrtillä alkoi viikko sitten juoksu, ja treffit sulhasen kanssa on nyt sovittu. Jos astutus onnistuu, niin päivitän tänne tarkemmat speksit yhdistelmästä. Nyt ei auta kuin odotella tärppipäiviä. Pitäkää peukkuja, että Myrtin Yrtit saadaan itämään! Myrtistä löytyy tarkempaa tietoa pentusivulta.

IMG_8926

Kolme sukupolvea riehumassa. Vasemmalla isoäiti Unna, toiveissa olevien pentujen emä Myrtti, ja Myrtin edellisestä pentueesta Mette.

Onnea Cilla, Myrtti, Rafi ja Nipa!

71544_450301723397_6526324_n

Nelikko reilu kuusi vuotta sitten

Käsittämätöntä miten nopeasti aika menee. Unnan pennut täyttivät eilen jo kuusi vuotta.  Tuntuu että siitä olisi vasta pari vuotta, kun kiikutimme äitini kanssa eläinlääkäristä neljä kiljuvaa toukkaa tokkuraisen Unnan kanssa kotiin. Lämpimät onnittelut siis Cillalle, Myrtille, Rafille ja Nipalle!

420590_10150606490338398_893070016_n

Unna sudenpentuineen. Vasemmalta: Rafi, Myrtti, Unna ja Nipa. Cilla puuttuu kuvasta. Kuva: Tiina Pesonen