Nessillä havaittiin kesäkuussa ortopedillä 2/6 -asteinen sivuääni sydämessä. Sitä ei ollut aiemmin kuulunut, joten ortopedi ohjasi meidät hakeutumaan jossain vaiheessa sydämen ultraääneen sivuäänen syyn selvittämiseksi. Elokuun alussa kävimme Lahdessa kardiologi Seppo Lambergin vastaanotolla ultrassa, jossa ikävästi löytyi vasemman eteiskammioläpän vuoto. Lisäksi lievempänä oli myös eteisväliseinän foramen ovalen alueen vähäinen vuoto, sekä oikean eteisen koko oli sallitun rajoilla. Tuo eteisväliseinän vuoto aiheuttaa rasituksensiedon heikentymistä, mutta tuo vuoto oli sen verran lievä, ettei se välttämättä kehitä mitään oireita. Tuo päälöydös, eli vasemman eteis-kammioläpän vuoto voi aiheuttaa meille tulevaisuudessa kyllä harmia sydämen vajaatoiminnan ja mahdollisen keuhkoihin kertyvän nesteen muodossa. Ness sai tarvittaessa otettavan nesteenpoistolääkityksen, jota ei toivottavasti tarvita vielä moneen vuoteen! Seuraava kontrolli meillä on vuoden kuluttua, jolloin ilmeisesti etenemisestäkin voi sanoa jo jotain suuntaa-antavaa arviota. Nyt saamme onneksi elää, treenata ja kisata vielä täysin normaalisti.

Nyt täytyy siis nauttia tästä hetkestä, ja toivoa että tuo falskaava läppä ei aiheuttaisi meille pitkään aikaan mitään oireita. Aluksi tuli sellainen olo että mitä järkeä on edes treenata tavoitteellisesti, kun tuntuu että terveysongelmat tuhoavat unelmat aina sitten lopulta kuitenkin? Mutta toisaalta – voihan sitä käydä milloin tahansa jokin äkillinen juttu, mikä päättää kisauran tai koko elämän. Joten tällä hetkellä mulla on kuitenkin meidän ihana, iloinen Ness, jolla ei ole vielä mitään oireita. Joten mä aion nauttia tästä matkasta Nessin kanssa ihan yhtä paljon kuin Nyytinkin kanssa aikanaan – enpä mä silloinkaan tiennyt että kisaaminen loppuu ennenaikaisesti alle 6-vuotiaana. Ja jos me joudutaan lopettamaan joskus kisaaminen tämän sydänvian vuoksi, niin sitten eletään onnellista kotikoiran elämää.