Mun itselleni tekemä lupaus blogin päivittämisestä vähintään kerran kuukaudessa ei nyt pitänyt alkaneena vuonna 2021 ollenkaan! Tammikuu hujahti hirveää kyytiä, vaikka olen saanut nautiskella poikkeuksellisen runsaasta vapaa-ajasta 1.1. alkaneen opintovapaan vuoksi. Olin vuosi sitten keväällä myös opintojen vuoksi kaksi kuukautta vapaalla, ja silloin jo mielikuvissani tein koulutöitä pakkasen paukkuessa nurkissa ja takkatulen tunnelmallisesti napsuessa. Viime vuonna talvea ei sitten ikinä tullutkaan, mutta tänä vuonna olen saanut korvauksen kyllä 110% takaisin. Kuinka mielettömän ihania säitä nyt on ollut! Kunnon pakkasia, paljon lunta ja ihania kirkkaita päiviä. Kunnon talven taikamaa! Pakkanen on ollut kyllä lähiviikkoina ajoittain sen verran kova, että se on jo vähän haitannut koirien lenkittämistä. Molemmilla tytöillä jää melko herkästi lumi”tilsoja” tassujen pohjiin ja tassut palelevatkin melko herkästi. Tossuttaminen on auttanut pahimmilla pakkasilla.

Olin alunperin suunnitellut opintovapaani osittain valintakokeiden vuoksi tähän alkuvuodelle. Nyt Nessin sivusidevamman aiheuttaman saikun vuoksi me ei oltaisi koko kisoihin edes päästy, ja lopulta koronarajoituksetkin peruivat kaikki tapahtumat. Ness on ollut oireeton, ollaan nyt parin viikon aikana lisätty liikuntaan pienet vapaanaolotkin. Vesikävelyssä käytiin marraskuusta lähtien säännöllisesti ja jumpataan lähes päivittäin. Tarkoituksena on ollut nyt saada jännetupessa ollut tulehdustila rauhoittumaan välttämällä repivää ja äkkinäistä liikkumista, sekä jos sivuside pääsi venyttymään lokakuussa uudelleen, kun ontuminen silloin palasi, niin täytyy toivoa että se olisi arpeutunut nyt rauhassa. Nyt ollaan muutamia kertoja jo päästy treenailemaan rauhallisia liikkeitä kuten seuraamista ja kaukoja. Tunnaria mä olen koko saikun ajan tehnytkin, ja se on ollut tosi kivaa – oon rauhassa saanut lisättyä haasteita ja selvennettyä haluamaani Nessille; nyt se mielestäni ymmärtää koko liikkeen ytimen vähän paremmin ja on kaikkinensa kapuloilla rauhallisempi ja tarkempi. Toihan on ollut meille aina vähän haastava liike, jossa on ollut paljon epävarmuuksia mukana. Mä olen aina ollut vähän laiska jumppaamaan kotona koiria, mutta nyt olen innostunut vähän siitäkin. Jumpissakin on ollut tosi kiva nähdä edistymistä ja miten kropanhallinta paranee. Olen oppinut kyllä Nessistäkin paljon uusia juttuja jumpatessa, joista on hyötyä taas tokossakin. Sitä turhauttaa ihan todella paljon pienikin epäselvyys, se haluaisi aina heti tehdä oikein. Nyytikin on päässyt vähän jumppailemaan, lähinnä helppoja tasapainotyynyjuttuja. Nyyti on ollut todella hyvässä kunnossa, muistaakseni nyt on jo toka talvi ilman Gabapentinia! Pientä takajalkojen pompauttelua ja hetkellistä vammakävelyä oli märillä ja kylmillä keleillä, mutta nyt kuivat pakkassäät on sopinut sille taas tosi hyvin.

Ollaan nyt kahdesti käyty tämän hiljaiselon keskellä jo moikkaamassa treenikavereita ja tekemässä pientä seuraamispätkätreeniä. Syksyllä kun Nessin saikku jatkui, muistan miten kamalan lohduttomalta ja surulliselta tuntui kantaa autosta treenikassi varastoon, kun ei tiennyt yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta nyt on ollut aivan ihanaa nähdä taas kavereitakin, kun saadaan jo lenkkeillä pidempiä lenkkejä ja tehdä pientä treeniäkin. Huippua!

Joulun aikaan kun ei ollut vielä lunta, me päätettiin pelata varmaan päälle talvifiiliksissä ja varattiin viikon reissu Rukalle tammikuun loppuun. Mä olen aina halunnut käydä katsomassa Riisitunturin tykkylumipuut ja nyt me päästiin sinne. Oli kyllä tosi hieno reissu, ja tehtiin kävelemisen lisäksi viikon aikana muitakin kivoja talviaktiviteetteja lasketellen, moottorikelkkaillen ja lumikenkäillen. Alla videopätkää ihanalta Riisitunturilta.

Ja tietty pakollisia minttukaakaohetkiä kertyi myös! Meidän majoituspaikan vieressä oli tosi kiva koiraystävällinen ravintola, jonka suuren takkatulen lämmössä oli kiva istua iltaa.

Näin korona-aikana on tullut nettishoppailtua aika paljon, kun mielellään välttelee turhia pyörimisiä kauppakeskuksissa. Yhtenä iltana Rukalla Facebook-feedin selailu johti hieman yllättävään lopputulokseen, astetta isompaan nettishoppailun lopputulokseen kuin kivat vaatteet ja sadannet kaulapannat koirille. Tuo ihastuminen yhden tietyn pennun kuvaan johti suureen määrään juupas-eipäs -vääntöä pään sisällä, viestittelyä kavereiden ja kasvattajien kanssa, sekä muutamaan autoreissuun katsomaan ihastuksen kohdetta ihan livenä. Kaikki tapahtuu nyt tosi pian, mutta välillä pitää tarttua elämän eteen heittämiin tilaisuuksiin ja uskaltaa mennä tunteella eteen päin. Meille siis saapuu tänään illalla pikkuinen ”Nipsu”, jolla ei nyt ainakaan tähän hätään ole parempaakaan nimeä.  Nyt täytyisi pystyä keskittymään vielä iltapäivän opinnäytetyöseminaariin, saa nähdä kuinka haastavaksi se muodostuu. Ihan hurjan jännää! Nyt täytyy alkaa päivittämään tätä blogiakin aktiivisemmin, esimerkiksi nyt oli kiva selailla Nessin pentuajan kirjoituksia.