Unna pääsi uuden Koirien Suomi -kirjan (Petri Pietiläinen, SKS 2014) kanteen. Kannesta tuli mielestäni tosi söpö, ja suomenlapinkoira sopii loistavasti skandinaavisesta koiraperinteestä ja historiasta kertovan kirjan kanteen. Kannen taiton teki Punavuoren Folio. Kiitos vielä tätäkin kautta, musta on niin ihanaa kun meidän mummokoira pääsi vielä vanhoilla päivillään edustamaan kansikuvatyttönä!

Olen ottanut kuvan kaksi vuotta sitten Santahaminan kallioilla. Muistan tuon päivän erityisen hyvin henkisesti raskaan työpäivän vuoksi. Oli jotenkin huojentavaa kiivetä korkealle kalliolle katselemaan auringonlaskua ja merta, ja miettiä kuinka onnellinen sitä onkaan, kun saa olla terve ja elämässä on kaikki hyvin. Nyytikin oli tuolloin juuri astutettu, ja oltiin menossa näköjään ultraan seuraavana päivänä! Tässä linkkinä ko. päivän blogipostaus.

Minun on koirani komiat,
otukseni oivalliset:
niin on silmät koirallani,
kuin on suuri suitsirengas,
niin on korvat koirallani,
kuin on lumme lammin päällä:
niin on hammas koirallani,
kuin on viikate Virossa;
niin on häntä koirallani,
kuin on komehin korpikuusi.

Kanteletar