Aamupainit

Vaikka ois 9 vee ja sairastais borrelioosia, niin se ei tarkoita sitä ettei jaksaisi leikkiä!

IMG_9578 IMG_9616 IMG_9603 IMG_9610 IMG_9615 IMG_9601 IMG_9588 IMG_9587Unnan vointi on ollut nyt jotenkin seilaavaa. Välillä se on todella pirteä ja iloinen, välillä taas saattaa satunnaisesti ontua ja on jotenkin kankean oloinen. Tuntuu että vointi ei korreloi ollenkaan liikunnan määrään tai laatuun, vaan huonot päivät on ihan satunnaisia. Ontuminenkin on outoa, esimerkiksi muutama päivä sitten Unna ontui hetkellisesti tosi voimakkaasti sitä eniten oireilevaa vasenta takajalkaa, ja muutamaa tuntia myöhemmin liikkui ihan puhtaasti. Anna-Leenan Uulalla, jolla on myös borrelioosi, oireilu on ollut samankaltaista, joten kaipa se kuuluu taudinkuvaan. Täytyy nyt toivoa että tuo puolen vuoden antibioottikuuri tasaisi Unnan voinnin pysyvästi hyväksi!

Unna 9 v.

Miten aika voi mennä näin nopeasti?! Maailman paras pieni harmaanorppa Unna täytti tänään 9 vuotta. Ihan hurjaa jotenkin, mihin nää vuodet pakenee…

IMG_1697

Tänään oli muutenkin kiva päivä, kun kävin katsomassa Ojangossa maajoukkuekarsintoja. Tuli niiiiiin kamala hinku treenaamaan ja kisaamaan taas, en malta odottaa. Mekin halutaan karsintoihin!

Karsintojen jälkeen pennuillakin oli uusia ihmisiä taas purtavana, kun mun treenikavereita tuli katsomaan pentuja vielä ennen kuin ne lähtevät. :)

Unnan voinnista

Nyt on reilu viikko takana Unnan borreliadiagnoosista, eli antibioottikin on mennyt yli viikon ajan. En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta Unna on muuttunut pirteämmäksi; vähän kuin sellainen sumuverho olisi hälvennyt sen ympäriltä. Se ei ole kävellyt lenkeillä ollenkaan takanani, mitä se on satunnaisesti tehnyt aiemmin, vaan on edennyt normaalia enemmän vauhdikkaasti laukaten. Saa nähdä miten vointi tästä etenee, toivottavasti positiivisissa merkeissä edelleen!

tammi27 072

Unna, Myrtti ja Mette ulkoilemassa

Tiina ja tytöt

Kävimme Tiinan kanssa tänään epäonnistuneelta astutusreissultamme palattuamme lepuuttamassa hermojamme Vesijärven jäällä. Sää oli aivan ihana; aurinko paistoi ja oli kymmenisen astetta pakkastakin. Meillä oli molemmilla kamerat matkassa, joten lappalaiset pääsivät poseeraamaan taas kerran. Kuvissa esiintyy Unnan lisäksi Unnan riistanvärinen tytär Myrtti (Vehkaliinan Suomyrtti), sekä Myrtin tytär Mette (Taivaannastan Ilomiete).

Kolme sukupolvea

Kolme sukupolvea

 

Lappalaiset vauhdissa

Lappalaiset vauhdissa

Unnalla on borrelioosi

Unnan epämääräiset ontuilemiset saivat tänään selityksen. Unnalla on borrelioosi. :( Todella ikävää ja surullista, mutta pääasia nyt että tiedetään mistä on kyse ja aloitetaan hoito. Unnan oirehdinta on ollut hyvin lievää sitä yhtä voimakasta ontumisepisodia lukuunottamatta (luulin silloin että siltä olisi se eturistiside rispaantunut), mutta joulun aikaan vanhemmillani käydessä mun hälytyskellot rupesivat soimaan kun huomasin sen taas liikkuvan vähän epäpuhtaasti. Kalenteristani huomasin vielä, että se oli ontunut alkusyksystä oikeaa etujalkaansa muutamana päivänä. Käytin Unnan meidän ”perhe-eläinlääkärillä” verikokeissa, ja tulokset tulivat tänään; borrelia on positiivinen. Nyt edessä on useamman kuukauden doksisykliinikuuri.

Söpö UmppisVoi mun pientä Unnaa. Huoh.

 

Vähänkö hienoa?!

Unna on terve!! Polvessa ei siis olekaan mitään eturistarin nirhautumaa olemassakaan. Käytiin Jan Räihän tarkassa syynissä ja läpivalaisussa keskiviikkona, ja Unnalta löytyikin psoas-lihaksen revähtymä/kipuilu. Sillä on ollut vuonna 2009 sama homma, ja nyt siis oli todennäköisesti liukastunut kotona ja reväyttänyt vasemman puolen psoasin sieltä ”häntäpäästä”. Rimadylia ja kevyttä liikuntaa oli Räihän suositus. Hierominen ei tuohon auta, tai siis sitä ei voi hieroa, mutta täytyy varmaan kutsua kuitenkin meidän oma taitava Anni kylään kun Unnalla on varmasti paikat vähän jumissa siitä ontumisesta. Ette usko kuinka huojentunut mä olen, kun ei olekaan mitään vakavampaa vaivaa. Oli myös mukava nähdä kuvista, että Unnalla on edelleen selkä ja lonkat ihan priimaa.

1,5-vuotias Unna jossain Hetan ja Pallaksen välimaastossa

Marraskuussa

Syksy on mennyt hurjaa kyytiä, ja ekoista pikkupakkasistakin saatiin jo iloita. Mun puolesta saisi jo pakastua, inhottaa kun koko ajan on vain märkää ja kuraista. Lumi valaisisikin kivasti, kun tää pimeys on jotenkin niin ankeaa. Harmaata ja sateista. :/

Me ollaan lähinnä nyt vain lenkkeilty, Nyytin kanssa olen treenaillut muutaman kerran viikossa. Unnan kanssa olen tehnyt voinnin mukaan rauhallisia pikkukävelyitä, Nyytin kanssa ollaan sitten tehty päivän pitkät lenkit.  Unnalla on nyt Räihälle aika marraskuun loppupuolella, katsotaan mikä on polven tilanne. Unna vaikuttaa onneksi edelleen kivuttomalta ja käveleekin mielellään. Ontuminen ei ole enää niin voimakasta kuin silloin kun se alkoi.

Viime lauantaina oltiin Nyden kanssa Valmennusrenkaan porukalla Lempäälässä treenaamassa. Tein koko EVL:n ruutua lukuunottamatta kokeenomaisesti läpi, ja kokonaisuus tuntui ihan ok:lta.


Mulla oli tänään harvinaisen raskas päivä, joten oli jotenkin huojentavaa iltapäivällä kotiin tultua lähteä kameran ja Unnan ja Nyytin kanssa ulkoilemaan ja käydä meren äärellä korkealla kalliolla fiilistelemässä. Sääkin sattui olemaan poikkeuksellisen kiva. Välillä kun joutuu kohtaamaan ja käsittelemään isoja asioita, on ihanaa vapaalla keskittyä nauttimaan pienistä asioista ja olla ihan vain tässä hetkessä.

Huomenna onkin edessä mielenkiintoinen päivä, kun Nyytillä on tiineysultra. Saa nähdä onko sillä toukkia kyydissä.

Kohti pentulaatikkoa vai maajoukkuekarsintoja?

Unna sairastaa

Unna alkoi yllättäen ontumaan viime perjantaina vasenta takajalkaansa. Olin iltapäivästä tehnyt kunnon lenkin, jolloin se liikkui puhtaasti ja normaalisti. Käytiin tunnin kauppareissu, jonka aikana Unna on todennäköisesti liukastunut täällä sisällä. Meillä on melko liukkaat laminaattilattiat, joten ei sinänsä ihme että on käynyt jotain. Ontuminen ei ruvennut menemään ohi viikonlopun yli kestäneellä levolla ja kipulääkkeellä, joten kiikutin Unnan tänään eläinlääkäriin. Mun oireiden perusteella epäilemäni ristisidevamma-diagnoosi osui oikeaan. :/ Onneksi se ei ole poikki, vain rispaantunut vähän ja antoi palpoidessa hieman myöten. Meidän ell oli sitä mieltä että kun koira ei kipuile (Unna on ollut ihan pirteä koko ajan, eikä kipulääkekään muuttanut oloa mitenkään) ja ontuminen on niin lievää, niin mennään nyt ainakin jonkin aikaa seurantalinjalla eteenpäin. Ajattelin vielä konsultoida jotakuta ortopedia asiasta, kun olen vähän epävarma että uskallanko odottaa että tilanne mahdollisesti huononee ilman operatiivista hoitoa. Nyt onneksi ontuminen on kuitenkin lieventynyt perjantaista. Huh, inhottavaa kun aina saa olla niin huolissaan noista elukoista. :/


Pieni potilas muutama vuosi sitten Räyskälässä

Täytyy laittaa tähän ankeaan päivitykseen pieni loppukevennys, kun joku oli ystävällisesti piirtänyt meidän perheestä kuvan:

No joo, oikeasti varastin kuvan törkeästi aivan loistavalta Hyperbole and a half -sivustolta, jonka tähdestä tulee kyllä erittäin paljon joku pieni mustavalkoinen koira mieleen…

Syysiloa!

Jokaisen syyssunnuntain pitäisi olla kuten tänään; tyyntä ja aurinkoista. :)

Nyytin lempparia on syksyn lehdet, jos niitä vähän viskellään sen mieliksi.

Saharassa

Uusia kuvia meidän ”aavikolta”:

Uusia kuvia

Tänään reippaana sitten rahtasin kameran lenkille mukaan,  tässä kuvasatoa.

Unna ja Nyyti Saharassa:

Kuninkaansalmenniemestä Eteläkärkeen päin:


Näiltä kallioilta me nähtiin muutama päivä sitten illalla hylje! En ole ennen nähnyt hyljettä luonnossa, joten oli tosi mukava yllätys kun se tuli ihmettelemään meidän mato-ongintaa.

Täällä tulee uitettua koiria lähes päivittäin, Nyyti varsinkin on varsinainen vesipeto…

Wanhoja kuvia

Näin yövuorossa on hyvin aikaa tonkia vanhoja aarteita nettialbumeista. Unnan ja Dollan ollessa nuoria tuli kuvattua tosi paljon, täytyisi varmaan ryhdistäytyä tälläkin saralla ja ryhtyä kanniskelemaan kameraa taas lenkeilläkin mukana.

Harmaa pantteri kehässä (ja vähän sen ulkopuolellakin)

Ei kannata opettaa koiralle että kehästä pääsee kaahaamaan suoraan repussa odottavalle palkalle. Se voi vuosien ja koemäärien kasvaessa aiheuttaa ahneelle lappalaiselle hutiloituja suorituksia ja kamalan kiireen kehästä pois. :D Unnalla oli tänään sen verran kiire että se halusi tehdä äkkiä kehässä hommat, jotta pääsee nopeasti SYÖMÄÄN. Totuttuun tapaan Unna piippasi aina kun joutui odottelemaan paikoillaan ja teki hommia aika pitkälti liikkurin käskyistä. :D

Tokoiltiin siis EVL2 pisteillä 226. En ole varmaan ikinä mennyt kokeeseen näin huonoilla valmistelutreeneillä, eli tässä tapauksessa täysin treenaamatta. Enkä ole kyllä varmaan myöskään ikinä ollut näin tyytyväinen Unnan vireeseen, koska Unna oli jopa vähän ylivireessä, joka kostautui sitten varasteluina ja hutilointina. Lappalaisen kanssa kisatessa musta se vireen säilyminen on se tärkein juttu, koska se ei yleensä kierojen jänkhäläisten kanssa ole mikään itsestäänselvyys.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järkässä kahdessa osassa. Tuomarina toimi Marita Packalén, eli jonkun muun kehässä me oltaisiin saatu melkein täyskäsi korttipelissä ja pisteitä sen verran kuin agilityssa on tavoitteena.

Tässä osasuorituspisteet suoritusjärkässä:

Paikallamakuu 10 (PIIPpasi sen verran että piiloon kuului kuuntelematta)
Paikallaistuminen 0 (oli mennyt kai melkein samantien maahan, tässä torpedoitiin myös Nyden Saana-siskon istuminen, joka kilttinä oli katsonut Unna-kaverikoirasta mallia ja mennyt maahan heti Unnan perään)

Zeta 10 (tämä oli kyllä oikeastikin todella hyvä, kannatti varmaan treenata sitä hetki ennen kehään menoa :) Unnalla on kyllä aina ollut hyvät jäävät, kunhan se vaan malttaa kuunnella käskyt kunnolla)
Tunnari 10 (PIIPpasi odotellessa. Mulla oli kapulan viennin ajan ampiainen otsatukassa, meinasi hymy hyytyä kun odotin milloin se tuikkaa! Unna nuuski hyvin, luovutuksessa pomppasi sivulta pois heti kun otin kapulan pois. Tämä toistui muistaakseni joka noudossa…)
Hyppynouto 0 (Varasti kun kapula pysähtyi. Luovutuksessa pomppasi ylös kun otin kapulan pois)
Ohjattu 9 (Oikea. Meinasi juosta merkin ohi! Onneksi kuunteli mun stoppauksen, yleensä ei kuuntele jos on päättänyt jonnekin lähteä. Hyvin haki kapulan, luovutuksessa taas pomppasi)

2 setti:
Luoksetulo 10 (Varasti seisomisesta liikkurin käskystä, muuten muistaakseni ihan ok. Perusasento taisi olla huono)
Ruutu 7 (Ruudussa on ollut nyt enempikin ongelmia, taas toistui samalla tavalla, eli lähti takaviistoon kuin ohjattua tekemään. Kävi kehänauhan ulkopuolellakin kun yritti tarjota kehänauhan kiinnitysmerkkiä. Miljoonan käskyn jälkeen löysi ruutuun. Varasti kuulemma seuraamaan!)
Kaket 6 (Unnalla on yleensä ihan ok kaket, nyt ajatteli vain ruokaa ja vilkuili taaksepäin. Jossain vaihdossa tarvitsi tuplakäskyn, taisi vähän liikkuakin. Possuili lopussa, eli nousi seisomaan (!!) kun palasin viereen!)
Seuraaminen 9 (Ihan ok, yksi todella huono täyskäännös ja pakittamisessa ei ottanut perusasentoa, joka on Unnalle kyllä ihan outo juttu)

Videotakin on ehkä jossain vaiheessa saatavilla. :) Nyt vaan koekalenteria selailemaan, koska Unnan kanssa on aika hauska olla kehässä. Täytyy vaan nyt pistää sitä hieman kuriin ja tehdä kunnon malttitreenejä.

Tällä ilmeellä mentiin tänään! Kuva tosin on vuosia vanha, Unna taitaa olla tässä n. 1,5 vuotias.

Villa Taivaannastassa

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna leireilimme lappalaiskoiraväen voimin Kiteellä Unnan kasvattajan luona koiraleirikeskus Villa Taivaannastassa. Oli hieno viikonloppu, ja sääkin suosi meitä kivasti. Treeniä tuli molemmille koirille melko paljon, ja saatiin paljon uusia kokeilemisen arvoisia ideoita. Tokoa koulutti leirillä Heidi Mustonen.

Erityisen mukava oli nähdä taas Unnan jälkikasvua, sekä jälkikasvun jälkikasvua, eli Unnan Myrtti-tyttären tyttäret.

Tässä kuvasatoa lähinnä Unnan Cilla- ja Myrtti-tyttäristä, sekä Taivaannastan I-nartut jotka ovat siis Myrtin jälkeläisiä.

Neljä sukupolvea samassa kuvassa: Taika 13 v, Unna 8 v, Myrtti 5 v ja Mette 1 v.

Vehkaliinan Suomyrtti eli Myrtti

Myrtti kiitää simmut kiinni

Myrtti perusasennossa

Vehkaliinan Sudenmarja eli Cilla

Cilla

Cilla

Cilla hyppynoudossa

Taivaannastan Ilomiete ”Mette” ja Iseeviot ”Sissi”

Unna

Unnan eka EVL-koe

Untuva-Unna pääsi pitkästä aikaa kokeeseen, kun käytiin ekaa kertaa EVL:ssä viime lauantaina. Koe meni kokonaisuutena mun mielestä ihan kivasti, ja oli mukava huomata että mun on turha pelätä että Unna hyytyisi kesken kokeen. Hieman omapäinen se oli, mutta se sallittakoon. ;) Pisteitä kertyi kakkostuloksen verran, 230. Nollattiin hieman yllättäen zeta, ja ilman yllätystä ohjattu. Ohjattu on mennyt ulkotreeneissä tosi paljon takapakkia. Zetan nollautuminen kyllä hieman harmitti, jos se olisi mennyt kuten normaalisti, niin oltaisiin varmaan saatu ykköstulos. Oli jotenkin mukava olla Unnan kanssa kehässä, kun olen nyt päättänyt että se saa piippailla ja huudella vähän hävyttömyyksiäkin, enkä jaksa niihin enää puuttua. :D Noutojen luovutukset tein vähän epäkorrektisti liikkuria kohtaan, otin kapulat luovutuksissa Unnalta pois ennen käskytystä, kun meillä on ollut isoja ongelmia luovutuksissa.

Tässä vielä pisteet: istuminen 9, makuu 9, seuraaminen 8, zeta 0, luoksetulo 9, ruutu 9, ohjattu 0, hyppy 9, tunnari 10 ja kaket 8. Tuomarina Harri Laisi, joka ei vähentänyt virheistä pahemmin pisteitä. 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä siis videolinkki kokeeseen: http://www.youtube.com/watch?v=72UGCO3Bu_o

Puolen vuoden kuulumiset

Mun äiti on painostanut mua jo muutamaan otteeseen päivittämään meidän blogia, ja koska äitejä kuuluu totella, niin täältä pesee.

Kevään kohokohtia oli äitienpäivän paimennukset Somerolla Swedulassa Unnan ja sen sukulaiskoirien kanssa.  Tässä kaksi Anna-Leenan kuvaamaa videopätkää Unnasta lampaiden kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=ltAG5_GndHI 
http://www.youtube.com/watch?v=A1AY97Z3oig&feature=related

Nyyti debytoi tokossa 3.4. Hyvinkäällä Pirkko Bellaouin tuomaroimassa kokeessa. Tuloksena oli ALO1 183,5 p. KP ja toinen sija.  Nyyti oli kokeessa aika korkeassa vireessä, ja sikaili ennen liikkeestä seisomista päättämällä kytätä vain hyppyestettä.
Video kokeesta: http://www.youtube.com/watch?v=d8NaFoxf2Yw

Seuraava koe olikin jo 2.6. Espoossa, josta tuloksena AVO1 191,5 p. KP ja 1. sija.
Video: http://www.youtube.com/watch?v=bAu1fWHoxKI

3.7. käytiin Hyvinkäällä hyväksytysti suorittamassa BH-koe hurjassa +30 asteen helteessä, Nyyti teki silti ihan yhtä reippaasti hommia kuin yleensäkin, eikä hyytynyt kuumuudesta. Mä tosin yritin torpedoida meidän suoritusta unohtamalla seuraamiskaaviossa hitaan käynnin ja juoksuosuuden. Kun on kymmenen vuotta tottunut kuuntelemaan liikkuria, niin en osaa olla oma-aloitteinen kehässä. :D

Nyytin kolmas tokokoe oli 17.9. Hyvinkäällä, jossa Nyyti siirtyi EVL:ään!! Tokoiltiin siis VOI1 301 p. KP ja toinen sija. Tuomarina oli tosin hyvin kiltti Marita Packalén, mutta Nyytikin oli tässä kokeessa oikein kiltti ja teki hommia jopa paremmin kuin treeneissä ja keskittyi juuri kuten pitääkin.

Tuore erikoisvoittajaluokkalainen

Olen kyllä mielettömän tyytyväinen kuluneen kesän koesuorituksiin, ja tietty niihin tuloksiinkin. :) Nyt huilataan hetki, kuljetaan vaan sienimetsissä ja treenataan vähän rauhallisempaan tahtiin. Aion korjata meidän tekniikkavirheitä vielä tässä syksyn aikana, EVL:n mennään ehkä vasta ensi vuonna. Agilityssakin ollaan edistytty ihan kivasti, mutta ongelmana on nyt rimojen tiputtelu.

Kesämme kohokohtia oli ehdottomasti Bobin, minun ja koirien reissu pohjoiseen. Kävimme Pallaksella yhden yön minivaelluksella (Pallas – Montellin maja – Pallas). Pallaksen maisemat eivät olleet Bobin makuun tarpeeksi karuja, joten suuntasimme vielä Kilpisjärvelle ihailemaan Norjan huippuja ja karuja rakkaisia tuntureita. Unna oli reissussa ihan elementissään, se pääsi karjumaan poroille, syömään sopuleita ja esittämään remmin päähän vangittua villieläintä jolle ei ole ikinä opetettu käytöstapoja. :) Sillä menee poroista kuppi sen verran nurin, että olisi kyllä aika mielenkiintoista joskus mennä sen kanssa poropaimennustestiin.
Paluumatkalla kävimme vielä tsekkaamassa Hailuoto, Kalajoen hiekkasärkät, Tuurin kyläkaupan ja Ähtärin eläinpuiston. Oikein mainio kesälomareissu siis. :)

Nyyti synttärisankari 2 v. Pallaksella

Unna Kalajoen hiekkasärkillä. Unnalla oli tänä kesänä topparotsin sijaan päällä kevyt fleecekerrasto

Reippaat reissurakit

Nyyti on terve

…ainakin luustoltaan. :) Viime torstaina käytiin Ventelällä (kiitos Tiia matkaseurasta!) ja saatiin puhtaat paperit. Polvet 0/0, selkä ja olkanivelet terveet, lonkat lähti A/A:na ja kyynärät nollana.

Unna onnistui venäyttämään etujalkansa, joten se on nyt kolmen viikon remmilenkityksellä ja viikko syödään vielä Rimadylia. Onneksi ei mennyt pahemmin, mä ehdin jo turvotuksen ja voimakkaan ontumisen takia epäillä jotain hiusmurtumaa ranteessa.

Treenailtukin on kohtuullisen ahkerasti. Nyytin paikallamakuu on hajonnut aivan täysin. Nyyti oli hieman levoton pari viikkoa sitten kimppatreenissä ja kotitreenissä samalla viikolla sen takaa juoksi kaksi koiraa kissan perässä; se pysyi kiltisti maassa, mutta kun sama porukka veti takaa uudelleen, niin Nyyti nousi. Lopputulos on nyt että tyyppi pysyy ehkä viis sekkaa makuulla. Tosi harmillinen takapakki, ei auta kun palata ihan pentuharjoituksiin.

Kuvavaroitus

 

 

Mä innostuin tänään pitkästä aikaa (itseasiassa koko kesänä ei ole tullut otettua kuvan kuvaa) napsimaan poseerauskuvia koirista, kun käytiin ihailemassa laskeutuvia lentokoneita tässä lähistöllä.

090810 094

090810 258

090810 155 090810 240 090810 082 090810 088 090810 107 090810 111 090810 121 090810 134

Unnalle VOI1!

Unnan kanssa tokoiltiin vihdoin se kauan kaivattu ykkönen voittajaluokasta. Kuudes kerta toden sanoo… :D Koe oli Porvoossa, tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikallamakuu 7 (Tarviikohan mun edes kertoa mistä pistevähennykset johtuivat. BUF, MUF ja niin edelleen. :( )

Seuraaminen 8,5 (tää ei tuntunut hyvältä, Unna ei ollut ihan niin innolla mukana kuin yleensä. Aivasteli alkusuoralla, ja ainakin yksi käännös oli kökkö.)

Istuminen 10 (tää sujuu yleensä aina nätisti)

Luoksetulo 9 (stopit ei niin napakoita kuin yleensä)

Ruutu 7 (tässä meinasi käydä ohraisesti. Unna meni taas hyvällä vauhdilla ruutuun, mutta jäi tosi reunaan takakulmaan -> käskytin sen keskemmälle, mutta ei mennyt ekalla maahan! Loppuosa ihan ok, kai. Mä luulin että tää meni nollille.)

Hyppynouto 8 (vauhdikas ja hyvä, mutta tässä meinasi käydä huonosti meidän ihan perusongelman takia: Unna ei pure kapulaan kunnolla. U nappasi kapulan suuhun ja käännyttyään palauttamaan kapula putosi suusta esteen eteen. Onneksi pieni reipas koira nappasi kapulan uudelleen ja suoritti liikkeen loppuun niinkuin kuuluukin.)

Metallinouto 10 (tästä ei olisi kuulunut tulla kymppiä. Muuten hyvä suoritus, mutta Unnalla nousi peppu kun otin kapulan suusta. Tuomari ei näköjään huomannut sitä…)

Tunnari 8 (lähti vasta tokalla käskyllä – tätähän meillä on käynyt treeneissäkin, kun koko liike on Unnasta vähän epävarma ja ällö. Muuten hyvä suoritus.)

Kauko-ohjaus 10 (Unna teki paremmat kaket kuin olen sille opettanut :D. Tässä varmasti auttoi pieni ruoasta muistuttaminen ennen liikettä.)

Kokonaisvaikutus 9

Yht. 273 p. 2. sija.

Tietysti oli ihan hurjan kivaa että pisteet riittivät ykköseen, mutta silti mä en ole ihan täysin tyytyväinen Unnan vireeseen. Kyllähän Unna tekee hommia reippaasti, mutta eilen oli vähän sellainen tahmean tuntuinen. Mä olen varmaan lähiaikoina treenannut vähän liikaa, ja täytyy tunnustaa että olen ruvennut myös stressaamaan epäonnistumisista treeneissä enemmän kuin ennen. Täytyisi aina pitää mielessä se tärkein juttu: se että meillä molemmilla on oikeasti kivaa hommailla yhdessä! Nyt me hömpötellään ja pidetään vaan hauskoja nakkibileitä, ilman mitään paineita kokeista ja tuloksista. Ihanaa. :)

Isot kiitokset mun ahkerille treenikavereilleni Terhille ja Pialle, te ootte olleet ihan korvaamattomia!!

Unna 10 viikkoa

Unna 10 viikkoa

Pikku-Unna kuusi vuotta sitten <3

Unnan Myrtti-tytär sai lauantaina tokan nollan maksiykkösissä – Onnea Tiina ja Myrtti!! Mä olen taas jälleen kerran ylpeä teistä! :)

Purinan koe

Me käytiin tekemässä ihan katastrofaalinen paikallamakuu, mulla on vieläkin siitä paha mieli. Kehä alkoikin puoli tuntia etuajassa, ja mä jouduin juoksuttamaan Unnan lähes suoraan autosta paikallamakuuseen vieraaseen halliin. Rassu oli aivan pallo hukassa, ekan minuutin oli vielä jokseenkin pysynyt pakka kasassa, mutta sitten oli alkanut haukkuminen ja ajan tullessa täyteen U hipsi ylös ja liikkeelle. Pia sanoi että se oli näyttänyt lähinnä ahdistuneelta. Voi apua, mä en tiedä mitä mä teen tuon paikallamakuu-hermostuksen kanssa. Kun Unnaa todennäköisesti jännittää lähinnä ne vieraat koirat. Täytyisi päästä tosi usein treenaamaan vieraiden koirien kanssa, kun nytkin ollaan koko talvi tehty samalla poppoolla paikallamakuita.

Onneksi oltiin tokavikana menossa yksilösuorituksiin, niin mä sain kasattua itseäni vähän ja saatiin tsempattua loppukoe jotenkin kunnialla läpi.

Tässäpä ne pisteet:

Paikallamakuu 0

Seuraaminen 8,5 (lopun täykkäri ja perusasento väljät, en tiiä mistä muusta rokotti, Pörsti ei sanonut sanaakaan koko kokeen aikana)

Istuminen 10 (seuraaminen ei tuntunut yhtään hyvältä, tai sit mä ite ennakoin liikkurin käskytystä tms)

Luoksetulo 10 (seisominen ei nyt ollut mikään kympin arvoinen, ja Unna näytti taas siltä että saattais ennakoida kutsut! Näitä on PAKKO treenata lähipäivinä)

Ruutu 0 (tässä kävi ihan älytön virhe, Unna karkasi ruudusta kun mä kävelin kuviota! Näköjään maassa pysyminen ei ollut se tän päivän hitti. Ruutuun meni tosi hyvällä vauhdilla, mutta ajautui tosi taakse ja vasemmalle. Mä hetken harkitsin että olisin yrittänyt siirtää sitä, mutta käskytin sit vaan maahan. Oli se ruudun sisällä, kun sitten lähempää katsoi, mutta olis pysynytkin siellä!)

Hyppynouto 0 (kiersi esteen takastullessa, ja teki sen nii vauhdilla että mä en edes ehtinyt ajatella uutta käskyä… Tää saattaisi johtua selän jumituksista, kun kiropraktikko naksautteli siltä eilen lannerankaa kohdilleen. Oli ihan tietoinen ratkaisu Unnalta kiertää este, kun se oli ihan suoralla linjalla tulossa sitä kohti.)

Metsku 10 (hyvä luovutus :))

Tunnari 10 (joutui oikeasti tekemään töitä, ja pystyi siihen! Työvoitto!!)

Kaket 7 (vasta tokalla käskyllä jätössä maahan (!!) ja yksi tuplakäsky istumiseen, piippas)

Kokonaisvaikutus 9

Yht. 201 p. /III

Mä olen niin tyytyväinen että Unna ei piipannut!! Se tosin ehti metelöidä paikallamakuussa monen kokeen edestä, mutta nyt pysyi nokka kiinni kakeja lukuunottamatta koko yksilösuorituksen ajan.

PIIP!

Tänään käytiin Unnan kanssa Kangasalla piippailemassa yksi voittajan koe. Aamulla lähtiessä auton mittari näytti pahimmillaan -15 astetta, mutta onneksi aurinko lämmitti niin kivasti ettei tarvinnut palella ulkokokeessa. Kenttä oli aika haastava; aurattu nurmikenttä, jossa oli paljon jäisiä ruohokokkareita.

Mä otin Unnan ehkä hippasen liian aikaisin autosta odottelemaan yksilöliikkeitä, mutta se onneksi keskittyi hommiin ihan tosi hyvin. Suoritus ei ollut mitenkään räiskyvän vauhdikas, mutta kaikki jutut tehtiin kuitenkin reippaalla laukalla. Häiriöihin (vieressa toinen kehä + yleisöä toisella puolella) se ei reagoinut paikallamakuuta lukuunottamatta. Tuomari sanoikin että piippaamista lukuunottamatta mukavan täsmällinen ja rauhallinen suoritus. Jaana Tala ei ollut mikään maailman lepsuin tuomari, varsinkin paikallamakuut tuntui arvostelevan kaikilla tosi tiukasti, esim. maan haistelusta lähti roimasti pisteitä.

Tässä meidän pisteet, tuloksena 228 p/II sijoitus 2/11.

Paikallamakuu 5 (piippaili koko ajan, joka kuului piiloonkin. Alussa muutama haukahduskin. VOI KYYNEL!)

Seuraaminen 9 (ihan ok, hidas käynti tosi hyvä, täyskäännöksessä otti vähän etäisyyttä. Piste lähti kuulemma juoksuosuuden pienestä etäisyyden ottamisesta, kokonaisuutena oikein hyvä.)

Istuminen 10 (Mulla petti itsevarmuus, ja oli pakko vilaista että istuiko Unna, mutta tuomari ei sitä näköjään huomannut)

Luoksetulo 9 (Piippas jätettäessä, siitä piste. Ihan nätit stopit – tosin ei niin hyvät mitä lähiaikoina ollaan treeneissä tehty. Seisoessa näytti vähän siltä että varastaminen kävi mielessä, mutta malttoi odottaa kutsua.)

Ruutu 8 (tää oli vaikea! Monet koirat hakeutuivat luoksetulon merkkejä kohti. Liikkeen valmistelu ei onnistunut, Unnakaan ei zoomannut ruutuun vaan merkeille, mutta onneksi kesken juoksemisen bongasi ruudun. Sivureunasta vauhdilla sisään, ja maahan ihan takarajalle. Pisteet veks siis sivusta sisääntulosta.)

Hyppynouto 10 (Hyvä vauhti, jopa palautus oli siisti!!)

Metsku 7 (tää oli musta vähän tiukasti tuomaroitu, kapula hävis sinne ruohokokkareiden joukkoon ja Unna etsi sitä aktiivisesti koko ajan ja palautti vauhdilla. Olis saanut kuulemma olla nopeammin suoritettu – ja kun siinä etsimisessäkään ei mennyt todellakaan kauaa. Mutta arvostelulajihan tää on. Palautuksessa tönäisi hitusen mun jalkaa, siitä ihan oikeutetusti sanottiinkin. :)

Tunnari 8 (jeee, työvoitto! Löysi heti ekana oman, varmisti vielä viereisenkin ilman kosketusta, ja valitsi oikein. :). Pisteet lähti taas piippaamisesta.)

Kaket 0 (Piippasi. Eteni kuulemma hitusen seisomisessa. Tuomarin mukaan jäi kaksi vaihtoa suorittamatta, mutta U kyllä mun mielestä teki vielä seisomisesta istumisen, josta sitten ennakoi vikan vaihdon maahanmenoksi. Tai sitten ei, pitäis olla video, niin saisi varmistettua. Kakeja – ja asennoissa pysymistä! – ollaan tehty kyllä lähiaikoina PALJON, muttei näköjään riittävästi. Toisaalta mä olen vaihtoihin tota ennakointia lukuunottamatta ihan tyytyväinen, joten turha se on tota nollaa miettiä.)

Kokonaisvaikutus 8 (Ei muuta moitittavaa kuin toi piippaaminen.)

Nyt vaan miettimään miten tuon piippaamisen saisi pois. Se selkeästi liittyy palkattomiin harjoituksiin, ja sitä tapahtuu aina kun täytyy olla paikoillaan edes hetki tekemättä mitään… Muuten olen Unnan ja mun tekemisiin tänään tyytyväinen, me oltiin siellä kehässä oikeasti _yhdessä._

Nyytikin kävi kehän laidalla tekemässä vähän sivulletuloja. Se oli myös reippaana tyttönä autossa odotellessaan pompannut takaboksista etupenkeille syömään navigaattoria ja mun tonnikalaleivän. Kiltti vauva, heti lähti puhelua Bobille että hommaa mulle vihdoinkin koiraverkon autoon…

Mulla on ollut lähiaikoina _ihan liikaa_ kaikkea, joten on jäänyt bloginkin päivittely väliin. Pian kanssa ollaan ahkerasti treenailtu lähiviikkoina, isot kiitokset Pialle liikkuroinnista ja auttamisesta eteenpäin. :) :)

Kolmen viikon päästä sitten uus yritys.

Agitreeneissä

Eilen oli hitusen haastavat agitreenit – lähinnä haastavinta oli kiemuraisen 21 esteen radan muistaminen, ja mä en saanut suunniteltua ohjaamisiani kunnolla, kun yritin painaa vaan niitä kiemuroita mieleeni. Täytyy jatkossa tehdä tuollaiset suosiolla vaikka kahdessa tai kolmessa osassa, kun ei ole Unnallekaan reilua että mä heilun pitkin rataa ihan pallo hukassa. Lopuksi tehtiin helppo pätkä, jonka lopussa oli päivän ruoka, joka käytiin Unnan kanssa yhdessä viemässä. Ninakin sanoi että Unna oli heti paljon vaikeammin ohjattavissa, kun sillä oli mielessä jokin muu kuin minä ja namit taskussa. Vasta kolmannella yrityksellä saatiin sitten tuo lähes suora kuuden hypyn pätkä onnistumaan… 

Nyde-Nyytiäinenkin pääsi tekemään aksaa! Suoraa putkea kolme toistoa, Nina piti kiinni ja mä olin lelun kanssa toisessa päässä: ekalla kerralla se oli sitä mieltä että tulis mieluummin ulkokautta, mutta sen jälkeen se ampui putkeen niin lujaa kuin pikkutikkujaloillaan pääsee.

Treenien jälkeen käytiin Paulan, Jamin ja Jekun kanssa käppäilemässä ja leikkimässä, Nyytillä ja Jekulla meni leikit tosi hyvin yksiin! Pikkutyyppien täytyy päästä pian uudestaankin riekkumaan. :)

Voihan nouto!

Mä onnistuin viime viikolla ryssimään taas meidän noudon luovutuksen. Tein saman viime talvena, kun otin projetiksi luovutuksen korjaamisen – näköjään virheistä ei opi, kun tein sen taas. Hyvä minä. Tällä hetkellä ainakin hyppynoudoissa Unna sylkäisee kapulan vauhdilla ennenkuin tulee sivulle.

Tässä parin viikon aikana ollaan treenailtu aika ahkerasti, tehty mm. hallilla harvinaisen huono seuraaminen (edistää pahasti!!), ja Lopella pitkästä aikaa liian vaikea ruutu, onnistunut tunnari (tää alkaa toimimaan, jesh) ja hiljaisia paikallamakuita. Lisäksi viime ke hallilla tehtiin ihan tosi hyvä luoksetulo, seisomisessa tosin pää kääntyy vielä taaksepäin, mutta se lienee aika helppo korjata – stopit oli siis suorastaan loistavat, ja vauhti hyvä.

Agitreenit alkoi taas pyörimään, tosin ollaan tehty minihypyillä kun musta tuntuu että Unnalla on takaosassa jotain jumeja – fyssarille siis seuraavaksi. Nydekin pääsi tekemään agihyppyjä rima maassa, lähinnä siivekkeiden kiertoja ja irtoamista yhdellä hypyllä. Mainio penska, se on kyllä niin innoissaan kaikesta. Nyytin kanssa ollaan tehty myös perusasentoa ja siinä olemista (keskittyy tosi hyvin), sekä vähän maahanmenoa. Lähinnä ollaan kuitenkin vain leikitty.

Nyyti sai myös ensimmäiset huonot kokemukset vieraista koirista, kun jonkun valopään malinoisit lähtivät jahtaamaan sitä tuolla ”meidän” suolla. Onneksi Nyyti tajusi pysähtyä hetken kuluttua kiven koloon piiloon, niin ei käynyt pahemmin. Ne malit ryysäsi ihan puskista yhtäkkiä meidän luokse, joten mulla ei ollut mitään saumaa ehtiä sinne väliin. :( Pitäis ihmisten vähän miettiä että kannattaako niitä koiria päästää viilettämään pitkin metsiä jos ne ei ole hanskassa.