Ihana kevät

20140401-000802.jpg

Lähipäivinä on ollut taas aivan ihania aurinkoisia päiviä. Kivaa kun tänä keväänä ei ollut ollenkaan sellaista loskavaihetta, jolloin mulla aina lopahtaa into lenkkeillä, kun tuntuu ettei sohjossa tarpoessa pääse edes eteenpäin. On ollut ihan luksusta, kun aurinko on paistanut, linnut laulanut ja maa ollut kuiva. On ollut myös tosi kiva puuhailla ekaa kevättä omalla pihalla. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että meillä on nyt ihana punainen tupa ja oma piha. Silloin kun ei edes ollut vielä suunnitelmissa muuttaa Santahaminasta pois. Mutta nyt on pihan suunnittelu kovassa käynnissä ja taimet itämässä pikku kipoissaan. Tekeminen ei todella lopu kesken, varsinkin kun osa tontista on vielä täysin raivaamatta. Puut on nyt onneksi saatu nyt kaadettua, mutta voipi olla aika iso urakka edessä saada siitä suht tasainen nurmialue…

20140401-000859.jpg

Olin lauantaina Ojangossa katsomassa Neon ekaa koetta. Anna-Leena ja Neo vetivät huippuhienon setin ja voittivat alokasluokan 196 pisteellä. Onnea vielä! Myös Jay ja Marko olivat ekaa kertaa avoimessa ja tekivät myöskin ykköstulokset 169 pisteellä. Niin hienoa, onnea Jaylle ja Markollekin! On niin kivaa, kun Nyytin penskoja meni tokoileviin koteihin, on se vaan niin hieno laji.

20140401-000835.jpg

Unna lakkasi joku aika sitten järsimästä luita, ja koska se on sille hyvin epätyypillistä, varasin sille ajan hammasten tsekkaukseen eläinlääkärille. Yhden hampaan huomasin katkeenneenkin. Eläinlääkäri totesi sen aristavan kovasti vasenta leukaniveltä, ja röntgenkuvassa näkyikin yllättäen vasemman alaposkihampaan alla onkalo, joka oli täynnä märkäistä eritettä. Hammas oli täysin terve, joten jäi vähän mysteeriksi, miten se onkalo on sinne päässyt muodostumaan. Mutta hammas poistettiin ja nyt suu toivottavasti paranee. Samalla napsaistiin pois se yksi katkennut yläetuhammas. Näköjään tämä vuosi on ollut hammaspainotteinen noiden eläinlääkärireissujen suhteen, molemmilta koirilta on poistettu jo kaksi hammasta. Täytyy toivoa että loppuvuosi menisi terveissä merkeissä.

Reilu viikko sitten saatiin murheellisia uutisia, kun Tiinan Jaava menehtyi yllättäen. Kovasti voimia Tiinalle, Jaava oli todella hieno ja persoonallinen koira. Täytyisi muistaa arvostaa jokaista hetkeä, kun ikinä ei tiedä mikä päivä on se viimeinen.     

 

20140401-000917.jpg

 

Maalaiseläimet

img_1936.jpg

Mun tän viikon ainoan vapaapäivän kunniaksi paistoi aurinko, joten ei auttanut muu kuin kaivaa kamera muuttolaatikon pohjalta ja suunnata pellolle. Peltoulkoilun lisäksi käytiin kiertämässä Pilvijärven maastoissa lenkki, siivosin koko talon, pesin pyykkiä noin miljoona koneellista, kasasin Bobin kanssa neljä mottia halkoja liiteriin ja nyt yritän kääntää vuorokausirytmiä päälaelleen huomenna alkavan viiden yövuoroputken vuoksi. Ja koska oli vapaapäivä, niin Nyytikin sai treenivapaan. Löysin tosi kivan treenipaikan tästä läheltä kivoin lämmittely- ja jäähdyttelylenkkimaastoin, joten olen käynyt siellä nyt melkein joka päivä.

Unohdinkin viime päivityksessä mainita, että Nyytin selkä kuvattiin kolmisen viikkoa sitten pitkin kesää jatkuneiden selkäjumien vuoksi, ja onneksi selkä näytti kuvassa terveeltä ja normaalilta. Neurokirurgi tsekkasi Nyytin vielä läpi eikä löytänyt mitään uutta hälyyttävää sen liikkeissä. Nyt olen siis uskaltanut treenatakin enemmän, ja ilmoitin Nyytin pitkästä aikaa kokeeseenkin. Huonolla tuurilla sillä tosin sattuu olemaan juoksu, mutta täytyy toivoa että se venyttäisi juoksun alkua nyt muutaman viikon vielä.

Unnakin on onneksi ryhtynyt kasvattamaan kadonnutta karvaansa takaisin. Saa nähdä tuleeko sille enää ikinä kunnon turkkia, on tuo nyt kasvavakin hennompaa kuin aiemmin.

IMG_1949

”Ne irrotti mun tukan, eikä se kasva takas!” >:(

Tässä alla tän päivän kuvia:

Tuo pelto on näin kaukana meiltä: (ihanaa, ihanaa – mä jaksan hehkuttaa uutta kotia ehkä iäisyyden!)

IMG_2058 – Kopio

Isot vauvat

Viikko sitten olleessa Myytin paimennuspäivässä oli ollut paikalla neljä Nyytin kuudesta nyt 7 kuukauden ikäisestä pennusta. Anna-Leena oli ottanut kivoja kuvia Tehareista. Hassua ajatella että vauvat ovat jo tosiaan tuon ikäisiä että alkavat olla ison koiran mitoissa.

img_0299

Vuokko, Karma, Jay ja Neo. Kuva: A-L Väätänen

img_0267

Vuokolla on samiskorvat Nyytin kanssa. Kuva: A-L Väätänen

Meillä on tällä hetkellä pienimuotoinen sairastupa. Unnalla on kiteiden lisäksi virtsatieinfektio, johon onneksi antibiootti on nyt selvästi oireiden perusteella ruvennut puremaan. Nyyti on nyt levossa ja kipulääkekuurilla selkäjumin takia.  Sillä on ollut selässä todennäköisesti tiineysajan pahentamia vanhoja ”tokojumeja”, joita Patricia-fyssari on nyt tässä kevään ja kesän aikana hoitanut. Nyt se selkeästi oli ekaa kertaa vähän kipeä, joten käytiin hakemassa lisää Rimadylia lääkäristä. Nyyti sai samalla myös ekaa kertaa akupunktiota. Mennään ottamaan varmaan toinenkin hoitokerta vielä jossain välissä.

Mulla alkaa tänään mun ”kesäloma”, eli kuuden päivän vapaat, joista oon ihan superonnellinen. Mulla ei ole mitään lomia vielä kertyneenä, joten sain onneksi kasattua vapaapäiviä vähän peräkkäin. Olen ollut nyt viimeisen vuorokauden aikana 16 h töissä, joten nyt yövuoron viimeisinä tunteina alkaa tuntua siltä, että vähän pidempi vapaa tekee ihan terää. Lupaavasti säätiedotus tosin väitti että nyt viilenee ja sataa tulevina päivinä. Eli todennäköisesti just seuraavat 6 vrk.

Pissavaivainen Unna

Unna on lähipäivinä juonut normaalia enemmän, ja pissaillutkin sitä mukaa hyvin tiheään tahtiin. Eilen lenkillä Unnan pissan joukossa sitten olikin verta, joten ei auttanut muu kuin suunnata kohti eläinlääkäriä. Unnalla todettiin struviittikiteitä, joten nyt jatkossa se saa syödä ainoastaan ko. vaivaan suunniteltua erikoisruokaa. Onneksi kyseessä oli loppupeleissä noin vaivaton asia, kun pahimmassa tapauksessa borreliabakteeri olisi voinut pesiytyä munuaisiin tehden tuhojaan siellä. Katsoimme samalla leukkarit, munuais- ja maksalabrat ja kaikki olivat ok. Olen nyt muutaman viime vuoden ajan otattanut Unnasta kaikki peruslabrat + kilpparikokeet, ja onneksi aina kaikki on ollut priimaa.

Muuten meille kuuluu oikein hyvää, minulla on toivottavasti ensi viikolla ihania uutisia kerrottavana. Jos kaikki menee hyvin, niin tytöt saavat oman pihan ja me ihanan oman punaisen tuvan. Mutta siitä lisää kun ollaan tsekattu kuntotarkastus!

Saikulla

210

Olin viikko sitten sunnuntaiaamuna pakkaamassa Nyytiä autoon, tarkoituksena oli treffata Tesu ja Joku ja suunnata kohti Valkeakosken koetta. Nyyti rupesikin yskimään. Se oli köhäissyt edellisenä iltana muutaman kerran, se usein heinää syötyään vähän kröhäilee. Nyt sitten kyseessä olikin kennelyskä, joten ei auttanut muu kuin perua reissu ja ilmoitella meitä edeltävästi treffailleille tartuntavaarasta. Unna yski muutaman kerran yhtenä päivänä ja nyt Nyytikin on onneksi ollut nyt oireeton. Nyt tulee kyllä harvinaisen surkea valmistautuminen SM:iin, kun en uskalla vielä päästää sitä kovasti juoksemaan. Harmittaa kun olisi ollut tiedossa hyviä kehätreenejä, mutta onneksi ei mennyt karanteeni päällekkäin itse SM:ien kanssa!

Muiden haaveillessa ja suunnitellessa kesälomiaan, mä ryhdyin ahertamaan nyt täyttä päivää. Olen Valviran lippusia ja lappusia vailla valmis. On kyllä tosi hieno fiilis, nyt ei tarvitse enää ikinä (!?) uhrata vapaa-aikaa tentteihin lukemiselle! Hurraa! Arki tuntuu nyt kevyemmältä kuin ennen, kun ei takaraivossa koko ajan pyöri opinnäytetyöjutut ja saan oikeasti nauttia ihan vain olemisesta. Kun nyt vain saisi koirat kuntoon että uskaltaa taas treenata ja lenkkeilläkin!

Kuulumisia

Huh, onpas tullut pitkä päivitystauko. Ollaan tässä kuluneen kuukauden aikana nautittu aurinkoisista kevätpäivistä lenkkeillen ja treenattu Nyytin kanssa melko ahkerasti. Nyyti on ollut tosi kiihkeä, joten olen joutunut miettimään perinpohjaisesti treeni- ja palkkaustapoja uusiksi sen kanssa. Onni on myös taitavat ja kokeneet treenikaverit, joilta olen saanut paljon vinkkejä ja apua.

Nyt alkaa tosin jo tuntua vahvasti siltä, että noi lumet saisi häipyä mahdollisimman pian, vaikka onkin kaunista ja aurinkoista! Olisi niin ihanaa päästä jo ulkokentille treenaamaan.

IMG_0476

Unna on ollut nyt vähän huonompana, olin jo muutama viikko sitten tosi huolissani siitä, kun se ryhtyi ontumaan etuosaansakin. Aiemminhan ontuminen on ilmennyt vain vasemmassa takaraajassa. Meillä on kotona tosi liukkaat lattiat, joten Unna oli isällä ja äidillä huilailemassa vajaan viikon, jonka aikana ontuminen muuttui lievemmäksi. Liikuntaa ja riehumistakin olen rajoittanut, ja nyt levon ja kipulääkkeen avulla ontuminen on saatu vähän hallintaan. Ehkä vaikea uskoa, että 9-vuotias lapinkoiranarttu olisi hankala pitää levossa, mutta se on! Mun on pakko pitää Unna kytkettynä, jos en halua sen vetävän kamalia kiitolaukkaspurtteja ja riehuvan Nyytin kanssa. Puhtaasti Unna ei ole liikkunut pitkään aikaan, mutta nyt se ei vaikuta niin kankealta eikä onnu niin kamalan voimakkaasti. Kokeiltiin myös doximysiinin rinnalla toistakin antibioottia, mutta siitä ei ollut ainakaan silmämääräistä apua oireisiin.

IMG_0607

Santahaminan eteläpuolella on näin kesäisen näköinen meri

Karoliina kävi viikonloppuna Shokin, Kriisin ja Draaman kanssa kyläilemässä. Draama oli kasvanut ihan hurjasti sen muutaman viikon aikana, kun en ollut sitä nähnyt. Ja on se kyllä niin äitin tyttö!

IMG_0673

Kaksi marjaa

IMG_0656

Draama

IMG_0713

Juokse lapsi, tai äitis vie lelun suusta!

Ensi lauantaina meillä onkin eka koe pitkään aikaan. Lähdetään huomenna porukalla Viroon kisaamaan, täytyy toivoa että selvitään reissusta ehjin nahoin ja riittävin tuloksin. :)

 

 

Aamupainit

Vaikka ois 9 vee ja sairastais borrelioosia, niin se ei tarkoita sitä ettei jaksaisi leikkiä!

IMG_9578 IMG_9616 IMG_9603 IMG_9610 IMG_9615 IMG_9601 IMG_9588 IMG_9587Unnan vointi on ollut nyt jotenkin seilaavaa. Välillä se on todella pirteä ja iloinen, välillä taas saattaa satunnaisesti ontua ja on jotenkin kankean oloinen. Tuntuu että vointi ei korreloi ollenkaan liikunnan määrään tai laatuun, vaan huonot päivät on ihan satunnaisia. Ontuminenkin on outoa, esimerkiksi muutama päivä sitten Unna ontui hetkellisesti tosi voimakkaasti sitä eniten oireilevaa vasenta takajalkaa, ja muutamaa tuntia myöhemmin liikkui ihan puhtaasti. Anna-Leenan Uulalla, jolla on myös borrelioosi, oireilu on ollut samankaltaista, joten kaipa se kuuluu taudinkuvaan. Täytyy nyt toivoa että tuo puolen vuoden antibioottikuuri tasaisi Unnan voinnin pysyvästi hyväksi!

Unnan voinnista

Nyt on reilu viikko takana Unnan borreliadiagnoosista, eli antibioottikin on mennyt yli viikon ajan. En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta Unna on muuttunut pirteämmäksi; vähän kuin sellainen sumuverho olisi hälvennyt sen ympäriltä. Se ei ole kävellyt lenkeillä ollenkaan takanani, mitä se on satunnaisesti tehnyt aiemmin, vaan on edennyt normaalia enemmän vauhdikkaasti laukaten. Saa nähdä miten vointi tästä etenee, toivottavasti positiivisissa merkeissä edelleen!

tammi27 072

Unnalla on borrelioosi

Unnan epämääräiset ontuilemiset saivat tänään selityksen. Unnalla on borrelioosi. :( Todella ikävää ja surullista, mutta pääasia nyt että tiedetään mistä on kyse ja aloitetaan hoito. Unnan oirehdinta on ollut hyvin lievää sitä yhtä voimakasta ontumisepisodia lukuunottamatta (luulin silloin että siltä olisi se eturistiside rispaantunut), mutta joulun aikaan vanhemmillani käydessä mun hälytyskellot rupesivat soimaan kun huomasin sen taas liikkuvan vähän epäpuhtaasti. Kalenteristani huomasin vielä, että se oli ontunut alkusyksystä oikeaa etujalkaansa muutamana päivänä. Käytin Unnan meidän ”perhe-eläinlääkärillä” verikokeissa, ja tulokset tulivat tänään; borrelia on positiivinen. Nyt edessä on useamman kuukauden doksisykliinikuuri.

Söpö UmppisVoi mun pientä Unnaa. Huoh.

 

Vähänkö hienoa?!

Unna on terve!! Polvessa ei siis olekaan mitään eturistarin nirhautumaa olemassakaan. Käytiin Jan Räihän tarkassa syynissä ja läpivalaisussa keskiviikkona, ja Unnalta löytyikin psoas-lihaksen revähtymä/kipuilu. Sillä on ollut vuonna 2009 sama homma, ja nyt siis oli todennäköisesti liukastunut kotona ja reväyttänyt vasemman puolen psoasin sieltä ”häntäpäästä”. Rimadylia ja kevyttä liikuntaa oli Räihän suositus. Hierominen ei tuohon auta, tai siis sitä ei voi hieroa, mutta täytyy varmaan kutsua kuitenkin meidän oma taitava Anni kylään kun Unnalla on varmasti paikat vähän jumissa siitä ontumisesta. Ette usko kuinka huojentunut mä olen, kun ei olekaan mitään vakavampaa vaivaa. Oli myös mukava nähdä kuvista, että Unnalla on edelleen selkä ja lonkat ihan priimaa.

1,5-vuotias Unna jossain Hetan ja Pallaksen välimaastossa

Unna sairastaa

Unna alkoi yllättäen ontumaan viime perjantaina vasenta takajalkaansa. Olin iltapäivästä tehnyt kunnon lenkin, jolloin se liikkui puhtaasti ja normaalisti. Käytiin tunnin kauppareissu, jonka aikana Unna on todennäköisesti liukastunut täällä sisällä. Meillä on melko liukkaat laminaattilattiat, joten ei sinänsä ihme että on käynyt jotain. Ontuminen ei ruvennut menemään ohi viikonlopun yli kestäneellä levolla ja kipulääkkeellä, joten kiikutin Unnan tänään eläinlääkäriin. Mun oireiden perusteella epäilemäni ristisidevamma-diagnoosi osui oikeaan. :/ Onneksi se ei ole poikki, vain rispaantunut vähän ja antoi palpoidessa hieman myöten. Meidän ell oli sitä mieltä että kun koira ei kipuile (Unna on ollut ihan pirteä koko ajan, eikä kipulääkekään muuttanut oloa mitenkään) ja ontuminen on niin lievää, niin mennään nyt ainakin jonkin aikaa seurantalinjalla eteenpäin. Ajattelin vielä konsultoida jotakuta ortopedia asiasta, kun olen vähän epävarma että uskallanko odottaa että tilanne mahdollisesti huononee ilman operatiivista hoitoa. Nyt onneksi ontuminen on kuitenkin lieventynyt perjantaista. Huh, inhottavaa kun aina saa olla niin huolissaan noista elukoista. :/


Pieni potilas muutama vuosi sitten Räyskälässä

Täytyy laittaa tähän ankeaan päivitykseen pieni loppukevennys, kun joku oli ystävällisesti piirtänyt meidän perheestä kuvan:

No joo, oikeasti varastin kuvan törkeästi aivan loistavalta Hyperbole and a half -sivustolta, jonka tähdestä tulee kyllä erittäin paljon joku pieni mustavalkoinen koira mieleen…

Nyyti on terve

…ainakin luustoltaan. :) Viime torstaina käytiin Ventelällä (kiitos Tiia matkaseurasta!) ja saatiin puhtaat paperit. Polvet 0/0, selkä ja olkanivelet terveet, lonkat lähti A/A:na ja kyynärät nollana.

Unna onnistui venäyttämään etujalkansa, joten se on nyt kolmen viikon remmilenkityksellä ja viikko syödään vielä Rimadylia. Onneksi ei mennyt pahemmin, mä ehdin jo turvotuksen ja voimakkaan ontumisen takia epäillä jotain hiusmurtumaa ranteessa.

Treenailtukin on kohtuullisen ahkerasti. Nyytin paikallamakuu on hajonnut aivan täysin. Nyyti oli hieman levoton pari viikkoa sitten kimppatreenissä ja kotitreenissä samalla viikolla sen takaa juoksi kaksi koiraa kissan perässä; se pysyi kiltisti maassa, mutta kun sama porukka veti takaa uudelleen, niin Nyyti nousi. Lopputulos on nyt että tyyppi pysyy ehkä viis sekkaa makuulla. Tosi harmillinen takapakki, ei auta kun palata ihan pentuharjoituksiin.

Tokoilua

Ollaan nyt tokoiltu päivittäin, ja keskiviikkona käytiin agitreeneissäkin. Unna tosin teki vain matalia hyppyjä, kun fyssari totesi sen ranteiden olevan jäykät. Kaksi käyntiä nyt takana, ainakin yksi vielä edessä. Toivottavasti vaiva ei uusiudu kovin pian. Myös selkä oli kuulemma tokon takia toispuoleisesti vähän jumissa.

Ke käytiin Pian kanssa kodinkeskuksella, Unnan ja Nyden kanssa vain perusasentotreeniä, ja Unnalle pitkästä aikaa tunnari – häsläsi ja toi väärän. :( Liian korkea vire taas, ei pystynyt keskittymään. Ja mä kun ajattelin että agitreenit ennen tokoa, sekä paketillinen lihapullia (törkimys varasti!!) olis vähän tasannut intoa – väärässä olin.

Unna teki tänään hallilla hienot kakesarjat kympissä, jee! :) Ollaan nyt joka ilta tehty kakeja kotona rauhassa, ja se alkaa näkymään. Nyyti on kotiopiskellut perusasentoa, vähän kaukojumppaa ja kapulan nostamista.

Sairasloma

Meillä kävi sunnuntaina vähän ikävästi, kun naapurin koira pääsi karkaamaan meidän luokse; Unnalla on nyt puremahaavat ohimossa, leuan alla ja silmässä. :( Onneksi mikään niistä ei ole vakava, varsinkin tuo silmä mua pelotti, mutta mitään ei ollut mennyt pahemmin rikki.
Mua niin harmittaa että tuo tilanne pääsi syntymään, mä en ikinä päästä vieraita koiria meidän luokse, mutta tuossa ei ollut kamalasti mahdollisuuksia kun tilanne oli päällä niin yhtäkkiä. Unna on yleensä hyvin luottavainen siihen että minä hoidan kaikki nuo irtokoiratilanteet, toivottavasti se luottamus ei kokenut kovin suurta kolausta. :(

Nyt on sitten kisataukoa syyskuun puoliväliin saakka antibiootti- ja kipulääkekuurin takia.

Silmätarkit ja treenit

Illalla käytiin Paulan ja Jamin kanssa vankilan kentällä tokottelemassa. Ekana paikallamakuu muistaakseni kahdesti. Eka setti oli hiljainen, sen jälkeen kaikissa lopuissa paikallamakuissa piipittelyä.

Lisäksi tehtiin suora luoksetulo (hyvä, reipas laukka muttei tullut täysillä), pari istumista ja tasamaanouto Jamin kapulalla. Noudosta mä olen tyytyväinen, tein sen häiriömerkkejä päin ja Unna vain vilkaisi niitä kapulalle juostessa! Jes. Muutenkin itse nouto oli tosi reipas, ja vapautin vauhdista palautuksessa.

Sitten Paulan avustuksella tunnaria. Oma oli kaikissa toistoissa väärien lähistöllä puskassa. Aika roiskimista, ja kahdesti Unna siirteli vieraitakin, mutta vaihtoi taas itsenäisesti omaan. Paulakin sanoi ettei Unnalla tunnu olevan nenä ihan kunnolla käytössä. Tätä pitäis nyt tehdä paljon, ja pistää varmaan sitä omaa vielä enemmän piiloon.

Lopuksi tehtiin vielä paikallamakuita puskapiilolla ja autoilla. Joka toistossa piippailua, ja vika kerta oli muutenkin tosi levoton. Pitäis jaksaa ruveta taas tekemään niitä maratooneja.

Tänään käytiin myös Pärnäsellä silmätarkissa: Unnalla terveet silmät ja Dollallakin kaikki muuten ok, mutta distichiasis saatiin nyt virallisesti todettua.

Kuulumisia

Aloitetaanpas tärkeimmästä, eli terveydestä. :) Unnan tytär Cilla kävi viime tiistaina ”vetämässä kännit” eli luustokuvissa. Polvet 0/0, selkä ja olkanivelet terveet. Lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät lausuntokierrokselle Kennelliittoon, mutta näin alustavasti tsekattuina olivat näyttäneet ihan ok:lta. Nyt vaan taas odotellaan tuloksia, tää on jännää! Silmät tsekataan jossain vaiheessa kun sattuu sopiva tilaisuus lähelle. Pieksämäellä kun ei ole silmäoikeudet omaavaa lääkäriä ollenkaan.

Nipa debytoi eilen näyttelykehässä saaden EH:n ja kivan arvostelun. Kunhan mä saan jostain sopivan verran aikaa, niin täytyy päivitellä kotisivuillekin näitä uusimpia tuloksia. Rafilta ja Myrtiltäkin taitaa puuttua arvosteluja sivuilta. Ja Nipallekin täytyy nyt väsätä ihan oma tulossivunsa, kun on eka tulos saatu! :D

Tuloksista puheen ollen, meillä on nyt sitten lauantaina ensimmäinen piinaava voivoikoe. Ja niistä tuloksista – saati hyvistä sellaisista – on viime aikaisten treenien perusteella aika turha haaveilla. Ja ihan on syytä katsoa peiliin, kun ne koirat yleensä tuppaavat tehdä just niinkuin on opetettukin. Tai jätetty opettamatta… tai opetettu puolitiehen…

Viime aikoina on ollut sen verran märkä maa, että se on myös vaatinut meillä veronsa. Kun U oikeasti inhoaa märkää, niin se on tappanut motivaatiota myös treeneissä. Kyllä se tekee, mutta kaikki iloisuus ja puolet vauhdista on kateissa. Kun on vaan niin äklöä.
Eilen illalla mä kävin tekemässä palkattomana kaikki liikkeet, ja meni ihan ok. Eniten mä olen tyytyväinen siihen, että meidän hetken aikaa kateissa ollut ruutu (se oli muuten aina kateissa silloin kun oli märkää) on palannut takaisin. Luoksetulo oli (meidän treenimäärällä ja verrattuna lähiaikojen treeneihin) suorastaan hyvä. Kaket ja luoksetulo tuntuu olevan hyvin pitkälti kiinni mun valmistelevista liikkeistä. Ilman takakättä ennen liikkeen alkua Unna ampuu luoksetulossakin läpijuoksuna seisomisen. Mun on pakko muistaa noi lauantaina!

Yksi oikein mukava uutinen vielä: me saatiin Unna ja kaikki superässät mahtumaan MH-testiin! Tosi mielenkiintoista, ja nuo pennut on aika sopivassa iässäkin tuohon. Mä en ole ikinä käynyt katsomassa MH-testejä, joten kiva nähdä millainen se on.

Läpivalaistu

Unna kävi tänään Räihän syynissä, ja mitään mullistavaa ja oireet selittävää ei oikein löydetty. Uusia kipeitä lihaksia tosin löytyi, syvät vatsalihakset on ihan juntturassa (psoaslihas). Tuo voisi selittää ne takasisäreisien jumitukset, kun se sama lihas jatkuu sinne asti. Oikea puoli oli pahempi. Viime hieronnassa se oikea puoli pahempi myös siellä takareisissä. Saa nähdä miten nuo jumitukset saa hoidettua, venyttely taitaa olla ainoa vaihtoehto joka ottaa tuonne syviin vatsalihaksiin.

Röntgenkuvissa löytyi muutamia pieniä juttuja, joiden ei kuitenkaan ell:n mukaan pitäisi vaikuttaa tuollaisin lihasjumitus oirein. Kaksi okahaaraketta alaselästä (L5 ja L6) oli vähän vinoja, mutta ell ei osannut sanoa voiko jumissa olevat lihakset vinouttaa okahaarakkeet, vai vinot okahaarakkeet jumittaa lihakset. Mutta pahalta ei kuulemma näyttänyt. Ristiselän väli näytti kuvissa hieman ”likaiselta”, mutta jos sitä haluaisi lähteä tutkimaan eteenpäin niin se olis sitten magneettikuvauksen paikka.

Kyynärät kuvattiin nyt kolmannen kerran (viimeksi 3,5 vuotta sitten), ja nyt oikea oli elln mielestä ihan selkeä ykkösen kyynärä. Jopa mä tajusin sen sutun siitä röntgenkuvasta. Vasempaankin oli tullut ihan vähän muutoksia (aiemmin lausuttu nollaksi), mutta ne oli kuulemma tuskin havaittavia. Nuo muutokset on kuulemma sellaisessa paikassa, että tuskin tulevat haittaamaan meidän elämää mitenkään.

Saatiin lupa jatkaa agilitya hyvillä mielin. Ja Unna sai kehuja hienosta käytöksestään, sehän nököttää kuin patsas kun sitä tutkitaan.

Voi laiskuus…

…että olen ollut onneton tämän blogin suhteen. Tekisi niin hyvää kirjata aina kaikki treenit ylös, mutta kun ei saa aikaiseksi. En lupaa parantaa tapojani tai ryhdistäytyä, koska niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Joten olkoon tämän blogin kirous olla hyvin laiskasti päivittyvä.

Tämä talvi on mennyt ihan mielettömän nopeasti, ja havahduin tässä pari viikkoa sitten että se Unnan voivoi-koe lähestyy. Mä kun ajattelin olevani fiksu, ja ilmoitin sen niin hurjan ajoissa että ehtii sitten rauhassa viimeistellä liikkeitä. Heh. Paikallamakuuta en ehdi enää mitenkään saada rauhalliseksi, enkä kakeja valmiiksi asti, enkä luoksetuloakaan enkäenkäenkä… mutta näillä mennään.

Tammikuun alussa päästiin pitkän tauon jälkeen (lihasrevähdys, juoksu, kennelyskä…) agiliitämäänkin. Melkein kaksi kuukautta ehdittiin reenailla uudessa ryhmässä, kunnes Unna oli Liedon agipäivän jälkeen niin kipeä, ettei päässyt hyppäämään autoon. Ell-reissu ja hieronnat paljastivat taas lihasjumeja. Levosta huolimatta ne olivat pahentuneet hierontakertojen välillä, joten ensi maanantaina suunnataan Räihälle röntgeniin. Ainakin selkä ja kyynärät kuvataan uusiksi. Mä olen jo ruvennut jollain tasolla luopumaan ajatuksesta että me päästään vielä joskus agilitaamaan. Menee ilo koko harrastuksestakin, kun mä pelkään koko ajan koiran olevan kipeä.

Unnan penskat ovat olleet reippaita; Rafi ja Myrtti ovat pyörähdelleet näyttelykehässä ollen H-ienoja koiria, ja Myrtti kävi pohjoisessa niputtamassa poroja eli läpäisemässä poropaimennustestin! Nipakin menee kokeilemaan näytelmiä muutaman viikon päästä. :)

Minä itse odotan vaan kesää, nyt alkaa olla kamala ahdistus viimeisistä näyttökokeista ja opinnäytetyöstä. Ja olen onnistunut ajautumaan tekemään 7-päiväistä työviikkoa, kun on vikat työharjoittelut meneillään. Ja pitää se palkkatyökin hoitaa jotta on millä elää. Kesä tulejo!

Seuraava päivitys olis sitten x kuukauden päästä. :)

Vehkaliinoja terveystarkeissa

Unnan ”pikkuiset” Rafi, Nipa ja Myrtti tarkastettiin eilen MeVetissä. Olin jo ennen tarkkeja ihan hurjan iloinen ja kiitollinen että kaikki halusivat tarkastuttaa koiransa. Tuo asia on mulle itselleni tositosi tärkeä. Oli taas kiva nähdä reippaita ja iloisia, hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja kasvatteja. :)

Kaikilla kolmella oli terveet silmät ja polvet, ja kaikki halusivat myös tutkia hieman ekstraa, eli selän ja olkanivelet, jotka olivat myös koko kolmikolla terveet. Varmaan jatkossa tutkin myös omilta koiriltani nuo, kun kerran samalla rauhoituksella pieneen hintaan saa myös noidenkin osasten terveydestä varmuuden.

Lonkat ja kyynärnivelet tutkittiin luonnollisesti myös kaikilta, ja kuvat lähtivät Kennelliittoon lausuttaviksi. Kaikilla oli hieman matalat lonkkamaljat, ja mä toivon että Axelssonin arviot ei putoa ainakaan alemmaksi Limanin tarkastuksessa. Kyynärät näyttivät terveiltä, saa nähdä sitten mikä on lopullinen tuomio.

Neljäs ”superässä”, eli Tarulla sijoituksessa oleva Cilla menee tässä jossain vaiheessa tarkkeihin, kunhan tulee sopiva sauma. Cillan lauma kun lisääntyi marraskuun alussa pikkuisella ihmislapsella. :)

Unnan kanssa on nyt ollut pitkin syksyä tosi huonoa tuuria. Alkusyksystä sillä revähti lapa ja samaan syssyyn se astui vielä lasiinkin. Eläinlääkärissä päästiin vierailemaan myös muutama viikko sitten, kun Unna ja lenkkikaveri päättivät eliminoida toisensa. Onneksi tuosta rytäkästä selvittiin vain päivän ontumisella.

Nyt loppuviikosta Unna rupesi kröhimään ja eläinlääkäri totesi sillä ehkä kennelyskän aiheuttaman  keuhkoputkentulehduksen. Nyt on antibioottikuuri päällä ja mitään hengästyttävää liikuntaa ei saa harrastaa.
Me melkein jopa päästiin pitkästä aikaa agitreeneihinkin tuossa kaiken keskellä, mutta Unnalla alkoi juoksukin sopivasti päivää ennen ekoja treenejä. Mä just laskeskelin että agia ollaan päästy tekemään viimeksi syyskuun alussa. Noh, pääasia on että saisin Unnan nyt kuntoon ja päästäisiin edes kunnon metsälenkeille.

Viime viikolla käytiin myös tokoilemassa ennen sairastumista, ja koska olin laiska ja en jaksanut kirjoitella treenejä heti ylös, mulla on vain hämärä muistikuva mitä me tehtiin. Ainakin palkkaamattomuustreeni: seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä istuminen ja ruutu. Meni kivasti, tätä täytyy tehdä tosi paljon useamminkin, ja ketjuttaa vaikka noita voittajan liikkeitä takaperin.

Nyt me ei sitten treenailla mitään, kun Unna ei saa hengästyä. Joten kotitokoilutkin on pannassa, kun tuo kiihtyy siitä sen verran. Köpötellään vaan takki päällä, ja tällä hetkellä nautitaan ihan mielettömän kauniista lumisista maisemista.