Lähipäivinä on ollut taas aivan ihania aurinkoisia päiviä. Kivaa kun tänä keväänä ei ollut ollenkaan sellaista loskavaihetta, jolloin mulla aina lopahtaa into lenkkeillä, kun tuntuu ettei sohjossa tarpoessa pääse edes eteenpäin. On ollut ihan luksusta, kun aurinko on paistanut, linnut laulanut ja maa ollut kuiva. On ollut myös tosi kiva puuhailla ekaa kevättä omalla pihalla. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että meillä on nyt ihana punainen tupa ja oma piha. Silloin kun ei edes ollut vielä suunnitelmissa muuttaa Santahaminasta pois. Mutta nyt on pihan suunnittelu kovassa käynnissä ja taimet itämässä pikku kipoissaan. Tekeminen ei todella lopu kesken, varsinkin kun osa tontista on vielä täysin raivaamatta. Puut on nyt onneksi saatu nyt kaadettua, mutta voipi olla aika iso urakka edessä saada siitä suht tasainen nurmialue…
Olin lauantaina Ojangossa katsomassa Neon ekaa koetta. Anna-Leena ja Neo vetivät huippuhienon setin ja voittivat alokasluokan 196 pisteellä. Onnea vielä! Myös Jay ja Marko olivat ekaa kertaa avoimessa ja tekivät myöskin ykköstulokset 169 pisteellä. Niin hienoa, onnea Jaylle ja Markollekin! On niin kivaa, kun Nyytin penskoja meni tokoileviin koteihin, on se vaan niin hieno laji.
Unna lakkasi joku aika sitten järsimästä luita, ja koska se on sille hyvin epätyypillistä, varasin sille ajan hammasten tsekkaukseen eläinlääkärille. Yhden hampaan huomasin katkeenneenkin. Eläinlääkäri totesi sen aristavan kovasti vasenta leukaniveltä, ja röntgenkuvassa näkyikin yllättäen vasemman alaposkihampaan alla onkalo, joka oli täynnä märkäistä eritettä. Hammas oli täysin terve, joten jäi vähän mysteeriksi, miten se onkalo on sinne päässyt muodostumaan. Mutta hammas poistettiin ja nyt suu toivottavasti paranee. Samalla napsaistiin pois se yksi katkennut yläetuhammas. Näköjään tämä vuosi on ollut hammaspainotteinen noiden eläinlääkärireissujen suhteen, molemmilta koirilta on poistettu jo kaksi hammasta. Täytyy toivoa että loppuvuosi menisi terveissä merkeissä.
Reilu viikko sitten saatiin murheellisia uutisia, kun Tiinan Jaava menehtyi yllättäen. Kovasti voimia Tiinalle, Jaava oli todella hieno ja persoonallinen koira. Täytyisi muistaa arvostaa jokaista hetkeä, kun ikinä ei tiedä mikä päivä on se viimeinen.