Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin Unna on toipunut hienosti! Se on ollut tosi pirtsakkana. Se on todennäköisesti oireillut korvaansa jo pidempään, koska se on ollut jo joulusta lähtien vähän vaisu. Annoin sille silloin Rimadylia ja pidin levossa, mutta ei se oikeastaan tuonut kauheasti eroa esiin.  Ja kun mitään selkeää oiretta ennen viime lauantaita ollut, niin en oikein osannut epäilläkään että se olisi sairastunut. Näin jälkikäteen on kyllä helppo laskea yksi yhteen. Nyt se on ollut siis taas aiempaa pirteämpi ja ravaa lenkit pitkällä hyvällä askeleella. Huojentavaa!

Käytin kaikki tytöt toissapäivänä hierojalla, ja Unna ei onneksi ollut viikonlopun kaatuilusta jumissa. Se oli itseasiassa ainoa noista jolla ei ollut jumeja, bortsut tosin on tuon hasardin liikkumistapansa vuoksi vähän alttiimpiakin jumiutumaan. Nyyti oli vähän kauttaaltaan kireä, lisäksi sillä oli ne sisäreidet taas juntturassa. Nessillä oli iliopsoakset jumissa, joka johtuu nyt kyllä varmaan treeneistä ja perusasennon ”orava-asennosta”, kun olen korjannut sitä ryhdikkäämmäksi. Lisäksi se tykkää hurjasti pomppia takajaloillaan kun sitä kehuu, joten sekin voi varmasti vaikuttaa.

Nessin luustokuvaustuloksetkin tulivat: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä VA0, LTV1. Tuosta LTV:sta olen kuullut nyt vähän kahdensuuntaista juttua, voi aiheuttaa oireita tai olla aiheuttamatta. Nyytin selkäkatastrofin jälkeen musta tuntuu että mikään ei enää hetkauta; hoidetaan sitten aikanaan jos tulee jotain hoidettavaa. Ja olen kyllä aina ollut sitä mieltä että aktiivisesti harrastavat koirat tulee huoltaa ammattilaisen toimesta säännöllisesti, joten jos oireita tulee niin toivottavasti ne ns. saadaan kiinni ajoissa, että osaa sitten itsekin himmata vähän treenaamisen suhteen. Ja tottakai muutokset ja epäpuhtaudet liikkumisessa näkee itsekin. Mutta tällä hetkellä on huojentunut ja iloinen olo, luokittelen siis tuosta jakautuneesta ristiluun harjanteesta huolimatta Nessin ihan terveeksi koiraksi. :)

Nyytikin on voinut nyt hyvin ja aloitin Gabapentinin laskemisen tänään. Sitä ei saa lopettaa seinään, vaan annos tulee laskea hissukseen alas. Täytyy toivoa että pärjätään nyt jatkossakin ilman lääkityksiä! Tänään alkoi tämän kauden maajoukkuekarsinnat, ja taas tuli hetkellisesti aamulla sellainen haikea olo – olisipa ollut hienoa olla mukana! Mutta pääasia on että mulla edelleen on Nypsi, jonka kanssa voi puuhastella kaikkea ihan ilman tavoitteitakin.

Alla hurja määrä kuvia tältä aamulta.