Mä päätin jo viime syksynä, että keväällä seuraavien juoksujen jälkeen steriloin molemmat tytöt. Nessille sitä suositeltiin iho-oireiden vuoksi, ja Nyytin ajattelin sterkata samalla varmuuden vuoksi kohtutulehdusriskin takia. Juoksut noilla olikin sopivasti vuodenvaihteen tienoilla, ja maaliskuulle oli niin paljon ohjelmaa kisojen muodossa, että huhtikuulle muodostui sopiva sauma sairaslomatauolle leikkauksen jälkeen. Oli muutenkin hyvä saada vähän huilaustaukoa treeneistä. Alkuvuosi oli Nessille aika raskas, ja ikävä kyllä fyssarilla ja hierojalla oli ollut työstettävää sen kropassa ihan riittävästi. Suositusten perusteella vein tytöt Aveciin Porvooseen, jossa ne leikattiin viime perjantaina. Mua vähän hirvittää aina tuollaiset isommat operaatiot, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Molemmille koirille löytyi ikävä kyllä myös indikaatio leikkauksille, kun Nessiltä löytyi yllättäen nisäkasvain ja Nyytin kohdun kaikki limakalvopinnat olivat kauttaaltaan nestettä erittävien kystien peitossa. Nyytille olisi voinut hyvin kehittyäkin kohtutulehdus, kun kystat siihen altistavat. Joten olipa onni että päätettiin leikkauttaa Nyytikin, vaikka sitä pohdittiin ihan viime metreille saakka. Kystien vuoksi Nyytiltä poistettiin leikkauksessa kohtu kokonaan, Nessiltä saivat lähteä vain munasarjat.  Nessin nisäkasvain oli ikävä yllätys, en ollut sitä itse ollenkaan huomannut. Kasvain poistettiin samalla, ja itseasiassa sen leikkaushaava on suurempi kuin itse sterilisaation. Nyt täytyy muutama viikko jännittää patologin lausuntoa kasvaimen laadusta. Ilmeisesti nuo onneksi ovat usein hyvälaatuisia maitorauhaseen tai maitotiehyeen liittyviä patteja. Nessin sterkkaus oli kaikkinensa vähän tylsä juttu, kun se oli alunperin tullut mulle mahdollisena jalostusyhteistyökoirana, ja se on pentueesta jossa ei ole yhtään OCD-sairasta tai ainakaan tähän saakka epileptikkoakaan. Lisäksi se on luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan hyvä koira, jonka jälkeläisen olisin hyvin mielelläni itselleni ottanut. Mutta nuo lääkitystä vaatineet allergiat sulkivat kyllä jalostuskäytön pois, joten eipä tuolle nyt voinut muuta. Tylsää. Nyt siis keskitytään vain kisaamiseen ja jätetään mahdolliset jalostuskuviot sisaruksille. Nessin Espanjassa asuvalla veljellä onkin juuri kaksi alle luovutusikäistä pentuetta, eli suku jatkuu ainakin sitä kautta.

Molemmat ovat toipuneet leikkauksista ihan hyvin. Nyyti oli eri anestesialääkityksen vuoksi aika tokkurainen vielä koko leikkauspäivän illan, Ness selkeästi pirteämpi. Molemmat panttasivat pissoja lähes vuorokauden ajan, mulla meinasi jo tulla tuskanhiki kun molemmat yrittivät kyykätä, mutta ilmeisesti haavat olivat kuitenkin sen verran kipeät, että pissaamisasento oli hankala. Kakkaamisen kanssa oli vähän sama ongelma, lisäksi leikkauspäivän syömättömyys, opiaatit ja anestesia yleensäkin saattoivat vähän hidastaa suolen toimintaa. Nyyti on ollut selkeästi kiinnostuneempi leikkaushaavastaan, ja se on yrittänyt nyt vähän suojapuvun läpi sitä nuolla, jonka vuoksi on nyt saanut olla pönttö päässä yksinoloajat. Nessiä ei haavat ole onneksi kiinnostanut yhtään ja sille on riittänyt pelkkä haalari. Nyytin haavan ympärillä on nyt ollut ihan vähän punoitusta, täytyy seurailla vähän ettei lähde tulehtumaan. Aamuisin molemmat on ollut vieläkin selkeästi vähän kipeitä, liikkuvat selät kyyryssä ja lyhyellä askeleella, mutta muutama tunti kipulääkkeen otosta liikkuminenkin on jo rennompaa. Nyt leikkauksista on viisi vuorokautta, ja ollaan käyty vain hihnassa vartin pikkukävelyitä.

Aion pitää treeneistä kolmisen viikkoa taukoa, sitten täytyy alkaa jotain pientä jo tekemään. Nessin eka valmennusrenkaan leiri on toukokuun alussa, ja siitä parin viikon päästä lähdetään Tending-leirille. Kivaa kun on hauskoja tapahtumia mitä odottaa, ja lisäksi kevät on niin ihanaa aikaa muutenkin.