Talviset kotimaisemat (ja keppiin takertunut bordercollie)

Viime päivityksestä onkin kulunut ihan törkeän kauan. Koko helmikuu ehti mennä ilman yhtäkään postausta. Omaa elämää on varjostanut lähipiiriin sattunut todella ikävä sairastapaus, joten bloggaaminen on tuntunut jotenkin turhalta kun asiat ovat saaneet vähän uusia mittakaavoja. Mutta toisaalta koirien kanssa touhuaminen on helpottanut tässäkin asiassa, mikään ei ole terapeuttisempaa kuin samoilla metsässä ja katsella koirien touhotusta. Ja kunnon lenkin jälkeen on niin parasta käpertyä sohvalle, tuikata takkaan tulet ja lukea hyvää kirjaa. :)
Treenattu ollaan nyt tosi maltilliseen 1-3 krt / vko tahtiin, kun työt tuppaa haittaamaan harrastuksia, ja tuo hyvin käyntiin lähtenyt kevät katkesi nyt taas pakkasiin. Kunpa alkaisi jo kunnon kevät ja pääsisi ulkokentille, niin ei olisi niin riippuvainen hallin vapaista vuoroista.

Nyyti ja Unna Pilvijärven kallioilla kun kevät jo kertaalleen saapui

Nyyti oli tässä edeltävästi tosi jumissa siitä tammikuun kylpyhuoneen seinään päin hyppäämisestä. Siltä poistettiin silloin kaksi rytäkässä rikki mennyttä hammasta, mutta vielä helmikuun puolellakin se vaikutti treeneissä vähän oudolta ja väärällä tavalla kiihkeältä. Fyssarilla sitten löytyi edelleen jumissa ollut niska, ja alaleuka oli myös vääntynyt. Ne on nyt yhteensä kolmella käynnillä saatu auki, ja fiilis on myös parantunut hurjasti. Se onneksi näkyi myös Lempäälän karsintakokeessa. Tehtiin tuloksen puolesta surkea suoritus, mutta se mielentila mitä on nyt etsitty, oli näkyvissä. Olin niiiiiin huojentunut kokeen jälkeen. Seinäjoen kokeessa oli vielä sellaista ahdistunutta kiihkeyttä ilmassa, mutta nyt meininki oli paljon rennompaa ja mulla oli oikein kiva olo kehässä Nypsin kanssa. Neljässä liikkeessä tapahtui isoja teknisiä mokia, joten saatiin vain kolmostulos. Ruudun nollaus oli tosin sellainen, jota olin treeneissä vahvistanutkin, eli peiliin saa katsoa. Nyyti meni takalinjalta yli, enkä tajunnut sen olleen _niin_ takana, että oli maahanmennessä peppu ruudusta ulkona. Mutta muutaman ekan liikkeen ”alkuvillityksen” jälkeen varsinkin toka kehä tuntui todella mukavalta, pitkästä aikaa. Viimeksi on tuollainen hyvä fiilis ollut marraskuussa Kirkkonummen kokeessa. Tuomareina kokeessa toimivat Jaana Tala ja Riitta Räsänen. Tässä video, josta kiitos kuuluu taas Tesulle. Nypsi näyttää pisteensä itse:

”Keräsin mun todistukseen kaikkia erilaisia numeroita!”

Nyt jätän tulevan lauantain Turun karsinnan väliin, kun Nyyti aloitti juoksunsa. Juoksuisen kanssa tosin saisi kisata tuolla, mutta kun ei nyt oikeasti olla joukkuepaikoista kisaamassa, niin saapi jäädä koe väliin. Mennään sitten vielä huhtikuun lopussa Vantaan kokeeseen, ja sitten onkin meidän eka karsintakausi takana ja voidaan suunnata katseet kohti SM:iä. Ja kesää! Huippua että se on tulossa! Meillä on alkamassa pihaprojekti, täytyy saada piha aidattua, jotta Unna pysyy omalla tontilla (ja sen myötä elossa!). Viimeksi helmikuussa se huitaisi pihasta meidän jaloista peurajahtiin, ja löytyi vasta neljä tuntia myöhemmin. Ihan karseaa, en enää ikinä kyllä halua riistaviettistä koiraa, on se sen verran hankala piirre arkielämässä. Nyt se ei ole saanut olla sekuntiakaan ilman hihnaa pihalla, alkaa olla sen verran heikko luotto sen pihassa pysymiseen valvottunakaan. Meidän lähipellolla laiduntaa lähes päivittäin sellainen 4-7 peuran porukka, joka on kyllä ihan liian iso houkutus Unnalle.

Peurakuningatar rentoutuu