Valmennusrenkaaseen

Viikko sitten tuli kiva tieto siitä, että Ness on valittu mukaan tokon valmennusrenkaaseen! Tosi hieno juttu. Muistan miten mielettömän onnellinen olin silloin, kun Nyyti pääsi renkaaseen keväällä 2012. Silloin renkaaseen hakeminen – saati sinne pääseminen – oli tuntunut vain kaukaiselta haaveelta ja unelmalta, josta sitten yllättäen tulikin totta. Laskeskelin juuri, että Nyytin kanssa tuli oltua mukana kahdeksalla renkaan leirillä, ja kieltämättä leirien tunnelmaa ja treenejä on jo ollut ikävä. Joten ihan huippuhienoa että nyt Nesskin pääsee isosisko-Nyytin tassunjälkiä seuraten mukaan porukkaan. Mietin jo Tampereen kokeiden jälkeen, että mun täytyy varmaan ottaa itseäni niskasta kiinni treeneissä, ja ruveta nostamaan kriteerejä ja oikeasti opettamaan niitä juttuja, jotka meillä on vielä kesken. Täytyy tehdä myös järkevät treenisuunnitelmat. Usein mulla treenaaminen menee vähän siihen, että ajaa hallille ja tekee treenin osittain sillä motiivilla, että saa koirat ”väsytettyä” ja tyytyväisiksi. Sillä samalla ajalla ja vaivalla voisi tehokkaalla treenisuunnittelulla saada nopeampaa edistymistä aikaiseksi.

Viime viikko meni lomaillessa, joten tuli treenattua joka päivä, sekä lenkkeiltyä ihania pitkiä lenkkejä. Kävin myös moikkaamassa tuttuja Lappalaiskoirien erkkarin rallytokossa, oli aivan ihana nähdä pitkästä aikaa Unnan Myrtti-tytärtä ja Mette-tyttärentytärtä! En ehtinyt ja tajunnut ottaa pikku menninkäislappalaisista yhtään kuvaa, joten alla vanha kuva mainioista tyypeistä – vasemmalta Unna, Myrtti ja Mette. <3

Nyt täytyy vielä lusia yövuoro loppuun, nukkua muutama tunti ja lähteä taas hallille. Huomenna on jo nimittäin Ojangon valintakoe! Ihanaa päästä taas kisaamaan. :)

 

Nessin seikkailut karsintojen maailmassa

Reilu viikko sitten oli jännät paikat, kun olin ilmoittanut Nessin ekoihin isojen tyttöjen kisoihin, eli maajoukkueen valintakokeisiin Tampereelle. Mihinkään joukkueeseen ei meillä ole tarkoitus ainakaan vielä yrittää, mutta kun muutenkin oli tarkoitus yrittää keräillä valioykkösiä, niin päätin että ehkä me uskalletaan mukaan Tampereelle. Kokeita ne on lopulta siinä missä muutkin! Oli ihanaa päästä taas nauttimaan karsintakokeiden kivasta yhteishengestä ja tapaamaan kaikkia tuttuja. Siinä sivussa kyllä nautin eniten siitä, että nyt mulla on taas EVL-koira, kenen kanssa kisata! Taukoa tulikin yli kolme vuotta. Jos Nyytin selkä ei olisi mennyt, niin eiköhän sekin jollain tasolla vielä kisailisi. Nyt mennään näillä, ja vaikka musta on tuntunut siltä että kukaan koira ei voi ikinä täyttää Nyytin saappaita, niin olen oppinut arvostamaan Nessiä omana itsenään ja varmasti senkin kanssa tulee koettua hienoja hetkiä yhdessä. Ja on jo tietty paljon koettukin! Alla Ness ekoissa karsinnoissaan lähes tasan kolme vuotta sitten, samaisella Tampereen hallilla. <3

Oli hienoa huomata, että vaikka Ness on tosi kokematon ja osa liikkeistä on vielä ihan täysin opetusvaiheessa, niin me selvittiin kehistä kunnialla ja kivalla asenteella. Ainoa oikeasti huolestuttava seikka oli meidän molempien päivien tunnarit. Sunnuntaina tilanne eskaloitui sen verran, että Ness ei jostain syystä pystynyt lähtemään tuomaan mulle omaa tunnaria ollenkaan, vaikka otti sen suuhun useamman kerran. Se oli jotenkin ihan sydäntä murtavaa, ja lopulta pyysin sitä tuomaan oman. Vaikka meillä on ollut tunnarissa ongelmia, niin ei se ole ikinä mennyt noin pahasti lukkoon. Haasteita tuotti ruutu molempina päivinä, ohjattu nollattiin sunnuntaina jokseenkin hulvattomalla sähläyksellä, kun yritin saada sen korjaamaan merkkiä. Lopputuloksena oli kaadettu merkki, ja koira joka tunki kuononsa kartion sisään. Merkkisähläys meni Nessillä myös sen verran tunteisiin, ettei se tavoistaan poiketen irrottanut noutokapulasta! Enpä ole ennen lähtenyt kehästä nauraen nollatun liikkeen jälkeen! Kaukot oli myös ihan kamalat, meidän hataralla pohjalla ollut tekniikka hajoili vielä entisestäänkin, kun Ness muuttui edeltävästi tosi etupainoiseksi ja alkoi ihan kävellä askelia maasta seisomaan nousemisessa. Huh!  Positiivisia juttuja oli seuraamiset, zetat, lauantian ohjattu oli kiva, ja molempien päivien luoksetulot ja kiertonoudot – vaikka niihinkin kyllä mahtui virheitä, kiertonoudossa tuli väärä asento ja sunnuntaina Ness meinasi varastaa noutoon. Paikkiksetkin onnistui ilmeisesti ihan kivasti.

Alla videot molempien päivien kisoista. Ai niin ja ne tulokset – lauantaina tehtiin nipin napin ykköstulos 259 pisteellä, jolla sijoitus oli 11/27. Sunnuntaina höpöiltiin niillä kahdella nollalla tokavikoiksi 220 pisteellä. Yksittäisistä liikkeistä tuli sunnuntaina ihan hienojakin pisteitä, mutta nuo kaksi nollaa kyllä torpedoi ykkösmahikset.

Viime lauantaina ajeltiinkin sitten vaihteeksi Lahteen, jossa oli valmennusrenkaan näyttökoe. Nyt sitten jännäillään pari viikkoa, että oltiinko riittävän hyviä renkaalaisiksi. Sielläkin oli haastetta ruudun kanssa, Nessillä ei ole tällä hetkellä kyllä mitään käryä ruudun oikeasta paikasta. Onneksi treenaaminen auttaa tuohonkin vaivaan.

Seuraavat koitokset on edessä jo vajaan kahden viikon päästä, kun ilmoitin Nessin Ojangon valintakokeisiin. Kivaa – ja jännää!

Talvikuvia


Tähän viikkoon saakka me saatiin nauttia talvesta kauneimmillaan. Paksut puuterihanget (lumen syvyys lähenteli 60 senttiä!), sopivasti pakkasta, lumisadetta ja muutama aurinkoinen päivä. Ihan täydellistä, juuri kuten talven kuuluu ollakin. Nyt viimeiset kolme päivää on satanut lähes tauotta silkkaa vettä, ja ihanat hanget ovat muisto vain. Tylsää! Alla kuvia viime viikolta, kun sää oli vielä mieleinen.

Kling!

Ja noin kilahti valiokello ekan kerran! Nöyryys on hyve ja ylpeys syntiä, mutta täytyy sanoa että olen kyllä Nessin eiliseen suoritukseen aika tyytyväinen. Virheitä sattui ja tokosuoritus ei ikinä voi olla täydellinen, mutta Nessin osaamistasoon nähden se suoriutui kehästä hyvin ja teki oikeasti töitä. Sillä on ollut satunnaisesti, esimerkiksi meidän voittajaluokan kokeessa, vähän sellainen huoleton ja keskittymätön fiilis, mitä nyt ei onneksi ollut ollenkaan, vaan mielentila oli ihanan keskittynyt ja yritteliäs. Kaukoissa (8) meni jo yliyrittämisen puolelle, kun se keksi itse yhden asentovaihdon, mutta tuota on tapahtunut kyllä treeneissäkin. Ruutukin (9) oli hukassa ja Ness päätyi sivureunasta sisään, lisäksi ruudun paluussa (jota olen treenannut aivan liian vähän) se rassukka juoksi suoraan mun jalkaa päin. Säikähdin tota kolaria vasta kotona kun katsoin videon, koska näyttää siltä että siihen vähän sattui ja se varoo lopussa vähän oikeaa takajalkaansa ja näyttää siltä kuin haluaisi ottaa perusasennon mieluummin kuin seurata. Tuota en tietenkään itse kokeessa nähnyt, ja loput liikkeet se teki ihan normaalisti. Tällistä ei tainnut onneksi sen kummempia seurata kuin hetken kolauksen aiheuttama jomotus, kun se on liikkunut lenkilläkin ihan normaalisti kokeen jälkeen.

Noutojen luovutukset oli taas vähän epäsiistejä roiskaisuja, niitä varten täytyy nyt tehdä joku treenisuunnitelma. Seuruussa (9,5) oli paljon kaikkea pientä huomautettavaa, paikka ei onneksi nyt ole niin edessä kuin vielä muutama viikko sitten. Muutama perusasento oli itseasiassa videolta katsottuna turhan takana. Zetassa (9,5) tapahtui ihan outo kunnon virhe, Ness kääntyi mun perään seisomisesta kun olin kävelemässä sen taakse. Onneksi ei sentään lähtenyt kokonaan liikkeelle, vähän hassu moka! Iloisia onnistumisia olivat ehdottomasti paikkikset, joita ollaan myös tehty aika vähän; tyyppivirheenä siinä on ollut vähän vajaa ja vino perusasento lopussa, mutta nyt sekin oli kunnossa. Lisäksi ryhmässä oli vähän piippaileva koira, sekä osion 1 lopussa jouduttiin lisäkäskyttämään yksi koira takaisin istumaan – tuotakaan häiriötä ei olla treenattu ollenkaan.

Tunnari, kiertonouto, luoksetulo ja ohjattu sujuivat mun makuun kivasti (niistä tuli kympit) , ohjatun merkillä tosin se asento on matala ja nyt se vähän himmasi vauhtia ennen merkkiä. Tunnarissa on takkuiltu kautta aikain vaikka millä lailla, viimeksi ihan tällä viikollakin… joten tuohon tunnariin olin nyt oikein tyytyväinen! Ja oli niissä kaukoissakin enemmän hyvää kuin huonoa, kun ne on todellakin ihan keskeneräiset. Alla suoritus vielä videolla. Oli muuten haastavaa olla kehässä suoritusnumerolla 1, kun ei tiennyt yhtään liikkeiden aloituspaikkoja ja eipä se suoritusjärjestyskään pysynyt mielessä, varsinkin kun kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Lisäksi en ollut muistanut jännityksissäni edes katsoa mikä asento kiertonoudossa tehdään, ja jouduin kysymään sen liikkurilta kahdesti (!!) ennen liikkeen alkua. Vanhasta tottumuksesta muistin sentään tarkastaa zetan asentojärkän ja kirjoittaa sen varmuuden vuoksi kämmenselkään. Onneksi liikkurina oli aina selkeä ja nopea Marketta, niin tuntui siltä että joku edes on kartalla siitä mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä, kun itse oli vähän hukassa. Täytyy siis päivittää oma kisapääkin jatkoa ajatellen!

Pikku-Nessiäinen sai siis 305 pistettä, luokkavoiton ja KP:n, tuomarina toimi Harri Laisi. Facebookissa näkyvissä päivitysmuistoissa oli pari viikkoa sitten muisto Nyytin ekasta EVL-kokeesta, joka sattui olemaan samalla tuomarilla ja näköjään pisteetkin on ollut melkein samat, Nyyti oli saanut 304 p. Hauska sattuma! Laitetaanpas vielä siis seitsemän vuoden takaa Nyytinkin suoritukset tänne, osa 1 ja osa 2.

Nyt me huilailtiin eilisilta ja tämä päivä treeneistä, huomenna jatkuu taas! On ollut ihana rentoutua ja nauttia vapaasti viikonlopusta, kun ei tarvitse jännittää koetta enää. Lenkitkin jäi vähän lyhyiksi pyrähdyksiksi, kun mittari tippui -19 asteeseen jo iltapäivällä auringon laskiessa.

Loppukevennyksenä vielä eilisen kokeen jälkeinen uupumus nepalilaisen ravintolan pöydässä, mun vieressä kummityttöni Alva, joka oli Anna-Leenan kanssa meitä kannustamassa.

”After-TOKO”

Alla vielä Tuija Hurmekosken ottamia kuvia kokeesta.

Kohti ekaa EVL-koetta

Lähiviikot ollaan treenattu Nessin kanssa ahkerasti, kun jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ja itsevarmuusbuustissa ilmoitin meidät ekaan EVL-kokeeseen. Saa nähdä kuinka käy, koska liikkeet on kaikkea muuta kuin varmalla pohjalla. Mutta tuleepahan ainakin testattua miten setti toimii kokeessa ja haettua vikalista! Edeltävästi treenit on sujunut hyvin, kunnes tällä viikolla on ollut erinäisiä takelteluja ja takapakkeja jo varmemmiksikin muuttuneissa jutuissa. Kiertotötsä on ollut vähän hakusessa, sekä tunnarissa on yhtäkkiä ilmennyt vähän vanhoja virheitä; epävarmuutta oman valinnassa ja väärien hämpsimistä. Kaukokäskyt ovat jo olemassaankin hataralla pohjalla, mutta pääkriteeri nyt ylihuomisen kokeen suhteen on, että Ness pystyisi rennosti tekemään kaikki asentovaihdot. Voittajaluokan kokeessahan se jostain syystä vähän halvaantui mentaalisesti ja ei tehnyt yhtään seisomista! Tosin voihan se olla, että kokeessa kosahtaa jokin ihan muu kuin nuo mun pelkäämät liikkeet, mutta kohtahan se selviää. Ajoittain vähän taikauskoisesti numeroihin suhtautuvana musta oli kiva ajatus, että koe sattui olemaan päivänä jolloin Unna olisi täyttänyt 15 vuotta. Käydään tekemässä Unnan muistoksi suoritus! <3

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

Ollaan nyt tammikuussa päästy kahdesti Christan tarkkojen silmien alle. Ekaksi nuorten koirien ringin koulutukseen, jossa tehtiin kokeenomainen viiden liikkeen setti. Mielentilasta saatiin hyvää palautetta, joka on aina mun mielestä se tärkein juttu. Muutamaa viikkoa myöhemmin käytiin uudelleen Christalla, jossa mietittiin vähän Nessin häiriönsietoa ja tsekattiin edellisellä kerralla aloitettua seuruupaikan siirtoa taaemmas. Tarkoituksena oli myös tehdä noudon luovutuksia, kun niissä on ollut aika paljon kaikkea säätöä, mutta nyt Ness ei tehnytkään virheitä – harmi, olisi ollut hyvä saada virheet esiin. Häiriöistä aina tosi kiltillä Nessillä menee vähän pasmat sekaisin, ja se alkaa helposti yliyrittämään, joka johtaa taas helpommin sen tekemiin virheisiin. Jälkimmäisellä koulutuskerralla Ness oli myös vähän enemmän lentoon lähdössä, ja ohjatussa mm. varasti merkille! Täytyy olla nyt tarkempana liikkeiden aluissa.

Olen aina ollut vähän huono treenien kirjaamisessa ja kunnollisten suunnitelmien tekemisessä etukäteen, mutta nyt tilasin uudet treenipäiväkirjat omilla kansikuvilla, joten yritän nyt motivoitua niiden avulla tarkempaan treeniseurantaan! Jospa se olisi mun uudenvuodenlupaus tälle vuodelle…

Maarit otti treeneissä kivoja kuvia Nessistä. Nessin varusteetkin sattuivat olemaan Riemukaupasta, ihana kettupanta ja söötin pinkit noutokapulat.

Nyytille kuuluu taas selän puolesta vähän huonompaa, se alkoi liikkumaan taas huonommin ja aloitin sille Gabapentinin muutama viikko sitten. Sen turvin ”vammakävely” taas väheni, joten näillä mennään toistaiseksi. Nyytistä on tullut myös todella kylmänarka, ja nyt on ollut kovia pakkasia – tiistaiaamuna peräti -28! – joten se on saanut nyt käyttää tossuja kävelyillä. Tosin pahimpina pakkaspäivinä ollaan jätetty suosiolla ulkoilut ihan minimiin, kun molemmat nostelevat tassujaan ja ontuvat heti muutaman minuutin pakkasessa olon jälkeen. Ulkona on kyllä ihan mielettömän kaunista nyt, kun lunta on tullut kunnolla ja on ollut kirkkaita aurinkoisia päiviä.

Nyyti kauneusunilla parin tunnin hankilenkin jälkeen

Ness Ylisenjärven jäällä mökkireissulla

Mun ystävä teki Unnasta aivan ihanan ylläolevan maalauksen. Meinasi tulla itku kun avasin paketin, kun jotenkin Unnan katse ja olemus on taltioitu niin hyvin kuvaan. Täytyy käydä ostamassa teokselle sen arvoiset kehykset ja laittaa se seinälle.

Vuosi 2018

Usein vuodenvaihteessa tulee summattua niitä hyviä ja huonoja hetkiä, joita edellinen vuosi toi mukanaan. Päällimmäisenä mielessä viime vuodesta on luonnollisesti suru Unnan menettämisestä. Edelleen on vähän sellainen fiilis, että Unnaa ei edes kauhean mielellään ajattele, kun ikävä nousee muuten. Olen monesti miettinyt, että tännekin olisi kiva tehdä kirjoitus Unnan elinvuosista ja niiden tapahtumista, mutta jotenkin tuntuu pahalta ruveta laittamaan suolaa haavoihin käymällä läpi vanhoja valokuvia ja muistoja. Ehkä sen aika koittaa vielä!

Lueskelin juuri että mitä olen kirjoitellut vuosi sitten ja silloisessa postauksessa lukikin, miten olen kävellyt uuden vuoden aattona pitkän lenkin kaikkien koirien kanssa, jos se olisi viimeinen uusi vuosi tällä kokoonpanolla – ja niinhän se sitten olikin. Tavoitteiksi tälle vuodelle olin laittanut lähinnä Nessin tokokisatavoitteita, jotka eivät kyllä täyttyneet. Voittajaluokassa käytiin keväällä kuten suunnitelma olikin, mutta EVL-debyytti venähti kyllä nyt tämän vuoden puolelle. Outoa ajatella, että tuli kisattua koko vuonna vain yksi koe! Lisenssimaksujen vuoksi siitä tulikin aika hintava, tuon jos olisin ennakkoon tiennyt niin olisi pitänyt ostaa vain kertalisenssi. EVL:n suhteen sitä treenattavaa on kyllä ihan hurjasti vieläkin, mutta ajattelin kevättalvella käydä kisaamassa jonkun EVL-kokeen vähän ”koeajo”-mielessä, että miten kokonaisuus toimii.

Hyviä juttuja vuonna 2018 oli ehdottomasti onnistunut Lapin ja Norjan reissu. Tänä vuonna täytyy kyllä kans lähteä taas Norjaan, on siellä vaan niin törkeän hienot maisemat. Samalla voisi katsoa jos kävisi kisaamassa jonkun kokeen Nessin kanssa siellä.

Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu EVL-startit ja valioituminen, SM:ssä kisaaminen ja mahdollisesti piirinmestiksetkin. Ajattelin myös hakea valmennusrenkaaseen, Nyytin kanssa leirit aikanaan olivat treeneiltään antoisia ja leirit illanviettoineen tosi hauskoja. Päällimmäisenä toiveena on tietysti että molemmat tytöt (ja me! Ja kaikki läheiset! Ja kaikki muutkin kansalaiset, jotta mulla ei olisi töissä niin kiire! :D ) pysyttäisiin terveinä. Nessin iholääkitysten doping-varoajat ovat osaltaan kyllä vähän hidastaneet mun treenitahtiakin, kun on ollut vähän sellainen olo että ei ole kiire minnekään kun jokaisesta Cytopoint-injektiosta on aina lävähtänyt se 2 kk dopingkarenssi. Nyt toivon että toi vältettäisiin sterilaatiolla, ajattelin viedä molemmat koirat sterkattavaksi kun Nessin juoksu on kohta ohitse. Nessille suositeltiin sitä eläinlääkärin toimesta jossain vaiheessa kesällä, kun kävin taas hakemassa Cytopointin. Nyyti saa luopua kohdustaan, jottei tarvitse pelätä kohtutulehdusta kun ikääkin alkaa jo olla.

Selailin läpi viime vuoden kaikki blogikirjoitukset, ja näköjään aika mukavan seesteinen vuosi on ollut, poislukien tuo Unnan kuolema. Mutta sekin on tietty osa elämää, ja iäkkään koiran kanssa kuitenkin hyvin odotettavaa. Kunpa tämä vuosi 2019 jatkuisi yhtä mukavana meidän ihanassa kodissa, mielekkään työn kera, sekä onnistuneita kokeita, hyviä treenejä, pitkiä lenkkejä, ystäviä, iloa, hyviä kirjoja, koukuttavia sarjoja ja yleisesti kivaa arkea.

 

Huomasin etten ollut laittanut tänne Anna-Leenan joulukuussa ottamia ihania kuvia mun tytöistä ja Raitosta ja Neosta.

Ness ja Nyyti, kuva: Anna-Leena Väätänen

Lenkkikaverit Raito, Neo, Ness ja Nyyti kuva: Anna-Leena

Loppukevennyksenä vielä pari Nyytin mulkoilua. Ostin kummitytölleni joululahjaksi kääpiöhamsterin, jonka terraarion mun vanhempien utelias Lenni-kissa tietysti kävi tutkimassa kun haettiin terra matkaan. Ja mikäs Nyytistä sen jännittävämpää, kuin kyylätä kissaa lasin takaa! Ja anovasti voi kyylätä myös ihmisiä, jos on ”vahingossa” ajautunut aika lähelle aamiaismuroja. Pikkusisko on kohteliaasti hieman etäämpänä.