Unnan kesälook

 

Nyt ei mummoa hikoiluta! Ansu kävi sunnuntaina meillä ajelemassa Unnan turkin pois. Nyt edeltävästi kahtena päivänä on lämpötila kivunnut jo kahteenkymmeneen, ja ero lenkeillä jaksamisessa on kyllä valtava! Turkin kanssa jo +15 asteessakin reilun tunnin lenkeillä loppuvaiheessa on Unnalla alkanut olla askel aika raskasta ja se on jäänyt helposti jälkeen, eikä ole enää halunnut ravata. Turkin ajelun jälkeen se porskuttaa ihan pirteänä edellä. Eihän tuo look ole mitenkään rodunomainen tai kaunis, mutta pakko laittaa vanhuksen hyvinvointi omien ulkonäkömieltymysten edelle.

Oli kiva huomata, että karvan alta paljastui ikään nähden ihan hyvinvoivan näköinen kroppa! Selkälinja on pysynyt ja kokonaisuus on yllättävänkin jäntevä, vaikka lihakset on kyllä jo aika kuihtuneet. Onneksi se ei ole päässyt ikinä ylipainoiseksi ja sitä on aina liikutettu riittävästi. Ylimääräistä nahkaa sillä on kyllä ollut aina, se on varmaan saanut syntyessään pari numeroa liian ison nahan!

Tää alkukesän vihreys on niin huumaavaa! Kuvat on otettu eilen aamulla, kun lähdin yövuoron jälkeen aamukävelylle. Aurinkoisina päivinä tuntuu välillä kurjalta, kun koko kaunis päivä menee nukkuessa, mutta täytyy toivoa että sää jatkuisi yhtä kivana.

Käytin koirat eilen illalla uimassa ja pakko myöntyä siihen, että Nyytiä ei voi kyllä uittaa enää ollenkaan. Viime kesänä annoin sen lähinnä vain kastautua, nyt se sai uida muutaman minuutin ajan. Lopputulos oli 1,5 km kestänyt vammakävely! Heti uinnin jälkeen takaraajat olivat jäykät, ja hetken kävelyn jälkeen se alkoi pompottelemaan molempia takatassuja vuorotellen. Tosi kurjaa, mutta ei kyllä mikään yllättävä lopputulos, kun oireilu aikoinaan alkoi nimenomaan uimisen yhteydessä. Kyllä mä taas koko loppulenkin ajan soimasin itseäni siitä, että oli pakko olevinaan kokeilla että pystyisikö Nyyti uimaan edes vähän. Eipä näköjään pystynyt. Muuten Nyyti on nyt ollut 1,5 kk lähes täysin oireeton, ja viikko sitten fyssarilla selästä ei löytynyt mitään huomautettavaa.

 

 

Fyssarilla Nessillä sen sijaan oli taas vähän tokojumeja, täytyy muistaa nyt tehdä vastataivutuksia. Kiertoja olen yrittänyt tehdä molempiin suuntiin, mutta perusasennon aiheuttamat oikean kyljen kireydet saisi kyllä helposti vähennettyä kun tekisi tasapainoisesti toisellakin puolella.

 

SM:istä jäi kauhea hinku päästä uudestaan pian kisaamaan, mutta täytyy malttaa nyt rauhassa tehdä AVO kuntoon. Siellä on niin paljon asioita, jotka täytyy opettaa kunnolla ja jotka ovat tärkeitä pohjia ylemmissä luokissa. SM:ien jälkeen ollaan nyt paneuduttu ruutuun, liikkeestä seisomiseen, vauhdista pysähtymiseen (eli ruudun stoppiin), kiertoon ja noudon palasiin. Tajusin just, että noutokapulan heittämistä ei ole enää EVL:ssä ollenkaan, kun hyppynouto jäi pois. Mutta ne kapulan luovutukset on jostain syystä ollut Nessille vaikeita, ja haluan että lopputulos on hyvä, eli täytyy kyllä paneutua taas asiaan.

Viimeistä työyötä viedään, enää muutama tunti ja pääsee taas kesäaamuun maaseudulle kävelemään – ja tietysti nukkumaan! Ihan huippua!

Ensi kertaan!

Laiskamadot

Kun kevätflunssa iskee, ei auta kuin levätä. Viimeksi aika tarkalleen vuosi sitten makasin viikon flunssan kourissa, silloin petiä lämmitti pieni Nessu.

Nyt nuo molemmat rotjakkeet on viettänyt tiiviisti aikaa sohvan jalkopäässä. Enpä ole aikoihin viettänyt näin paljon aikaa sohvalla. Netflixin, kirjan ja iPadin kanssa on sairastaminen tuntunut jotenkin siedettävältä, samoin se että on antanut itselleen luvan ihan vain olla. Ajoittain varsinkin noiden bortsujen kanssa on sellainen krooninen huono omatunto. Uskon kyllä niiden viettävän ihan onnellista ja riittävän aktiivista elämää, mutta aina jos muutamana päivänä peräkkäin lenkit jää lyhyemmiksi ja treenit väliin, niin sitä vähän soimaa itseään huonoksi koiranomistajaksi.

Mutta kiltisti nuo välillä niin rasittavan energiset tyypit on nyt viettänyt aikaansa nukkuen. Ja tietty ylimääräinen sisällä häslääminen on muutenkin kiellettyä. Eilen oli aivan ihana auringonpaiste, enkä malttanut olla menemättä vähäksi aikaa tuohon pelloille siitä nauttimaan. Tää on todellista maalla asumisen ihanuutta, voi mennä niissä kaikista karseimman näköisissä kotiverkkareissa ja kulahtaneimmassa toppatakissa suoraan ovesta ulos ilman että kukaan näkee. Ja hihnan varmuuden vuoksi mukaansa tarvitsee ainoastaan toista nuoruuttaan elävä Unna, joka on nyt uudessa kukoistuksessaan muistanut taas sorkkaeläinten jahtaamisen lumon. Viime viikolla onnistuin jo kadottamaan kuuron vanhusraukan tuonne Kulloon metsään kymmeneksi minuutiksi, kun se lähti ajamaan jotain jälkeä enkä huomannut koko juttua. Luulin että se taapertaa kiltisti siinä mun kintereillä… Onneksi nuo mustavalkoiset älyn jättiläiset suhtautuvat kaikkiin mun antamiin tehtäviin äärimmäisellä vakavuudella ja kävivät hakemassa mummon puskista takaisin laumaan.

”Missähän ne mun peurat menee?”

Ja voi mun Nyyti – taas jälleen kerran. Se on liikkunut ihan todella huonosti ja oire on nyt aiempaa yleisempää; muutama viikko sitten se ”vammakäveli” heti aamulla kotona huonosti. Eli ilman istumista, kylmälle altistumista, psyykkistä jännittyneisyyttä tai muuta tuollaista joka välillä tuntuu vaikuttavan oireiluun. Joten nyt syödään taas Gabapentiniä, joka kyllä on selkeästi auttanut. Onneksi, koska muuten olisi vielä toivottomampi olo. Saa nähdä väheneekö oireilu kesän lämpimien kelien myötä. Viime vuonna meillä oli oireetonta aikaa huhtikuusta syyskuuhun, jospa me saataisiin taas yhtä pitkä hyvä kausi.

Nessiäisen kanssa oltiin viikko sitten Oilin tarkkojen silmien alla kera Suomessa asuvien pentuesisarusten. Saatiin hyviä vinkkejä taas jatkoa varten, nyt työn alla olivat noudon luovutukset, kierto ja seuruun juoksuosuus. Tietty pohdittiin myös sitä mielentilaa. Olen nyt jättänyt lelua vähemmälle ja Nessissä näkyy kyllä tietynlainen odotus ja turhautuminenkin, kun sitä palloa ei tulekaan niin helposti. Mutta treenit jatkuu!

Alla harvinainen kuva, Ness pysähtyi ihan itse ilman mitään käskyä paikoilleen! Ainakin kahdeksi sekunniksi! Se siis yleensä juoksee kuin viitapiru pitkin noita peltoja jokseenkin tauotta…

Kas näin…

Jos muiden koirien väijyminen kielletään, niin suuhun täytyy äkkiä napata jotain. Ja sitten joutuu leikkimään ihan ypöyksin, kuinka kurjaa! Ja välillä vielä keppileikitkin kielletään vaarallisena touhuna, kyllä elämä on kovaa ja maailma välillä niin epäoikeudenmukainen paikka pienelle viattomalle koiralapselle!

Ihmisen parhaat ystävät

237

Viime viikolla oli ystävänpäivä, ja mikäs se parempaa kuin napata nuo ihmisen parhaat ystävät mukaan ja lähteä kameran kera lenkille. Ness tuli meille juuri vuosi sitten ystävänpäiväviikonloppuna. Ja on kyllä kiva huomata, miten nuo koiratkin vaikuttavat olevan omalla koiramaisella tavallaan ystäviä keskenään. Nyt kun Unna on ollut tosi paljon pirteämpi, on sekin ajoittain innostunut juoksemaan bortsujen kanssa. Se on suorastaan koomisen näköinen, kun se omalla – jo vanhusmaisella – tyylillään yrittää lyllertää noiden pitkäkinttujen vauhdissa. Nyyti ja Ness ovat nyt ”löytäneet toisensa” ja alkaneet harrastaa karseaa kilpajuoksemista. Ne menee niin järjettömän lujaa, että olen nyt kieltänyt koko touhun. Ihan vain jo sen vuoksi, ettei nyt tapahdu mitään tapaturmaa liukkaiden kelien vuoksi ja Ness menee ihan tiloihin, kun se alkaa kytätä että lähtisikö Nyyti kaahailemaan sen kanssa.

212
219
187

191

Unna on tosiaan ollut ihan superkivassa kunnossa nyt, viime viikonloppunakin käveltiin Anna-Leenan kanssa kymppi reilun parin tunnin aikana ja niin se mummokoirakin jaksoi vaan porskuttaa mukana. Ihan huippua, ihan kuin se olisi nuorentunut muutaman vuoden tuon ab-kuurin jälkeen! <3

167 197

Nyyti on ollut nyt taas lähiviikkoina huonompi, en kyllä tajua miten se oire tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Ajoittain se oireilee yht´äkkiä kesken lenkin, kun taas toisinaan se saattaa oireilla nykyään kotonakin. En edelleenkään saa kiinni siitä, mikä sen laukaisee. Tosi kurjaa. Tuntuu että 1-2 viikon välein on aina muutama vähän huonompi päivä. Näillä mennään.

180 181

Nyt on ollut paljon mielettömän kauniita ja kuulaita, keväältä tuntuvia iltoja. On ollut ihana kävellä pitkiä lenkkejä, kun aurinko on paistanut ja kaikkialla on niin mielettömän kaunista. Alla muutamat kännykkäräpsyt meidän kotilenkkimaisemista.

img_3658 img_3652

Otin ihan valtavan määrän taas valokuvia, sattui niin kiva valo. Alla siis kuvakavalkadia ystävänpäivän tienoilta.

 

 

Ness 9 kuukautta

190916-104

Nuori neiti Ness täytti toissapäivänä yhdeksän kuukautta. Se on kyllä mitä mainion tyyppi. Se on Nyytiin verrattuna hyvinkin itsenäinen ja myös melko itsevarma tapaus. Sitä harvemmin jännittää mikään tai kukaan. Se on nyt harmillisesti vain saanut jo kolme kertaa irtokoiran päälleen tai irtokoira on lähtenyt jahtaamaan sitä, joten ajoittain se jännittää vastaantulevia koiria ja vähän pörhistelee niskavillojaan. Mutta onneksi lähipiirissä on turvallisia ja fiksuja koirakavereita, joten eiköhän nuo inhottavat tapaukset ajan kuluessa hälvene. Täytyy toivoa ettei ne tietysti toistu, mä niin inhoan noita tilanteita ja varsinkin jos en onnistu pelastamaan noita omiani muiden hampaista. Eniten mua pelottaa että joku teilaa Nyytin kumoon ja selkä saa ns. viimeisen niitin.

190916-002

Hurjaa ajatella että Ness on kuukauden päästä jo kisaiässä. Mulla ei ole sen kanssa mikään kiire, suunnitelmanani on ollut että jos ensi keväänä se olisi valmis alokasluokkaan. Se osaa ihan alkeita ja pikkupalasia monesta jutusta, mutta yksikään liike ei ole vielä kokonainen. Eikä tarvitse ollakaan, tykkään siitä että ehdin rauhassa luoda sille asennetta ja mielikuvia eri liikkeistä. Se on aina ajoittain kyllä väläytellyt pientä fanaattisuuden olemassaoloa, joten täytyy olla varovainen etten buustaa sitä yli. Se selkeästi rakastaa juoksemista ja vauhtia kuten Nyytikin, lisäksi se on aika näppärä kääntymään ja käyttämään kroppaansa. Nyytiin verrattuna Ness myös kyylää enemmän, joten työsarkaa kyllä riittää!

190916-081

Onneksi en ole näyttelyharrastaja, nätisti sanottuna Ness ei ole ehkä se kedon kaunein kukkanen… Varsinkin kun se on vielä tosi keskenkasvuinen rimpula ja on edelleen hieman takakorkea. Tosin jos olisin näyttelyharrastaja, niin ehkä en valitsisi koirakseni työlinjaista bordercollieta!

190916-046

Nyyti ja Ness on aika hauska kaksikko, ne selkeästi seurailevat toistensa toimia lenkeillä ja juoksevat yhdessä. Ajoittain ne edelleen innostuvat kotonakin hammastelemaan, ja juoksisivat mielellään myös kilpaa, mutta se on sen verran vaarallista touhua että olen sen kieltänyt.

”Nyyti, sä oot supermakee, mä fanitan sua!”:

190916-059

”LOPETA!”

190916-060

”Ei sitten…”

190916-061

190916-044

Unna on onneksi voinut nyt tosi hyvin. Olen saanut sille hitusen lihaskuntoakin takaisin, ja se jaksaa kivasti pidemmätkin lenkit. Nyt kun alkaa olla ihania kirpeitä syyspäiviä ja lämpötilakin alkaa iltaisin olla lähempänä kymmentä, on Unna ollut tosi pirtsakkana. Selkeästi sitä verottaa enemmän liian korkea lämpötila kuin lenkin pituus.

Meidän pikku Metsän Henki <3

190916-015

Koko porukka toissapäivänä. Ness-kyylä istuu aina tosi litteänä, se on noista kaikista korkein, muttei ikinä näytä siltä kuvissa! Nyyti nyt on aina yliskarppina kaula pitkällä. :D

190916-120

Nyyti on nyt syönyt viikon Gabapentiinia, ja se on alkanut venyttelemään takajalkojaan. Lisäksi mun silmään ainakin selkälinja on nyt suorempi ja se ei pysähtyessään vedä takaraajoja niin vatsan alle. Rimadylin jouduin siltä lopettamaan, kun sen vatsa ei tunnu sitä nykyisin kestävän vaan menee sekaisin.

190916-064

Nyyti ja Ness tykkää ihan hirveästi mustikoista, metsästä löytyy edelleen paljon evästä. Unna innostuu vain satunnaisesti syömään niitä, vaikka ahne muuten onkin.

190916-103

190916-111

190916-107

Ensi kertaan!

190916-005

 

 

Björknäsin kesätytöt

052016 018

Me ollaan taas lomalla! Ihanaa, viikko vapautta kolmen terveen/tervehtyvän koiran kanssa! Unna on ollut edelleen tosi hyvässä kunnossa (tosin se on tosi lihasköyhä), eli ei ole ontunut enää ollenkaan. Nyyti ei ole oireillut ja olen nyt uskaltanut pikkuhiljaa antaa sen vähän juostakin lenkeillä. Nyytihän on onneksi tosi letkeä lenkkikaveri muutenkin, eli ei ole mikään sinkoilija ja turhan juoksija, lähinnä se siis vain ravailee ja nuuskuttelee. Ainoat tilanteet joissa se yleensä laukkaa, on silloin kun se jää musta jälkeen ja juoksee mut kiinni. Nesskin on saanut nyt muutaman kerran viikossa olla mukana isojen tyttöjen kanssa sen päivän pisimmän lenkin, toivottavasti en nyt edesauta OCD:n puhkeamista… Toisaalta lenkit ovat pehmeäpohjaisessa metsämaastossa omaan tahtiin, enemmän sen kroppaa kuormittaa meidän ihan normitreenit. Se on nimittäin myös aika vauhdikas pieni tyttö, jota ei haittaa jos menee vaikka lelun tai kapulan perässä nurin…! Joten tarkkana saa olla tuon(kin) otuksen kanssa, jos mielii siitä kasvavan terveen aikuisen.

052016 023

Mä olin jossain vaiheessa Nessin tultua jopa vähän huolissani siitä, että Unna ja Nyyti eivät komentaneet sitä oikeastaan mistään, vaan pentu sai possuilla mitä huvitti. Olisi pitänyt luottaa siihen, että kaksi aikuista, sosiaalisesti fiksua synnyttänyttä narttua osaavat yhtä kakaraa kasvattaa. Nyt kun Ness on kasvanut, molemmat aikuiset ovat ruvenneet olemaan sille paljon tiukempia ja Nyytikään ei enää hae Nessiä leikkimään kuin satunnaisesti. Ja tottakai se pennun käytöksen rajaaminen ja sen kasvattaminen on minun tehtäväni, mutta tuntui kovin erikoiselta kun pentu sai hyppiä noiden aikuisten nenille ilman että ne siitä sanoivat mitään. Mutta näköjään ne tietävät mitä tekevät!

052016 001

Ness on nyt 22 viikkoa (ehkä? alkaa mennä jo laskut sekaisin!) ja on edelleen kyllä niin tasapainoinen ja mukava. Viikko sitten oli Valmennusrenkaan koulutuspäivä Ojangossa ja Ness pääsi näyttämään demokoirana vähän pentutreenejä. Olin kyllä niin tyytyväinen siihen miten hyvin se keskittyi. Tilanne oli sille täysin uusi, 30-40 ihmistä kaaressa hyvin lähellä katsomassa sen treenaamista, ja pikkuinen keskittyi täysin ainoastaan olennaisiin juttuihin. Mahtava pieni tyyppi!

052016 005

Nyytin kanssa treenaamisen aloittamista odotan kyllä niin paljon. Olen nyt kahdesti ottanut sen myös kentälle ”treenaamaan”, ollaan tehty tosi varovasti tunnaria. Lähinnä sen kanssa täytyy varoa sitä, kun se on niin mielettömän jännittynyt, ja liikkeissään repivä ja äkkinäinen, kun se tietää pääsevänsä tekemään jotain. Olen tehnyt sille tosi vaikeita tunnareita, ja se on ollut niissä ihan todella hyvä! Alkuviikosta tein sille myös yhden jäljen ja Nesskin pääsi jäljestämään namijälkeä pellolla ekaa kertaa ikinä.

052016 026

Uusia kokemuksia Nessille oli myös veneilyreissu äitienpäivänä. Se oli tosi coolisti veneessä, menomatkalla se sai nuuskutella merituulta kannella ja paluumatkan se nukkui ihan sikiunessa veneen keittiön lattialla. Se sai myös konkreettisen ensikosketuksensa mereen rantakallioilla aaltoja jahdatessaan. Se kiinnostui rantaan lyövistä aalloista heti kun pääsimme maihin, ja meininki näytti juuri siltä että se ei kauaa kalliolla pysy. Sinnehän se molskahti, ja oli sen jälkeen vartin verran kuin ei olisi aaltoja nähnytkään, jonka jälkeen sama toistui uudelleen. Höntti otus. Nyt kun säät ja vedet alkavat lämpenemään kunnolla, niin se pääsee kyllä opettelemaan uimista noiden isojen kanssa. Nyytiä ei todennäköisesti voi enää uittaa pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta kyllä sekin saa pikkupulahduksia tehdä. Selän oireilu alkoi silloin aikoinaan nuorena nimen omaan uimisen jälkeen, joten aion ottaa jatkossa hyvin iisisti sen suhteen.

Tää alkukesän vihreys on jotain aivan ihanaa, alla muutamia kuvia. Iltaulkoilu on meillä nyt keväällä todellista laiduntamista, noille maistuu tuoreen heinän lisäksi myös voikukat!

052016 036 052016 046 052016 052 052016 043

Alla olevassa kuvassa näkee hyvin, miten järjettömän vakavaksi Nyyti muuttuu, kun sillä on jokin _Suuri Tehtävä_ suoritettavana. Vaikka se sitten olisi vain voikukan pitäminen käskystä! Kuvan myötä toivotamme kaikille ihanaa alkukesää!

052016 034

 

Pikku-Nestori 18 viikkoa

0416 004

On se vaan huippu tyyppi! Meidän pikku-Nestori. Ness tuli nyt muutama päivä sitten 18 viikkoa. Lähiaikoina ollaan jatkettu ahkerahkoa treenaamista. Uutena juttuna ollaan otettu nyt kahdessa treenissä ruutua. Bordercolliet on kyllä outoja: Ness oli tehnyt elämänsä ekat kolme ruutua, kun se jo otti siitä häiriötä ja vilkuili merkkejä kun treenin lopussa tein vähän seuraamista! Voi aargh noita supernopeita oppijoita. Seuraavana uusien juttujen listalla on kyllä pakko olla kaukot. Mä jotenkin inhoan sitä tekniikkahinkutusta ja koko liikettä, enkä ole edes vielä päättänyt kumman tekniikan opetan Nessille.

Kata otti kuvan Nessin ekasta ruudusta <3

image

Eilen meidän lähitreenikentällä oli jo ihanan vihreää. Mä niin nautin tästä keväästä!

image

Jännintä lähiaikoina oli ehdottomasti kun päästiin viime sunnuntaina käymään ekaa kertaa ikinä lampailla. Mä olin ajatellut että Ness saattaisi ehkä jopa vähän jännittää lampaita ja että ekalla kerralla katseltaisiin niitä liinassa vähän kauempaa. Hah, se ei todellakaan arastellut yhtään ja syttyi heti! Se oli ihan mielettömän itsevarma ja tomera, sekä kokosi laumaa tosi hyvin. Vähän silmääkin saatiin jo lopputreenissä esiin. Se oli jopa niin itsevarma, että mua välillä vähän hirvitti ettei se jää jalkoihin. Yhtä jukurimpaa sillä oli pokkaa näykkäistä vähän kuonostakin. Ette usko kuinka koomiselta tollainen pieni pennunsintti näytti siellä, kun se niin polleana piti lammaslaumaa kasassa.

image image image image image

Nyt täytyy yrittää päästä säännöllisesti lampaille kesän ajan! Mä olen myös ehkä maailman surkein tuossa hommassa, se on ihan pirun vaikeaa. Kiitos taas Elina kun päästiin paimentamaan!

0416 008

Nessinkin kanssa on ollut vähän terveyshuolia, kun sen virtsatieinfektio uusi kuukausi ekan infektion jälkeen. Joten nyt syötiin taas antibioottikuuri ja kävin hakemassa apteekista sille eläinlääkärin suosituksesta Cystaid-lisäravinnetta tukemaan rakon limakalvojen terveyttä. Oli muuten suolaisen hintainen lisäravinne: 109€ 120 kapselin purkki! No mutta jos se nyt ehkäisisi mahdollisen infektiokierteen, niin se on jokaisen euron arvoinen.

Lisäksi meillä on huomenna edessä maitokulmurin poisto. Nessillä on vähän ahdas purenta ja vasen alakulmuri on päässyt tekemään yläikeneen kunnon kolon. Joten parempi leikata pois kuin murehtia että tulehtuuko ien tai pääseekö pysyvä hammas siististi kasvamaan.

Kaikki rokotuksetkin on nyt saatu. 16-viikkoisrokotuksilla Ness painoi 8,3 kg. Mulla ei taida olla missään ylhäällä Nyytin painoa ko. ajalta, olisi ollut kiva vertailla. Mutta veikkaan kyllä että Nessistä tulee Nyytiä suurempi, sillä on jo nyt melkein yhtä pitkät jalat kuin Nyytillä.

0416 054 0416 055

Mä olen varmaan hokenut tätä varmaan jokaisessa Nessiä koskevassa postauksessa, mutta on mulla vaan niin ihana ja kiva pentu. Olen niin onnellinen että Ness on meidän!

0416 013

0416 028

0416 090

Tein nyt kaikille koirille oman päivityksen, kun muuten mun on myöhemmin ihan mahdotonta löytää tagien alta oikeita aiheita, lähinnä nyt noiden aikuisten sairashistoriaan liittyen. Joten Nyytin ja Unnan kuulumiset löytää alta!

0416 045B