Treenit viikon ajalta

Tässä viimeisen viikon sisällä ollaan tokoiltu melko ahkerasti.

Perjantai-iltana ennen SM:iä kävin vankilan kentällä ottamassa kaikki liikkeet putkeen, ja ei oo varmaan ikinä sujunut niin hyvin. Esimerkiksi ruutu oli suorastaan upea, vauhti oli lähes kuin pupun perään lähtiessä (en ois uskonut että saan Unnan ikinä menemään niin lujaa ilman sitä jänöä!) ja stoppi tosi sähäkkä ja nopea. Muutenkin kaikki tuntui sujuvan tosi hyvin, osasyynä varmasti oli myöhäinen ajankohta (n. 22.30), Unna tuntuu olevan iltahämärän aikaan aina muutenkin skarpeimmillaan.

Äiti ja isä vieraili torstaina Riihimäellä ja toi samalla Dollan tänne hoitoon. Eilen kävin molempien kanssa touhuilemassa, otin Unnalle kahdessa erässä liikkeitä ja toka setti Dollan jälkeen oli superinnokas. Näköjään Dollan kanssa tekeminen nostaa sillä kovasti kierroksia.

Lähinnä ollaan tehty metskua, luoksetuloja ja ruutua.
Kakeja olen yrittänyt tehdä, mutta eilen ja tänään Unna on käynyt sen verran korkeilla kierroksilla että se on mennyt enemmän stressihäsläämisen puolelle. Täytyisi yrittää rauhoittaa koko liike, ja palkata asennoissa rauhallisena pysymisestä. Eilen Unna arpoi vaihtoja mun suun avaamisesta, joten täytyisi saada se jotenkin odottamaan käskyjä. Myös vaihdoissa on tullut satunnaisesti haukahteluja, mikä on tositosi harvinaista. Tuntuu että koko liike on sille epävarma, joka johtaa häsläämiseen ja yliyrittämiseen. Eilen se alkoi läähättämään tosi nopeaan tahtiin kakeja tehdessä, ja tuntui että silmät pyöri kun hedelmäpeli – ei sit jääty hinkkaamaan sen enempää…

Tänään tein Peltosaaren nurtsilla ”rauhallisia” kakeja ihan koiran vieressä istuen ja keskityin lähinnä palkkaamaan asennoissa pysymisestä. Tosi vaikeaa, kun Unna niin herkästi rupeaa tarjoamaan niitä vaihtoja. Pitäis olla nopeampi ja vaatia vielä vähemmän. Tää on kyllä liike jota me ei osata oikeastaan ollenkaan!

Metskussa ja ruudussa olen ottanut häiriöesineitä mukaan. Ruudussa ne oli alkuviikosta kauempana ja näköjään etenin nyt liian nopeasti kun sain eilen aikaiseksi banaaneja häiriöesineitä kohti mutta ruutuun päätyen.

Noutojen kanssa häiriöesineet ei ole vaikuttanut niin selvästi, U kiinnittää niihin huomiota hitusen (korvat saattaa nousta/katse käännähtää hetkeksi), mutta ei ole tehnyt mutkia kapulalle mentäessä.
Huomasin myös että noutojen palautusvauhti on nopeampi kuin menovauhti. Voisi varmaan yrittää vauhtinoutoja, ja vapauttaa hakemaan jo kapulan ollessa vielä liikkeessä, mutta miten siinäkin sitten saisi tarkennettua palkan siihen menovauhtiin… Tänään tein vauhdista palkkaamisia hetki kapulaan tarttumisen jälkeen, en tiiä auttaisko se. Unna siis noutaa ihan ok laukalla, mutta kun se voisi olla nopeampikin!

Luoksetuloissa olen vaihtanut takapalkan lihapullien heittelyyn, ja tää tuntuu toimivan paljon paremmin. Lisäksi lentävät namit on Unnasta aina ollut superkiva juttu, joten palkkanakin varmasti parempi kuin kuppi takana. Alkuviikosta tein samaa namitetulla tennarilla, ja sekin tuntui olevan edelleen kiva juttu.

Tänään Peltosaaressa tehtiin lisäksi tunnarikapulan etsimistä (hyvä), ja kaikki tän viikon paikallaolot on ollut hiljaisia. Pääsin myös palkkaamaan hiljaisuudesta kun sakemannipentu ohitti paikallamakuussa selän takaa. Yksi istuminenkin otettiin lopuksi. Näitä pitäis tehdä enemmän, jos me joskus vuonna 2015 päästäisiin sinne EVL:nkin… :)

Ens viikolla pakotan itteni noiden kakejen kimppuun, ja tunnariakin täytyisi tehdä enemmän.

Dollakin oli eilen tosi innoissaan, se sai itse päättää mitä tekee. Se kiinnitti huomiota noutokapulaan, niin rupesin palkkailemaan siitä. Aika nopeasti se hiffasi mitä haluan, ja lopussa tarttui jo hampaillakin kapulaan. Se näköjään osaa pienillä avuilla myös alokasluokan jäävät, mä en oikein muista että mitä kaikkea olen sille joskus opettanut.
Dolla myös leikki kivasti, ja sain osani kun se tärskäytti mua kulmahampaalla peukalonkynteen. Sattuu muuten ihan pikkasen! Ei kannata myöskään leikata koiran kynsiä ennen kuin lähtee reenailemaan, Unna vetäisi mulle samaan käteen hyvän verinaarmun. Ja kun se peukalonkynsi vuosi hetken aikaa vertakin, niin mun kädet oli tosi siistissä kunnossa kun pääsin kotiin. Mutta oli meillä silti kivaa. :)

Kesän kuulumisia

Taas on ehtinyt tovi vierähtää viimeisimmistä kuulumisista. Tämä kesä tuntuu etenevän kovalla vauhdilla, ja uusi työpaikkanikin verottaa ison osan ajasta ja jaksamisesta.

Kesäkuun puolivälissä Unna ja kaikki neljä jälkeläistään MH-luonnekuvattiin Kuopiossa. Ihan mielenkiintoinen testi, josta kyllä selkeästi huomasi että se soveltuu ja on kehitetty nimenomaan nuorille koirille. Koiralla on MH:ssa luonnetestiin verrattuna enemmän aikaa harkita, onko jokin ärsyke reagoimisen arvoinen. Luonnetestissä tilanteet tulevat eteen paljon voimakkaampina ja nopeampina, joten koiran on tavallaan ”pakko” toimia. Yksi iso plussa MH:ssa on luonnetestiin verrattuna se, että ihminen ei uhkaa koiraa missään vaiheessa testiä.

Laittelen kotisivuille jossain vaiheessa (kunhan saan aikaiseksi päivittää ne!) kaikkien tulokset. Pääpiirteissään kaikki selvisivät testistä hienosti, ja palautuivat tilanteista nopeasti. Erityisesti urokset leikkivät tosi kivasti. Laukauksiin reagoi ainoastaan Cilla, jolla on huonoja kokemuksia ilotulitusraketeista, ja saman talouden belgi reagoi ampumisiin. Cillakin palautui kuitenkin melko nopsaan pamauksista, joten kovin huolissani en ole esimerkiksi Cillan jalostuskäytön suhteen.

Unna suhtautui testiin osittain vähän hoh hoi-meiningillä, ja onhan sillä ikää ja kokemusta sen verran että se tietää ettei esimerkiksi metsässä hilluvien ihmisten luokse ole sopivaa mennä. Yksi jännän suuri ero oli luonnetestiin verrattuna se, että se tarvitsi nyt MH:ssa minulta enemmän tukea uskaltaakseen mennä tutkimaan ”möröt”, eli haalarin ja räminälaitteen. Luonnetestissä se selvitti molemmat (kelkka ja haalari) saman tien täysin itsenäisesti.

Viikko sitten vietimme päivän Nastolassa Agirodussa. Kisasimme lapinkoirajoukkueessa, ja Unna teki ihan reippaan nollaradan. Omassa ohjaamisessani oli taas kyllä paljon petrattavaa, olin taas myöhässä käskytyksissä. Täytyisi myös muistaa kertoa koiran ollessa putkessa että missä suunnassa minä menen.

Viime viikonloppuna oli vuorossa TOKO:n joukkue-SM:t, ja kisasimme Lappalaiskoirat ry:n joukkueessa. Olin alkukesästä ihan varma, että Unna aloittaa juoksunsa ennen noita karkeloita, joten treenaamisetkin jäi aika vähälle. Viikko sitten meinasi iskeä paniikki, kun tajusin että kyllä sinne on varmaan pakko lähteä kisaamaan, kun juoksua ei ole näkynyt.

Kehään olin menossa aika skeptisellä asenteella, melko lämmin sää ja monen tunnin odottelu vie herkästi mehut. Onneksi olin väärässä, ja Unna olikin tosi reippaana tekemässä hommia. Se oli myös mukavan rento kehässä, ja tuntui palkkautuvan yllättävän hyvin pelkistä kehuistani (rupesi aina hyppimään vasten, mitä se tekee treeneissä vain ollessaan tosi hyvällä tuulella :).

Pisteitä ei paljoa kertynyt, ja pistemenetykset menivät kyllä tasan tarkkaan sieltä mistä pitääkin, ja kaikki ihan tutuista ongelmista. Oli kiva kisata senkin puolesta, että kerrankin oikeasti rokotettiin kunnolla niistä mistä pitääkin, esimerkiksi Unnan piippaamisesta paikallamakuussa. Tuntuu että nuo kunnon pistemenetykset herätteli vähän minuakin, joten pakko se on kai ruveta treenaamaan noita ongelmakohtia ihan oikeasti. ;)

Paikallamakuu 5

Tässä pistemenetykset siis jatkuvasta piippaamisesta, ja kuulemma oli haukahtanut kahdesti.

Seuraaminen taluttimetta 9

Ekassa vasemmalle käännöksessä rynni eteen ja jouduimme vähän törmäyskurssille. Hidas kävely oli muistaakseni tosi hyvä. Eka täyskäännös väljähkö, ja yksi perusasento oli vähän vajaa.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 10

Ainakin alun seuraaminen tuntui hyvältä, ja kai se sitten istuikin nopeasti kun on kymppi tullut.

Luoksetulo 8

Seisominen oli huono, tuli treeneihin verrattuna yllättävän paljon yli käskyn jälkeen. Vauhti oli ihan hyvä, itse asiassa lähti ehkä vähän liian lujaa josta varmaan johtui tuo seisomisen venähtäminen.

Ruutu 8

Lähti etenemään kohti sähköpylvästä, mutta sain Unnan oikaistua toisella käskyllä oikeaan suuntaan. Meni suht keskelle ruutua, stoppi oli hyvä, ja maahanmeno täsmällinen. Lopun seuraaminen ei ollut mikään hyvä, täytyy reenata tätä pidemmällä matkalla.

Hyppynouto 6

Tää oli ihan hirveää häsläystä, oli ensimmäisenä liikkeenä. Lähti vauhdilla, juoksi kapulan ohi kehänauhaa kohti, annoin uuden käskyn ja palautti tosi hyvällä vauhdilla. Mä sitten onnistuin rähmäkäpälöimään muutenkin levottoman luovutuksen pudottamalla kapulan maahan…

Metallinouto 10

Tää oli tosi vaikea, tehtiin lähes suoraan ruutua kohden. Mä olin ihan varma että Unna juoksee ruutuun, mutta tekikin oikein kivan ja vauhdikkaan suorituksen. Kapulan otossa meinasi olla ongelmia, kun se yritti vauhdissa ottaa pientä kapulaa suuhun ja se pyörähteli alta pois. Palautus tosi hyvä, vauhdikkaampi kuin yleensä treeneissäkään. Tää oli vika liike, joten oli kiva vapauttaa palkalle tuon jälkeen.

Tunnistusnouto 0

Kokonaisuutena epäonnistunut suoritus, mutta U toi oman! Jei, ekaa kertaa kisoissa – kolmas kerta toden sanoo. Lähti vasta tokalla käskyllä (!!), juoksi kapuloille, jonka jälkeen mielenkiinto siirtyi kehänauhan ulkopuolella oleviin kivenmurikoihin. Ne oli pakko käydä tsekkaamassa, josta käskytin takaisin tunnarille. Nosti yhtä väärää, mutta toi lopulta oman. Voihan pieni sähläri, mun on pakko ruveta kylvämään treenikentät täyteen kaikkea tavaraa, jotta saisi siedätettyä Unnaa noihin maassa oleviin muihin juttuihin. Kuten esimerkiksi tosi mielenkiintoisiin kiviin…! Taustalla tässä on varmaan se luovutushiomisista johtunut kapula-ällöily, joka varmasti on syynä myös siihen että me ollaan aina tyritty kisoissa hyppynoudotkin.

Kauko-ohjaus 0

Tässä oli yllättävänkin tiukka arvostelu, ja kehän jälkeen multa kyseltiinkin että mistä johtui koko liikkeen nollaaminen. Meillähän ei ole tekniikaltaan järin hyvät kaket, mutta näköjään kaksi selkeää virhettä riitti nollaamaan koko liikkeen. Ekan seisomisen jälkeen Unna ennakoi istumisen, joten siinä jäi periaatteessa yksi vaihto tekemättä (seuraava vaihto oli juurikin istuminen). Maahanmenosta seisomisessa se teki taas sen nytkähdyksen eteenpäin, mutta ainakin edestäpäin katsottuna ei liikkunut mitenkään kamalasti. Yksi ihan tosi tärkeä treenattava juttu on nyt nuo vaihdoissa pysymiset, mä teen näitä treeneissa aina ihan liian nopeassa tempossa. Ja noi nytkähtelyt pitäisi saada pois, mutta ne on ilmaantunut aina vain koetilanteessa.

Kokonaisvaikutus 8,5 (8 / 7 / 10)

Tokan kehän kokonaisvaikutusta laski tuo kehästä poistuminen tunnarissa, ekassa kehässä piippaaminen. Vika kehä sujuikin kaikista parhaiten (seuraaminen, ruutu ja metsku).
Yht. 190,5 pistettä / 0

Treenimotivaatio kohosi taas hurjasti, ja oli tosi kiva olla kehässä _yhdessä_ Unnan kanssa tekemässä juttuja. Mä toivon että se Porvoon kokeen fiasko ei toistuisi enää, sillon oli tosi orpo olo olla kehässä, kun Unna oli keskittynyt lähes kaikkeen muuhun paitsi yhdessä tekemiseen. Ja oli myös positiivista että mä en jännittänyt, varmaan eka kerta ikinä kun pystyin syödä ennen kehään menoa. Sekin varmasti vaikutti siihen että Unna oli niinkin rento.

Nyt täytyy ruveta miettimään jotain treenisuunnitelmaa lähiajoille, ainakin mielessä on pyörinyt paljon uusia ideoita ja juttuja jotka tarvitsevat lisää treeniä.

Meinasi unohtua vielä yksi ihan hurjan mukava uutinen: Myrtti, eli Vehkaliinan Suomyrtti on prcd-PRA:n osalta TERVE! Geeniarpajaisissa kävi siis hyvä tuuri Myrtin kohdalla, ja nyt voikin sitten etsiä Myrdelle urosta genotyypistä välittämättä. :D

Ja synttärionnittelutkin vielä, Unnan vauvat täyttivät 3.7. kaksi vuotta! Onnittelut Cilla, Myrtti, Rafi ja Nipa!

Silmätarkit ja treenit

Illalla käytiin Paulan ja Jamin kanssa vankilan kentällä tokottelemassa. Ekana paikallamakuu muistaakseni kahdesti. Eka setti oli hiljainen, sen jälkeen kaikissa lopuissa paikallamakuissa piipittelyä.

Lisäksi tehtiin suora luoksetulo (hyvä, reipas laukka muttei tullut täysillä), pari istumista ja tasamaanouto Jamin kapulalla. Noudosta mä olen tyytyväinen, tein sen häiriömerkkejä päin ja Unna vain vilkaisi niitä kapulalle juostessa! Jes. Muutenkin itse nouto oli tosi reipas, ja vapautin vauhdista palautuksessa.

Sitten Paulan avustuksella tunnaria. Oma oli kaikissa toistoissa väärien lähistöllä puskassa. Aika roiskimista, ja kahdesti Unna siirteli vieraitakin, mutta vaihtoi taas itsenäisesti omaan. Paulakin sanoi ettei Unnalla tunnu olevan nenä ihan kunnolla käytössä. Tätä pitäis nyt tehdä paljon, ja pistää varmaan sitä omaa vielä enemmän piiloon.

Lopuksi tehtiin vielä paikallamakuita puskapiilolla ja autoilla. Joka toistossa piippailua, ja vika kerta oli muutenkin tosi levoton. Pitäis jaksaa ruveta taas tekemään niitä maratooneja.

Tänään käytiin myös Pärnäsellä silmätarkissa: Unnalla terveet silmät ja Dollallakin kaikki muuten ok, mutta distichiasis saatiin nyt virallisesti todettua.

Tunnaria…

…ollaan nyt muistuteltu mieliin muutamana päivänä Riitan ohjeiden mukaan. Alkuun olen piilotellut omaa yksinään pusikkoon, ja pikkuhiljaa siirtänyt lähemmäksi kapulakasaa. Kertaakaan ei ole tullut väärää kapulaa mulle asti, kerran tosin yksi väärän nosto, jonka Unna tosin ratkaisi heti itse ja vaihtoi kapulan oikeaan. Joten positiivisella puolella ollaan taas, ja nenä tuntuisi olevan ”auki”. Täytyy nyt maltilla jatkaa vaan näitä ”vauvaharjoituksia”, eli aina alussa vaan oman etsimistä pusikoista.

Käytiin tänään taas vankilan kentällä: vähän ruutua merkin kautta ja suoraan (palkka ruudussa), luoksetuloa stopeilla (takapalkka valmiina), istuminen ja tasamaanouto. Tarkoituksena oli ottaa myös kaket, mutta Unnalla meni pasmat aivan sekaisin kun sen arkkivihollinen sattui kävelemään ohi. Siinä vaiheessa kun huomasin että Unna tärisee mun sivulla, tajusin että on syytä pitää breikki. (Unna ei siis normaalisti reagoi noin mihinkään, mutta sillä ja naapurin koiralla ei synkkaa – sillä seurauksella että ne molemmat oikeasti pelkäävät toisiaan…)

Dollakin pääsi puuhastelemaan, ja oli ihan superinnoissaan. Se on tosi hauskan näköinen, kun se pomppii tasajalkaa ja kiepsahtelee innosta. Huvittava tyyppi. Doltsi teki seuraamista (oikein nättiä!), luoksetulon, ruutua ja vähän i-m kakeja. Lisäksi se kanniskeli tosi pollean näköisenä noutokapulaa laipasta, mutta heti jos mä meinasin tehdä siitä ”jutun josta saa palkkaa”, ei kapula kiinnostanut enää ollenkaan. Dolla sai myös eilen tehdä ”tunnaria”, ja hienosti se löysi omia pusikosta – sillehän ei ole opetettu noutoa ollenkaan, joten sillä on pikkasen ronski tapa ottaa kapula suuhun -rusahtelu vaan kuuluu. :D

Ja taas yksi ”kiva” labradori ryysäs kentälle ilman omistajaa mailla halmeilla… suoraan Dollan luokse joka oli just juoksemassa ruutuun, ja kävi se vielä härkkimässä Unnaakin joka oli aidassa kiinni. Nää tällaiset keskeytykset on kaikkea muuta kuin kivoja, varsinkin kun Unnaa ahdistaa häiriökoirat muutenkin. Huoh. Ja ei ollut eka kerta kun tuo hulivili tulee kesken kaiken kentälle pyyhältämään.

Agiliitelemässä Ojangossa

Tänään käytiin Unnan kanssa juoksemassa yksi startti HSKH:n kisoissa Ojangossa. Meidän pistesaldot on näköjään noususuhdanteessa, kun nyt ehdittiin haalia 15 virhepistettä, ja kaikki kepeiltä! Keppikulma oli tosi vaikea, joten jo kepeille lähetyksessä saatiin eka kielto, jonka jälkeen tulikin itse pujottelussa virheitä – saatiin vasta kolmannella yrityksellä kepeiltä puhdas suoritus aikaiseksi. En tiedä olisko toissapäivän epäonnistuneet keppitreenit voineet vähän vaikuttaa, kun Unna yleensä pujottelee aika säntillisesti ihan loppuun asti.

Muuten rata meni ihan superisti, Unnalla oli tosi hyvin vauhtia! Olin niiiin tyytyväinen, ja kaikki muut killerikohdat meni hienosti. Saatiin jopa yksi hienosti onnistunut takaaleikkaus tehtyä. :D Loppusuoralla Unna irtosi tosi hyvin, tällaisia ei olla nähty aikoihin. Jäi tosi hyvä mieli, ja nyt on pakko varmaan katsella vähän kisakalenteria eteenpäin.

Tokoiltu ollaan melko ahkerasti myös lähipäivinä. Tiistaina käytiin Paulan ja Jamin kanssa ottamassa paikallamakuita vankilan kentällä, ja ekat makuut meni ilman piippaamista! Tokassa Unna oli levoton, ja piippaili sekä käänteli kylkeään. Tehtiin myös pari tavisnoutoakin, nurtsi ällötti Unnaa vähän ja toi ravilla takaisin.

Eilen kävin Siilitiellä hakemassa häiriötä, ja sitä myös saatiin (ehh, mukavan ”eloisa” paikka valittiin, kun teinit oli puistossa nauttimassa kevätillasta…) Tunnarikapulan etsimistä, ihan ok. Luoksetulon seisominen, jota varten olin etukäteen vienyt puskaan namikupin. Pysähtyminen oli hyvä, ja avitin Unnan palkkakupille. Näitä vois jatkaa, niin jos saisi stopeista varmemmat ilman näkyvää kuppia. Pari tavisnoutoa ja pitkähkö seuraaminen, josta vapautus syömään autolle.

Tänään käytiin Annan ja Sunnyn kanssa Käpylän urheilupuistossa. Kaksi ruutua, molemmat hyvät! Tokassa palkka valmiina. Muutamat istumiset, ok, palkka heittämällä heti stopista taakse.

Tehtiin myös tunnarikapulan piilottelua, jotka ei onnistuneet ollenkaan. Unna oli varmasti jo agikisojenkin takia väsynyt, ja muut hajut vei voiton kapulasta. Lisäksi tästä on varmaan (kuten muistakin noudoista…) tullut nyt ällö juttu. :( Nyt vaan motivaatiota itse kapulan etsimiseen, eikä pitäis ikinä yrittää vääntää väsyneen ja kylläisen koiran kanssa.

Dollakin pääsi tekemään, ja se oli oikein innoissaan. Pientä seuraamista, kakeja läheltä ja näyttöruutu. Näköjään se muistaa vielä ruudun, vaikkei olla pariin vuoteen sitä tehty ollenkaan. Nyt mulla on molemmat typyt täällä Riihimäellä, kun mennään maanantaina Janakkalaan silmätarkkiin.

Tämän päivän treenit

Tänään iltanappulat ansaittiin kotipihalla.

Ekaksi istumisia, ok ja heti palkka heittämällä taakse. Kahdesti tarjosi maahanmenoja.

Seuraamista, joka oli tositosi hyvä! Unna on alkanut hiffaamaan taaempaa paikkaa, joka vaikuttaa heti perusasentoihinkin. Tein melko hitaaseen tahtiin vaan suoraan seuraamista, ja heti kun U tarjosi taaempaa kohtaa, niin palkka housun sauman kohdalta. Tää alkaa olla jo paljon parempi. Lisäplussat tosi hyvästä vireestä, Unna oli niin mukana! Kivaa, molemmilla hyvä mieli.

Keppirevittelyjen jälkeen ruutu, johon olin vienyt etukäteen palkan alustalle. Vauhti hyvä, tosin hakeutuu ruutuun nyt ehkä vähän vasemman etumerkin läheltä. Loppuosaa en ottanut ollenkaan.
Lisäksi Unna ansaitsee superkokoisen papukaijamerkin: olin tehnyt ruudun n. 2 metrin päähän pihapusikosta, josta Unnan ruutuun juostessa pölähti iso fasaaniuros liikkeelle. Ja Unna vaan jää ruutuun seisomaan! Mä en ois uskonut että mun pieni metsästäjäsankarini valitsee ruudun elukkajahdin sijaan. Hurjaa.

Ruutua vielä muutama toisto, jäi taas herkästi hillumaan vasemman etumerkin lähelle. Paikkaa täytyy siis vahvistella. Eilen kisoissakin U meni hyvin syvälle ruutuun, mutta vasempaan reunaan… Banskut on onneksi hävinnyt.

Kakeja. Seiso-istu ei hyvä. Näissä mun pitäis nyt päättää mitä mä haluan ja miten ja millä aikataululla, kun tulee tehtyä vaan vailla mitään pointtia.

Metsku ei myöskään hyvä. Viime talven kapulaällöilyt on selkeästi palaamassa, ja mä en oikein tiedä miksi. Kyllä se noutaa, mutta ei yhtään keskity liikkeeseen, ja olevinaan hävittää kapulan kun lähtee noutamaan. Nytkin veteli rundia pihalla kapulaa ”etsien” ihan kuin se haluaisi viivyttää sitä hetkeä että kapula pitää ottaa suuhun. Kolmas toisto (tässäkin oli jo kaksi liikaa!) oli sen verran parempi että Unna sai siitä iltanappulansa.

Näitä noutojuttuja pitää nyt miettiä, en yhtään tiedä mikä aiheuttaa näitä satunnaisia ”noudan vain koska on pakko”-juttuja. Kun pitäis saada nyt siitä tosi kiva juttu, mitä se aina sitten välillä taas onkin! Mä en tiedä voisko se olla toi palautustilanne, jos mä painostan sitä jotenkin… Mutta sitten taas oon lähiaikoina palkannut melko usein suoraan lennosta palautuksissa. Voiskohan se sitten aiheuttaa, kun se liike ei olekaan enää ns. tuttu ja turvallinen… Kun välillä niissä vauhdista palkkaamisissa Unnalle tulee sellainen ilme, kuin se ei tietäisi että saako sen kapulan oikeasti sylkäistä suusta vauhdissa, kun lihapulla lentää vapautuksen jälkeen. Äh, vaikeeta. Metskukapula on nyt kuitenkin viikon ajan aamuruoan menussa mukana, jos siitä sit tulis vähän ”arvokkaampi.”

Kuulumisia

Mä kirjoitin viime viikolla pitkät pätkät meidän lähiaikojen tokotreeneistä, ja onnistuin esikatseluvaiheessa hävittämään koko tekstin. Se sapetti sen verran pitkään, että ei huvittanut päivitellä tänne hetkeen enää mitään…

Lähiviikkoina ollaan treenailtu melko ahkerasti, joitain vanhoja ongelmia olen saanut vähän korjailtua, ja niiden tilalle on sitten tietysti ilmestynyt uusia. Onkohan tää koulutusmokien ja ihme ongelmien määrä aina vakio, kun tuntuu että aina tulee jotain uutta. Joku just kysyi multa kun tilitin ruutuongelmaa, että meneekö Unna ruutuun suoraan. Ja mä pääsin vastaamaan että joo, aina. Arvatkaa vaan mikä on meidän uusin ongelma ruudussa… hienoja banskuja. ”Jee.”

Lisäksi musta tuntuu että nää pienet koejänskätykset näkyy vähän Unnan vireessä. Tuntuu että ollaan vähän puoliteholla hommassa mukana, kun mä olen varmaan normaalia jäykempi ja ahdistun virheistä, joka sitten tietty heijastuu Unnaan. Ei kiva. Täytyisi varmaan päästä johonkin möllikisoihinkin hupsuttelemaan, vois tehdä ihan hyvää.

Agility on alkanut sujumaan kivasti, Unna on selkeästi IHAN erilainen kuin viime talvena. Käytiin myös Janakkalassa kuun alussa kisaamassa yksi startti. Ihan kiva rata, ja helpohkokin, mutta onnistuin sitten ottamaan tokaksi ja kolmanneksi vikoilta hypyiltä kiellot. Mun ohjaussuunnitelma niin sanotusti kusi, ja olin puomin väärällä puolella, mistä en saanutkaan Unnaa työnnettyä hypyille. Kaarteita meni kans pitkäksi, ja olin aikas myöhässä. Mutta oli kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan, ja Unnakin oli innoissaan.