Temppuratakoe

1897682_10152371323878398_3168989386504235200_n

Torstaina käytiin HSKH:n iltakokeessa. Väsytin Nyytiä nyt enemmän kuin viimeksi, ja lopputuloksena oli ehkä snadisti liian väsynyt Nyyti. Osa liikkeistä sujui kivasti, ja osa epäonnistui kokonaan. Sää oli myös melko kuuma. Räpiköitiin EVL läpi aika isoilla mokilla, vauhtiliikkeissä tuli suurimmat virheet. Kenttä oli jostain syystä koirille tosi haastava, 13 koirasta vain kolme löysi ruutuun! Kehänauhan painoina olleet betonimötikät vetivät melkein kaikkia koiria puoleensa merkkien sijaan, ja niin kävi meillekin. Yhden osallistujan blogista löytyi kuva kehästä. Yksilöliikkeet tehtiin putkeen. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg.

Paikallaistuminen ja -makuu 10. Oli ollut kiltisti. Makuun ylösnousussa oikea jalka jäi vähän eteen.

Hyppy 10. Perushyppy, ei ihmeitä. Piti hyvin.
Tunnari 9. Korjasi muistaakseni otetta kerran.
Zeta 6. S-I-M. Aargh! Seisoi istumisen, maahan vinoon ja oikealle käännös taas huono.
Ruutu 8. Voi jestas, mua ihan meinas hävettää. :D Nyyti meni merkin sijaan sille perhanan betonipainolle seisomaan, joka oli kehänauhan painona. Pointsit kuitenkin siitä, että se yllättävän hyvin ohjautui takaisin oikealle merkille, eikä jäänyt tarjoamaan sitä epämerkkiä merkkinä loputtomasti. Ruutuun kaarratti sitten niiden betonien myötäisesti, mutta löysi perille. Outoa miten se kehä oli niin haastava, mä hyväuskoisesti ajattelin, että kyllä Nyyti nyt löytää merkin ja ruudun ihan normaalisti…
Ohjattu 5. Voi jestas osa 2. Siirtymä epäonnistui, kun siirryin väärään paikkaan. Joten valmistelut jäi vähän kuin välistä, mutta kyllä sen silti olisi pitänyt fokusoida tehtävään – toisin kävi. Siirtyi keskikapulalle kahdesti – pointsit taas siitä että kuunteli seis-käskyjä. Pöpelikön kautta sitten oikealle ja kaiken sähläyksen jälkeen oikea kapula suussa sivulle. Tää ja ruutu oli vähän kuin ois temppurataa tehnyt. :/
Seuraaminen 8. Uh, tässäkin tuli mokia. Jätti ainakin yhden perusasennon alussa tekemättä ja hitaassa tulkitsi mua kertaalleen väärin ja oli muka kääntymässä oikealle, eli kävi melkein mun edessä :D. Positiivista oli että pakittaminen onnistui nyt.
Kaukot 9. Siirtyi sivusuunnassa s-m, ja snadisti eteen s-i. Naama näytti kiltiltä, eikä ollut jähmeä.
Luoksetulo 9,5. Meinasi varastaa, sikapossu! Onneksi en lähtenyt mukaan, vaan hengähdin hetken käskyn jälkeen ennen kuin kutsuin. Hyvä stop ja nyt myös hyvä maahan! Oli tosin molemmissa vähän jousilla taas käskyn jälkeen.

Yhteensä raavittiin kasaan EVL1 270 p. 2. sija.

Pakko käydä Ojangossa tässä lähipäivinä vähän treenailemassa niiden betonimerkkien seassa, jäi vähän kaivelemaan…

Tänään tehtiin ihana kuuden tunnin metsäretki Tiinan ja Anna-Leenan kanssa. Lisäksi oon ollut nyt sotaleskenä, joten ollaan treenattu joka päivä, kun mitäs sitä tyhjässä talossa nyhjäämään. Tiistaina oltiin kehätreeneissä, joissa Nyyti oli tosi huono! Olin Christan parina, ja sain taas muistutuksia siitä että mun kyllä oikeasti pitää muistaa V A A T I A. Keskiviikkona Katan kanssa Kulloossa sitten vaadin, ja pysyin tiukkana siitä että jokainen käsky on tärkeä. Tehtiin merkillä stabiilina pysymistä, nykimisistä hyihyttelin ja hyvin Nyps rupesi vastaamaan treeniin. Eilen Tesun kanssa sitten tehtiin ympyrämerkkitreeniä, jossa saatiin mokiakin näkyviin. Ohjatussa ei saatu Nypsiä keskelle, vaikka Tesu houkutteli ja haettava kapula piilotettiin. Välillä musta tuntuu, että se vaan niin hyvin tietää millon sitä yritetään saada kiinni mokista ja tekee sillon ajatuksella. Sitten tilanteen niin salliessa aivot lentää narikkaan ja se vaan juoksee, jolloin ne mokat sitten syntyy.

Mutta olipas niin ihanaa olla metsässä ihan ajan kanssa. Käveltiin Nuuksiossa 13 km, uitettiin koiria järvissä ja istuttiin nuotiolla paistamassa makkaraa. Ihan parasta. Kiitos Anna-Leena ja Tiina kivasta päivästä!

20140607-221527.jpg

Lokakuun kuulumiset

IMG_0338[1]

Meille ei kuulu ihmeempiä. Elämä Kulloossa alkaa muokkaantua raiteilleen, viimeisimmät muuttolaatikot sain tänään järjesteltyä paikoilleen varastoon. Maalla on mukavaa. Lähes 50 km työmatka ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä, kun tietää että se keväällä lyhenee puoleen. Lenkkikavereita ei tosin täällä päin vielä ole, mikä on vähän tylsää. Treeneihin olen ajellut nyt muutaman kerran viikossa Vantaalle päin. Tänään aloitettiin Nyytin kanssa hallikausikin, olen nyt tähän saakka treenannut vain ulkona. Ojankoon hallille on onneksi ajallisesti lyhyt matka, reilu vartti. Tokokentät olivat saaneet uuden hienon keinonurmen, oli tosi mukava yllätys. Ulkokauden aikana uudelleen Nypsin päähän taotut luoksetulon stopitkin toimivat nurmella, onneksi. Kamala hinku olisi kisaamaan, kaksi koetta meillä meni sivusuun, kun Nypsillä oli juoksu. Onneksi nyt ennen ekaa karsintakoetta taisi olla muutama potentiaalinen koe, johon ajattelin osallistua. Meillä oli vähän aikaa sitten ohjattu nouto täysin rikki, kun Nyyti jostain kumman syystä päätti ruveta hakemaan vain keskikapulaa. Se oli täysin vastaanottamaton, ja juoksi vain päättäväisesti keskelle, vaikka kokeilin hyvällä ja pahalla. Tyylillä ”…tavoittelemaanne koiraan ei juuri nyt saada yhteyttä…” Onneksi taitavat Mari ja Christa pelastivat minut pulasta, ja nyt meillä on taas ehjä ohjattu nouto. Huh!

IMG_0298[1]

Nyyti, Draama ja Unna Pilvijärvellä

Mä sain synttärilahjaksi Draaman hoitoon. Bobi oli leirillä, niin oli hauskaa kun oli isompi lauma karvaisia kavereita kotona. Draama on oikein mainio neiti, joka on kasvanut jo äidistään ohi. Karoliina saa siitä kyllä vielä mainion agikoiran!

IMG_0339[1]

Äiti ja tytär – vai tytär ja äiti?

 Samoin Neo, joka lähentelee jo 60 cm säkäkorkeutta. Näin viikko sitten Neon pitkästä aikaa treenaamassa, ja siitä tulee kyllä hieno. Tai on se jo nytkin, mutta Anna-Leena on vienyt sitä tosi kivalla asenteella eteenpäin ja se alkaa näkyä hienosti. Oon niin ylpeä Nypsin taitavista lapsista! Myös Jayta näin pitkästä aikaa Ojangon parkkiksella, siitäkin oli kasvanut kaunis uros.

img_1638

Nyyti ja Neo. Kuva: A-L Väätänen

Unnan lapsenlapset olivat niittäneet menestystä lappalaiskoirien agilityrotumestaruuksissa. Sissi oli voittanut kolmosluokkien mestaruuden ja Mette hopeaa kakkosluokissa. Myrtti-äipälle odotellaan juoksua alkavaksi, niin voidaan ruveta toivomaan pentuhaaveista totta. Unnakin on nyt satunnaisesti päässyt treenaamaan tokoa, ja voi jestas että se on ollut liekeissä, vaikkei ne liikkeet enää ehkä ole niin siistissä kunnossa kuin aiemmin. Unnalle on muutenkin tehnyt tosi hyvää, kun ei tarvitse enää liukastella laminaattilattioilla ja rappukäytävässä. Turkkikin on nyt ruvennut kasvamaan takaisin. Isoäiti voi siis erinomaisesti, kuten alla olevista kuvista käy ilmi. :D

img_1565

Hapan mummo! Kuva: A-L Väätänen

img_1584

”Hemmetin bortsut liehuvat nokan alla koko ajan!” Kuva: A-L Väätänen

IMG_0330[1]

Aurinkoisista päivistä saatiin nauttia lokakuussa mukavasti, nyt tuntuu siltä että synkin aika vuodesta on edessä. Kellojen kääntämisen myötä pimeäkin tulee inhottavan aikaisin, ja nytkin odotellaan kotona syysmyrskyä alkavaksi. Pitäkää peukkuja että pihapuut pysyvät pystyssä! Loppuun vielä aivan ihana video, joka on tehty valmennusrenkaan pitkäaikaiselle valmentajalle Jontelle. Tack Jonte.

Renkaan kevätleirillä

Cmaaritkarhu

Kuva: Maarit Karhu

Viime viikonloppuna ajeltiin Anna-Leenan, Nyytin ja Neon kanssa Mikkeliin valmennusrenkaan kevätleirille. Kouluttajana leirillä oli Maria Brandel Ruotsista, joka on ollut Ruotsin maajoukkueessa viiden vuoden ajan. Tein Nyytin kanssa lauantaina Marian treenissä seuraamista ja sunnuntaina luoksetuloa. Meillä oli ihan mahtava pienryhmä, jonka kanssa treenattiin sitten enemmän ja vähemmän vakavasti. Keksittiin myös uusia tunnarihaasteita, tässä alla yksi niistä, ”ihmistunnari”:

Cmari

Kuva: Mari Leiviskä

IMG_1231

Kuva: Tiina Pesonen

Lauantaina Marian treenissä tehtiin seuraaminen, joka oli aivan kauhea, kamalampi mitä treeneissä on nyt hetkeen ollut. Ainakin meidän virheet näkyivät! Pääpiirteissään Maria neuvoi lämmittämään (-> väsyttämään) koiraa tarpeeksi ennen suoritusta, jotta kierrokset vähän laskisivat ja treeneissä tekemään seuraamisen aina viimeisten liikkeiden joukossa. Minun täytyy myös liikkua rauhallisemmin ja pitää kriteereistäni aina kiinni. Saatiin sama naminsyöntivinkki kuin Jessicaltakin, lisäksi käänteistä houkuttelua paikoillaan ollessa.

Cmaaritkarhu2

Kuva: Maarit Karhu

Luoksetuloon saatiin kivat ja hyödylliset ohjeet kahden lelun avulla. Nyytillä täytyy myös saada stabiliteettia asennoissa pysymiseen, joten vapautus palkalle tulee vasta viiveellä. Maahanmenossa ensin palkkaus namilla, jonka jälkeen vasta vapautus. Aloitin jo opettamaan sille etu- ja takapalkalle omia suuntakäskyjä, Nyytistä pallon luokse juokseminen käskystä on paras treeni ikinä…

Cmaaritkarhu3

”Nää pyöreät esineet on mulle ihan hirveän tärkeitä.” Kuva: Maarit Karhu

Paluu arkeen

Aika tuntuu menevän ihan siivillä, kun päivät täyttyvät taas enemmän kaikesta normaaliin arkeen liittyvästä pentujen lähdön jälkeen. Oli ihanaa päästä treenaamaan pitkän tauon jälkeen. Pelkäsin että mua odottaa jokin ihan katastrofi Nyytin kanssa, mutta ekat treenit meni itseasiassa paremmin kuin odotin. Meidän virheetkään eivät olleet kadonneet minnekään kolmen kuukauden aikana, tosi outoa… Mun täytyy nyt kyllä ottaa jokin kurikuuri sille, kun se on ollut arjessakin hieman kurittoman oloinen. Päätin aloittaa ihan vaan siitä, että se ei saa singahdella hallille mentäessä missä sattuu ja yritän olla muutenkin sille tiukempi ja päättäväisempi. Nyyti on kiltti koira, mutta mä olen vielä kiltimpi ja Nyyti osaa ottaa siitä kyllä ilon irti.

IMG_9746

Näin keskiviikkona pitkästä aikaa Annia, käytiin yhdessä lenkillä ja Anni hieroi molemmat tytöt. Jumeja löytyi molemmilta, eikä itseasiassa yhtään yllättävistä paikoista. Unnalla borrelioosin aiheuttama ontuminen on vähän jumiuttanut etuosaa, Nyytillä oli keskiselässä ja etujaloissa kireyttä. Seuraava hierontakin sovittiin jo alustavasti, kun Anni ja kumppanit muuttaa ihan hurjan liian kauas nyt maaliskuussa. Snif.

Annin Ninni ja Aatu

Annin Ninni ja Aatu

Nyytin pennuista olen tavannut kolmea tähän pääkaupunkiseudulle jäänyttä, ja kaikilla on alkanut elämä omassa kodissaan hienosti. Niin ihanaa! Meillä oli lauantaina treffit Draaman, Neon ja Jayn kanssa. Oli ihana nähdä pikkuriiviöitä leikkimässä. Sää oli harmikseni tosi harmaa ja ankea, niin kuvista tuli tosi suttuisia. Draama-tyttönen tulee nyt torstaina meille hoitoon kahdeksi viikoksi, joten kuvasatoa on varmasti sitten luvassa. Tässä muutama onneton räpsäisy:

Tässä ei ehkä leikitä pennun kanssa, vaan pennulla... Kuvassa Nyyti ja litistetty Neo.

Tässä ei ehkä leikitä pennun kanssa, vaan pennulla… Kuvassa Nyyti ja litistetty Neo.

Unnan Arvi-velikin oli mukana. Edessä Draama, Neo ja Jay.

Unnan Arvi-velikin oli mukana. Edessä Draama, Neo ja Jay.

Draama, Jay ja alimmaiseksi joutunut Neo

Draama, Jay ja alimmaiseksi joutunut Neo

Mustavalkoiset sisarukset Neo ja Draama. Arvi ihastui pikku-Draamaan!

Mustavalkoiset sisarukset Neo ja Draama. Arvi ihastui pikku-Draamaan!

Nyyti saa taas Unnalta kyytiä

Nyyti saa taas Unnalta kyytiä

Pentuprojekti on nyt meidän osalta ohi

Haikeata ja huojentavaa. Meillä on nyt tyhjä talo, pennut ovat loppuviikon Jessican hoivissa. Onneksi kolme pennuista jää tähän pääkaupunkiseudulle asumaan, niin niitä tulee näkemään toivottavasti usein. Ihana seurata niiden kasvua ja nähdä millaisia aikuisia niistä sitten lopulta tulee.

Kaikkea hyvää elämään teille pikkuiset, ja onnea ja menestystä harrastuksissa Karoliina & Draama, Riikka & Vuokko, Marko & Karma, Anna-Leena & Neo, Isabelle & Finn ja Marko & Jay.

IMG_8158

Vaikka pennut olivat aivan ihania, niin olen silti onnellinen että me päästään taas takaisin normaalielämään kiinni. Erityisesti olen ikävöinyt treenaamista, joten tänään ajelinkin heti Ojankoon. Onnekseni hallilla ei ollut ketään todistamassa mun ja Nyytin ilotanssia parkkipaikalla. Teki oikeasti mieli hyppiä riemusta, kun pääsi ekan kerran kolmeen kuukauteen treenaamaan! Nyytikin näytti autosta otettaessa siltä, että sen silmät pullahtaa päästä; ”ai me ollaan täällä!!!”

Mua vähän jopa jännitti mitä tauon aikana on tapahtunut, mutta ei onneksi mitään tosi omituista. Tein kaikki liikkeet vähän helpotettuna zetaa lukuunottamatta (oon tehnyt asentoja lenkeillä ja kotona aika paljon) ja melko hyvin homma sujui. Ruudun paikka vaikutti olevan vielä pahemmin hakusessa kuin ennen taukoa, mutta se oli vähän arvattavissakin kun projekti jäi niin pahasti kesken. En tiedä onko meidän seuraaminen ollut ennen taukoa edestäpäin noin rumaa mitä Ojangon peilit näyttivät, täytyy konsultoida treenikavereita siitä. Paikka oli ainakin nyt liian edessä ja Nyyti oli todella yliyritteliäs. Mutta ihanaa päästä taas treenaamaan! Nyt mä voin sitten syyttää jatkossa kevään aikana tokotreenejä siitä että mun oppari ei edisty. :)

Su ja ma

Eilen käytiin Terhin kanssa Lopella iltatokoilemassa.

Unna:

– tunnari (oikein)
– kaket (liikkui taakse ainakin puoli mittaansa)
– luoksetuloja (stoppeja ja pysymistä, kerran meni halpaan)
– ruutu (palkka valmiina ekassa + maahanmeno ja pysyminen erikseen)

Nyyti:
– luoksepäästävyys
– seuraamista (taas Terhiltä hyviä huomioita ja vinkkejä)
– ruutu (ei meinannut millään löytää lelua)
– maahanmenoja (hyvin)
– luoksetulon stoppeja (oikein hyviä)

Mä nappasin Helsingistä lähtiessä myös Dollan mukaan maaseutulomalle Riihimäelle, ja Doltsikin pääsi tekemään vähän seuraamista, luoksetulon ja kakeja. :)

Tänään kävin koulun kentällä, tarkoituksena oli hakea Unnalle koirahäiriöitä paikallamakuuseen, mutta kerrankin viereisellä kävelytiellä liikkui vain ihmisiä. Tylsää. Unna teki vain tunnarin (oikein) ja vähän seuraamista. Nyytin kanssa etupäässä leikittiin. Tehtiin vähän seuraamista (nyt aukee peppu ulos, argh!), maahanmenoja, ruutu ja luoksetulon stoppeja. (Eli näköjään sama setti kuin eilen…) Dolla pääsi tekemään ruudun ja leikkimään.

Illalla kotona Nyden kanssa vielä kapulan pitoa, nostoja ja luovutuksia. Sivulle siirtymisissä rupeaa herkästi puljaamaan kapulaa, tätä täytyy vähän miettiä. Tehtiin myös pitämistä 400 grammaisella – nyt toistui se, että pentu pitää hyvin, muttei irrota käskyllä. Nyt tää vielä naurattaa, muttei varmaan kauaa, jos rupeaa esiintymään useamminkin…

To

Tänään saatiin tosiaan mieluisia vieraita, kun Tiina tuli Jaavan ja Myrtin kanssa käymään Riihimäellä. Käytiin vankilan kentällä tokoilemassa, ja räpsittiin samalla kuvia toistemme koirista. :) Kiitos Tiina, ihan huippukuvia varsinkin pikkusintistä!! Oli ihan superkiva nähdä pikku-Myrttiäkin hommissa.

Unna teki tunnarin (oikein), ruudun (pikku possu lähti etenemään jollekin tyhjälle pullolle, kutsuin takaisin ja otettiin alusta. palkka stopista ja odottamisesta), seuraamista ja kaket (muuten hyvin, mutta peppu nousi eka vaihdossa m-i. ei takapalkkaa). Nyytin tarinat olikin edellisessä viestissä. Lisäksi Nyyny teki reippaan ruudun, ja yhden onnettoman huonon seuraamispätkän.

Illalla käytiin vielä Terhin ja Sheenan kanssa Lopella. Unna teki tunnarin (VÄÄRIN! Pohdittiin voisko liikkurointi/muiden ihmisten haju kapuloissa vaikuttaa nyt noin paljon, kun omissa treeneissä 99% kerroista Unna tuo ekalla oman… Terhi hajusti nyt yhden pikkulaatikollisen vääriä, saa nähdä miten huomenna menee pihalla. Toka setti kakejen jälkeen onnistui ekalla.) Kaket ilman takapalkkaa, eteni vähän s-m, joka on ”sallittua”, kun mä en ole sitä vaihtoa kunnolla opettanut. Kaksi liikkeestä istumista, eka kokonaisena ja tokasta palkka heti siististä istumisesta. Lopuksi ruoka ruudusta.

Nyyny teki luoksepäästävyyden (nää alkaa sujua oikein hyvin, ei ole pitkään aikaan pyrkinyt alta pois), seuraamista (hyvin, kiitos Tepa!!!), ruudunnoudon (eri osia, ei kokonaista) ja ruoan sai luoksetulosta.

Lopuksi Nyyti pääsi taas leikkimään Sheenan kanssa. Kiitos Terhi treeniseurasta, oli oikein antoisaa. :D