Valoa tunnelin päässä: me oltiin kokeessa!

Ja meillä meni hyvin! Talven karmeiden kireiden ja ahdistuneiden suoritusten jälkeen meillä meni hyvin! Hurraa! Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Se hyvä fiilis on ollut kyllä treeneissäkin, ja kun ajattelee sitä karsintojen aikaista treenifiilistä, niin on se nyt niin paljon parempi. Tää oli niin tärkeä koe, etten sitä edes ennen koetta osannut kokea sellaisena. Oon ollut kovin epävarma siitä, että mihin me ollaan menossa. Ja nyt oli todella huojentavaa huomata, että suunta on täysin oikea ja olen osannut viedä Nyytiä myös oikealla tavalla eteenpäin. Talven väännöt oli varmaan sellaisia, että ne oli vain pakkokin jossain vaiheessa vääntää ja nyt se on tehty. En ole siis aikoihin työstänyt tekniikkaa eteenpäin, kun pääkriteerinä on ollut kuuntelu, haasteet ja erityisesti oikea mielentila. Nyt jatketaan ja ehkä mä voin suoda joitain ajatuksia jo tekniikallekin. Varsinkin seuraamisessa, joka on katastrofaalisessa kunnossa.

Koe oli siis HSKH:n pieni iltakoe hyvällä hiekkapohjalla. Sääkin suosi, ja vapaapäivä kun oli, niin ehdin tehdä kaikki ”esivalmistelut” ajatuksen kanssa. Tuomarina toimi Harri Laisi, kun alkuperäinen tuomari oli sairastunut viime hetkellä. Kaikki liikkeet tehtiin normijärkässä kahdessa osassa.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti ollut ihmeitä, ainakaan kukaan ei sanonut että Nyyti olisi askarrellut siellä jotain. Molemmista kympit.

Seuraaminen (8) alkoi meille tosi vaikeasti, eli peruutus heti alkuun. Räpellettiin kaavio läpi pomppivaiseen ja edistäväiseen tyyliimme ilman ääntelyitä tai ylimääräisiä koukeroita. Tää menee kyllä niin työn alle.

Zetassa (9) S-I-M ei ihmeitä, se istuminen on edelleen hidas. Aloitus oli nyt rauhallisempi.

Luoksetulossa (9,5) tehtiin superhyvä stop, maahan se potkuttelee niillä pirun takajaloilla ja samaan aikaan liiraa etujaloilla.

Ruutu (10) normiruutu. Merkillä näkyi tosi kivasti kuuntelutreenit aavistukseen viiveellisellä lähdöllä ruutuun.

Ohjatussa (10) oli vähän huono merkki, jollaisia Nyps välillä tekee jos se alkaa olla vähän väsynyt. Vasen haettiin.

Hypyssä (8) tapahtui positiivinen moka! Kuvitelkaa – mun Siivekäs ei lähtenyt lentoon ekalla käskyllä! Se piti tosi kiltisti fokuksen minussa, kun olen tehnyt noihin lähetyksiin hämykäskyjä. Nyt se siis oli tarkkana, ainoa vaan että mä en antanut sille aikaa kuunnella vaan tykitin toisen käskyn heti perään. Se olisi varmaan lähtenyt sillä ekallakin, kun olisi hetken ehtinyt prosessoida, että tuliko sieltä oikea vai hämykäsky.

Tunnarissa (9) tuli oikeampi moka, ei nostanut omaa ekalla. Näin kyllä että se merkkasi sen, mutta lähti vielä tarkastamaan. Muuten siisti.

Kaukoissa (9,5) meidän normivirheet: S-I eteen ja S-M sivuun. Meinasi jäädä alussa kiinni liikkuriin, minkä se teki viime vuoden piirin kokeessakin. Onneksi liike ei ehtinyt alkaa, niin ehdin huomauttaa. Positiivista oli, että ekana vaihtona oli istuminen, jonka se teki nyt yhdellä siirrolla jota olen lähiaikoina vähän treenannut. Kivaa.

Yhteensä 298 p. KP ja luokkavoitto. Taitava pieni Nyyti!

Oli ihana tunne, kun tajusin että Nyytin fokus on nyt liikkeiden ja juoksemisen sijaan minussa, ja se oli täysin auki mua kohtaan koko kokeen ajan. Pystyin myös itse vilpittömästi ja iloisesti kehumaan sen liikkeiden välissä, koska se oli kaikkien niiden kehujen arvoinen.

Kiitos Nyyti.


11259095_10153307355638398_5586613024231599990_n

Seinäjoen koe

_DSC3767

Käytiinpä taas kisaamassa. Oli pakko lähinnä oman mielenterveyden vuoksi käydä tsekkaamassa, voiko mennä vielä huonommin kuin Ojangossa. Ei onneksi voinut, vaikka samat elementit – tosin lievempinä – olivat edelleen olemassa. En tosin odottanutkaan, että tuo jäätävä kehässä stressaaminen olisi jotenkin ihmeellisesti jäänyt muutamassa viikossa pois. Jostain syystä Nyps on nyt kipannut ylivireensä stressin puolelle ja oppinut purkamaan sitä ääntelyllä. Nyt ei siis auta kuin hakea sitä rentoutta treeneissä (se on onnistunutkin tässä Ojangon jälkeen tosi hyvin!) ja toivoa että joskus eläkeiän lähestyessä sen rentouden saisi kehäänkin. Mun on pakko olla jotenkin realistinen asian suhteen, kun nuo samaiset ongelmat ilmenivät ekan kerran Tallinnan kokeessa kaksi vuotta sitten pentuloman jälkeen. Voi olla etten saa niitä (ääntely, sijaistoiminnot) ikinä pois, ja sitten seuraava fiksu juttu on miettiä onko kisaaminen ollenkaan järkevää, jos koiralla on oikeasti paha olla kehässä. Seinäjoella sain onneksi itseni psyykattua koiraa mahdollisimman paljon tukevaksi ja en edes jännittänyt. Me oltiin koepaikalla jo kahdeksan aikaan aamulla, ja Nyytin suoritusvuoro oli vasta klo 16, joten ei siinä vaiheessa enää yksinkertaisesti jaksanut jännittää omaa suoritusta!

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Saatiin raavittua kasaan 259 p. ilman yhtään nollaa. Tosi surullinen tulos, aiemmin ollaan saatu tuollaisia pisteitä sillä että nollaa jonkun liikkeen. Voi voi. Tässä vielä Nyytin Jessica-kasvattajan kuvaamat videot kokeesta; kehä 1 ja kehä 2.

_DSC3772

_DSC3756

Ajattelin nyt jättää tulevan viikonlopun Lempäälän kokeen väliin, ja yrittää saada huhtikuulle jotain taviskoetta. Tän hetken pistekeskiarvolla me ei varmaan päästä SM:iin, joten täytyy vielä yrittää vähän nostaa sitä. Olisipa kurjaa, jos SM-reissulla joutuisikin turistiksi kehän ulkopuolelle. Mutta nyt ei vaan mee hyvin, mulla on ihan luuseriolo. Ja vaikka mikä tulisi, niin Nyyti on mulle aina se Once in a lifetime -koira, josta mä vaan tykkään niin älyttömästi! Onneksi treenaaminen on kivaa, ja sehän on se pääasia.

Nyt on niin ihanan keväistä, joten ollaan lenkkeilty taas ihania pitkiä lenkkejä tyttöjen kanssa. Mulla on just loppumassa yövuorot ja loppuviikko vapaata, joten nyt on ihanasti aikaa ulkoilla! Yritän muistaa napata joku päivä kameran mukaan, nyt on niin kauniita murrettuja sävyjä maisemat täynnä.

Yhtään ei kiristä

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Meinasi pikkasen pukata tuskanhikeä, kun käytiin Nypsin kanssa kisaamassa Ojangossa karsinnoissa. Ensiksi hikeentyi Nyyti, ja luonnollisesti sen jälkeen meinasin hikeentyä minä. Ei ole kyllä sitten pentujen jälkeisen Tallinnan kokeen jälkeen ollut tuollaista hulabaloota kehässä. Lauantaina rävellettiin räkäykkönen, ja sunnuntaina vielä surkeampi kakkostulos. Varsinkin sunnuntai oli aikamoinen tuskien taival, startattiinkin vielä numerolla 1, eli minun ja Nyytin loppukevennys kisayleisölle järjestettiin ihan kokeen aluksi. Mä olen tottunut siihen että Nyps on ylivireessä ja keulii, mutta nyt se oli oikeasti stressissä. Tuo oli varmasti monen eri tekijän summa, ja kaikesta oppii. Mutta eipä ollut tunnelma katossa sunnuntaina kun ajelin Ojangosta kotiin. Olin ilmoittanut meidät Ouluunkin, mutta päätin jättää kokeen väliin. En jaksa sen kummemmin käydä liikkeitä tässä nyt läpi, kun kokonaisuus oli molempina päivinä todella huono. Kaikista surullisinta oli tuntea kehässä se huono fiilis! Muutama juttu joita on treenattu näkyi kehässäkin positiivisella tavalla, mutta se mulle tärkein asia – hyvä mielentila – loisti nyt poissaolollaan. Onneksi meillä on treeneissä parempi mieli, saa nähdä mihin suuntaan kokeet rupeavat nyt jatkossa menemään.

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Seuraaminen oli hurjaa, kuten kuvasta näkyy…

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Alkuviikosta rentouduttiin, paranneltiin kisojen tuoksinassa loukattua yläanturaa ja nautittiin jäisen liukkaasta ihanan lumiseksi vaihtuneesta maisemasta. Viikonloppuna Nyytin Ruotsissa asuva Finn-poika oli Isabellen ja Jounin kanssa käymässä Suomessa, oli ihana tavata Finn ekaa kertaa luovutusiän jälkeen. Siinä on kyllä törkeän nopea agilitykoira, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessä Isabellen kanssa! Tässä Nyyti ja lapset 4/6:

Nyyti ja "isot nyytit" eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Nyyti ja ”isot nyytit” eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Unnasta tuli toissapäivänä isoisoäiti, kun Sissi synnytti kolme pentua. Onnea Mari ja Heini uusista Taivaannastoista!

Meidän tokovuosi 2014

062614_karsinnat 357

Nyt on uusi treenivuosi taas pyörähtänyt käyntiin, ja Facebookissa ihmisten jakamista koetaulukoista innostuneena päätin itsekin perjantai-illan puhteena vetää kasaan viime vuoden koekäynnit. Eniten meillä on kussut selkeästi zeta (2 asentovirhettä), seuraamisen ylivireestä johtuvat pistevähennykset, luoksetulossa maahanmenon tuplakäsky kolmessa kokeessa seitsemästä (!!!!) ja tunnarissa räiskivä käytös kapuloilla. Yksi nollakin tuli, tosin siitä otan osittain itse syyt niskoilleni, kun en siirtänyt ruudun takanauhalla seisovaa koiraa eteenpäin. Yksi täysin kaoottinen ohjattu, ja saman kokeen kaoottinen ruudun merkin etsiminen on myös niitä viime vuoden ”tähtihetkiä”.

Kaikissa noissa mokissa on taustalla sama syy; ylivireys ja kuuntelemattomuus. Melkein jokaisessa kokeessa eka kehä on ollut huono, ja sen jälkeen homma alkaa luistamaan. Mun täytyy edelleen muistaa päästää Nyyti purkamaan itseään kunnolla ennen suorituksia. En ole kisannut ollenkaan syyskuun jälkeen ja ollaan treenattu tosi paljon kuuntelua ja mietitty mielentiloja. Tästä erityiskiitokset kuuluu kaikille mun ihanille treenikavereille, erityisesti Marille – kiitos! Eteenpäin ollaan onneksi menty, ja esimerkiksi tänään kauden ekoissa Ojanko-treeneissä mulla oli mukana tosi kiva ja vastaanottavainen Nyps.

No mutta, alla siis vuoden 2014 koekäynnit pisteytyksineen:

koe2014

Vertailun vuoksi tein myös vuodesta 2013 oman taulukkonsa:

koe2013

Silloin kun Nyyti aloitteli kisaamaan, en ikinä olisi uskonut, kuinka vaikeaa toko oikeasti on. Ei se temppujen opettaminen ole mitään rakettitiedettä, mutta koiran mielentilat ja niiden säätely, ja se kokonaisvaltainen hallinta on jotain ihan muuta. Ne vaikeudet tuntuvat yleensä alkavan vasta sitten jossain vaiheessa kun koira alkaa olla kokeneempi ja rutinoituu liikkeisiin. Niin kävi meilläkin. Nuori, innokas, vauhdikas ja vastaanottavainen koira alkoi muuttua pikkuhiljaa omahyväisemmäksi ja tehdä itselleen töitä enemmän kuin minulle. Mä myös Nyytin kanssa heräsin vähän turhan myöhään siihen, että se treenaaminen ei aina voi olla sitä että pallot lentelee ja on hirveät palkkabileet käynnissä. Tästä syytettäköön lapinkoiria, niiden kanssa treenatessa täytyi jotenkin aina pitää takaraivossa se, että sitä motivaatiota täytyy vaalia kuin tärkeintä aarretta. Tottakai se motivaatio täytyy luoda jokaiselle harrastuskoiralle, mutta esimerkiksi Nyytin tyyppiselle todella kiihkeälle koiralle olisi varmasti riittänyt vähempikin hetsaaminen.

Loppupeleissä mulle on aivan sama, millaisia pisteitä ja sijoituksia me kokeista saadaan. Mä tykkään treenata ja kisata, ja oikeasti testata sitä koiran osaamista ja tavoitella sitä omaa ”täydellistä” suoritusta. Mun ihanne saattaa olla aivan erilainen kuin arvostelevan tuomarin, ja pisteitä saattaa tulla se 10 vaikka olisin aivan todella pettynyt liikkeeseen. Samoin pistevähennyksiä saattaa tulla jutuista, jotka on mulle aivan täysin merkityksettömiä, enkä koe tarpeelliseksi edes treenata sellaisia. Esimerkkinä vaikka bordercollien hieman matala kyyryasento vaikkapa ruudun stopissa. Mutta jokaisella on ne omat ihanteensa, ja toko on siitä ihana laji, että treenattavaa riittää ja jokainen voi tavoitella sitä juuri oikeaa omaa ihannettaan. Tää on ehkä kulunut lause, mutta tärkeintä ei aina ole se päämäärä, vaan sinne yhdessä kuljettu tie. On vaan niin hienoa, kun vieressä on viuhuvahäntäinen koira, joka ei meinaa pysyä nahoissaan kun autosta alkaa kaivamaan treenikamoja esiin. :)

Kuva: Angelica Leiman

Kuva: Angelica Leiman

Tämä alkanut vuosi on siitä jännittävä, että tokosäännöt muuttuvat 1.8. Alemmat luokat menevät kokonaan uusiksi, ja EVL:n tulee kokonaan uusi liike. Liike vaikuttaa tosi hauskalta, ja veikkaan että se on sitä myös Nyytistä! Olen tehnyt treeneissä paljon tuossa liikkeessa olevia elementtejä, joten uskoisin että sen opettaminen ei ole vaikeaa. Isoimpana miinuksena tuntuu tällä hetkellä ruudun merkin poistuminen, eli koira lähetetään eteenpäin ns. tyhjään. Koska säännöt tulevat vasta elokuussa voimaan, aion rassata päätäni niillä vasta keväämmällä. Nyt on alkamassa karsintakausi ja SM:tkin käydään vielä vanhoilla säännöillä, joten antaa uutuuksien odotella. Uusiin sääntöihin voi tutustua täällä, ja EVL:n uudesta liikkeestä löytyy video täältä.

Hauskoja treenejä – nauttikaa!

Norja2014 329

Renkaan leiri ja piirinmestaruuskoe

20140920-191343.jpg

Reilu kaksi viikkoa sitten vietettiin huippukiva viikonloppu Jämillä valmennusrenkaan leirillä. Renkaalaisia kouluttamaan oli tullut Norjasta kultaistennoutajien kanssa tokossa arvokisatasolla kisaava Synnøve Matre. Perjantaina Synnøve piti luennon kisaamisesta ja koulutusideologiastaan, ja loppuillaksi jakaannuimme ryhmiin suunnittelemaan seuraavan aamun kisaamme ja keskustelemaan kisarutiineistamme. Kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolojen jälkeen kolme liikettä kokeenomaisesti. Nyyti teki luoksetulon, ruudun ja zetan. Tarkoituksena oli näyttää, kuinka vauhtiliikkeiden jälkeen pakka helposti hajoaa ja mielentilan vaihtaminen rauhalliseen liikkeeseen on haastavaa. Nypsin mielestä juokseminen on huippua, ja kun se pääsee juoksemaan niin aivot tuppaa valahtamaan pois kyydistä. Tässä linkki meidän ”kisaan.” Lauantaina treenattiin pienryhmissä ja sunnuntaina päästiin vielä ratkomaan omia ongelmia Synnøven kanssa. Oli taas ihan huippu leiri, en malta odottaa ensi kevättä ja seuraavaa leiriä!

Näin pitkästä aikaa Nyytin penskoja Neoa ja Draamaa tositoimissa, kun käytiin kimpassa treenaamassa agilitya. Draama on kunnon tuulispää, siitä tulee vielä törkeän nopea agilitykoira. Myös Neo meni tosi hienosti, ja isokokoiseksi koiraksi kääntyi tosi näppärästi. Uskaltauduin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan Nyytinkin kanssa esteitä, ja kyllä se muisti vielä mistä on kyse… tosin yksi puomilta putoaminen muistutti myös minua siitä, miksi tämä laji ei tunnu meille niin kovin turvalliselta vaihtoehdolta.

10411048_10152697971813398_1617337994587855633_n

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa Uudenmaan kennelpiirin tokopiirinmestaruuskokeessa. Koe oli meille treenillisesti vähän huonoon saumaan, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne. Isoimmat mokat tehtiin luoksetulossa, jossa Nyden satunnainen koevirhe esiintyi, eli se ei mennyt luoksetulossa maahan. Lisäksi kaukojen alussa tuli tosi yllättävä virhe, kun Nyyti jäi varmaan ekaa kertaa ikinä kiinni häiriöön, eikä mennyt jätössä ekalla käskyllä maahan. Lisäksi seuraaminen oli suorastaan järkky, Nyyti oli kuin superpallo. Ruutu ja tunnari oli kivat ja siistit, niihin olen tyytyväinen. Ja on Nyps vaan kaikessa kiihkeydessään vaan niin hauska ja hellyyttävä tyyppi, se kyllä todella antaa aina kaikkensa. Saatiin raavittua kasaan 273 p. jolla heltisi piirinmestaruushopea. Kultaa voittivat Jessica & Mac, ja pronssille tuliva Sanna & Moona. Onnea! Nyytin Neo-poika teki samassa kokeessa hienon ykköstuloksen ja voitti alokasluokan. Myös Unnan Myrtti-tytär oli Lahden seudun piirinmestiksissä kisaamassa pitkästä aikaa ja teki kivan reippaalla asenteella ykköstuloksen. Taitavia lapsia Unnalla ja Nyytillä. :)

20140920-191431.jpg

TOKO SM 2014

10488190_10152534034918398_2224226622144279326_n

SM:t kisattiin Porissa jokseenkin helteisissä tunnelmissa. Nyytin kanssa tuo helle ei sikäli haittaa, siitä on melkeinpä hitusen enemmän hyötyä, kun helle taittaa Nyytistä sen pahimman raivon. Me startattiin aamulla jo kuudentena, joten kuumuus ei vielä niin kovasti koetellut. Olen kokonaisuuteen todella tyytyväinen. Ei mokattu mitään isompaa. Itse mokasin viimeisen seuruukehän valmistelut palkkaamalla Nyytin pallolla ennen kehää, joka nosti sitä liikaa ja seuraaminen oli tosi huono. Muutoin Nyyti oli tosi vastaanottavaisen oloinen, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä että lähtisi lapasesta.

Tässä osasuorituspisteet suoritusjärkässä:

Zeta 8: asennot oikein, istuminen kai taas hidas.
Hyppy 10: normihyppy.
Tunnari 9: aika vauhdikas kapuloille kaartaminen, siinä samalla taisi yksi kapula singota rivistä kauemmas.

Ruutu 9: hyvä focus ruutuun, vähän matalat stopit merkillä ja ruudussa.
Luoksetulo 8,5: hyvä seis, maahan vähän valui.

Ohjattu 9: aika kaahaava nosto, hiekkapölypilvi pöllähti :D
Kaukot 9: muistaakseni ihan kivan ryhdikkäät vaihdot, s-i normisti nykäys eteenpäin

Seuraaminen 6: tää oli kyllä oikeasti huonoa poukkoilevaa seuraamista. Täysin ansaittu kutonen.

Yhteensä 282 p. ja sijoitus 31/100. Olen tyytyväinen! Nyt ei tapahtunut mitään kaoottista kehästä sinkoamista, vaan mulla oli mukava fiilis olla Nypsin kanssa kehässä. Näin sen kuuluu mennä. :) Videon laitan jossain vaiheessa, kun sen saan.

Kokonaisuuudessaan viikonloppu oli tosi kiva. Koepaikan läheisyydessä oli kivat lenkkimaastot ja lampi, järjestelyt toimi hienosti ja näin helteestä tykkäävänä sääkin oli kohdillaan. Oli kiva nähdä kaikkia tuttuja, erityiskiitokset Katalle matkaseurasta ja Ansulle majoittumisesta. Ja tietysti vielä suuret onnittelut kaikille viikonlopun menestyjille!

Temppuratakoe

1897682_10152371323878398_3168989386504235200_n

Torstaina käytiin HSKH:n iltakokeessa. Väsytin Nyytiä nyt enemmän kuin viimeksi, ja lopputuloksena oli ehkä snadisti liian väsynyt Nyyti. Osa liikkeistä sujui kivasti, ja osa epäonnistui kokonaan. Sää oli myös melko kuuma. Räpiköitiin EVL läpi aika isoilla mokilla, vauhtiliikkeissä tuli suurimmat virheet. Kenttä oli jostain syystä koirille tosi haastava, 13 koirasta vain kolme löysi ruutuun! Kehänauhan painoina olleet betonimötikät vetivät melkein kaikkia koiria puoleensa merkkien sijaan, ja niin kävi meillekin. Yhden osallistujan blogista löytyi kuva kehästä. Yksilöliikkeet tehtiin putkeen. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg.

Paikallaistuminen ja -makuu 10. Oli ollut kiltisti. Makuun ylösnousussa oikea jalka jäi vähän eteen.

Hyppy 10. Perushyppy, ei ihmeitä. Piti hyvin.
Tunnari 9. Korjasi muistaakseni otetta kerran.
Zeta 6. S-I-M. Aargh! Seisoi istumisen, maahan vinoon ja oikealle käännös taas huono.
Ruutu 8. Voi jestas, mua ihan meinas hävettää. :D Nyyti meni merkin sijaan sille perhanan betonipainolle seisomaan, joka oli kehänauhan painona. Pointsit kuitenkin siitä, että se yllättävän hyvin ohjautui takaisin oikealle merkille, eikä jäänyt tarjoamaan sitä epämerkkiä merkkinä loputtomasti. Ruutuun kaarratti sitten niiden betonien myötäisesti, mutta löysi perille. Outoa miten se kehä oli niin haastava, mä hyväuskoisesti ajattelin, että kyllä Nyyti nyt löytää merkin ja ruudun ihan normaalisti…
Ohjattu 5. Voi jestas osa 2. Siirtymä epäonnistui, kun siirryin väärään paikkaan. Joten valmistelut jäi vähän kuin välistä, mutta kyllä sen silti olisi pitänyt fokusoida tehtävään – toisin kävi. Siirtyi keskikapulalle kahdesti – pointsit taas siitä että kuunteli seis-käskyjä. Pöpelikön kautta sitten oikealle ja kaiken sähläyksen jälkeen oikea kapula suussa sivulle. Tää ja ruutu oli vähän kuin ois temppurataa tehnyt. :/
Seuraaminen 8. Uh, tässäkin tuli mokia. Jätti ainakin yhden perusasennon alussa tekemättä ja hitaassa tulkitsi mua kertaalleen väärin ja oli muka kääntymässä oikealle, eli kävi melkein mun edessä :D. Positiivista oli että pakittaminen onnistui nyt.
Kaukot 9. Siirtyi sivusuunnassa s-m, ja snadisti eteen s-i. Naama näytti kiltiltä, eikä ollut jähmeä.
Luoksetulo 9,5. Meinasi varastaa, sikapossu! Onneksi en lähtenyt mukaan, vaan hengähdin hetken käskyn jälkeen ennen kuin kutsuin. Hyvä stop ja nyt myös hyvä maahan! Oli tosin molemmissa vähän jousilla taas käskyn jälkeen.

Yhteensä raavittiin kasaan EVL1 270 p. 2. sija.

Pakko käydä Ojangossa tässä lähipäivinä vähän treenailemassa niiden betonimerkkien seassa, jäi vähän kaivelemaan…

Tänään tehtiin ihana kuuden tunnin metsäretki Tiinan ja Anna-Leenan kanssa. Lisäksi oon ollut nyt sotaleskenä, joten ollaan treenattu joka päivä, kun mitäs sitä tyhjässä talossa nyhjäämään. Tiistaina oltiin kehätreeneissä, joissa Nyyti oli tosi huono! Olin Christan parina, ja sain taas muistutuksia siitä että mun kyllä oikeasti pitää muistaa V A A T I A. Keskiviikkona Katan kanssa Kulloossa sitten vaadin, ja pysyin tiukkana siitä että jokainen käsky on tärkeä. Tehtiin merkillä stabiilina pysymistä, nykimisistä hyihyttelin ja hyvin Nyps rupesi vastaamaan treeniin. Eilen Tesun kanssa sitten tehtiin ympyrämerkkitreeniä, jossa saatiin mokiakin näkyviin. Ohjatussa ei saatu Nypsiä keskelle, vaikka Tesu houkutteli ja haettava kapula piilotettiin. Välillä musta tuntuu, että se vaan niin hyvin tietää millon sitä yritetään saada kiinni mokista ja tekee sillon ajatuksella. Sitten tilanteen niin salliessa aivot lentää narikkaan ja se vaan juoksee, jolloin ne mokat sitten syntyy.

Mutta olipas niin ihanaa olla metsässä ihan ajan kanssa. Käveltiin Nuuksiossa 13 km, uitettiin koiria järvissä ja istuttiin nuotiolla paistamassa makkaraa. Ihan parasta. Kiitos Anna-Leena ja Tiina kivasta päivästä!

20140607-221527.jpg