Norjan reissu 2015

03.08.2015 252

Olipas taas hienoa olla hienossa Norjassa. Reissun päätavoitteena oli (tietty?) saada Nyytille Tromssan kisoista Norjan tottelevaisuusvalion arvo. Ja se saavutettiin tosi kivalla suorituksella! Mulla oli aika luottavainen mieli siihen jo etukäteen, kyllähän me ne liikkeet jotenkin aina räpelletään läpi, mutta ikinä ei tiedä mitä voi sattua. Sen tähden oli huojentavaa, että samalle viikonlopulle oli kaksi koetta. Mua pitkästä aikaa jännitti aika paljon ennen suoritusta, lähinnä ehkä jännitystä aiheutti kun ei ollut täysin varma kaikista käytännön jutuista. En meinannut pysyä nahoissani, kun esimerkiksi liikejärjestys ja zetan asennot kerrottiin vasta juuri ennen meidän luokan alkua. EVL:ssä oli kolme koiraa, joista Nyyti suoritti viimeisenä juoksunsa takia. Onneksi Norjassa saa kisata juoksuisena, koska Nyyti aloitti yllärinä juoksunsa aika reilusti etuajassa! Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä ja pohjana oli hyvä hiekkakenttä kauniissa maisemassa Tromssassa.

Norja2015 008

Nyyti oli kokeessa aivan ihana! Ikinä ennen ei olla tehty noin kivaa suoritusta. Se oli innokas, muttei kipannut yli. Vauhdikas, mutta avoin ja kuuntelevainen. Me oltiin todella yhdessä kehässä. Tällaisia suorituksia kun saisi aina tehdä, niin oispa huippua. Tietysti olosuhteet oli just meille sopivat: ulkona oleva hiekkakenttä ja lomafiilis muutenkin. Norjalainen yleisö oli ihan huippua, ne todella hurrasi, nauroi ja kannusti! Tuomarina oli Arild Eriksen, josta etukäteen kuulin että on melko kitsas pisteidensä kanssa. Nypsi teki kyllä ansaitusti hyvät pisteet, saatiin loppujen lopuksi 303,5 p. ja voitettiin luokka. Tuomari piti palkintojenjaossa puheen, josta en ymmärtänyt paljoa muuta, kuin että hän on kertaalleen aiemmin ikinä antanut yli 300 pistettä! Nyyti palkittiin myös kokeen parhaana koirana. Ilmeisesti Norjassa ei ole KP:t käytössä, vaan erikseen palkitaan kokeen paras. Olin kyllä niin ylpeä mun pienestä luikerosta. Harmillisesti suoritus ei ole videolla, olisi ollut kiva nähdä näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Ainoat seikat jotka vähän tökkivät, oli ohjatun hieman tahmea merkki ja kaukojen s-m sivusuunnan liikkuminen, jota oon nyt yrittänyt saada pois. Tunnari, luoksetulo ja ruutu oli tosi hyvät, samoin seuraaminen ei ollut niin hurjan tuntuista kuin yleensä. Nyyti jopa ravasi juoksuosuudessa! Samoin se yllättäen teki zetan istumisessa musta luopumisen katse eteenpäin, jota olen ihan satunnaisesti treenaillut, enkä edes yrittänyt systemaattisesti siirtää liikkeeseen. En meinannut uskoa silmiäni, kun käännyin sen takana ja huomasin että sen katse on eteenpäin. Nyyti oli kyllä todella kilttinä ja tosiaan yritti parhaansa!

Norja2015 032

Kenttä oli todella kuiva, ja pölisi paljon. Aina Nyytin stopatessa se pöläytti ilmaan pienen pölypilven. Oli tosi hauskan näköistä vauhtiliikkeissä, kun se jatkoi matkaa aina pikku pölypilven keskeltä. Alla Nyps juoksee pöläyttämään norjalaista ruutua:

Norja2015 058 Norja2015 059 Norja2015 060

Kaiken kaikkiaan koe sujui kivasti, järjestelyt olivat toimivat ja kaikki ihmiset tosi auttavaisia ja ystävällisiä. Seuraavana päivänä olisi ollut toinen koe, johon olin Nyden ilmoittanut. Päätettiin kuitenkin jättää koe väliin ja jatkaa matkaamme kohti Lofootteja. Tavoitteena oli TVA-arvo, ja se me onneksi saavutettiin. Olin niin huojentunut kokeen jälkeen, oli ihana käydä syömässä kunnolla ja lähteä illaksi vuorille kävelemään, kun ei tarvinnut enää miettiä miten koe onnistuu! Ja varsinkin kun se oli onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla!

Norja2015 135 Norja2015 126

Tuore NO TVA illalla Tromvikissa:

Norja2015 161

03.08.2015 254

03.08.2015 277

03.08.2015 249

Norja2015 163

Pakollinen turistiposeeraus Tromssa keskustassa rekikoirapatsaan kanssa:

03.08.2015 209

Tromssasta jatkoimme matkaa kohti Lofootteja, joka oli myös hieno paikka. Kuten varmaan jokseenkin koko Norja! Hienoja vehreitä vuoria, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Joka oli todella kylmää, joka me tajuttiin vasta kun annettiin Nyyti-raukalle lupa mennä uimaan. Se uimalenkki oli harvinaisen lyhyt ja päättyi jokseenkin hätäiseen koiran kuivattamiseen ja liikuttamiseen.

Norja2015 213 Norja2015 215

Mä sairastuin flunssaan Lofooteilla, joten reissu jäi aiempaa vähän lyhyemmäksi. Ehdittiin kuitenkin käydä aivan Lofoottien kärjessä, jossa oli kaunis kalastajakylä.

03.08.2015 342

Kaiken kaikkiaan oli taas niin kiva reissu, paluumatkalla ryhdyttiin jo suunnittelemaan ensi kesän suuntaa. Ja kiitos pieni Nyyti, kun annoit mulle parhaan suorituksesi ikinä! Onneksi siitä nyt on muistonakin ”ylimääräinen” titteli.

Norja2015 265

Huomenna lähdetään Ansun ja Ylvan kanssa kohti Ruotsia, jossa kisataan viikonloppuna kaksi koetta. Mua jo vähän hirvittää Ruotsin nurmikentät ja ohjatun sorvatut kapulat… Ei oo meinaan mennyt ko. yhdistelmä treeneissä kauhean lupaavasti! Mutta pitäkää meille peukkuja. :)

 

 

TOKO SM 2015

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Tän vuoden SM:t kisattiin Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Me lähdettiin Ansun kanssa reissuun jo perjantaina. Oli kiva kun ehdittiin rauhassa pystytellä teltat ja lenkittää koiria Teivon nätissä harjumaisemassa, sekä majoittautua hotelliin. Nyyti, Ylva ja Fani tuli onneksi todella mutkattomasti juttuun, joten hotellielämäkään ei mennyt riitelyksi. Vaikka oltiin tosi ajoissa lähdetty matkaan, niin tuntui että ilta meni aivan todella nopeasti.

Telttatalkoot. Kuva: Marko Kivihalme

Telttatalkoot. Kuva: Marko Kivihalme

Meidän reissuporukka, josta puuttuu Sirken pojat. Vasemmalta Nyyti, Fani, Ylva, Puuma ja Roima. Kuva: Angelica Leiman

Meidän reissuporukka, josta puuttuu Sirken pojat. Vasemmalta Nyyti, Fani, Ylva, Puuma ja Roima. Kuva: Angelica Leiman

Mulla oli edeltävästi mennyt muutaman päivän treenit vähän huonosti, joten olin jo etukäteen vähän skeptisellä asenteella liikenteessä. Tottakai sitä aina toivoo ja tavoittelee finaalipaikkaa, mutta olin jotenkin ihan varma että ei onnistuta tänäkään vuonna. Ja niinhän siinä lopulta kävi – tosin suorituksessa oli myös paljon hyvää! :)

Startattiin numerolla 37 ja eka kehä vetikin ihan todella nopeasti, joten mulla jäi lämmittelyt ja väsytykset vähän kesken. Nyyti tuntuikin ekaan kehään mennessä turhan kiihkeältä, joka todella kostautui luoksetulossa. Ekana liikkeenä oli ruutu, jossa ei ollut lopun seuruuta lukuun ottamatta oikeastaan mitään mikä olisi jäänyt häiritsemään. Saatiin siitä 9. Luoksetulossa stop oli ihan ok, mutta aaargh – meidän koemoka ilmeni taas. Eli maahanmenokäskyn kuultuaan se vain himmasi vähän vauhtia. :( Nyyti näytti jo liikkeelle lähtiessään siltä, että nyt se ei pysähdy. Eli sain sen vasta tokalla käskyllä maahan, joka tuli tosi kalliiksi. Siitä siis kutonen.

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Seuraavaan kehään saatiin jonkin aikaa odotella. Mua harmitti odotteluaikana ihan tolkuttoman paljon se luoksetulon epäonnistuminen, luulin vielä että se meni nollille. Onneksi kehään mennessä unohtui murheet, mutta ihan samanlaista tsemppiä en saanut enää loppukokeeseen päälle. Tokassa kehässä tehtiin ohjattu (9) ja kaukot (8,5). Kaukoissa tehtiin meidän normivirheet.

Seuraavaan kehään päästiinkin suoraan. Tunnarissa (8,5) meni kertaalleen oman yli, tarkasti pari kapulaa ja palasi omalle. Zetan alussa tuli muutama päänheilautus taas, unohdin kertoa Nypsille että voi ihan rauhassa odotella. Se on auttanut sitä treeneissä nyt tosi paljon. Asennot tuntui ihan hyviltä, itseasiassa napakammilta mitä yleensä kokeissa. Sotkeennuttiin yllättäen toisiimme taas vasemmalle käännöksessä. Zetasta siis 8.

Kuva: Marianne Forsell

Kuva: Marianne Forsell

Neljännessä kehässä oli vuorossa meidän bravuuri (not), eli seuraaminen. Se on siis tällä hetkellä sellaisessa kuosissa, että mun on hyvin haastavaa kävellä eteenpäin. Huojuttiin kaavio läpi toisiamme puskien 7,5 pisteen arvoisesti. Tuomari kommentoikin, että ”se on vähän ylivireessä.” Kappas vain, niin on. :) Hyppynoudosta tuli maailman tylsin ja turhin pistemenetys, ja ihan Nyytin oma moka! Se kolautti hyppyesteeseen paluuhypyssä, joten muuten tosi siististä metskusta tuli ansaitusti vain kasi.

Vikassa kehässä tehtiin paikallaolot ja kolmas kallis ”oikea virhe”. Nyps ei mennyt ekalla käskyllä maahan, jäi tyytyväisenä katselemaan liikkuria. Paikallamakuusta siis 7,5, istumisesta tuli kokeen ainoa kymppi.

Pisteitä kertyi yhteensä 262, joka riitti siis kuitenkin mokista huolimatta ykköstulokseen. Finaaliin sillä ei ollut asiaa, sijoitus oli lopulta 29/96. Mua alkoi vähän harmittamaan vasta jälkikäteen, kun viimeinen finaaliin päässyt koirakko pääsi sinne pisteillä 266,5. Eli eipä jäänyt monesta pisteestä kiinni. Tosin turha jossitella jälkikäteen! Pääasia oli että päästiin mukaan, aurinko paistoi ja reissuseura oli mitä parhainta. Kiitos kaikille kivasta viikonlopusta, erityisesti Ansulle ja Ylvalle, sekä Anna-Leenalle ketynä toimimisesta kisan ajan!

Huonekaverit Nyyti ja Ylva, jotka ainoina meidän porukasta pelasivat itsensä ulos finaalista! Kuva: Angelica Leiman

Huonekaverit Nyyti ja Ylva, jotka ainoina meidän porukasta pelasivat itsensä ulos finaalista! Kuva: Angelica Leiman

Nyytin poikasiakin oli kisaamassa; Neo ja Anna-Leena AVO:ssa ja Jay ja Marko EVL:ssä. Neo veti potin kotiin, ja voitti yli sadan koiran avoimen luokan! Ihan huikean hieno juttu ja Neon suoritus oli kyllä tosi hieno. Ja tyypeillä on hurja tulostahti päällä, kun Neo teki eilen illalla vielä ekasta voittajaluokan kokeestaan ykköstuloksen! Onnea vielä Neo ja Anna-Leena! Ja monta sydänhymiötä! Jaylle sattui muutama kallis työtapaturma, ensi vuonna sitten uusi yritys! Myös Nyytin Myy-äippä kisasi ja jäi EVL:ssä puolikkaan pisteen päähän ykkösestä. Ehdin nähdä Myyltä ja Jessicalta vikan kehän, ja Myy on kyllä vieläkin ihanan energinen mummokoira. Kunpa Nyytikin pysyisi noin hyväkuntoisena tuon ikäisenä!

Myy 11 v, Nyyti 5 v ja Jay 2,5 v.

Myy 11 v, Nyyti 5 v ja Jay 2,5 v.

Nyt on taas ihan hurja treeni-into päällä, mokailut nostaa aina pienen taistelutahdon saada asiat kuntoon. Tämä viikko tosin ollaan nyt kevyemmin, Nyyti pääsi heti maanantaina Timolle hierottavaksi ja torstaina mennään fyssarille. Lauantaina meillä onkin koe, ajattelin käydä muutaman normikokeen tässä kesällä ennen uusia sääntöjä.

Täytyy vielä laittaa hehkutusta Draaman ja Karon hienoista saavutuksista: tyypit nousivat kakkosiin, tekivät siellä jo ensimmäisen nollavoiton ja suorittivat myös BH-kokeen tässä viikon sisällä! Ihan huippua!

Pätevä Draama. Kuva: Karoliina Myllyoja

Pätevä Draama. Kuva: Karoliina Myllyoja

Valoa tunnelin päässä: me oltiin kokeessa!

Ja meillä meni hyvin! Talven karmeiden kireiden ja ahdistuneiden suoritusten jälkeen meillä meni hyvin! Hurraa! Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Se hyvä fiilis on ollut kyllä treeneissäkin, ja kun ajattelee sitä karsintojen aikaista treenifiilistä, niin on se nyt niin paljon parempi. Tää oli niin tärkeä koe, etten sitä edes ennen koetta osannut kokea sellaisena. Oon ollut kovin epävarma siitä, että mihin me ollaan menossa. Ja nyt oli todella huojentavaa huomata, että suunta on täysin oikea ja olen osannut viedä Nyytiä myös oikealla tavalla eteenpäin. Talven väännöt oli varmaan sellaisia, että ne oli vain pakkokin jossain vaiheessa vääntää ja nyt se on tehty. En ole siis aikoihin työstänyt tekniikkaa eteenpäin, kun pääkriteerinä on ollut kuuntelu, haasteet ja erityisesti oikea mielentila. Nyt jatketaan ja ehkä mä voin suoda joitain ajatuksia jo tekniikallekin. Varsinkin seuraamisessa, joka on katastrofaalisessa kunnossa.

Koe oli siis HSKH:n pieni iltakoe hyvällä hiekkapohjalla. Sääkin suosi, ja vapaapäivä kun oli, niin ehdin tehdä kaikki ”esivalmistelut” ajatuksen kanssa. Tuomarina toimi Harri Laisi, kun alkuperäinen tuomari oli sairastunut viime hetkellä. Kaikki liikkeet tehtiin normijärkässä kahdessa osassa.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti ollut ihmeitä, ainakaan kukaan ei sanonut että Nyyti olisi askarrellut siellä jotain. Molemmista kympit.

Seuraaminen (8) alkoi meille tosi vaikeasti, eli peruutus heti alkuun. Räpellettiin kaavio läpi pomppivaiseen ja edistäväiseen tyyliimme ilman ääntelyitä tai ylimääräisiä koukeroita. Tää menee kyllä niin työn alle.

Zetassa (9) S-I-M ei ihmeitä, se istuminen on edelleen hidas. Aloitus oli nyt rauhallisempi.

Luoksetulossa (9,5) tehtiin superhyvä stop, maahan se potkuttelee niillä pirun takajaloilla ja samaan aikaan liiraa etujaloilla.

Ruutu (10) normiruutu. Merkillä näkyi tosi kivasti kuuntelutreenit aavistukseen viiveellisellä lähdöllä ruutuun.

Ohjatussa (10) oli vähän huono merkki, jollaisia Nyps välillä tekee jos se alkaa olla vähän väsynyt. Vasen haettiin.

Hypyssä (8) tapahtui positiivinen moka! Kuvitelkaa – mun Siivekäs ei lähtenyt lentoon ekalla käskyllä! Se piti tosi kiltisti fokuksen minussa, kun olen tehnyt noihin lähetyksiin hämykäskyjä. Nyt se siis oli tarkkana, ainoa vaan että mä en antanut sille aikaa kuunnella vaan tykitin toisen käskyn heti perään. Se olisi varmaan lähtenyt sillä ekallakin, kun olisi hetken ehtinyt prosessoida, että tuliko sieltä oikea vai hämykäsky.

Tunnarissa (9) tuli oikeampi moka, ei nostanut omaa ekalla. Näin kyllä että se merkkasi sen, mutta lähti vielä tarkastamaan. Muuten siisti.

Kaukoissa (9,5) meidän normivirheet: S-I eteen ja S-M sivuun. Meinasi jäädä alussa kiinni liikkuriin, minkä se teki viime vuoden piirin kokeessakin. Onneksi liike ei ehtinyt alkaa, niin ehdin huomauttaa. Positiivista oli, että ekana vaihtona oli istuminen, jonka se teki nyt yhdellä siirrolla jota olen lähiaikoina vähän treenannut. Kivaa.

Yhteensä 298 p. KP ja luokkavoitto. Taitava pieni Nyyti!

Oli ihana tunne, kun tajusin että Nyytin fokus on nyt liikkeiden ja juoksemisen sijaan minussa, ja se oli täysin auki mua kohtaan koko kokeen ajan. Pystyin myös itse vilpittömästi ja iloisesti kehumaan sen liikkeiden välissä, koska se oli kaikkien niiden kehujen arvoinen.

Kiitos Nyyti.


11259095_10153307355638398_5586613024231599990_n

Seinäjoen koe

_DSC3767

Käytiinpä taas kisaamassa. Oli pakko lähinnä oman mielenterveyden vuoksi käydä tsekkaamassa, voiko mennä vielä huonommin kuin Ojangossa. Ei onneksi voinut, vaikka samat elementit – tosin lievempinä – olivat edelleen olemassa. En tosin odottanutkaan, että tuo jäätävä kehässä stressaaminen olisi jotenkin ihmeellisesti jäänyt muutamassa viikossa pois. Jostain syystä Nyps on nyt kipannut ylivireensä stressin puolelle ja oppinut purkamaan sitä ääntelyllä. Nyt ei siis auta kuin hakea sitä rentoutta treeneissä (se on onnistunutkin tässä Ojangon jälkeen tosi hyvin!) ja toivoa että joskus eläkeiän lähestyessä sen rentouden saisi kehäänkin. Mun on pakko olla jotenkin realistinen asian suhteen, kun nuo samaiset ongelmat ilmenivät ekan kerran Tallinnan kokeessa kaksi vuotta sitten pentuloman jälkeen. Voi olla etten saa niitä (ääntely, sijaistoiminnot) ikinä pois, ja sitten seuraava fiksu juttu on miettiä onko kisaaminen ollenkaan järkevää, jos koiralla on oikeasti paha olla kehässä. Seinäjoella sain onneksi itseni psyykattua koiraa mahdollisimman paljon tukevaksi ja en edes jännittänyt. Me oltiin koepaikalla jo kahdeksan aikaan aamulla, ja Nyytin suoritusvuoro oli vasta klo 16, joten ei siinä vaiheessa enää yksinkertaisesti jaksanut jännittää omaa suoritusta!

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Saatiin raavittua kasaan 259 p. ilman yhtään nollaa. Tosi surullinen tulos, aiemmin ollaan saatu tuollaisia pisteitä sillä että nollaa jonkun liikkeen. Voi voi. Tässä vielä Nyytin Jessica-kasvattajan kuvaamat videot kokeesta; kehä 1 ja kehä 2.

_DSC3772

_DSC3756

Ajattelin nyt jättää tulevan viikonlopun Lempäälän kokeen väliin, ja yrittää saada huhtikuulle jotain taviskoetta. Tän hetken pistekeskiarvolla me ei varmaan päästä SM:iin, joten täytyy vielä yrittää vähän nostaa sitä. Olisipa kurjaa, jos SM-reissulla joutuisikin turistiksi kehän ulkopuolelle. Mutta nyt ei vaan mee hyvin, mulla on ihan luuseriolo. Ja vaikka mikä tulisi, niin Nyyti on mulle aina se Once in a lifetime -koira, josta mä vaan tykkään niin älyttömästi! Onneksi treenaaminen on kivaa, ja sehän on se pääasia.

Nyt on niin ihanan keväistä, joten ollaan lenkkeilty taas ihania pitkiä lenkkejä tyttöjen kanssa. Mulla on just loppumassa yövuorot ja loppuviikko vapaata, joten nyt on ihanasti aikaa ulkoilla! Yritän muistaa napata joku päivä kameran mukaan, nyt on niin kauniita murrettuja sävyjä maisemat täynnä.

Yhtään ei kiristä

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Meinasi pikkasen pukata tuskanhikeä, kun käytiin Nypsin kanssa kisaamassa Ojangossa karsinnoissa. Ensiksi hikeentyi Nyyti, ja luonnollisesti sen jälkeen meinasin hikeentyä minä. Ei ole kyllä sitten pentujen jälkeisen Tallinnan kokeen jälkeen ollut tuollaista hulabaloota kehässä. Lauantaina rävellettiin räkäykkönen, ja sunnuntaina vielä surkeampi kakkostulos. Varsinkin sunnuntai oli aikamoinen tuskien taival, startattiinkin vielä numerolla 1, eli minun ja Nyytin loppukevennys kisayleisölle järjestettiin ihan kokeen aluksi. Mä olen tottunut siihen että Nyps on ylivireessä ja keulii, mutta nyt se oli oikeasti stressissä. Tuo oli varmasti monen eri tekijän summa, ja kaikesta oppii. Mutta eipä ollut tunnelma katossa sunnuntaina kun ajelin Ojangosta kotiin. Olin ilmoittanut meidät Ouluunkin, mutta päätin jättää kokeen väliin. En jaksa sen kummemmin käydä liikkeitä tässä nyt läpi, kun kokonaisuus oli molempina päivinä todella huono. Kaikista surullisinta oli tuntea kehässä se huono fiilis! Muutama juttu joita on treenattu näkyi kehässäkin positiivisella tavalla, mutta se mulle tärkein asia – hyvä mielentila – loisti nyt poissaolollaan. Onneksi meillä on treeneissä parempi mieli, saa nähdä mihin suuntaan kokeet rupeavat nyt jatkossa menemään.

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Seuraaminen oli hurjaa, kuten kuvasta näkyy…

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Alkuviikosta rentouduttiin, paranneltiin kisojen tuoksinassa loukattua yläanturaa ja nautittiin jäisen liukkaasta ihanan lumiseksi vaihtuneesta maisemasta. Viikonloppuna Nyytin Ruotsissa asuva Finn-poika oli Isabellen ja Jounin kanssa käymässä Suomessa, oli ihana tavata Finn ekaa kertaa luovutusiän jälkeen. Siinä on kyllä törkeän nopea agilitykoira, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessä Isabellen kanssa! Tässä Nyyti ja lapset 4/6:

Nyyti ja "isot nyytit" eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Nyyti ja ”isot nyytit” eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Unnasta tuli toissapäivänä isoisoäiti, kun Sissi synnytti kolme pentua. Onnea Mari ja Heini uusista Taivaannastoista!

Meidän tokovuosi 2014

062614_karsinnat 357

Nyt on uusi treenivuosi taas pyörähtänyt käyntiin, ja Facebookissa ihmisten jakamista koetaulukoista innostuneena päätin itsekin perjantai-illan puhteena vetää kasaan viime vuoden koekäynnit. Eniten meillä on kussut selkeästi zeta (2 asentovirhettä), seuraamisen ylivireestä johtuvat pistevähennykset, luoksetulossa maahanmenon tuplakäsky kolmessa kokeessa seitsemästä (!!!!) ja tunnarissa räiskivä käytös kapuloilla. Yksi nollakin tuli, tosin siitä otan osittain itse syyt niskoilleni, kun en siirtänyt ruudun takanauhalla seisovaa koiraa eteenpäin. Yksi täysin kaoottinen ohjattu, ja saman kokeen kaoottinen ruudun merkin etsiminen on myös niitä viime vuoden ”tähtihetkiä”.

Kaikissa noissa mokissa on taustalla sama syy; ylivireys ja kuuntelemattomuus. Melkein jokaisessa kokeessa eka kehä on ollut huono, ja sen jälkeen homma alkaa luistamaan. Mun täytyy edelleen muistaa päästää Nyyti purkamaan itseään kunnolla ennen suorituksia. En ole kisannut ollenkaan syyskuun jälkeen ja ollaan treenattu tosi paljon kuuntelua ja mietitty mielentiloja. Tästä erityiskiitokset kuuluu kaikille mun ihanille treenikavereille, erityisesti Marille – kiitos! Eteenpäin ollaan onneksi menty, ja esimerkiksi tänään kauden ekoissa Ojanko-treeneissä mulla oli mukana tosi kiva ja vastaanottavainen Nyps.

No mutta, alla siis vuoden 2014 koekäynnit pisteytyksineen:

koe2014

Vertailun vuoksi tein myös vuodesta 2013 oman taulukkonsa:

koe2013

Silloin kun Nyyti aloitteli kisaamaan, en ikinä olisi uskonut, kuinka vaikeaa toko oikeasti on. Ei se temppujen opettaminen ole mitään rakettitiedettä, mutta koiran mielentilat ja niiden säätely, ja se kokonaisvaltainen hallinta on jotain ihan muuta. Ne vaikeudet tuntuvat yleensä alkavan vasta sitten jossain vaiheessa kun koira alkaa olla kokeneempi ja rutinoituu liikkeisiin. Niin kävi meilläkin. Nuori, innokas, vauhdikas ja vastaanottavainen koira alkoi muuttua pikkuhiljaa omahyväisemmäksi ja tehdä itselleen töitä enemmän kuin minulle. Mä myös Nyytin kanssa heräsin vähän turhan myöhään siihen, että se treenaaminen ei aina voi olla sitä että pallot lentelee ja on hirveät palkkabileet käynnissä. Tästä syytettäköön lapinkoiria, niiden kanssa treenatessa täytyi jotenkin aina pitää takaraivossa se, että sitä motivaatiota täytyy vaalia kuin tärkeintä aarretta. Tottakai se motivaatio täytyy luoda jokaiselle harrastuskoiralle, mutta esimerkiksi Nyytin tyyppiselle todella kiihkeälle koiralle olisi varmasti riittänyt vähempikin hetsaaminen.

Loppupeleissä mulle on aivan sama, millaisia pisteitä ja sijoituksia me kokeista saadaan. Mä tykkään treenata ja kisata, ja oikeasti testata sitä koiran osaamista ja tavoitella sitä omaa ”täydellistä” suoritusta. Mun ihanne saattaa olla aivan erilainen kuin arvostelevan tuomarin, ja pisteitä saattaa tulla se 10 vaikka olisin aivan todella pettynyt liikkeeseen. Samoin pistevähennyksiä saattaa tulla jutuista, jotka on mulle aivan täysin merkityksettömiä, enkä koe tarpeelliseksi edes treenata sellaisia. Esimerkkinä vaikka bordercollien hieman matala kyyryasento vaikkapa ruudun stopissa. Mutta jokaisella on ne omat ihanteensa, ja toko on siitä ihana laji, että treenattavaa riittää ja jokainen voi tavoitella sitä juuri oikeaa omaa ihannettaan. Tää on ehkä kulunut lause, mutta tärkeintä ei aina ole se päämäärä, vaan sinne yhdessä kuljettu tie. On vaan niin hienoa, kun vieressä on viuhuvahäntäinen koira, joka ei meinaa pysyä nahoissaan kun autosta alkaa kaivamaan treenikamoja esiin. :)

Kuva: Angelica Leiman

Kuva: Angelica Leiman

Tämä alkanut vuosi on siitä jännittävä, että tokosäännöt muuttuvat 1.8. Alemmat luokat menevät kokonaan uusiksi, ja EVL:n tulee kokonaan uusi liike. Liike vaikuttaa tosi hauskalta, ja veikkaan että se on sitä myös Nyytistä! Olen tehnyt treeneissä paljon tuossa liikkeessa olevia elementtejä, joten uskoisin että sen opettaminen ei ole vaikeaa. Isoimpana miinuksena tuntuu tällä hetkellä ruudun merkin poistuminen, eli koira lähetetään eteenpäin ns. tyhjään. Koska säännöt tulevat vasta elokuussa voimaan, aion rassata päätäni niillä vasta keväämmällä. Nyt on alkamassa karsintakausi ja SM:tkin käydään vielä vanhoilla säännöillä, joten antaa uutuuksien odotella. Uusiin sääntöihin voi tutustua täällä, ja EVL:n uudesta liikkeestä löytyy video täältä.

Hauskoja treenejä – nauttikaa!

Norja2014 329

Renkaan leiri ja piirinmestaruuskoe

20140920-191343.jpg

Reilu kaksi viikkoa sitten vietettiin huippukiva viikonloppu Jämillä valmennusrenkaan leirillä. Renkaalaisia kouluttamaan oli tullut Norjasta kultaistennoutajien kanssa tokossa arvokisatasolla kisaava Synnøve Matre. Perjantaina Synnøve piti luennon kisaamisesta ja koulutusideologiastaan, ja loppuillaksi jakaannuimme ryhmiin suunnittelemaan seuraavan aamun kisaamme ja keskustelemaan kisarutiineistamme. Kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolojen jälkeen kolme liikettä kokeenomaisesti. Nyyti teki luoksetulon, ruudun ja zetan. Tarkoituksena oli näyttää, kuinka vauhtiliikkeiden jälkeen pakka helposti hajoaa ja mielentilan vaihtaminen rauhalliseen liikkeeseen on haastavaa. Nypsin mielestä juokseminen on huippua, ja kun se pääsee juoksemaan niin aivot tuppaa valahtamaan pois kyydistä. Tässä linkki meidän ”kisaan.” Lauantaina treenattiin pienryhmissä ja sunnuntaina päästiin vielä ratkomaan omia ongelmia Synnøven kanssa. Oli taas ihan huippu leiri, en malta odottaa ensi kevättä ja seuraavaa leiriä!

Näin pitkästä aikaa Nyytin penskoja Neoa ja Draamaa tositoimissa, kun käytiin kimpassa treenaamassa agilitya. Draama on kunnon tuulispää, siitä tulee vielä törkeän nopea agilitykoira. Myös Neo meni tosi hienosti, ja isokokoiseksi koiraksi kääntyi tosi näppärästi. Uskaltauduin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan Nyytinkin kanssa esteitä, ja kyllä se muisti vielä mistä on kyse… tosin yksi puomilta putoaminen muistutti myös minua siitä, miksi tämä laji ei tunnu meille niin kovin turvalliselta vaihtoehdolta.

10411048_10152697971813398_1617337994587855633_n

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa Uudenmaan kennelpiirin tokopiirinmestaruuskokeessa. Koe oli meille treenillisesti vähän huonoon saumaan, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne. Isoimmat mokat tehtiin luoksetulossa, jossa Nyden satunnainen koevirhe esiintyi, eli se ei mennyt luoksetulossa maahan. Lisäksi kaukojen alussa tuli tosi yllättävä virhe, kun Nyyti jäi varmaan ekaa kertaa ikinä kiinni häiriöön, eikä mennyt jätössä ekalla käskyllä maahan. Lisäksi seuraaminen oli suorastaan järkky, Nyyti oli kuin superpallo. Ruutu ja tunnari oli kivat ja siistit, niihin olen tyytyväinen. Ja on Nyps vaan kaikessa kiihkeydessään vaan niin hauska ja hellyyttävä tyyppi, se kyllä todella antaa aina kaikkensa. Saatiin raavittua kasaan 273 p. jolla heltisi piirinmestaruushopea. Kultaa voittivat Jessica & Mac, ja pronssille tuliva Sanna & Moona. Onnea! Nyytin Neo-poika teki samassa kokeessa hienon ykköstuloksen ja voitti alokasluokan. Myös Unnan Myrtti-tytär oli Lahden seudun piirinmestiksissä kisaamassa pitkästä aikaa ja teki kivan reippaalla asenteella ykköstuloksen. Taitavia lapsia Unnalla ja Nyytillä. :)

20140920-191431.jpg