Seinäjoen koe

_DSC3767

Käytiinpä taas kisaamassa. Oli pakko lähinnä oman mielenterveyden vuoksi käydä tsekkaamassa, voiko mennä vielä huonommin kuin Ojangossa. Ei onneksi voinut, vaikka samat elementit – tosin lievempinä – olivat edelleen olemassa. En tosin odottanutkaan, että tuo jäätävä kehässä stressaaminen olisi jotenkin ihmeellisesti jäänyt muutamassa viikossa pois. Jostain syystä Nyps on nyt kipannut ylivireensä stressin puolelle ja oppinut purkamaan sitä ääntelyllä. Nyt ei siis auta kuin hakea sitä rentoutta treeneissä (se on onnistunutkin tässä Ojangon jälkeen tosi hyvin!) ja toivoa että joskus eläkeiän lähestyessä sen rentouden saisi kehäänkin. Mun on pakko olla jotenkin realistinen asian suhteen, kun nuo samaiset ongelmat ilmenivät ekan kerran Tallinnan kokeessa kaksi vuotta sitten pentuloman jälkeen. Voi olla etten saa niitä (ääntely, sijaistoiminnot) ikinä pois, ja sitten seuraava fiksu juttu on miettiä onko kisaaminen ollenkaan järkevää, jos koiralla on oikeasti paha olla kehässä. Seinäjoella sain onneksi itseni psyykattua koiraa mahdollisimman paljon tukevaksi ja en edes jännittänyt. Me oltiin koepaikalla jo kahdeksan aikaan aamulla, ja Nyytin suoritusvuoro oli vasta klo 16, joten ei siinä vaiheessa enää yksinkertaisesti jaksanut jännittää omaa suoritusta!

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Saatiin raavittua kasaan 259 p. ilman yhtään nollaa. Tosi surullinen tulos, aiemmin ollaan saatu tuollaisia pisteitä sillä että nollaa jonkun liikkeen. Voi voi. Tässä vielä Nyytin Jessica-kasvattajan kuvaamat videot kokeesta; kehä 1 ja kehä 2.

_DSC3772

_DSC3756

Ajattelin nyt jättää tulevan viikonlopun Lempäälän kokeen väliin, ja yrittää saada huhtikuulle jotain taviskoetta. Tän hetken pistekeskiarvolla me ei varmaan päästä SM:iin, joten täytyy vielä yrittää vähän nostaa sitä. Olisipa kurjaa, jos SM-reissulla joutuisikin turistiksi kehän ulkopuolelle. Mutta nyt ei vaan mee hyvin, mulla on ihan luuseriolo. Ja vaikka mikä tulisi, niin Nyyti on mulle aina se Once in a lifetime -koira, josta mä vaan tykkään niin älyttömästi! Onneksi treenaaminen on kivaa, ja sehän on se pääasia.

Nyt on niin ihanan keväistä, joten ollaan lenkkeilty taas ihania pitkiä lenkkejä tyttöjen kanssa. Mulla on just loppumassa yövuorot ja loppuviikko vapaata, joten nyt on ihanasti aikaa ulkoilla! Yritän muistaa napata joku päivä kameran mukaan, nyt on niin kauniita murrettuja sävyjä maisemat täynnä.

Yhtään ei kiristä

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Meinasi pikkasen pukata tuskanhikeä, kun käytiin Nypsin kanssa kisaamassa Ojangossa karsinnoissa. Ensiksi hikeentyi Nyyti, ja luonnollisesti sen jälkeen meinasin hikeentyä minä. Ei ole kyllä sitten pentujen jälkeisen Tallinnan kokeen jälkeen ollut tuollaista hulabaloota kehässä. Lauantaina rävellettiin räkäykkönen, ja sunnuntaina vielä surkeampi kakkostulos. Varsinkin sunnuntai oli aikamoinen tuskien taival, startattiinkin vielä numerolla 1, eli minun ja Nyytin loppukevennys kisayleisölle järjestettiin ihan kokeen aluksi. Mä olen tottunut siihen että Nyps on ylivireessä ja keulii, mutta nyt se oli oikeasti stressissä. Tuo oli varmasti monen eri tekijän summa, ja kaikesta oppii. Mutta eipä ollut tunnelma katossa sunnuntaina kun ajelin Ojangosta kotiin. Olin ilmoittanut meidät Ouluunkin, mutta päätin jättää kokeen väliin. En jaksa sen kummemmin käydä liikkeitä tässä nyt läpi, kun kokonaisuus oli molempina päivinä todella huono. Kaikista surullisinta oli tuntea kehässä se huono fiilis! Muutama juttu joita on treenattu näkyi kehässäkin positiivisella tavalla, mutta se mulle tärkein asia – hyvä mielentila – loisti nyt poissaolollaan. Onneksi meillä on treeneissä parempi mieli, saa nähdä mihin suuntaan kokeet rupeavat nyt jatkossa menemään.

Kuva: Jenni Korhonen

Kuva: Jenni Korhonen

Seuraaminen oli hurjaa, kuten kuvasta näkyy…

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Kuva: Milena Halme

Alkuviikosta rentouduttiin, paranneltiin kisojen tuoksinassa loukattua yläanturaa ja nautittiin jäisen liukkaasta ihanan lumiseksi vaihtuneesta maisemasta. Viikonloppuna Nyytin Ruotsissa asuva Finn-poika oli Isabellen ja Jounin kanssa käymässä Suomessa, oli ihana tavata Finn ekaa kertaa luovutusiän jälkeen. Siinä on kyllä törkeän nopea agilitykoira, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessä Isabellen kanssa! Tässä Nyyti ja lapset 4/6:

Nyyti ja "isot nyytit" eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Nyyti ja ”isot nyytit” eli vasemmalta Finn, Jay, Nyyti, Neo ja Draama. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Unnasta tuli toissapäivänä isoisoäiti, kun Sissi synnytti kolme pentua. Onnea Mari ja Heini uusista Taivaannastoista!

Meidän tokovuosi 2014

062614_karsinnat 357

Nyt on uusi treenivuosi taas pyörähtänyt käyntiin, ja Facebookissa ihmisten jakamista koetaulukoista innostuneena päätin itsekin perjantai-illan puhteena vetää kasaan viime vuoden koekäynnit. Eniten meillä on kussut selkeästi zeta (2 asentovirhettä), seuraamisen ylivireestä johtuvat pistevähennykset, luoksetulossa maahanmenon tuplakäsky kolmessa kokeessa seitsemästä (!!!!) ja tunnarissa räiskivä käytös kapuloilla. Yksi nollakin tuli, tosin siitä otan osittain itse syyt niskoilleni, kun en siirtänyt ruudun takanauhalla seisovaa koiraa eteenpäin. Yksi täysin kaoottinen ohjattu, ja saman kokeen kaoottinen ruudun merkin etsiminen on myös niitä viime vuoden ”tähtihetkiä”.

Kaikissa noissa mokissa on taustalla sama syy; ylivireys ja kuuntelemattomuus. Melkein jokaisessa kokeessa eka kehä on ollut huono, ja sen jälkeen homma alkaa luistamaan. Mun täytyy edelleen muistaa päästää Nyyti purkamaan itseään kunnolla ennen suorituksia. En ole kisannut ollenkaan syyskuun jälkeen ja ollaan treenattu tosi paljon kuuntelua ja mietitty mielentiloja. Tästä erityiskiitokset kuuluu kaikille mun ihanille treenikavereille, erityisesti Marille – kiitos! Eteenpäin ollaan onneksi menty, ja esimerkiksi tänään kauden ekoissa Ojanko-treeneissä mulla oli mukana tosi kiva ja vastaanottavainen Nyps.

No mutta, alla siis vuoden 2014 koekäynnit pisteytyksineen:

koe2014

Vertailun vuoksi tein myös vuodesta 2013 oman taulukkonsa:

koe2013

Silloin kun Nyyti aloitteli kisaamaan, en ikinä olisi uskonut, kuinka vaikeaa toko oikeasti on. Ei se temppujen opettaminen ole mitään rakettitiedettä, mutta koiran mielentilat ja niiden säätely, ja se kokonaisvaltainen hallinta on jotain ihan muuta. Ne vaikeudet tuntuvat yleensä alkavan vasta sitten jossain vaiheessa kun koira alkaa olla kokeneempi ja rutinoituu liikkeisiin. Niin kävi meilläkin. Nuori, innokas, vauhdikas ja vastaanottavainen koira alkoi muuttua pikkuhiljaa omahyväisemmäksi ja tehdä itselleen töitä enemmän kuin minulle. Mä myös Nyytin kanssa heräsin vähän turhan myöhään siihen, että se treenaaminen ei aina voi olla sitä että pallot lentelee ja on hirveät palkkabileet käynnissä. Tästä syytettäköön lapinkoiria, niiden kanssa treenatessa täytyi jotenkin aina pitää takaraivossa se, että sitä motivaatiota täytyy vaalia kuin tärkeintä aarretta. Tottakai se motivaatio täytyy luoda jokaiselle harrastuskoiralle, mutta esimerkiksi Nyytin tyyppiselle todella kiihkeälle koiralle olisi varmasti riittänyt vähempikin hetsaaminen.

Loppupeleissä mulle on aivan sama, millaisia pisteitä ja sijoituksia me kokeista saadaan. Mä tykkään treenata ja kisata, ja oikeasti testata sitä koiran osaamista ja tavoitella sitä omaa ”täydellistä” suoritusta. Mun ihanne saattaa olla aivan erilainen kuin arvostelevan tuomarin, ja pisteitä saattaa tulla se 10 vaikka olisin aivan todella pettynyt liikkeeseen. Samoin pistevähennyksiä saattaa tulla jutuista, jotka on mulle aivan täysin merkityksettömiä, enkä koe tarpeelliseksi edes treenata sellaisia. Esimerkkinä vaikka bordercollien hieman matala kyyryasento vaikkapa ruudun stopissa. Mutta jokaisella on ne omat ihanteensa, ja toko on siitä ihana laji, että treenattavaa riittää ja jokainen voi tavoitella sitä juuri oikeaa omaa ihannettaan. Tää on ehkä kulunut lause, mutta tärkeintä ei aina ole se päämäärä, vaan sinne yhdessä kuljettu tie. On vaan niin hienoa, kun vieressä on viuhuvahäntäinen koira, joka ei meinaa pysyä nahoissaan kun autosta alkaa kaivamaan treenikamoja esiin. :)

Kuva: Angelica Leiman

Kuva: Angelica Leiman

Tämä alkanut vuosi on siitä jännittävä, että tokosäännöt muuttuvat 1.8. Alemmat luokat menevät kokonaan uusiksi, ja EVL:n tulee kokonaan uusi liike. Liike vaikuttaa tosi hauskalta, ja veikkaan että se on sitä myös Nyytistä! Olen tehnyt treeneissä paljon tuossa liikkeessa olevia elementtejä, joten uskoisin että sen opettaminen ei ole vaikeaa. Isoimpana miinuksena tuntuu tällä hetkellä ruudun merkin poistuminen, eli koira lähetetään eteenpäin ns. tyhjään. Koska säännöt tulevat vasta elokuussa voimaan, aion rassata päätäni niillä vasta keväämmällä. Nyt on alkamassa karsintakausi ja SM:tkin käydään vielä vanhoilla säännöillä, joten antaa uutuuksien odotella. Uusiin sääntöihin voi tutustua täällä, ja EVL:n uudesta liikkeestä löytyy video täältä.

Hauskoja treenejä – nauttikaa!

Norja2014 329

Renkaan leiri ja piirinmestaruuskoe

20140920-191343.jpg

Reilu kaksi viikkoa sitten vietettiin huippukiva viikonloppu Jämillä valmennusrenkaan leirillä. Renkaalaisia kouluttamaan oli tullut Norjasta kultaistennoutajien kanssa tokossa arvokisatasolla kisaava Synnøve Matre. Perjantaina Synnøve piti luennon kisaamisesta ja koulutusideologiastaan, ja loppuillaksi jakaannuimme ryhmiin suunnittelemaan seuraavan aamun kisaamme ja keskustelemaan kisarutiineistamme. Kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolojen jälkeen kolme liikettä kokeenomaisesti. Nyyti teki luoksetulon, ruudun ja zetan. Tarkoituksena oli näyttää, kuinka vauhtiliikkeiden jälkeen pakka helposti hajoaa ja mielentilan vaihtaminen rauhalliseen liikkeeseen on haastavaa. Nypsin mielestä juokseminen on huippua, ja kun se pääsee juoksemaan niin aivot tuppaa valahtamaan pois kyydistä. Tässä linkki meidän ”kisaan.” Lauantaina treenattiin pienryhmissä ja sunnuntaina päästiin vielä ratkomaan omia ongelmia Synnøven kanssa. Oli taas ihan huippu leiri, en malta odottaa ensi kevättä ja seuraavaa leiriä!

Näin pitkästä aikaa Nyytin penskoja Neoa ja Draamaa tositoimissa, kun käytiin kimpassa treenaamassa agilitya. Draama on kunnon tuulispää, siitä tulee vielä törkeän nopea agilitykoira. Myös Neo meni tosi hienosti, ja isokokoiseksi koiraksi kääntyi tosi näppärästi. Uskaltauduin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan Nyytinkin kanssa esteitä, ja kyllä se muisti vielä mistä on kyse… tosin yksi puomilta putoaminen muistutti myös minua siitä, miksi tämä laji ei tunnu meille niin kovin turvalliselta vaihtoehdolta.

10411048_10152697971813398_1617337994587855633_n

Viime viikonloppuna käytiin kisaamassa Uudenmaan kennelpiirin tokopiirinmestaruuskokeessa. Koe oli meille treenillisesti vähän huonoon saumaan, mutta tulipahan käytyä. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne. Isoimmat mokat tehtiin luoksetulossa, jossa Nyden satunnainen koevirhe esiintyi, eli se ei mennyt luoksetulossa maahan. Lisäksi kaukojen alussa tuli tosi yllättävä virhe, kun Nyyti jäi varmaan ekaa kertaa ikinä kiinni häiriöön, eikä mennyt jätössä ekalla käskyllä maahan. Lisäksi seuraaminen oli suorastaan järkky, Nyyti oli kuin superpallo. Ruutu ja tunnari oli kivat ja siistit, niihin olen tyytyväinen. Ja on Nyps vaan kaikessa kiihkeydessään vaan niin hauska ja hellyyttävä tyyppi, se kyllä todella antaa aina kaikkensa. Saatiin raavittua kasaan 273 p. jolla heltisi piirinmestaruushopea. Kultaa voittivat Jessica & Mac, ja pronssille tuliva Sanna & Moona. Onnea! Nyytin Neo-poika teki samassa kokeessa hienon ykköstuloksen ja voitti alokasluokan. Myös Unnan Myrtti-tytär oli Lahden seudun piirinmestiksissä kisaamassa pitkästä aikaa ja teki kivan reippaalla asenteella ykköstuloksen. Taitavia lapsia Unnalla ja Nyytillä. :)

20140920-191431.jpg

Se ois syksy nyt

Kesä tuli ja meni. Mä olisin voinut lomailla ja nauttia hellesäistä vielä pidempäänkin. Loppukesän kohokohta oli tietysti TOKO MM:t ja World Dog Show 2014 Helsingissä. Oli ihan huippua päästä seuraamaan MM-kisoja, varsinkin kun Suomi otti hienosti joukkuekultaa ja yksilökisoissa Katja ja Zen nappasivat yksilöhopean. Onnea, olette huippuja! Saksalainen voittajakoira oli myös upea, mieletön vauhti ja hallinta samassa paketissa.

Valmennusrenkaan porukalla olimme lauantaina ja sunnuntaina esiintymässä Messukeskuksessa. Tuollaisessa isossa hallissa tekeminen on hyvää treeniä, mutta Nypsi kyllä kuumui aika kovin, kun tajusi että täällä lelut lentää ja leikitään riehakkaasti. Sunnuntaina en saanut sitä enää täysin hallintaan, sen ilme oikein kirkastui kun seurautin sen sisään… ”jes, tää on tää leluhalli taas!” Mutta oli hauskaa ja esityksetkin menivät suunnitelmien mukaan. Lisään jossain vaiheessa tänne videon, kun sen saan. 

20140810_1MG_3840
 
Kuva: Jukka Pätynen

Elokuun 17. Nyyti täytti viisi vuotta. Meillä on ollut tapana muistaa koirienkin syntymäpäiviä, joten päätettiin päästää leluhullu ostoksille Peten Koiratarvikkeeseen. Nyps oli jokseenkin koominen, kun se kulki pitkin myymälää leluja ihaillen ja lopulta jämähti tuijottamaan yhtä lelua. Sen se sitten lopulta sai, mutta ei olisi halunnut luopua uudesta aarteestaan kassalla. 

10612986_10152632279673398_4442788421925332696_n

 

10616132_10152632155558398_3440975820568528879_n

Isän ja äidin Dolla oli meillä viikon hoidossa, se on kyllä maailman helpoin kotikoira. Rauhallinen ja leppoisa, ja vielä ikäisekseen kuitenkin leikkisä ja pirteä. Unnakin on nyt säiden viilennyttyä ollut paljon pirteämpi ja voinut hyvin.

20140908-090341.jpg

20140908-090407.jpg
Tokotreenien viralliset valvojat, eli lappalaistätikerho.

Tokotreenit on ruvennut taas sujumaan. Mulla ja Nyytillä on nyt oma koutsi, jonka valvovien silmien alla olisi suunnitelmissa käydä säännöllisesti katsomassa missä mennään. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että mulla on taas suunta johon haluan meitä viedä. Mielentila on nyt ollut parempi ja pakka pysynyt kasassa. Ihanaa kun seuraavaan karsintakokeeseen on pitkä aika, niin saa rauhassa treenailla ja toivottavasti tässä lähtee taas homma edistymään! Ilmoitin Nyden piirinmestaruuskokeeseen kahden viikon päästä. Koe on tosin treenillisesti ehkä vähän huonoon saumaan, mutta käydään kokeilemassa millainen fiilis kehässä nyt on. 

Nyt syyssäät on onneksi parantunut ja rankkasateet toivottavasti hetkeksi ohitse, joten aion nytkin vapaapäivän kunniaksi kerätä kameran, koirat ja sienikorin ja lähteä treenikentän kautta sienimetsään. Ihan parasta! Ihanaa syksyä kaikille, nauttikaa aurinkoisista syyspäivistä. 

 

TOKO SM 2014

10488190_10152534034918398_2224226622144279326_n

SM:t kisattiin Porissa jokseenkin helteisissä tunnelmissa. Nyytin kanssa tuo helle ei sikäli haittaa, siitä on melkeinpä hitusen enemmän hyötyä, kun helle taittaa Nyytistä sen pahimman raivon. Me startattiin aamulla jo kuudentena, joten kuumuus ei vielä niin kovasti koetellut. Olen kokonaisuuteen todella tyytyväinen. Ei mokattu mitään isompaa. Itse mokasin viimeisen seuruukehän valmistelut palkkaamalla Nyytin pallolla ennen kehää, joka nosti sitä liikaa ja seuraaminen oli tosi huono. Muutoin Nyyti oli tosi vastaanottavaisen oloinen, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä että lähtisi lapasesta.

Tässä osasuorituspisteet suoritusjärkässä:

Zeta 8: asennot oikein, istuminen kai taas hidas.
Hyppy 10: normihyppy.
Tunnari 9: aika vauhdikas kapuloille kaartaminen, siinä samalla taisi yksi kapula singota rivistä kauemmas.

Ruutu 9: hyvä focus ruutuun, vähän matalat stopit merkillä ja ruudussa.
Luoksetulo 8,5: hyvä seis, maahan vähän valui.

Ohjattu 9: aika kaahaava nosto, hiekkapölypilvi pöllähti :D
Kaukot 9: muistaakseni ihan kivan ryhdikkäät vaihdot, s-i normisti nykäys eteenpäin

Seuraaminen 6: tää oli kyllä oikeasti huonoa poukkoilevaa seuraamista. Täysin ansaittu kutonen.

Yhteensä 282 p. ja sijoitus 31/100. Olen tyytyväinen! Nyt ei tapahtunut mitään kaoottista kehästä sinkoamista, vaan mulla oli mukava fiilis olla Nypsin kanssa kehässä. Näin sen kuuluu mennä. :) Videon laitan jossain vaiheessa, kun sen saan.

Kokonaisuuudessaan viikonloppu oli tosi kiva. Koepaikan läheisyydessä oli kivat lenkkimaastot ja lampi, järjestelyt toimi hienosti ja näin helteestä tykkäävänä sääkin oli kohdillaan. Oli kiva nähdä kaikkia tuttuja, erityiskiitokset Katalle matkaseurasta ja Ansulle majoittumisesta. Ja tietysti vielä suuret onnittelut kaikille viikonlopun menestyjille!

Temppuratakoe

1897682_10152371323878398_3168989386504235200_n

Torstaina käytiin HSKH:n iltakokeessa. Väsytin Nyytiä nyt enemmän kuin viimeksi, ja lopputuloksena oli ehkä snadisti liian väsynyt Nyyti. Osa liikkeistä sujui kivasti, ja osa epäonnistui kokonaan. Sää oli myös melko kuuma. Räpiköitiin EVL läpi aika isoilla mokilla, vauhtiliikkeissä tuli suurimmat virheet. Kenttä oli jostain syystä koirille tosi haastava, 13 koirasta vain kolme löysi ruutuun! Kehänauhan painoina olleet betonimötikät vetivät melkein kaikkia koiria puoleensa merkkien sijaan, ja niin kävi meillekin. Yhden osallistujan blogista löytyi kuva kehästä. Yksilöliikkeet tehtiin putkeen. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg.

Paikallaistuminen ja -makuu 10. Oli ollut kiltisti. Makuun ylösnousussa oikea jalka jäi vähän eteen.

Hyppy 10. Perushyppy, ei ihmeitä. Piti hyvin.
Tunnari 9. Korjasi muistaakseni otetta kerran.
Zeta 6. S-I-M. Aargh! Seisoi istumisen, maahan vinoon ja oikealle käännös taas huono.
Ruutu 8. Voi jestas, mua ihan meinas hävettää. :D Nyyti meni merkin sijaan sille perhanan betonipainolle seisomaan, joka oli kehänauhan painona. Pointsit kuitenkin siitä, että se yllättävän hyvin ohjautui takaisin oikealle merkille, eikä jäänyt tarjoamaan sitä epämerkkiä merkkinä loputtomasti. Ruutuun kaarratti sitten niiden betonien myötäisesti, mutta löysi perille. Outoa miten se kehä oli niin haastava, mä hyväuskoisesti ajattelin, että kyllä Nyyti nyt löytää merkin ja ruudun ihan normaalisti…
Ohjattu 5. Voi jestas osa 2. Siirtymä epäonnistui, kun siirryin väärään paikkaan. Joten valmistelut jäi vähän kuin välistä, mutta kyllä sen silti olisi pitänyt fokusoida tehtävään – toisin kävi. Siirtyi keskikapulalle kahdesti – pointsit taas siitä että kuunteli seis-käskyjä. Pöpelikön kautta sitten oikealle ja kaiken sähläyksen jälkeen oikea kapula suussa sivulle. Tää ja ruutu oli vähän kuin ois temppurataa tehnyt. :/
Seuraaminen 8. Uh, tässäkin tuli mokia. Jätti ainakin yhden perusasennon alussa tekemättä ja hitaassa tulkitsi mua kertaalleen väärin ja oli muka kääntymässä oikealle, eli kävi melkein mun edessä :D. Positiivista oli että pakittaminen onnistui nyt.
Kaukot 9. Siirtyi sivusuunnassa s-m, ja snadisti eteen s-i. Naama näytti kiltiltä, eikä ollut jähmeä.
Luoksetulo 9,5. Meinasi varastaa, sikapossu! Onneksi en lähtenyt mukaan, vaan hengähdin hetken käskyn jälkeen ennen kuin kutsuin. Hyvä stop ja nyt myös hyvä maahan! Oli tosin molemmissa vähän jousilla taas käskyn jälkeen.

Yhteensä raavittiin kasaan EVL1 270 p. 2. sija.

Pakko käydä Ojangossa tässä lähipäivinä vähän treenailemassa niiden betonimerkkien seassa, jäi vähän kaivelemaan…

Tänään tehtiin ihana kuuden tunnin metsäretki Tiinan ja Anna-Leenan kanssa. Lisäksi oon ollut nyt sotaleskenä, joten ollaan treenattu joka päivä, kun mitäs sitä tyhjässä talossa nyhjäämään. Tiistaina oltiin kehätreeneissä, joissa Nyyti oli tosi huono! Olin Christan parina, ja sain taas muistutuksia siitä että mun kyllä oikeasti pitää muistaa V A A T I A. Keskiviikkona Katan kanssa Kulloossa sitten vaadin, ja pysyin tiukkana siitä että jokainen käsky on tärkeä. Tehtiin merkillä stabiilina pysymistä, nykimisistä hyihyttelin ja hyvin Nyps rupesi vastaamaan treeniin. Eilen Tesun kanssa sitten tehtiin ympyrämerkkitreeniä, jossa saatiin mokiakin näkyviin. Ohjatussa ei saatu Nypsiä keskelle, vaikka Tesu houkutteli ja haettava kapula piilotettiin. Välillä musta tuntuu, että se vaan niin hyvin tietää millon sitä yritetään saada kiinni mokista ja tekee sillon ajatuksella. Sitten tilanteen niin salliessa aivot lentää narikkaan ja se vaan juoksee, jolloin ne mokat sitten syntyy.

Mutta olipas niin ihanaa olla metsässä ihan ajan kanssa. Käveltiin Nuuksiossa 13 km, uitettiin koiria järvissä ja istuttiin nuotiolla paistamassa makkaraa. Ihan parasta. Kiitos Anna-Leena ja Tiina kivasta päivästä!

20140607-221527.jpg

Helatorstain koe

nyps4

Ilmoittautuessani kokeeseen mä fiilistelin ajatuksella kauniista kesäaamusta tutulla kivalla koepaikalla. Päätin myös jaksaa skarpata, vaikka lähdin kokeeseen suoraan yövuorosta. Todellisuus oli taas karumpi, ankea vesisateinen ja tuulinen aamu, sekä järkky väsymys. Kaiken lisäksi Nyyti oli ollut maanantain fyssarireissun jälkeen täyslevossa kaksi vuorokautta. Onneksi ehdin käyttää sen Dollan kanssa vajaan tunnin lenkillä Viikissä ennen koetta. En tosin taaskaan tainnut väsyttää sitä tarpeeksi itse koepaikalla, varsinkaan ennen tokaa kehää, jossa mopo lähti käsistä.

Kokeessa toimi tuomarina Hannele Pörsti. Kehä oli looginen ja sujuva, ja liikkurointi selkeää. Tuomari oli mun makuun vähän turhan kiltti pisteiden kanssa. Tässä osasuoritukset suoritusjärkässä:

Paikalla istuminen 10.
Paikallamakuu 10. Etujalat oli eri asennossa kuin jätössä.

Kaukot 10. Liikkui tyypillisesti eteen s-i. M-i oli hidas. Muuten oli mukavan skarppi.
Tunnari 10. Hyvin kapuloille, tokana omalle ja ripeä ja varma nosto. Palautuksessa kahdesti (?!) korjasti otetta.
Hyppy 10. Taakse vino luovutus.
Ohjattu 10. Vasen. Hyvä merkki! Siisti nosto. Kiltisti otti kontaktin ekan kapulan laskemisen jälkeen.

Zeta 10. S-M-I. Tää tuntui kivalta, mutta käännös oikeaan oli taas epätarkka.
Seuraaminen 10. Tosi syheröinen kaavio, hyvä että ehti kääntyä/vaihtaa tempoa niin tuli jo seuraava. Pomppi jkv juoksuosuudessa, askelissa vasemmalle tuli pieni ääni. Peruuttaminen epäonnistui, ennen kehää pakitteli vielä hyvin. Vähän turhan kiihkeä.
Luoksetulo 8. Tästä on nyt todella tullut meidän koemoka, kolmas koe jossa maahanmenoon tuplakäsky. Jää vaan seisomaan. :/ Stop oli nyt hyvä, hiekkapohjalla on niin paljon paremmat stopit.
Ruutu 10. Luoksetulo nyt selkeästi kiihdyttää Nyytiä ihan tosi paljon, siirtymä ruudun paikalle ei onnistunut. Painui kyylänä kyyryyn eikä ottanut ”mukana”-käskyllä ollenkaan kontaktia. Lähti merkille jo mun suun avaamisesta, kaarratti lisäksi tosi paljon. Ruudussa stoppasin itse, en jäänyt odottamaan meneekö takaa yli. Lopun seuruussa edisti ja varmaan vähän poikittikin, oli jotenkin oudon väljän tuntuinen?

Yht. 312 p. KP ja sijoitus 1/8.

Kokonaisuudessaan eka kehä oli kivemman tuntuinen. Vikat kolme liikettä on Nydelle kierroksia nostattavia, ja kun ne oli tolleen peräkkäin, niin loppu alkoi vähän hajota. No, harjoitukset jatkuu! Meillä on ensi viikolla vielä yksi koe, jossa aion kokeilla vähän eri tapaa palkkaamisessa. Saa nähdä miten se vaikuttaa.

nyps3

Helatorstaina kokeessa kävivät myös Tiina ja Mette, jotka tokoilivat ekan AVO1-tuloksensa hienoilla pisteillä 185,5 ja luokkavoitolla! Onnea tytöt!

Loppukevennykseksi vielä meidän pieni Trivial Pursuit -kaveri, jonka mielestä nopan heittäminen oli maailman jännittävin juttu… On se vaan jotenkin niin hellyyttävä tyyppi kaikessa tuossa innokkuudessaan. Kaikki on kivaa!

nyps2

Uusia kuvia ja kuulumisia

IMG_3277

Eilisen vapaapäivän kunniaksi pääsi myös kamera ulkoilemaan. Takana oli ylityötunneille mennyt raskas työviikko, pahimmillaan olin töissä tuplavuoron verran klo 7-22. Joten heti perjantaiaamuna oli sellainen olo, että nyt on pakko päästä metsään rentoutumaan. Koska työ täytyy hoitaa ennen huvia, kurvasin ensin treenaamaan Nyytin kanssa tokoa ja siitä jatkettiin sitten Söderkullaan Pilvijärven maastoihin lenkille. Jos joskus liikutte Sipoon suunnalla, niin kannattaa käydä siellä lenkillä. Siellä on maastoon merkattu 10 km kierros, jossa yleensä ei tule pahemmin porukkaa vastaan.

IMG_3209

IMG_3226

Viime viikonloppu vietettiin Valmennusrenkaan leirillä Mikkelissä. Kouluttajaksi oli kutsuttu venäläinen maajoukkue-edustaja Varvara Bolshakova. Nyytin kanssa tein lauantaina ruudun alkua. Olisin halunnut tehdä periaatteessa ruudunsiirtotreenin, mutta kouluttajan ohjeilla tehtiin sitä, että koira vaaditaan katsomaan missä ruutu on ennen liikkeen alkua. Olisin halunnut vielä enemmän siirtää vastuuta koiralle, sillä kokeessa liikkeen alkaessa en voi enää sitä vaatia etsimään katseella, vaan sillä täytyy jo silloin olla tiedossa mihin suuntaan se on merkiltä lähdössä. Joten vastuuttaminen jatkukoon kotitreeneissä. Sunnuntaina olin valmistelemassa Nyytiä treeniin, lämppälenkin jälkeen se makoili maassa ja liikkeelle lähtiessä se ontui. :( Jätin sitten sunnuntain treenin välistä ja pidin sitä kaksi päivää levossa. Pelkään vähän, että nyt jo pidempään jatkuneet selkäjumit ovat ruvenneet kuormittamaan sen etuosaa. Meidän fyssari suositteli magneettikuvausta, joten nyt suunnataan ensi viikolla Espoon Eläinsairaalaan magneettikuviin. Mua niin pelottaa että siellä selässä on jotain pielessä, vaikka nyt sunnuntain jälkeen Nyps on taas liikkunut ja liikutettu ihan normaalisti. Mutta muuten oli kiva leiri, meillä on kyllä hauska ja hyvä porukka, ja vitsi miten taitavia koiria ja ohjaajia. Huippua! Anna-Leenalle, jättiläis-Neolle ja toppahousu-Tatulle kiitokset reissuseurasta!

IMG_3199

IMG_3155

IMG_3235

En ole tänne muistanutkaan kertoa, kun epäonnen-Unnalla oli taas käsittämättömän huono tuuri. Jos jotain sattuu, niin aina se on Unna johon kolahtaa. Kuten nytkin, kun heiteltiin Bobin kanssa frisbeetä pihalla. Rauhassa pihalla makoillut Unna sai frisbeen suoraan silmäänsä. Sillä ei ollut mitään saumaa väistää kiekkoa, kun heitto tuli sivusuunnasta. Eipä auttanut muu kuin suunnata Nikkilään päivystävälle eläinlääkärille. Silmän pinta oli ehjä, mutta sisälle oli tullut heiton voimasta akuutti iriitti. Silmä oli tosi kipeä, joten opiaattipiikin voimin Unna saatiin kivuttomaksi. Silmätipoilla ja kipulääkkeillä silmä onneksi parani kunnolla, se oli noin viikon eri värinen kuin toinen, mutta nyt eroa ei enää huomaa. Huh, onneksi ei käynyt pahemmin kun oli sen verran kova tälli. Unna-rassu.

IMG_3163

Pääsiäisenä meidän ilona kävi Puuman pennut. Ne on kyllä niin mun lemppareita, takana kiva suku ja itse pennut aivan ihania ja reippaita. Tuntuu että ”kaikille” on nyt tulossa pennut, ihan pikkuruinen pentukuume on alkanut hiipiä itsellenikin, mutta tähän saumaan ei kyllä mitenkään mahdu pentua. Näin viime yönä untakin että sain pienen bc-pennun, mutta nyt täytyy kyllä muutama vuosi odotella, ennenkuin ”Ness” (täytyyhän jokaisella haaveella olla työnimi, Unna oli jo monta vuotta etukäteen Unna, Nyyti oli Noppa) saa tulla.

IMG_2570

IMG_2599

Ensi kertaan, nauttikaa keväästä hyvät ihmiset! Tää on niin ihana vuodenaika.

IMG_3129

Vantaan karsinta

062614_karsinnat 357

Jee, paremman mielen kehä! Palkattomuudet ja ”alkuväsytykset” treenin alussa ovat varmaan pikkuhiljaa ruvenneet vaikuttamaan. En ikinä tee tulostavotteita, mutta täytyy myöntää että kyllä tuo tänään saatu ykkönen silti lämmittää mieltä. Kaksi liikettä meni penkin alle, seuraaminen ja erityisesti luoksetulo. Oli muissakin liikkeissä tietty paljon pikkujuttuja, mutta pääsääntöisesti muut meni osaamistason mukaisesti. Luoksetulo oli sikapossuversio, ei kunnon stoppia ja maahanmenoon tuplakäsky. Eipäs oo eka kerta nyt lähiaikoina… Täytyy varmaan vääntää rautalangasta nyt että se ”käy” todella tarkoittaa sitä että sinne maahan asti käydään. Seuraamisessa tuli kaksi äännähdystä askelissa ja muutenkin oli taas huolimatonta ylityöskentelyä.

No mutta, saatiin kuitenkin 274,5 pistettä, ykköstulos ja 5/21 sija! Tässä pisteet ja tuomareiden kommentit suoritusjärkässä:

Kehä 1, Pirkko Bellaoui:

Ruutu 9: ”Loistava merkki + ruutu (aijaa). Loppuseuruu hieman vino.”
Hyppy 9,5: Loppu taakse vino.
Seuraaminen 8: Taka-askeleet vinot. Täyskäännökset vähän auki. Käynnistä hitaaseen vaihto epäonnistuu. Hitaassa poikittaa vähän. Hyvä seuruupaikka. Hyvä ohjaajatoiminta.

Kehä 2, Carina Savander-Ranne:

Luoksetulo 6,5: Pysähdys epäpuhdas. Toinen maahankäsky. Hieno sivulletulo.
Kauko-ohjaus 8,5: Epäpuhdas seisominen. Vino asento lopussa.
Tunnistusnouto 9: Hieman huolimaton työskentely esineillä.
Ohjattu nouto 9,5: Hyvä vauhti, hyvä piste. Pieni kaari takaisin tullessa.
Zeta 8,5: Hieman vino maahanmeno.

Paikalla istuminen 9: Vähän vino, voisi olla ryhdikkäämpi.
Paikallamakuu: 9: Vinosti maahan. Hitaasti pa lopussa.

062614_karsinnat 207

062614_karsinnat 208

Kiitos kuvista Raution Sannalle!

Karsintakoe ja muita kuulumisia

20140320-083018.jpg

Talviset kotimaisemat (ja keppiin takertunut bordercollie)

 

Viime päivityksestä onkin kulunut ihan törkeän kauan. Koko helmikuu ehti mennä ilman yhtäkään postausta. Omaa elämää on varjostanut lähipiiriin sattunut todella ikävä sairastapaus, joten bloggaaminen on tuntunut jotenkin turhalta kun asiat ovat saaneet vähän uusia mittakaavoja. Mutta toisaalta koirien kanssa touhuaminen on helpottanut tässäkin asiassa, mikään ei ole terapeuttisempaa kuin samoilla metsässä ja katsella koirien touhotusta. Ja kunnon lenkin jälkeen on niin parasta käpertyä sohvalle, tuikata takkaan tulet ja lukea hyvää kirjaa. :)
Treenattu ollaan nyt tosi maltilliseen 1-3 krt / vko tahtiin, kun työt tuppaa haittaamaan harrastuksia, ja tuo hyvin käyntiin lähtenyt kevät katkesi nyt taas pakkasiin. Kunpa alkaisi jo kunnon kevät ja pääsisi ulkokentille, niin ei olisi niin riippuvainen hallin vapaista vuoroista.

20140320-083527.jpg

Nyyti ja Unna Pilvijärven kallioilla kun kevät jo kertaalleen saapui

Nyyti oli tässä edeltävästi tosi jumissa siitä tammikuun kylpyhuoneen seinään päin hyppäämisestä. Siltä poistettiin silloin kaksi rytäkässä rikki mennyttä hammasta, mutta vielä helmikuun puolellakin se vaikutti treeneissä vähän oudolta ja väärällä tavalla kiihkeältä. Fyssarilla sitten löytyi edelleen jumissa ollut niska, ja alaleuka oli myös vääntynyt. Ne on nyt yhteensä kolmella käynnillä saatu auki, ja fiilis on myös parantunut hurjasti. Se onneksi näkyi myös Lempäälän karsintakokeessa. Tehtiin tuloksen puolesta surkea suoritus, mutta se mielentila mitä on nyt etsitty, oli näkyvissä. Olin niiiiiin huojentunut kokeen jälkeen. Seinäjoen kokeessa oli vielä sellaista ahdistunutta kiihkeyttä ilmassa, mutta nyt meininki oli paljon rennompaa ja mulla oli oikein kiva olo kehässä Nypsin kanssa. Neljässä liikkeessä tapahtui isoja teknisiä mokia, joten saatiin vain kolmostulos. Ruudun nollaus oli tosin sellainen, jota olin treeneissä vahvistanutkin, eli peiliin saa katsoa. Nyyti meni takalinjalta yli, enkä tajunnut sen olleen _niin_ takana, että oli maahanmennessä peppu ruudusta ulkona. Mutta muutaman ekan liikkeen ”alkuvillityksen” jälkeen varsinkin toka kehä tuntui todella mukavalta, pitkästä aikaa. Viimeksi on tuollainen hyvä fiilis ollut marraskuussa Kirkkonummen kokeessa. Tuomareina kokeessa toimivat Jaana Tala ja Riitta Räsänen. Tässä video, josta kiitos kuuluu taas Tesulle. Nypsi näyttää pisteensä itse:

20140320-083938.jpg

”Keräsin mun todistukseen kaikkia erilaisia numeroita!”

Nyt jätän tulevan lauantain Turun karsinnan väliin, kun Nyyti aloitti juoksunsa. Juoksuisen kanssa tosin saisi kisata tuolla, mutta kun ei nyt oikeasti olla joukkuepaikoista kisaamassa, niin saapi jäädä koe väliin. Mennään sitten vielä huhtikuun lopussa Vantaan kokeeseen, ja sitten onkin meidän eka karsintakausi takana ja voidaan suunnata katseet kohti SM:iä. Ja kesää! Huippua että se on tulossa! Meillä on alkamassa pihaprojekti, täytyy saada piha aidattua, jotta Unna pysyy omalla tontilla (ja sen myötä elossa!). Viimeksi helmikuussa se huitaisi pihasta meidän jaloista peurajahtiin, ja löytyi vasta neljä tuntia myöhemmin. Ihan karseaa, en enää ikinä kyllä halua riistaviettistä koiraa, on se sen verran hankala piirre arkielämässä. Nyt se ei ole saanut olla sekuntiakaan ilman hihnaa pihalla, alkaa olla sen verran heikko luotto sen pihassa pysymiseen valvottunakaan. Meidän lähipellolla laiduntaa lähes päivittäin sellainen 4-7 peuran porukka, joka on kyllä ihan liian iso houkutus Unnalle.

20140320-091205.jpg

Peurakuningatar rentoutuu

Seinäjoen karsinta

Seinäjoki on _tosi_ kaukana. Mun selkä on sitä mieltä, että autossa tuli istuttua ihan tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Pakattiin Tesun kanssa perjantaina kamat ja koirat autoon ja käännettiin nokka kohti Seinäjokea ja tämän kauden tokaa karsintakoetta. Treenaamattomuuden vuoksi mulla ei ollut mitään tulostavoitteita, joten sikäli saavutettu ykköstulos oli positiivinen juttu. Mutta nyt on tullut mukaan kuvioihin ääntelyä ja paineistumista seuraamisessa, joka on tositosi ikävää. Noi mielentilajutut on jotenkin niin hankalia, on niin paljon helpompi opettaa ja treenata liikkeitä ja tekniikkaa. Tulta päin, ei siihen auta muu kuin treenaaminen ja turvana on onneksi fiksut treenikaverit.

Tuomareina kokeessa toimi Pipa Pärssinen ja Tiina Laakko. Suluissa tuomareiden kommentit.

Paikallaistuminen 10
Paikallamakuu 9 (nuuski)

Ohjattu 8,5 (kaartaa merkille, seisomisasento. Hieman raju kapulanotto)
Z 8,5 (hidas maahan, vähän vino. Irtoaa käännöksessä. Hidas istuminen. Seuraa vähän poikittain)
Seuraaminen 7. (käsiapu peruutus, pa, tehoste pa, poikittaa, tiivis, törmäilee ohj. Pa oik. irtoaa, hidas ist. Hieman levoton kokonaisuus, ohjaajalla tehosteita.) Tää oli oikeasti tositosi huono seuraaminen, kesään verrattuna ollaan menty takapakkia takaisin ihan sairaasti.
Ruutu 9. (kaartaa merkille, seisomisasento)
Luoksetulo 8,5. (vino seis, vino maa)

Hyppy 7. (levoton pa, ääntely)
Tunnari 7. (ääntely, voimakas purenta)
Kaukot 9,5. (s-i hieman eteen)

Yht. 270 p. sijoitus 14/32.

Tuolta nyt nousee se yksi sana, levottomuus. Täytyisi saada nyt tosiaan harmoniaa ja rauhallista mielentilaa treeneihin, jospa se siirtyisi kokeeseenkin jossain vaiheessa ennen eläkeikää. Nyyti, ei mennä tällä naamalla kehään, jooko:

IMG_6505

Messarin karsinta

Huh ja hui, nyt on iso kisa ohitse. Vähän jäi ristiriitainen olo koko kokeesta. Päällimmäisenä tunteena on ehkä pettymys kahdesta äänestä ja ylivireestä, jonka johdosta nollattiin ohjattu nouto. Nyytin saaminen optimaaliseen mielentilaan oli Messarissa hankalampaa ja jotenkin vähän tuudittauduin siihen, että pelkästään päivällä tehty pitkä metsälenkki ja treenit riittäisivät. Nyyti tuntui kehässä vähän sellaiselta liukkaalta saippualta, yksikin virheliike, niin saippua lipeää käsistä.

Iloinen olen siitä, että moni juttu onnistuikin kivasti. Oon tosi tyytyväinen kaukoihin, joissa tekniikka tosin vielä hajoaa edelleen s-i, mutta nyt vaihdot olivat ripeät, eivätkä sellaiset bc-koomavaihdot. Zeta onnistui myös kivasti.

Liikkeet tehtiin kolmessa kehässä, tässä osasuoritukset ja kursivoituina tuomarien kommentit.

Kehä 1, Pernilla Tallberg:
Seuraaminen 7,5. Askelsiirrot voisivat olla siistimmät. Antaa vähän levottoman vaikutelman (pään nykiminen). 

Kehä 2, Carina Savander-Ranne:
Zeta 9. Hyvä suora maahan. Hyvä mukaanlähtö. Seisomisessa hieman epäselvä pieni kyykky, istuminen ok. Iloinen suoritus.
Tunnari 7,5. Liikutti kapulaa nostamatta.
Ruutu 8,5. Melko itsenäinen pysähdys. Hyvä vauhti ruutuun. Epäselvä seisominen = kyyry. Ripeä suoritus. 

Video.

Kehä 3, Piritta Pärssinen:
Luoksetulo 8. Liikuttelee oik. tassua alussa. Liikku m-menossa, äännähtää, vinot asennot.
Ohjattu nouto 0. Ottaa väärän.
Kaukot 9. Liikkuu hieman ist + hieman taakse m-meno.
Hyppy 9,5. Ote kapulasta. 

Video.

Yht. EVL2 252,5 p. sijoitus 22/53.

Mutta kaikista hienointa oli kuitenkin olla tuolla mukana kisaamassa kaikkien mahtavien tokohuippujen kanssa samassa kehässä! Jos kääntyy nyt katsomaan menneisyyteen, niin mä en ollut kaksi vuotta sitten edes ikinä kisannut EVL:ssä ja nyt ollaan Nyytin kanssa valmennusrenkaassa ja haaveillaan karsintojen kiertämisestä. Ehkä tää on sitä unelman elämistä todeksi? Silloin kun Nyyti tuli meille, oli mulla vain visio koirasta, motivaatiosta (öh, sitä tuli ehkä vähän liiaksikin alleviivattua Nyytille, sitä nimittäin nyt _on_) ja mun ihanteen mukaisista liikesuorituksista. Tulostavoitteena oli TVA, eli nyt mennään jo aika roimasti plussan puolella.

Ja arvatkaa mitä me ollaan treenattu tässä nyt pari päivää? Kuuntelua, keskittymistä ja  o h j a t t u a! Rouva Siivekäs taas aika hanakasti päätti, että merkiltä voi kääntyä suoraan taaksepäin kohti keskikapulaa. Tästä keskusteltiin muutama kuukausi sitten aika vakavasti, ja sama ongelma nyt näköjään palasi ikävimmässä mahdollisessa paikassa. Mutta tulta päin, treenit jatkuu!

Videoista suuri kiitos Karhulan Tiinalle!

Taas kokeessa

Koekokemusten ja -rutiinien opiskelu jatkui tänään Ojangossa. Haastetta viikon takaiseen kokeeseen verrattuna tuli siitä, että koe alkoi jo klo 9 aamulla. Olin tänään siis jo seitsemältä aamulla pirteänä (not) Söderkullan pururadalla väsyttämässä armasta boredcollietani. Ehdin ennen koetta kävellä 7 km ja tehdä kaksi treeniä. Ja kyllä, vire oli taas paljon hallittavampi. Niin huojentavaa, nyt meillä ei kiehu yli. Koe oli oman seuran järkkäämä, ja kaikki pelasi hienosti. Tuomarina toimi Carina Savander-Ranne.

Tässä osasuoritukset liikejärkässä, yksilöliikkeet tehtiin putkeen:

Paikallamakuu 10. 
Paikalla istuminen 10.

Ohjattu 9,5. Vähän jähmeä merkki, ja jäi tyhmästi sivuttain merkille. On varmaan oppinut jo, että kokeessa en voi vaatia kunnon merkkejä…
Zeta 6,5. Makasi istumisen. Ei kuunnellut. Yleensä jää seisomaan jos mokaa istumisen, mutta lähiaikojen maahanmenon vahvistamiset varmaan on tehnyt tehtävänsä. Lisäksi mulla oli jotain rytmitysvaikeuksia tässä, tuntui jotenkin hankalalta koko liike. Oikealle käännös oli huono ja löysä. Nyyti teki asennot ehkä vähän vinosti?
Ruutu 9. Tässäkin tahmea merkki!! Ruudussa lähti stoppaamaan liian eteen ja menin mukaan sen mokaan ja peesasin käskyttämällä seisomaan. Blaah.
Seuraaminen 9. Alkoi pahimmalla mahdollisella, käännös seis, taakse ja juoksuun. Jota tuntui kestävän ja kestävän… Nypsi oli taas vähän ilmava ja pompotteli. Kontakti putosi kerran ja yksi täyskäännös levisi. Mutta ei kiihkoilua tai _ääniä_. Nopeasti se on vastannut mun namirauhoitustreeniin. Hyvä. :)
Luoksetulo 8,5. Stop oli hallistopiksi Nyytille hyvä, mutta pysähtyi vinoittain, josta pistevähennykset. Tuomari sanoikin, että liikaa näkyy palkan odotus pysähdyksessä. Maahanmeno ok, pystyy kyllä paljon parempaankin. Naama näytti siltä, että olisi saattanut varastaa sieltä loppuosaan.
Kaukot 8. Jähmeät ja vajaat vaihdot, aika samanlaiset kuin viimeksikin. Mä en mitenkään saa näitä kuntoon täksi talveksi, mutta ehkä sitten kun Nyyti on 8 v. Tai jopa 6? :D Projekti on käynnissä!
Tunnari 7,5. Näytti vaikealta! Maistoi mun mielestä ainakin yhtä, mutta joku sanoi että se oli oma. Mutta tosi läheltä ja suu auki nuuski. Oli sen verran hasardin näköinen suoritus, että vähän jo epäilin kapulaa ottaessani, että se olis ollut väärä.
Hyppy 9. Tästä ei todellakaan ansaittu ysiä, mutta tuomari ei nähnyt mun käsimerkkiä. Nyyti oli juoksemassa paluuhypyn ohi, mutta heilautin oikeaa kättä ja sain sen sillä ohjautumaan esteelle. Näitä täytyisi ryhtyä treenaamaan ihan ajatuksen kanssa, en ole sitä kunnolla opettanut.

Yhteensä saatiin kuitenkin ykköstulos, 276,5 p. jolla sijoituttiin luokan toisiksi.

Samassa kokeessa oli myös Nyytin pentu Jay, Myytin Oikee Asenne. Jay ja Marko voittivat alokasluokan ykköstuloksella – onnea! Myös Neo oli turistina kannustamassa äippää ja veljeä. Aika menee vauhdilla, tuntuu että tästä olisi vasta hetki:

IMG_8158

HYVÄ SUOMI! Ja hyvä Nyyti!

Suomi vetäisi taas TOKOn PM-kisoissa huikean hienosti! PM-joukkuekultaa, PM-kulta Jessicalle ja Macille, PM-hopea Oilille ja Zipulle. Kaikki joukkueessa olivat vielä tehneet ykköstuloksen. Ihan huikea taso! Lämpimät onnittelut koko porukalle.

379661_10152026239908398_1133520429_n

Kun huiput kisasivat Norjassa, niin me tavalliset kuolevaiset käytiin Kirkkonummella kokeessa vähän testailemassa optimaalisia kokeeseen valmistautumisia. Nepä sujuivat oikein passelisti, sain Nyytin just oikeaan mielentilaan. Nyt oli helppo tehdä valmistelut kunnolla, kun koe alkoi Kirkkonummella vasta klo 14.30. Aamukokeita varten täytyy varmaan jatkossa nousta klo 04 aamulla…

No mutta, tässä pisteet suoritusjärkässä.

Seuraaminen 9,5. Oikein siistin tuntuinen, vähän eteen se tosin on taas valunut. Mutta mitään lähiaikojen treenivirheitä ei tullut esiin. Ja musta tuntuu että se ravasi siististi juoksuosuudet, alussa taisi olla muutama ”kevyempi” askellus.
Tunnari 9. Vaikutti jostain syystä vaikealta, tarkasti kaikki kapulat kahdesti. Mutta onneksi ei palanut käpy, kun niinkin voi käydä jos omaa ei meinaa löytyä. Luovutus siisti.
Kaukot 9,5. Jähmeämmät vaihdot kuin nyt on treeneissä ollut. Liikkui snadisti s-m, i-s oli vähän hassu, kun ei tehnyt muuta kuin nostanut ahterin. Seisoi siis ihan kolmiona.
Hyppy 10. Siisti! Oon tosi tyytyväinen, kun odotti rennosti sivulla ennen käskyä.

Toka setti:

Ruutu 10. Tyhmä minä, pysäytin liian eteen. Ois pitänyt malttaa ja antaa Nyytin mennä oikeaan paikkaan.
Ohjattu 10. Oikea. Nyt teki melko hyvän kaarroksen kapulalle mennessä. Nostossa koukkasi takaisin kapulalta ulkokautta kaartaen.
Zeta 10. Oikealle käännös vähän väljä. Hyvin piti kontaktin, vaikka loppuosa mentiin seinänviertä ja liike loppui ihan nurkkaan.
Luoksetulo 10. Ihan huippuhyvä!! Stop oli täysi lukkojarrutus, jolla pystyi hyvin hiekalla pysähtymään nopeasti. Totteli myös tosi kiltisti maahan. Tää liike on mennyt kyllä huimasti eteenpäin!

Vikana tehdyissä paikallaoloissa makuu 8, tuli ihan tyhmä virhe! Nyyti nousi istumaan naapurin käskystä, joka oli kyllä ihan samanlainen kuin mun käsky. Tätä ei oo muistaakseni ikinä ennen käynyt treeneissäkään. Istuminen 10.

Tuomarina toimi Pulliaisen Riikka. Pisteitä saatiin 309,5 p. KP ja voitettiin luokka. Koe oli tosi hyvin järkkäilty ja tunnelma hurjan rauhallinen, kun paikalla ei iltapäivällä ollut enää kun järkkärit ja kisaajat. Nyt harmittaa kun en nakittanut ketään kuvaamaan kännykällä, olisi niin arvokasta saada itsekin nähdä kunnolla suoritus jälkikäteen.

Nyyti oli kyllä tosi ihana kehässä tänään. Pirteä, aktiivinen, vauhdikas, mutta silti järki päässä. Ei yhtään ääntelyä, häsläämistä tai levotonta nykimistä ennen käskyjä. Huojentavaa, kun nyt tiedän millä ”reseptillä” saan sen optimimielentilaan. Myös pohdinnan alla olleet vapautukset liikkeiden jälkeen tein uudella tavalla, ja tuntui toimivan. Liikkeiden välit pitäisi saada vielä kuntoon, nyt ne ei sitä ole. En ole niin kamalasti niitä treenannutkaan, kun itse liikkeissäkin on ollut tuhottoman paljon hommaa. :)

Lokakuun kuulumiset

IMG_0338[1]

Meille ei kuulu ihmeempiä. Elämä Kulloossa alkaa muokkaantua raiteilleen, viimeisimmät muuttolaatikot sain tänään järjesteltyä paikoilleen varastoon. Maalla on mukavaa. Lähes 50 km työmatka ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä, kun tietää että se keväällä lyhenee puoleen. Lenkkikavereita ei tosin täällä päin vielä ole, mikä on vähän tylsää. Treeneihin olen ajellut nyt muutaman kerran viikossa Vantaalle päin. Tänään aloitettiin Nyytin kanssa hallikausikin, olen nyt tähän saakka treenannut vain ulkona. Ojankoon hallille on onneksi ajallisesti lyhyt matka, reilu vartti. Tokokentät olivat saaneet uuden hienon keinonurmen, oli tosi mukava yllätys. Ulkokauden aikana uudelleen Nypsin päähän taotut luoksetulon stopitkin toimivat nurmella, onneksi. Kamala hinku olisi kisaamaan, kaksi koetta meillä meni sivusuun, kun Nypsillä oli juoksu. Onneksi nyt ennen ekaa karsintakoetta taisi olla muutama potentiaalinen koe, johon ajattelin osallistua. Meillä oli vähän aikaa sitten ohjattu nouto täysin rikki, kun Nyyti jostain kumman syystä päätti ruveta hakemaan vain keskikapulaa. Se oli täysin vastaanottamaton, ja juoksi vain päättäväisesti keskelle, vaikka kokeilin hyvällä ja pahalla. Tyylillä ”…tavoittelemaanne koiraan ei juuri nyt saada yhteyttä…” Onneksi taitavat Mari ja Christa pelastivat minut pulasta, ja nyt meillä on taas ehjä ohjattu nouto. Huh!

IMG_0298[1]

Nyyti, Draama ja Unna Pilvijärvellä

Mä sain synttärilahjaksi Draaman hoitoon. Bobi oli leirillä, niin oli hauskaa kun oli isompi lauma karvaisia kavereita kotona. Draama on oikein mainio neiti, joka on kasvanut jo äidistään ohi. Karoliina saa siitä kyllä vielä mainion agikoiran!

IMG_0339[1]

Äiti ja tytär – vai tytär ja äiti?

 Samoin Neo, joka lähentelee jo 60 cm säkäkorkeutta. Näin viikko sitten Neon pitkästä aikaa treenaamassa, ja siitä tulee kyllä hieno. Tai on se jo nytkin, mutta Anna-Leena on vienyt sitä tosi kivalla asenteella eteenpäin ja se alkaa näkyä hienosti. Oon niin ylpeä Nypsin taitavista lapsista! Myös Jayta näin pitkästä aikaa Ojangon parkkiksella, siitäkin oli kasvanut kaunis uros.

img_1638

Nyyti ja Neo. Kuva: A-L Väätänen

Unnan lapsenlapset olivat niittäneet menestystä lappalaiskoirien agilityrotumestaruuksissa. Sissi oli voittanut kolmosluokkien mestaruuden ja Mette hopeaa kakkosluokissa. Myrtti-äipälle odotellaan juoksua alkavaksi, niin voidaan ruveta toivomaan pentuhaaveista totta. Unnakin on nyt satunnaisesti päässyt treenaamaan tokoa, ja voi jestas että se on ollut liekeissä, vaikkei ne liikkeet enää ehkä ole niin siistissä kunnossa kuin aiemmin. Unnalle on muutenkin tehnyt tosi hyvää, kun ei tarvitse enää liukastella laminaattilattioilla ja rappukäytävässä. Turkkikin on nyt ruvennut kasvamaan takaisin. Isoäiti voi siis erinomaisesti, kuten alla olevista kuvista käy ilmi. :D

img_1565

Hapan mummo! Kuva: A-L Väätänen

img_1584

”Hemmetin bortsut liehuvat nokan alla koko ajan!” Kuva: A-L Väätänen

IMG_0330[1]

Aurinkoisista päivistä saatiin nauttia lokakuussa mukavasti, nyt tuntuu siltä että synkin aika vuodesta on edessä. Kellojen kääntämisen myötä pimeäkin tulee inhottavan aikaisin, ja nytkin odotellaan kotona syysmyrskyä alkavaksi. Pitäkää peukkuja että pihapuut pysyvät pystyssä! Loppuun vielä aivan ihana video, joka on tehty valmennusrenkaan pitkäaikaiselle valmentajalle Jontelle. Tack Jonte.

Piirinmestaruuskoe

1230058_10151698518702762_1762717534_n

Nyyti totteli tänään itselleen Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestaruuspronssia ja HSKH:n joukkueessa joukkuekultaa. Pisteitä kamalassa kaatosateessa kertyi yhteensä 270 p., jolla heltisi kokeen neljäs sija ja PM-kilpailun kolmas. Tuomareina toimivat Päivi Kivelä ja Marko Puranen.

Olen treenannut SM:ien jälkeen aivan luvattoman vähän Nyytin selkäsaikun ja kaiken tämän talo- ja muuttohässäkän vuoksi. Ja ehkäpä täytyy tunnustaa että heinäkuun puolella ihan ohjaajan laiskottelusta ja muista kesämenoista johtuen! Joten Nyytillä ja mulla ei kyllä todellakaan ollut ihan paketti nyt kasassa, joten kokonaisuutena täytyy olla tyytyväinen suoritukseen. Eniten harmittaa seuraamisen ääntelyvirheet, positiivisinta oli varmaan selkeä ja hyvä ruutu, sekä ripeä ja rento tunnari. Koe alkoi meille pahimmalla mahdollisella liikkeellä, seuraamisella jossa heti aluksi oli kaksi askelta taakse, täyskäännös seis ja siitä juoksuun. Nyyti pomppi kuin pieni kouluponi ja äänteli askelissa ja yhdessä käännöksessäkin. :( Seuraamisesta saatiin siis 6½, kaukoissa tuplakäsky ekaan vaihtoon ja liikkui eteenpäin perinteisesti m-s-i, joten siitä kutonen. Muista liikkeistä tuli pisteitä välillä 8-10. Täytyy vielä mainita, että pahoinpitelin armasta koiraani kehässä polkaisemalla sen jalalle kesken zetan. Raukka ihan rääkäisi, mutta onneksi se ei ole mikään herkkis ja jatkoi hommia ihan normaalisti.

Isot onnittelut piirinmestaruudesta Tiltulle & Derille, hopeasta Heidille & Fanille, sekä Tesulle ja hienolle Jokulle kokeen toisesta sijasta!!

 

Siivekäs lensi kehästä ulos

Sanna_Jaaskelainen4

Vakavalla naamalla ässämmissä! Kuva: Sanna Jääskeläinen

Ei mennyt ihan putkeen meidän SM:t. Tai meni niin kauan, kunnes kehä kävi liian pieneksi mun vauhtihirmulle. Selvittiin kunnialla kolmesta ekasta kehästä. Ekassa kehässä tehtiin paikallaolot, istumisesta tuli kai ihan ansaittu 10, paikallamakuussa tuli outo virhe: tuplakäsky ylösnousuun. Siitä tuli arvosanaksi 7. Tokassa kehässä oli ohjattu ja luoksetulo. Ohjatussa saimme vasemman puolen. Merkki oli hyvä, nosto vähän ronski ja luovutuksessa törmäsi. Kiltisti siitä tuli kuitenkin 9. Luoksetulon stop oli tosi hyvä, maahan voisi olla parempi edelleen. Loppuosa oli aika hasardin näköinen, tuli tosi lujaa. Luoksetulosta arvosanaksi 10. Kolmannessa kehässä tehtiin kiva siisti seuraaminen josta saatiin 9. Neljänteen kehään rupesin sitten ihan turhaan kiirehtimään. Kehäänmeno oli hölmösti urheilukentän toisella puolella ja kehässä jo odotettiin meitä. Valmistauduin tosi huonosti ja onnettomastihan siinä sitten kävi. Nyyti lähti suorittamaan selvästi ohjattua oikealle, vaikka kyseessä oli ruutu. Olin niin häkeltynyt tuosta, että Nyyti oli reilusti kehästä ulkona kun kutsuin sen takaisin. Punainen kortti, kiitos ja näkemiin. Tässä vielä videotodiste, josta kiitokset kuuluvat Tesulle kameran lainasta ja videon muokkaamisesta, sekä Anna-Leenalle kuvaamisesta.

Sanna_Jaaskelainen

Kiitos Nyyti hienosta luoksetulosta! Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kehän jälkeen harmitti lähinnä se, että alkupään liikkeet oli mennyt niin lupaavasti ja olisi ollut niin kiva jatkaa hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Meidän normaalitason mukaisella suorituksella olisi voinut ehkä olla mahdollisuus päästä finaaliinkin. Nyt jälkikäteen harmittaa se, että mä en tajunnut nollata tilannetta Nyytille, vaan lähdin vain jäähdyttelylenkille sen kanssa. Koulutuksellisesti olisi ollut niin tärkeää tehdä kehän ulkopuolella jokin liike, josta olisin sen palkannut kunnolla. No ei voi mitään, kaikesta oppii ja täytyy toivoa että tuosta ei nyt jäänyt mitään ikävää muistiin Nydelle. Se on tosin fakta, että oli tilanne ja kehäänmeno mikä hyvänsä, niin koiran täytyisi olla sen verran hyvin koulutettu ja kuulolla, että se osaa kaikki liikkeet riittävän hyvin, suorittaa liikkeet käskyjen mukaan ja malttaa kaikessa kiihkossaan kuunnellakin niitä käskyjä. Treeniä, treeniä…

Sanna_Jaaskelainen6

Seuraamisliikkeessä. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli kuitenkin hieno. Oli niin kiva nähdä paljon tuttuja ja monia hienoja suorituksia. Sunnuntain finaalissa pääroolissa oli tosin järjettömän tiukka arvostelu, joka herätti paljon hämmennystä kehän laidalla. 20 koirakkoa, joista vain 3 sai ykköstuloksen. Pääasia tietty on, että kyllä siinäkin saatiin koirakot paremmuusjärjestykseen, vaikka tuomareilla ei ollutkaan skaalan yläpään numerot käytössä. Onnea menestyksestä SM1 Christa & Kaaos, SM2 Jessica & Mac ja SM3 Oili & Zip! Matkaseurasta kiitos vielä Tesulle!

942302_10151696810413398_448698496_n

Reissukaverit Nyyti ja Joku perjantaina lähdössä matkaan

Täytyy kyllä olla silti niin tyytyväinen tuohon pikkuotukseen, se teki ihan huippukivasti hommia ja kahässä oli niin kivaa sen kanssa. Harmi kun ensi vuoden SM:iin on vielä niin pitkä aika!

20130703-000548.jpg

Pieni tärkeä otukseni

Kehäkivaa

IMG_0681

Tänään oli niin kivaa kehässä, että oi jospa aina olisi tällaista! Tallinnan reissun horror-suoritus vähän kummitteli takaraivossa aamulla, mutta onneksi sain psyykattua itseni ja tehtyä hyvät valmistelut ja mentiin kehään rennolla asenteella. Se kannatti, Nyyti teki aika pitkälti kuten olen sille liikkeet opettanut. Ainoat isommat miinukset oli molempien merkkien vähän huolimaton suorittaminen ja seuraamisen kolme kontaktinpudotusta hitaassa käynnissä. Tuomari Timo Pussinen oli johdonmukainen ja vähensi pisteitä asiaankuuluvasti. Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa.

Paikallaistuminen 10
Paikallamakuu 10

Kaukot 8 (liikkui snadisti eteenpäin m-s-i)
Tunnari 10 (ihan tosi hyvä, tää oli oikein positiivista kun tunnarissa on nyt ollut vähän ongelmia)
Hyppy 9
Ohjattu 8,5 (pistevähennykset merkin ennakoimisesta)

Zeta 8
Seuraaminen 7 (vähän pompotteli juoksussa, muutama kontaktinpudotus hitaassa käynnissä)
Luoksetulo 9 (tosi hyvä meidän luoksetuloksi, piste lähti kuulemma kun maahanmenossa luisui vähän vinoon)
Ruutu 9 (taas huono merkki, ei mennyt kunnolla taakse)

Yht. ykköstulos 281,5 p. ja 1. sija

Samassa luokassa oli kisaamassa myös Nyytin Liv-sisko, Liv ja Nina tulivat toisiksi hyvällä kakkostuloksella. Oli ihan luksusta kun kotoa koepaikalle oli vain 10 minuutin ajomatka. Koepaikka oli myös ihanan nostalginen, olen kisannut ekan kokeeni tuolla samaisella Sahaajankadun kentällä melkein tasan 14 vuotta sitten. Ja nytkin mulla oli tsempparina mukana äiti! Äiti kuskasi mua sillon ahkerasti kokeisiin, ja patisteli alunperinkin ”koirakouluun” Iinan kanssa. Tää koirakoulujuttu on näköjään sellainen, josta ei valmistuta ikinä – onneksi! :)

IMG_0667

”Arvoisa tuomari, heittäisittekö minulle tämän pienen kepin?”

Renkaan kevätleirillä

Cmaaritkarhu

Kuva: Maarit Karhu

Viime viikonloppuna ajeltiin Anna-Leenan, Nyytin ja Neon kanssa Mikkeliin valmennusrenkaan kevätleirille. Kouluttajana leirillä oli Maria Brandel Ruotsista, joka on ollut Ruotsin maajoukkueessa viiden vuoden ajan. Tein Nyytin kanssa lauantaina Marian treenissä seuraamista ja sunnuntaina luoksetuloa. Meillä oli ihan mahtava pienryhmä, jonka kanssa treenattiin sitten enemmän ja vähemmän vakavasti. Keksittiin myös uusia tunnarihaasteita, tässä alla yksi niistä, ”ihmistunnari”:

Cmari

Kuva: Mari Leiviskä

IMG_1231

Kuva: Tiina Pesonen

Lauantaina Marian treenissä tehtiin seuraaminen, joka oli aivan kauhea, kamalampi mitä treeneissä on nyt hetkeen ollut. Ainakin meidän virheet näkyivät! Pääpiirteissään Maria neuvoi lämmittämään (-> väsyttämään) koiraa tarpeeksi ennen suoritusta, jotta kierrokset vähän laskisivat ja treeneissä tekemään seuraamisen aina viimeisten liikkeiden joukossa. Minun täytyy myös liikkua rauhallisemmin ja pitää kriteereistäni aina kiinni. Saatiin sama naminsyöntivinkki kuin Jessicaltakin, lisäksi käänteistä houkuttelua paikoillaan ollessa.

Cmaaritkarhu2

Kuva: Maarit Karhu

Luoksetuloon saatiin kivat ja hyödylliset ohjeet kahden lelun avulla. Nyytillä täytyy myös saada stabiliteettia asennoissa pysymiseen, joten vapautus palkalle tulee vasta viiveellä. Maahanmenossa ensin palkkaus namilla, jonka jälkeen vasta vapautus. Aloitin jo opettamaan sille etu- ja takapalkalle omia suuntakäskyjä, Nyytistä pallon luokse juokseminen käskystä on paras treeni ikinä…

Cmaaritkarhu3

”Nää pyöreät esineet on mulle ihan hirveän tärkeitä.” Kuva: Maarit Karhu

EE TVA Nyyti

Viron reissu onnistui tulosten suhteen hienosti, eli Nyytistä tuli nyt myös Viron tottelevaisuusvalio. Suoritustavoitteet eivät täyttyneet, kokonaisuutena suoritus oli melko huono. Tosin olin jo ennen reissua hieman pohtinut, että kuinka lähiaikojen treeniprojekti vaikuttaa koesuoritukseen, joka tuli hieman hankalaan saumaan treenien kannalta. Mutta nytpä on Virossa käyty, eikä tarvitse lähteä sinne enää tittelinnälkäisenä reissaamaan. :D

Tässä osa-alueiden pisteet, tuomarina kokeessa toimi Riikka Pulliainen. Liikkeet tehtiin kahdessa osassa.

Paikalla istuminen 10
Paikallamakuu 10 (oli ollut molemmat tosi hyvin, ei ollut tärissyt)

Ruutu 5. Tässä on lähiaikojen treenit tuottaneet tulosta, Nyyti veti takalinjalta yli! En saanut sitä kahdella käskyllä korjattua ruutuun, joten taktikoin sen verran että odotin että se rupeaa tarjoamaan itse paikkaa edemmäs ja käskin sen sitten suoraan maahan.

Kaukot 9. Oli liikkunut s-i eteenpäin. Saatiin liikkeeseen hyvä häiriötreenikin, kun hallin ulkopuolella meni jonkun autossa varashälytin päälle samaan aikaan.

Luoksetulo 8,5. Pysäyttelin taas ihan liian aikaisin! Olis kuulemma tullut enempi pisteitä, jos koira ei ois seissyt jo paria metriä ennen pysäytyspaikkaa… Olen iloinen kun ei nykinyt (saati varastanut!) missään kohdassa.

Tunnari 7. Tosi levoton sivulla ollessa, vilkuili sihteerejä ja vääntyi ihan ihme asentoon. Töni kuonolla muistaakseni kahta väärää pois paikoiltaan.

Toka kehä:

Zeta 7. Seisoi istumisen. Tää on nähty ennenkin.

Ohjattu 9,5. Huono merkki! Taakse vino palautus.

Seuraaminen 7. Ihan kamala!! Tehtiin varmaan kaikki virheet mitä seuraamisessa voi tehdä: painoi, äänteli, pomppi, edisti ja jopa jätätti! Oli kyllä hyvin tapahtumarikas seuraamisliike.

Hyppy 10. Tähän oli hyvä lopettaa, ei moitteita. Oli oikeastikin hyvä hyppy, varsinkin kun nostosta olisi ollut suora linja hypyn ohi mun luokse ja Nyyti hienosti korjasi. Irroituksessa sen viiksi jäi laipan väliin, nipisti varmaan vähän kun poski venyi mukana kun otin kapulaa pois.

Yht. 261,5 p. 1-tulos, EE TVA :)

tallinna

Nyyti, Martti ja Nomi Tallinnan satamassa. Kuva: Tarja Martinpuro

Kuulumisia

Huh, onpas tullut pitkä päivitystauko. Ollaan tässä kuluneen kuukauden aikana nautittu aurinkoisista kevätpäivistä lenkkeillen ja treenattu Nyytin kanssa melko ahkerasti. Nyyti on ollut tosi kiihkeä, joten olen joutunut miettimään perinpohjaisesti treeni- ja palkkaustapoja uusiksi sen kanssa. Onni on myös taitavat ja kokeneet treenikaverit, joilta olen saanut paljon vinkkejä ja apua.

Nyt alkaa tosin jo tuntua vahvasti siltä, että noi lumet saisi häipyä mahdollisimman pian, vaikka onkin kaunista ja aurinkoista! Olisi niin ihanaa päästä jo ulkokentille treenaamaan.

IMG_0476

Unna on ollut nyt vähän huonompana, olin jo muutama viikko sitten tosi huolissani siitä, kun se ryhtyi ontumaan etuosaansakin. Aiemminhan ontuminen on ilmennyt vain vasemmassa takaraajassa. Meillä on kotona tosi liukkaat lattiat, joten Unna oli isällä ja äidillä huilailemassa vajaan viikon, jonka aikana ontuminen muuttui lievemmäksi. Liikuntaa ja riehumistakin olen rajoittanut, ja nyt levon ja kipulääkkeen avulla ontuminen on saatu vähän hallintaan. Ehkä vaikea uskoa, että 9-vuotias lapinkoiranarttu olisi hankala pitää levossa, mutta se on! Mun on pakko pitää Unna kytkettynä, jos en halua sen vetävän kamalia kiitolaukkaspurtteja ja riehuvan Nyytin kanssa. Puhtaasti Unna ei ole liikkunut pitkään aikaan, mutta nyt se ei vaikuta niin kankealta eikä onnu niin kamalan voimakkaasti. Kokeiltiin myös doximysiinin rinnalla toistakin antibioottia, mutta siitä ei ollut ainakaan silmämääräistä apua oireisiin.

IMG_0607

Santahaminan eteläpuolella on näin kesäisen näköinen meri

Karoliina kävi viikonloppuna Shokin, Kriisin ja Draaman kanssa kyläilemässä. Draama oli kasvanut ihan hurjasti sen muutaman viikon aikana, kun en ollut sitä nähnyt. Ja on se kyllä niin äitin tyttö!

IMG_0673

Kaksi marjaa

IMG_0656

Draama

IMG_0713

Juokse lapsi, tai äitis vie lelun suusta!

Ensi lauantaina meillä onkin eka koe pitkään aikaan. Lähdetään huomenna porukalla Viroon kisaamaan, täytyy toivoa että selvitään reissusta ehjin nahoin ja riittävin tuloksin. :)

 

 

Opinnäytetyö vs. muu elämä

Nyt kun ei ole enää pentuja häiritsemässä keskittymistäni, niin voin ryhtyä syyttämään tokoharrastusta. Kuinka paljon mielenkiintoisempaa onkaan treenata ja lueskella muiden blogeja ja kirjoituksia koirien kanssa harrastamisesta, kuin päntätä kirjoja laadullisesta tutkimuksesta ja sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kehittymisestä. Oli jokseenkin huvittavaa huomata, että joku oli eksynyt blogiini hakukoneen kautta hakusanoilla ”pahimmat mokat opinnäytetyö”. Heh. Täytyy ehkä nöyrtyä myöntämään, että minulla saattaa olla hieman vaikeuksia itseni ja projektini johtamisessa. No mutta onneksi aikataulu on tiukka, joten tulee sitä tekstiäkin tutkimussuunnitelmaan pikku hiljaa lisää.

Koska olen melko paljon ehtinyt roikkumaan netissä, eksyin myös lueskelemaan Lemmikkipalstoilla käytävää keskustelua rodun merkityksestä tokossa. En oikein tiedä mistä ihmeestä joillain harrastajilla on tullut kuva siitä, että bordercollien kanssa harrastaminen ja kisaaminen on pelkkää onnea ja auvoisuutta. Hätkähdyttävin kirjoitus oli sellainen, jossa kirjoittaja kertoi huomanneensa että ”käyttöbortsun omistajilla” ei ole lainkaan kokemusta ongelmista, eivätkä he osaa neuvoa muita koska heidän bordercolliensa ovat aina oppineet kaiken kuin itsestään. Hih, tervetuloa katsomaan meidän treenejä! Ja vaikka muutamana ahdistavana aamuyön tuntina valvomaan viereen ja miettimään millä ihmeellä saa senkin tietyn jutun tokossa nyt toimimaan. (Noloa, olen oikeasti muutaman kerran herännyt yöllä miettimään tuollaisia…) Aika surullista jotenkin, että bordercollieita pidetään jonain ihme otuksina joiden kanssa ei oikeasti tarvitse tehdä edes töitä. Koiria ne ovat siinä missä muutkin, ja jokaisen enemmän ja vähemmänkin menestyneen koirakon takana on varmasti tuhansia tunteja treenejä. Olisi niin hienoa, jos kaikki iloitsisivat vilpittömästi siitä miten hienosti Suomi on lähivuosina pärjännyt tokossa. Surullista että sen sijaan energiaa käytetään kateudelta kalskahtavaan menestyksen väheksymiseen ja koirien mollaamiseen.

Eli kerran bordercolliet oppii kaiken kuin itsestään, niin ehkä mä siis skippaan illan treenit, ja odotan että Nyyti ymmärtäisi että haluan sen askeltavan seuraamisessa rauhallisemmin ja hahmottavan ruudun oikean paikan tuosta kotisohvalta. Iltaruoan jälkeen voisin keskustella sen kanssa väärien tunnarikapuloiden koskettelusta ja iltasaduksi lähetän sille ymmärtäväisiä ajatuksia kaukojen tekniikasta.

Uudelle vuodelle purtavaa

2012 Nyyti EVL KA KA ilman nollia
Paikallaistuminen 9,8 9,8
Paikallamakuu 9,3 9,3
Seuraaminen 8,9 8,9
Zeta 8,1 8,1
Luoksetulo 6,6 7,9
Ruutu 7,8 9,4
Ohjattu 7,6 9,2
Hyppy 9,2 9,2
Tunnari 8,9 8,9
Kaket 6,8 8,1

Mari oli tehnyt Puuman kokeista inspiroivan keskiarvotaulukon, joten vinkistä innostuneena naputtelin Nyytinkin pisteitä ylös. Ylläolevassa taulukossa on siis Nyytin kuuden EVL-kokeen pisteiden keskiarvot.

Selkeästi tuolta loistaa ne kolme meidän heikointa liikettä, eli zeta, luoksetulo ja kaket. Nollia tuli yhteensä neljästä liikkeestä; luoksetulosta, kakeista, ruudusta ja ohjatusta noudosta. Sinänsä voi ehkä hieman huokaista helpotuksesta, että yhdestäkään samasta liikkeestä ei tullut kahdesti nollaa.

Zetan keskiarvoa laskee kolmen kokeen liikevirhe, eli yhden asennon ollessa virheellinen pisteitä on tullut noissa kolmessa kokeessa vain 7. Muistaakseni joka kerralla kyseessä on ollut istuminen, joka onkin meidän heikoin asento.
Ruudun ja ohjatun nollat on tullut yllättävistä virheistä, jotka eivät ole näkyneet treeneissä (ruudussa varasti seuraamaan, ohjatussa haki oikean sijaan vasemman). Ohjatun ongelma toistui kokeen jälkeen vahvana muutamassa treenissä, eli oikea puoli oli hetken ”rikki” jostain kumman syystä jota en keksinyt. Ruudussa on  työsarkaa ja ongelmia, mutta ne eivät ole vaikuttaneet koepisteisiin. (Nyyti stoppaa herkästi ruudun etureunaan, eli paikka on eri mitä minä haluan sen olevan). 

Luoksetulossa ongelma on ollut todella huono maahanmeno, joka on laskenut pisteitä. Kerran myös muuten ihan hyvästä luoksetulosta lähti 2 p. kun annoin stoppikäskyn liian aikaisin, nolla tuli superhuonosta maahanmenosta josta Nyyti varasti vielä loppuosan.
Kaukoissa ongelmana on se, että Nyyti ei osaa seiso-istu vaihtoa (ja samalla maahan-seiso, joka aiheuttaa sen että seiso-istu on entistä vaikeampi). Olisihan asennoissa muutakin hiottavaa, mutta tuo on se ongelmavaihto jossa koira liikkuu eteenpäin, ja pisteet sen vuoksi alaspäin.

Tasaisesti pisteitä on tullut paikallaoloista (istuminen parempi, myös treeneissä), seuraamisesta, hypystä ja tunnarista. P.olot, tunnari ja hyppy on liikkeet joita treenaan selkeästi vähiten, joten en oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Tunnarissa ollaan seilattu aika tuurilla, koska kokeissa ei ole tapahtunut mitään isompia mokia. Treeneissä on tapahtunut joitain yksittäisiä kamaluuksia, mutta toistuvaa virhettä ei ole.
Seuraamisen opettaminen Nyytille oli varmaan vaikeinta mitä olen tähän mennessä käynyt läpi (Unnan piippaamista lukuunottamatta, mutta sen kanssa mä luovutinkin heti alkuun!), joten täytyy olla tyytyväinen että tämänhetkisellä tasolla ollaan saatu noinkin hyviä pisteitä.

Nyt Nyytille on tullut pentujen takia niin pitkä tauko, että on todella jännä nähdä miten treenit taas käynnistyy helmikuussa. Tavoitteena olisi saada kevään aikana ainakin zetaan ja zetan istumiseen varmuutta, luoksetulon maahanmeno toimimaan, ruudun paikka oikeaksi, kakejen tekniikka kuntoon, paikallaoloihin häiriötreeniä, merkillä oikean paikan vahvistamista ja seuraamisen juoksuosuus tasaisemmaksi. Huh, sitten pitäisi vielä tehdä kokonaisuuksia enemmän palasten treenaamisen lisäksi.

Nyps noin 9 viikon iässä

Nyps 9 vkoa. Tällöin meidän kaikki liikkeet oli vielä täysiä kymppejä! :D

Treeni-ikävä

Nyt se iski, eroahdistus tokosta. Viikko sitten TOKO PM:iä katsellessa ja nyt viikonlopun maajoukkuekarsinnoista kuulumisia kuulleena mulle iski eilen kamala treenikuume. Ja koska mun treenikaveri köllöttää tuolla vanerilaatikossa penskojensa kanssa, ja Unna on evakossa, niin ei auta muu kuin haaveilla keväästä treenisuunnitelmia laatien.

428422_10150884417708398_887567947_n

Uraäiti vauhdissa viime kesänä

Nyytin pikkuiset kasvaa ihan silmissä, isoimmat ovat jo yli puolikiloisia mötiköitä. Mainiot pötköt, on hauska seurata niiden kehitystä.