Nyyti ja Nyytin selkä

0416 066

Nyytin selkä voi hyvin! Onneksi. Se oireili ”vammakävellen” viimeksi 11.4. kun olin taas edellisenä iltana jumpannut sen. Tämän jälkeen jalkojen nostot on nyt pistetty jumpista tauolle ja oireilu on taas lakannut. Tällä hetkellä ollaan kävelty jo hitusen päälle 6 km. Aloitin myös muutama viikko sitten vapaanaolot lenkeillä, aluksi vain tasaisella hiekkatiellä muutaman sata metriä kerrallaan noin lenkin puolivälissä. Pidensin vapaanaoloaikaa hissukseen, nyt eilen käveltiin vapaana jo 5 km. Aion nyt jatkaa noin, eli hihnassa mennään ainakin 1-2 km lenkin alusta ja sitten jos maasto ja mielentila ovat optimaaliset, niin Nyyti saa olla vapaana. Vaikka Nyyti on luonteeltaan niin vauhdikas, se ei onneksi ikinä ole ollut sellainen metsässä huvikseen kaahailija, vaan lähinnä ravailee ja nuuskii. Ainoa mitä joudun vielä varomaan on se että Nyyti ei jää kauheasti musta jälkeen, koska silloin se tulee hirveää kyytiä mun perään. Alussa rajoitin sen liikkumisen vain raviin (Nyyti osaa käskystä vaihtaa raville) ja nyt pikku hiljaa olen antanut sen laukkaillakin rentoa melko hidasta laukkaa. Ja olen tosiaan jo siirtynyt tasaisilta kävelyteiltä myös umpimetsään. Lihaskunto Nyytillä on entiseen verrattuna vielä ihan onneton, eli täytyy tässä nyt rauhassa kasvatella sitä takaisin ennen kuin voi edes miettiä treenaamista.

Nyyti pääsi viikonloppuna katsomaan Valmennusrenkaan näyttökoetta muutaman koirakon ajaksi, ja suhtautui asiaankuuluvan vakavasti tokokentälle saapumiseen. Nyytin Neo-poika kävi tekemässä hienon suorituksen näyttökokeessa. Tosi jännää odotella tuloksia, olispa hienoa jos äiti ja poika olisivat renkaassa yhtä aikaa.

Myöskään autossa odottelut eivät onneksi ole aiheuttaneet enää oireilua. Mulla on se usein mukana kun käyn treenaamassa Nessin, mutta pyrin jättämään auton niin ettei se näe kentälle eikä sen vuoksi istuisi koko odotteluaikaa.

0416 010

Mutta ehkä nyt tässä vaiheessa – leikkauksesta on siis 3,5 kk – voi sanoa että ollaan selvitty pahimmasta. Ja vaikkei Nyytistä enää tulisi mulle kisakaveria niin ainakin me pystytään elämään muuten täysipainoista elämää. Mutta toivon kyllä täydestä sydämestäni että päästään jatkamaan siitä mihin jäätiinkin tokossa!

0416 038

0416 017

Meidän paita ja peppu – Ness on Nyytin mielestä edelleen superkiva. Ulkona leikkimisen olen molempien terveyden vuoksi niiltä kieltänyt, mutta sisällä saa hammastella aina välillä. Edelleen yksinoloajat, yöt ja osan meidän kotonaoloajastakin ne ovat porttien eri puolilla, koska muuten tyypit varmaan leikkisi koko ajan. Saa nähdä alkaako Nyyti pitää Nessille tiukempaa kuria kun se alkaa aikuistumaan.

 

Ihana huhtikuu

image

Nyt alkaa olla jo niin keväistä! Tää on niin ihana vuodenaika, kun tietää että koko kevät ja kesä on edessä. Nyt on muutamana päivänä ollut tosi lämmin, mittari on noussut jo 12-14 asteeseen. Lumet alkaa olla aika hyvin sulaneet, joten Nyytinkään kanssa ei tarvitse olla niin hurjan varovainen liukastumisten suhteen. Nyyti on edelleen ollut hyvä selkänsä suhteen, käytiin toissapäivänä taas fyssarilla ja hyvältä vaikutti! Se oikea iliopsoas oli edelleen jonkin verran jumissa, joten aloitettiin Rimadyl-kuuri. Mutta niin huojentavaa että Nyyti seisoo taas selkä suorana ja liikkuu normaalisti, olin aika maassa silloin kun niitä takapakkeja tuli. Tällä hetkellä liikutaan n. 4,5 km per päivä, matkaa/aikaa nostetaan edelleen hissukseen joka päivä. Unnakin on onneksi nyt ollut pirteämpi. Se tänäänkin (tai itseasiassa eilen – olen yövuorossa ja elän vielä eilistä!) riehaantui taas lenkillä juoksemaan Nessin kanssa. Eihän se siis kunnossa ole, ontumista on edelleen, mutta pääasia että se ei nyt vaikuta apealta tai kipeältä.

Nessin kanssa ollaan edelleen kierrelty sosiaalistumassa, tehty metsäretkiä ja treenattu tokoa. Tällä viikolla käytiin mm. agikisoissa (metelitaso on pikkuisen erilainen kuin tokokokeissa!), tallilla ja maneesissa ja viime viikonloppuna oli ekat pentutreenit. Treffattiin kimpassa Zipun B-pentujen kanssa, jotka on näiden meidän natiaisten serkkuja. Lisäksi mukana oli Christan tuontipentu. Oli tosi ihana nähdä Nessin kahta veljeä Kyytä ja Jetiä, en ole nähnyt niitä sitten luovutusiän. Täytyy toivoa että kaikkien kalenteriin mahtuisi jatkossakin pentutreffit!

Olen edelleen ollut tosi tyytyväinen Nessiin. Se on mukava sekoitus keskittymiskykyä ja vauhdikkuutta. Alla muutama video viime viikolta, kuvaamisesta kiitos kuuluu Heidille ja Katalle.

Ness seuraa, seuraa vähän lisää ja noutaa vauhdilla, harjoittelee kapulan pitämistä ja kiertää. Mä en ole mikään videotaikuri, täytyisi varmaan jossain välissä opetella editoimaan videoita ja tekemään niihin kaikkia hienoja tekstejä. :D Eksyin äsken videoita lataillessa omaan videoarkistooni katselemaan Nyytin videoita… voi miten mun on ikävä Nyytin kanssa treenaamista! <3

IMG_0424
Kuva: Ansu Leiman

Nyytin selän kuulumisia

002

Pikku potilas eilen kotipihalla

Nyyti ei ole nyt onneksi 1,5 viikkoon oireillut enää! Huojentavaa. Liikuntaa tosiaan vähennettiin ja mä omatoimisesti laitoin Nyytiltä jumpat nyt hetkeksi jäihin. Nyytihän ei selkäoireilun alkaessa 2013 kestänyt ollenkaan ristikkäisnostoja ja se meni jumpasta niin kipeäksi ja jumiin, että sitä ei sen koommin jumpattu. Jouduin silloin kiikuttamaan sen yksi aamu suoraan eläinlääkärille kipupiikille ja akupunktioon, kun se oli selkeästi kipeä. Läähätti vain sängyllä ja nuoli etujalkojaan. Tuo on itseasiassa ainoa kerta koko tän kolmivuotisen selkäoireilun aikana, jolloin se on selkeästi vaikuttanut kipeältä. Muistin tuon, ja ajattelin nyt kokeilla että mitä käy jos me ei jumpata ollenkaan. Voi tietty olla sattumaa että oireet lakkasivat samaan aikaan, ja liikunnan vähentäminenkin on voinut vaikuttaa. Olen iltaisin hieronut sitä, ja se oikea takajalka on selkeästi edelleen vähän arka, Nyyti ei haluaisi että sitä hierotaan ollenkaan. Eli voihan olla että kaikki nuo oireiden palaamiset johtuivat liukastumisen aiheuttamasta venähdyksestä. Olin myös yhteydessä Nyytin lääkäriin ja sain ohjeet jatkossa pistää sen täyslepoon hetkeksi, jos oireet palaavat.

Alan taas varovaisesti nostaa liikuntamäärää, kunpa oireilu pysyisi aisoissa!

Takapakkia kuntoutumisessa

Nyyti alkoi tällä viikolla oireilemaan niitä vitsin takajalkojaan, eli se sama oire minkä takia selkää tutkittiin muutama vuosi ja lopulta leikattiin nyt 11 viikkoa sitten. Kertaalleen se tosiaan liikunnan jälkeen kotona ”vammakäveli” eli liikutti takajalkojaan rungon alla ja lattiaa vasten tömistäen. Se näyttää siltä kuin sen takajaloista ei menisi viestiä perille milloin ne osuvat lattiaan ja askellus on tosi haparoivaa ja ylikorostuneen laajaa rungon alle. Nyt keskiviikkona se alkoi tehdä sitä 3 km lenkin loppuvaiheessa, juuri kun oltiin menossa fyssarille. Nyyti autoon ja fyssarin silmien alle – jossa se teki sitä vielä uudelleen. :( Ihan tosi kurjaa ja jotenkin karmivaakin, mä kun olin toivonut että en enää ikinä näkisi tuota oiretta! Onneksi meillä tosiaan oli se ft-aika varattuna. Vasemmassa takaraajassa oli jostain syystä ojennusrefleksi vaimentunut. Se on aiemmin ollut normaali. Oikean takajalan lonkankoukistaja oli tosi jumissa, eli todennäköisesti Nyyti on kuulemma päässyt liukastumaan jossain vaiheessa tässä lähipäivinä. Nyt meidän piha on inhottavan jäinen ja jään päällä on luntakin, joten voi olla että jokin ihan mitättömänkin näköinen lipsahdus on nyt sitten hankaloittanut meidän kuntoutumista. Voi kurjuus! Liikuntaa vähennettiin nyt ja odottelen leikanneen lääkärin kannanottoa asiaan. Voi mun Nyytiä!

IMG_0422

Kevättä kohden

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Viisi viikkoa leikkauksesta

image

Ja hyvin menee! Huojentavaa, edelleen. Ekat kolme viikkoa käytiin fysioterapiassa viikon välein, nyt viimeksi väli pidennettiin jo kahteen viikkoon. Jumpat ovat hitusen vaikeutuneet, nyt ollaan otettu mukaan vuorottaiset etujalkojen nostot, jotka pakottavat Nyytin siirtämään painoa takaosalleen. Se oli alussa siitä hurjan vaikeaa ja se liimasi etujalkansa tiukasti lattiaa vasten. Nyt kun ollaan tehty nostoja viikko, se ennakoi painonsiirron jo silloin kun alan koskemaan etutassuun ja antaa nostaa sen kevyesti.

Liikuntaa ollaan lisätty asteittain, ensi viikon loppuun mennessä se saa kävellä hihnassa 15 min putkeen. Kelin liukkaus on vähän hidastanut tätä liikunnan lisäämistä. Laserhoidot jatkuvat vielä kolmen kerran verran, otin Nyytille yhteensä viiden kerran sarjan. Myös vesiterapiaa ajattelin kokeilla kun laserhoidot päättyvät.

Viikko sitten ”vapautin” Nyytin koko alakerran alueelle. Se ei edelleenkään saa hypätä, joten meidän olohuone on ihan hirveän näköinen, kun olen rajannut kompostiverkolla sohvan Nyytin ulottumattomiin, mutta muutaman kerran se on silti onnistunut hivuttautamaan verkosta ohi ja hypännyt sohvalle. Myös yläkerran portaikkoon piti hakea kaverilta portti lainaan (kiitti Minna!) ettei se hipsi sinne salaa. Meidän lattiat on hitusen liukkaat, joten haalin kaikki mahdolliset vanhat matot lattioille jottei Nyps liukastuisi. Ulkona se liikkuu jo tosi paljon paremmin, askellus on pidempää ja ”joustavamman” näköistä. Etuosassa sillä on ollut ajoittain vähän lihasjumeja, joita olen yrittänyt myös omin vaillinaisin taidoin hieroa auki.

Nyyti oireili ennen leikkausta pahiten aina autossa olemisen jälkeen. Nyt kun ollaan ajeltu hoitoihin, niin on ollut huojentavaa huomata että mitään jäykkyyttä tai vanhaa virheellistä askellusta ei ole tullut, vaikka se on satunnaisesti matkalla takaboksissa istunutkin.

Seuraava murhe on nyt sitten Unna, joka on ontunut edelleen satunnaisesti sekä vasempaa että oikeaa etujalkaa. Lisäksi se on ollut vähän vaisu, joten huomenna soittelen heti aamusta sille eläinlääkäriaikaa. Tosi kurjaa, mä en kestä jos se alkaa nyt ”oikeasti vanhenemaan.”

04.02.2015 234

3,5 viikkoa leikkauksesta

IMG_2424

Meillä voidaan edelleen olosuhteisiin nähden hyvin. Käytiin toissapäivänä leikanneen lääkärin kontrollikäynnillä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, Nyyti liikkuu paremmin kuin ennen leikkausta ja kaikki on kuten pitääkin. Saatiin samalla akupunktiota ja laserhoitoa. Puhuttiin myös siitä ”oudosta” ristiluun työntymisestä L7:n alle. Lääkäri on nähnyt pitkän uransa aikana vain kerran vastaavanlaisen yhtä ahtaan nikamavälin; ylhäältä katsoen siinä ei ollut rakoa kuulemma ollenkaan. Muutos on kuulemma rakenteellinen ja ehkä ollut Nyytillä aina. Mutta ihanaa että se on nyt hoidettu ja paraneminen sujuu odotetusti.

Haavan hakaset poistin jo viime viikolla ja haava on tosi siististi kiinni. Kipulääkkeistä jäljellä on enää Gabapentin, jota alan nyt purkaa alas. Aloitetaan nyt Serene UM-pillerit vähän tasoittamaan tota toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista. Nyyti on tyytynyt kohtaloonsa ihan kiltisti, mutta mua jotenkin ahdistaa sen puolesta, joten ehkä pillerit helpottaa meitä molempia… Saataisiin muuten jo vähän ulkoillakin, mutta tuolla on niin liukasta että riski kaatumiseen tai liukastumiseen on vielä liian suuri.

Unnakin alkoi ontua viime viikolla, mutta onneksi se meni ohi muutaman päivän levolla ja Rimadyl-kuurilla. Unna täytti viime viikolla jo 12 vuotta!