TOKO SM

Kuva: Sporttirakki

Meidän joukkue voitti SM-kultaa! Ihan huippua! Kisasin Nessin kanssa alokkaassa Hakunilan Seudun Koiraharrastajien kakkosjoukkueessa. Jo keväällä joukkuekokoonpanon tullessa ajattelin että joukkueella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä, sen verran kovia nimiä oli seuramme kasannut samaan porukkaan. Ja niinpä se toteutui, tosin huiman pienellä alle pisteen erolla toiseksi tulleeseen T-Teamin joukkueeseen. Kolmanneksi sijoittui Mikkelin Agilityharrastajat. Koe oli meille kotikisa; SM:t pidettiin HSKH:n kentillä Ojangossa.

Elina & Knox, minä & Ness, Heidi & Super, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mirjami & Käpy. Kuva: Anna Silvan

Etukäteen mä jännitin sitä että se Nessin juoksu nyt alkaa just ennen kisoja. Onneksi se ei ehtinyt alkaa, joten pääsin penskan kanssa nauttimaan ekaa kertaa arvokisatunnelmasta. Edeltävästi treenit oli mennyt vähän vaihtelevasti ja mulla on ollut jo kova hinku päästä tekemään seuraavien luokkien liikkeitä eteenpäin. Edellisenä iltana kävin vielä lähikentällä tekemässä kevyen treenin Heidin avustuksella ja Ness tuntui tosi kivalta. Ja sitä se oli kehässäkin!

”Ai jotkut ässämmät huomenna vai?”

Meidän suoritusvuoro alokasluokassa oli lauantaina ihan loppupäässä. Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, jonka jälkeen olikin sitten useampi tunti odoteltavaa. Ehdin rauhassa katsoa EVL:ää  ja valmistautua omaan suoritukseen. Meidän joukkueen toinen alokasluokan koirakko Mirjami ja Käpy tekivät jo aamulla tosi hyvän ykköstuloksen 194 p, joten mulla ei ollut sen suhteen enää niin suuria paineita. Pääasia oli kiva fiilis ja hyvän kokemuksen saaminen haastavissa kehäolosuhteissa nuorelle koiralle. SM:ssä on usean yhtä aikaa pyörivän kehän ja suuren ihmismäärän vuoksi yleensä aina paljon enemmän häiriöitä kuin normikokeissa.

Tehtiin Nessin kanssa kiva, oman tasomme mukainen suoritus jossa ei ollut mitään sen kummempia ylläreitä. Videolta jälkikäteen katsottuna luoksetulon jättö on vähän jännä, Ness vaikuttaa levottomalta ja taitaa jopa liikuttaa toista etutassua. Täytyy ottaa tuo työn alle treeneissä. Luoksarin lopussa se myös vähän rumasti töykkäisee mun kättä, mutta tuota on kyllä ollut treeneissäkin ja mun täytyy alkaa tehdä asialle jotain. Kapulan pidon mä vähän itse mokasin, annoin pitämiskäskyn liian aikaisin kapulan ollessa vielä turhan ylhäällä, ja Ness nappaa sen vähän ronskisti ja pompauttaa samalla etujalkoja. Paikallamakuussa meillä oli pieni ylimääräinen jännitysmomentti, kun yksi ryhmän koirista haukkui lähes tauotta. Olin jo rivin ekana käskyttänyt Nessin maahan, kun sama koira lähti sivulta eikä mennyt maahan, ja tuntui että kesti tosi kauan ennen kuin koko ryhmä oli makaamassa ja pystyttiin jättämään koirat. Oma moka sikäli, että en ollut treenannut ollenkaan tuollaisia tosi pitkiä jättöjä. Vähän meinasi itsellä tuskanhiki nousta, mutta Ness makasi onneksi kiltisti – tosin pitäen napakkaa kontaktia koko ajan ja pelkäsin että se pompsahtaa sieltä takaisin ylös! Olin tosi tyytyväinen Nessin vireeseen ja kehässä tuntui tosi kivalta ja varmalta. Tässä video suorituksesta -> klik! Kokonaispistemääräksi tuli 193,5 p. ja sijoitus 10/75. Hieno pikku-Nestori!

Nessin Jeti-veli ja Pipsa-sisko olivat myös alokkaassa kisaamassa ja tekivät myös tosi hienot ykköstulokset. Luokan voittivat Kati ja Tarmo huikealla 199 pisteellä ja tokaksi tulivat Riitta ja Hippu 198 pisteellä, onnea!

Lauantain jälkeen meidän joukkue oli johdossa, mutta melko samoissa pistelukemissa oli myös useampi muu joukkue. Sunnuntaina oli mukava olla turistina paikalla ilman aikataulujen kyttäämistä ja seurata kehiä kaikessa rauhassa. Sunnuntain avo-koirien tulokset ratkaisivat, ja onneksi meidän joukkueen Elina ja Knox tekivät tosi hienon tuloksen. Lopullista varmuutta joukkuekisan voitosta saatiinkin jännittää palkintojenjakoon saakka. Olipas hauskaa olla yhdessä joukkueen kanssa jännittämässä sijoitusta viikonlopun ajan, sekä iloitsemassa voitosta yhdessä. Lisäksi joukkueestamme Carita ja Hurja voittivat vielä yksilö-SM -hopeaa! Kiitos koko joukkueelle, oli hieno viikonloppu! Yksilökullan veivät Mika ja Kaitsu, sekä pronssille tuli Oili ja Nessin ihana Zip-täti. Onnea!

Tending Catlike, Tending Venture, Saunajaakon Alfa Romeo, Tending Rough, Tending Brisk ja Stjerne. Kuva: Anna Silvan

Nyyti pääsi sunnuntaina turistiksi mukaan, ja viihdytti itseään mm. bongailemalla myyntikojuista leluja ja kerjäämällä rapsutuksia ja huomiota. Nyytin jälkeläiset Neo ja Draama olivat kisaamassa ja tekivät molemmat hienosti ykköstulokset – onnea! Edelleen mulla on ajoittain sellainen pieni katkera kaiho siitä että Nyytin kanssa tokon lopettaminen ei ollut oma päätökseni, vaan pakon sanelema tilanne. Nää SM:ien ja karsintojen kaltaiset tilanteet nostaa sen tunteen aina vähän vahvemmaksi ja tuntuu että elämä muuttui sairastumisen myötä Nyytille vähän epäreiluksi. Vaikka Ness vähän pakosti on lähiaikoina saanut enemmän huomiota ja treeniaikaa, yritän aina saada Nyytinkin kanssa tehtyä treenejä joissa se kokee että siltä edelleen vaaditaan asioita ja se joutuu käyttämään päätään. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisi Nyytin kanssa sitä monen suosittelemaa rally-tokoa. Tosin mulla on siihen vähän skeptinen suhtautuminen, ja se on tuntunut aika hömpältä, mutta ei sitä varmaan voi täysin tuomita kokeilematta.

Ensi vuonna matkataankin ilmeisesti Ouluun SM:iin, eli on ”pikkuisen” pidempi kotimatka. Nyt oli ihanaa kun rättipoikkiväsyneenä tarvitsi ajaa vain vartti kotiin! Mutta olipas aika huikea viikonloppu – kiitos mun oma pikku-Ness! Tästä se alkaa. <3

Kuva: Sporttirakki

Vain taivas on rajana! Kuva: Juuso Kuparinen

 

 

 

Nessin eka koe!

Enpä arvannut viime sunnuntaina Ojankoon karsintoja katsomaan lähtiessä, että muutamaa tuntia myöhemmin ajelen kotiin hakemaan koiraa kisaamista varten!  Puhuin Nessin kasvattajille Ojangossa että Nessillä saattaa alkaa juoksu, jolloin meidän muutaman viikon päästä oleva eka koe – ja sitä myöten SM:t – jää välistä. Pienimuotoisen ylipuhumisen seurauksena löysin hetken päästä itseni puhelin kädessä soittelemassa vastaavalle koetoimitsijalle jälki-ilmoittautumista. Hui! Niinpä me sitten kisattiin ihan extempore meidän eka tokokoe! Ja sepä menikin vielä tosi kivasti, Nepsu teki ykköstuloksen 195 p. KP ja sijoittui kolmanneksi. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Hurraa pikku-Nestori!  Tässä video.


Tarkkasilmäiset mahdollisesti huomaavat, että toiseksi tulleella Mirjamilla on palkintojenjaossa Käpyä tuuraamassa erittäin kiihtyneesti palkintosessioon suhtautunut Nyyti! :D Ja luokan voiton vei Nessin ”adoptioveli” Ciao Christan kanssa. <3

Ness oli kyllä kehässä ihan tosi kiva, keskittynyt ja stabiili. Hieman se kiihtyi luoksetulosta, jonka jälkeen laitoin sen hetkeksi käy siihen-käskyllä pötköttelemään. Ainoa liikevirhe tuli kaukojen alussa, jossa se ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tuosta tuli 7,5 pistettä, muista liikkeistä saatiin kympit. Menin kaukojen aloituspaikalle vähän turhan pian, jolloin jouduttiin perusasennossa odottelemaan liikkeen alkua aika kauan ja Ness vähän varmaan lukittautui tuohon kontaktinpitoon. Olihan siellä kaikkea muutakin pientä, kaukoissa on vielä ihan jäätävä työ edessä ja seuraamisen käännökset oli huonoja yms. Mutta se on vaan teknistä piiperrystä, pääasia on oikeisiin asioihin fokusoiva, keskittynyt ja motivoitunut kisakaveri. Tästä se lähtee, kiitos Ness! <3

Reilu vuosi sitten oli samalla kentällä ekoissa hallitreeneissään tämän näköinen tyyppi:


 

Ness Christan koulutuksessa

img_3733

Kaikki artikkelin kuvat (C) Maarit Karhu-Teiskonen

Viime perjantaina ajeltiin Lahteen Christan tarkkojen silmien alle. Käytiin muutamaa kuukautta aiemminkin Christan opissa samalla porukalla, tällöin meillä meni seuraaminen uusiksi. Ness oli tosi pomppivainen ja vähän yli-yrittävä, joten aloin rakentamaan siihen rauhallisempaa asennetta ja erilaista askellusta. Työ onneksi tuotti hyvin nopeasti tulosta, ja nyt seuraaminen on stabiilimpi. Tosin nyt muutaman viikon aikana olen saanut vähän uusia virheitä, mutta onneksi on hyvän koulutettavuuden omaava koira, niin asioiden edistyminen on yleensä kivan vasteellista.

img_3730img_3729

Tein Nessin kanssa suurimman osan alokasluokan liikkeistä palkatta, tokaa kertaa ikinä. Kuten vähän olen aavistellutkin, on palkan odotus nyt vähän turhan suurta. Saatiin ohjeeksi vähentää leluttamista ja ottaa enemmän palkkausta namilla ja sosiaalisesti. Itse liikkeissä ei nyt sen kummempaa ole tällä hetkellä, ja tekniset jutut onkin simppelimpiä kuin tuo aina niin haastava mielentilan hallinta. On ollut tosi kiva ruveta tekemään jo vähän kokonaisia liikkeitäkin, kun tähän saakka treenit on ollut hyvin pitkälti pienen pieniä palasia.

img_3727img_3731

Olen jo alkanut vähän vilkuilemaan koekalenteria – jännää! Olisi kiva päästä Nessin kanssa TOKO SM:iin mukaan ja nykyään tylsästi tarvitsee tuloksen jo ennen SM:iä. Joten jos juoksut ei sotke kuvioita, niin huhtikuulle olen katsellut jo muutamia potentiaalisia kokeita. Paikallamakuuta pitäisi tehdä kyllä vielä paljon, ja lisätä häiriöitä siihen. Samoin kaukoissa on vielä aika paljon työmaata. Mutta ihanaa kun pääsee jo edes ajatuksen tasolla suunnittelemaan kisaamista. Olen ollut viimeksi kokeessa Nyytin kanssa 2015 kesällä, joten alkaa olla jo ikävä kokeita!

img_3735

Unna sairastui

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

Ness 9 kuukautta

190916-104

Nuori neiti Ness täytti toissapäivänä yhdeksän kuukautta. Se on kyllä mitä mainion tyyppi. Se on Nyytiin verrattuna hyvinkin itsenäinen ja myös melko itsevarma tapaus. Sitä harvemmin jännittää mikään tai kukaan. Se on nyt harmillisesti vain saanut jo kolme kertaa irtokoiran päälleen tai irtokoira on lähtenyt jahtaamaan sitä, joten ajoittain se jännittää vastaantulevia koiria ja vähän pörhistelee niskavillojaan. Mutta onneksi lähipiirissä on turvallisia ja fiksuja koirakavereita, joten eiköhän nuo inhottavat tapaukset ajan kuluessa hälvene. Täytyy toivoa ettei ne tietysti toistu, mä niin inhoan noita tilanteita ja varsinkin jos en onnistu pelastamaan noita omiani muiden hampaista. Eniten mua pelottaa että joku teilaa Nyytin kumoon ja selkä saa ns. viimeisen niitin.

190916-002

Hurjaa ajatella että Ness on kuukauden päästä jo kisaiässä. Mulla ei ole sen kanssa mikään kiire, suunnitelmanani on ollut että jos ensi keväänä se olisi valmis alokasluokkaan. Se osaa ihan alkeita ja pikkupalasia monesta jutusta, mutta yksikään liike ei ole vielä kokonainen. Eikä tarvitse ollakaan, tykkään siitä että ehdin rauhassa luoda sille asennetta ja mielikuvia eri liikkeistä. Se on aina ajoittain kyllä väläytellyt pientä fanaattisuuden olemassaoloa, joten täytyy olla varovainen etten buustaa sitä yli. Se selkeästi rakastaa juoksemista ja vauhtia kuten Nyytikin, lisäksi se on aika näppärä kääntymään ja käyttämään kroppaansa. Nyytiin verrattuna Ness myös kyylää enemmän, joten työsarkaa kyllä riittää!

190916-081

Onneksi en ole näyttelyharrastaja, nätisti sanottuna Ness ei ole ehkä se kedon kaunein kukkanen… Varsinkin kun se on vielä tosi keskenkasvuinen rimpula ja on edelleen hieman takakorkea. Tosin jos olisin näyttelyharrastaja, niin ehkä en valitsisi koirakseni työlinjaista bordercollieta!

190916-046

Nyyti ja Ness on aika hauska kaksikko, ne selkeästi seurailevat toistensa toimia lenkeillä ja juoksevat yhdessä. Ajoittain ne edelleen innostuvat kotonakin hammastelemaan, ja juoksisivat mielellään myös kilpaa, mutta se on sen verran vaarallista touhua että olen sen kieltänyt.

”Nyyti, sä oot supermakee, mä fanitan sua!”:

190916-059

”LOPETA!”

190916-060

”Ei sitten…”

190916-061

190916-044

Unna on onneksi voinut nyt tosi hyvin. Olen saanut sille hitusen lihaskuntoakin takaisin, ja se jaksaa kivasti pidemmätkin lenkit. Nyt kun alkaa olla ihania kirpeitä syyspäiviä ja lämpötilakin alkaa iltaisin olla lähempänä kymmentä, on Unna ollut tosi pirtsakkana. Selkeästi sitä verottaa enemmän liian korkea lämpötila kuin lenkin pituus.

Meidän pikku Metsän Henki <3

190916-015

Koko porukka toissapäivänä. Ness-kyylä istuu aina tosi litteänä, se on noista kaikista korkein, muttei ikinä näytä siltä kuvissa! Nyyti nyt on aina yliskarppina kaula pitkällä. :D

190916-120

Nyyti on nyt syönyt viikon Gabapentiinia, ja se on alkanut venyttelemään takajalkojaan. Lisäksi mun silmään ainakin selkälinja on nyt suorempi ja se ei pysähtyessään vedä takaraajoja niin vatsan alle. Rimadylin jouduin siltä lopettamaan, kun sen vatsa ei tunnu sitä nykyisin kestävän vaan menee sekaisin.

190916-064

Nyyti ja Ness tykkää ihan hirveästi mustikoista, metsästä löytyy edelleen paljon evästä. Unna innostuu vain satunnaisesti syömään niitä, vaikka ahne muuten onkin.

190916-103

190916-111

190916-107

Ensi kertaan!

190916-005

 

 

Maailman paras Nyyti 7 v

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

Ness 7 kk ja Nyytin uusi selkä 6 kk

image

Nyytin selkäleikkauksesta tuli viikko sitten kuluneeksi 6 kk. Joissain lähteissä ja ohjeissa on tuota puolen vuoden aikaa pidetty rajapyykkinä, jonka jälkeen suurin osa liikkumisrajoitteista voinnin salliessa jää pois. Joten sen kunniaksi – Nyyti on siis ollut oikein hyvässä kunnossa – olen antanut sen nyt muutaman kerran juosta lujaa. Ekaksi lenkillä turvallisella alustalla ja nyt muutamassa treenissä olen tehnyt vauhtiliikkeitä muutamia toistoja. Oireilua ei onneksi ole tullut, joten ehkä me uskalletaan jatkaa! Niin huojentavaa, ehkä meidän painajainen alkaa todella olla ohitse. Nyt on sikäli hyvä tilanne, kun on kesä ja lämmintä. Syksyllä kylmien säiden alkaessa voi vointi muuttua tietty huonompaan, koska Nyyti aiemminkin oireili aina selkäänsä lähinnä vain kylminä vuodenaikoina. Mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä.

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Viime viikonloppuna me juhlistettiin Ansun ja Marin kanssa Ylvan, Puuman ja Nyytin POHJ TVA-arvoja treenaten ja herkutellen lähimpien treenikavereiden kesken. Nyyti ja Puuma tosin valioituivat jo vuosi sitten, mutta Ylvalla titteli oli tuore ja Puumakin oli juuri saanut DK TVA-arvon.

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Nyytin kohdalla kaikista suurin juhlimisen aihe oli kyllä ehdottomasti sen tervehtyvä selkä! Juhlan kunniaksi Nyyti pääsi ekaa kertaa noin yhdeksään kuukauteen juoksemaan ruutuun. <3 Alla kuvatodisteet Nyytin lempparista.

"Ruutu!" Kuva: Ansu Leiman

”Ruutu!” Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana... Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana… Kuva: Ansu Leiman

Unnakin pääsi hengailemaan mukana, parasta oli tietysti se hetki kun kaikki söivät!

image

Mutta on kyllä niin ihanaa, kun on kolme tervettä koiraa, joista kaksi on nyt treenikunnossa ja kolmaskin just sellaisessa kunnossa kuin 12,5-vuotiaan kuuluukin olla. Tosin Nessillä jostain syystä lehahti sikaripunkki, ja nyt sillä on ihan kaljut silmän ympärykset. Joten nyt se on entistä hassumman näköinen otus.

image _full4

Reilun viikon mä seurailin tuota karvoituksen katoamista, mutta sitten kun se rupesi hieroskelemaan silmiään, niin käytiin hakemassa eläinlääkäristä ulkoloishäätö ja varmistamassa diagnoosi. Onneksi se ei ole tarttuva, niin ei tarvitse rajoittaa kesämenoja ja kavereiden näkemisiä.

Lähiviikkoina olen treenannut vähän normaalia laiskemmin, kun hommattiin vene ja vapaapäivinä ollaan käyty seilaamassa fiilistellen uutta ”perheenjäsentä.” Koirat ovat luonnollisesti olleet mukana. Onneksi kaikki ovat entuudestaan jo tottuneet veneilyyn, niin ei tarvinnut sen kummemmin totutella.

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Lokeroidut bordercolliet

Lokeroidut bordercolliet

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Ensi viikonloppuna onkin TOKO SM:t, jonne lähden turistiksi Nyytin ja Nessin kanssa. Tosin lauantaina pyörähdän alokasluokan kehässä ohjaamassa Nyytin kasvattajan nuorta urosta – hauskaa nähdä miten sujuu kisaaminen koiran kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! :D

image image image