Puolivuotias Ness

13417479_10154218616763398_6253951065593869885_n

Meidän pikku-Ness tulee viikonloppuna jo puoli vuotta! Se on ollut kaikkea mitä toivoin, ja enemmänkin. Se on ollut treeneissä ihan superkiva, leikkii hyvin ja liikkuu sähäkästi. Arjessa se on hyvin mutkaton ja vaivaton. Mä olen kyllä niin onnellinen meidän Nessusta! Kauanhan mä silloin talvella vatvoin ottaako pentua vai ei, ja peruutinkin suunnitelmani jo kertaalleen Nyytin selkäleikkauksen vuoksi. Ness oli ehkä hieman ”laastaripentu” kun olin niin surullinen Nyytin tilanteesta, mutta se on kyllä täyttänyt paikkansa ihan omana itsenään täydellisesti.

13413609_10154218616648398_645375408004155251_n

Meillä oli viime viikonloppuna pentuetapaaminen ja oli ihana nähdä Nessin kahta veljeä Jetiä ja Kyytä, sekä Pipsa-siskoa. Ne on kyllä kaikki hyvin samantyyppisiä pentuja, leikkivät hyvin ja juoksevat lujaa. Ihana seurata millaisia aikuisia näistä kasvaakaan.

13435432_10154218616713398_7234911646117396612_n

Ness alkaa olla jo melko kookas, korkeutta on varmaan jotain 48 cm ja painoa 12 kg. Nyyti painoi 1-vuotiaana tuon verran ja on 49 cm korkea, joten Ness menee kyllä heittämällä ohi isosiskostaan. Unnaa se on jo korkeampi. Ness on nyt aika kamalassa kasvuvaiheessa, se on tosi takakorkea ja pitkäjalkainen. Sen takaosan rakenne ei ole mikään priima, täytyy toivoa että varsinkin takaraajojen ulkokierteisyys vähän korjaantuisi kasvun myötä.

13406889_10154218616803398_7739651244746527045_n

Mutta on se vaan mainio pentu, ihanaa mitä kaikkea kivaa meillä onkaan edessä! Seuraava kiva juttu on jo ensi viikonloppuna, kun päästään taas paimentamaan. Huippua!

Kuvat (c) Heidi Pesonen

Björknäsin kesätytöt

052016 018

Me ollaan taas lomalla! Ihanaa, viikko vapautta kolmen terveen/tervehtyvän koiran kanssa! Unna on ollut edelleen tosi hyvässä kunnossa (tosin se on tosi lihasköyhä), eli ei ole ontunut enää ollenkaan. Nyyti ei ole oireillut ja olen nyt uskaltanut pikkuhiljaa antaa sen vähän juostakin lenkeillä. Nyytihän on onneksi tosi letkeä lenkkikaveri muutenkin, eli ei ole mikään sinkoilija ja turhan juoksija, lähinnä se siis vain ravailee ja nuuskuttelee. Ainoat tilanteet joissa se yleensä laukkaa, on silloin kun se jää musta jälkeen ja juoksee mut kiinni. Nesskin on saanut nyt muutaman kerran viikossa olla mukana isojen tyttöjen kanssa sen päivän pisimmän lenkin, toivottavasti en nyt edesauta OCD:n puhkeamista… Toisaalta lenkit ovat pehmeäpohjaisessa metsämaastossa omaan tahtiin, enemmän sen kroppaa kuormittaa meidän ihan normitreenit. Se on nimittäin myös aika vauhdikas pieni tyttö, jota ei haittaa jos menee vaikka lelun tai kapulan perässä nurin…! Joten tarkkana saa olla tuon(kin) otuksen kanssa, jos mielii siitä kasvavan terveen aikuisen.

052016 023

Mä olin jossain vaiheessa Nessin tultua jopa vähän huolissani siitä, että Unna ja Nyyti eivät komentaneet sitä oikeastaan mistään, vaan pentu sai possuilla mitä huvitti. Olisi pitänyt luottaa siihen, että kaksi aikuista, sosiaalisesti fiksua synnyttänyttä narttua osaavat yhtä kakaraa kasvattaa. Nyt kun Ness on kasvanut, molemmat aikuiset ovat ruvenneet olemaan sille paljon tiukempia ja Nyytikään ei enää hae Nessiä leikkimään kuin satunnaisesti. Ja tottakai se pennun käytöksen rajaaminen ja sen kasvattaminen on minun tehtäväni, mutta tuntui kovin erikoiselta kun pentu sai hyppiä noiden aikuisten nenille ilman että ne siitä sanoivat mitään. Mutta näköjään ne tietävät mitä tekevät!

052016 001

Ness on nyt 22 viikkoa (ehkä? alkaa mennä jo laskut sekaisin!) ja on edelleen kyllä niin tasapainoinen ja mukava. Viikko sitten oli Valmennusrenkaan koulutuspäivä Ojangossa ja Ness pääsi näyttämään demokoirana vähän pentutreenejä. Olin kyllä niin tyytyväinen siihen miten hyvin se keskittyi. Tilanne oli sille täysin uusi, 30-40 ihmistä kaaressa hyvin lähellä katsomassa sen treenaamista, ja pikkuinen keskittyi täysin ainoastaan olennaisiin juttuihin. Mahtava pieni tyyppi!

052016 005

Nyytin kanssa treenaamisen aloittamista odotan kyllä niin paljon. Olen nyt kahdesti ottanut sen myös kentälle ”treenaamaan”, ollaan tehty tosi varovasti tunnaria. Lähinnä sen kanssa täytyy varoa sitä, kun se on niin mielettömän jännittynyt, ja liikkeissään repivä ja äkkinäinen, kun se tietää pääsevänsä tekemään jotain. Olen tehnyt sille tosi vaikeita tunnareita, ja se on ollut niissä ihan todella hyvä! Alkuviikosta tein sille myös yhden jäljen ja Nesskin pääsi jäljestämään namijälkeä pellolla ekaa kertaa ikinä.

052016 026

Uusia kokemuksia Nessille oli myös veneilyreissu äitienpäivänä. Se oli tosi coolisti veneessä, menomatkalla se sai nuuskutella merituulta kannella ja paluumatkan se nukkui ihan sikiunessa veneen keittiön lattialla. Se sai myös konkreettisen ensikosketuksensa mereen rantakallioilla aaltoja jahdatessaan. Se kiinnostui rantaan lyövistä aalloista heti kun pääsimme maihin, ja meininki näytti juuri siltä että se ei kauaa kalliolla pysy. Sinnehän se molskahti, ja oli sen jälkeen vartin verran kuin ei olisi aaltoja nähnytkään, jonka jälkeen sama toistui uudelleen. Höntti otus. Nyt kun säät ja vedet alkavat lämpenemään kunnolla, niin se pääsee kyllä opettelemaan uimista noiden isojen kanssa. Nyytiä ei todennäköisesti voi enää uittaa pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta kyllä sekin saa pikkupulahduksia tehdä. Selän oireilu alkoi silloin aikoinaan nuorena nimen omaan uimisen jälkeen, joten aion ottaa jatkossa hyvin iisisti sen suhteen.

Tää alkukesän vihreys on jotain aivan ihanaa, alla muutamia kuvia. Iltaulkoilu on meillä nyt keväällä todellista laiduntamista, noille maistuu tuoreen heinän lisäksi myös voikukat!

052016 036 052016 046 052016 052 052016 043

Alla olevassa kuvassa näkee hyvin, miten järjettömän vakavaksi Nyyti muuttuu, kun sillä on jokin _Suuri Tehtävä_ suoritettavana. Vaikka se sitten olisi vain voikukan pitäminen käskystä! Kuvan myötä toivotamme kaikille ihanaa alkukesää!

052016 034

 

Pikku-Nestori 18 viikkoa

0416 004

On se vaan huippu tyyppi! Meidän pikku-Nestori. Ness tuli nyt muutama päivä sitten 18 viikkoa. Lähiaikoina ollaan jatkettu ahkerahkoa treenaamista. Uutena juttuna ollaan otettu nyt kahdessa treenissä ruutua. Bordercolliet on kyllä outoja: Ness oli tehnyt elämänsä ekat kolme ruutua, kun se jo otti siitä häiriötä ja vilkuili merkkejä kun treenin lopussa tein vähän seuraamista! Voi aargh noita supernopeita oppijoita. Seuraavana uusien juttujen listalla on kyllä pakko olla kaukot. Mä jotenkin inhoan sitä tekniikkahinkutusta ja koko liikettä, enkä ole edes vielä päättänyt kumman tekniikan opetan Nessille.

Kata otti kuvan Nessin ekasta ruudusta <3

image

Eilen meidän lähitreenikentällä oli jo ihanan vihreää. Mä niin nautin tästä keväästä!

image

Jännintä lähiaikoina oli ehdottomasti kun päästiin viime sunnuntaina käymään ekaa kertaa ikinä lampailla. Mä olin ajatellut että Ness saattaisi ehkä jopa vähän jännittää lampaita ja että ekalla kerralla katseltaisiin niitä liinassa vähän kauempaa. Hah, se ei todellakaan arastellut yhtään ja syttyi heti! Se oli ihan mielettömän itsevarma ja tomera, sekä kokosi laumaa tosi hyvin. Vähän silmääkin saatiin jo lopputreenissä esiin. Se oli jopa niin itsevarma, että mua välillä vähän hirvitti ettei se jää jalkoihin. Yhtä jukurimpaa sillä oli pokkaa näykkäistä vähän kuonostakin. Ette usko kuinka koomiselta tollainen pieni pennunsintti näytti siellä, kun se niin polleana piti lammaslaumaa kasassa.

image image image image image

Nyt täytyy yrittää päästä säännöllisesti lampaille kesän ajan! Mä olen myös ehkä maailman surkein tuossa hommassa, se on ihan pirun vaikeaa. Kiitos taas Elina kun päästiin paimentamaan!

0416 008

Nessinkin kanssa on ollut vähän terveyshuolia, kun sen virtsatieinfektio uusi kuukausi ekan infektion jälkeen. Joten nyt syötiin taas antibioottikuuri ja kävin hakemassa apteekista sille eläinlääkärin suosituksesta Cystaid-lisäravinnetta tukemaan rakon limakalvojen terveyttä. Oli muuten suolaisen hintainen lisäravinne: 109€ 120 kapselin purkki! No mutta jos se nyt ehkäisisi mahdollisen infektiokierteen, niin se on jokaisen euron arvoinen.

Lisäksi meillä on huomenna edessä maitokulmurin poisto. Nessillä on vähän ahdas purenta ja vasen alakulmuri on päässyt tekemään yläikeneen kunnon kolon. Joten parempi leikata pois kuin murehtia että tulehtuuko ien tai pääseekö pysyvä hammas siististi kasvamaan.

Kaikki rokotuksetkin on nyt saatu. 16-viikkoisrokotuksilla Ness painoi 8,3 kg. Mulla ei taida olla missään ylhäällä Nyytin painoa ko. ajalta, olisi ollut kiva vertailla. Mutta veikkaan kyllä että Nessistä tulee Nyytiä suurempi, sillä on jo nyt melkein yhtä pitkät jalat kuin Nyytillä.

0416 054 0416 055

Mä olen varmaan hokenut tätä varmaan jokaisessa Nessiä koskevassa postauksessa, mutta on mulla vaan niin ihana ja kiva pentu. Olen niin onnellinen että Ness on meidän!

0416 013

0416 028

0416 090

Tein nyt kaikille koirille oman päivityksen, kun muuten mun on myöhemmin ihan mahdotonta löytää tagien alta oikeita aiheita, lähinnä nyt noiden aikuisten sairashistoriaan liittyen. Joten Nyytin ja Unnan kuulumiset löytää alta!

0416 045B

 

Ihana huhtikuu

image

Nyt alkaa olla jo niin keväistä! Tää on niin ihana vuodenaika, kun tietää että koko kevät ja kesä on edessä. Nyt on muutamana päivänä ollut tosi lämmin, mittari on noussut jo 12-14 asteeseen. Lumet alkaa olla aika hyvin sulaneet, joten Nyytinkään kanssa ei tarvitse olla niin hurjan varovainen liukastumisten suhteen. Nyyti on edelleen ollut hyvä selkänsä suhteen, käytiin toissapäivänä taas fyssarilla ja hyvältä vaikutti! Se oikea iliopsoas oli edelleen jonkin verran jumissa, joten aloitettiin Rimadyl-kuuri. Mutta niin huojentavaa että Nyyti seisoo taas selkä suorana ja liikkuu normaalisti, olin aika maassa silloin kun niitä takapakkeja tuli. Tällä hetkellä liikutaan n. 4,5 km per päivä, matkaa/aikaa nostetaan edelleen hissukseen joka päivä. Unnakin on onneksi nyt ollut pirteämpi. Se tänäänkin (tai itseasiassa eilen – olen yövuorossa ja elän vielä eilistä!) riehaantui taas lenkillä juoksemaan Nessin kanssa. Eihän se siis kunnossa ole, ontumista on edelleen, mutta pääasia että se ei nyt vaikuta apealta tai kipeältä.

Nessin kanssa ollaan edelleen kierrelty sosiaalistumassa, tehty metsäretkiä ja treenattu tokoa. Tällä viikolla käytiin mm. agikisoissa (metelitaso on pikkuisen erilainen kuin tokokokeissa!), tallilla ja maneesissa ja viime viikonloppuna oli ekat pentutreenit. Treffattiin kimpassa Zipun B-pentujen kanssa, jotka on näiden meidän natiaisten serkkuja. Lisäksi mukana oli Christan tuontipentu. Oli tosi ihana nähdä Nessin kahta veljeä Kyytä ja Jetiä, en ole nähnyt niitä sitten luovutusiän. Täytyy toivoa että kaikkien kalenteriin mahtuisi jatkossakin pentutreffit!

Olen edelleen ollut tosi tyytyväinen Nessiin. Se on mukava sekoitus keskittymiskykyä ja vauhdikkuutta. Alla muutama video viime viikolta, kuvaamisesta kiitos kuuluu Heidille ja Katalle.

Ness seuraa, seuraa vähän lisää ja noutaa vauhdilla, harjoittelee kapulan pitämistä ja kiertää. Mä en ole mikään videotaikuri, täytyisi varmaan jossain välissä opetella editoimaan videoita ja tekemään niihin kaikkia hienoja tekstejä. :D Eksyin äsken videoita lataillessa omaan videoarkistooni katselemaan Nyytin videoita… voi miten mun on ikävä Nyytin kanssa treenaamista! <3

IMG_0424
Kuva: Ansu Leiman

Ness 15 viikkoa

078

Meidän pikku-Nestori täyttää sunnuntaina jo 15 viikkoa. On se kyllä niin mainio tyyppi ja on jo tärkeä osa meidän perhettä. Se on melko kiltin oloinen ja tää pikkupentuaika on mennyt yllättävän vaivattomasti. Yksinolot on ollut pikkuisen haastavia kun pikkuneiti päätti mm. opetella lukemaan ja pyöristää vähän meidän seinien kulmia, mutta hyvin pelkistetysti sisustetussa (siellä ei ole _mitään_ muuta kuin peti ja leluja) huoneessaan se ei ole ainakaan vielä päättänyt raadella seiniä rikki. Tosin meidän koirien ei mun yövuoropainotteisen kolmivuorotyön vuoksi tarvitse olla hurjan paljoa yksin, mutta täytyy se yksinolo kuitenkin oppia. Nyytin selän vuoksi noita täytyy myös meidän kotona ollessa jonkin verran lajitella eri porttien taakse, ettei ne pääse huomaamatta riehumaan.

092

081 083

Tokojuttuja ollaan käyty tekemässä hallilla 2-4 kertaa viikossa, lisäksi pikkupiiperryksiä kotona. Tällä viikolla päästiin myös avaamaan ulkokenttäkausi! Olipas ihana päästä pehmeälle hiekalle ilta-auringon paisteeseen. Ness on tosi koominen kun se hiffaa että nostan sen autosta hallin pihaan. Se kipittää suoraan ovelle ja liimaantuu siihen kiinni kuin jokin gekko takajaloillaan seisten. Täytyy alkaa vähän muistuttelemaan sille, että se tarvii myös mut siihen treenaamiseen mukaan. Nessin treenirepertuaari nyt ei ole vielä kovin laaja; ollaan tehty sivulletuloja, luoksetuloja jos mulla on ollut apukäsiä pitämässä sitä kiinni, vauhtinoutoja (kapulamotivaatio alkaa olla kohdillaan…), istumista ja maahanmenoa, merkin kiertoa (Ness on tosi hanakka menemään myötäpäivään) ja tällä viikolla ollaan tehty muutamana päivänä vähän seuraamisen alkeita. Pääpaino on kuitenkin siinä että treenaaminen on kivaa ja aktiivisuuden tarjoaminen kannattaa, eli me leikitään paljon. Oli ihana leikittää sitä nyt hiekkapohjalla, tyyppi tuppaa vähän luisumaan hallin matolla.

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ja voi miten mun sydän edelleen meinaa särkyä, kun Nyytin kanssa ei voi vielä treenata. Se nauttisi siitä niiiiin paljon! Mulla tulee ihan petturifiilis, kun vaivihkaa kerään kotona treenikamat ja nappaan vain pennun mukaani. Nyyti pääsi viime viikonloppuna käymään ekaa kertaa moneen kuukauteen Ojangossa. Kaikki kolme koiraa oli Anna-Leenalla hoidossa ja kävin aamulla hakemassa ne ja lähdin suoraan Ojankoon katsomaan kauden vikoja karsintoja. Nyytin ilme oli niin hauska, kun se huomasi mihin me tultiin. Hallissa se moikkaili ihmisiä ihan rennosti, kunnes se kuuli ekat käskytykset – sen ilme muuttui ihan täysin ja se näytti siltä, että ”hitto, nää käskyt ja tää tokojuttu on edelleen olemassa!” Voi mun pieni, kyllä me vielä jossain vaiheessa päästään takaisin kentille!

Mun bordercolliet <3

Mun bordercolliet <3

Unnan vointi on kohtalainen. Se on parempi mitä se oli edellisen päivityksen aikaan, mutta kyllä se borrelioosi taitaa nyt muhia siellä vahvempana kuin viimeksi. Niin surullista. Voimakas ontuminen on vähentynyt, mutta edelleen ajoittain liikkuminen on sellaista vähän epämääräisen epäpuhdasta. Tuntuu että lenkkeily noiden aikuisten kanssa on vain yhtä liikkeiden kyttäämistä! Välillä iltaisin Unna edelleen läähättelee, jolloin ollaan annettu sille Rimadylia. Tuntuu että Unna on vanhentunut nyt alkuvuonna ihan hirveän paljon, se on hidastunut jotenkin koko koira kaikissa toimissaan. Ajoittain se väläyttelee omaa pirteää itseään, esimerkiksi tänään se riehaantui ihan täysin kun tultiin metsästä latupohjalle, jossa oli sohjoista lunta. Se ensimmäistä kertaa ikinä pyysi Nessiä leikkimään (se saattoi olla myös vahinko! ;) ja hepuloi hetken aikaa ihan täysillä edes takaisin korvat lintassa juosten. Jotenkin mua vähän pelottaa mitä meillä on edessä, Unna ei kuitenkaan ole vielä mikään ikäloppu. :(

077 073 068

No ei pidä nyt vaipua epätoivoon ja luovuttamisfiilikseen borrelioosin suhteen, ollaan me siitä kerran aiemminkin jo selvitty. Mä niin odotan kevättä, liukkauden loppumista ja metsien kuivumista. Olen koko talven haaveillut siitä, miten pääsen kunnon metsälenkeille kolmen terveen koirani kanssa. Se hetki, kun Nyytin saa päästää vapaaksi lenkillä ja antaa sille luvan juosta! Ja että pikku-Ness alkaa olla sen ikäinen että sitäkin voi lenkittää kunnolla ja että Unnan borrelioosioireet lievenevät ja sekin nauttisi taas liikkumisesta kuten ennen. Nyt kun on elänyt tän sairastupajengin kanssa, niin osaa kyllä ihan eri tavalla arvostaa koirien terveyttä. Just juttelin Ojangossa muutaman tutun kanssa siitä, että onko mulla ikävä kisaamista ja treenaamista. On kyllä, mutta ihan eniten sitä normaalin huoletonta arkea, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä oireita ja saisi vain nauttia omien koirien seurasta täysin huoletta.

064 067 044 053

Mä olin tässä just kunnon flunssassa muutaman päivän, mutta onneksi mulla oli näin suloisia pieniä ”lähihoitajia”:

image image

Lähihoitajilla on myös samanlainen look, tässä jo joidenkin viikkojen takaa kevätmuotia Nessin ja Nyytin esittelemänä:

image

Tässä vielä vajaa kahden viikon takaa muutamia kuvia Nessistä. Nyytin pentuaikana mun edellinen kamera alkoi vedellä viimeisiään ja mua niin harmittaa  että Nyytistä on vähän pentukuvia. Olen todella ottanut vahingon takaisin nyt tämän pennun kanssa!

130 107 046 050 021

Ensi viikonloppuna meillä onkin ekat pentutreffit edessä, ihanaa päästä näkemään sisaruksia ja serkkuja, joiden kanssa treenataan samalla. Huippua!

061 040

 

Kevättä kohden

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Jess mikä Ness

02032016 147

Ness-Nepsu-Nestori on asunut nyt meidän koirana kohta kolme viikkoa. Ikää penskalla on nyt 10 vkoa ja se on nyt viimeisen viikon aikana alkanut urakalla kasvattamaan jalkoja! Tällä viikolla on ollut aivan ihania aurinkoisia päiviä, joten olen raahannut kameraa mukaan metsään. Nyyti saa edelleen kävellä vain lyhyitä lenkkejä, joten siitä ei ole montaa kuvaa nyt tarjolla – Unnasta ja Nessistä kyllä senkin edestä!

 

Vauvakuvia

16022016 029
Nyt on takana viikko elämää kera kolmen koiran. Ness on sulautunut meidän porukkaan loistavasti! Nyyti tykkää pennusta ihan hurjasti, välillä täytyy kieltääkin sitä herättämästä pentua leikkimään. Unna nyt on lähes aina muiden koirien kanssa rauhallinen ja luotettava, tuokaan pentu ei sitä ihan kauheasti kiinnosta. Muutaman kerran Ness on kiivennyt Unnan päälle tai päältä, jolloin Unna fiksusti sitä komentaa murahtamalla.

Tässä muutaman päivän takaa kuvia, kun Unna ja Ness askartelee risujen kanssa.

16022016 057 16022016 064 16022016 067 16022016 068

Nyyti ei vielä voi osallistua pihahengailuun, se saa liikkua hihnassa vartin verran. Olenkin nyt viikon lomani aikana lenkittänyt nuo kaikki erikseen. Unnan kanssa ollaan tehty suht kevyitä tunnin metsälenkkejä, eikä se onneksi ole tällä viikolla ontunut ollenkaan. Nyyti pääsee kotoa käsin hihnalenkeilleen, ja Nessin kanssa ollaan käyty ihmisten ilmoilla sekä pienillä metsäretkillä. Ohiajavat autot ja koirien haukunta sitä vähän vielä jännittää, mutta omassa autossa matkustamiseen se on alkukitinöiden jälkeen tottunut hienosti ja rupeaa nukkumaan häkkiinsä.

16022016 047 16022016 018 16022016 011

Ollaan käyty tutustumassa ja leikkimässä kahdella eri treenihallilla, vierailtu joka päivä eläinkaupoissa (tää pennun sosiaalistaminen tulee kalliiksi!) sekä käyty parkkipaikoilla ja kävelyteillä totuttelemassa ohikulkeviin autoihin ja ihmisiin.

Mitään tuleviin harrastuksiin liittyvää en ole vielä lähtenyt opettamaan, hiukan ollaan nameilla tehty katsekontaktia ja metsässä olen opettanut luoksetulon alkeita. Tutustutaan kaikkeen nyt tässä pikku hiljaa rauhassa, meillä ei ole kiire mihinkään.

19022016 012 19022016 039 19022016 040

 

Pentuhuumaa

image

Hän on kotona! Ollut jo kaksi yötä. Ness on reipas, iloinen ja sosiaalinen. Unna ja Nyyti ovat ottaneet sen hienosti vastaan, Unnaa ei pentu kiinnosta oikeastaan ollenkaan, mutta Nyyti on hieman jopa yllättäen ollut innoissaan pienestä kaverista. Se painii Nessin kanssa nätisti ja selkeästi hakeutuukin pennun touhuja seurailemaan. Nyytin selän vuoksi en voi antaa niiden kunnolla vielä leikkiäkään, mutta pieni makuulla toistensa pureskelu ei haittaa.

image

Heti kotiin saapumisen jälkeen Ness tutki paikat reippaasti ja ryhtyi päiväunille. Se oli melko rauhallinen koko illan, nukkui ja makoili sylissä. Iltaruoan jälkeen päätin vähän leikittää sitä ja se ns. ”käynnistyi”, eikä sammunutkaan sitten koko yönä kuin pikku pätkiksi. Piraija kävi muutaman tunnin välein puremassa meidät hereille. Viime yö menikin onneksi paremmin, viiden aikaan se heräsi jolloin käytin sen pihalla ja pistin kevythäkkiin jatkamaan uniaan.

Ollaan käyty jo kyläilemässäkin muutamassa eri paikassa. Vanhempieni kissat olivat Nessistä erikoisia tyyppejä, vaikka kuinka yritti liehitellä, niin kissojen pokerinaamat eivät sulaneet ihanan pennun edessä. Chico-”serkun” kanssa ne saivat eilen jo hyvät leikit aikaiseksi, kokoero bc-pennun ja russeliuroksen välillä ei onneksi ole suuren suuri. Ihmisiin Ness suhtautuu avoimen kiinnostuneesti, eikä mielistele turhia. Se myös rentoutuu vieraidenkin sylissä hienosti.

image

Sisälle ei ole sattunut kuin muutama vahinko, joten sisäsiisteys on jo kivalla mallilla. Ja voi että on helppoa kasvattaa pentua omakotitalossa verrattuna näihin edellisiin kerrostalopentuihin! Onneksi nyt saatiin vähän taas luntakin, edeltävä viikko rankkoine vesisateineen ja jäisine teineen oli ihan hirveä. Nyt ulkona on pikkukerros lunta joka valaiseekin niin ettei tuo pieni musta otus katoa pimeyteen.

Tänään käytiin ekaa kertaa pienellä metsäretkellä ilman aikuisia koiria ja harjoiteltiin samalla vähän luoksetuloa. Tyyppi innostui siitä niin, että napitti meitä molempia silmiin koko loppu”lenkin”. Olen myös vähän leikittänyt sitä ja eilen tehtiin vähän namijuttuja. Tosi nopeasti se hiffasi katsekontaktin tarjoamisen, tai sitten Heidi on pitänyt sille esikoulua! Huomenna käydäänkin tutustumassa treenihalliin. Ensi viikon ohjelmaan kuuluu myös autoreissuja muiden juttujen puitteissa, pientä opiskelua, kauppakeskus- ja eläinkauppavierailut sekä muutaman uuden kaverikoiran moikkailut. Ystäväni Anna-Leena otti nyt myös pennun; aivan ihanan suomenlapinkoirauroksen, joka on syntynyt samana päivänä kuin Ness! Anna-Leenalla oli Unnan jo edesmennyt veli Arvi, jotka riekkuivat pentuaikansa kimpassa kuin älyvapaat apinat. Täytyy toivoa että näistä synttärikaimoista tulee hyvät kaverit.

Mutta on tää aika ihanaa. Nytkin olen varmaan jokaisen lauseen jälkeen vilkuillut huokaillen Nyytin vieressä kerällä nukkuvaa pientä pentukääröä. Tervetuloa meidän perheeseen Ness. <3

image image

Hyvää ystävänpäivää!

image

 

 

 

Meille tulee pentu!

Me ollaan jo vuosia sitten sovittu Bobin kanssa kahden koiran maksimikiintiö, mutta syksyllä kun Nyytin selkä rupesi oireilemaan enemmän ja jouduin lopettamaan treenaamisen, taipui Bobikin siihen että meille voisi tulla kolmas koira. Nyytin selkä päätettiin leikata, joten päätin että pentuprojekti saa siirtyä pidemmälle keväälle. Joulun alla seurasin töistä käsin Heidin Facebook-päivityksiä kun Fani synnytti pentuettaan, ja jotenkin mulla tuli vain sellainen fiilis, että haluan Fanin tyttären. Niinpä meille nyt sitten muuttaa tänään ihana Ness, eli Tending Catlike. Olen vieraillut ahkerasti pentulaatikon äärellä, kun pentue syntyi tässä meiltä 2 km päässä Heidillä. Ness vaikuttaa iloiselta, kontaktihakuiselta ja taistelutahtoiselta pieneltä bordercollieneidiltä.

Kuva: Heidi Pesonen

Kuva: Heidi Pesonen

Niin kivaa, ihanaa ja jännittävää! Mulla on kaksi tuntia vielä yövuoroa jäljellä, sitten muutamaksi tunniksi kotiin nukkumaan ja päivällä haetaan Bobin kanssa Ness kotiin. Mulla alkaa viikon ”äitiysloma”, joten ehdin kivasti kierrellä totuttamassa penskaa eri paikkoihin ja opetellaan yksin oloa aikuisten lenkittämisen ajan. Ja kuinkahan sitä taas sitten osaa ruveta treenaamaan pikkuisen kanssa?! Ensi viikolle on onneksi luvattu parempaa säätä kuin tätä muutaman viikon jatkunutta vesisadetta, joten pentukuvasaastetta ja ekojen päivien kuulumisia luvassa!