Uusi vuosi ja vanhat kujeet

…toivottavasti! Nimittäin nyt on sen verran kiva tilanne kaikkien koirien suhteen, että en kaipaa mitään uusia kujeita tälle alkaneelle vuodelle. Syksy meni ihan hurjan nopeasti, tein paljon töitä ja treenailin koirien kanssa sen mitä ehdin. Mutta on tuo loppuvuosi lumettomana kyllä todella synkkä aika, kun ulkona on vain pimeää ja kuraista. Muutama viikko sitten oli kamalan jäistäkin, mistä sekä Unna että Nyyti molemmat menivät ihan jumiin. Unna liukastui ja kaatui kahdesti, ja oli sen jälkeen selkeästi jäykkä ja vähän haluton liikkumaan. Rimadyl-kuuri helpotti, mutta on se kyllä oikeasti jo vanhan koiran oloinen. Nyyti taas oli todennäköisesti venäyttänyt vanhasta vammasta kärsivän oikean takajalkansa, kun se alkoi liikkumaan tosi huonosti ja seisoikin vähän selkä köyryssä. Konsultoin jo hädissäni taas Nyytin lääkäriä, jonka ohjeesta aloitettiin taas Gabapentin. Fyssarilla joulun alla selkä onneksi oli ihan moitteeton, mutta se aristeli sitä takajalkaansa. Nyt onneksi Nyyti on liikkunut jo ihan normaalisti, ja puran taas Gabapentinin alas.

Nyytin joulu alkoi fyssarin käsittelyssä

Nyytin joulu alkoi fyssarin käsittelyssä

Jouluna meillä oli Nyytin poika Neo hoidossa, joka on kyllä ihan jättiversio äidistään. <3

Jouluaaton lenkkiseurue. Sää ei ollut kovin jouluinen, kun satoi ja tuuli navakasti...

Jouluaaton lenkkiseurue. Sää ei ollut kovin jouluinen, kun satoi ja tuuli navakasti…

Ojangon perinteinen joulukuusi lenkkitien varressa

Ojangon perinteinen joulukuusi lenkkitien varressa

Kolmen bc:n kopla asettumassa yöunille

Kolmen bc:n kopla asettumassa yöunille

Meidän pikkupentunenkin täytti 20.12. yksi vuotta! Ness on kyllä niin mainio ja hauska tyyppi, en osaisi enää kuvitellakaan meidän laumaa ilman sitä. Se on jotenkin tosi hellyyttävä ja rakastettava tyyppi, ja perusluonteeltaan hyvinkin järkevä. Treeneissä sillä on tosi kivasti draivia, vauhtia ja kontaktihakuisuutta.

Yksivuotias Ness

Yksivuotias Ness

Nessillä on taas ärhäkämpi tuo sikaripunkki, ja se on taas vähän rapsutellut itseään. Kuulemma sen rauhoittumiseen voi mennä pitkäkin aika, mutta on nuo sen silmän ympärykset vähän kurjan näköiset. Ja kun ne syksyllä jo hetkellisesti oli menossa parempaan suuntaan. Kuvautan varmaan lähiviikkoina sen luuston, ja samalla iholta otetaan näyte diagnoosin varmistamiseksi.

Rimma, Roima, Puuma, Ness, Nyyti, Unna, Ken, Åke ja Ylva

Rimma, Roima, Puuma, Ness, Nyyti, Unna, Ken, Åke ja Ylva

Uutta vuotta juhlistettiin eilen treeneillä ja pitkällä metsälenkillä yllä olevan joukon voimin.

Uudelle vuodelle en aio tehdä lupauksia tai sen suurempia tavoitteita, täytyy toivoa että ensi vuottakin vaihdetaan tämän saman porukan voimin. <3

Tyttöjen kuulumiset

image

Me saatiin lunta! Etuajassa! Viikko sitten alkoi kunnon lumipyry, joka jatkui useamman päivän. Nyt kaikkialla on sen kamalan ankean pimeyden sijaan valkoista ja kaunista. Ainoa että tämä ilo taisi olla melko lyhyt, huomiselle on jo luvattu plussakeliä ja vesisadetta. Mutta olipas piristävää kun pimeä syksy katkesi hetkeksi kunnon talvimaisemaan.

image

Unna-mummelia lumisiksi muuttuneet metsäpolut selkeästi hidastavat, askel ei kyllä nouse enää kuten nuorempana. Ness on omaan tuttuun tyyliinsä kaahaillut hangessa(kin) yhtä onnellisena kuin aina. Se on kyllä tosi hassu otus! Voiko tämän näköistä tyyppiä ottaa tosissaan?

image

Nyyti, rakas Nypsiäinen, on voinut taas paremmin. Ne alkusyksyn huonot liikkumiset ja vinous oli varmastikin siitä kamalasta epäonnistuneesta veneestä hyppäämisestä johtuneita, koska nyt meillä voidaan taas paremmin. Gabapentin on lopetettu, ja vointi ei ole sen myötä huonontunut. Ajoittain se lenkeillä pompauttelee takaraajojaan ja jättää alamäissä satunnaisesti askelia välistä, mutta oire kestää vain hetken.  Välillä olen myös miettinyt, että koska oire ilmenee yleensä vain kylmällä ja märällä säällä, että se olisi kuitenkin jotain metabolista/verenkiertoperäistä. Tuo pompauttelu on varmasti vähän eri oire muutenkin kuin se kamala ataktinen  takaraajojen vatsan alle astuminen, jota ei ole nyt onneksi aikoihin ilmennyt. Nyyti on selkeästi kylmäherkkä ja usein takajalat saattavat olla vielä pari tuntia lenkin jälkeenkin vielä viileät kintereeseen saakka.
Nyt olen myös alkanut treenaamaan Nyytin kanssa vähän tokoa, lähinnä sen vuoksi että se ei vaan mentaalisesti voi hyvin jos se ei pääse itseään toteuttamaan. Ja koska alun varovaisen kokeilun jälkeen vointi ei ole treenaamisen myötä huonontunut, niin tänäänkin tehtiin jo useampi toisto kiertoja molempiin suuntiin ja kiertonoudon loppuosaa. Niin ihanaa treenata Nyytin kanssa!

image

”Voisitko kirjan lukemisen sijaan liikuttaa palloani?”

Ja on se kyllä ihanaa Nessinkin kanssa! Nessin kanssa on kyllä yllättävän paljon samanlaisia haasteita kuin Nyytinkin kanssa – ja osaan nyt Nyytin ”opettamana” ehkä havainnoidakin niitä mahdollisia ongelmakohtia paremmin. Nyt juoksun alkuvaiheessa Nessistä löytyi vielä yksi, suurempi vaihde. Se alkoi olla aika hurjan kiihkeä, joten olen joutunut nyt vähän jarruttelemaan ja rauhoittelemaan tilanteita, joissa sillä alkoi olla tosi suuri palkan odotus. Nessin kanssa olen joutunut myös miettimään vähän silmän käyttöä ja jähmeyttä, jota Nyytillä ei ole oikein ikinä ollut. Mutta onneksi treenaaminen auttaa.

image

Viime viikolla ajelin kahtena peräkkäisenä päivänä Nessin kanssa Lahteen. Ensiksi päästiin aina yhtä huipun Christan tarkkojen silmien alle. Olin jo vähän aikaa sitten kohdannut karun totuuden siitä, että meidän seuraaminen ei kyllä nyt näytä ihan siltä miltä pitäisi. Se näyttää nimittäin yhtä pomppivalta kuin Nyytilläkin! Joten nyt mulla on projektina opettaa Ness ravaamaan. Sillä on tosi suora etuosa ja lyhyet olkavarret, joten etujalkojen askellus korkean kontaktin kera muuttuu hyvin helposti kauhovaksi ja pompottavaksi. Joten nyt me sitten treenataan ravaamista. Kokeilin sitä itseasiassa Nyytillekin tänään, olen sen joitain vuosia sitten opettanut ravaamaan molempiin suuntiin laajaa ympyrää mun ympärillä loppujäähdyttelyjen vuoksi. Tällöin sillä on aina ollut myös rento ja hyvä mielentila, joten kokeilin siirtää sitä suoraan seuraamiseen ja se toimi! Mielenkiintoinen projekti – saa nähdä miten se etenee.

image

Lauantaina Lahdessa oli Tending C-, R- ja E-pentueiden kimppatreenipäivä. Oli ihana päästä näkemään Nessin sisaruksia ja muita suunnilleen samaa ikäluokkaa olevia pentuja. On meillä vaan mainio pentue! Ihanaa seurata millaisia kehäkettuja niistä aikanaan tuleekaan.

image

”Nähdään taas!”

Ankea syksy

image

Nyt se alkoi; pimeys ja sateet. Alkusyksyn oli kyllä jokseenkin täydelliset ulkoilusäät, mutta nyt muutaman päivän ajan on ollut tosi kylmä. Tänään leijaili ekat lumihiutaleetkin taivaalta. Ja mikään ei ole niin ankeaa kuin pimeät aamut ja illat!

Meille ei kuulu oikeastaan mitään, minkä vuoksi nyt on ollut vähän pidempi tauko blogin päivittämisen kanssa. Töitä, lenkkejä ja treenejä. Ness täytti jo 10 kk ja aloitti juuri ekan juoksunsa. Iso tyttö!

image

Silmän ympärykset sillä on edelleen kaljut, toistetusta Advocatesta huolimatta. Aloitin sille nyt sinkkilisän, vaihdoin nappulamerkkiä ja aloin lisäämään raakaa lihaa ruokaan. Jospa jokin noista nyt tepsisi meidän nahkarilli-ongelmaan. On se aika hassun näköinen.

image

Nyyti on voinut fyysisesti paremmin. Psyykkisestä hyvinvoinnista olen yrittänyt nyt huolehtia NoseWorkilla ja muutaman kerran viikossa ollaan tehty vähän tokoakin, lähinnä rauhallisempia liikkeitä. Gabapentinia me edelleen syödään, mutta viimeksi se oli fyssarilla aika kivassa kunnossa ja alan nyt tiputtelemaan annosta. Täytyy toivoa että vointi pysyy edelleen hyvänä.
Unna on myös hyvävointinen, sille sopii kyllä tämä ilmojen viileneminen. Se lenkkeilee reippaasti edelleen kaikki samat lenkit mitä bortsutkin.

image

Viime viikolla ajelin Lempäälään treenaamaan Nessin kahden veljen kanssa. Oli tosi kiva nähdä Kyytä ja Jetiä omistajineen ja vaihtaa ajatuksia treeneistä. On meillä kyllä tosi kiva pesue, pirteitä ja iloisia pentuja! Ness on ollut nyt muutamat treenit juoksujen alkamisen jälkeen aika hurja, sillä on tullut pitkästä aikaa taas vähän komennushaukahduksia ja murinaa turhautumisen yhteydessä. Täytyy nyt vähän miettiä lähiviikkojen treenejä uusiksi ja yrittää välttää turhaa kiihtymistä ja turhautumista. Muutaman viikon päästä meillä onkin muutamat mielenkiintoiset koulutukset tiedossa, jospa niistäkin saisi lisää eväitä jatkoon. Niistä siis silloin lisää! :)

image

 

 

Ness 9 kuukautta

190916-104

Nuori neiti Ness täytti toissapäivänä yhdeksän kuukautta. Se on kyllä mitä mainion tyyppi. Se on Nyytiin verrattuna hyvinkin itsenäinen ja myös melko itsevarma tapaus. Sitä harvemmin jännittää mikään tai kukaan. Se on nyt harmillisesti vain saanut jo kolme kertaa irtokoiran päälleen tai irtokoira on lähtenyt jahtaamaan sitä, joten ajoittain se jännittää vastaantulevia koiria ja vähän pörhistelee niskavillojaan. Mutta onneksi lähipiirissä on turvallisia ja fiksuja koirakavereita, joten eiköhän nuo inhottavat tapaukset ajan kuluessa hälvene. Täytyy toivoa ettei ne tietysti toistu, mä niin inhoan noita tilanteita ja varsinkin jos en onnistu pelastamaan noita omiani muiden hampaista. Eniten mua pelottaa että joku teilaa Nyytin kumoon ja selkä saa ns. viimeisen niitin.

190916-002

Hurjaa ajatella että Ness on kuukauden päästä jo kisaiässä. Mulla ei ole sen kanssa mikään kiire, suunnitelmanani on ollut että jos ensi keväänä se olisi valmis alokasluokkaan. Se osaa ihan alkeita ja pikkupalasia monesta jutusta, mutta yksikään liike ei ole vielä kokonainen. Eikä tarvitse ollakaan, tykkään siitä että ehdin rauhassa luoda sille asennetta ja mielikuvia eri liikkeistä. Se on aina ajoittain kyllä väläytellyt pientä fanaattisuuden olemassaoloa, joten täytyy olla varovainen etten buustaa sitä yli. Se selkeästi rakastaa juoksemista ja vauhtia kuten Nyytikin, lisäksi se on aika näppärä kääntymään ja käyttämään kroppaansa. Nyytiin verrattuna Ness myös kyylää enemmän, joten työsarkaa kyllä riittää!

190916-081

Onneksi en ole näyttelyharrastaja, nätisti sanottuna Ness ei ole ehkä se kedon kaunein kukkanen… Varsinkin kun se on vielä tosi keskenkasvuinen rimpula ja on edelleen hieman takakorkea. Tosin jos olisin näyttelyharrastaja, niin ehkä en valitsisi koirakseni työlinjaista bordercollieta!

190916-046

Nyyti ja Ness on aika hauska kaksikko, ne selkeästi seurailevat toistensa toimia lenkeillä ja juoksevat yhdessä. Ajoittain ne edelleen innostuvat kotonakin hammastelemaan, ja juoksisivat mielellään myös kilpaa, mutta se on sen verran vaarallista touhua että olen sen kieltänyt.

”Nyyti, sä oot supermakee, mä fanitan sua!”:

190916-059

”LOPETA!”

190916-060

”Ei sitten…”

190916-061

190916-044

Unna on onneksi voinut nyt tosi hyvin. Olen saanut sille hitusen lihaskuntoakin takaisin, ja se jaksaa kivasti pidemmätkin lenkit. Nyt kun alkaa olla ihania kirpeitä syyspäiviä ja lämpötilakin alkaa iltaisin olla lähempänä kymmentä, on Unna ollut tosi pirtsakkana. Selkeästi sitä verottaa enemmän liian korkea lämpötila kuin lenkin pituus.

Meidän pikku Metsän Henki <3

190916-015

Koko porukka toissapäivänä. Ness-kyylä istuu aina tosi litteänä, se on noista kaikista korkein, muttei ikinä näytä siltä kuvissa! Nyyti nyt on aina yliskarppina kaula pitkällä. :D

190916-120

Nyyti on nyt syönyt viikon Gabapentiinia, ja se on alkanut venyttelemään takajalkojaan. Lisäksi mun silmään ainakin selkälinja on nyt suorempi ja se ei pysähtyessään vedä takaraajoja niin vatsan alle. Rimadylin jouduin siltä lopettamaan, kun sen vatsa ei tunnu sitä nykyisin kestävän vaan menee sekaisin.

190916-064

Nyyti ja Ness tykkää ihan hirveästi mustikoista, metsästä löytyy edelleen paljon evästä. Unna innostuu vain satunnaisesti syömään niitä, vaikka ahne muuten onkin.

190916-103

190916-111

190916-107

Ensi kertaan!

190916-005

 

 

Maailman paras Nyyti 7 v

140816 002

Nyyti täytti 17.8. 7 vuotta! Onnea meidän pikkuiselle! Leluihin hyvin fanaattisesti suhtautuvana tyyppinä Nyyti on nyt saanut muutamana vuonna käydä Peten Koiratarvikkeessa valitsemassa itselleen synttärilahjan. On hauska seurata kun se suhailee hyllyjen välissä ja lopulta päätyy tuijottamaan jotain lelua. Nyt valinta osui pehmolehmään. :D

image

Ja jottei me mitenkään liikaa hemmoteltaisi tai inhimillistettäisi näitä meidän pikku kullannuppuja, niin ne saivat samalla myös uuden pedin…

image

Ikävä kyllä Nyytin selälle ei kuulukaan niin hyvää. Viikko sitten kesäiset lämpötilat laskivat ja oli tosi tuulinen ja sateinen sää. Kävin metsälenkillä ja sienestämässä, kun Nyyti alkoi 4 km kävelemisen jälkeen taas oireilemaan selkäänsä. Se liikkui tosi jäykästi, pompotteli molempia takajalkojaan ja vauhdin hidastuessa askeltaminen takasilla oli taas hieman haparoivaa. Tosi kurjaa! Mä olin aivan maassa, olin niin toiveikas jo hyvin menneen kesän jäljiltä. Saa siis nyt nähdä miten Nyytin vointi etenee, kun alkavat viileämmät syyssäät. Täytyy olla todella tarkka takittamisen kanssa ja varjella selkää tuulelta ja märältä. Sain onneksi pikaisesti peruutusajan meidän fysioterapeutille ja Nyytin selkä oli kyllä todella jumissa. SI oli vinossa ja selkä kauttaaltaan tosi kireä. Syynä mahdollisesti oli kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut veneen kannelta epäonnistunut hyppy laiturille, jolloin sillä lähti ponnistusvaiheessa takaset alta liukkauden vuoksi.

140816 099

Nyt onneksi Nyyti on kahden muutaman päivän välein tehdyn fysioterapiahoidon jälkeen taas paremmassa kunnossa ja selkä on rennompi. Täytyy toivoa että meidän tärkeä Nypsi pysyisi nyt paremmassa kunnossa. Ja koska en uskalla tehdä enää mitään suunnitelmia tokon suhteen, niin olen suunnitellut kaverini kanssa NoseWork-kurssia! Hauska päästä aloittamaan jotain ihan uutta Nyytin kanssa. Tietysti toivon että Nyytin kanssa pystyisi jotain tokojuttujakin tehdä, mutta pääasia on nyt että saan Nyytin pidettyä mahdollisimman terveenä ja edes hyvässä peruslenkkikunnossa.

140816 094

Laitanpas nyt Unnan ja Nessinkin kuulumisia tähän samaan. Unna on onneksi ollut koko kesän borrelioosin suhteen oireeton. Onhan se vanhentunut paljon ja kuulo on selkeästi alentunut, mutta reippaasti se edelleen lenkkeilee ja ruokailuhetket on sen päivän kohokohtia. Lenkillä se edelleen välillä tulee kerjäämään nameja tarjoten seuraamista. Kesän pahimmilla helteillä se oli selkeästi väsyneempi, ja nykyään se muutenkin nukkuu paljon ja sikeästi. Se usein alkuillasta vetäytyy tyytyväisenä yksin yläkertaan nukkumaan, vaikka me kaikki muut oltaisiin vielä alakerrassa.

140816 040

140816 110

Ness tulee tänään kokonaiset 8 kk! Se on edelleen hauska tyyppi ja juuri sellainen mitä toivoinkin. Korkeutta on nyt varmaan jotain 51 cm, se on selkeästi kasvanut nyt Nyytin ohi. Painoa on 13,5 kg.

140816 102

Treeneissä se on kivan aktiivinen ja leikkii hyvin. Tässä Heidin kuvaama video muutaman päivän takaa meidän treeneistä.

140816 077

Sikaripunkkikin on alkanut helpottamaan ja Nessin silmänympärykset eivät ole niin karmeat ”nahkarillit” kuin kuukausi takaperin.

140816 020 140816 023

140816 018

Toivottavasti Nessistä tulee joskus yhtä hieno kisakaveri kuin Nyytistä! <3

 

 

TOKO SM ja kesäloma

140816 043

Nyt on kesälomat pidetty ja alkusyksyn arki saatettu alulle. Kesälomaa vietettiin uuden veneen myötä lähinnä merellä päiväretkien ja kahden pidemmän reissun merkeissä. Oli ihanan rentouttavaa mennä saarista ja satamista toiseen vailla kiirettä. Koiratkin pääsivät joka päivä kunnon lenkeille, kun tietty uusiin paikkoihin piti tutustua. Inkoossa ja Elisaaressa ne pääsivät näkemään lampaitakin ja olivat aina ihan fiiliksissä menossa kyyläämään aidan takaa. Inkoossa oli vierasvenesatamassa niin hyvät nurtsitkin, että päästiin tekemään pienet treenit pari kertaa. Muuten lomalla tuli treenattua melko harvakseltaan. Alla muutamia veneilymuistoja kesän ajalta.

image image image image image

Heti loman alussa oli TOKO SM:t. Nyyti ja Ness olivat turisteina mukana, alla lähtökokoonpano kohti Laukaata kera Nessin Fani-äidin ja Super-serkun, jotka olivat mukana kisaamassa. Bortsut lupasivat ajaa perille…

image

Itse tapasin tulevan kisakaverini Messin edellisenä iltana pienten treenien merkeissä. Messi oli kyllä tosi kiva nuori uros, joka leikki tosi hyvin. Lauantaina kisasimme siis alokasluokassa ja saimme ykköstuloksen n. 172 p. vaikka nollasimme liikkeestä maahanmenon. Etukäteen musta tuntui niin hassulta mennä täysin tuntemattoman koiran kanssa kehään, mutta Messi teki tosi kivasti hommia ja sen kanssa oli helppo olla kehässä. Kiva koira! Oli itseasiassa ihan hyvä käydä kokeilemassa miltä uusi alokasluokka tuntuu, kun sen korkkaaminen on Nessin kanssa kuitenkin edessä.

Alla Messi ja minä kehässä, kuvat otti Hertta Mikkonen.

image image

Oli aika haikeaa olla katsomassa kisoja, kun niin kovasti olisin halunnut olla Nyytin kanssa kisaamassa. Mutta näillä mennään, onneksi Nyyti on kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin ja eiköhän me jotain voida joskus piiperrellä. Finaalissa oli iso määrä treenikavereita ja tuttuja, joiden puolesta oli kiva jännittää – onnea vielä Maarit ja Stjerne mestaruudesta! Lauantaina kisaamassa oli myös Neo Nyytinpoika, joka jäi harmillisesti muutaman sijan päähän finaalipaikasta.

Ness pääsi sunnuntaina finaalin jälkeen treenaamaan kisakentälle, Maarit Karhu-Teiskonen nappasi treeneistä muutamat kivat kuvat:

image image image

Ensi vuonna SM:t onkin meidän seuran järkkäämänä Vantaalla, joten ei ole pitkä matka. Toisaalta noi kisareissut on aina hauskoja, kuten nytkin oli – kiitos Heidi!

 

Ness 7 kk ja Nyytin uusi selkä 6 kk

image

Nyytin selkäleikkauksesta tuli viikko sitten kuluneeksi 6 kk. Joissain lähteissä ja ohjeissa on tuota puolen vuoden aikaa pidetty rajapyykkinä, jonka jälkeen suurin osa liikkumisrajoitteista voinnin salliessa jää pois. Joten sen kunniaksi – Nyyti on siis ollut oikein hyvässä kunnossa – olen antanut sen nyt muutaman kerran juosta lujaa. Ekaksi lenkillä turvallisella alustalla ja nyt muutamassa treenissä olen tehnyt vauhtiliikkeitä muutamia toistoja. Oireilua ei onneksi ole tullut, joten ehkä me uskalletaan jatkaa! Niin huojentavaa, ehkä meidän painajainen alkaa todella olla ohitse. Nyt on sikäli hyvä tilanne, kun on kesä ja lämmintä. Syksyllä kylmien säiden alkaessa voi vointi muuttua tietty huonompaan, koska Nyyti aiemminkin oireili aina selkäänsä lähinnä vain kylminä vuodenaikoina. Mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä.

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Nyyti treeneissä. Kuva: Ansu Leiman

Viime viikonloppuna me juhlistettiin Ansun ja Marin kanssa Ylvan, Puuman ja Nyytin POHJ TVA-arvoja treenaten ja herkutellen lähimpien treenikavereiden kesken. Nyyti ja Puuma tosin valioituivat jo vuosi sitten, mutta Ylvalla titteli oli tuore ja Puumakin oli juuri saanut DK TVA-arvon.

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliot Puuma, Nyyti ja Ylva

Nyytin kohdalla kaikista suurin juhlimisen aihe oli kyllä ehdottomasti sen tervehtyvä selkä! Juhlan kunniaksi Nyyti pääsi ekaa kertaa noin yhdeksään kuukauteen juoksemaan ruutuun. <3 Alla kuvatodisteet Nyytin lempparista.

"Ruutu!" Kuva: Ansu Leiman

”Ruutu!” Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana... Kuva: Ansu Leiman

Ruutu löytyi, mutta oikea paikka oli kyllä hukkunut jonnekin tauon aikana… Kuva: Ansu Leiman

Unnakin pääsi hengailemaan mukana, parasta oli tietysti se hetki kun kaikki söivät!

image

Mutta on kyllä niin ihanaa, kun on kolme tervettä koiraa, joista kaksi on nyt treenikunnossa ja kolmaskin just sellaisessa kunnossa kuin 12,5-vuotiaan kuuluukin olla. Tosin Nessillä jostain syystä lehahti sikaripunkki, ja nyt sillä on ihan kaljut silmän ympärykset. Joten nyt se on entistä hassumman näköinen otus.

image _full4

Reilun viikon mä seurailin tuota karvoituksen katoamista, mutta sitten kun se rupesi hieroskelemaan silmiään, niin käytiin hakemassa eläinlääkäristä ulkoloishäätö ja varmistamassa diagnoosi. Onneksi se ei ole tarttuva, niin ei tarvitse rajoittaa kesämenoja ja kavereiden näkemisiä.

Lähiviikkoina olen treenannut vähän normaalia laiskemmin, kun hommattiin vene ja vapaapäivinä ollaan käyty seilaamassa fiilistellen uutta ”perheenjäsentä.” Koirat ovat luonnollisesti olleet mukana. Onneksi kaikki ovat entuudestaan jo tottuneet veneilyyn, niin ei tarvinnut sen kummemmin totutella.

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Luunsyöntihetki Kaunissaaren laiturissa

Lokeroidut bordercolliet

Lokeroidut bordercolliet

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Nyyti ohjaa tarkkana :D

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Unna nukkuu päikkäreitä vanhempieni veneessä

Ensi viikonloppuna onkin TOKO SM:t, jonne lähden turistiksi Nyytin ja Nessin kanssa. Tosin lauantaina pyörähdän alokasluokan kehässä ohjaamassa Nyytin kasvattajan nuorta urosta – hauskaa nähdä miten sujuu kisaaminen koiran kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! :D

image image image

Nyyti treenaa taas!

image
Nyt ollaan otettu jo sen verran monta settiä tokoa, että otsikon mukaisesti uskaltaa iloita. Nyyti ei ole oireillut treenien jälkeen ja odotetusti on ollut ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Treenit on tässä vaiheessa melko lyhyitä ja sisältävät vain vauhdittomia liikkeitä. Ollaan tehty seuraamista, kaukoja, tunnaria ilman matkaa, zetan asentoja, paikallaoloja ilman lopun luoksetuloa sekä uutena vähän oikealla puolella perusasentoa jottei homma menisi taas liian toispuoleiseksi. Olen välillä antanut sille treenin alussa tai lopussa vähän leluakin, jonka kanssa se on saanut laukkailla omaan tahtiinsa kentällä.  Olen tehnyt nyt niin, että treenipäivä on joka kolmas päivä, jotta näen ettei oireita tule ja kroppa saa palautua muutaman päivän ajan vain normilenkityksellä.

image

Mutta olipas jännittävää mennä ekaa kertaa ikuisuuksiin Nyytin kanssa ihan oikeasti kentälle treenaamaan. Fiilis oli ihan huikea, mutta samaan aikaan pelotti että oireet palaavat. Muutamat ekat treenit Nyyti oli melko kiihkeä, mutta nyt se on ollut pari treeniä tosi stabiilin oloinen. Varmasti tuo vauhtiliikkeiden puuttuminen vaikuttaa tasaavasti mielentilaan. Mutta onpa ihanaa kun me päästään taas tekemään! Meidän katastrofaaliseen seuraamiseenkin olen tainnut löytää muutaman toimivan taktiikan, jolla toivottavasti saan sitä työstettyä eteenpäin.
Eilen käytiin Ansun järkkäämissä kehätreeneissä, Nyyti pääsi tekemään paikallaolot ryhmässä ja Ness humputteli oman pikkutreeninsä kehien laidalla. Viimeksi kehätreeneissä kierrettiin Nessin kanssa kehätkin, mutta sillä on nyt taka-anturasta pala pois ja muutkin anturat vähän kuivat ja halkeilleet, joten yritän nyt vähän säästellä sitä ja hoitaa tassut kuntoon. Itse se ei onneksi noteeraa anturoitaan mitenkään, eikä ole ontunutkaan.

image

Nyt on kivan tasapainoinen tilanne, kun on kaksi niin eri koulutusvaiheessa olevaa koiraa – joiden molempien kanssa on kyllä ihan valtava työmäärä edessä. Jos Nyyti tulee kestämään vielä vauhtiliikkeiden treenaamisenkin, niin meillä on vielä edessä kiertonoudon ja tyhjään lähetyksen opetteleminen. Kiertonoudon sain hieman alkuun viime syksynä, mutta sekin vähäinen alku on varmaan kadonnut jonnekin Nyytin muistin syövereistä. Tyhjään lähetystä kohtaan mulla on edelleen kamala angsti, se ei vaan mun mielestä kaikessa epämääräisyydessään kuulu tokon perusideologiaan/henkeen millään lailla. Mutta näillä mennään.

Tässä eilisen aamutreenin kokoonpano: Ness, Nyyti, Kita ja Unna.

image

 

Paluu arkeen

image

Nyt on toukokuun lomaviikko osa 2 lusittu ja töihin palattu. Ness aiheutti heti loman alussa pienen jännitysmomentin alkamalla ontumaan – mä olin ihan varma että nyt sillä on OCD – mutta onneksi ontumisen syyksi paljastuikin anturahaava. Oltiin oltu tuolloin juuri paimentamassa, mutta en tiedä missä Ness oli onnistunut anturansa rikkomaan. Se oli taas lampailla ihan superpätevä ja mä alan jopa vähän innostua tuosta hommasta! Vaikeaa se on kuin mikä. Unnakin pääsi pitkästä aikaa paimentamaan, mutta se oli ekaa kertaa ikinä vähän ei-niin-kiinnostunut paimentamaan. Oli se koko ajan lampailla ja kuljetti laumaa, mutta oli silti jotenkin vähän voipuneen ja tehottoman oloinen. Täytyy kokeilla seuraavalla kerralla että oliko se vain ohimenevää.

image

Koirat sai loman helteiden kunniaksi myös oman pienen kahluualtaan. Ilo oli kyllä hyvin lyhyt, altaan elinikä oli noin 15 minuuttia kun Nyyti raapi siitä pohjan hetkessä ihan riekaleiksi. Ness on nyt myös innostunut vesijutuista, ja ikävä kyllä omista etutassuillaan tekemistä roiskeista. Se fiksoitui asiaan niin nopeasti, että saa nähdä saako siitä enää kunnon hyvällä tekniikalla uivaa koiraa. Viikonlopun venereissulla se olisi lutrannut koko ajan meressä jos se olisi saanut itse päättää.

image

Unna pääsi meidän kanssa iltakalaan, ja oli aivan haltioissaan virvelillä saadusta hauesta. Hurja mummokoira yritti purra sitä kylkeen heti kun se saatiin vedettyä rantaveteen. Unna on aiemminkin ollut hyvin kiinnostunut kaloista ja käynyt joskus myös omatoimisesti tappamassa ämpäristä kaloja parempiin suihin.

image

Kesäillat on jotain aivan ihanaa!

image

Lomalla ja muutenkin vapaiden alkaessa musta on aina ihana tehdä kunnon suursiivous. Unna ja Ness olivat sitä mieltä, että maailman tylsin juttu, mutta Nyyti jaksaa uskollisesti kulkea mun perässä siivousseurana.

image image

Nyt sitten täytyy palata arkeen, seuraava loma onkin vasta heinäkuun lopussa!

Björknäsin kesätytöt

052016 018

Me ollaan taas lomalla! Ihanaa, viikko vapautta kolmen terveen/tervehtyvän koiran kanssa! Unna on ollut edelleen tosi hyvässä kunnossa (tosin se on tosi lihasköyhä), eli ei ole ontunut enää ollenkaan. Nyyti ei ole oireillut ja olen nyt uskaltanut pikkuhiljaa antaa sen vähän juostakin lenkeillä. Nyytihän on onneksi tosi letkeä lenkkikaveri muutenkin, eli ei ole mikään sinkoilija ja turhan juoksija, lähinnä se siis vain ravailee ja nuuskuttelee. Ainoat tilanteet joissa se yleensä laukkaa, on silloin kun se jää musta jälkeen ja juoksee mut kiinni. Nesskin on saanut nyt muutaman kerran viikossa olla mukana isojen tyttöjen kanssa sen päivän pisimmän lenkin, toivottavasti en nyt edesauta OCD:n puhkeamista… Toisaalta lenkit ovat pehmeäpohjaisessa metsämaastossa omaan tahtiin, enemmän sen kroppaa kuormittaa meidän ihan normitreenit. Se on nimittäin myös aika vauhdikas pieni tyttö, jota ei haittaa jos menee vaikka lelun tai kapulan perässä nurin…! Joten tarkkana saa olla tuon(kin) otuksen kanssa, jos mielii siitä kasvavan terveen aikuisen.

052016 023

Mä olin jossain vaiheessa Nessin tultua jopa vähän huolissani siitä, että Unna ja Nyyti eivät komentaneet sitä oikeastaan mistään, vaan pentu sai possuilla mitä huvitti. Olisi pitänyt luottaa siihen, että kaksi aikuista, sosiaalisesti fiksua synnyttänyttä narttua osaavat yhtä kakaraa kasvattaa. Nyt kun Ness on kasvanut, molemmat aikuiset ovat ruvenneet olemaan sille paljon tiukempia ja Nyytikään ei enää hae Nessiä leikkimään kuin satunnaisesti. Ja tottakai se pennun käytöksen rajaaminen ja sen kasvattaminen on minun tehtäväni, mutta tuntui kovin erikoiselta kun pentu sai hyppiä noiden aikuisten nenille ilman että ne siitä sanoivat mitään. Mutta näköjään ne tietävät mitä tekevät!

052016 001

Ness on nyt 22 viikkoa (ehkä? alkaa mennä jo laskut sekaisin!) ja on edelleen kyllä niin tasapainoinen ja mukava. Viikko sitten oli Valmennusrenkaan koulutuspäivä Ojangossa ja Ness pääsi näyttämään demokoirana vähän pentutreenejä. Olin kyllä niin tyytyväinen siihen miten hyvin se keskittyi. Tilanne oli sille täysin uusi, 30-40 ihmistä kaaressa hyvin lähellä katsomassa sen treenaamista, ja pikkuinen keskittyi täysin ainoastaan olennaisiin juttuihin. Mahtava pieni tyyppi!

052016 005

Nyytin kanssa treenaamisen aloittamista odotan kyllä niin paljon. Olen nyt kahdesti ottanut sen myös kentälle ”treenaamaan”, ollaan tehty tosi varovasti tunnaria. Lähinnä sen kanssa täytyy varoa sitä, kun se on niin mielettömän jännittynyt, ja liikkeissään repivä ja äkkinäinen, kun se tietää pääsevänsä tekemään jotain. Olen tehnyt sille tosi vaikeita tunnareita, ja se on ollut niissä ihan todella hyvä! Alkuviikosta tein sille myös yhden jäljen ja Nesskin pääsi jäljestämään namijälkeä pellolla ekaa kertaa ikinä.

052016 026

Uusia kokemuksia Nessille oli myös veneilyreissu äitienpäivänä. Se oli tosi coolisti veneessä, menomatkalla se sai nuuskutella merituulta kannella ja paluumatkan se nukkui ihan sikiunessa veneen keittiön lattialla. Se sai myös konkreettisen ensikosketuksensa mereen rantakallioilla aaltoja jahdatessaan. Se kiinnostui rantaan lyövistä aalloista heti kun pääsimme maihin, ja meininki näytti juuri siltä että se ei kauaa kalliolla pysy. Sinnehän se molskahti, ja oli sen jälkeen vartin verran kuin ei olisi aaltoja nähnytkään, jonka jälkeen sama toistui uudelleen. Höntti otus. Nyt kun säät ja vedet alkavat lämpenemään kunnolla, niin se pääsee kyllä opettelemaan uimista noiden isojen kanssa. Nyytiä ei todennäköisesti voi enää uittaa pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta kyllä sekin saa pikkupulahduksia tehdä. Selän oireilu alkoi silloin aikoinaan nuorena nimen omaan uimisen jälkeen, joten aion ottaa jatkossa hyvin iisisti sen suhteen.

Tää alkukesän vihreys on jotain aivan ihanaa, alla muutamia kuvia. Iltaulkoilu on meillä nyt keväällä todellista laiduntamista, noille maistuu tuoreen heinän lisäksi myös voikukat!

052016 036 052016 046 052016 052 052016 043

Alla olevassa kuvassa näkee hyvin, miten järjettömän vakavaksi Nyyti muuttuu, kun sillä on jokin _Suuri Tehtävä_ suoritettavana. Vaikka se sitten olisi vain voikukan pitäminen käskystä! Kuvan myötä toivotamme kaikille ihanaa alkukesää!

052016 034

 

Talviloma!

Mulla alkoi tänään – tai itseasiassa jo perjantaina – talviloma! Ja nyt on kyllä sääkin kohdallaan, tänään oli iltapäivällä +18 astetta. Olen nyt jo muutamana vuonna pitänyt talvilomat vasta toukokuussa, jolloin alkaa olla niin paljon mukavammat ulkoilukelit kuin talvella. Koko viikoksi on vielä luvattu tosi lämpimiä päiviä. Ihanaa! Kävin tänään hakemassa kesäkukat pihalle, vielä olisi edessä mattojen ja ikkunoiden peseminen. Huh. Meidän matot on tässä kevään aikana pikkuhiljaa evakuoitu matto kerrallaan pois Nessin pissavahinkojen (joita edelleen sattuu, huoh…) vuoksi. Nuo pissatulehdukset ovat varmasti hidastaneet aika paljon meidän sisäsiisteyskasvatusta, kun eipä se silloin ole pystynyt pidättämään ja pissoja on saattanut tulla pahimmillaan muutaman minuutin väleinkin. Nyt onneksi oireet ovat väistyneet, täytyy toivoa että tuosta ei nyt tule mitään infektiokierrettä.

Aloitin lomani mahtavalla tavalla, eli tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Mun oli tarkoitus antaa Bobille koiravapaa viikonloppu ja ottaa kaikki mukaan, mutta kun Unna oli viime viikolla sen verran huonosti liikkuva, niin se sai jäädä kotiin lepäämään. Nyyti ja Ness pääsivät siis leireilemään. Nyyti ei saa vielä treenata, joten oltiin vain kuunteluoppilaina. Kouluttajina olivat maailman kärkikasti, eli Christa ja Satu. Paljon jäi mietittävää ja tärkeitä muistutuksia tuli moneen juttuun. Ehdin treenata molempina päivinä tauoilla Nessin kanssa ja sunnuntaina se meni vähän märällä nurmella tosi ikävästi nurin. Se hetken aikaa keventeli vasenta etujalkaansa, mutta on onneksi nyt liikkunut ihan puhtaasti. Mutta kyllä säikäytti. Kahden edellisvuoden kevätleireillä Nyyti on loukkaantunut, toissavuonna se alkoi ontua etujalkaansa ja viime vuonna venäytti sen saman oikean takajalan iliopsoaksen jota se on nyt oireillut. Kostea nurmikenttä on kyllä vaarallinen koirille! Mutta muuten oli kyllä kiva leiri, oli kiva nähdä taitavien koirien treenejä ja tavata tuttuja. Lisäksi sattui vielä todella lämpimät säät! Leirin jälkeen ajoin vielä moikkaamaan Tiinaa, joka on muuttanut Myrtin ja Meten kanssa suht lähelle leiripaikkaa Mikkeliin ihanan järven rannalle. Olipas kiva nähdä Unnan jälkeläisiä ja Tiinaa pitkästä aikaa. <3

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Nyytillä oli tänään kuukauden tauon jälkeen fysioterapia ja se oli hyvässä kunnossa! Niin huippua! Meidän lenkit on nyt noin 6 km mittaisia. Viime viikolla tosin arvioin yhden reitin pahasti pieleen ja käveltiin 7,5 km, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään oireilua. Oikea takajalka, jossa oli se iliopsoas jumissa maaliskuisen mahdollisen liukastumisen vuoksi, oli nyt myös jo lähes normaali. Ranka oli täysin ok, lihaksissa oli ns. normikireyttä mikä varmasti johtuu myös liikunnasta ja sen lisäämisestä. Saatiin odotetusti vähän satikutia kun aloitin Nyytin vapaana pitämisen vähän kuin ilman lupaa, mutta tein sen (omasta mielestäni!) ihan järkevästi ja onneksi siitä ei ollut nyt kropan puolesta mitään haittaakaan. Seuraavaksi me aloitetaan fillarilenkit, jee! Lisäksi siirrytään tekemään niitä meidän balanssiharjoitteita tasapainotyynyjen päälle.

Unna on nyt onneksi ollut muutaman päivän jo parempi. Se sen oireilu oli kyllä niin surullisen näköistä, alla video miten pahasti se pahimmillaan ontuu. Niin surullista. :( Mä yritän toiveikkaasti ajatella, että viimeksikin meillä oli suunnilleen tässä vaiheessa ab-kuuria tuollainen notkahdus voinnissa huonompaan, jonka jälkeen toipuminen alkoi edetä nopeammin. Voi kunpa nyt olisi sama juttu! Tää tuntuu niin epäreilulta, vaikka Unna tietysti on iäkäs, olisi se ilman tuota borrelioosia varmasti ihan hyvässä kunnossa. Se kuitenkin jaksoi viime vuoden puolella reippaasti kaikki samat lenkit kuin Nyytikin ja oli vielä viime kesänä mun kanssa Kolilla vaeltamassakin. Joten mä todella toivon että meillä olisi vielä tervettä aikaa yhdessä edessä.

Surullisen Unna-videon jälkeen loppukevennyksenä vielä lammaspehmolelu, jonka naamasta Nestori ei näköjään pitänyt. Se oli saman päivän aikana myös oppinut lukemaan, ainakin ahkerasti selailluista mainoksista päätellen.

image

 

 

Ihana huhtikuu

image

Nyt alkaa olla jo niin keväistä! Tää on niin ihana vuodenaika, kun tietää että koko kevät ja kesä on edessä. Nyt on muutamana päivänä ollut tosi lämmin, mittari on noussut jo 12-14 asteeseen. Lumet alkaa olla aika hyvin sulaneet, joten Nyytinkään kanssa ei tarvitse olla niin hurjan varovainen liukastumisten suhteen. Nyyti on edelleen ollut hyvä selkänsä suhteen, käytiin toissapäivänä taas fyssarilla ja hyvältä vaikutti! Se oikea iliopsoas oli edelleen jonkin verran jumissa, joten aloitettiin Rimadyl-kuuri. Mutta niin huojentavaa että Nyyti seisoo taas selkä suorana ja liikkuu normaalisti, olin aika maassa silloin kun niitä takapakkeja tuli. Tällä hetkellä liikutaan n. 4,5 km per päivä, matkaa/aikaa nostetaan edelleen hissukseen joka päivä. Unnakin on onneksi nyt ollut pirteämpi. Se tänäänkin (tai itseasiassa eilen – olen yövuorossa ja elän vielä eilistä!) riehaantui taas lenkillä juoksemaan Nessin kanssa. Eihän se siis kunnossa ole, ontumista on edelleen, mutta pääasia että se ei nyt vaikuta apealta tai kipeältä.

Nessin kanssa ollaan edelleen kierrelty sosiaalistumassa, tehty metsäretkiä ja treenattu tokoa. Tällä viikolla käytiin mm. agikisoissa (metelitaso on pikkuisen erilainen kuin tokokokeissa!), tallilla ja maneesissa ja viime viikonloppuna oli ekat pentutreenit. Treffattiin kimpassa Zipun B-pentujen kanssa, jotka on näiden meidän natiaisten serkkuja. Lisäksi mukana oli Christan tuontipentu. Oli tosi ihana nähdä Nessin kahta veljeä Kyytä ja Jetiä, en ole nähnyt niitä sitten luovutusiän. Täytyy toivoa että kaikkien kalenteriin mahtuisi jatkossakin pentutreffit!

Olen edelleen ollut tosi tyytyväinen Nessiin. Se on mukava sekoitus keskittymiskykyä ja vauhdikkuutta. Alla muutama video viime viikolta, kuvaamisesta kiitos kuuluu Heidille ja Katalle.

Ness seuraa, seuraa vähän lisää ja noutaa vauhdilla, harjoittelee kapulan pitämistä ja kiertää. Mä en ole mikään videotaikuri, täytyisi varmaan jossain välissä opetella editoimaan videoita ja tekemään niihin kaikkia hienoja tekstejä. :D Eksyin äsken videoita lataillessa omaan videoarkistooni katselemaan Nyytin videoita… voi miten mun on ikävä Nyytin kanssa treenaamista! <3

IMG_0424
Kuva: Ansu Leiman

Ness 15 viikkoa

078

Meidän pikku-Nestori täyttää sunnuntaina jo 15 viikkoa. On se kyllä niin mainio tyyppi ja on jo tärkeä osa meidän perhettä. Se on melko kiltin oloinen ja tää pikkupentuaika on mennyt yllättävän vaivattomasti. Yksinolot on ollut pikkuisen haastavia kun pikkuneiti päätti mm. opetella lukemaan ja pyöristää vähän meidän seinien kulmia, mutta hyvin pelkistetysti sisustetussa (siellä ei ole _mitään_ muuta kuin peti ja leluja) huoneessaan se ei ole ainakaan vielä päättänyt raadella seiniä rikki. Tosin meidän koirien ei mun yövuoropainotteisen kolmivuorotyön vuoksi tarvitse olla hurjan paljoa yksin, mutta täytyy se yksinolo kuitenkin oppia. Nyytin selän vuoksi noita täytyy myös meidän kotona ollessa jonkin verran lajitella eri porttien taakse, ettei ne pääse huomaamatta riehumaan.

092

081 083

Tokojuttuja ollaan käyty tekemässä hallilla 2-4 kertaa viikossa, lisäksi pikkupiiperryksiä kotona. Tällä viikolla päästiin myös avaamaan ulkokenttäkausi! Olipas ihana päästä pehmeälle hiekalle ilta-auringon paisteeseen. Ness on tosi koominen kun se hiffaa että nostan sen autosta hallin pihaan. Se kipittää suoraan ovelle ja liimaantuu siihen kiinni kuin jokin gekko takajaloillaan seisten. Täytyy alkaa vähän muistuttelemaan sille, että se tarvii myös mut siihen treenaamiseen mukaan. Nessin treenirepertuaari nyt ei ole vielä kovin laaja; ollaan tehty sivulletuloja, luoksetuloja jos mulla on ollut apukäsiä pitämässä sitä kiinni, vauhtinoutoja (kapulamotivaatio alkaa olla kohdillaan…), istumista ja maahanmenoa, merkin kiertoa (Ness on tosi hanakka menemään myötäpäivään) ja tällä viikolla ollaan tehty muutamana päivänä vähän seuraamisen alkeita. Pääpaino on kuitenkin siinä että treenaaminen on kivaa ja aktiivisuuden tarjoaminen kannattaa, eli me leikitään paljon. Oli ihana leikittää sitä nyt hiekkapohjalla, tyyppi tuppaa vähän luisumaan hallin matolla.

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ja voi miten mun sydän edelleen meinaa särkyä, kun Nyytin kanssa ei voi vielä treenata. Se nauttisi siitä niiiiin paljon! Mulla tulee ihan petturifiilis, kun vaivihkaa kerään kotona treenikamat ja nappaan vain pennun mukaani. Nyyti pääsi viime viikonloppuna käymään ekaa kertaa moneen kuukauteen Ojangossa. Kaikki kolme koiraa oli Anna-Leenalla hoidossa ja kävin aamulla hakemassa ne ja lähdin suoraan Ojankoon katsomaan kauden vikoja karsintoja. Nyytin ilme oli niin hauska, kun se huomasi mihin me tultiin. Hallissa se moikkaili ihmisiä ihan rennosti, kunnes se kuuli ekat käskytykset – sen ilme muuttui ihan täysin ja se näytti siltä, että ”hitto, nää käskyt ja tää tokojuttu on edelleen olemassa!” Voi mun pieni, kyllä me vielä jossain vaiheessa päästään takaisin kentille!

Mun bordercolliet <3

Mun bordercolliet <3

Unnan vointi on kohtalainen. Se on parempi mitä se oli edellisen päivityksen aikaan, mutta kyllä se borrelioosi taitaa nyt muhia siellä vahvempana kuin viimeksi. Niin surullista. Voimakas ontuminen on vähentynyt, mutta edelleen ajoittain liikkuminen on sellaista vähän epämääräisen epäpuhdasta. Tuntuu että lenkkeily noiden aikuisten kanssa on vain yhtä liikkeiden kyttäämistä! Välillä iltaisin Unna edelleen läähättelee, jolloin ollaan annettu sille Rimadylia. Tuntuu että Unna on vanhentunut nyt alkuvuonna ihan hirveän paljon, se on hidastunut jotenkin koko koira kaikissa toimissaan. Ajoittain se väläyttelee omaa pirteää itseään, esimerkiksi tänään se riehaantui ihan täysin kun tultiin metsästä latupohjalle, jossa oli sohjoista lunta. Se ensimmäistä kertaa ikinä pyysi Nessiä leikkimään (se saattoi olla myös vahinko! ;) ja hepuloi hetken aikaa ihan täysillä edes takaisin korvat lintassa juosten. Jotenkin mua vähän pelottaa mitä meillä on edessä, Unna ei kuitenkaan ole vielä mikään ikäloppu. :(

077 073 068

No ei pidä nyt vaipua epätoivoon ja luovuttamisfiilikseen borrelioosin suhteen, ollaan me siitä kerran aiemminkin jo selvitty. Mä niin odotan kevättä, liukkauden loppumista ja metsien kuivumista. Olen koko talven haaveillut siitä, miten pääsen kunnon metsälenkeille kolmen terveen koirani kanssa. Se hetki, kun Nyytin saa päästää vapaaksi lenkillä ja antaa sille luvan juosta! Ja että pikku-Ness alkaa olla sen ikäinen että sitäkin voi lenkittää kunnolla ja että Unnan borrelioosioireet lievenevät ja sekin nauttisi taas liikkumisesta kuten ennen. Nyt kun on elänyt tän sairastupajengin kanssa, niin osaa kyllä ihan eri tavalla arvostaa koirien terveyttä. Just juttelin Ojangossa muutaman tutun kanssa siitä, että onko mulla ikävä kisaamista ja treenaamista. On kyllä, mutta ihan eniten sitä normaalin huoletonta arkea, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä oireita ja saisi vain nauttia omien koirien seurasta täysin huoletta.

064 067 044 053

Mä olin tässä just kunnon flunssassa muutaman päivän, mutta onneksi mulla oli näin suloisia pieniä ”lähihoitajia”:

image image

Lähihoitajilla on myös samanlainen look, tässä jo joidenkin viikkojen takaa kevätmuotia Nessin ja Nyytin esittelemänä:

image

Tässä vielä vajaa kahden viikon takaa muutamia kuvia Nessistä. Nyytin pentuaikana mun edellinen kamera alkoi vedellä viimeisiään ja mua niin harmittaa  että Nyytistä on vähän pentukuvia. Olen todella ottanut vahingon takaisin nyt tämän pennun kanssa!

130 107 046 050 021

Ensi viikonloppuna meillä onkin ekat pentutreffit edessä, ihanaa päästä näkemään sisaruksia ja serkkuja, joiden kanssa treenataan samalla. Huippua!

061 040

 

Kevättä kohden

Muutama viikko onkin ollut hiljaiseloa blogin päivittämisen suhteen. Nyyti kuntoutuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti, Ness kasvaa kohisten ja Unna-mussusta me ollaan oltu vähän huolissaan nyt lähiaikoina. Se on ollut jotenkin vaisu, läähättelee ja on hieman levottoman oloinen etenkin iltaisin, eli varmasti sillä on jossain kipuja. Ollaan annettu sille aina tarvittaessa Rimadylia, joka on aina auttanutkin. Mä jo ajattelin, että sillä on taas varmaan joku hammas mennyt. Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa ei nyt oikein löytynyt mitään selkeää ”vikaa” mistään. Kohtu ultrattiin, verikokeet tsekattiin ja hampaissakaan ei ollut mitään näkyvää. Lääkärin veikkaus oli että ab-kuuri on aiheuttanut vatsavaivoja ja aloitettiin nyt maitohappobakteerikuuri. Oli muuten maitohapoilla hintaa, enpä ole ennen moisista maksanut melkein kahdeksaakymppiä per paketti! No täytyy toivoa että ne jeesaisi. Oon silti vieläkin vähän sitä mieltä, että siellä hampaissa voisi olla jotain, kun toissakeväinen eka hammasepisodi (poskihammas halki ja infektoitunut) alkoi vähän samanlaisin oirein. Viime kevään hammashässäkässä Unnalla turposi puoli naamaa, joten silloin ei jäänyt kyllä epäselväksi missä vaiva on. Yksi vaihtoehto nykytilanteeseen tietty voi olla että borrelioosi jyllää ja aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä tai nivelkipuja? Unna on kyllä onneksi liikkunut nyt useamman viikon puhtaasti, mutta on ollut nyt lähipäivinä lenkeilläkin vähän vaisu. Lisäksi sillä on nyt kevättalvella kuulo heikentynyt ihan hurjasti, se ei ole kuullut enää keittiönkään kolinoita tai sille niin tärkeitä ”ottaako tytöt luut?” tai ”syömään!” -kehoituksia. Huuhdoin sen korvatkin tässä, kun ajattelin onko sillä jotkin vaikkumöykyt siellä blokkaamassa ääniä, mutta puhtaat ne korvatkin oli. Vähän mystistä, täytyy tehdä uusi ell-reissu tässä jos oireet eivät ala helpottamaan. Tuntuu tosi pahalta kun näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Nää on niitä hetkiä jolloin toivoisi että koirat osaisivat kertoa mihin niitä sattuu!

04.02.2015 197

Nyytin kanssa lisäillään liikuntaa hissukseen. Leikkauksesta on nyt reilu 9 viikkoa. Tällä hetkellä kävellään reilu kolme kilsaa kerran päivässä + pikkupissatukset. Lenkkeilyn aloittaminenhan viivästyi meillä muutaman viikon verran, kun juuri silloin sattui ne törkeän liukkaat kelit. Liikuntaa lisätään noin sata metriä per päivä. Sports Tracker-sovellus on ollut superkätevä liikuntamäärän seuraamisessa. Vieläkin hyppäämistä, riehumista ja äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää, ja joka päivä jumppaillaan fyssarin ohjeiden mukaan. Viimeksi fyssarikäynnillä Nyytillä oli etuosa hieman jumissa mahdollisesti Nessin kanssa leikkimisestä johtuen, joten otettiin vähän takaisin päin tuota leikkimisen sallimista. Olen antanut niiden lähinnä vain hammastella toisiaan iltaisin sängyssä. Vaikka kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja Nyyti kuntoutuisi täysin, niin olen nyt kolmesti nähnyt sillä lievänä sitä töpöttelevää takajalkojen ns. ”vammakävelyä” joka paheni silloin viime syksyn mittaan. Joka kerta on ilmennyt vähän eri tilanteessa, joten mitään selkeää kaavaa ei ole. Onneksi myös jokainen noista kerroista on ollut tosi lyhyt, eli oire on mennyt nopeasti ohi. Viimeisin oli vähän erikoinen, kun se ilmeni kotona lenkin jälkeen, jota ei ole ikinä ennen käynyt. Tällöin Nyytillä oli kyllä kylmät ja kosteat tassut, joka aiemmin tuntui usein vaikuttavan oireen ilmenemiseen. No, täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa taas raportoida kuulumisia Nypsiä hoitaville tahoille. Laserhoidot loppuivat nyt, käytiin niissä yhteensä viiden kerran sarja. Leikkausalueellekin on alkanut kasvaa jo kunnolla karvaa, joten äkkiseltään vilkaistessa ei edes huomaa että selälle on jotain tehtykään.

17032016 003

Maailman tärkein Nyyti tänään kotipihalla

Ness on edelleen tomera pikkutyttö. Muutama viikko sitten käytiin turistireissulla Tampereen karsintakokeessa. Ness oli niiiiiin onnellinen kun se näki ekaa kertaa luovutuksen jälkeen Fani-äitinsä. Oli hellyyttävänä näköistä, kun Fani leikitti Nessiä ja antoi sen useamman kerran voittaa lelun. Nyytin Neo-poika teki kokeessa tosi kivan näköisen setin, muutama moka tiputti pisteitä, mutta tekeminen oli tosi mukavan näköistä!
Kaupunkikävelyillä ihmisten ilmoilla ollaan käyty muutaman kerran viikossa, samoin lyhyehköillä metsäkävelyillä. Ness onneksi pysyy luonnostaan tosi lähellä minua, eikä lähde huitelemaan kauemmas. Se enemmänkin on jaloissa, olen muutaman kerran onnistunut polkaisemaan sen tassuille kun se yhtäkkiä pysähtyy juuri jalkojen edessä.

17032016 013

Ekat rokotukset saatiin maanantaina ja ikävä kyllä viikkoa aiemmin jouduttiin hakemaan myös ensimmäinen antibioottikuuri virtsatieinfektioon. Olin jo edeltävällä viikolla miettinyt että se pissailee aika paljon, ja kun se sitten yksi aamu kyykkäili pihalla viidesti peräkkäin tajusin että pissatulehdushan sillä varmaan on. Pissanäytteessä oli myös struviittikiteitä, täytyy toivoa että ne oli seuraus eikä syy tuolle infektiolle. Sisäsiisteyden opettelu otti myös ison harppauksen eteenpäin kun saatiin tulehduksen oireet kuriin. Ness painoi nyt 12-viikkoisrokotuksilla 6,3 kg. Se on alkanut kasvattaa jalkoja ja sillä on aika jykevät tassut – melkein saman kokoiset kuin Nyytillä! Saa nähdä miten iso narttu siitä kasvaa.

17032016 028

Treenaaminen on vielä edelleen oppimisen opettelua ja leikkimistä. Uutena juttuna tutustuttiin viime viikolla noutokapulaan vauhtinoudon merkeissä. En aio pitää Nessin kanssa mitään kiirettä treenijutuissa, tutustutaan rauhassa toisiimme ja pidetään hauskaa. Ainoa asia josta olen joutunut sille vähän napakammin huomauttamaan, oli muutamassa treenissä heti hallille saapumisen jälkeen muhun kohdistettu oikein napakka komennusräksytys! Pikkutyyppi oli ihan hurjan topakkana, kun lelua ei sen mielestä kuulunut tarpeeksi nopeasti. Nyt se onneksi on ollut useamman kerran hyvin topakkana edelleen, mutta hiljaa! Mutta kaikista haastavinta pennun treenaamisessa on ollut Nyytin jättäminen kotiin kun lähtee penskan kanssa hallille! Mun sydämestä murenee joka kerta palanen, kun mä ajattelen miten Nyyti nauttisi jos se pääsisi treenaamaan! Ehkä tää menee vähän inhimillistämisen puolelle, mutta pahalta se silti tuntuu.

17032016 039 17032016 045

17032016 020 17032016 017

Koiranpentu joka ei osaa mitään käskyä joka tarkoittaa odottamista – tai oikeastaan mitään käskyä ylipäätään, on hyvin haastava valokuvattava! Iso osa kuvista on yleensä jotain alla olevan kaltaista…

17032016 036

Nyt on muutamana päivänä ollut ihanan lämmin. Eilen auton mittari näytti +9 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun palasin tyttöjen kanssa päivälenkiltä. Nyt olen tässä yövuoron aikana seurannut sään muuttumista, talvi tuli näköjään takaisin sakean lumipyryn kera! Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää, ehdin jo niin ilahtua keväisistä kuivista asfalttiteistä ja sulavasta lumesta. Odotan kyllä kevättä kaikista eniten varmaan sen suhteen, että saataisiin kotona Nyytin kuntoutumisen myötä normaalijärjestys. Alkaa jo vähän tuskastuttaa tuo matoilla vuorattu koti (joissa alkaa olla myös aika paljon pissavahinkojakin…), mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti. Ness ansaitsi itselleen tässä menneellä viikolla ikioman huoneen. Tyyppi oli muutamana päivänä purkanut tarmoaan meidän eteisen seinään, kukkamultiin, mainoslehtisiin (niistä saa tosi pientä silppua, jonka saa leviteltyä ihan tosi laajalle!) ja koirien rottinkipeteihin. Unna sai pennun riehumisesta tarpeekseen ja seuraavana aamuna mun tehdessä lähtöä töihin Unna tunki jokseenkin väkisin Nyytin huoneeseen. Sen ilme oli hyvin selkeästi sellainen, että pennun kanssa se ei enää aio jäädä kahdestaan! En edes muistanut kuinka tuskastuttavaa on kun koira tuhoaa! Nyytihän oli ihan kamala silppuri n. 1,5-vuotiaaksi saakka. Joten nyt Nestori saa viettää yksinoloaikansa ”omassa” huoneessaan yläkerrassa, jossa ei ole _mitään_ tuhottavaa. Oma pehmeä peti, leluja ja pissapaperit kuuluvat ainoastaan ”sisustukseen.” Huoneen ovena oli aluksi 104 cm korkea metallinen koiraportti, jonka Ness oli saanut kaadettua! En tajua miten tuolloin alle kuusikiloinen sintti on saanut portin pois paikoiltaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun iltapäivällä kotiin tullessani oli aamulla yläkertaan portin taakse jätetty pikkuinen hurjan iloisena alakerrassa ovella vastassa – jokseenkin kaoottisen sotkun keskellä. Hurja pikku-Nestori!

"Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!"

”Minäkö? Enhän minä nyt mitään tuhoa!”

 

 

Tervetuloa 2016

IMG_4507

Näin vuoden vaihtuessa mulla on ollut tapana summata mennyt vuosi. Päällimmäisenä on nyt tietysti mielessä murheellinen Nyytin selkäoireilu, jonka myötä harrastuselämä pysähtyi kuin seinään. Mutta voi kunpa mulla olisi ensi vuoden vaihteessa terve ja hyvin liikkuva Nyyti! Leikkaus on nyt siis reilun viikon päästä edessä.
Ihanimpia muistoja viime vuodelta on ehdottomasti mun ja Bobin oikein onnistunut Norjan reissu ja Nyytin Norjassa tekemä paras koesuoritus ikinä! Myös Ansun kanssa tehty Ruotsin kisareissu oli huippu.

Norja2015 163

_full (6)

Nyt kun taloudessa alkaa olla oikeasti vanhusikäinen koira, niin jokaisesta hyvästä vuodesta täytyy olla kiitollinen. Unna täyttää nyt tammikuussa 12 vuotta, mutta on edelleen onneksi pirteä ja jaksaa lenkkeillä samat lenkit kuin Nyytikin. Näkö ei varsinkaan hämärässä ole enää yhtä skarppi ja silmätkin ovat jo aavistuksen sameat, lisäksi kuulo vaikuttaa välillä vähän alentuneelta, mutta tämä saattaa olla myös mummokoiran tietoinen ratkaisu tilanteen niin vaatiessa.

Syksy2015 158

Uudelta vuodelta jos saisi jotain pyytää, niin toivoisin terveyttä molemmille koirille. Toivottavasti me pystytään edelleen nauttimaan yhteisistä retkistä poluilla ja kallioilla, sekä virikkeistää itseämme myös harrastuskentillä.

Hyvää Joulua

joulu15 017

Kuten viime vuonnakin tähän aikaan; kinkku paistuu uunissa, kuusi kannettu sisään ja koti kiiltää joulusiivouksen jäljiltä. Mä olen taas onneksi vapaalla, eikä tarvitse viettää joulua töissä. Viime jouluksi saatiin ihanasti lunta, mutta nyt ei ikävä kyllä sitä iloa saatu. Jospa kuitenkin jossain vaiheessa saataisiin nauttia lumisesta maisemasta. Tämän vuoden joulukorttikuvakin täytyi vähän ankeasti ottaa sisällä, mutta sen myötä toivotamme kaikille oikein hyvää joulua!

joulu15kortti

Arkea

Syyskuu meni ohi hurjaa kyytiä, samoin kuin jo puolet lokakuusta. Kylmät ja pimeät illat ovat saapuneet ja hallikausi alkanut. Inspiraatiota blogin päivittämiseen ei ole ollut, vaikka aikaakin olisi ollut. Meille ei oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä, mikä on toisaalta oikein hyvä asia. Mulla on ollut vähän motivaatiovaikeuksia tokon suhteen, se ruudun uusi typerä merkitön merkki sapettaa mua ihan suunnattomasti. Miksi hyvä ja toimiva liike piti mennä pilaamaan jollain käsittämättömällä tulkinnanvaraisella ja epämääräisellä versiolla? Aion siirtää suosiolla koesuunnitelmia reilusti eteenpäin, enkä aio kiirehtiä Messariinkaan. Jos ei olla valmiita, niin sitten ei olla ja jätetään suosiolla kisat väliin. Nyyti kaarrattaa luonnostaan niin paljon, että on oikeasti varmaan aika iso projekti saada se juoksemaan edes jotenkin suoraan.

Kuluva syksy on ollut säiden puolesta aivan ihana, aurinkoisia kirpeitä päiviä. Ollaan lenkkeilty ihan tosi paljon pitkiä ihania metsälenkkejä. Unnakin porskuttaa reippaana menemään, just muutama päivä sitten kiersin tyttöjen kanssa 15 km lenkin ja Unna oli ihan pirtsakka vielä loppumatkastakin. Ihanaa kun on niin reipas veteraani-ikäinen koira!

Alla kuvia meidän syksystä. :)

Elokuun lopulla treffattiin Nyytin Karma-tytär, jota en ollut nähnyt sitten luovutusiän.

image image

Syyskuun eka viikonloppu vietettiin valmennusrenkaan leirillä Jämijärvellä kera Marin, Rimman, Puuman ja Roiman.

image

image image

Ollaan paimennettu, niin lampaita kuin Lenni-kissaakin. Unna on ollut taas paimentaessa ihan huippu, se on kyllä luonnonlahjakkuus. Se osaa tasapainottaa kuljetuksissa ja pitää lauman nipussa just kuten pitääkin. Täytyy jossain vaiheessa ottaa siitä uutta videopätkääkin.

image image

Ja yötyöläisen päivän ihanin hetki: aamulla pääsee nukkumaan ja karvaiset ystävät nukkuu uskollisesti tasan yhtä pitkään kuin minäkin. Tässä vierailevana tähtenä myös Dolla.

image

Mitäs me lomalaiset

Reilu viikko lomaa takana, kolme vielä edessä. Tää on niin parasta, pystyisin vallan mainiosti elämään ilman työntekoa ja ei tasan tarkkaan loppuisi tekemiset kesken. Heti loman alussa lähdin kahden työkaverini ja Unnan kanssa Kolille vaeltamaan 40 kilometrin mittaisen Herajärven kierroksen. Nyyti jäi kotiin, kun meillä on ollut sen selän kanssa isoja ongelmia, enkä halunnut että se pääsee ylirasittamaan itseään, saati sitten kylmettämään selkäänsä iltaisin leirissä. Olin vähän huolissani ennen lähtöä että miten mummokoira jaksaa Kolin rankat rinteet. Sehän jaksoi vallan mainiosti, toisin kuin minä! En ole kyllä ikinä vaeltanut noin älyttömän raskaassa maastossa, saati että oma nesteytys olisi pettänyt noin pahasti kuin tokana päivänä pääsi käymään. Nousut ja laskut oli tosi jyrkkiä, erityisesti laskuissa piti tosi tarkkaan katsoa mihin jalkansa pistää, varsinkin kun selässä oli kohtuullisen painava rinkka telttoineen. Meinasin hyytyä ihan totaalisesti, mutta mummokoira vaan porskutti tyytyväisenä eteenpäin. Varmaan ihmetteli vain, miksi raahustan niin hitaasti perässä! Oli Unnakin tottakai iltaisin väsynyt, kun joka päivä edettiin kuitenkin 6-8 tunnin pätkät.

Retkivalio Unna tauolla

Retkivalio Unna tauolla

Säät oli onneksi kohdillaan, päivisin juuri sopiva +15 astetta ja öisinkään ei ollut kylmä. Unna myös aiheutti mulle pienen hätäännyksen, kun ekana aamuna heräsin tyhjästä teltasta. Se oli omatoimisesti riisunut itseltään fleeceloimensa (en tajua miten se on onnistunut siinä, kyseessä sille just sopiva jalkaremmillinen Back on Track…), se oli avannut teltan vetoketjun ja lähtenyt ihan itse aamupissalle ja leikkimään naapuriteltan staffiuroksen kanssa! Ja kaikki Unnan tuntevat tietävät, että se ei tarvitse kuin ajatuksen riistaeläimistä, kun se katoaa kohti horisonttia. Onneksi se ei ollut ehtinyt hihhuloida teltan ulkopuolella kovinkaan kauaa. En olisi kyllä uskonut että se osaa avata vetoketjuja. Noi on varmaan niitä sen piileviä kykyjä roskiksen avaamisen kanssa, joita se ei ikinä esittele kun ihmisiä on katsomassa.

Väsynyt vaellusystäväni Ryläyksen kodalla

Väsynyt vaellusystäväni Ryläyksen kodalla

Nyt ollaan oltu vain kotosalla ja kävelty kevyitä kotilenkkejä. Nyytin selkää on hoidettu SM:ien jälkeen kolmesti, ja vihdoinkin eilen saatiin lupa ensi viikolla aloitella kevyesti treenaamaan. Onneksi saatiin, koska meillä on 1,5 viikon päästä kaksi koetta Norjan Tromssassa. Tää viikko mennään vielä vaan normiliikunnalla ja lisätään vähän nopeampia intervallipätkiä fillarin kanssa mukaan. Nyytin selkäkipuilukierre alkoi siis jo renkaan leirillä huhtikuussa, kun se venäytti pahasti vasemman takajalkansa, joka veti siltä samalla selän ihan tuhannen lukkoon. Luulin jo että se oli paremmassa kunnossa, mutta toisin oli. Voi olla että maahanmenojen takkuilut ja hyppyyn kolauttaminen SM:ssä johtui noista selkäjumeistakin osittain.

Seuraavassa päivityksessä siis toivottavasti luvassa kisa- ja reissuraporttia Norjasta! Ihanaa päästä taas pohjoiseen!

Suuri kissapaimenkoira, jonka paimennettava ei oikein natsaa Suurta Paimentajaa väistävän laumaeläimen rooliin

Suuri kissapaimenkoira, jonka paimennettava ei oikein natsaa Suurta Paimentajaa väistävän laumaeläimen rooliin

Pitkästä aikaa

IMG_1517

Mä olen ollut niin laiska tän blogin kanssa. Viime päivityksestä on kaksi kuukautta! Näiden kahden kuukauden aikana on monesti tullut mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa blogiin, mutta aina se on vaan jäänyt. Me ollaan lenkkeilty, treenattu ja eletty normaalia mukavaa arkea. Mulla päättyy tänään kahden viikon talviloma, joka oli aivan loistava veto pitää vasta tässä toukokuussa. Nyt on niin ihana vuodenaika, ja säätkin ollut muutamia sadepäiviä lukuunottamatta aika ihanat. Sadepäivinä olen ahkeroinut ja pistänyt meidän koko yläkerran uusiksi – piristävää vaihtelua!

IMG_1481

Me ollaan lenkkeilty ahkerasti ja treenattukin. Oli niin huippua päästä aloittamaan taas talven jälkeen ulkokenttäkausi. Ollaan saatu Nypsin kanssa ihan tosi hyviä treenejä, pahimmat stressikierrokset ovat jääneet pois ja ääniäkään ei ole tullut. Koepaikkaa en saanut huhtikuulle ja nyt jännäillään että riittääkö pisteet SM:iin. Kaksi viikkoa sitten oltiin renkaan leirillä, ja oli kyllä niiiiiin opettavainen ja silmiä avaava leiri. Satu ja Christa kouluttivat meitä ja sain molemmilta tosi hyviä huomioita jatkoa varten. Sunnuntaina katsottiin vielä erikseen sitä meidän kaoottiseksi muodostunutta seuraamista, ja nyt olen alkanut rakentamaan sitä kokonaan uudelleen. Pitkä tie, mutta varmasti opettavainen. Leirin kokonaisuuksissa tuli molempina päivinä mokat ohjatussa, jossa täytyy nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta, että sinne keskelle ei mennä, vaikka haettava kapula olisi piilossa eikä heti näkyisi. Ihanaa, mutta niin vaikeaa!

IMG_1523

Tällä hetkellä mulla on täällä koirien sairastupa. Nyytillä on lihakset jumissa vasemmassa takajalassa, kun se pääsi kylmettymään märkänä autossa odotellessaan leirillä. Levolla ja hieronnalla mennään, toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan! :( Unnalla taas on hammasjuuripaise, joka sai sen koko oikean puolen naamasta ihan turvoksiin. Huomenna aamulla hammas leikataan pois. Tosi kurjaa, mummokoira oli kyllä tosi kipeä. Onneksi nyt antibiootit ja kipulääke on purrut, ja Unna on ollut pirteä.

IMG_1507

Mulla on täällä just Dolla hoidossa. Harjasin kaikki koirat iltapäivästä ja suunnittelin lähteväni tuohon pellolla ottamaan valokuvia. Nyt siitä saakka on satanut koko ajan, joten se niistä valokuvista! Joku toinen kerta sitten.

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Kotilenkkimaastot :)

Kotilenkkimaastot :)

Hyvästi 2014, tervetuloa 2015

IMG_1383

Joulu on nyt juhlittu ja katseet suunnattava vuoteen 2015. Vuoden kohokohtia oli varmaan meidän eka maajoukkuekarsintakausi, joka ei nyt välttämättä tuloksellisesti ollut mikään hieno, mutta tuntui silti mahtavalta päästä kisaamaan karsinnoissa! Tyytyväinen olen kuitenkin tässä viimeisen vuoden aikana tapahtuneeseen edistykseen. Vuoden kivoimpia koesuorituksia oli ehdottomasti SM:t, jossa Nyyti teki oikein kivan tasonsa mukaisen setin. TOKO MM:ien seuraaminen Helsingissä oli myös ikimuistoinen kokemus. Renkaan leirit ovat myös aina niitä vuoden kivoja tapahtumia, joita odottaa niin innolla.

Ensi vuodelle toivon kaikkea hyvää. Ihan kirjaimellisesti, pahan määrä on tälle vuodelle täynnä ja toivon että kaikki läheiseni olisivat terveitä ja onnellisia. Toivon myös että nautin edelleen kaikista pienistä ja isoista kivoista asioista, jotka tekevät onnelliseksi. Luonnosta, kirjoista, hyvistä valokuvista ja toivottavasti niiden ottamisesta, ystävistä, tokosta, lenkkeilystä, iloisista ja onnellisista koiristani, iloisista ja onnellisista koirieni jälkeläisistä, jälkeläisenjälkeläisistä ja jälkeläisenjälkeläisenjälkeläisistä. Unnasta on nimittäin tulossa tammikuussa isoisoäiti! Ihanaa! :)

Nyyti toivottaa kaikille onnellista vuotta 2015!

Nyyti toivottaa kaikille onnellista vuotta 2015!

Ihanaa joulua!

IMG_3914

Koko talo siivottu lattiasta kattoon, joululahjat ostettu ja paketoitu, kuusi kannettu sisään ja koristeltu, kinkku kypsyy uunissa ja riisipuuro liedellä. Aamupäivästä koirat juoksutettu hyvän ystävän kanssa metsässä. Nyt voi rauhoittua ja nauttia joulutunnelmasta. Kaiken kruunasi eilen alkanut lumisade, joka teki kaikesta niin kaunista ja puhdasta. Viime joulu oli sään puolesta niin ankea, joten nyt ulkona ihana valkeus tuntuu todella ansaitulta mustan joulun jälkeen. Ihanaa joulua kaikille!

IMG_3987

IMG_3974

IMG_3949

IMG_3941

IMG_3988

IMG_4027

Unna asennoituu kinkunpaistoon

Unna asennoituu kinkunpaistoon

Ai näitä palloja ei saisi ottaa?

Ai näitä palloja ei saisi ottaa?

IMG_3924

IMG_3930

Hyvä tokomaajoukkue!

http://www.kennelliitto.fi/uutiset/kolmoisvoitto-ja-joukkuekulta-suomeen-tokon-pm-kisoissa

Ihan huippuhienoa, Suomen tokomaajoukkue kahmi kaikki mitalit viikonloppuna Tukholmassa TOKO:n PM:ssä. Hurraa! Onnittelut!

Mulla oli tarkoituksena alkusyksystä lähteä kisaturistiksi, mutta muutamien mutkien jälkeen päädyinkin viikonlopuksi Jyväskylään kouluttamaan nuortenrinkiläisiä. Otin matkaseuraksi Nyytin, Unna jäi Bobin kanssa pitämään taloa pystyssä. Nyde kävi perjantaina fyssarilla, ja sillä oli ”normaalien” selkäjumien lisäksi nyt etuosassa jumeja alkuviikon pikkuisen epäonnistuneen luoksetulon stopin vuoksi. Nyyti jostain syystä stoppiin voimalla jarruttaessaan menetti etujalkojensa hallinnan, ja ne levisivät sivuille kuin Bambilla jäällä. :( Se on kyllä niin rämäpäinen ja raisu liikkeissään, että ihan hirvittää milloin tapahtuu jotain isompaa.

Mulla on jotenkin nyt hirveä treeni-into päällä, mutta tosi kurjasti nuo ulkokentät menivät juuri huonoon kuntoon. Maanantaina kävin ekaa kertaa Lahdessa uudessa A-Qility hallissa, hieno halli – ja Oilille kiitokset treenivinkeistä. Samana päivänä kävin vielä Marin kanssa iltatreeneissä, ja nyt on toimintasuunnitelma 2.0. valmiina päivitettäväksi. Ihan pelottaa ajatella, että karsinnat ovat jo reilun kuukauden päästä!

Toissapäivänä käytiin Katan kanssa treenaamassa aamupäivästä, ja jäähdyttelylenkillä saatiin ihailla harvinaista valoilmiöitä: aurinkoa!

Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Nyt mulla on enää kaksi työyötä, ja sitten joululoman viettoon, ihanaa! Suurin osa lahjahankinnoista on jo tehtynä, vielä pitäisi käydä läpi joulusiivous. Huh, siitä on tullut tuon talon oston jälkeen entistä jäätävämpi projekti. Joululomalla aion olla treenaamatta, nauttia läheisten seurasta, syödä paljon suklaata ja lukea kirjoja. Niin ihanaa! Nyt vain täytyy toivoa, että jouluksi mahdollisesti saapuva lumisade oikeasti saapuisi, kyllä jouluna kuuluu olla lunta.

Olen tainnut unohtaa hehkuttaa täällä Unnan ja Nyytin jälkeläisten tuloksia: Unnan lapsenlapsi Mette teki Marjo-lainaohjaajansa kanssa toisen LUVA:n kakkosista. Onnea! Nyden Neo ja Draama debytoivat agiradoilla, Jay nousi jo kolmosiin ja korkkasi EVL:n kakkostuloksella. Vuokko oli käynyt ekaa kertaa voittajassa, ja saanut kakkostuloksen. Neo tokoili hienosti AVO1-tuloksen. Onnea kaikille!

Joulukuu!


Mä olen ollut jo pari viikkoa ihan joulunodotusfiiliksissä. Maltoin odottaa eiliseen ekaan adventtiin jouluvalojen kanssa, ja on kyllä niin ihanaa nyt kun pimeyden keskellä on tunnelmalliset jouluvalot. Toi ulkona vallitseva pimeys on kyllä niin ankeaa. Onneksi vuorotyö tuo vähän helpotusta koirien kunnolliseen lenkitykseen, kun pääsee suht usein päivisin valoisan aikaan lenkille. Myös lämpimät säät ovat edesauttaneet treenaamista, kun on pystynyt treenaamaan hiekkakentillä. Ennalta sovittujen kimppahallitreenien lisäksi mun ei ole tarvinnut turvautua halleihin kuin muutaman kerran. Tää syksy on mennyt järkkyä vauhtia, karsintoihin on enää pelottavan vähän aikaa. Olen tehnyt koko syksyn paljon kuuntelua ja hallintaa, ja Nyps on ollut tosi hyvä. Olisin halunnut vielä kuukausi ennen karsintojen alkua yhden kokeen, mutta ei mahduttu mukaan. Joten näillä mennään!

20141201-184906.jpg

Tänään oli ihanan talvinen päivä, pakkasta ja aurinkoa. Käyn viikoittain lenkkeilemässä Söderkullassa Pilvijärven ja kahden muun lähellä sijaitsevan järven maastoissa, ja nyt olen löytänyt sieltä uusia kivoja polkuja. Sitä jotenkin aina kyllästyy välillä niihin vanhoihin reitteihin, joita on tullut talsittua ties kuinka monta kertaa. Vapaapäivän kunniaksi ehdin tekemään valoisan aikaan kunnon pitkän lenkin, ja sen jälkeen kävin vielä Jessican hallilla treenaamassa. Hain kaupasta koirille vielä kunnon ydinluut, joten loppuilta meneekin varmasti tiiviisti näin:

20141201-184925.jpg

Eilen jouluostoksilla bongattiin kirjakaupan hyllystä tuttu naama! Se näytti jotenkin niin hauskalta ja tutulta tuolla kaupan hälinässä. Hyvä Unna! :) Unnasta on nyt mahdollisesti tulossa isoisoäiti, kun Myrtin pentu Sissi (FI AVA Taivaannastan Iseeviot) on astutettu. Jos joku kaipaa harrastustuloksia omaavasta suvusta suomenlapinkoiraa, kannattaa ottaa yhteyttä kennel Taivaannastaan. Sissi on terve, kisaa agilityssa ja saavutti syksyllä agilityvalion arvon. Myös mahdollisten pentujen isä Reino (FI MVA EE MVA LT MVA EEV-12 EEJV-12 BALTV-14 BH Jäkäläkummun Rin-Tin-Tin) kisaa tokossa (ALO1, BH).

Hoitolapsia ja treenikuvia

20141104-040844.jpg

Lokakuu mennä hujahti kamalaa vauhtia. Tää vuodenaika on mulle jotenkin sellainen passiivinen kotonapesimiskausi. Olen tehnyt normaalia enemmän yövuoroja nyt, ja ennen jokaista vuoroa lupaan itselleni päivittää tämän blogin, mutta aina se vaan jää. Jotenkin aina välillä tökkii tämän päivittäminen, vaikka tykkään itse välillä jälkikäteen lueskella vanhojakin postauksia.

Päivät on nyt inhottavan lyhyitä ja nyt on vielä muutaman päivän ajan satanut, joten lenkille lähteminenkin vaatii aina hetken psyykkaamisen. Lokakuun alussa meillä oli ensiksi Nyytin Neo-poika hoidossa muutaman päivän ajan, jonka jälkeen lennossa hoitolapseksi vaihtui Draama-tytär, joka oli meillä 1,5 viikkoa. Mainioita pentuja molemmat. Nypsin Jay-poika korkkasi lokakuussa hienosti voittajaluokan ykköstuloksella, joten tulevaisuudessa voi äiti ja poika kisata sitten samassa luokassa. Huippuhienoa! Jay nousi myös agilityssa kakkosluokkaan. Myös Finn, Draama ja Neo on väläytellyt aika makeita agipätkiä, joten saa nähdä kuka on seuraavana kisaamasssa. Musta on niin ihana seurata noiden pentujen edistymistä.

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Äidissä ja tyttäressä on kyllä edelleenkin hurjasti samaa näköä, kumpi on kumpi?

20141104-040139.jpg

Myös Unnan Rafi-poika kävi vierailulla pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä Rafia, viime kerrasta olikin vierähtänyt jo muutama vuosi. Ihan hurjaa ajatella että Unnan Superässät täyttivät kesällä jo seitsemän, ja Unnakin tulee talvella 11 vuotta!

20141104-040234.jpg

Olen treenannut nyt jokseenkin ahkerasti Nyytin kanssa. Edistymistäkin on tapahtunut kivasti monessa jutussa, mutta tuntuu että osassa on ihan jäätävä työ edessä ennenkuin voi edes vähän huokaista helpotuksesta. Ei oo helppoo! Hallitreenikausi alkoi aika railakkaissa tunnelmissa, meinasi iskeä ihan epätoivo, kun Nyyti veti taas muutamia ylimääräisiä kierroksia sisätiloihin siirtymisestä. Se on jännä miten ne hallit vetää taas kierrokset ihan tappiin. Ihan tuntui siltä kun ei olisi treenannut ollenkaan sitten hallikauden päättymisen.

Lokakuun puolivälissä Ansu otti Nyytistä hienoja treenikuvia, kas tässä: (Kaikkien kuvien copyright Angelica Leiman)

1782515_10152791268588398_6913441922026550162_o

10710245_10152791271148398_3461847436442717713_o

10679873_10152791271163398_3642799154675072370_o

10013384_10152791276278398_8895203731754927702_o

10661805_10152791276268398_2948497150079170117_o

10649094_10152791276358398_6295805535214918541_o

1801271_10152791264798398_6810936879023177291_o

10457355_10152791263793398_1813229658226515686_o

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o

10365612_10152791271218398_5002380747869653877_o

10001142_10152791263883398_6087161071169899277_o

1960968_10152791276188398_7959251741389725704_o

1900749_10152791276393398_6618594194619615232_o
Unna, Nyyti, Ken ja Ylva

10344422_10152791276513398_4999406765642703986_o
Ylva, Nyyti (joka ei onneksi näytä taas yhtään virkaintoiselta…), Unna ja Kentsu

10176268_10152791276388398_6240957371913389988_n
Unna-mussu. On se aika söötti. <3 Unna oli myös kolmisen viikkoa sitten söötisti supikoirajahdissa neljä tuntia. Meinas tulla itku ja parku, kun metsä pimeni ja koirasta ei jälkeäkään missään. Onneksi sillä on pannassa puhelinnumero, joten lähistön asukas oli ihmetellyt tuntikausia tauotta samasta paikasta kuuluvaa haukkua. Unna oli ajanut supikoiran ladon alle, ja piti sen siellä jemmassa haukkumalla. Arvatkaa kuka on taas lenkkeillyt visusti hihnassa? Viime metsästysretki oli helmikuussa, jolloin myös vannoin hihnalenkkien nimeen. Aika näköjään ehtii kullata muistot näinkin lyhyessä ajassa.