Tunnaria…

…ollaan nyt muistuteltu mieliin muutamana päivänä Riitan ohjeiden mukaan. Alkuun olen piilotellut omaa yksinään pusikkoon, ja pikkuhiljaa siirtänyt lähemmäksi kapulakasaa. Kertaakaan ei ole tullut väärää kapulaa mulle asti, kerran tosin yksi väärän nosto, jonka Unna tosin ratkaisi heti itse ja vaihtoi kapulan oikeaan. Joten positiivisella puolella ollaan taas, ja nenä tuntuisi olevan ”auki”. Täytyy nyt maltilla jatkaa vaan näitä ”vauvaharjoituksia”, eli aina alussa vaan oman etsimistä pusikoista.

Käytiin tänään taas vankilan kentällä: vähän ruutua merkin kautta ja suoraan (palkka ruudussa), luoksetuloa stopeilla (takapalkka valmiina), istuminen ja tasamaanouto. Tarkoituksena oli ottaa myös kaket, mutta Unnalla meni pasmat aivan sekaisin kun sen arkkivihollinen sattui kävelemään ohi. Siinä vaiheessa kun huomasin että Unna tärisee mun sivulla, tajusin että on syytä pitää breikki. (Unna ei siis normaalisti reagoi noin mihinkään, mutta sillä ja naapurin koiralla ei synkkaa – sillä seurauksella että ne molemmat oikeasti pelkäävät toisiaan…)

Dollakin pääsi puuhastelemaan, ja oli ihan superinnoissaan. Se on tosi hauskan näköinen, kun se pomppii tasajalkaa ja kiepsahtelee innosta. Huvittava tyyppi. Doltsi teki seuraamista (oikein nättiä!), luoksetulon, ruutua ja vähän i-m kakeja. Lisäksi se kanniskeli tosi pollean näköisenä noutokapulaa laipasta, mutta heti jos mä meinasin tehdä siitä ”jutun josta saa palkkaa”, ei kapula kiinnostanut enää ollenkaan. Dolla sai myös eilen tehdä ”tunnaria”, ja hienosti se löysi omia pusikosta – sillehän ei ole opetettu noutoa ollenkaan, joten sillä on pikkasen ronski tapa ottaa kapula suuhun -rusahtelu vaan kuuluu. :D

Ja taas yksi ”kiva” labradori ryysäs kentälle ilman omistajaa mailla halmeilla… suoraan Dollan luokse joka oli just juoksemassa ruutuun, ja kävi se vielä härkkimässä Unnaakin joka oli aidassa kiinni. Nää tällaiset keskeytykset on kaikkea muuta kuin kivoja, varsinkin kun Unnaa ahdistaa häiriökoirat muutenkin. Huoh. Ja ei ollut eka kerta kun tuo hulivili tulee kesken kaiken kentälle pyyhältämään.

Agiliitelemässä Ojangossa

Tänään käytiin Unnan kanssa juoksemassa yksi startti HSKH:n kisoissa Ojangossa. Meidän pistesaldot on näköjään noususuhdanteessa, kun nyt ehdittiin haalia 15 virhepistettä, ja kaikki kepeiltä! Keppikulma oli tosi vaikea, joten jo kepeille lähetyksessä saatiin eka kielto, jonka jälkeen tulikin itse pujottelussa virheitä – saatiin vasta kolmannella yrityksellä kepeiltä puhdas suoritus aikaiseksi. En tiedä olisko toissapäivän epäonnistuneet keppitreenit voineet vähän vaikuttaa, kun Unna yleensä pujottelee aika säntillisesti ihan loppuun asti.

Muuten rata meni ihan superisti, Unnalla oli tosi hyvin vauhtia! Olin niiiin tyytyväinen, ja kaikki muut killerikohdat meni hienosti. Saatiin jopa yksi hienosti onnistunut takaaleikkaus tehtyä. :D Loppusuoralla Unna irtosi tosi hyvin, tällaisia ei olla nähty aikoihin. Jäi tosi hyvä mieli, ja nyt on pakko varmaan katsella vähän kisakalenteria eteenpäin.

Tokoiltu ollaan melko ahkerasti myös lähipäivinä. Tiistaina käytiin Paulan ja Jamin kanssa ottamassa paikallamakuita vankilan kentällä, ja ekat makuut meni ilman piippaamista! Tokassa Unna oli levoton, ja piippaili sekä käänteli kylkeään. Tehtiin myös pari tavisnoutoakin, nurtsi ällötti Unnaa vähän ja toi ravilla takaisin.

Eilen kävin Siilitiellä hakemassa häiriötä, ja sitä myös saatiin (ehh, mukavan ”eloisa” paikka valittiin, kun teinit oli puistossa nauttimassa kevätillasta…) Tunnarikapulan etsimistä, ihan ok. Luoksetulon seisominen, jota varten olin etukäteen vienyt puskaan namikupin. Pysähtyminen oli hyvä, ja avitin Unnan palkkakupille. Näitä vois jatkaa, niin jos saisi stopeista varmemmat ilman näkyvää kuppia. Pari tavisnoutoa ja pitkähkö seuraaminen, josta vapautus syömään autolle.

Tänään käytiin Annan ja Sunnyn kanssa Käpylän urheilupuistossa. Kaksi ruutua, molemmat hyvät! Tokassa palkka valmiina. Muutamat istumiset, ok, palkka heittämällä heti stopista taakse.

Tehtiin myös tunnarikapulan piilottelua, jotka ei onnistuneet ollenkaan. Unna oli varmasti jo agikisojenkin takia väsynyt, ja muut hajut vei voiton kapulasta. Lisäksi tästä on varmaan (kuten muistakin noudoista…) tullut nyt ällö juttu. :( Nyt vaan motivaatiota itse kapulan etsimiseen, eikä pitäis ikinä yrittää vääntää väsyneen ja kylläisen koiran kanssa.

Dollakin pääsi tekemään, ja se oli oikein innoissaan. Pientä seuraamista, kakeja läheltä ja näyttöruutu. Näköjään se muistaa vielä ruudun, vaikkei olla pariin vuoteen sitä tehty ollenkaan. Nyt mulla on molemmat typyt täällä Riihimäellä, kun mennään maanantaina Janakkalaan silmätarkkiin.