Ness missinä

Nyt on Nessin eka ja ehkäpä myös vika koiranäyttely käytynä. Tavoitteet täyttyivät, kun lähdettiin hakemaan aikanaan toivottavasti saavutettavaa TVA-arvoa varten H:ta ja saatiinkin EH! Latvialainen tuomari oli hieman kummissaan kun kehään asteli mitä kummallisemman näköisiä bordercollieita samaisen H:n toivossa, mutta onneksi ilmeisesti kehäsihteeri vähän briiffasi mistä on kyse.  Tämän jälkeen tuomari kohteliaasti tiedusteli jokaisen kohdalla että mitähän ko. koira harrastaa ja hymyili iloisesti ja kehui ”working dogeja”. EH:lla Ness pääsi vielä pyörähtämään kilpailuluokassakin, jossa neljästä koirasta se oli ihan ansaitusti se neljäs. Saatiin varmaan keveyttä vähän anteeksi iällä, kun Ness oli luokan nuorin ja kuitenkin kesken kehityksen oleva 2-vuotias.

2 years old female. Could be little bit stronger. Feminine head. Could have better topline. Could be stronger in elbows. Correct angulation. Movement very well. Nice temperament. Tail is not always in correct position.”

Ness näyttelee. Kuva: Heidi

Näyttelyviikonloppuna alkoikin kesä. Lämpöennätykset huitelivat +27 asteessa, viime kesänä ei ollut ilmeisesti yhtään noin lämmintä päivää, ja nyt eletään vasta toukokuun puoliväliä! Tää on muutenkin niin ihana vuodenaika, ja kevät tuli kertarytinällä kera ihanan heleän vihreyden! Ihan parasta. Tää vuosi on muutenkin ollut säiden puolesta täydellinen; lunta ja pakkasta talvella, lumet lähti nopsaan ja nyt tulikin suoraan kesä. Tosin tällä viikolla kun mittari on ollut joka päivä yli +25 astetta, on täytynyt vähän himmailla treenien ja lenkkien kanssa. Unna on ihan piipussa pienenkin kävelyn jälkeen, joten siltä lähtee turkki sunnuntaina. Ei se vaan kestä enää näitä kuumia, joten täytyy helpottaa sen oloa. Enkä tietysti mummelia lenkitäkään, ollaan köpötelty hissukseen se mitä se jaksaa.

 

Lämmön myötä myös kyyt on ilmeisesti liikkeellä, kun törmättiin lenkillä ikävästi nokikkain kyyn kanssa. Nyyti sen bongasi ja hätkähti, jäi kivasti tuijottelemaan pää ylhäällä sähisevää kyytä. Yäk! Ness oli jo edellä juossut siitä yli… Onneksi kumpikaan ei saanut osumaa, mutta nyt en kyllä ole uskaltanut tuolla metsässä lenkkeillä, se on just kuiva ja kallioinen mäntykangasmetsä, missä ne varmaan viihtyy. Onhan niitä tietysti ”kaikkialla”, mutta jää noista pieni kammo. Vielä isompi kammo jäi kyllä kun saatiin pari viikkoa sitten samaisessa metsässä irtokoirat kimppuumme. En ehtinyt suojelemaan Nyytiä ja Nessiä ollenkaan, kun kaksi koiraa syöksyi suoraan kiinni niihin. Sain itse kolmannen niistä kiinni, sen rotuinen olisi voinut tehdä tosi ikävää jälkeä. Molemmat mun koirat kaadettiin maahan ja irtokoirat purivat niitä useampaan kohtaan, mutta reikiä ei onneksi ehtinyt tulla. Nyyti pääsi toisen alta pois ja juoksi karkuun. Mun sydän meinasi särkyä kun ajattelin tota jälkikäteen. Nyyti, joka on oikea iilimato eikä päästä mua silmistään, oli niin paniikissa että lähti vaan juoksemaan pois. Se kyllä koki aikamoisen henkisen kolauksen, se ei ole ikinä joutunut tuollaisen hyökkäyksen kohteeksi. Se on selkeästi edelleen nyt pari viikkoa myöhemminkin tosi varpaillaan ja häntä pystyssä kun vieraita koiria tulee vastaan. Nessin sain onneksi oman selkäni taakse kun tilanne alkoi rauhoittumaan ja se totteli käy siihen -käskyä, jonka jälkeen omistajat kalastelivat irtokoiransa kiinni. Raukka tosin haukkui sellaista hysteeristä huutoa koko ajan maasta, mutta jäin juttelemaan koirien omistajien kanssa osittain senkin takia että omat koirani rauhoittuivat. Nyyti ei meinannut uskaltaa tulla enää edes mun luokse, vaikka irtokoirat oli kiinni ja usean metrin päässä meistä.

Mua niin raivostuttaa tollainen vastuuttomuus, että koiria jotka eivät ole tippaakaan hallinnassa pidetään vapaana. Tossa olisi voinut käydä todella kurjasti, varsinkin kun toi Nyytin selkä ei todellakaan ole terve eikä kestä sitä että se kaadetaan useamman kerran maahan. Ja jos Nessille olisi tullut joku pysyvä vamma, niin eipä olisi ollut sitten enää yhtään koiraa kenen kanssa harrastaa. Oli ihan kamala fiilis alkaa käydä siellä metsässä läpi kuolaisia koiria, että mistä alkaa löytyä vammoja. Karvoja niistä lähti purijoiden suuhun, että on noilla varmaan ollut paikat vähän hellänä ja mustelmilla, mutta molemmat liikkuivat onneksi ihan puhtaasti heti tapahtuneen jälkeen. Itse olin sen verran järkyttynyt, että oli pakko soittaa B hakemaan meidät metsästä autolla kotiin. Toi oli varmaan pelottavin irtokoirien kohtaaminen ikinä, toivottavasti ei toistu enää.

Ness on kokenut jonkinlaisen positiivisen muodonmuutoksen tuon raakaruokinnan aloittamisen jälkeen. Se on kasvattanut ekaa kertaa ikinä vähän pidemmän turkin, sekä alkanut keräämään kivasti lihastakin. Varmaan tuo ikä ja aikuistuminenkin vaikuttaa, mutta muutos on ollut kyllä aika selkeästi samaan aikaan ruokinnan muutoksen kanssa. Kiva juttu. Tosin nyt sillä on taas ne silmät ärtyneet ja se vähän kutisee. Kokeilin sille muutama viikko sitten lohta, voi olla että se ei sopinut ja oireilu on nyt jälkimaininkeja siitä. Nyt palattiin siis takaisin pelkkään kanaan ja kalkkunaan.

Nyyti-muru on voinut tosi pitkään tosi hyvin! Meillä on ollut aikatauluhaasteiden vuoksi vähän pidempi tauko fyssarikäynneissäkin, ja silti me voidaan hyvin. Se ei ole vammakävellyt pariin kuukauteen kuin kerran jäähkälenkillä, kun erehdyin antamaan sen tehdä ruutua nurmella. Liekö vähän liukastunut ja selkä siitä kiukustunut, mutta oireilu jäi onneksi vain siihen iltaan. Nyt se on voinut jo sen verran pitkään hyvin, että lenkeilläkään en vainoharhaisesti kyttäile sen jokaista askelta. Gabapentin menee edelleen, mutta alan varmaan kohta purkamaan sitä kesäksi alas. Syksyllä sitten taas uudestaan lääkitys kehiin, jos tää syksy on samanlainen kuin edelliset.

 

Ensi viikonlopuksi suunnataan Tending-kevätleirille. Kivaa! Sitten onkin koko kesä ihan auki, ei mitään suunniteltuja kokeita tai muita koiramenoja. En aio hoppuilla EVL-kokeiden kanssa, treenaillaan nyt rauhassa ja mietin debyyttiä jonnekin alkusyksyyn. Nyt me fiilistellään tätä ihanaa alkukesää ja lenkkeillään paljon! Alla vielä muutama kuva tän päivän lämmittelylenkiltä. Oli kyllä lämmin lämmitellä, kun mittari kipusi taas epänormaaleihin Suomen kevään lukemiin, jonka johdosta treenitkin jäivät vähän lyhyiksi. Täytyy vielä mainita erikoinen häiriö, kun Nessiä tuli vikittelemään kesken ohjatun noudon rusakko jolla oli kevättä rinnassa. Onneksi Nessiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka pupu pomppi innoissaan kohti merkkiä jolla Ness seisoi. Tyyppi vain vilkaisi murhaavasti, että häivytkö mun kentältä, kun tässä olisi tärkeä kapulahomma kesken!

 

 

 

 

 

 

 

 

Nessille VOI1!

Mun kolme EVL-koiraa <3

Nyt olisi sitten talon pentukin kuninkuusluokassa, huikeaa! Kisattiin Nessin kanssa lauantaina Kotkassa meidän eka ja todennäköisesti vika voittajaluokan koe. Virheitä kertyi, mutta onneksi pisteet riittivät kuitenkin ykköstulokseen; 263,5 p. Tuomarina toimi Harri Laisi. Tiesin kyllä jo kokeeseen ilmoittautuessa, että osa uusista jutuista on tosi hataralla pohjalla vielä, ja mokat on mahdollisia. Etukäteen pelkäsin vähän miten selvitään tunnarista ja kaukoista, sekä juuri koetta edeltäneinä päivinä treeneissä tuli ruudussa vähän haparointia. Noissa liikkeissä tulikin ehkä ne isoimmat virheet, kaukot nollattiin ihan kokonaan.

Koe alkoi paikkiksilla, joita olin kans ehtinyt tehdä ihan liian vähän. Siellä se kuitenkin kiltisti pötkötteli ja saatiin siitä kymppi.
Yksilöliikkeet alkoi tunnarilla, jossa on ollut satunnaisesti edelleen treeneissä epävarmuutta, jolloin Ness jää nuuskimaan kapuloita edes takaisin pitkäksi aikaa eikä ole nostanut omaa, vaikka on siihen selvästi reagoinut. Edeltävällä viikolla treeneissä kaikki tunnarit onneksi onnistui just niin kuin pitääkin. Kokeessa itse etsiminen sujui hyvin, mutta täysin yllättäen tyyppi ei päästänytkään kapulasti irti ekalla käskyllä! Tuollaista ei mun kiltti tyttönen ole tehnyt ikinä treeneissäkään, joten oli kyllä aika ylläri. Tunnarista siis lisäirroituskäskyllä 8.

Ruutu oli vähän outo. Ennen meidän suoritusvuoroa kehätoimitsija kävi viemässä ohjatun kapulat jemmaan kehän päätyyn, ja ihan kuin Ness olisi ruutuun lähetyksessä juossut kohti sitä paikkaa. Kaarsi sitten suoraan ruudun vasemmasta sivusta sisään juuri oikealle paikalle. Ruudussa maatessa sillä on edelleen vähän levotonta vilkuilua ympäriinsä, se täytyisi treenata pois. Ruudusta tuli 9.

Jääviin olin tyytyväinen, L-liikkeessä oli seisominen ja istuminen ja ne onnistui kivasti. Siitä 10. Seuruun oikealle käännös ei tosin ole nyt kovin hyvä, se täytyy ottaa tehotreeniin myös.

Ohjattu oli muuten ok, mutta lopun perusasento oli ihan killissä. Haettavana oli vasen kapula, ja Ness kurvasi paluussa ihan mun taakse vinoon. Siitä 9.

Seuruussa oli ne ihan samat heikkoudet näkyvillä kuin treeneissäkin; ajoittain vähän silmät pyörii häiriöiden suuntaan, juoksuosuus oli vähän pomppiva ja käännökset kaikissa askellajeissa voisi olla siistimmät. Hitaassa meinaa vähän miettiä istumisia. Pakittamisessa mä erehdyin joku aika sitten astumaan sen tassulle, joten nyt perä aukeaa aika paljon. Toi tallominen oli kyllä harmillinen juttu, kun sillä oli aika kivan suora pakitus aiemmin! Yksi pa jäi jostain syystä tekemättä, ihmettelin kun liikkuri ei jatka käskyttämistä ja vilkaisin sivulle niin Ness seisoi ihan tyytyväisenä sivulla. :D Seuruusta tuli 9,5.

Luoksetulossa ei tapahtunut mitään katastrofeja (10), toisin kuin sitten seuraavana liikkeenä olleissa kaukoissa (0). Eka vaihto olisi ollut seisominen, jota ei ikinä tapahtunut. Annoin käskyn kahdesti, ja koira vain nytkähti molemmilla, mutta ei noussut! Eikä tapahtunut myöhemmin myöskään istumisesta seisomaan nousua, vaan se meni seisomiskäskyllä maahan. Ihan mysteeri juttu. Istumiset se teki kuitenkin ihan rennosti, joten ei voinut olla mikään jähmeilyjuttukaan. Kaukot on meillä muutenkin ihan vaiheessa niin tekniikan kuin varmuudenkin osalta, joten en kyllä voi täysin koiraakaan syyttää. Treenit jatkuu!

Vikana liikkeenä oli hyppynouto. Luulin kokeen jälkeen että se meni ihan hyvin, mutta videolta paljastuikin kaamea totuus: tyyppi meinasi varastaa kapulalle kun se kilahti maahan! Pylly nousi ihan kunnolla ylös, mutta onneksi Ness ei lähtenyt varastamaan, koska siinä olisi kyllä mennyt meidän ykköstulos sen siliän tien. :D Tuomari oli sellaisessa paikassa ettei varmaan huomannut koko juttua, joten saatiin possuilusta huolimatta kymppi.

Tässä meidän suoritus videolla.

Kehän jälkeen oli vähän ristiriitainen olo, toisaalta iloinen ja huojentunut kun tavoite saavutettiin ja Ness nousi EVL:ään, mutta suorituksessa oli aika paljon pieniä huolestuttavia detaljeja. Kaukojen nolla tietty vähän kaihersi mieltä, ja yleisestikin kokeessa näkyi etten ole tehnyt nyt riittävästi palkattomuuksia ja kokonaisuuksia, joten Nessin mielentila oli vähän sellainen huolettoman vallaton. Nyt täytyy vähän kiristää kriteerejä!

Muuten meille ei kuulu ihmeitä. Nyyti ja Unna voi hyvin. Nessin silmien kaljuuntuminen ei ole nyt onneksi edennyt. Apoquelin loppumisen jälkeen sillä taas lähti vähän karvoja molempien silmien ympäriltä ja iho on vähän paksuuntunut. Se ei kuitenkaan kutise eikä raavi silmiä, joten päätin vähän seurailla tilannetta enkä kiikuta sitä vielä lääkäriin. Se on nyt ollut pari viikkoa raakaruoalla. En ole aiemmin raakaruokkinut koiriani, joten alku tuntui vähän työläältä kun piti miettiä minkä verran lisäravinteita kuuluu saada ja mistä ruokavalio koostetaan järkevästi. Nyt mennään kanalla, kalkkunalla, kanan sisäelimillä ja kasvissoseella. Jos ihon tilanne pysyy rauhallisena, niin kokeilen sitten jossain vaiheessa jonkin uuden proteiininlähteen lisäämistä mukaan.

Kevät on edennyt tosi nopeasti. Vaikka lunta oli hirmu paljon, niin ne sulivat yllättävän nopeasti pois ja ollaan päästy jo aloittamaan ulkotreenitkin. Ihanaa! Nyt on ollut vielä ihanan lämpimiä +13-15 asteen aurinkoisia päiviä. Kuraa on kyllä kamalasti ja koirat joutuu pestä aina lenkkien jälkeen, mutta kyllä toi sulalla maalla käveleminen tuntuu niin kivalta talven jälkeen.

Kertaalleen saatiin vielä kunnon takatalvi, kun kesken aurinkoisen lenkin alkoi pyryttämään lunta ihan taivaan täydeltä:

Ilmoitin Nessin 12.5. näyttelyyn. Täytyy toivoa että se H tulisi yhdellä käynnillä. Nyyti sai sillon ekasta näyttelystään hylätyn, joten täytyy toivoa että pikkusiskolla olisi parempi tuuri. Ja että sen iho pysyisi kunnossa, kun nahkarillien kanssa ei ehkä ole kovin kummoista menestystä odotettavissa.

Nyt kun lumien lähtemisen myötä maailmaan palasivat sävyt, niin täytyisi muistaa valokuvata joku päivä. Kunhan selviän 1,5 viikon yövuoroputkesta niin edessä olisi reilun viikon loma. Silloin alkaa olla jo varmasti vihreääkin näkyvissä. Niin kivaa kun koko kevät ja kesä on vielä edessä!

Unna sai toimia taas oivana terapiakoirana, kun treenikaverille tuli ihana pieni Yoda-bc. Unna on niin rauhallinen ja lunki, mutta samaan aikaan myös kiinnostunut pennuista, joten pennut yleensä tykkää siitä kovasti. Unna oli eka koira jonka pieni Yoda tapasi oman laumansa ulkopuolelta, ja mummelin kanssa oli hyvä hengailla. Kuva on jotenkin niin hellyyttävä, toisilla on huimat 14 vuotta ikäeroa! <3

Loppukevennyksenä vielä ääliö-bc:t, jotka menevät ihan tiloihin mun vanhempien Lenni-kissasta. Ne jaksavat yleensä kytätä sitä koko vierailun ajan, ja mikäs sen jännittävämpää kuin se jos kissa menee kassiin! Huomatkaa hieno teemakassi, jonka pieni kotipantteri sai tuliaisena Korkeasaaresta. :D

 

 

 

 

Suolla juoksemassa

Iik, mä sain Nessille koepaikan kahden viikon päähän! :) Tällä kertaa tuntuu siltä, että kyseessä on oikeastikin _koe_, koska on meillä aika vaiheessa ja epävarmoja monet voittajaluokan liikkeet. Mutta tuleepahan ainakin haettua vikalista, ja saatua toivottavasti yksi positiivinen koekokemus lisää. Ollaan treenattu melko ahkerasti nyt, ja eniten työtä tuottaa kyllä edelleen vähän epävarmat tunnari ja kaukot. Kaikki vauhtiliikkeet Nessillä on ollut nyt aika kivalla mallilla, samoin jäävät. Vaikka se on vauhdikas, niin se on ihanan kuuliainen ja vastaanottavainen, joten sitä on ollut tosi helppo työstää taas eteenpäin. Mulla on tosin paha tapa unohtaa treenata paikkiksia, joten nytkin tajusin jo ilmoittautumisen mentyä, että täytyisi varmaan opettaa se piilopaikallamakuu. Auts. Timo vielä Ojangossa ohjeisti, että se on häirittynä, kuten ennen EVL:ssä. No, on me tehty se nyt ainakin kahdesti jo… Onneksi Nessille tuo on arjen kautta edes vähän tuttu liike, olen pitänyt sitä käy siihen -käskyn alla pötköttelemään erinäisissä tilanteissa ja paikoissa, joten ei tuo sinänsä nyt niin kamalasti siitä eroa.

 

Nessin Apoquel-kuuri loppui sopivasti pari päivää sitten. Mä niin toivon että iho pysyisi nyt kunnossa! Ness alkaa olla nyt ekaa kertaa pitkään aikaan täysin normaalin näköinen, iho silmien ympärillä on ehjä ja siisti, ja turkki on kasvanut takaisin.

Kävin toissapäivänä pitkästä aikaa tuolla meidän ”lähi-Lapissa” eli sillä ihanalla suolla jonka löysin syksyllä. Yöpakkasten vuoksi on ollut tosi hyvät hankikantokelit, ja päivisin mukavan lämmintä ja aurinkoista. Kamerakin pääsi pitkästä aikaa ulkoilemaan, joten tuli räpsittyä taas ihan urakalla kuvia tytöistä. Mulla ei yleensä ikinä ole mukana leluja lenkillä, mutta nyt ajattelin että Nessin saa kivasti juoksemaan lelun kanssa. Nyytille kun antaa lelun, niin sille käy aina näin, se jähmettyy maahan makaamaan ja koomaa lelunsa kanssa:

Unna joutui kulkemaan visusti hihnan päässä, kun tuo suo ympäröivine metsineen taitaa olla hirvien ja peurojen koti. Nytkin näin kaksi hirveä melko läheltä, ja lähes kaikki metsässä menevät polut olivat eläinten tekemiä. Unna sai olla hetkellisesti hallitusti vapaana, jotta sekin pääsi linssin eteen. Lapinkoira sopii kyllä täydellisesti suomalaiseen maisemaan.

Bortsut ottivat hankikannosta ilon irti… Annan niiden juosta kilpaa vain luvan kanssa, ja ne onneksi nykyään lähtee tekemään sitä vaan kun niitä vähän hetsaa ja käskyttää ne juoksemaan.


”Tehdäänkö niin, että katotaan kaikki jonnekin muualle ja väännellään korvat oudosti?”

Nyyti on ollut nyt pitkään hirmu hyvässä kunnossa, oon niin onnellinen. Selvittiin nyt kovista pakkasista hengissä, seuraava koettelemus on kevät ja märkyys. Täytyy toivoa että olisi mahdollisimman kuivaa ja tuuletonta, ja sitten saisikin tulla jo sellainen +20 astetta ja auringonpaistetta. Oispa kiva. Päivä on pidentynyt jo niin paljon, että alkaa tuntua jo siltä että kevät on tulossa. Lumen määrää ja lämpömittaria katsoessa ei aina kyllä ihan tunnu siltä. Eilen aamulla kun lähdin töistä kotiin, näytti mittari -13 astetta. Aika hurjaa näin melkein huhtikuun puolella.

Nyt seuraavat kaksi viikkoa on edessä ahkeraa ja toivottavasti myös eteenpäin vievää treenaamista. Kivaa, ja vähän jännääkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamuauringossa

Viime viikot ollaan saatu nauttia aika huimasta talvesta: lunta tuli paljon muutaman päivän ajan, ja sitten alkoi pakastumaan ihan kunnolla. Meillä oli viime- ja toissaviikolla lähes poikkeuksetta aamuisin yli -20 astetta. Noin hurjat pakkaset alkoi rajoittamaan koirienkin lenkitystä, joten lepopäiviä tuli melko paljon. Onneksi pahimmat höyryt päästiin vapauttamaan Ojangon lämpimässä hallissa.

Nyytistä on tullut tuon selkäsairauden myötä tosi kylmän arka. Se alkaa herkästi nostelemaan ja pompottelemaan tassujaan näillä kovilla pakkasilla. Mulla olevissa tossuissa on sen verran liukkaat pohjat, että on vielä isompi vahinko jos se pääsee niissä liukastumaan, joten mentiin sitten kovemmilla pakkasilla vaan pikapissatuslenkit. Kiertelin etsimässä uusia tossujakin sille, mutta ne oli jokseenkin kaikkialta loppu. Uuden superlämpimän avaruuskangas-vuorillisen Hurtan takin Nyyti sai, jotta edes selkä ja isot lihakset pysyisivät lämpimänä.

Melkein joka päivä on paistanut aurinko, ja kylmimpinä päivinä teki ihan pahaa kun ulkona oli niin mielettömän kaunista, mutta siellä ei oikein kärsinyt olla. Eilen aamulla yövuoron päätteeksi oli ”vain” -12 ja ihana aurinkoinen aamu, joten oli pakko napata kamera mukaan ja lähteä hetkeksi pelloille kävelemään.

Unna on porskuttanut taas tosi pirteänä, sitä on niin ihana seurata kun se viipottaa tyytyväisenä menemään Nyytin ja Nessin perässä. On se vähän seniili, kun ei esimerkiksi hiffannut että meidän kanssa samalla pellolla oli peuroja. Nyyti ja Ness bongasivat ne heti, mutta ne eivät onneksi ole ikinä lähteneet minkään eläimen perään. Varsinkin Nyyti on kyllä tosi kiinnostunut katselemaan peuroja, ja Ness mielellään ajaa niiden jälkiä. Mutta on noi hallinnassa olevat bc:t kyllä niin helppoja. Unna tajusi peurat vasta myöhemmin hajun perusteella, kun ne olivat jo lähteneet metsään meitä karkuun. Mummeli oli jo hajun perusteella sitä mieltä että aikoo häippäistä maisemista ajelemaan jälkiä! Pikku pirulainen, on se kyllä sinnikäs tyyppi.

Nessin silmät on alkanut parantua tosi hyvin. Cytopointin vaikutuksen lakkaamisen kyllä huomaa, kun se heti alkoi vähän rapsuttelemaan ja hieromaan silmiään etutassuilla, kun vaikutusajan päättymisestä oli mennyt muutama päivä. Nyt syödään sitten vielä Apoquel-kuuri ja katsotaan miten sen jälkeen käy. Jokin altistava juttu tuossa on, joka ei liity varmaankaan nyt ruokavalioon, kun Ness ei ole syönyt pariin kuukauteen muuta kuin RC:n Anallergenicia.

Nessin kanssa treenit on sujunut kivasti. Moni juttu etenee ja muista liikkeistä vähän perässä laahanneet kaukotkin on nyt edennyt perinteisellä takapalkalla avustettuna. Kohta voisi alkaa miettimään kisakalenterin selailuakin. Kivaa!

Nyyti on voinut tosi kivasti. Helmikuun alussa fyssarilla se oli vähän jäykkä, mutta kireyttä saatiin pois ja se näkyy kyllä liikkeessäkin. Lisäksi se on ollut iloisen hyväntuulinen ja liikkuu mielellään. Sillä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten se on ollut vähän sitä mieltä että Ness voisi olla ihan kiva tyttökaveri. Saa nähdä intoutuuko pikkusisko tekemään juoksun nyt samaan aikaan, mikä olisi kyllä kevään ja kesän mahdollisten kisojen kannalta aika hyvä juttu.

Loppukevennyksenä kuvasarja siitä mitä käy, jos kiusaa vanhuksia:

…nyt kohta taas aamulenkille ja ansaitusti nukkumaan. Taas yksi töissä valvottu yö takana, ja ajatus omasta sängystä alkaa olla todella houkutteleva. Varsinkin kun voi napata kainaloon kaksi mustavalkoista ystävää ja yhden harmaan pörröisen. Ensi kertaan!

 

 

 

 

Helmikuun hangilla

Viime viikolla oli aivan ihana aurinkoinen päivä, joten oli pakko pitkästä aikaa kaivaa kamera esiin ja lähteä metsään ottamaan kuvia tytöistä. Nyt on muutenkin ollut just sellainen sää kuin talvella kuuluukin; paljon lunta ja kiva pakkanen.

Unna on jaksanut taapertaa hankilenkeillä hyvin, ja itseasiassa tuo lumimäärä mahdollistaa sen, että se pääsee juoksemaan myös vapaana. Sillähän on edelleen aikamoinen hinku riistaeläinten perään, mutta mitä enemmän lunta on, niin sen hitaammin se pääsee elukoiden perään. Kätevää.

Toissapäivänä tuli kaksi vuotta siitä, kun pikkuinen Ness muutti meille. Muistan miten en meinannut edellisenä yönä töissä pysyä nahoissani, kun edessä oli aamu-unien jälkeen pennun haku kotiin. Ness on kyllä kaikkea sitä mitä toivoimmekin, olen niin iloinen että silloin kaiken sen jahkailun jälkeen päätin sen ottaa. Mua alkoi epäilyttää silloin se, että uskaltaako pennun ottaa, kun Nyytin selkä oli juuri leikattu. Täältä löytyy blogitekstini Nessin ekoista kuulumisista meillä.

Nämä kuvat on otettu reilu viikko sitten, en aiemmin ehtinyt niitä tänne laitella. Positiivista kyllä huomata, että viikossakin nuo Nessin silmien ympärykset on muuttunut taas parempaan suuntaan.

Mun kaksostytöt. Ne on kyllä hauskasti tosi saman tyyppisiä olemukseltaan – ja niillä on ihan samanlaiset korvatkin! Bortsuja kun varsinkin työlinjoissa on vaikka minkä näköisiä, niin meille sattui nyt saman tyyppiset tytöt, jotka ei ole edes sukua toisilleen.

Kyllä silti suomalaiseen maisemaan ja metsään sopii niin hienosti lappalaiskoirat. Ja Unna on mun mielestä aina ollut tosi kaunis koira, varsinkin tuo sen ilme on ihana. Söötti mummo. <3


…etsi kuvasta Nyyti!

Nyyti on ollut ihan superfiiliksissä, kun se on päässyt nyt vähän enemmän treenaamaan. Sen treenit on tosin lyhyitä ja kevyitä, mutta on se vaan niin onnessaan kun pääsee hallille. Haasteena tosin on keksiä sille riittävän vaikeita kuuntelutreenejä ja -haasteita, ettei sen pikkutreenit menisi ihan hölmöilyksi ja päättömäksi touhuksi.

 

 

Unna 14 vuotta

Meidän maailman söötein Unna täytti perjantaina 14 vuotta! Saavutus sinänsä, kun Unnan elämän aikana on ollut aika monta hetkeä, kun olen ollut aika varma että loppu häämöttää. Kovin monen koiran saldona ei varmaan ole muun muassa kahdesti auton alle jäämistä, joiden lisäksi ollaan sairasteltu enemmän ja vähemmän vakavia juttuja. Mutta nyt kuitenkin saatiin juhlistaa vielä 14:sta syntymäpäivä yhdessä. Tällä hetkellä mummokoira vaikuttaa sen verran pirtsakalta, että uskaltaisi ehkä toivoa sitä viidettätoistakin. Onnea rakas Unna! Unnan siskot Tiitu ja Riddu on myös vielä elossa ja täysissä voimissa, kaksi veljistä on jo pilviporoja paimentamassa.

Synttäripäivää juhlistettiin metsälenkillä ja kauneusunilla. Mä jaksan edelleen olla tosi iloinen siitä, miten hyvin Unnan vointi on kohentunut siitä syksyn alamäestä. Unna on nyt ihan kuin eri koira, kun miettii miten surkean apaattinen ja huonosti liikkuva se silloin oli, kipulääkityksestä huolimatta. Nyt se on pirteä ja iloinen. Nyt kun olen taas saanut Ojankoon hallikortin, on Unnakin päässyt aina Nyytin tai Nessin treenin ajaksi leikkimään ”robotti-imuria”, eli syömään treenikentältä kaikki sinne tekonurmen joukkoon pudonneet namit. Se on siitä selkeästi ihan mahtava homma, lähtee nenä maassa skannaamaan mattoja läpi heti kun sen vapauttaa halliin. Ja siitä saa aika oivaa häiriötäkin Nessille, Nyytiä nyt ei sinänsä hetkauta mikään muu kentällä tapahtuva asia. Unnaa ei ihme kyllä kiinnosta yhtään minä ja mun treeni bortsujen kanssa, ehkä se on itsekin sitä mieltä että eläkkeellä on ihan mukava olla!

Viime päivityksessä mä näköjään haikailin lumen perään. Sitäpä sitten alkoikin tulla ihan kunnolla heti seuraavana päivänä. Viikon ajan oli aivan ihana luminen pakkassää, mutta yhden vuorokauden vesisade kirjaimellisesti vesitti talven, ja nyt maat on taas melko paljaana. Tylsää.

Nessin kanssa on treenit mennyt nyt tosi kivasti. Kunpa olisin päässyt kunnon pohjalla treenaamaan jo aiemmin talvella, ollaan päästy etenemään kyllä tosi monessa jutussa nyt. Seuraamiseen sain tosi hyvät vinkit Heidiltä pentupäivillä, kun Ness oli valahtanut vähän liian eteen. Ollaan tehty simppelisti nyt paljon pysähdyksiä, ja se on vastannut treeniin tosi hyvin. Vauhtiliikkeitä on myös tehty paljon; ohjattu, kiertonouto ja luoksetulon stopit on edennyt kivasti. Aloitin nyt myös opettamaan samanlaista takaakiertoa luoksetulon loppuun kuin Nyytilläkin on,  saa nähdä saanko siitä Nessille yhtä kivaa. Mutta on ollut kyllä tosi kiva treenata!

Nessillä ärtyi nyt taas muutama päivä sitten iho silmien ympäriltä… tänään suunnataan sitten takaisin dermatologille. Edellisestä Cytopoint-injektiosta on nyt reilu kuukausi, ja sen vaikutus kestää ilmeisesti just kuukauden. Eilenkin heräsin aamulla siihen, kun se rapsuttelee ja hieroo naamaansa makuuhuoneen mattoon. Voi rassua, tää taitaa nyt olla kyllä sitkeä ja kurja vaiva. Viime kerralla oli puhetta mahdollisesta siedätyshoidosta, täytyy miettiä jos sen aloittaisi.

 

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi vaihtui sen kummemmitta mutkitta. Alkaa varmaan hitaasti mutta varmasti lähestyvä keski-ikä painamaan, kun lähivuodet on tullut vietettyä aatto visusti kotona. Toisaalta se on kiva koirienkin kannalta, kun ei tarvitse miettiä että säikkyykö ne rakettien ääniä kotona. Eipä ne aiemminkaan ole pelännyt, Nyyti on lähivuosina vähän kuunnellut räjähdyksiä, mutta ei ole edes levoton. Unna nyt on jo kuuro, ja Ness apinoi aika pitkälti meidän ja Nyytin reaktioita.

Päätin aattona päivällä käydä kunnon parin tunnin metsälenkin, jotta voidaan sitten löhöillä loppuilta. En voi sille mitään että Unnan kanssa tulee nykyään aina ajateltua, että asiat tapahtuvat vikaa kertaa, ja haluan niistä kivoja muistoja. Päätin siis ottaa Unnankin mukaan, suunnittelin vieväni sen vaikka puolivälissä lenkkiä takaisin autolle, jos mummon tahti alkaa hyytymään. Mitä vielä, Unna veti ihan pirteänä yli 9 km lenkin! Mä en meinannut uskoa sitä todeksi, kun miettii miten hurjan huonossa kunnossa se oli syksyllä. Olen tietty hissukseen lisäillyt liikuntaa noin tuntiin, eli suunnilleen max. viiden kilsan lenkkeihin, mutta olin ajatellut että noi pidemmät parin tunnin lenkit on Unnalle jo liikaa. Uuden vuoden reippailun jälkeen olen ottanut Unnan taas kaikille bortsujenkin lenkeille mukaan, ja se on jaksanut ihan huikean hienosti. Lisäksi se on muutenkin ollut virkeämpi. Aika hienoa, sain mun reippaan vanhuksen taas takaisin elävien kirjoihin. Ensi viikolla Unna täyttää jo 14 vuotta. <3

Lisäksi nyt vihdoin kaiken sen vesisateen jälkeen alkoi talvi, eli pakastui. Nyt on ollut ihan superhyvät ulkoilusäät, kun tiet ei ole jäässä ja koiria ei tarvitse pestä joka ulkoilun jälkeen. Vielä kun tulis vähän lunta tuomaan valoa iltoihin, niin ois täydellistä. Just sopivasti pakkasen kiristyessä sain vihdoin hallikortin lämpimään Ojankoon. Onneksi olen saanut käydä Jessican hallilla, muuten ois jäänyt kyllä kaikki normitreenit välistä. Viime viikolla kävin treenaamassa Pian kanssa Hyvinkäällä. Unnakin pääsi nuoruusvuosiensa halliin Martin kanssa tekemään vähän kaukoja ja seuraamista. Oli kyllä ihana päästä fiilistelemään Unnan nuoruutta. Tuolla hallilla on tullut vietettyä tunti jos toinenkin nuoren Unnan ja Nyyti-pennun kanssa.

Unna kohta 14 v. ja Martti 11 v.

Vaihtunut vuosi oli kaikin puolin ihan onnistunut. Kaikki koirat on elossa ja periaatteessa terveitä. Nyytin leikkauksesta tuli 11.1. kuluneeksi kaksi vuotta. Tuolloin tietty toiveena oli, että oltaisiin päästy takaisin harrastamaan ja ehkä jopa kisaamaankin, mutta nyt täytyy vain olla tyytyväinen että voidaan elää näinkin antoisaa elämää pikku treenien ja pitkien lenkkien merkeissä.  Ajoittain Nyyti on ollut lääkityksestä huolimatta hetkittäin huonompi, mutta pienellä lisäkipulääkkeellä, laserilla ja lämpöhoidolla oireet pysyy kurissa. Noi sateet ja jäisen liukkaat tiet on sille ihan pahinta, täytyy yrittää jatkossa jättää sitä vaikka kotiin huilailemaan, jos säät on epäoptimaaliset.

Nyytin kanssa vuosi päätettiin vähän meidän nykyisen teeman mukaisesti, eli eläinlääkärissä uuden vuoden aattona. Se olikin viides lääkärikäynti kuukauden sisällä… Nyytiltä poistettiin 19.12. yläleuan I3, joka oli epäilyttävästi päättänyt alkaa vaihtamaan väriä, eli kuolemaan koko hammas. Hammas oli jossain tällissä murtunut ienrajasta. Poistosta jäi ikeneen ihan karsea onkalo, josta lähti veripaikka heti ekana yönä. Epäilin jo silloin, että se tulehtuisi herkästi, ja niinhän siinä sitten kävi klooriheksidiinistä huolimatta. Nyyti sai viikon ab-kuurin, jolla onneksi märkäisyys lähti ja ienkin on alkanut jo kasvamaan takaisin.

Nessin kanssa viime vuosi oli tokon kannalta kiva. Tavoitteena oli läpäistä alemmat luokat, jotka sujuivatkin kivasti. Treenasin välillä vähän laiskasti, ja pidin lähes kokonaan taukoa huhti- ja heinäkuun. Loppuvuodesta ongelmia tuotti kun ei päässyt tekemään vauhtiliikkeitä isolle kentälle kuin satunnaisesti. Tän vuoden tavoitteena on keväälle VOI1 ja alkukesälle EVL-startti, toivottavasti vuoden loppuun mennessä meidän osaaminen olis jo sillä tasolla että voisi suunnitella karsintoihin osallistumista. Treenit on sujunut sen verran kivasti, että jos vain itse pystyn pitämään sopivan tatsin päällä, niin se voisi olla ihan realistista.

Onnellinen Ness Koirakulmalla

Nessin lopulliset allergiatestin tulokset tulivat vuoden lopussa; sillä on varasto- ja pölypunkkiallergia. Toi on kyllä sikäli kurja juttu, kun niiden välttäminen voi olla tosi vaikeaa. Se syö edelleen allergiaruokaa, johon olen alkanut nyt lisäämään raakaa kanaa. Ness pääsi vähän kurjasti laihtumaan tolla allergiaruoalla, niin oli pakko alkaa lisäämään siihen jotain.

Nyt mulla on alkamassa ihan karsea työputki, seuraava vapaapäivä on vasta yli viikon päästä. Onneksi mennään kevättä ja seuraavia lomia kohti. Siihen saakka täytyy yrittää vaan ahertaa ja nauttia arjen pienistä kivoista jutuista, kuten lukuhetkistä hyvän kirjan parissa, kun takana on kunnon lenkki ja hyvän mielen treenit!