Tokoa, lampaita ja frisbeitä

Kesäkuun päivitys jäikin kokonaan tekemättä. Oli sen verran kiireisiä yövuoroja, etten ehtinyt miettimään blogin kohtaloa ja eihän vapaa-ajalla huvita viettää aikaa koneen äärellä istuen. Meille ei kuulu ihmeitä. Lähiviikkoina ollaan käyty nyt kolmeen otteeseen lampailla Nessin kanssa. Se edistyy kivaa vauhtia ja on jotenkin tosi kivan oloinen paimentaessaan. Tosin se on laji josta mä en ihan hirveästi mitään ymmärrä, mutta Nessin paimentaminen näyttää kivalta kun sen focus on täysin lampaissa, mutta se on silti ohjattavissa. Kivaa välillä puuhastella vähän muutakin kuin piiperrellä tokon parissa. Ollaan me tosin tokoakin tehty. Meidän eka EVL-startti siirtyy syksyyn, kun joudun hakemaan Nessille taas Cytopoint-injektion. Rassukan silmät on taas kutissut ja karvat on taas alkanut lähteä silmien ympäriltä. Tosi tylsää! Se sai joitain viikkoja sitten kahdesti naudan rustoluita, mutta en jotenkin jaksa uskoa että edelleen jatkuva kutina olisi siitä peräisin. Allergiakokeissa sillä oli joku tarkemmin erittelemätön heinä jolle se on allerginen, liekö se nyt kukkimassa tms.

Tokossa mun on pitänyt jo pitkään istua alas ja hahmotella kunnon treenisuunnitelma loppukesälle ja tulevalle syksylle. Yksittäisistä liikkeistä tai liikkeiden osista eniten hommaa on eteenmenossa. Mulla on myös aika paha asennevamma koko eteenmenoa kohtaan, ja toivon että seuraavassa sääntömuutoksessa sille liikkeelle tehdään jotain järkevää, joka tekisi liikkeestä edes jotenkin konkreettisemman opettaa. Paikallaoloissa täytyisi opettaa vähän ryhdikkäämpi istuminen, Ness mielellään valuisi vähän korppikotkaksi. Kiertonouto, ohjattu, luoksetulo ja zeta alkaa olla jo aika kivalla mallilla, sellaisella että pienellä hiomisella ne voisi jo mennä esittelemään koekehäänkin. Tunnarissa ajoittain väläytellään tosi kivoja suorituksia, mutta välillä suuri epävarmuus iskee Nessiin edelleen ja se ei heti nosta omaa, sekä saattaa vähän hamuta vääriä. Kaukoissa seisomasta maahan ja istumaan ei ole vieläkään priimaa, mutta hiljaa hyvä tulee… ehkä? Mutta nyt ollaan kuitenkin karenssissa vähän aikaa sen Cytopointin vuoksi, joten onpahan aikaa viilailla.

Nyyti ja Unna porskuttaa entiseen malliin, Nyyti on onneksi voinut tosi hyvin. Unna alkaa olla kyllä oikeasti vanha, sillä on nyt ollut lähes päivittäin muutaman sekunnin ”huimauskohtauksia”, jotka varmaan liittyvät siihen toissatalven vestibulaarikohtaukseen. Ne tulevat yleensä kun se seisoo paikoillaan, kestävät vain ihan hetken ja ilmenevät pienenä kallistumisena tai yksittäisenä haparointina liikkeelle lähtiessä. Niin kauan kun Unna on kivuton, pirteä ja virkeän kiinnostunut kaikesta, niin se saa olla vielä meidän kotimummona.

Nyt pitäisi vielä reilu viikko jaksaa töissä, niin sitten alkaakin kesäloma!

Loppukevennykseksi vielä meidän frisbeegolf-apulaiset. Niistä on pusikkoisilla radoilla kiekkoja etsiessä oikeasti hyötyä, Nyyti osoittaa löydettyä kiekkoa kuonollaan ja Ness tassulla ja ne ei koske kiekkoihin. Aika hauskat tyypit, ja ne on luonnollisesti ihan vimmoissaan kun saavat etsiä ihania lentäviä esineitä!

img_5324

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s