Vitsi mitkä helteet tuli ihan kertaheitolla! Viimeksi kun päivitin blogia, oli helteet juuri alkaneet ja eipä ne lämpötilat ole siitä juuri miksikään laskeneet. Lähes päivittäin on ollut +24 – +27 astetta. Tämän johdosta Unnan vointia helpotettiin ja se sai taas kesätukan!

Nyt mulla on taas nukkapintainen pentukoira, hassu harmaa huopatossu. Se on kyllä ihanan pieni ja hellyyttävä! Ja turkin ajeleminen kyllä auttoi taas, jaksetaan köpötellä meidän pikkulenkit paremmin.

Helteiden vuoksi bortsujenkin kanssa on kyllä joutunut vähän miettimään että mitä tehdään ja missä. Juoksuliikkeitä oon joutunut karsimaan treeneissä aika vähälle ja lenkit täytyy suunnitella vesistöjen lähelle. Onneksi se ei ole vaikeaa, kun mun lempparilenkkireitit on kolmen järven ympärillä. Nyytiä en tosin enää uita, mutta on sekin päässyt kastautumaan viilentymistarkoituksessa. Yksi päivä Nyyti ui parin minuutin ajan keräillessään Unnalta järveen jääneet namit, ja heti loppulenkistä se oireili takajalkojaan. Se kyllä jotenkin tietää itsekin että uimisesta ei tule hyvä olo, koska se ei enää mene uimaan ”ilman syytä”, vaan jää seisoskelemaan rantaveteen tai jää kokonaan rannalle jos ranta on jyrkkä. Parempi niin, niin ei tarvitse vääntää sen kanssa säännöistä.

Pari viikkoa sitten käytiin Jämijärvellä Tending-kevätleirillä. Oli tosi kiva leiri, olin ottanut lajivalikoimaan tokon lisäksi myös jälki- ja paimennustreenit. Molemmat ”vieraslajit” sujuivat sen verran kivasti, että täytyisi ottaa ohjelmistoon useammin. Viimeksi oon tehnyt jälkeä noille toissakesänä, kun Nyyti oli vielä toipilas ja Ness vasta pentu. Jälkeä olisi niin helppo treenata yksinkin, että täytyisi kyllä tehdä sitä useammin. Leirillä Nessille tehtiin ekaa kertaa ikinä pieni keppi-ilmaisutreeni ennen lyhyttä jälkeä, ja niin se vain nosti jäljeltä kaikki kolme siellä ollutta keppiä. Esineruutuakin päästiin tekemään ja sekin sujui kivasti. Lampailla tehtiin kaksi kierrosta ja varsinkin tokalla kierroksella homma alkoi tuntua taas järkevältä. Koira oli kyllä järkevä ekallakin kierroksella, mutta itse on saanut oikein taas tuntumaa touhuun. Paimennus on kyllä ihan todella haastava laji, liikaa liikkuvia osia!

Jämillä on kyllä ihan mielettömän hienot maastot, kuiva ja karu mäntykangasmetsä on tosi hienon näköistä. Yllä meidän reissuseurue, eli Ness, Nyyti, Huippu (joka on Nessin ihana 5 kk ikäinen puolisisko!), Nessin serkku Super ja Kaja.

Nyyti pääsi myös leirillä vähän touhuamaan tokoa ja mielenvirkistykseksi myös se sai tehdä vähän keppi-ilmaisuja. Nyyti hengaili myös lammaslaitumen laidalla, jossa se tosin oli hyvin paljon kiinnostuneempi juoma-altaasta kuin aidan takana olleista lampaista! Mutta Nyytin kanssa ollessa mun sydän särkyy jos se ei pääse tekemään mitään, kun mä tiedän miten hurjan tärkeätä sen on saada osallistua ja kokea olevansa edelleen mun harrastuskaveri. Niin kuin se tietty onkin, vaikka mä olen vähän huono harrastamaan ilman kisatavoitteita. Mutta pääasia on että sen elämä on edelleen täysipainoista!

Unohdin viime postauksessa mainita Nyytin poikien kuulumisia. Molemmat agitähdet Jay ja Finn kävivät edustamassa kotimaitaan Suomea ja Ruotsia World Agility Openeisssa. Mainittavaa menestystä ei tullut, varsinkin kun Finn ei kisannut epäpuhtaan liikkumisen vuoksi, mutta jo pelkästään se että pääsee edustusjoukkueeseen on tosi hieno juttu. Neo kisasi Tanskassa itselleen uudet tittelit DK TVA ja sen myötä myös POHJ TVA! Hyvä Nyytin pojat! Ja en ole tainnut muistaa täällä mainostaa myöskään Nyytin Vuokko-tyttären joulun aikaan saamaa FI AVA-arvoa. Hyvä Vuokko! <3 Neoa me käytiin moikkaamassa toukokuun alussa valmennusrenkaan leirillä, missä Heidi Salminen otti äidistä ja pojasta kivan kuvan:

Nyt kohta kotiin yövuorosta lenkittämään tytöt, jospa aamusta ei olisi niin tukalan kuuma. Ulkona on nyt huikean kaunista, kun on vihreää ja lämpöaallon vuoksi tuntuu että kaikki mahdollinen kukkii jo nyt.

…ja sitten uskollisten ystävien kanssa nukkumaan! :)